12.1.2013

Rahkola


RAHKOLAN TALO- JA HENKILÖHISTORIAA




RAHKOLA

  • Rahkolan talon varhaishistoria
  • Rahkolan jaot alkoivat vuonna 1804

YLI-RAHKOLA

  • Matti Juhonpoika Yli-Rahkola
  • Mäki-Rahkola Hermannilta Hermannille 1860
  • Malakias Yli-Rahkola vävyisännäksi 1867
  • Päntäneen kansakoulu Ylirahkolassa 1894

ALA-RAHKOLA

  • Matti Juhonpoika Ala-Rahkola
  • Eenokki Matinpoika ja Tuomas Eenokinpoika Ala-Rahkola
  • Juho ja Anna Kaisa Rahkola
  • Alarahkolasta irtoaa Kalliorahkola ja Toivola 1899
  • Filip Ala-Rahkola
  • Rintarahkola
  • Mäenpään, Ketolan ja Köykän torpat käräjillä
  • Latvarahkolan synty

ISOJAON TÄYDENNYS JA RAHKOLAN JAKO

  • Rahkolan halkominen vuonna 1900
  • Wilhelm Harju-Rahkola
  • Juho Jaakko Keski-Rahkola
  • Juho ja Ulriika Latva-Rahkola
  • Alarahkola pilkkoutuu
  • Hautaviidan, Mattilan ja Puukilan lunastus
  • Tuomas ja Aleksanteri Mäki-Rahkola
  • Rinnerahkola
  • Ojalan torppa
  • Vuoden 1923 lohkominen Mäkirahkolassa
  • Tuomas Malakiaanpoika Rahkola
  • Juho Kustaa Lapikisto, Yli-Rahkolan uusi isäntä


Rahkolan talon varhaishistoria

Esa Tuuri

Päntäneen kylästä


Päntäneen kylän ydinkeskusta on kohonnut vanhan Rahkolan talon tiluksille. Aluksi koostui koko kylä muutamasta muutaman sadan metrin päässä toisistaan olevista maataloista jotka olivat rakennettu aivan joen tuntumaan. Vasta 1900-luvun alkuvaiheilla kylään rupesi tulemaan enemmän palveluja ja sen keskusta nykyisessä muodossaan rupesi kehkeytymään.

Päntäne-nimi esiintyy asiakirjoissa ensimmäistä kertaa vuonna 1579. Mutta on voitu päätellä että veroa maksavia isäntiä on kylässä ollut jo ainakin vuodesta 1571 alkaen, jolloin heidät oli merkitty kauhajokisiksi. Kolme isäntää on pystytty varmistamaan päntäneläisiksi, sillä heidät on 1579 alkaen kirjattu Päntäneelle Kauhajoen sijasta. Heitä on voinut olla enemmänkin, ehkä juuri kuusi kuten kantatalojakin oli, mutta isännänvaihdoksista johtuen ei asiaa voida varmistaa. Muut kantatalot ovat Kaarlela, Keturi, Halko, Nirva ja Kyyny. Seuraavassa on Kauhajoen Historian isäntäluettelo luonnollisesti ollut lähteenä, ja sitä on tarkennettu Tapio Piirron toimesta, sekä myös Suomen asutuksen yleisluetteloa on käytetty hyväksi. Markku Pihlajaniemen arkistot ovat myös auttaneet pääasiassa käräjäpöytäkirjoista ammennetussa tiedossa. 

Vaikeutena on, että vasta 1600-luvun puolivälissä ilmestyy veroluetteloihin talojenkin nimet, siihen asti on ollut veroa maksavista taloista vain isännän etunimi ja patronyymi (isännimi) merkittynä. Tästä ajankohdasta taaksepäin on tulkinta talojen isännyyksistä tehty pääsääntöisesti seuraten nimien järjestystä luetteloissa.

Rahkon eli Rahkolan taloakin on mitä todennäköisimmin asuttu jo 1570-luvulla päätellen sen sijainnista keskellä kylää, ja koska muutkin kylän kuudesta kantatalosta olivat nähtävästi jo asutettu. 

Johtuen sekä runsaasta valinnanvarasta (parhaimmillaan oli kylässä 16 isäntää vuonna 1590), että monesta isännän vaihtumisesta tähän aikaan, ei veroluetteloiden perusteella voi varmuudella sanoa kuka isännöi Rahkolaa ensimmäisinä vuosina.

Talon vaiheista ennen vuotta 1800


Vasta vuodesta 1601 eteenpäin näyttää asia jokseenkin varmalta. Silloin on isännäksi merkitty Jussi Tuomaanpoika, jonka isännyys jatkui aina vuoteen 1636 asti. Hän on syntynyt noin 1557 ruotu- ja väenottoluettelon mukaan. Samoissa luetteloissa on isäntänä (tai talon edusmiehenä asiaa käsiteltäessä) poika Erkki Jussinpoika vuosina 1629–1633. Hän on syntynyt noin 1608. 

Vuoden 1608 maantarkistuksessa oli talon manttaaliluku ¼. Vuonna 1615 oli viljelysala 2 äyrinmaata (runsaat 0,8 hehtaaria). Näin pienet pellot riittivät ruokkimaan koko talouden. Toisaalta heinää ei korjattu pelloilta vaan erityisiltä heinäniityiltä, joenvarsista tai soilta. Eikä myöskään karjaa laidunnettu pelloilla, siis peltoalaa ei voi suoraan suhteuttaa nykyiseen aikaan. Tilan karjavarallisuus 1626: 1 ori, 1 varsa, 8 lehmää, 2 hiehoa, 4 vasikkaa, 8 lammasta. Nuoria lampaita ja karitsoja oli 8 sekä nuoria sikoja ja porsaita 2. Kylvösiementä löytyi aitasta yksi tynnyrillinen (noin 145 litraa).

1637 on isännäksi kirjattu Jaakko Jussinpoika, ja taloa verotettiin nyt 1/3 manttaalin talona. Kauhajoen historian mukaan hän isännöi ensiksi Halkolaa aikavälillä 1626–1634 (vävyisäntänä?). Vuoden 1627 ruotu- ja väenottoluettelon mukaan hän oli 25-vuotias ja 1638 36-vuotias. Siis hän on syntynyt 1602. Jaakkokin oli pitkäaikainen isäntä. Hänen nimensä oli veroluettelossa vuosina 1637–1667. Aikavälillä 1643–44 tapahtui kuitenkin jotakin, jonka syytä ei ole löytynyt. Taloa verotettiin tilapäisesti 1/6 manttaalista eli oli osittain autio ja Suomen asutuksen yleisluettelossa on näinä vuosina merkitty isännäksi Jussi Tuomaanpoika (ilmeisesti isä uudelleen). 

Vuodesta 1669 alkaa Heikki Jaakonpojan isännyysvuodet jatkuen vuoteen 1683 saakka. Talon emäntä oli nimeltään Liisa Tuomaantytär.  Tämän jälkeen seuraavien kahden vuoden aikana on isäntäpariksi merkitty Heikin poika Erkki ja vaimonsa Liisa Kallentytär (avioituivat n. 1679). Syy lyhyeen isännyysaikaan ei ole selvillä.

Heikki Jaakonpoika Rahkolan perhe
  • Heikki Jaakonpoika isäntänä 1669–1683
  • Vaimo I, kuoli 1676
  • Vaimo II Liisa Tuomaantytär
  • Tytär Kerttu
  • Poika Erkki (seuraava isäntä 1684-1686, sitten itsellisenä 1688)
  • Pojan vaimo Liisa Kallentytär
  • Tytär Maria
  • Tytär Marketta
  • Poika Matti, sotilaaksi

Heikki Jaakonpojan veli Olli tulee isännäksi 1688, jolloin myös Ollin poika Heikki Agda-vaimoineen kirjataan talon asujiksi. Olli oli ollut ennen isännäksi ryhtymistään Kauhajoen lukkarina vuosina 1676–1688. Ollin ensimmäinen vaimo oli nimeltään Johanna Simontytär. Häntä ei näy veroluetteloissa – ei ilmeisesti ollut verovelvollinen, pääsyy tähän oli että henkilö oli yli 60-vuotias. Johanna kuolee 1692 ja Olli avioituu uudelleen Liisan (patronyymi tuntematon) kanssa. Ollin isännyyskausi jatkuu hänen kuolemaansa 1695 saakka. Vuonna 1689 mainitaan talon navetassa olleen 6 lehmää ja tallissa kaksi hevosta.

Seuraavana ottavat talon ohjakset käsiinsä edellä mainittu Olli Rahkolan poika Heikki Ollinpoika ja vaimonsa Agda Erkintytär. He ovat veroluetteloissa merkityt isänniksi vain kaksi vuotta, 1696–1697. Syy lyhyeen isännyysaikaan selviää Ilmajoen talvikäräjien pöytäkirjasta 1698: Naapurin isäntä, kestikievarinpitäjä Antti Keturi esittää käräjillä että Rahkolan Heikki Ollinpoika oli tullut kykenemättömäksi eikä ole pystynyt kruunun maksujaan suorittamaan. Talo oli joutunut selvitystilaan ja kruununvouti Westrenius oli asettanut sinne toisen asujan, Yrjänä Yrjänänpojan (Mattilasta, vaimo Maria Vilpuntytär). Antti Keturi esitti, että hänen poikansa Heikki, joka suunnitteli avioliittoa Heikki Ollinpojan Liisa-sisaren kanssa, voisi lunastaa talon, jotta se pysyisi suvussa. Näin sovittiinkin. Käräjäjutusta käy myös ilmi että Antti Keturin toinen vaimo Petronella oli myös Olli Rahkolan tytär, siis isällä ja pojalla oli sisarukset vaimoina. Samalla huudatettiin Rahkolan talo ensimmäisen kerran Yrjänälle.

Asiat eivät kuitenkaan menneet kuten suunniteltiin. Oli muitakin Rahkolasta kiinnostuneita. Talvikäräjillä 1699 Paavo Matinpoika Päntäneeltä kanteli Yrjänä Yrjänänpojasta esittäen, että Yrjänä on vieras ja ei omaa taloon perintöoikeutta, mutta sen sijaan Paavon vaimo Agneta Pertuntytär on talon entisen omistajan (tyttären)tytär. Vastaaja esitti kruununvouti Westreniuksen sijoituskirjan 8. päivältä huhtikuuta 1697, millä hänelle annetaan Rahkolan talo. Kesäkäräjillä samana vuonna huudatettin talo Yrjänälle toisen kerran.

Tästä huolimatta sai Paavo talon, sillä jo vuonna 1700 merkitään isäntäpariksi tämä naapuritalon Halkolan isännän lanko Paavo Matinpoika ja vaimonsa Agneta Pertuntytär. Paavon isännyysaika jatkuu ainakin isonvihan alkuun 1713 saakka, jonka jälkeen veroluettelot puuttuvat, ja on ainoastaan hajanaisia tietoja löydettävissä vuoteen 1724 saakka. Emäntä Agneta kuolee joulun aikaan 1711. Taloa verotettiin 1712 1/3 manttaalin verotalona. 

Syyskäräjillä 1710 pyysi Paavo Rahko Päntäneeltä päästä yhdessä Heikki Klemetinpoika Käyrän, Yrjänä Nirvan ja Matti Kaarlelan (Karila) kanssa vesimyllyyn osalliseksi. Toinen mylly kylässä näyttää olleen Jaakko Hulkkosen (Halkola?) ja Matti Pentilän mylly joka oli palanut, ja sitä asiaa setvittiin vuoden 1705 talvikäräjillä.

Samoilla 1710 syyskäräjillä sopivat Paavo Rahko ja Heikki Käyrä yhteisen rajan vedosta Ollinnevalla. Ollinneva on nykyään peltoa mutta nimi elää tiennimessä Ollin Oikoonen.

Ensimmäiset veroluettelot Isonvihan jälkeen ovat vuodelta 1723. Siellä on yhteenvetona kuluneesta ajasta mainittu että Rahkon tila oli autiona vuodesta 1714 vuoteen 1719 saakka, jolloin jäljempänä mainittu Maria-emäntä ottaa sen ylös autiosta.

Näyttää siltä että Paavo Matinpoika on asunut tilaa ainakin isonvihan alussa ja seuraavana isäntävuorossa olisi ollut Paavon poika Paavo, joka kuitenkin oli ottanut sotilaspestin jo sodan aikana.

Yllättäen pyytää Henrikki Matinpoika Päntäneeltä syyskäräjillä 1722 verovapautta ¼ manttaalin Rahkolaan, koska tila oli pahasti rappiolla. Käräjillä Heikki esittää että tilan rakennukset ovat melkein käyttökelvottomia. Pelloista on 2 tynnyrin- ja 28 kapanalaa ollut 8 vuotta nurmella. Muut pellot ovat heikossa kunnossa ilman lannoitusta. Ojat ja aidat ovat sortuneet, sekä heinäniityt ovat monin paikoin metsittyneet tai soistuneet. Talon tarpeisiin on kylläkin metsää ja laidunta, mutta ei kalavettä. Isännällä on ainoastaan 4 nautaa ja tila näyttää välttämättä tarvitsevan 3 vuoden verovapauden.

Yllättäen siinä mielessä että talvikäräjillä 1724 sotilas Paavo Paavonpoika Kauhajoelta valittaa, että ei-perillinen Henrikki Matinpoika hänen ollessaan kruunun palveluksessa on ottanut hänen isänsä perintötalon 1/3 manttaalin Rahkon Päntäneen kylästä. Henrikki näytti käräjillä, että hänellä oli lupakirja ”immissio” taloon vuodelta 1722 sekä kertoi, että hän ei ollut perillinen ja oli siksi valmis luopumaan talosta. Paavo kuitenkin esitti, että hänellä ei ollut mahdollisuuksia talonpitoon, ja siksi olisi hyvä jotta joku toinen ottaisi talon.

Kauhajoen historian mukaan Paavo Paavonpoika möi 1725 perintöoikeutensa Henrikki Matinpojalle ja Maria Pertuntyttärelle. Henrikki ja Maria asuivat itsellisinä Kauhajoen pappilassa ennen isoavihaa. Heidän taustansa ovat selvittämättä.

Henrikkiä ei näy isäntäluettelossa lainkaan, sillä Maria Pertuntytär mainitaan isännäksi takautuvasti jo vuodesta 1719. Syy Marian isännyyteen lienee tekninen, sillä Henrikki oli jo kuusissakymmenissä ja siten vapautui henkirahan maksusta, ja poika Perttu oli vasta täyttämässä 20.

Virallisesti talo oli kuitenkin Henrikin nimissä, koska hän oli ostanut sen Paavo Paavonpojalta ja kauppakirja oli päivätty 25.2.1725. Vaikka Perttu-poika edusti taloa verotustilaisuuksissa heti vuodesta 1725 alkaen, Henrikki oli kuitenkin nimellisesti isäntä, sillä vasta talvikäräjillä 1736 talo huudatettiin kolmannen kerran Henrikille. Oli aika tavallista, että lainhuuto tehtiin vasta juuri isännänvaihdon kynnyksellä, vaikka tarkoitus oli että se tapahtuisi heti omistajanvaihdon jälkeen. Isännänvaihdos tulikin kohta, sillä Henrikki kuoli muutaman vuoden päästä.

Perttu-pojan otettua käytännössä ja veroluetteloissa isännyyden jatkoi siis vanha pari asumistaan tilalla, kenties omassa syytinkituvassa. Seuraavan kerran heistä kuullaan vuoden 1732 talvikäräjillä.

Emäntä Maria Pertuntytär Päntäneen kylästä ja Rahkolan talosta, joka sanoo olevansa yli 60 vuotta vanha, valittaa vaikeaa köyhyyttään, jossa hänen täytyy huolehtia elähtäneestä miehestään ja sairaalloisesta lapsestaan ja heidän ruokkimisekseen ja elättämisekseen ei voi auttaa. Hän pyytää vapautusta henkirahojen maksamisesta. Nimismies ja lautamiehet tulevat siihen tulokseen, että tämä vaimo on rutiköyhä sekä ahertaa kovasti miehensä ja lapsensa talouden puolesta, jotka eivät elantoaan pysty tienaamaan. Siksi on edullista hänet poistaa manttaaliluettelosta.

Mainittu sairaalloinen lapsi täytyy olla 1714 syntynyt tytär Susanna, joka kuolee 1740. Henrikki kuolee myös vuonna 1740, 77-vuotiaana. Maria oli varsinainen tervaskanto, hän kuolee kunnioitettavassa 99 vuoden iässä vuonna 1769.

Vuosina 1725–1760 taloa isännöivät edellisten poika Perttu Heikinpoika ja Vappu Matintytär Kaarlela. Perttu kuoli 1760. Perunkirjoitus Pertun jälkeen oli esillä talvikäräjillä 1761.

Heidän ainut lapsensa Priitta avioitui teuvalaisen Juho Teirilän kanssa 1752. Jostakin syystä Teuvan kappalaisen Henrik Achtmanin kirjoittama muuttokirja Juholle oli esillä talvikäräjillä 1752. Pitiköhän vävyehdokas hyväksyä isännäksi?

Juho kuoli jo 1755, ja samana vuonna Priitta avioitui uudelleen Äijön Henrikki Erkinpojan kanssa. Heistä tuli sitten uusi isäntäpari taloon Pertun edesmenon jälkeen. Priitta kuoli kuitenkin jo kymmenen aviovuoden jälkeen. Syyskäräjillä 1765 käsiteltiin perinnönjakoa hänen jälkeensä.

Henrikin isännyyskausi kesti nelisenkymmentä vuotta ja hän ehti olla kaksi kertaa aviossa (ks. perhetaulu). 1776 hänet valittiin lautamieheksi Jaakko Laurusen jälkeen. Henrikki sai kaiken kaikkiaan 20 lasta, joista kuitenkin moni kuoli jo nuorena.

Henrikki Rahkolan perhe

Henrikki Erkinpoika Äijö; s. 23.1.1736 Kauhajoki, Rahkolan vävyisäntä 1761–1802, lautamies, k. 14.6.1802 Kauhajoki.
Avioliitto (1) 28.12.1755 Kauhajoki pso Priitta Pertuntytär Rahkola, s. 23.8.1734 Kauhajoki, k. 22.8.1765 Kauhajoki. Priitan ensimmäinen mies (vihittiin 14.6.1752) Juho Jaakonpoika Teirilä, s. 12.5.1732 Teuva, k. 2.1.1755 Kauhajoki.

Lapset: 

  1. Maria Rahkola, s. 24.6.1756 Kauhajoki, k. 24.6.1756 Kauhajoki. 
  2. Matias Rahkola s. 8.9.1757 Kauhajoki, k. 18.9.1757 Kauhajoki. 
  3. Juho Rahkola s. 25.5.1759 Kauhajoki, k. 3.6.1759 Kauhajoki. 
  4. Jaakko Rahkola s. 8.5.1760 Kauhajoki, k. 25.6.1760 Kauhajoki. 
  5. Antti Rahkola s. 17.10.1761 Kauhajoki, k. 8.11.1761 Kauhajoki. 
  6. Juho Rahkola s. 18.3.1763 Kauhajoki, k. 14.2.1853 Kauhajoki. 
  7. Matias Rahkola s. 14.8.1765 Kauhajoki, k.30.4.1766 Kauhajoki.
Avioliitto (2) 1.6.1766 Isojoki pso Valpuri Vähävilppula, s. 1.5.1744 Isojoki, k. 27.10.1803 Kauhajoki.

Lapset: 

  1. Jaakko Rahkola s. 24.4.1767 Kauhajoki, k. 16.7.1808 Kauhajoki 
  2. Margareta Rahkola s. 7.7.1768 Kauhajoki, haud. 30.1.1834 Närpiö. 
  3. Henrik Rahkola s. 11.1.1770 Kauhajoki, k. 3.3.1817 Viapori 
  4. Elias Rahkola s. 12.4.1771 Kauhajoki, k. 2.12.1771 Kauhajoki. 
  5. Liisa Rahkola s. 11.8.1772 Kauhajoki, k. 16.1.1856 Teuva. 
  6. Matti Rahkola s. 2.1.1774 Kauhajoki, k. 1803 Kauhajoki. 
  7. Kaisa Rahkola s. 20.9.1775 Kauhajoki, k. 21.9.1778 Kauhajoki. 
  8. Iisakki Rahkola s. 1.6.1777 Kauhajoki, k. 1.10.1808 Kauhajoki. 
  9. Susanna Rahkola s. 7.10.1778 Kauhajoki, k. 7.8.1848 Lappväärtti. 
  10. Salomon Rahkola s. 27.1.1780 Kauhajoki, k. 2.7.1780 Kauhajoki. 
  11. Kaisa Rahkola s. 8.10.1781 Kauhajoki, k. 4.3.1866 Kauhajoki. 
  12. Maria Rahkola s. 26.10.1783 Kauhajoki, k. 4.8.1784 Kauhajoki. 
  13. Erkki Rahkola s. 20.4.1787 Kauhajoki, k. 27.7.1857 Viapori.
Talon seuraava isäntä oli Heikin poika Juho jonka vaimo oli Maria Matintytär Kyynystä.


(lähteet: Tapio Piirto: Ilmajoki 1546–1634, Ilmajoki 1635–1675 ja Ilmajoki 1675–1699, Liisa Ruismäki: Kauhajoen Historia, Ilmajoen käräjät, Markku Pihlajaniemen arkistot)


Rahkolan jaot alkoivat vuonna 1804

Olli Tuuri


Kauppakirjan allekirjoitukset
(renov. tk
 1804, VMA)
Rahkolaa verotettiin 1/3 manttaalin perintötalona jo 1700-luvun alussa. Manttaaliluvuksi määriteltiin 5/16 isojaon yhteydessä vuonna 1770 ja viisi vuotta myöhemmin se nostettiin 5/12 manttaaliin. 

Päntäneen kantataloista vain Halkola jaettiin 1700-luvulla (1761). Sekä Rahkolan että Käyrän ensimmäinen sovintojako ajoittuu 1800-luvun alkuun, Ruotsin vallan loppuvaiheeseen. Rahkolan 5/12 manttaalin talo jaettiin kahtia 25.2.1804 Rahkolan isäntä Juho Henrikinpoika Rahkolan ja hänen puolisonsa Maria Matintyttären myydessä puolet Rahkolasta eli 5/24 manttaalia Matti Juhonpoika Pentilälle ja hänen vaimolleen Albertiina Matintyttärelle 300 riikintaalerin kauppahinnalla (kuva). Tästä osasta Rahkolaa käytettiin myöhemmin nimeä Yli-Rahkola. Virallinen halkominen maanmittarin toimin tapahtui vasta lähes sata vuotta myöhemmin vuonna 1900. Matti Juhonpojan vanhempi veli Tuomas Juhonpoika oli Pentilän isäntä. Veljesten isä Juho Juhonpoika Pentilä (entinen Seppänen, s. 1734), oli saanut Pentilän haltuunsa vuonna 1770, jolloin isojaon ensimmäinen vaihe oli saatu päätökseen.

Juho Henrikinpoika Rahkola oli arvostettu mies. Kirkonkokous oli valinnut ”sävyisänä, rehellisenä ja hurskaana miehenä tunnetun” Juho Henrikinpoika Rahkolan kuudennusmieheksi sairaan Matti Kyynyn tilalle 17.5.1805 (Liisa Ruismäki: Kauhajoen Historia, 1987). Tuon kirkonkokouspöytäkirjan allekirjoitti puumerkillään myös kokousedustajana ollut edellä mainittu Tuomas Pentilä. 

Rahkolassa oli tilaa useammallekin talolliselle, kuten on nähty. Talonsa pilkkomiseen Juho Rahkola saattoi kuitenkin ajautua pakon edessä alkaessaan velkaantua vuosisadan vaihteessa. 25.2.1799 Juho oli lainannut kristiinankaupunkilaiselta kauppiaalta ja raatimieheltä Johan Parmanilta 142 taaleria. 10.4.1806 Johanin pojat, kauppiaat Eric Magnus ja Carl Petter Parman, lainasivat 112 taaleria ja 1 killinki lisää. Talvikäräjillä 1808 veljekset karhusivat näitä yli 254 taalerin saataviaan. Juho Rahkolaa käräjillä edusti Ala-Knuuttilan isäntä Johan Gustaf Inberg, joka toi esiin, että Rahkola oli lyhentänyt velkaansa 16 tervatynnyrillä. (Jatkokäsittely siirrettiin seuraaville käräjille, tutkimatta). Kasakat tappoivat Ala-Knuuttilan isäntä Johan Gustaf Inbergin Kauhajoen kapinan jälkimainingeissa saman vuoden 1808 heinäkuussa. Juho Rahkola oli lainannut Inbergiltäkin kahdella velkakirjalla 12 ja 34 riikintaaleria vuonna 1807, jota velkaa leski Helena Maria Inberg karhusi talvi- ja syyskäräjillä 1810. Leski Helena Inberg avioitui 1811 Johan Wegeliuksen kanssa. Tästä avioliitosta tuli jälkipolvia myös Päntäneelle.

Myös entinen talollinen Hannu Nirva oli lainannut rahaa Juho Henrikinpoika Rahkolalle. Ilmajoen syyskäräjillä 29.11.1803 Nirva haki kiinnitystä Rahkolan verotaloon turvatakseen 210 riikintaalerin saatavansa Juho Rahkolalta (VMA syyskäräjät 1803 §84). Tämä tapahtui siis vain muutama kuukausi ennen talokauppaa. Ei ole tiedossa mikä velkaantumisen käynnisti. Maksuvaikeuksia oli pienissäkin hankinnoissa. 1807 syyskäräjillä ja 1809 talvikäräjillä kauppiaat Anders ja Nils Holmström hakivat saataviaan Juho Rahkolalta. Neljän taalerin ja 36 killingin kauppalasku vuodelta 1806 koostui silakoista, suolasta ja teräksestä. Helmikuussa 1809 torppari Petter Kaarlela (korpraali Åkermanin poika, Malakias Rahkolan äidinisä) oli kaupunkireissullaan Rahkolan toimeksiannosta lyhentänyt velkaa kahdella taalerilla. Juho myönsi saatavan oikeaksi asiamiehensä välityksellä jälkimmäisillä käräjillä (talvikäräjät 1809).


Kartta 1772, Israel Wänman (KA). Rahkolan numero isojaossa 59. Selitykset 2013 (OT).


Ostaja Matti Juhonpoika Pentilä sai myyjän entisen kartanon. Pellot jaettiin siten, että Ylinen Wainio tuli Matille ja Alanen Wainio Juholle, siitä juontuu nimet myös Ala- ja Yli-Rahkolalle. Kirjoitusasu vaihtelee, mutta henkilönimien yhteydessä käytettiin yleensä väliviivaa ja tilannimissä ei (esim. Ala-Rahkola <> Alarahkola). Henkilönimissä esiintyy usein pelkkä Rahkola, virallista sukunimikäytäntöä ei Pohjanmaalla tuohon aikaan harrastettu.

Kotimetsät jaettiin myös, mutta ulkopalstat jätettiin yhteismaaksi sopimuksella, että toinen ei hakkaa toista enempää. Juho Henrikinpoika Rahkola anoi käräjäoikeudessa verohelpotuksia jouduttuaan siirtämään talontonttinsa talonjaon yhteydessä 575 kyynärän (345 m) päähän entisestä asuinpaikasta. Ilmeisesti uusi kartano (ns. Alarahkola) rakennettiin tilojen rajaa pitkin kulkevan väylän varteen. Myöhemmin rakennetun Möykkytien alkupää kulki yllä olevassa kartassa näkyvän Ylisen ja Alasen vainion välissä.

Isojakoa edelsi uusi verollepano, jonka yhteydessä mitattiin ja arvioitiin talojen maat. Rahkola sai jaossa kotipalstan lisäksi kaksi ulkopalstaa: Parjakan nevaniityn ja Rahkomaan. Edellinen sijaitsi Rahkolan talosta kolme kilometriä koilliseen ja jälkimmäinen kuusi kilometsiä kaakkoon. Oheinen isojakokartta vuodelta 1772 näyttää silloisen Rahkolan kartanon, tulevan Yli-Rahkolan, sijainnin joen niemessä (i skatan). Vanha talonpaikka tuli kuulumaan vuoden 1900 jaossa kauppias J. V. Peltosen (myöh. Leskinen) Toivola-nimiseen tilaan. Yli-Rahkolan kartano rakennettiin uudelleen 1800-luvulla Isojoelle lähtevän tien varteen, jossa siitä osa vieläkin on ja Yli-Rahkolan, Lapikiston tai Pekarilan nimellä tunnettiin kulloisestakin asujasta riippuen. Kartassa näkyy vanha Kristiinankaupunkiin johtava maantie ja Keturin silta samoilla sijoilla kuin tänäänkin. Alemmassa kuvassa nykyinen näkymä samalta alueelta; samat tunnuspisteet ovat löydettävissä siitäkin, vaikka nykyinen Päntäneen "ohikulkutie" leikkaa halki perinteisen kylämaiseman (Bing maps).
Kristiinankaupungista Kauhajoelle johtava tie valmistui v. 1686. Vuonna 1649 perustetun Kristiinankaupungin porvarit saivat kuningas Kaarle X:n antamaan määräyksen tiehankkeen toteuttamiseksi v. 1660. Tarkoitus oli houkutella Ilmajoen emäpitäjän talonpoikia Kristiinankaupunkiin Vaasan sijasta. (Niilo Liakka: Ilmajoen pitäjä)
Ilmajoen syyskäräjät 1.12.1806 (VMA)
Kustannuksia uudisrakennuksista ja vanhojen rakennusten siirrosta koitui 20.9.1805 toimitetun katselmuksen mukaan noin 180 taaleria. Käräjäoikeus ehdotti 1.12.1806 pitämässään istunnossa kahdeksan vuoden vapautusta savulukuun perustuvasta verosta (röktalsavgift), mutta kehoitti anojaa hakemaan kuninkaan käskynhaltijalta (Vaasan läänin maaherra) lausuntoa asiasta. Vuoden 1807 talvikäräjillä 11.3. jako katsottiin riidatta loppuun saatetuksi (ohessa pöytäkirjaote).

Kesällä 1808 Kauhajoki oli venäläissotilaiden hävityksen kohteena. Päntänekin sai osansa. Matti Juhonpoika Rahkola esitti 24.11.1808 käräjäoikeudessa 18 pankkiriksin 25 killingin korvausvaatimuksen sotavahingoista (sk 1808). Vahingot olivat varsin pieniä, vaikka kasakat olivat kahdesti Rahkolassa käyneet: 11. kesäkuuta ja 6. syyskuuta. Korvaus jäi ilmeisesti saamatta, kuten useimmilta muiltakin hakijoilta. Kovempi kohtalo oli Juho Henrikinpoika Rahkolan nuoremmalla veljellä Jaakolla, josta Jalasjärven lukkarin poika Oskar Blomstedt kirjassa Kapina Kauhajoella 1808 kertoo. Jaakko lienee ottanut kuolleelta venäläissotilaalta vaatteet ja lähtenyt maantielle kasakan vaatteet yllään ikävin seurauksin. "Hän ripustettiin käsistä ja jaloista hakkuloille asetettuun orteen, ja alle wiritettiin wieno walkea palamaan. Wähän wäliä laskettiin raukka alas, ja selkää woideltiin suola-wedellä, josta tuska tuimistui kahta kauheammaksi." Kirjassa Isoon Lusikan Pitäjä (S. Knuuttila ym.) tapaus sijoitetaan Harjankylässä sattuneen kuormastoryöstön yhteyteen: "kun ne luuli, jotta se on tappanu sen miehen, jonka vaattehet sillä on päällä, niin ne oli raakalla tavalla tappanu sen mielisairahan suomalaasen".

Talonjakoa puitiin vielä ainakin vuosien 1813 ja 1815 syyskäräjillä ja vuoden 1816 talvikäräjillä. Viimeisessä riidassa Juho Henrikinpoika syytti Matti Juhonpoikaa Perkiöluhdan niityn hyödyntämisestä yli sovitun ja vaati siitä korvauksia. Riita-asiat ratkaistiin ja käräjäoikeus vaati tällä kertaa asianosaisia allekirjoittamaan pöytäkirjan, jossa he luopuivat oikeudesta riidellä rajoistaan koskipa se sitten metsiä, peltoja tai niittyjä. Pöytäkirjan allekirjoitti riitapukarien lisäksi Juho Henrikinpojan poika Matti Juhonpoika, josta tuli isänsä työn jatkaja. Vieressä pöytäkirjan kopiot (VMA).

Juho Henrikinpoika jatkoi vanhan Rahkolan isäntänä noin vuoteen 1820, jolloin myöhemmin Ala-Rahkolaksi nimetyn talon isännyys siirtyi hänen pojalleen Matille. Kiinnekirja myönnettiin käräjäoikeudessa 24.11.1821. Siirtymäkausi oli kuitenkin pitkä, sillä nuori- ja vanhaisäntä asuivat taloa yhdessä kauan. Esimerkiksi jo vuoden 1813 Ketolan torpparisopimus pitäjänräätäli Sameli Hallongrenin kanssa allekirjoitettiin yhdessä. Syytinkiläinen Juho Henrikinpoika Rahkola olikin aktiivinen koko pitkän elämänsä ajan. Ilmajoen nimismies Otto Reinius oli saanut kuulla hänen kruunaavan tervatynnyreitä vielä vanhoilla päivillään ja epäili vuoden 1839 syyskäräjillä, ettei hänellä ole siihen valtuuksia. Rahkola esitti oikeudelle vuodelta 1802 olevan käräjäpöytäkirjan, jossa hänelle oli sellaiset oikeudet annettu.

Juho Henrikinpoika Rahkola kuoli 14.2.1853 lähes 90 vuoden iässä. Myös Matti Juhonpojan puoliso Kaisa Kreetta kuoli samaan aikaan, 4.3.1853, minkä jälkeen 66-vuotias leski-isäntä Matti Juhonpoika pani vireille sukupolvenvaihdoksen ja Ala-Rahkolan jaon siirtämällä talon omistuksen pojalleen Eenokille ja vävylleen Filip Matinpojalle 12.5.1853.

Yli-Rahkola jaettiin jo 1833 tasan Matti Juhonpojan poikien, Eenokin (Yli-Rahkola) ja Hermannin (Mäki-Rahkola) kesken. Kauppakirja allekirjoitettiin 9.11.1833 ja kauppasumma oli 144 ruplaa 82 kopeekkaa ostajaa kohden. Kummankin osuus oli 5/48 manttaalia. Edellisessä polvessa Rahkolaa isännöi kaksi Matti Juhonpoikaa, nyt kaksi Eenokki Matinpoikaa!

Kuten viereisestä kaaviosta ilmenee, kahdelle Rahkolalinjalle löytyy yhteiset esi-vanhemmat, kunhan tarpeeksi kaukaa haetaan. Edellä mainittu Juho Henrikinpoika oli Israel Nummijärven pikkuserkku ja Israel Nummijärvi oli Tuomas Malakiaanpoika Rahkolan äidin isoisä.

Ala-Rahkolan isännän perhetiedot:

Rahkola, Juho Henrikinpoika
Rahkolan isäntä 1802-n.1820, kuudennusmies, s. 18.3.1763,  k. 14.2.1853.
Isä: Rahkola, ent. Äijö, Henrikki Erkinpoika, Rahkolan vävyisäntä 1761-1802, s. 23.1.1736,  k. 14.6.1802.
Äiti: Rahkola, Priitta Perttelintytär, s. 23.8.1734,  k. 22.8.1765. 

Puoliso:  ∞ 11.5.1783 Kyyny, Maria Matintytärs. 22.6.1762,  k. 9.1.1831.
Isä: Kyyny, Matti Hannunpoika, Kyynyn isäntä 1762-, s. 22.2.1735.
Äiti: Susanna Simontytär, s. 12.12.1734,  k. 10.1.1789.

Ainut aikuiseksi elänyt lapsi: 
1)  Matti
     Ala-Rahkolan isäntä n.1820-1853, s. 23.1.1787,  k. 19.10.1857.
     Puoliso:  ∞ 21.12.1813 Mäkelä, Kaisa Kreetta Juhontytär, s. 5.2.1793,  k. 4.3.1853.

Matin jälkeen Ala-Rahkolan isännyys siirtyi hänen pojalleen Eenokki Matinpojalle ja vävylleen Filip Matinpojalle, joista lisää alempana.

Yli-Rahkolan ensimmäisen isännän perhetiedot:

Yli-Rahkola, ent. Pentilä, Matti Juhonpoika
Yli-Rahkolan isäntä 1804-1833, s. 24.1.1770 Kauhajoki,  k. 5.12.1836.
          Isä: Pentilä, ent. Seppänen, Juho Juhonpoika, Pentilän isäntä 1770-1797, s. 5.7.1734, k. 22.11.1812.
         Äiti: Mattila, Maria Antintytär, s. 9.3.1739,  k. 10.1.1825.

Puoliso:  ∞ 15.11.1804 Kiviluoma, Albertiina Matintytär, s. 3.11.1785.
Isä: Kiviluoma, Matti Erkinpoika, talollinen, s. 27.8.1752.
Äiti: Teikari, Maria Antintytär, s. 1.3.1754 Isojoki.

Aikuisikään eläneet lapset: 
1)  Hermanni
Yli-Rahkolan puolikkaan (sittemmin Mäki-Rahkola) isäntä 1833-1860, s. 11.12.1806,  k. 2.9.1860.
Puoliso:  ∞ 24.6.1827 Pantti, Maija Liisa Matintytär talollisen tytär, s. 15.3.1807.
2)  Eenokki
Yli-Rahkolan puolikkaan isäntä 1833-1867, s. 3.6.1810,  k. 14.11.1875.
Puoliso:  ∞ 25.4.1829  Frantti, Hedvig Israelintytär s. 2.10.1803,  k. 30.5.1888.


Yli-Rahkola

Matti Juhonpoika Yli-Rahkola


Alarahkola ja jaettu Ylirahkola vuonna 1850 (KA)
Kartta käännetty pohjois-eteläsuuntaan.
Yli-Rahkolan ensimmäinen isäntä Matti Juhonpoika ja hänen vaimonsa Albertiina Matintytär siirsivät talonsa omistuksen tasan kahdelle pojalleen, Hermannille ja Eenokille, 9.11.1833. Kauppahinnaksi oli määritetty 283 ruplaa 64 kopeekkaa eli 141 ruplaa 82 kopeekkaa ostajaa kohden lisättynä myyjien elinikäisellä syytinkiedulla. Isännyys siirtyi helposti, koska myyjillä ei ollut muita lapsia. Uudet omistajat saivat kolmannen lainhuudon ja kiinnekirjansa syyskäräjillä 1836. Viereinen kartta vuodelta 1850 näyttää Rahkolan tuolloiset kolme kartanoa, jotka sijaitsevat jo tutuilla paikoillaan. Myös riihi on piirretty Isojoen tien risteykseen. Samana vuonna aloitettiin rakentamaan maantietä Päntäneeltä Isojoen Heikkilään, pituutta sillä tuli olemaan 18,7 km.

Hermannin jälkeen Mäkirahkolaksi nimetty talo siirtyi hänen pojalleen Hermannille ja Ylirahkolana pysynyt toinen puoli siirtyi Eenokilta hänen vävypojalleen Malakiaalle.



Yli-Rahkolan isäntälinja. Vuosiluvut tarkoittavat isännyyttä.

Mäkirahkola Hermannilta Hermannille 1860


Eenokin veli Hermanni Matinpoika sai kiinnekirjan taloonsa 24.9.1836. Hermanni Matinpojan kuoltua 2.9.1860 alaikäisille lapsille Marialle, Emma Loviisalle ja Gustaavalle määrättiin holhoojaksi Matti Jaakonpoika Möykky. Hermannin poika Hermanni Maunu (Herman Magnus) lunasti 5/48 manttaalin Rahkolan, sittemmin Mäki-Rahkolana tunnetun talonosan 10.11.1860 itselleen ostamalla sisarustensa ja äitinsä osuudet 800 hopearuplalla (=3200 markkaa). Kauppasumman maksamiseksi Hermanni otti 700 hopearuplan lainan Antti Juhonpoika Kokolta, joka haki saatavalleen kiinnityksen Rahkolan taloon talvikäräjillä 1861. Kolmas lainhuuto taloon annettiin syyskäräjillä 1863, kiinnekirja on päivätty 19.11.1863.

Tuomas Valentin Rahkola ja
Tuomas Valentin Mäki-Rahkola olivat pikkuserkkuja
Hermanni Mäki-Rahkolan jälkeen 21.10.1905 talo siirtyi jakamattomana yhteisomistukseen tasan kahden pojan, Tuomas ja Aleksanteri Mäki-Rahkolan kesken, siitä lisää Rahkolan jaon jälkeen. Kuten viereisestä kaaviosta ilmenee Hermanni (Maunu) Mäki-Rahkola ja Albertiina Yli-Rahkola olivat serkkuja ja siten Tuomas ja Aleksanteri Mäki-Rahkola olivat Tuomas Yli-Rahkolan pikkuserkkuja.

Rahkola, Hermanni Matinpoika
Yli-Rahkolan puolikkaan (5/48 mtl) isäntä 1833-1860, s. 11.12.1806, k. 2.9.1860.
Puoliso: ∞ 24.6.1827 Pantti, Maija Liisa Matintytär, s. 15.3.1807.


Aikuiseksi eläneet lapset:

  1. Kaisa Albertiina, s. 13.4.1828,  k. 31.3.1902. Puoliso: Halkola, Herman Maunu Salomoninpoika Halkolan torppari (Mäkelän torppa), s. 1.4.1830,  k. 16.6.1895.
  2. Matti Aleksanteri, Yli-Seppäsen vävyisäntä, s. 25.5.1829, k. 1884. Puoliso:  ∞ 24.12.1852 Seppänen, Maria Liisa Gabrielintytär s. 15.2.1834.
  3. Vilhelmiina Elisabet, s. 1.11.1833. Puoliso:  Hautaniemi, ent. Hyövälti, Antti Antinpoika, kirkkoväärtti, Hautalammin isäntä  Kauhajoella,  s. 20.5.1809 Ilmajoki,  k. 19.8.1868.
  4. Maria Sofia, s. 1.4.1836. 1. puoliso:  ∞ 3.1.1865 Marttila, ent. Saarenpää, Antti Heikinpoika, talollinen Harjankylän  Marttilassa, s. 25.12.1817 Jalasjärvi,  k. 6.9.1872.  2. puoliso: Harja, Matti Mikinpoika, talollinen Yli-Harjassa, s. 6.1.1814,  k. 12.10.1904.
  5. Hermanni Maunu, kotitalon (myöh. Mäki-Rahkolan) isäntä 1860-, s. 18.2.1838. Puoliso: Käyrä, Heta Sofia Iisakintytär, s. 4.10.1839. Kirkon rippikirjassa Hermanni Maunu Hermanninpojan syntymäaika on virheellisesti 18.8.1837.
  6. Gustaava Matilda, s. 16.6.1843,  k. 16.4.1868. Puoliso:  ∞ 1866 Filppula, Juho Hermanninpoika, torpparin poika, s. 28.1.1841.
  7. Emma Loviisa, s. 19.4.1847,  k. 8.8.1931. Puoliso:  Puska, Juho Samelinpoika, Puskan isäntä,  k. 23.1.1882.


Malakias Yli-Rahkola vävyisännäksi 1867

Eenokki Matinpoika Yli-Rahkola, Yli-Rahkolan puolikkaan (5/48 mtl) isäntä 1833–1867, s. 3.6.1810, k. 14.11.1875.Puoliso: 25.4.1829 Hedvig Israelintytär Nummijärvi, s. 2.10.1803, k. 30.5.1888.

Aikuiseksi eläneet lapset (4/12):
1. Aleksanteri, Ikkelän vävyisäntä, s. 2.8.1832, k. 26.4.1867 (kuolinsyy: kylmettyminen). Puoliso: 13.5.1854 Sanna Kaisa Jaakontytär Ikkelä, s. 2.9.1834, k. 8.1.1911. Sanna Kaisan 2. pso oli Stefan Ala-Säntti (s. 26.12.1848 Kurikka)
2. Heta Sofia, s. 28.11.1834, k. 24.6.1866. Puoliso: 6.11.1855 Malakias Salomoninpoika Rinta-Halkola, s. 7.9.1832, k. 9.1.1906.
3. Maria Liisa, s. 17.3.1839, k. 28.6.1889. Asui Rahkolassa koko ikänsä, loppuvuodet syytingissä elävän äitinsä luona. Maria Liisa testamenttasi veljenpojalleen Eenokki Aleksanterinpoika Ikkelälle kuuluvan osan perinnöstään Tuomas Malakiaanpoika ja Aleksandra Malakiaantytär Rahkolalle.
4. Albertiina Kustaava, s. 20.8.1844, k. 27.1.1914. Puoliso: 9.4.1867 Malakias Salomoninpoika Rinta-Halkola, s. 7.9.1832, k. 9.1.1906.

Eenokki Matinpoika Yli-Rahkola (s. 1810) avioitui Nummijärven talon tyttären Hedvig ”Heta” Israelintyttären kanssa vuonna 1829. Hedda synnytti 12 lasta: 10 tyttöä ja 2 poikaa, joista yllä mainitut elivät aikuisikään asti.

Eenokin isä Matti Yli-Rahkola ei polveudu suoraan Rahkolan aiemmista isännistä vaan tuli taloon Pentilästä, johon hänen isänsä Juho Juhonpoika (s. 1734) oli lunastanut asukasoikeuden vuonna 1770. Pentilä oli ollut Ilmajoen komppanian ensimmäisen korpraalin palkkatila, joka pantiin verolle 16.7.1770. Juho Pentilä oli talollisen Juho Yliseppäsen poika ja Mattilan (Kauhajoen Aronkylä) isännän Antti Heikinpojan vävy. Juho ja vaimonsa Maria Antintytär lunastivat Pentilän kruunulta perintötaloksi 7.7.1790.

Yli-Rahkola siirtyi kauppakirjalla Eenokki ja Hedvig Yli-Rahkolalta Malakias ja Albertiina Kustaava Rahkolalle 11.11.1867. Ajankohtaan lienee vaikuttanut heidän ainoan poikansa Aleksanteri Eenokinpoika Ikkelän kuolema hiukan aiemmin samana vuonna.

Kauppakirja 11.11.1867

Minä Enok Matinpoika Rahkoola teen tällä tiettäväksi, että minä rakkaan waimoni suostumuksella ja wapa mielisti tällä avonaisella kauppa kirjalla myin minun vävylleni Malakiias Salmonin poijalle ja hänen vaimollensa Alpertiina Kustaava Enokin tyttärelle minun perintötalooni Rahkoolan no 1 Päntänäin kyläs Kauhajoen pitäjääs, Ilmajoen kihlakunnas, weronsa puolesta 5/48 osaa mantaalia, meidän välillämme sovitusta kauppa hinnasta kuin on yhdeksän sataa 900 markkaa Suomen rahas, johon yhteen on luettu hänen oma osansa ja ulos maksettavaksi tulee kuusisataa 600 markkaa seuraaville. Aleksander Enokin poijaan Ikkelä wainaan kuudelle alaikäiselle lapselle kolmesataa 300 markkaa, josta tulee wiisikymmentä 50 markkaa kullekin, ynnä viiden prosentin inträssin kans, tästä päivästä lukein, ja mainittu Ikkelän lasten perintö pitää niin käytettämän, että kuin heitä kuolee niin toiset heistä wiimmeisehen asti pitää saada toisensa periä, yhtä suuren osan kukin. Ja Majaliisa Enokin tyttärelle Raahkoolalle kolme sataa 300 markkaa, joka on kohta täysiksi maksettu. Ja kohta tältä päivältä luovun minä waimoni kans mainitun Rahkoolan taloon asumisesta ja annan sekä omistan sen minun vävylleni Malakiias Salomonin poijalle ja hänen waimollensa Alpertiina Kustaava Enokin tyttärelle kaikkein etujen ja hyvyysten kansa. Huoneisa, pelloisa, niitusa, torpisa, mettisä ja maissa, kaikki mitä siihen kuuluu, wanhuudesta on alla eli wasta saada woipi, heiltä ja heidän perillisiltänsä omistettavaksi, pidettäväksi ja hallittavaksi omana hyvin saatuna omaisuutenansa, welvoituksella myöskin heidän sen edestä laillisesti wastaaman kuitenkin sillä eroituksella ja välipuheella, että kauppa hinnan yli maksaa meillen wuotista elatusta niin kuin tänäpäivänä erinäisesti tehdysä elatus liitto kirjasa määrätty on. Suuremmaksi vakuudeksi olen waimoni kans tämän kauppakirjan oma kätisellä puumerkillämme todistajain läsnä olles vahvistanu.

Wahvista kuin tapahtui Rahkoolan taloos ja Kauhajoella marraskuun 11. päivänä v. 1867
Enok Matinpoika Rahkoola  Hedvik Israelintytär 
myyjä (puumerkki)  myyjän vaimo (puumerkki)

Tähän kirjoitettuun kauppaan olemme tytyväiset:
Malakiias Salomoninpoika Rahkoola Alpertiina Kustava Enokintytär
ostaja (puumerkki)  ostajan waimo (puumerkki)

Todista: Filiipus Matinpoika Rahkoola Samuel Samuelinpoika Halkola
isäntä (puumerkki)  isäntä (puumerkki)
Kirjoitti Kristian Koskela

Yli-Rahkolan vanhin ja ainut aikuiseksi elänyt poika Aleksanteri Eenokinpoika ei jäänyt kotitaloonsa vaan siirtyi Aronkylän Ikkelän taloon vävyisännäksi, jossa hän kuoli jo 34-vuotiaana. Ilmajoen syyskäräjillä 4.9.1867 Malakias Rahkola määrättiin huhtikuussa kuolleen lankomiehensä Aleksanteri Eenokinpoika Ikkelän kuuden alaikäisen lapsen holhoojaksi. Aleksanterin poika Eenokki (s. 27.4.1859) jatkoi Ikkelän isännyyttä. Yli-Rahkolassa oli kolme tytärtä, joten vävyisännästä haettiin ratkaisua talonpidon jatkamiseen.

Malakias (s. 7.9.1832) oli Salomon ja Kaisa Kreeta Rinta-Halkolan lapsista nuorin. Liisa, lapsista vanhin, oli avioitunut Eenokki Ala-Rahkolan kanssa 1844. Vanhempi veli Tuomas puolestaan otti kotitalonsa Rinta-Halkolan isännyyden. Malakias avioitui Heta Sofia Eenokintytär Yli-Rahkolan kanssa 6.11.1855. Heta kuoli 24.6.1866 lapsivuoteeseen 31 vuoden iässä synnytettyään kuolleen lapsen kolme päivää aiemmin. Lapsi oli heidän ensimmäinen. Malakias avioitui Hetan nuorimman sisaren Alpertiinan kanssa 9.4.1867. Heille syntyi kaikkiaan 10 lasta, joista neljä eli aikuisikään saakka, Tuomas Valentin heistä vanhimpana.

Yli-Rahkolan perintöisännyys päättyi Tuomas Valentin Malakiaanpoika Rahkolan myytyä talon Juho Kustaa Lapikistolle vuonna 1911. Avioparin Sandra Maria Yli-Käyrä (Käyräkoski) ja Tuomas Rahkola kumpikin osapuoli on Juho Juhonpoika Pentilän jälkeläinen alla olevan kaavion mukaisesti. Vävyisäntä Aapeli Pentilä (ent. Köykkä) oli Maija Liisa Pentilän puoliso. Maija Liisa Pentilä oli Albertiina Yli-Rahkolan pikkuserkku ja siten Matti Käyräkoski ja Tuomas Rahkola 3. polven serkkuja. Matti Juhonpojan ollessa Yli-Rahkolan isäntä hänen veljensä Tuomas isännöi Pentilää, joka säilyi yhtenäisenä Aapeli Pentilän kuolemaan saakka, vuoteen 1876.


Sekä Tuomas Rahkola että Sandra Maria Yli-Käyrä ovat myös Köykän sukua, yhteinen esi-isä on Valentin Simunanpoika Köykkä (s. 1674). Malakias ja Alpertiina Gustaava ovat puolestaan kolmannen polven serkkuja Ikkelän kautta (kaavio alla). Yhteiset esivanhemmat ovat Martti Tuomaanpoika (s. 1696) ja Susanna Kaapontytär Ikkelä (s. 1702).



Malakias Rahkola piti Päntäneen kestikievaria 15 vuotta, vuodesta 1882 vuoden 1896 loppuun, jonka jälkeen majatalo-oikeudet siirtyivät ensin Ala-Keturiin ja vuosina 1901-1905 Mäki-Keturiin. Keturin talossa oli aloittanut Kauhajoen kolmas kestikievari jo vuonna 1684. Viisivuotiskauden 1906-1910 Päntäneen kievaria piti Tuomas Valentin Rahkola. Hänen jälkeensä majatalo-oikeudet sai Jaakko Keski-Rahkola, jolla ne pysyivätkin yli 20 vuotta. Muiden paikkakunnan manttaalinomistajien tuli maksaa kievarinpitäjille korvausta rahana tai heininä. Siitä aiheutui toisinaan erimielisyyksiä, Malakiaskin joutui perimään saataviaan kahdelta Nummijärven isännältä vuoden 1884 käräjillä.


Malakias Yli-Rahkolalla oli sukulaisuussuhde Ala-Rahkolaan. Eenokki Ala-Rahkolan vaimo oli Malakiaan sisar. Kyseessä on siis Ala-Rahkolan puolikkaan isännäksi 1853 tullut Eenokki Matinpoika, joka oli Malakiaan appiukon täysi kaima ja nimi onkin altis sekaannuksille, koska talon nimenä käytettiin asiakirjoissa useimmiten pelkkää Rahkolaa (joskus Rahko). Suunnilleen samaan aikaan Rahkolassa oli siis kaksi Eenokki Matinpoikaa, joiden molempien isä oli Matti Juhonpoika. Eenokkien syntymävuodet olivat 1810 (Yli) ja 1820 (Ala), mutta molemmat kuolivat marraskuussa 1875. Ala-Rahkolan toista puolikasta isännöi vävyisäntä Filip Matinpoika.

Vasabladet 27.8.1898
Vuonna 1899 Malakias Rahkola alkoi olla huonokuntoinen, omien sanojensa mukaan raajarikkoinen. Tilan hoito oli vaikeaa. Vanhin poika Tuomas oli lähtenyt kolmannelle Amerikan matkalleen keväällä 1896 ja oli sillä reissulla edelleen. Nuorempi veli Hermannikin oli Amerikassa eikä kumpikaan lähtiessään enää luvannut tulla lähivuosina takaisin. Kolmas poika Juho Jaakko oli Hämeenlinnassa suorittamassa kolmevuotista asepalvelusta, joka päättyisi vasta lokakuun lopussa 1901. Viereisessä lehti-ilmoituksessa vuodelta 1898 kuulutetaan asepalvelukseen määrättyjä, punaisella ympäröityna Juho Jaakko Rahkola. Nimen vasemmalla puolella oleva numero on arvanheiton tulos ja oikealla puolella palvelusaika vuosina. Juho Jaakon ammatiksi on merkitty maanviljelijä, mikä viittaa siihen, että hän oli ollut Yli-Rahkolan isäntäkandidaatti. Miksipä vanhemmat veljet muuten Amerikassa olisivatkaan. Eikä heillä lähtiessä pikainen paluukaan ollut mielessä. Kutsunnassa vain kävi niin, että asepalvelus osui kohdalle; mies sattui olemaan palveluskelpoinen ja arpanumero riittävän pieni. Niinpä raihnaiseksi itsensä tuntenut Malakias haki käräjäoikeudelta todistusta, jonka turvin hän hankalaan elämäntilanteeseensa viitaten aikoi anoa nuorimmalle pojalleen vapautusta asepalveluksesta saadakseen hänestä talolle isännän. Alla ote käräjäpöytäkirjasta.


Varsinaiset talvikäräjät Kauhajoen pitäjän käräjäkunnassa 1899 §71

Luvan saatuaan tuli oikeuteen Talollinen
Malakias Salomoninpoika Rahkola, Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylästä, ja selitti, että hänellä on kolme poikaa, Tuomas Valentin, Hermanni ja Juho Jaakko, joista kaksi ensin mainittua jo neljättä vuotta oleskelevat Amerikassa ja Juho Jaakko palvelee asevelvollisuuttaan vakinaisessa sotaväessä; nyt kun hänen Ameriikassa olevat poikansa eivät enään aio kotimaahan palatakaan ja hakija itse on raajarikkoinen, jottei hän voi maatilaansa hoitaa, niin aikoo hänen poikansa Juho Jaakko isänsä ainoana kotimaassa olevana poikana hakea vapautusta sotapalveluksesta, ja pyysi hakija sentähden nyt sanotun poikansa Juho Jaakko Rahkolan puolesta saada kuolevaisuuden varalta valallansa kuulustelluiksi Torpparit Hiskias Juhonpoika Mattilan ja Juho Jaakonpoika Jokioisen, molemmat Päntäneen kylästä, jotka kumpikin tulivat saapuville; ja kun todistajat olivat puhdasmaineisiksi tunnetut eikä jääviä tahi muuta estettä heidän suhteensa tiedusteltaessa ilmitullut tahi muutoinkaan mitään syytä hakijan pyynnön kieltämiseen tietty, niin sallittiin todistajain, O.K. 17. luv. 23§:n nojalla ja siinä säädetyllä vaikutuksella, vannoa todistajavala, jonka arvosta ja merkityksestä heitä huomautettiin ja jolla he, kumpaakin erikseen kuulusteltaessa, kertoivat.1. Hiskias Mattila: että hakijan pojat, Hermanni kynttelinpäivän aikaan ja Tuomas Valentin heti pääsiäisen jälkeen vuonna 1896 olivat lähteneet Ameriikaan ja oli Tuomas Valentin lähtiessään todistajalle sanonut palaavansa kotimaahan sadan vuoden kuluttua; poika Hermannin täällä kotimaassa oleva vaimo Alpertiina Juhontytär oli taas nykyään todistajalle kertonut saaneensa mieheltään Ameriikasta kirjeen, jossa Hermanni Rahkola oli kehottanut vaimoansa tulemaan luoksensa Ameriikaan, johon vaimo oli sanonut menevänsäkin. Josko poika Tuomas Valentinin olinpaikka Ameriikassa oli hänen omaisilleen tunnettu, sitä todistaja ei tiennyt. Pysyi vakaasti puheessaan ja meni ulos.2. Juho Jokioinen: että hakijan pojat Tuomas Valentin ja Hermanni moniaita vuosia sitten, todistajan sen tarkemmin aikaa muistamatta, olivat lähteneet Ameriikaan, jolla matkallaan he vieläkin ovat; lähtiessään oli Tuomas Valentin sanonut palaavansa kotimaahan neljänkymmenen vuoden päästä. Tänä päivänä oli poika Hermannin vaimo todistajalle kertonut miehensä tahtovan häntä luoksensa Ameriikaan. Omisti pöytäkirjasta kerrotun todituksensa ja meni ulos. Siitä, mitä asiassa näin on tapahtunut, tulee todistus hakijalle tämän pöytäkirjan otteella annettavaksi. Julistettiin.

Anomus ei tuottanut tulosta ja vanhin poika Tuomas katsoi parhaaksi, puheistaan huolimatta, palata Amerikasta ja ottaa talo haltuunsa. Tuomaan palattua Suomeen asiat etenivät nopeasti. Malakias ja Alpertiina Gustaava Rahkola myivät 5/48 manttaalin Yli-Rahkolan pojalleen Tuomas Rahkolalle 10.9.1900 kauppakirjalla 8000 markan kauppahintaa ja eläkettä vastaan. Kauppahinta maksettiin siten, että ostaja maksoi kolmelle sisarukselleen kullekin 2000 markkaa ja loppusumma 2000 markkaa luettiin ostajan omaksi osuudeksi talon kiinteästä omaisuudesta. Kaupantekotilaisuudessa todistajina olivat Samuel Ala-Keturi, Wilhelm Rahkola ja S. A. Kamila, joka toimi myös kirjurina. Saman vuoden lopussa Tuomas Rahkola vihittiin avioliittoon Matti Yli-Käyrän tyttären Sandra Marian kanssa.
Eläkekirja 10.9.1900

Me allekirjoittaneet Malakias Salomoninpoika Rahkola ja vaimo Alpertiina Gustaava Eenokintytär olemme tänään tehdyn kauppakirjan mukaan myyneet omistamamme 5/48 osaa manttaalin suuruisen Rahkolan verotalon No 1 Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylässä pojallemme Tuomas Malakiaanpoika Rahkolalle ja paitsi kauppahintaa olemme itsellemme pidättäneet elinajaksemme siitä talosta vuotuisesti maksettavat seuraavat eläke-edut:
1:si) Kymmenen (10) hehtolitraa rukiita ja viisi (5) hehtolitraa kauroja, kaksitoista (12) krinniä heiniä 280 kiloa krinnissä, neljä (4) rihmaa ruisolkia ja kevätkylvöolkisyrpyksiä tarpeellinen määrä kahdelle lehmälle, on maksettavat joka vuosi.
2:si) Polttopuut otamme kotoa talon pinosta tarpeen mukaisesti.
3:si) Kaksi (2) nelikkoa tuoreita silakoita ja yksi (1) hehtolitra suoloja joka vuosi ja samoin joka vuosi lahdiksi 1 karjahaanen.
4:si) Eläimet saavat käydä talon laitumella sielä missä talon omatkin eläimet käyvät.
5:si) Eläkehuoneiksi otamme asuinhuoneeksi edustuvan ja porstuakamarin ja porstuakamarin päällystän ja ulkohuoneiksi puotirivistä lännenpuoleisen puodin päällystöineen ja navetan jonka rakennamme yhteisesti ja heinäladon ja lehmän vettä otamme talon vesiköökistä.
6:si) Pidätämme oikeuden joka vuosi istuttaa valmiiksi muokattuun ja lannoitettuun peltoon yhden tynnyrin perunoita.
7:si) Hevosta pitää saada talosta kohtuudella tarpeemme mukaisesti.
8:si) Myllyosuutta joka seuraa talokaupassa käytämme tarpeemme mukaisesti.
9:si) Sitte kun kansakoululle vuokratun talon toisen tuparivin vuokra-aika loppuu niin otamme sen asuinhuoneiksemme, sekä luovutamme edellämainitut asuinhuoneiksemme nimitetyt talon nautintoon.
10:si) Jomman kumman meistä kuoltua vähenee eläke kolmannella (1/3) osalla muusta kaikesta paitsi huoneet pysyvät jälkeenjääneellä.

Varmistetaan Kauhajoella 10. päivä Syyskuuta 1900. Malakias Rahkola Gustaava Eenokintytär Rahkola

Ylläkirjoitettuun eläkekirjaan ja siinä mainittuihin ehtoihin olen kaikin puolin tyytyväinen sekä sitoudun ne täsmälleen täyttämään. Aika ja paikka edellä kirjoitetut.
Tuomas Rahkola

Suupohjan Kaiku 13.1.1906
Suupohjan Kaiku 31.1.1914
Malakias Rahkola eli vielä viitisen vuotta talokaupan jälkeen. Suupohjan Kaiku- lehdessä oli 13.1.1906 varsinaisen kuolinilmoituksen ohella muistokirjoitus Malakias Rahkolasta (vasemmalla alla). Malakias kuoli Vaasassa Vaasan lääninsairaalassa 73 vuoden iässä 9.1.1906 jouduttuaan sinne leikattavaksi. Kuolinsyyksi mainitaan vatsasyöpä. Pesänkirjoitus pidettiin 10.4.1906, Hermanni ja Juho Jaakko olivat silloin Amerikassa. Leski Albertiina Rahkola kuoli kahdeksan vuotta myöhemmin, 27.1.1914. Heidät on haudattu Kauhajoen Vuorenmaan hautausmaalle. Yli-Rahkolan myöhemmistä vaiheista lisää kirjoituksen loppuosassa.

Carl Ludvig Engelin suunnittelema Vaasan lääninsairaala valmistui v. 1844 ja sen tiloissa toimii nykyään Vanhan Vaasan sairaala (ent. Mustasaaren sairaala).

Malakias Salomoninpoika Rahkola eli Yli-Rahkola
ent. Rinta-Halkola, Yli-Rahkolan vävyisäntä 1867-1900, s. 7.9.1832, k. 9.1.1906.
1. puoliso: 6.11.1855 Heta Sofia Eenokintytär Yli-Rahkola, s. 28.11.1834, k. 24.6.1866.
2. puoliso: 9.4.1867 Alpertiina Kustaava Eenokintytär Yli-Rahkola, s. 20.8.1844, k. 27.1.1914.

Lapset toisesta avioliitosta (10):

1. Emma Loviisa s. 16.5.1867, k. 19.6.1867.
2. Herman Magnus s. 9.6.1868, k. 21.12.1868.
3. Tuomas Valentin (Rahkola), Yli-Rahkolan isäntä 1900-1932, s. 24.9.1869, k. 13.2.1932. Perhetaulu lapsineen kirjoituksen lopussa.
4. Maria Aleksandra (Rinta-Kyyny) s. 2.5.1871, k. 31.1.1951.
Puoliso: 28.12.1894 Tuomas Tuomaanpoika Nirva, Rinta-Kyyny, Rinta-Kyynyn isäntä, s. 21.6.1874, k. 26.5.1949.
Lapsi:
Lempi Alpertiina s. 12.4.1895, k. 14.12.1975. Puoliso: 28.3.1921 Toivo Edvard Kangas, Rinta-Kyynyn isäntä vuodesta 1925, s. 23.5.1895 Teuva, k. 23.7.1971. 
5. Herman Magnus s. 14.8.1872, k. 27.2.1874.
6. Hermanni (Yli-Kullas), s. 8.4.1875, k. 16.2.1934. Yli-Kullaan (0,0391 manttaalia) isäntä vuodesta 1902. Moninkertainen Amerikan kävijä. Hermannin kuoltua pojista Tauno lunasti 3/4 Ylikullaasta, neljännes jäi Toivolle.
Puoliso: 2.12.1894 Alpertiina Juhontytär Rinta-Kullas, Yli-Kullas, s. 7.6.1876, k. 2.9.1951.
Lapset:
a. Juho Jaakko s. 10.2.1895, k. 25.6.1895.
b. Tyyne Maria s. 19.3.1900 Michigan, USA, k. 30.5.1965. Puoliso: 14.5.1921 Juho Iivari Markuksenpoika Tarkka, s. 15.3.1898 Teuva.
c. Toivo Iivari s. 17.2.1905. Puoliso: 23.6.1930 Sanni Maria Valentinintytär Niemi, Yli-Kullas, s. 26.1.1908. Sanni Niemen isänisä oli Iisakki Ala-Käyrän poika Jaakko Haapaniemi, Käyrän Haapaniemen torppari, josta on tarinaa Käyrä-blogissa.
d. Veikko Viljo s. 24.12.1908.
e. Tauno Hermanni s. 4.5.1911, k. 13.5.1995. Puoliso: 21.7.1935 Aino Susanna Ala-Kauppila, s. 27.4.1912 Ilmajoki, k. 29.5.2001. 
7. Juho Jaakko (Rahkola), s. 13.11.1876, k. 30.1.1956. Suoritti 3-vuotisen asepalveluksen Hämeenlinnassa, 7. Suomen tarkk'ampujapataljoonassa. Moninkertainen Amerikan kävijä. Muutti 1903 Päntäneen Tarkkaan avioiduttuaan. Osti tilan Nirvasta 1915.
Puoliso: 25.10.1913 Hilma Maria Emmanuelintytär Saari(koski), e. Tarkka, s. 23.11.1881 Isojoki, k. 26.1.1942.
Lapset:
a. Yrjö Jaakko maanviljelijä, sahanomistaja, s. 9.3.1914, k. 21.11.1988. Koskenkylässä sijaitseva tila siirtyi Yrjö Rahkolalle eli Rahko-Nirvalle vanhemmiltaan 1941. Tilalla sijaitsevan sahalaitoksen (Kosken Saha ja Vehnämylly) hän sai haltuunsa v. 1953. Puoliso: 24.6.1939 Hilja Elviira Kuja-Kyyny, s. 30.9.1913, k. 16.6.2002.
b. Helmi Raakel s. 29.1.1922. Puoliso: 23.6.1940 Kosti Alarik Jaakonpoika Hautala, s. 24.5.1918. 
8. Aleksanteri s. 10.9.1878, k. 18.1.1883.
9. Vilhelmi s. 11.1.1880, k. 13.4.1880.
10. Matti Uljas s. 5.7.1883, k. 5.5.1887.


Päntäneen kansakoulu Ylirahkolassa 1894


Kuva kirjasta Suomen Maatilat 1933
Kauhajoen neljänneksi vanhin kansakoulu, Päntäneen kansakoulu, aloitti toimintansa 3.9.1894 Malakias Yli-Rahkolan talossa vuokratiloissa, samassa talossa, joka vieläkin seisoo paikallaan (myöh. Lapikisto, Pekarila). Tupa oli luokkana, keskikamari veistosalina ja opettajalla oli kaksi kamaria ja pieni keittiö (lähde: Seppo Kalliomaa, Päntäneen kuvakirja 1995, s. 320). Malakias perheineen asui tiehen nähden poikittain olevassa sivurakennuksessa (kts. kohta eläkekirja), joka paloi pääsiäisaattona 1929 (vasen kuva) talon ollessa tuolloin jo J. K. Lapikiston omistuksessa. Jäljelle jääneen tiensuuntaisen päärakennuksen kattolinja sai palon jälkeen toisessa kuvassa näkyvän muutoksen. Molemmissa kuvissa päärakennuksen vasemmasta reunasta pilkistää luhtiaitta, joka purettiin 1960-luvulla. Kuvat on otettu samasta suunnasta. Matti Käyrä antoi kunnalle yhden hehtaarin peltoalan viljeltäväksi opettajan palkkamaana Kaarlelaan johtavan tien varressa 10 vuoden ajaksi.


Malakias Yli-Rahkola oli myös koulun ensimmäisen johtokunnan jäsen ja jatkoi johtokunnassa koko se kahdeksan vuoden ajan kun koulu toimi hänen talossaan. Oheisessa oppilaskuvassa Päntäneen kansakoulun tyttöoppilaita v. 1896. Takana toinen oikealta Sandra Maria Yli-Käyrä, tulevan kotinsa rappusilla. Takana Johannes Leppänen, Frösénin vävy ja koulun ensimmäinen opettaja vuosina 1894-96. Leppänen oli seminaarin oppilas, koska pätevää opettajaa ei saatu. Hän jatkoi opintojaan ja valittiin vakinaiseksi opettajaksi vuonna 1900. Siinä virassa hän jatkoi eläkeikäänsä saakka ja oli mukana aktiivisena vaikuttajana Kauhajoen kunnallisessa toiminnassa.

Vuonna 1898 naapurukset Malakias Yli-Rahkola ja Hermanni Mäki-Rahkola myivät vierekkäiset tontit uutta koulurakennusta varten, joka valmistui 1902. Päntäneen kansakoulupiiri osti Mäkirahkolasta vielä reilun hehtaarin palstatilan, josta on kuvernöörin päätös 31.12.1904. Oppilasmäärän kasvaessa kouluun tuli toinenkin opettaja vuonna 1917. Koulun lisärakennus vihittiin käyttöön v. 1918, alla oleva kuva vihkiäistilaisuudesta. Kuvatekstin henkilönimet poimittu Kauhajoen kouluhistoriikista.

Oikealta ed. johtokunnan puh.j. Tuomas Rahkola, johtokunnan jäs. kauppias J.V. Peltonen, rva Leppänen, tarkastajat Laitakari ja Forsman, heidän takanaan opettaja Matilda Kortesmäki. Peltosen takana op. Johannes Leppänen (1918).


Ala-Rahkola
Matti Juhonpoika Ala-Rahkola


Juho Henrikinpoika Rahkola jatkoi vanhan Rahkolan isäntänä noin vuoteen 1820, jolloin myöhemmin Ala-Rahkolaksi nimetyn talon isännyys siirtyi hänen pojalleen Matille. Kiinnekirja myönnettiin käräjäoikeudessa 24.11.1821. Siirtymäkausi oli kuitenkin pitkä, sillä nuori- ja vanhaisäntä asuivat taloa yhdessä kauan. Esimerkiksi jo vuoden 1813 Ketolan torpparisopimus pitäjänräätäli Sameli Hallongrenin kanssa allekirjoitettiin yhdessä.  Sen sijaan Kallion torpan Matti Juhonpoika Ala-Rahkola lopetti lunastamalla sen Israel Joosepinpojalta 2.1. ja 13.5.1832 tehdyillä sopimuksilla kauppahinnan ollessa 173 riikintaalaria ja 11 killinkiä. Matti haastoi torpparin käräjille 1834, koska torppa oli edelleen luovuttamatta. Vastaaja saatiin paikalle vasta talvikäräjille 1835.

  • Kallion torppa sijaitsi nykyisen Tuurinmäen itälappeessa. Siellä olevaa rinnepeltoa kutsutaan vieläkin Kallion vainioksi. Torpan rakennusten perustukset vainion eteläreunassa olivat vielä selvästi hahmotettavissa 1960-luvulla. (Esa Tuuri)

Syytinkiläinen Juho Henrikinpoika Rahkola olikin aktiivinen koko pitkän elämänsä ajan. Ilmajoen nimismies Otto Reinius oli saanut kuulla hänen kruunaavan tervatynnyreitä vielä vanhoilla päivillään ja epäili vuoden 1839 syyskäräjillä, ettei hänellä ole siihen valtuuksia. Rahkola esitti oikeudelle vuodelta 1802 olevan käräjäpöytäkirjan, jossa hänelle oli sellaiset oikeudet annettu.

Juho Henrikinpoika Rahkola kuoli 14.2.1853 lähes 90 vuoden iässä. Myös Matti Juhonpojan puoliso Kaisa Kreetta kuoli samaan aikaan, 4.3.1853, minkä jälkeen 66-vuotias leski-isäntä Matti Juhonpoika pani vireille sukupolvenvaihdoksen ja Ala-Rahkolan jaon siirtämällä talon omistuksen pojalleen Eenokille ja vävylleen Filip Matinpojalle 12.5.1853. Ala-Rahkola jakautui tuolloin kahteen 5/48 manttaalin taloon. Kauppasumma oli 200 hopearuplaa ostajaa kohden. Kauppakirjassa myyjä toteaa maksavansa kauppahinnalla kaikki velkansa ja antavansa kummastakin kauppasummasta 50 ruplaa molemmille tyttärilleen, Maria Liisalle ja Anna Loviisalle, näiden avioituessa. Kauppaan kuului myös taloon sisältyvä osuus Käyrän jauhomyllystä (Käyräranda mjölqwarn). Anna Loviisa avioitui Kankalon talon pojan kanssa 1859, mutta kuoli lapsivuoteeseen jo samana vuonna.

Henkikirjoittajan todistus
Filip Ala-Rahkolalle 1854 (VMA)
Matti ja Kaisa Kreetta Ala-Rahkolalla oli kaikkiaan 13 lasta, joista 7 eli aikuisikään. Isännyyden lykkääntyminen varsin myöhäiseksi voi jossain määrin johtua erimielisyyksistä vahvan "vanhanisännän" kanssa, koska muutoksia tehtiin vasta hänen kuoltuaan. Matin ja Kreetan kahdelle vanhimmalle pojalle, Juholle ja Matille, oli jo aiemmin perustettu torpat, Köykkä (1849) ja Mattila (1847). Tyttäristä Serafia, joka avioitui räätäli Sameli Hallongrenin pojan Hiskiaksen kanssa 1852, sai Hallongrenille 1813 perustetun Ketolan torpan haltuunsa 26.2.1853. Vasta pojista kolmas, Eenokki, sai vastaanottaa vävypojan kanssa jaetun perintöisännyyden. Ilmeisesti vävy Filip oli osoittanut kyvykkyytensä talonpidossa. Eenokki ja Filip hakivat ensimmäistä lainhuutoa talonosuuksiinsa Ilmajoen syyskäräjillä 12.10.1854. Ennen toista lainhuutoa heidän piti täydentää hakemustaan henkikirjoittajalta (häradsskrivare) saatavalla todistuksella (kuva vieressä, VMA), josta käy ilmi talon nimi ja numero maakirjassa sekä maanluonto (skatte natur). Se tarkoitti omistusoikeuden laatua: onko kyseessä vero- eli perintömaa vai kruununmaa.

Matti Juhonpoika Ala-Rahkola, Ala-Rahkolan isäntä 1820-53, s. 23.1.1787, k. 19.10.1857.
Puoliso: 21.12.1813 Kaisa Kreetta Juhontytär Mäkelä, s. 5.2.1793, k. 4.3.1853.

Lapset:

  1. Juho Hermanni (Köykkälä), Köykän  torppari,  s. 28.11.1814,  k. 31.1.1894. Puoliso: 21.11.1843 Susanna Salomonintytär Kyyny, s. 6.8.1820, k. 3.4.1894.
  2. Maria Liisa s. 1.6.1816, k. 12.7.1816.
  3. Matti (Mattila), Mattilan torppari, s. 2.10.1817, k. 4.5.1868. Puoliso: 2.11.1840 Alpertiina Kaarlentytär Ala-Yrjänäinen, s. 12.3.1819, k. 5.11.1901.
  4. Maria Liisa s. 27.1.1819,  k. 4.5.1861. Puoliso: Henrik Matinpoika Wikman, s. 28.9.1811 Siipyy, k. 21.8.1858.
  5. Eenokki, Alarahkolan isäntä, s. 30.10.1820, k. 8.11.1875. Puoliso: 28.7.1844 Liisa Salomonintytär Yli-Halkola, s. 8.9.1822,  k. 21.4.1896. Liisa oli Malakias Yli-Rahkolan sisar.
  6. Anna Sofia s. 30.1.1822, k. 5.8.1831.
  7. Maunu s. 30.1.1822, k. 17.3.1822.
  8. Joonas s. 29.3.1825, k. 27.8.1825.
  9. Kaisa Kreetta s. 21.2.1827, k. 4.9.1859. Puoliso: 3.1.1849 Filip Matinpoika Myllymäki, Rahkola, Alarahkolan vävyisäntä, s. 18.6.1827 Isojoki, k. 21.8.1885.
  10. Salomon s. 15.6.1828, k. 2.8.1831.
  11. Serafia s. 24.12.1831, k. 17.2.1863. Puoliso: 5.1.1852 Hiskias Samuelinpoika Hallongren, Ketolan torppari, s. 15.3.1825, k. 3.9.1883.
  12. Salomon s. 7.9.1834, k. 18.12.1839.
  13. Anna Loviisa s. 13.9.1835, k. 27.7.1859 Karijoki. Puoliso: 13.2.1859 Jaakko Joonas Kankalo, s. 17.8.1833 Karijoki.

Ala-Rahkolan isäntälinjoja. Vuosiluvut tarkoittavat isännyyttä.

Eenokki Matinpoika ja Tuomas Eenokinpoika Ala-Rahkola


Eenokki Ala-Rahkola kuoli marraskuussa 1875 kuten kaimansa Yli-Rahkolassakin. 5/48 manttaalin talon kolmannes (5/144) jäi leskelle ja loput tasan lapsille; tyttärille puolet poikien osuudesta. Leski myi osuutensa vanhimmalle pojalle Tuomas Ala-Rahkolalle. Tuomas osti vaimonsa kanssa myös sisarusten osuudet ja he saivat siten haltuunsa Eenokin hallussa olleen Ala-Rahkolan puolikkaan. Kauppakirjat allekirjoitettiin 11.3.1878, lunastusten yhteissummaksi muodostui 1362,50 markkaa. Tämän jälkeen Eenokin perintötalon omistus vaihtui tiheään, mutta jakautui vasta aivan vuosisadan lopussa. Samuel Hyyppäsen pojan Juhon osuus Ala-Rahkolasta tuli olemaan aktiivisen kaupankäynnin ja pilkkomisen kohteena.

Eenokki Matinpoika Ala-Rahkola, s. 30.10.1820, k. 8.11.1875.
Puoliso: 28.7.1844 Liisa Salomonintytär Rinta-Halkola, s. 8.9.1822, k. 21.4.1896. Liisa on Malakias Yli-Rahkolan sisar.

Aikuisikään eläneet lapset (lapsia syntyi kaikkiaan 11 kpl):
1. Maria Loviisa s. 12.8.1845. Puoliso: Valentin Samelinpoika Mäenpää, Alarahkolan torppari, s. 24.8.1842, k. 7.10.1904. Heidän tyttärensä Maria Kustaava oli Iisakki Ojalan vaimo (USA). Iisakki Ojala oli Vilhelmiina Tuurin veli.
2. Kaisa Sofia s. 11.3.1850, k. 22.3.1928. Puoliso: 18.2.1870 Jaakko Matinpoika Halkola, s. 29.1.1846.
3. Serafia s. 31.1.1852. Puoliso: Samuel Jokipii,.
4. Tuomas s. 19.4.1855, k. 21.4.1922. 1. puoliso: 22.7.1877 Maria Liisa Matintytär Yli-Harja, s. 18.5.1857, k. 23.1.1906. 2. puoliso: Amanda Juhontytär Mäkynen, s. 22.8.1861, k. 22.1.1947
5. Salomon s. 14.8.1861.
6. Adolfiina s. 2.5.1864, k. 21,9,1950. Puoliso: 16.11.1884 Vilhelm Hiskiaanpoika Rinne, s. 31.4.1862, k. 27.4.1930.


Juho ja Anna Kaisa Rahkola


Tuomas Eenokinpoika oli viljellyt Alarahkolan tiluksia viisi vuotta myydessään talonsa 25.7.1883 Matti Aapelinpoika Käyrälle. Tuomas muutti perheineen isännäksi Karijoen Peltoniemeen, jonka aikaisempi isäntä oli Filip Rahkolalta 5/144 manttaalia ostanut Hermanni Matinpoika Peltoniemi eli Rinta-Rahkola. Matti Käyrä oli kolme kuukautta aiemmin, 16.4.1883, tehnyt toisen talokaupan vaihtaessaan omistamansa Pentilän Yli-Käyrään. Rahkola oli Käyrän rajanaapuri, joten hänellä saattoi olla mielessään laajentumisaikeita, mutta omistus jäi lyhytaikaiseksi.


Kolmas lainhuudatus  30.10.1886 Juho ja Anna Kaisa Rahkolan talokaupalle  (VMA)

Matti Käyrä (myöh. Käyräkoski) myi 5/48 manttaalin Ala-Rahkolan 27.3.1885 Iisakki Ala-Käyrän pojanpojalle Juho Juhonpoika Vähämäelle ja tämän vaimolle Anna Kaisa Antintyttärelle 4950 markan kauppahinnalla. Kaksikymppinen nuoripari oli avioitunut edellisvuonna. Kauppaan kuului myös eläke Eenokki Ala-Rahkolan leskelle Liisa Salomonintyttärelle, joka oli Malakias Rahkolan sisar. Juho Vähämäen serkku, Yli-Käyrän perintöisäntä Iisakki Iisakinpoika rahoitti osittain talokauppaa ja haki 22.5.1888 kiinnitystä Rahkolan taloon myöntämänsä lainan (1468 markkaa) vakuudeksi. Alkuperäisessä kiinnityshakemuksessa on lainanantaja nimetty virheellisesti Iisakki Samelinpojaksi. Virhe korjattiin kiinnitystä purettaessa lainan tultua kokonaan maksetuksi 6.10.1892.

Juho Vähämäki lähti tammikuussa 1891 Amerikkaan tarkoituksenaan olla siellä muutama vuosi, mutta ei lopulta enää ottanut yhteyttä kotiväkeensä. Anna Kaisa myi puolisoiden yhdessä ostaman 5/48 manttaalin Alarahkolan Sameli Juhonpoika Hyyppäselle ja hänen vaimolleen Kreeta Sofia Iisakintyttärelle 7000 markan kauppahinnalla keväällä 1894 ja hankki samaan aikaan 3175 markan hinnalla omistukseensa ns. Rintarahkolan (lisää Latva-Rahkolan yhteydessä). Tilakauppaan Anna Kaisa oli omien sanojensa mukaan pakotettu, kun häntä ahdisti suuri hätä ja elätettävät lapset. Myynnin vahvistaminen viivästyi toisen myyjäosapuolen ollessa teillä tietymättömillä. Oikeus määräsi vuonna 1896 kuraattoriksi Wilhelm Filipinpoika Rahkolan, joka kahden Amerikassa käyneen ja siellä Juho Juhonpoika Vähämäen eli Rahkolan tavanneen todistajan avulla selvitti Juho Rahkolan hyväksynnän tulevalle talokaupalle (sk 1896). Toinen todistajista oli Tuomas Eenokinpoika Ala-Rahkolan sisaren Maria Loviisan puoliso, samaisen Juho Juhonpoika Vähämäen eli Rahkolan torppari, Valentin Samelinpoika Mäenpää (Iisakki Ojalan appiukko), joka oli tavannut Juho Juhonpojan Michiganissa. Kauppakirjaan, joka päästiin tekemään vasta 17.4.1897, kirjattiin myös Juho Vähämäen eli Rahkolan veljenpojan talollinen Otto Heikinpoika Ala-Keturin suostumus kauppaan. Hyyppäset saivat talokauppaa varten Suomen Hypoteekkiyhdistykseltä velkarahoitusta 6000 markkaa. Velkakirja kiinnitettiin Rahkolan taloon. Anna Kaisa luopui Rintarahkolastakin kaksiosaisessa kaupassa vuosina 1896 ja 1898.

Käräjäoikeus myönsi Anna Kaisa Antintytär Rahkolalle eron Amerikkaan jääneestä miehestään 1899, uutta avioliittoa hän ei kuitenkaan solminut. Anna Kaisa muutti lapsineen kaksi vuotta myöhemmin Karijoelle Kankalon taloon, josta hän oli saanut omistukseensa Ali-Kankalon puolikkaan 1/24 manttaalia. 1/12 manttaalin Ali-Kankalo oli siirtynyt hänen äitinsä ja isäpuolensa omistukseen 1890 heidän luovuttuaan Anna Kaisan lapsuudenkodista Kariluomasta. Anna Kaisan poika Juho Jaakko Rahkola osti Kankalon halkomisen yhteydessä 1909 koko 1/12 manttaalin Ali-Kankalon, jossa mukana oli hänen äitinsä osuus. Osuudet saivat nimekseen Rahkola ja Alarahkola, tilannimet näkyvät vielä viereisessä vuoden 1938 kartassa. Kartassa näkyy myös Kankalon sijainti lähellä Kauhajoen rajaa. Juho Jaakko avioitui Julia Yli-Prosin (s. 1881) kanssa 1905 ja hänestä tuli myöhemmin Yli-Prosiin vävyisäntä. Julia Yli-Prosi oli Aili Mäki-Pentilän täti. Anna Kaisa palasi Päntäneelle keväällä 1909 ostettuaan 23/3072 manttaalin osuuden Keturin talosta Juho Benjamininpoika ja Alpertiina Jaakontytär Kuja-Keturilta.

Anna Kaisa nimesi vuonna 1909 tehdyssä Keturin jaossa Kujaketurin Kankaloksi, jota nimeä Anna Kaisakin alkoi Rahkolan jälkeen käyttää. Anna Kaisalta Keturin Kankalo siirtyi jo lokakuussa 1910 hänen 21-vuotiaalle tyttärelleen Helena Sofialle, joka avioitui 1911 Rahkolan palstatilallisen Samuel Rikhard Israelinpoika Kuutin kanssa. Helena, Samuel ja heidän alle vuoden ikäinen tyttärensä lähtivät Amerikkaan vuoden 1912 lopussa ja 17.7.1916 Salomon Samuelinpoika ja Maria Loviisa Iisakintytär Koski ostivat Keturin Kankalon tilan. Vuonna 1925 Kankalo saa omistajaksi Salomonin vävyn ja tyttären Aleksi ja Ellen Rajamäen ja Anna Kaisalle lohkaistaan talosta Pihlajamäki-niminen tilus, josta 71-vuotias Anna Kaisa Kankalo lienee palannut Karijoelle vuonna 1936. Hänet on tuolloin merkitty mäkitupalaiseksi poikansa isännöimään Prosin taloon. Ellen Rajamäki oli seuraavan omistajan Eino Kosken sisar. Eino Koski tuli Kankalon omistajaksi 1935 myytyään Kärppäojan Martti ja Aili Tuurille.

Edellä mainittu Otto Ala-Keturi oli perinyt puolet vuonna 1888 kuolleen isänsä Heikin omistamasta Ala-Keturin talosta. Amerikasta palannut ja juuri avioitunut Sameli Ala-KeturiKäyrän talosta lähtöisin hänkin, osti puolet Otto Ala-Keturin perintömaasta tammikuussa 1894. Otto myi vaimonsa kanssa loputkin Ala-Keturista vuonna 1900, siitä kolmannes Samelille, ja ryhtyi mäkitupalaiseksi. Setänsä jälkiä seuraten Ottokin päätti lähteä Amerikkaan vuonna 1904 jääden sille tielleen. Oton vaimo Aurora (o.s. Rinta-Kyyny) haki avioeroa 1912, Aurora oli Vilhelmiina Tuurin serkku.

Vähämäki, ent. Käyrä, Juho Iisakinpoika, s. 24.8.1820,  k. 23.10.1873.
Isä: Käyrä, Iisakki Erkinpoika, Ala-Käyrän isäntä 1807-1824, s. 29.10.1785, k. 10.5.1824.
Äiti: Latva-Pietilä, Ulriika Jaakontytär, s. 24.5.1788 Ilmajoki, k. 20.8.1831.

Juho Iisakinpoika oli Käyrästä lähdettyään Kaarlelan Vähämäen torppari (vävy). Hän muutti Karijoelle Ritaojan isännäksi (1/12 mtl) 23.6.1864, josta palaa nuoremman poikansa ja puolisonsa kanssa 1870 Kaarlelaan. Poikansa Heikki Juhonpoika jatkoi Karijoella vuoteen 1876, jolloin siirtyy perheineen Keturiin Ala-Keturin isännäksi.

1. puoliso:  1.2.1846 Vähämäki, Maija Liisa Heikintytär, s. 4.10.1818,  k. 15.5.1860.

2. puoliso: 1861 Keturi, Helena Samuelintytärs. 23.9.1832.

Lapset: 

1-1)  Ala-Keturi, Heikki Juhonpoika,  Ala-Keturin isäntä, s. 21.8.1847, k. 6.4.1888. Puoliso: Ala-Keturi, Ulriika Antintytär, s. 14.1.1842 , k. 17.2.1893. Kolme lasta: Otto, Amalia ja Elina.
2-2)  Rahkola, ent. Vähämäki Juho Juhonpoika, s. 8.7.1864. Puoliso: 16.4.1884 Kariluoma, Anna Kaisa Antintytär, s. 2.11.1864 Karijoki. Kaksi lasta: Juho Jaakko (myöh. Yli-Prosi, s. 23.11.1884) ja Helena Sofia (s. 23.5.1889, k. 8.9.1952 Minnesota, USA). Hänen nimensä kastetiedoissa on Helena Sofia, mutta tiettävästi nimen piti olla Hilda Sofia.

Alarahkolasta irtoaa Kalliorahkola ja Toivola 1899


Vuosisadan vaihteessa Ala-Rahkolan tilaosuudet vaihtoivat omistajia tiheään. Hyyppäset myivät talonsa 16.4.1899 kahdelle pojalleen Juholle ja Samelille, jotka myivät talo-osuutensa pian eteenpäin, kummankin osuus oli 5/96 manttaalia. Talojen nimiksi tuli Kalliorahkola (1:7) ja Alarahkola (1:4). Hyyppäsen sisaruksista Hedvig Helena avioitui vankikuljettajanakin toimineen Juho Jaakko Ojalan kanssa 1899. Ojala oli Vilhelmiina Tuurin veli. Nikolai ja Vilhelmiina Tuurin kiinnostus Kalliorahkolan ostoon liittyi luultavasti tähän yhteyteen.

Samuel Juhonpoika Hyyppänen, Rahkola, s. 2.4.1834 Seinäjoki. Torppari Kurikan Yli-Antilassa (Alapolvi) ennen muuttoaan Kauhajoelle Kauran taloon Hyyppäsen torppariksi v. 1875. Sieltä he muuttivat Päntäneeltä hankkimaansa Alarahkolaan v. 1894.
Puoliso: Kreeta Sofia Iisakintytär, s. 1.4.1831 Kurikka, k. ~1915.

Aikuiseksi eläneet lapset:
1. Beata Loviisa, s. 22.7.1855 Kurikka.
2. Juho (Ala-Rahkola), s. 21.9.1861 Kurikka, k. 1946. Puoliso: Adolfiina Tuomaantytär, s. 11.12.1866 Kurikka, k. 11.8.1941. Juho ja Adolfiina myivät Alarahkolan jo v. 1900 ja menivät Rinta-Halkolan Nevalaan torppareiksi. Vuonna 1912 he ostivat tilan Yli-Nirvasta, mutta myivät sen 16.12.1917 Pauli ja Lyydia Paavolalle.
3. Maria Sofia (Lintula), s. 1.8.1865 Kurikka. Puoliso: Juho Jaakko Erkinpoika, s. 9.5.1863 Jalasjärvi. Kauran Lintulan torppari.
4. Hedvig Helena (Ojala), s. 23.1.1872 Kurikka, k. 9.8.1942. Puoliso: 25.3.1899 Juho Jaakko Juhonpoika Ojala, s. 26.6.1878, k. 18.8.1945
5. Sameli Vihtori (Kallio-Rahkola), s. 4.8.1874 Kurikka, k. 13.10.1895. Puoliso: Justiina Iisakintytär Peltonen, s. 7.12.1872. Justiina on kauppias J. V. Peltosen sisar.

Vuokrakirja Kamila/
Myllykorpi 1904 (VMA)
Juho Samelinpoika Ala-Rahkola, myi osuutensa v. 1900 teuvalaiselle Aukusti Juhonpoika Saarelle, joka myi siitä puolet (5/192 mtl) jo samana vuonna poliisikonstaapeli S. A. Kamilalle ja vuotta myöhemmin puolet Vihtori Myllykorvelle (1901). Muutaman vuoden kuluttua Kamila vuorostaan myi talo-osuutensa kahdelle ostajalle tasan: puolet (5/384) leipuri Johan Leander Johanssonille ja puolet em. Vihtori Myllykorvelle, jonka osuus näin kasvoi 5/128 manttaaliin. Kamila siirtyi talokaupan jälkeen (1904) Myllykorven vuokralaiseksi. Myllykorvesta ja Alarahkolan jaoista lisää Rahkolan jaon jälkeisessä kappaleessa Alarahkola pilkkoutuu.

Sameli Samelinpoika ja Justiina Kallio-Rahkola myivät talostaan 1/96 manttaalia Justiinan veljelle kauppias Jaakko Wihtori Peltoselle ja hänen vaimolleen Olga Augustalle 18.11.1899. Tämä tila nimitettiin Toivolaksi ja se sai Rahkolan jaossa numeron 1:8. Sameli myi loputkin 4/96 manttaalia Kalliorahkolasta vuotta myöhemmin 1.11.1900 Joakim ja Amanda Tall’lle, jotka olivat torppareita Halkolan Nevalassa. Heidän tilalleen Nevalan torppaan meni em. Juho ja Adolfiina Hyyppänen. Pari vuotta myöhemmin Kalliorahkola siirtyi pitkäaikaiseen omistukseen, kun Amerikasta Kauhajoelle muuttaneet Nikolai ja Vilhelmiina Tuuri ostivat sen 19.7.1902.


Nikolai Tuuri syntyi Vähässäkyrössä 1874 ja muutti perheensä mukana 7-vuotiaana Kauhavalle. Nikolain tarkkaa muuttoajankohtaa Kanadaan ei tiedetä, mutta se lienee tapahtunut v. 1891-94 välisenä aikana. Ensimmäinen kirjallinen havainto hänestä on Kanadassa 30.11.1894, jolloin hänet mainitaan Suomalaisen Kansallis-Raittius-Veljeys-seuran jäsenluettelossa. Nikolai avioitui kauhajokelaisen Vilhelmiina Ojalan kanssa Kanadan Sudburyssa 15.4.1896. Samaan aikaan Nikolain veljet Iisakki ja Jaakko olivat toisella matkallaan kohti Amerikkaa. Jaakko jäi pysyvästi Kanadaan, Iisakki palasi Kauhavalle.
Kuja-Aron torpparin tytär Vilhelmiina Ojala lähti Amerikkaan 17-vuotiaana toukokuussa 1893. Matkaseurana hänellä oli naapurin tyttö Maria Kustaava Kuja-Aro, joka jäi Amerikkaan loppuiäkseen. Matka suuntautui New Yorkiin, jossa hän oli töissä ennen muuttoaan Kanadaan. Kauhajoelle hän palasi sieltä esikoisensa, alle kaksivuotiaan Jaakko Artturin kanssa Senjaa odottaen v. 1900. Ensimmäinen lapsi oli kuollut Kanadassa v. 1898. Nikolai tuli Suomeen hiukan myöhemmin, noin 1901-02. Nikolain muuttokirja Kauhavan kautta Kauhajoelle on päivätty 5.8.1902. Molemmat olivat kuitenkin läsnä, kun Kalliorahkolan talokaupat tehtiin 19.7.1902. Vilhelmiinasta on Soilikki Suoranta kirjoittanut artikkelin verkkojulkaisuun Naisten Ääni.
Nikolai lähti talokaupat tehtyään joulukuussa 1902 uudestaan Amerikkaan, tällä kertaa Michiganiin, jossa Nikolain vaimon Vilhelmiinan veli Iisakki Ojala asui. Vilhelmiina odotti Nikolain lähdön aikaan Arvo-poikaa. Nikolai palasi Päntäneelle noin 1906. Nikolain poissa ollessa Kalliorahkolan isäntänä toimi appiukko Juho Jaakko Ojala. Talo siirtyi Lauri ja Vilho Tuurin omistukseen 1935. Nikolai Tuurin esipolvista lisää sotilas Hans Meijerin jälkipolvia koskevassa kirjoituksessa.
Nikolai Iisakinpoika Tuuri, s. 3.9.1874 Vähäkyrö, k. 1.1.1931.
Puoliso: 15.4.1896 Sudbury, Kanada Vilhelmiina Juhontytär Ojala, s. 1.12.1875, k. 19.6.1963.

Lapset:

1. Johan Ludvig s. 26.10.1896 Sudbury, Kanada, k. 19.7.1898 Sudbury, Kanada.
2. Jaakko Artturi s. 20.9.1898 Sudbury, Kanada, k. 19.1.1971.  Puoliso: 10.4.1921 Ellen Maria Korhonen, s. 14.3.1900, k. 18.2.1985.
3. Senja Elisabet s. 10.1.1901, k. 10.2.1978. Puoliso: 12.10.1919 Kauhajoki Heino Vilhelm Frösén, s. 25.8.1896 Wisconsin, USA, k. 23.2.1965.
4. Arvo Nikolai s. 10.4.1903, k. 15.4.1964 Sudbury, Kanada. Puoliso: 13.4.1929 Sudbury, Kanada Saima Dagmar Ekman, s. 31.8.1910 Saarijärvi, k. 14.2.1996 Sudbury, Kanada.
5. Väinö Iisakki s. 11.11.1907, k. 15.1.1976. Puoliso: 8.11.1931 Oravainen Solveig Kajsa Maria Haglund, s. 24.8.1912 Vaasa, k. 2.6.2007.
6. Martti Matias s. 19.7.1909, k. 5.6.1985 Vaasa. Puoliso: 3.11.1935 Aili Olga Rahkola, s. 3.9.1910, k. 16.12.1993.
7. Lauri Hermanni s. 22.10.1910, k. 7.2.1993. Puoliso: 10.8.1940 Helvi Maria Neva-Knuuttila, s. 4.10.1915, k. 26.4.1994.
8. Vilho Ilmari s. 14.1.1912, k. 15.4.1969. Puoliso: 14.4.1941 Laura Sofia Vartia, s. 26.3.1921, k. 8.1.1984. 


Peltosen kauppa ajautui vaikeuksiin, mutta kaupanpito sai jatkoa, kun Leppävirralla v. 1877 syntynyt Kaarle Johannes Leskinen ja hänen Laihialla syntynyt vaimonsa Anna Liisa Adele Leskinen ostivat Peltosen kaupan ja maaomistukset 21.1.1926. Toivolan tilan lisäksi kauppaan kuului Peltosen omistama Suomela (1:10), joka oli Ala-Rahkolaan kuulunut maa-alue kauppaa vastapäätä. Suomelasta lohkaistiin myöhemmin tontti Päntäneen Osuuskassalle, kauppakirja allekirjoitettiin 9.3.1951. Myyjänä oli Leskisten poika Jorma (s. 1912), joka jatkoi kaupanpitoa vanhempiensa jälkeen ja oli avioitunut 1942 Aino Lankosken kanssa.

Kaarle Johannes Antinpoika Leskinen, s. 5.8.1877 Leppävirta, k. 28.9.1930.
Puoliso: 7.12.1907 Anna Liisa Adele Matintytär Viianen, s. 6.10.1884 Laihia.

Lapset:
1.  Hilkka Tuulikki s. 7.11.1908 Karijoki. Puoliso: 24.6.1933 Mauno Esko Kangas, s. 7.1.1906 Virrat.
2.  Sirkka Annikki s. 13.2.1910 Karvia. Puoliso: Kalevi Kaprio.
3.  Jorma Johannes s. 25.2.1912. Puoliso: 11.1.1942 Aino Sylvia Lankoski, s. 12.8.1914 Kankaanpää.



Filip Ala-Rahkola


Filip Matinpoika Rahkola, e. Myllymäki, s. 18.6.1827 Isojoki, k. 21.8.1885.
1. puoliso: 3.1.1849 Kaisa Kreetta Matintytär Ala-Rahkola, s. 21.2.1827, k. 4.9.1859.
Aikuisikään eläneet lapset:
1.  Tuomas (Rahkola, Kujanpää, Kyyny, Ranta) s. 19.2.1854, k. 3.11.1922. Rannan palstatilallinen Rahkolassa 1906-. Puoliso Susanna Heikintytär Mäki-Kyyny, s. 5.4.1856. 12 lasta. Rannasta alempana lisää. 
2.  Maria Kustaava (Hannula) s. 23.10.1855 Kauhajoki, k. 28.7.1947 Karijoki
2. puoliso: 1860 Maria Sofia Antintytär Ala-Teevahainen, s. 15.7.1838, k. 15.6.1885.
Aikuisikään eläneet lapset:
1.  Wilhelm (Harju-Rahkola) s. 1.5.1863, k. 20.10.1920 (kaavio)
2.  Juho Jaakko (Keski-Rahkola) s. 21.7.1865, k. 1949 (kaavio)
3.  Kaisa Sofia s. 1868, k. 1911 Amerikka. Muutti Amerikkaan 1899.
4.  Antti Hermanni s. 10.8.1870.
5.  Vilhelmiina s. 1873. Puoliso: Frans Kurki-Korpi, Isojoki.
6.  Albertiina s. 22.4.1876, k. 6.3.1942. Puoliso: Juho Jaakko Tainio.

Filip Rahkola, Ala-Rahkolan toisen puolikkaan (vävy)isäntä, oli isojokinen uudisraivaajan poika, joka tuli Karijoen kautta Päntäneelle vuonna 1848. Filip oli ensin renkinä Matti Ala-Rahkolan talossa ja avioitui 1849 talon tyttären Kaisa Kreetan kanssa. Hän osti lankonsa Eenokin kanssa Ala-Rahkolan tasan 12.5.1853. Filipin vaimo Kaisa Kreetta kuoli jo 1859, tästä avioliitosta jäi eloon kaksi lasta, toinen heistä oli ”Rannan Veikon” isä Tuomas Filipinpoika. Filip-nimestä on asiakirjoissa useita versioita, mm. Filippus, Fiilippi, Vilppu, Filppu.

Filip astui toiseen avioon Maria Sofia Antintytär Ala-Teevahaisen kanssa 1860. Tästä avioliitosta syntyneet pojat Wilhelm (Harju-Rahkola) ja Juho Jaakko (Keski-Rahkola) lunastivat talon muilta sisaruksilta Filipin kuoltua. Kauppakirjat laadittiin 15.2.1886.

Wilhelm Rahkola, Harju-Rahkolan isäntä, s. 1.5.1863, k. 20.10.1920
1. puoliso: 1886 Amalia Niilontytär Wallenberg, s. 1.1.1868, k. 6.12.1898
Aikuisikään eläneet lapset:
1.  Antti Herman, tehtailija,  s. 31.7.1887 Kauhajoki, k. 12.3.1929 Vaasa (perhetiedot jäljempänä)
2.  Juho Filip, varastonhoitaja, s. 4.8.1896, k. 7.2.1951. Asui Helsingissä, josta muutti Vaasaan 1923. Puoliso: 12.4.1925 Lovisa Aleksandra Lindqvist, s. 29.8.1896 Vaasa, k. 17.5.1966

2. puoliso: 16.7.1899 Heta Sofia Iisakintytär Koski, s. 18.8.1859, k. 16.2.1939
Lapset:
3. Sigrid (Siiri) Sofia s. 5.12.1899, k. 30.5.1982. Puoliso: 1.8.1942 Eino Seppä, s. 5.2.1907 Räisälä, k. 19.8.1963. Eino Sepän sisar Aili Henttinen ja miehensä Ilmari lapsineen olivat evakossa sekä talvi- että jatkosodan aikaan Vilho Käyräkosken talossa, josta lähtivät Kokemäelle 1946.


Juho Jaakko Rahkola, Keski-Rahkolan isäntä, s. 21.7.1865, k. 29.9.1949
Puoliso: 1887 Edla Matintytär Kohtala, s. 27.4.1866 Teuva, k. 8.1.1948
Lapset:
1.  Juho Jaakko s. 28.10.1896, k. 20.9.1971. Puoliso: 5.3.1920 Alma Serafia Vilhelmintytär Neva-Heikkilä, s. 7.12.1898, k. 29.9.1975
2.  Hilda Maria s. 12.2.1900. Puoliso: 5.8.1917 Antti Johannes Alakangas, s. 24.4.1892, k. 2.1.1981
3.  Martta s. 19.11.1905. Puoliso: 20.5.1929 Aleksi Einar Korhonen, s. 30.5.1901, k. 22.7.1951



Rintarahkola


Filip oli myynyt kolmasosan eli 5/144 manttaalia talostaan 1600 markalla 9.4.1883 Hermanni Matinpoika Peltoniemelle, joka muutti Karijoelta eli Pötymistä Rintarahkolaksi ristitylle tilalleen lokakuussa 1883. Tuomas Eenokinpoika Ala-Rahkola muutti samaan aikaan isännäksi näin vapautuneeseen Peltoniemeen Karijoelle. Hermanni oli lähtöisin Päntäneen Möykyn talosta, hänen veljensä oli Jaakko Möykky eli Rinta-Möykky. Hermanni Matinpoika Rinta-Rahkolan elämä Päntäneellä oli dramaattinen, kuten alla olevista käräjäpöytäkirjan otteista voi päätellä.
  • Hermannin vaimo Adeliina Juhontytär (s. 17.4.1858 Siipyy) oli lähtenyt kotoaan Karijoen Peltoniemestä vuonna 1879, eikä häneen saatu yhteyttä useista kuulutuksista huolimatta, kunnes Adeliina kymmenen vuoden poissaolon jälkeen palasi ”maailmalta” ja haastoi miehensä Hermanni Matinpoika Rahkolan ja piika Kreeta Liisa Tuomaantyttären syyskäräjille 22.11.1889 hakeakseen mm. purkua avioliittoonsa.
  • Adeliinan mukaan sillä välin kun hän oleskeli Helsinginkaupungissa osaksi kivuloisuutensa vuoksi lääkärin hoidettavana, osaksi työansiolla, ovat vastaajat aina vuodesta 1883 asti eläneet toistensa kanssa niin kuin aviopuolisot, sekä että Kreeta Liisa Rahkola, joka piian nimellä on asunut Herman Rahkolan luona, sillä välin on huoruudessa synnyttänyt Herman Rahkolalle kolme lasta. Syyttäjänä toiminut kruununnimismies Kaarle Gyllenbögel vaati vastaajain langettamista lailliseen edesvastuuseen huoruudesta.
  • Adeliina kertoi puheenvuorossaan, että sitten kun hän syksyllä vuonna 1879, jolloin hän miehensä kanssa asui heidän yhteisesti omistamassa Peltoniemen talossa Karijoen Alakylässä, oli sairastunut ja miehensä luvalla lähtenyt Helsinginkaupunkiin lääkärin hoidettavaksi, oli Herman myynyt talon ja kaiken muun omaisuuden ja lähtenyt teille tietymättömille.  Syksyllä 1888 hän oli vihdoin saanut tiedon siitä, että Herman oli ostanut Rahkolan talon Päntäneen kylässä ja muuttanut sinne asumaan, minkä vuoksi hän keväällä palasi kotia asuaksensa miehensä kanssa, mutta tultuansa kotipaikoille, oli hän saanut kuulla miehensä elämästä hänen poissaollessansa ja huoruudesta, minkätähden valittaja ei muuttanutkaan miehensä luo asumaan vaan läksi vanhempainsa kotiin Karijoelle, missä hän nytkin asuu. Hermanni kielsi syytökset ja pyysi syytteen kumoamista ja ilmoitti, ettei tiedä kenen kanssa Kreeta Liisa Rahkola oli synnyttänyt äpärälapsensa. Hän myönsi kuitenkin Kreeta Liisa Rahkolan palvelleen hänen luonansa neljä tai viisi vuotta. Adeliina ilmoitti itsellänsä olleen kaksi lasta, joista poika Frans Oskar (s. 14.3.1878) oli elossa.
  • Hermanni Matinpoika Rahkola oli vastavuoroisesti haastanut vaimonsa Adeliinan samoille käräjille. Hermanni kertoo vaimonsa paenneen syksyllä 1879 kotipaikaltaan tietämättömiin, eikä vuosikausiin ilmoittanut olinpaikkaansa. Hän oli talvikäräjien 1882 päätöksellä kuuluttanut vaimonsa perään ja kehoittanut saapumaan yön ja vuoden kuluessa kanssaan yhdyselämään uhalla, että avioliitto muutoin purkautuu. Myös kuvernöörin virasto oli syksyllä 1882 useissa seurakunnissa julistanut saman kuulutuksen.
  • Siitä seurasi poikkeuksellisen laaja ja monivaiheinen, vuosia kestänyt käräjöinti hovioikeutta myöten. Hermanni ja Adeliina osoitettiin lopulta vuonna 1892 hankkimaan erokirja Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulilta. Hermanni tuomittiin menettämään puolet ja Adeliina koko naimaoikeutensa yhteisessä pesässä. Heidän yhteinen lapsensa Frans Oskar oli 14-vuotias ja oli Adeliinan äidin Maija Lena Brunmanin hoidossa Karijoella. Hermanni kuoli keuhkotautiin jo 1893 ja Adeliina vuotta myöhemmin Helsingin kaupungissa.
  • Käräjöinti asian tiimoilta jatkui 1897, kun Frans Oskar Hermanninpoika Rahkolan huoltajana toiminut Adeliinan äiti, Karijoen Alakylästä kotoisin oleva eläkeleski Maija Lena Brunman haastoi Frans Oskarin holhoojaksi vuonna 1894 määrätyn Jaakko Möykyn talvikäräjille 1897, koska Möykky ei ollut tehnyt tiliä holhottavan omaisuuden hoidosta. Oikeudessa Jaakko Möykky kertoi myyneensä veljensä Hermanni Rahkolan talo-osuuden samana vuonna 3175 markalla, josta summasta Möykyn mukaan jäi velkojen maksun jälkeen holhoustilille 443 markkaa. Täysi-ikäinen Frans Oskar valitti vielä vuoden 1903 talvikäräjillä lopputilityksen puutetta, vaikka asia oli vastaajan Jaakko Möykyn asiamiehen nimismies Matti Brynolf Torpan mukaan jo vuonna 1899 päätetty oikeudessa ja tilityksen todettu tapahtuneen. Frans Oskar kuoli Karijoella 30.4.1905.

Anna Kaisa Antintytär Rahkola (myöh. Kankalo) osti tämän osuuden (ns. Rintarahkolan) Hermanni Matinpojan alaikäisen pojan Frans Oskarin holhoojalta Jaakko Möykyltä 3175 markan hinnalla 12.5.1894. Siitä lisää alempana Latvarahkolan yhteydessä.

Hermanni Matinpoika Rahkola, e. Peltoniemi, e. Möykky, s. 9.6.1853 Kauhajoki, k. 8.11.1893 Kauhajoki.
Puoliso: vih. 17.1.1875, eronneet 1892 Adelina Sofia Juhontytär Peltoniemi, e. Brunman, s. 17.4.1858 Siipyy, k. 6.5.1894 Helsinki.
Lapset:
1.  Selma Sofia s. 8.6.1876 Karijoki, k. 18.7.1879 Karijoki.
2.  Frans Oskar s. 14.3.1878 Karijoki, k. 30.4.1905 Karijoki.



Mäenpään, Ketolan ja Köykän torpat käräjillä


Mäenpään torppa kuului Alarahkolan 5/24 manttaalin talo-osuuteen Rahkolan 5/12 manttaalin verotaloa. Rippikirjoissa Mäenpään torppa näkyy ensimmäisen kerran vuonna 1834, jolloin sitä asuvat alempanakin mainittu (Antti) Samuel Antinpoika Mäenpää (s. 1803) ja Kaisa Iisakintytär (s. 1800). Kaisa oli Rahkolan sukua, hänen isänsä Iisakki oli Henrikki Rahkolan poika, joka oli saanut perintöosuutenaan Iisakkilan torpan. Matti Juhonpoika Rahkolan omistamaan 5/24 manttaalin Alarahkolaan tehtiin 20.10.1853 sovintojako hänen poikansa Eenokki Matinpojan ja vävynsä Filip Matinpojan kesken. Kummankin osuudeksi tuli 5/48 manttaalia. 

Haaste Eenokki Rahkolalle ja
Valentin Mäenpäälle 1874 (VMA)
29.7.1874 päivätyllä haasteella (kuva ohessa) Filip Matinpoika Rahkola haastoi talokas Eenokki Matinpojan ja torppari Valentin Samelinpoika Mäenpään saman vuoden syyskuussa Ilmajoella Kiikkalan talossa alkaville syyskäräjille vastaamaan Filippus Rahkoo hänen kanteessaan saadaksensa Enokki Rahkolta ja Walentiini Mäenpäältä sen osan Mäenpään torpasta, niin huonehis kuin mais, joka kuuluu päällekantajalta omistetun Rahkolan talon alle, ja jonka osan mainitusta torpasta vastaajat ilman oikeutta ovat ottaneet haltuunsa ja viljelee. Käräjäpaikalle 16.9. tuli kantaja Filip Rahkola itse avustajanaan majuri Mathias Fabian af Enehjelm sekä vastaaja Valentin Mäenpää omasta ja appiukkonsa Eenokki Rahkolan puolesta. Haasteen lukemisen jälkeen kantaja Filip Rahkola totesi talon tulleen tasan jaetuksi lukuunottamatta Mäenpään torppaa, jossa edesmenneille torppareille Samuel Mäenpäälle ja hänen vaimolleen Kaisa Iisakintyttärelle oli annettu elinikäinen oikeus torppaansa. Koska he olivat kuolleet jo vuosia sitten, piti myös torppa sopimuksen mukaisesti jakaa kantajan ja Eenokki Rahkolan kesken, mutta Eenokki Rahkola oli sopimuksesta piittaamatta vuonna 1869 luovuttanut koko torpan 50 vuoden sopimusajalla toiselle vävylleen Valentin Mäenpäälle. Filip Rahkolan vaatimus oli, että puolet Mäenpään torpasta luovutetaan välittömästi hänen vapaaseen omistukseensa ja hallintaansa. Valentin Mäenpään mukaan torppa kuului Eenokki Rahkolan hallintaan. Kantaja Filip Rahkola kutsui todistajaksi lastenopettajan Hiskias Ahlbergin ja hänen vaimonsa Marian, jotka olivat olleet läsnä jakotilaisuudessa ja kuulleet heidän sopineet torpan tulevasta jaosta Samuel ja Kaisa Mäenpään kuoltua. Hiskias Ahlberg kertoi hoitaneensa vaimonsa kanssa Samuel ja Kaisa Mäenpäätä ja pyytäneensä Samuelin kuoleman jälkeen (1857) saada ostaa torppa. Silloin Eenokki oli vastannut omistavansa vain puolet torpasta, jota tarjosi 400 hopearuplan hinnalla. Kaisan kuoltua (1868) todistaja oli kysynyt kantajalta Filip Rahkolalta torpan tulevasta hallinnasta, jolloin hän oli sanonut jättävänsä torpanosuutensa Valentin Mäenpäälle.

Käräjäoikeus katsoi päätöksessään, että Filip ja Eenokki Rahkola olivat 20.10.1853 tehdyssä jaossa sopineet, että torppa tullaan jakamaan sen palautuessa kantatilaansa. Koska Eenokki Rahkola 25.9.1869 tekemällään kauppakirjalla oli vastoin tätä sopimusta luovuttanut koko torpan Valentin Mäenpäälle, katsoo oikeus, että vastaaja Valentin Mäenpään pitää heti luovuttaa puolet torpasta kantajan omistukseen ja hallintaan. Päätös jättää myös Valentin Mäenpäälle oikeuden hakea saamamieheltään Eenokki Rahkolalta korvausta menetyksestään.

Haaste Valentin
Mäenpäälle 1887 (VMA)
Eenokin kuoltua 1875 hänen poikansa Tuomas Eenokinpoika lunasti Eenokin koko talo-osuuden itselleen. Lunastuksen yhteydessä Tuomaan sisar Maria Loviisa ja hänen puolisonsa Valentin ”Valee” Samelinpoika Mäenpää, jotka olivat asuttaneet Mäenpään torppaa lampuodin asemassa jo v. 1867 lähtien, saivat Mäenpään torpasta ”Eenokin puolikkaan”, josta laadittiin torpparisopimus 11.3.1878. Tähän sopimukseen haettiin ja myönnettiin kiinnitys vasta vuoden 1887 syyskäräjillä. Filip Matinpoika Rahkola oli saanut edellä kuvatulla oikeuden päätöksellä 16.9.1874 haltuunsa Mäenpään torpasta puolet, jonka hän oli myynyt 350 markalla 7.4.1875 tekemällään sopimuksella Valentin Samelinpoika Mäenpäälle 50 vuodeksi. Kyseinen sopimus, jonka turvaamiseksi torppari Mäenpää ei ollut hakenut kiinnitysta, oli hänellä mukana em. käräjätilaisuudessa. Filip Rahkola kuoli v. 1885 ja hänen osuutensa Rahkolan talosta siirtyi hänen pojilleen Juho Jaakolle ja Wilhelmille. Vuonna 1883 Filip oli siitä myynyt 5/144 manttaalia Hermanni Matinpojalle. Edellä mainituilla syyskäräjillä 30.11.1887 nämä Filipin osuuden omistajat halusivat itselleen Mäenpään torpasta tämän ”Filipin puolikkaan”, jonka Filip oli Mäenpäälle myynyt, mutta joka oli jäänyt taloon kiinnittämättä. Kantajina olivat siis Filip Rahkolan talohaaran silloiset isännät: edellä mainittujen Hermanni Matinpojan ja Juho Jaakko Filipinpoika Rahkolan lisäksi Matti Matinpoika Rahkola, mutta Wilhelm Filipinpoikaa ei mainita. Tämä selittynee sillä, että Wilhelm oli suorittamassa kolmevuotista asepalvelustaan 1887-1890. Matti Matinpoika (s. 3.1.1859) oli Mäki-Filppulan torpparin Malakias Samuelinpojan vävy, joka viljeli ja ilmeisesti vastasi muutenkin Harju-Rahkolasta Wilhelmin ollessa asepalvelusta suorittamassa 1887-1890 ja lähti sen jälkeen Kuja-Halkolaan. Mäenpään torpan toinen puoli kuului Eenokki Rahkolan talohaaraan, jonka omistus siirtyi Tuomas Eenokipojan jälkeen 1883 Matti Käyrälle ja 1885 edelleen Juho Juhonpoika Vähämäelle ja hänen vaimolleen Anna Kaisa Antintyttärelle. Vähämäet olivat saaneet kiinnekirjan 5/48 manttaaliin Rahkolan verotaloa 4.12.1886 ja suostuivat kiinnittämään talo-osuutensa Valentin Samelinpoika Mäenpään torpparisopimuksen vakuudeksi samoilla syyskäräjillä 1887. Edelleen samoilla käräjillä oikeus päätti, että Mäenpää joutuu luopumaan torppansa toisesta, ns. Filipin puolikkaasta kantajien hyväksi päivämäärällä 14.3.1889. Kantajista yksi, Jaakko Filipinpoika Rahkola, antoi Valentin Mäenpäälle kuitenkin suullisen luvan viljellä torpan maita omalla osuudellaan (1/6) toistaiseksi. Näin aluksi tapahtuikin, mutta myöhemmin myydessään kyseisen torpanosuuden Sameli Samelinpoika Koivulalle, Juho Jaakko Rahkolan kuudesosan ei pitänyt kuulua kauppaan. Sameli Koivula sitä kuitenkin viljeli käsittämättä, että Juho Jaakko Rahkolan suullisesti antama lupaus Valentin Mäenpäälle viljellä hänen omistamaansa kuudesosaa oli vain Mäenpäätä koskeva. Asiaa puitiin talvikäräjillä 1894, jonne Rahkola oli Sameli Koivulan haastanut ja oikeuden päätöksellä Sameli Koivula joutui tästä Jaakko Filipinpoika Rahkolan osuudesta luopumaan päivämäärällä 14.3.1895.

Valentin Samelinpoika Mäenpää, torppari, s. 25.8.1841, k. 7.10.1904.
Puoliso: 6.11.1866  Maria Loviisa Eenokintytär Ala-Rahkola, s. 12.8.1845.

Lapset:
1.  Antti Samuel s. 2.2.1867, k. 23.10.1884
2.  Kaisa Sofia s. 5.7.1868, k. 13.9.1868
3.  Jaakko Valentin (Kujanpää) s. 22.12.1869, k. 18.11.1939. Puoliso: 1.10.1906 Josefiina Malakiaantytär Korpela, s. 15.11.1870
4.  Salomon s. 23.11.1871, k. 24.9.1873
5.  Elisabet Adolfiina s. 28.9.1873, k. 16.11.1897
6.  Tuomas s. 14.3.1875, k. 25.2.1882
7.  Maria Kustaava (Ojala) s. 10.3.1877, k. 29.5.1938 Michigan, USA. Puoliso: 23.5.1903 Michigan, USA Iisakki (Isaac) Ojala, s. 18.3.1881, k. 1.5.1970  Michigan, USA
8.  Hermanni (Hill) s. 14.9.1879, k. 12.5.1936 Michigan, USA
9.  Vilhelmi s. 17.4.1882, k. 15.10.1946. Puoliso: 7.6.1919 Maria Elina Juhontytär Ojala, s. 3.7.1887, k. 16.11.1969
10.  Hulda Serafia s. 6.6.1885, k. 6.10.1954. Puoliso: 9.9.1911 Tuomas Hiskiaanpoika Uitto, s. 22.6.1887, k. 24.2.1936
11.  Ilmi Katariina s. 22.7.1887, k. 3.5.1964. Puoliso: Eemil Malakianpoika Korpioja, s. 22.4.1890 Karvia, k. 1922 Karvia. Hänen taustastaan lisää kappaleessa Latva-Rahkolan synty.
12.  Aina Selma s. 10.5.1890, k. 29.9.1891


Sameli Samelinpoika Koivula, torppari, teurastaja, s. 1.12.1848, k. 20.12.1917 Amerikka. Paulamäen torpparin Sameli Samelinpojan poika Keturista.
Mattilan torpan vävy 1874, Kaarlelan Pihlajaniemen torppari 1878, Rahkolan Koivulan torppari 1883.  Lähti Amerikkaan 1899 sieltä palaamatta.
Puoliso: 6.4.1874  Emma Loviisa Matintytär Mattila, Koivula, s. 1.5.1854, k. 3.2.1936. Alarahkolan torpparin Matti Matinpoika Mattilan tytär. Lapsia oli 13, joista alla mainitut kaksi olivat elossa Emman kuollessa tyttärensä Aleksandran kodissa Isojoella v. 1936. Emma muutti Koivulan torpasta Kalliorahkolan alueelle mäkitupaan, jonka lunasti Nikolai ja Vilhelmiina Tuurilta v. 1920. Lunastus palasi kantatilaan Emman kuoltua v. 1936, jolloin Kalliorahkolaa viljeli veljekset Lauri ja Vilho Tuuri. Kauhajoen Joulussa 1970 julkaistu Lauri Tuurin kirjoittama henkilökuvaus Emma Koivulasta on luettavissa tästä linkistä.

Lapsia:
 1.  Antti Samuel (Laitila), s. 4.6.1880. Puoliso: Alina Esaiaksentytär Halkola, s. 7.9.1874, k. 20.12.1923. Viljelivät Päntäneellä Halkolassa olevaa Laitilan tilaa (kiinnekirja 1908) Alinan kuolemaan saakka, jonka jälkeen Sameli muutti äitinsä luo ja sieltä Kauhavalle 1937. Laitilan seuraavat asukkaat olivat Herman Robert ja Hilja Keturi lapsineen.
 2.  Aleksandra (Myllykorpi), s. 20.9.1886, k. 8.4.1972 Isojoki. Puoliso: 28.12.1909 Jaakko Nestori Jaakonpoika Myllykorpi, s. 8.7.1872 Isojoki.

*
Talvikäräjillä 10.3.1886 (§ 394) samanlainen riita kohdistui Ketolan torppaan, jota kantajien mukaan viljelee torpparinleski Helena Heikintytär Ketola laittomasti. Siinä kantajina olivat Hermanni Matinpoika Rahkola ja Filip Rahkola-vainajan alaikäisten lasten holhooja Ville Antinpoika Teevahainen. Ketolan torpan sopimus oli tehty alunperin 17.11.1813 pitäjänräätäli Sameli Hallongrenin kanssa. Talon puolesta sopimuksen olivat allekirjoittaneet isä ja poika, vanha isäntä Juho Henrikinpoika ja nuori isäntä Matti Juhonpoika Rahkola. Torppa siirtyi sopimuksella 26.2.1853 Sameli Hallongrenilta hänen Hiskias-pojalleen, joka oli avioitunut edellisvuonna Matti Juhonpoika Rahkolan tyttären Serafian kanssa. Serafian kuoltua 1863 Hiskias avioitui em. Helena Heikintyttären kanssa ja Hiskiaan kuoltua 1883 torpan asemaa alettiin uudelleen arvioida. Alkuperäisen sopimuksen takana oli 5/24 manttaalia Rahkolan talosta, mutta kantajien omistusosuus torppaan oli vain puolet siitä, joten lisäselvityksiä tarvittiin. Asia lykättiin syyskäräjiin 1886 (§ 220), jonne saapui kantajien tueksi Alarahkolan toisen puolen omistaja Juho Vähämäki myös vaatien torpan luovuttamista. Oikeus päätti kuitenkin hylätä kanteen, koska Rahkolan entinen omistaja Matti Juhonpoika oli vuoden 1853 kontrahdilla luovuttanut mainitun torpan Hiskias Ketolalle hänen elinajaksensa ja vastaaja Helena Ketola hänen leskenään oli oikeutettu sanottua torppaa hyödykseen käyttämään. Helena kuoli 15.11.1906. Vilhelm Filipinpoika Rahkola otti Ketolan käyttöönsä ja myi talonsa Antti ja Aleksandra Korhoselle 31.1.1907
*
Vielä kolmaskin Matti Juhonpoika Rahkolan tekemä torpparisopimus yritettin katkaista samalla kantajajoukolla syyskäräjillä 1889 (§ 254). Kyseessä oli Köykän torppa, jonka talollinen Matti Rahkola oli 5.11.1849 antanut vanhimmalle pojalleen Juho Matinpojalle ja tämän vaimolle Susanna Salomonintyttärelle 50 vuodeksi. Haaste kohdennettiin Hermanni Juhonpoika Köykkälälle, jonka väitettiin oikeudetta viljelevän Köykkälän torppaa. Kantajista paikalle saapui vain Hermanni Matinpoika Rahkola. Vastaajan asiamies totesi, ettei hänen päämiehensä edes viljele riidanalaista torppaa vaan hänen isänsä Juho Matinpoika Rahkola, jonka luona vastaaja vain asuu. Hermanni Rahkola sanoi olleensa siinä luulossa, että torppari Juho Rahkola eli Köykkälä oli antanut torpan pojallensa Hermanni Köykkälälle. Kanne kumottiin.

Latvarahkolan synty


Filipin talohaaralla oli Rahkolan halkomisen yhteydessä vuonna 1900 Wilhelmin ja Juho Jaakon (kutsumanimi Jaakko) lisäksi kolmantena omistajana (Juho) Hermanni Juhonpoika Latva-Rahkola (aiemmin Köykkä eli Köykkälä), jonka isä Juho Hermanni oli Rahkolan Köykän torppari. Isänisä oli Matti Juhonpoika Ala-Rahkola (s. 1787), joten Hermanni oli Rahkolan sukua suoraan alenevassa polvessa. Hermanni Latva-Rahkolan osuus rakentui alla olevan kaavion mukaisesti.

Tämä Rahkolan talonosa (Latva-Rahkola, 5/192 manttaalia) tuli Hermanni Juhonpoika Köykkälän ja hänen vaimonsa Ulriika Kaaprielintyttären omistukseen 23.10.1896 kauppakirjalla, jossa myyjäosapuolia oli kolme: Wilhelm ja Juho Jaakko Filipinpojat sekä Anna Kaisa Antintytär Rahkola, joka tuli tutuksi jo Eenokki Ala-Rahkolan talohaaran omistajana jäädessään ns. amerikanleskeksi. Kukin myi omistamastaan kolmasosasta 5/576 manttaalin osuuden, jolloin Hermanni ja Ulriika Köykkälän eli Latva-Rahkolan osuudeksi muodostui 15/576 eli 5/192 manttaalia. Syntyneen Latvarahkolan kauppahinta oli 1500 markkaa. Lainhuutojen aikaan Hermanni oli Amerikassa, jonna hän vanhimman poikansa kanssa meni keväällä 1899, niinpä käytännön asioita kotopuolessa hoiti vaimo Ulriika saamansa valtakirjan tuella. Lainhuutohakemuksessa on huomautus, jonka mukaan maapalstat ovat määrätyt talonosuuteen kuuluviksi ainoastaan siksi kuin laillinen jako talossa tapahtuu, jolloin hakijalle on tuleva maita, jotka vastaavat 5/192 manttaalia. Laillinen jako toteutui pari vuotta myöhemmin.

Näin ollen Filip Rahkolan talohaaralla (5/48 mtl) oli ennen Rahkolan virallista jakoa neljä maanomistajaa tasaosuuksin, 5/192 manttaalia kullakin:

  • Wilhelm Filipinpoika Rahkola 5/192 mtl
  • Juho Jaakko Filipinpoika Rahkola 5/192 mtl
  • Anna Kaisa Antintytär Rahkola 5/192 mtl
  • Hermanni Juhonpoika Latva-Rahkola 5/192 mtl

Palataan vielä siihen, mistä Anna Kaisa Antintytär Rahkola sai osuutensa tähän talonhaaraan. Kuten yllä kerrottiin, Filip oli myynyt kolmasosan 5/144 manttaalin "Rintarahkolan" talo-osuudestaan vuonna 1883 Hermanni Matinpoika Peltoniemelle eli Rahkolalle, joka kuoli 8.11.1893, melko pian edellä kuvatun tragedian jälkeen. Anna Kaisa Antintytär Rahkola osti tämän osuuden (ns. Rintarahkolan) Hermanni Matinpojan alaikäisen pojan Frans Oskarin holhoojalta Jaakko Möykyltä 3175 markan hinnalla 12.5.1894 ja myi reilut kaksi vuotta myöhemmin edellä kuvatulla tavalla osuudestaan 5/576 manttaalia Ulriika Kaaprielintytär Köykkälälle eli Latva-Rahkolalle ja hänen miehelleen, jolloin myös Anna Kaisan osuudeksi jäi 5/192 manttaalia. Jaakko Möykylle oli myönnetty kiinnitys veljensä Hermannin Rintarahkolaan kahden velkakirjan (600 ja 2400 markkaa) vakuudeksi, joten hänen intressinsä Rintarahkolan myynnissä ei perustunut yksinomaan yllä mainittuun holhoojuuteen.

Ennen Rahkolan virallista jakoa vuosisadan vaihtuessa tehtiin Filipin talohaarassa vielä yksi kauppa, jossa Anna Kaisa Antintytär Rahkola luopui loppuomistuksestaan (5/192 mtl) 17.5.1898. Se päätyi tasan Filipinpojille, veljekset Wilhelm ja Juho Jaakko Rahkolalle (5/384 mtl kummallekin) kauppahinnan ollessa 3750 markkaa. Näin heidän kummankin osuudeksi muodostui Rahkolan jaossa mainittu 5/128 manttaalia.

Rahkolan jaon jälkeen Latvarahkolan talo meni myyntiin. Ulrika kauppasi taloa jo 1901 miehensä ollessa edelleen Amerikassa. Matti Juhonpoika ja Kaisa Sofia Heikintytär Korpi-Kyyny ostivat sen 26.7.1903, mutta sekin omistus jäi lyhytaikaiseksi, kuten alla Latvarahkola käsittelevässä kohdassa ilmenee. Matin ja Kaisan poika Matti (Rintamäki) hukkui Titanicin haaksirikossa 1912.


Isojaon täydennys ja Rahkolan jako


Kuvernöörinvirasto antoi päätöksellään 1.6.1889 isojaon täydennyksen komissiomaanmittari Theodor Högströmin tehtäväksi. Kauhajoen maanomistajat kokoontuivat Högströmin johdolla Aronkylän Mattilan kestikievariin 7.7.1890. Päntäneen maanomistajia tilaisuudessa edustivat Aabraham Kyyny, Tuomas Nirva, Jooseppi Halkola, Juho Rahkola, Johan Frösén, Tuomas Käyrä, Konstantin Pentilä ja Matti Möykky. Isojaon rajat päätettiin paaluttaa kartan mukaan, mutta mikäli kartta oli epäselvä, päätettiin jako tehdä riidattoman nautinnon mukaan.

Jakamattomia maita ei enää ollut vanhoja ruotutiloja lukuunottamatta. Päätettiin tilata kuvernöörinvirastosta vanhat ruotukirjat ja kutsua asianosaiset keskustelemaan asiasta. Myöhemmin selvisi, että ruotukirjat tuhoutuivat Vaasan palossa 1852. Niinpä päätettiin jättää ruotutilat niille maanomistajille, joiden mailla ne sattuivat sijaitsemaan.

Johan Frösén ilmoitti tilaisuudessa, että hänen talonsa rajat oli pyykitetty 1870 ja vahvistettu oikeudessa 20.3.1867, jonka vuoksi hän pyysi päästä vapaaksi tässä työssä syntyvistä maksuista. Muut asianosaiset eivät sitä hyväksyneet. Päntänettä koskevia jakokokouksia pidettiin kesällä 1892 kahdesti, toinen Rahkolan ja toinen Talvitien talossa. Niissä päätettiin lähinnä hajallaan olleiden ulkoniittyjen yhdistämisestä. Myöhemmissä tilajaoissa isojaon täydennyskartta vuodelta 1894 tuli olemaan jaon perusta, kuten mm. Pentilän jakotoimituksesta 1905 ilmenee.

Rahkolan maanomistajat täydennysjaon valmistuessa syksyllä 1893 olivat seuraavat talolliset:

  1. Juho Juhonpoika (Eenokki Ala-Rahkolan haaran omistaja)
  2. Juho Jaakko Filipinpoika (Filip Ala-Rahkolan haaran omistaja)
  3. Wilhelm Filipinpoika (samoin)
  4. Hermanni Matinpoika (samoin)
  5. Hermanni Hermanninpoika (Mäki-Rahkola)
  6. Malakias Salomoninpoika (Yli-Rahkola)

Rahkolan halkominen valmistui 1900


4.2.1875 oli komissiomaanmittari Herman Barcker määrätty toimittamaan Rahkolan halkominen, jonka työn hän aloitti 22.7.1875 keskeyttäen sen, koska isojaon toimeenpano oli keskeneräinen. Vuosina 1769-70 aloitettu isojako saatettiin päätökseen vasta 1893, kuten edellisestä kappaleesta ilmenee.

24.7.1899 halkomistoimitusta jatkettiin maanmittari L. P. Pitkäsen toimesta. Alla olevat kartat liittyvät ko. toimitukseen. Ensimmäisessä toimituskokouksessa olivat läsnä seuraavat Rahkolan talon omistajat:

1:1 Wilhelm Filpuksenpoika Harjurahkola 5/128 mtl
1:2 Jaakko Filpuksenpoika Keskirahkola 5/128   ”
1:3 Hermanni Juhonpoika Latvarahkola 5/192   ”  
1:4 Juho Samelinpoika Alarahkola 5/96     ”
1:5 Hermanni Hermanninpoika Mäkirahkola 5/48     ”
1:6 Malakias Salomoninpoika Ylirahkola 5/48     ”
1:7 Sameli Samelinpoika Kalliorahkola 5/96     ”

Kolmen ensimmäisen tilaosuuden summa (ent. Filip Rahkola) on 5/48 manttaalia, samoin Alarahkolan ja Kalliorahkolan (ent. Eenokki Rahkola). Latvarahkolan syntyhistoria on kuvattu oman otsikon alla.

Rahkolan kartanot ympäröity punaisilla neliöillä, Ylirahkolan riihet punaisella ja Möykkytien meijeri sinisellä soikiolla. Yli-Rahkolan kartanosta oli tieyhteys Möykkytiehen.
Rahkolan kotipalsta-alueen eteläosa. Keskivaiheilla Kalliorahkola (1:7) kallioineen. Ollin oikoosen länsipuolella Kärppäoja-nimiset Latvarahkolan, Alarahkolan ja Keskirahkolan tilat(1:3, 4 ja 2)
Latvarahkolan ja Alarahkolan isännät olivat tuolloin Amerikassa ja heitä edusti valtakirjalla kotimaahan jääneet puolisot Ulrika Latva-Rahkola ja Adolfiina Ala-Rahkola. Talolliset ilmoittivat, että uusia viljelyksiä on viime aikoina tehty paljon ja päätettiin, että kaikki tilukset mitataan uudestaan. Kotipalstat mitattiin 12.9. - 14.10.1899, mutta talventulon lähestyessä ulkopalstat mitattiin vasta seuraavana kesänä, 6.-12.7.1900.

Tiluksien jyvityksen alkaessa 1.9.1900 todettiin Juho Samelinpoika Alarahkolan myyneen talonsa Aukusti Juhonpoika Saarelle. Sameli Kalliorahkola oli myynyt viidenneksen talostansa, siis 1/96 manttaalia kauppias Jaakko Wihtori Peltoselle ja hänen vaimolleen Olga Augustalle 18.11.1899. Tämä tila nimitettiin Toivolaksi ja se sai numeron 1:8. Jyvitys valmistui 8.9.1900. Ylirahkolan sukupolvenvaihdoskin ehti tapahtua ennen toimituksen valmistumista. Kokouksessa 26.9.1900 talon todettiin siirtyneen Tuomas Malakiaanpojalle. Samassa kokouksessa Ulrika Latva-Rahkola ja Justiina Kallio-Rahkola edustivat Amerikassa olevia miehiään.

Sameli myi loput 4/96 manttaalia omistamastaan Kalliorahkolasta vuotta myöhemmin 1.11.1900 Joakim ja Amanda Tall’lle. Pari vuotta myöhemmin Kalliorahkola siirtyi pitkäaikaiseen omistukseen, kun Amerikasta palanneet Nikolai ja Vilhelmiina Tuuri ostivat sen 19.7.1902. 

11.10.1900 esiteltiin jakoehdotus maanomistajille. Muutama muutos tehtiin, mm. Ylirahkolan ja Alarahkolan raja siirtyi osittain pois Möykkytieltä, niiden alkuperäiseltä jakolinjalta. Rajan kulku näkyy oheisten karttojen (KA) kuviossa 127. Rajapyykkien 35, 36, 37 ja 38 erottama alue siirtyi Ylirahkolalta Alarahkolalle. Jakorajat paalutettiin 27.10.1900 ja uusien viljelyrajojen sovittiin tulevan voimaan 1.10.1901. Päätöskokous pidettiin 30.10.1900.


Wilhelm Harju-Rahkola


Wilhelm Rahkola meni Amerikkaan toukokuussa 1883 ja oli siellä joulukuuhun 1885 asti eikä siten voinut osallistua huhtikuussa 1885 Päntäneellä järjestettyyn kutsuntatilaisuuteen. Kruununnimismies Gyllenbögelin toimesta asiaa käsiteltiin oikeudessa 6.3.1886. Wilhelm kertoi sairauden estäneen häntä palaamasta Amerikasta kutsunta-aikaan. Syyttäjä Gyllenbögel kielsi vastaajan olleen kipeänä. Kihlakunnanaoikeus oikeus tuomitsi hänet siitä vetämään sakkoa 20 markkaa, jotka sakot menevät kolmijakoon kruunulle, kihlakunnalle ja syyttäjä Kaarle Gyllenbögelille, mutta sovitetaan maksuvarain puutteessa kahdeksan päivän vesi ja leipä vankeudella, jota paitsi Wilhelm Rahkolan pitää, jos hän katsotaan siihen soveliaaksi, palveleman vakinaisessa sotapalveluksessa niinkuin olisi hän nostanut arvan, joka siihen velvoittaa. Wilhelm kävi armeijan ja sai siltä reissulta "kraatarin" taidon. Asiaan saattoi myötävaikuttaa Wilhelmin avioituminen vuonna 1886 ammattisukuun. Puoliso Amalia oli nimittäin räätälimestari Niilo Wallenbergin tytär. Tästä avioliitosta jäi eloon pojat Antti Herman ja Juho Filip. Antista tuli vaasalainen tehtailija, josta lisää jäljempänä. Juho Filip muutti myös Vaasaan 1923, jossa kuoli lapsettomana 1951.

Wilhelm oli monella tavalla mukana kehittämässä Päntäneen kylää, mm. perustamassa Päntäneen Osuuskauppaa vuonna 1906 ja Päntäneen Osuuskassaa vuonna 1914. Hän myi talonsa Antti ja Aleksandra Korhoselle 31.1.1907 pidättäen siitä itselleen ½ hehtaarin Ketola-nimisen palstan (1:21). Aleksandra Korhonen (o.s. Yli-Teevahainen) oli Wilhelm Rahkolan serkku, sillä Aleksandran isä Vilhelm Teevahainen ja Wilhelmin äiti, siis Filipin toinen vaimo Maria Sofia, olivat sisaruksia.

Amalian kuoltua Wilhelm avioitui Salomon Koskesta vuonna 1894 eronneen Heta Sofia Kosken kanssa vuonna 1899. Heta Sofialla oli ensimmäisestä avioliitostaan yksi tytär, vuonna 1884 syntynyt Veera Maria, josta tuli Aleksanteri Hermanninpoika Mäki-Rahkolan puoliso vuonna 1906. Wilhelmille ja Heta Sofiallekin syntyi tytär 5.12.1899: Sigrid Sofia Rahkola,  "Sepän Siikri". Nimi juontuu puolisoon, joka oli Räisälässä syntynyt Eino Seppä. Evakkotaival toi Päntäneelle myös Einon sisaren perheen. Aili ja Ilmari Henttiset asuivat Vilho Käyräkosken talossa ennen muuttoaan Kokemäelle. 

Wilhelm Rahkolan hauta
Wilhelmin kuoltua 1920 perinnönjakoa ei toimitettu vaan omaisuus jäi leskelle keskinäisen testamentin perusteella. Wilhelmin toisen puolison Heta Sofian kuoltua 1939 hänen lapsensa Veera Maria Mäki-Rahkola ja Sigrid Sofia Rahkola (myöhemmin Seppä) perivät kaiken jäämistön. He kuitenkin luopuivat testamentin mukaisista oikeuksistaan ja halusivat puolet jäämistöstä jaettavan Wilhelm Rahkolan kaikkien lasten kesken. Niinpä perinnönjakotilaisuudessa Kauhajoella vuonna 1939 olivat läsnä myös tehtailija Antti Rahkolan leski Martta alaikäisten lastensa edustajana ja Antin ensimmäisestä avioliitosta oleva poika Yrjö Erkki Rahkola, jotka kaikki asuivat tuolloin Helsingin Sörnäisissä.

Wilhelm Rahkola, Harju-Rahkolan isäntä, s. 1.5.1863, k. 20.10.1920

1. puoliso: 1886 Amalia Niilontytär Wallenberg, s. 1.1.1868, k. 6.12.1898
Aikuisikään eläneet lapset:
1.  Antti Herman, tehtailija,  s. 31.7.1887 Kauhajoki, k. 12.3.1929 Vaasa (perhetiedot jäljempänä)
2.  Juho Filip, varastonhoitaja, s. 4.8.1896, k. 7.2.1951. Asui Helsingissä, josta muutti Vaasaan 1923. Puoliso: 12.4.1925 Lovisa Aleksandra Lindqvist, s. 29.8.1896 Vaasa, k. 17.5.1966

2. puoliso: 16.7.1899 Heta Sofia Iisakintytär Koski, s. 18.8.1859, k. 16.2.1939
Lapset:
3. Sigrid (Siiri) Sofia s. 5.12.1899, k. 30.5.1982. Puoliso: 1.8.1942 Eino Seppä, s. 5.2.1907 Räisälä, k. 19.8.1963. Eino Sepän sisar Aili Henttinen ja miehensä Ilmari lapsineen olivat evakossa sekä talvi- että jatkosodan aikaan Vilho Käyräkosken talossa, josta lähtivät Kokemäelle 1946.

Antti Juhonpoika Korhonen, s. 5.5.1879, k. 26.8.1945.

Puoliso: 18.11.1899 Aleksandra Vilhelmintytär Yli-Teevahainen, s. 27.7.1879, k. 7.9.1951.
Lapset:
1. Ellen Maria s. 14.3.1900, k. 18.2.1985. Puoliso: 10.4.1921 Jaakko Artturi Tuuri, s. 20.9.1898 Sudbury, Kanada, k. 19.1.1971
2. Aleksi Einari s. 30.5.1901, k. 22.7.1951. Puoliso: 20.5.1929 Martta Keski-Rahkola, s. 19.11.1905, k. 15.10.1985. Lunastivat 1929 Keskirahkolasta 2/3. Lapset Esko Korhonen ja Eija Hautamäki.
3. Artturi s. 7.5.1905, k. 13.5.1906. 
4. Toivo Vilhelm s. 14.7.1907, k. 15.6.1976. Puoliso: 13.5.1934 Valma Elisabet Mäki-Kullas, s. 1.5.1910, k. 4.9.1968.
5. Milka Aleksandra s. 27.2.1910. Puoliso: 11.12.1937 Arvo Nikolai Matinpoika Kujanpää, s. 3.6.1909 Isojoki.
6. Viljo Antero s. 1.5.1912. Puoliso: 7.7.1945 Signe Annikki Keto-Keturi, s. 22.9.1922.
7. Aune Vilhelmiina s. 20.8.1913, k. 7.7.1983. Puoliso: 7.7.1935 Martti Johannes Peltoniemi, s. 20.7.1910, k. 10.3.1992.
8. Sylvi Raakel s. 25.11.1914, k. 19.6.1985. Puoliso: 14.4.1935 Aleksi Korpi-Kyyny, s. 17.10.1904, k. 28.12.1988.
9. Saara Kaarina s. 15.12.1917. Puoliso: 28.10.1948 Väinö Antero Viitanen, s. 15.3.1914 Ylistaro.


Antti Rahkola


Wilhelm ja Amalia Rahkolan poika Antti Rahkola toimi ensin osuustoiminta-alalla ja Lapuan Rautakaupassa, kunnes siirtyi Vaasaan Teräs Oy:n palvelukseen vuonna 1914 konttoristiksi (muuttopäivä 24.7.1914). Hänen ensimmäinen vaimonsa, lapualainen Maria Alina Sillanpää kuoli vuonna 1918 Antin jäädessä kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Hän avioitui uudelleen vuonna 1919 Pietarsaaresta Vaasaan muuttaneen tarjoilija Martta Suosalon kanssa. Martta Suosalo oli syntynyt Messukylässä, joka on ollut osa Tamperetta vuodesta 1947. Heillä oli kolme tytärtä. Viereinen valokuva T. J. Korpelan teoksesta (1929 Vaasa): Vaasan Tehdas- ja Käsityöyhdistys 1869-1929.

Vuonna 1919 hän perusti Vaasan Palosaarelle toiminimen Antti Rahkola, joka valmisti erilaisia maataloustyökaluja. Yhtiömuoto muuttui vuonna 1925 hyvän menestyksen myötä osakeyhtiöksi nimeltä Oy Antti Rahkola, Levyteostehdas Ab. Tuolloin pääartikkeleita olivat haravat, lapiot, kuokat ja erilaiset rakennustarvikkeet (saranat, helat). Antti Rahkola kuoli vuonna 1929 vain 42 vuoden iässä. Yhtiön toiminta kuitenkin jatkui, toimitusjohtaja J. E. Rintasen luotsaamana. Kuolinpesä myi Antti Rahkolan omistamat yhtiön osakkeet (340 kpl) 3.5.1929. Liikenimi lyhennettiin vuonna 1941 Oy Rahkola Ab:ksi. Tehdastoiminta on nykyään loppunut, mutta tehdasalue (tontti 17-7-2) tunnetaan edelleen Palosaaren rannalla Salmikadun pohjoispäässä Rahkolan alueena. Sen nykyinen omistaja on Vaasan Osuuspankki. Alue on arvokasta rantamiljöötä, joka osaltaan kuuluu ranta-alueen vireillä olevaan suunnitteluun, joka etenee hitaasti.

Salmikadun ja Sundin rannan välinen tehdaskiinteistö on rakentunut vaiheittain. Rakennuksissa toimi 1890- luvulta lähtien sianteurastamo, 1910-luvulla kalaverkkotehdas ja lopulta Antti Rahkola, joka valmisti aluksi maataloustyökaluja, myöhemmin myös saranoita ja heloja. Tehdaskiinteistöä laajennettiin perustajan kuoltua 50-luvulle saakka ja 1930-50-luvuilla se sai nykyisen funkkisilmeensä.



Tehdaskiinteistö Palosaarella. Kuva: Pertti Sevola
Antti Rahkola asui kuollessaan kantakaupungissa, merenrannan tuntumassa, Korsholmanpuistikko 2:ssa (Rantakatu 21), A. W. Stenforsin piirtämässä talossa, joka edelleen seisoo sijoillaan. Leski Martta Rahkola muutti Antin kuoltua lapsineen synnyinseudulleen Tampereelle (22.8.1929), josta edelleen Helsinkiin vuonna 1930. Siellä hän asui em. perintöasiakirjojen mukaan vielä vuonna 1939, mutta tuli haudatuksi Vaasaan vuonna 1968. Yrjö Erkki Rahkola, poika Antti Rahkolan ensimmäisestä avioliitosta, asui myös Helsingissä vuonna 1939.
    Rahkola, Antti Herman, s. 31.7.1887 Kauhajoki, k. 12.3.1929 Vaasa.

    1. puoliso: ∞ 4.10.1913 Lapua Sillanpää, Maria Alina, s. 18.9.1893 Lapua, k. 5.8.1918 Vaasa.
    Lapset:

    1) Yrjö Erkki, s. 14.6.1914 Vaasa. Kävi Vaasan Lyseota vuodesta 1924 Tampereelle muuttoon saakka (1929).∞ 21.11.1935 Hellin Marja Nurmi. Oli kirjoilla Porissa 1939.
    2) Anna Maria, s. 27.10.1915 Vaasa, k. 20.9.1928 Vaasa.

    2. puoliso: ∞ 7.7.1919 Vaasa Suosalo, Martta Elisabeth, s. 16.11.1898 Messukylä, k. 6.3.1968
    Lapset:
    3) Anna Liisa, s. 15.10.1922 Vaasa.
    4) Paula Annikki, s. 27.3.1927 Vaasa.
    5) Sirkka Liisa Serafiina, s. 22.12.1928 Vaasa.



    Juho Jaakko Keski-Rahkola



    Keski-Rahkolan (1:2) kotipalstan jakolinja 1928 on piirretty
    turkoosilla. Länsipuoli tuli J J Rahkolalle (nuor.) (KA)
    Juho Jaakko Keski-Rahkolalla oli kolme perillistä: täyskaima Juho Jaakko Rahkola (mm. Erkki ja Elias Rahkolan isä), Hilda Alakangas (Antti Alakankaan puoliso) ja Martta Korhonen (Aleksi Korhosen puoliso). 

    Wilhelm Rahkolan talonosuuden ostaneiden Korhosten poika Aleksi Korhonen lähti Kanadaan vuonna 1925. Sieltä palattuaan hän avioitui (1929) Martta Keski-Rahkolan kanssa ja he ostivat Marttan vanhemmilta, Juho Jaakko ja Edla Rahkolalta, 2/3 Keski-Rahkolasta vuonna 1929. Kolmanneksen oli ostanut Marttan veli Juho Jaakko Rahkola, jonka osuus 0,0122 manttaalia (Vainio 1:76) oli lohkottu Keskirahkolasta jo vuotta aiemmin, vuonna 1928. Näin syntyneiden uusien talonosuuksien kotipalstojen välinen raja näkyy viereisessä kartassa.

    Juho Jaakko Rahkola, Keski-Rahkolan isäntä, s. 21.7.1865, k. 29.9.1949
    Puoliso: 1887 Edla Matintytär Kohtala, s. 27.4.1866 Teuva, k. 8.1.1948
    Lapset:
    1.  Juho Jaakko s. 28.10.1896, k. 20.9.1971. Puoliso: 5.3.1920 Alma Serafia Vilhelmintytär Neva-Heikkilä, s. 7.12.1898, k. 29.9.1975
    2.  Hilda Maria s. 12.2.1900. Puoliso: 5.8.1917 Antti Johannes Alakangas, s. 24.4.1892, k. 2.1.1981
    3.  Martta s. 19.11.1905. Puoliso: 20.5.1929 Aleksi Einar Korhonen, s. 30.5.1901, k. 22.7.1951


    Juho ja Ulriika Latva-Rahkola



    Suupohjan Kaiku 29.10.1901
    Kuten edellä mainittiin Latvarahkolan talo meni myyntiin Rahkolan jaon jälkeen. Ulriika kauppasi taloa lehti-ilmoituksella jo 1901 miehensä ollessa edelleen Amerikassa. Korpikyynyn isäntä Matti Juhonpoika Korpi-Kyyny osti sen 5000 markan kauppahinnalla 26.7.1903. Petter Hällströmin sukukirjan mukaan Hermanni Latva-Rahkola oli vuodesta 1903 lähtien Hyypän kylän Rahikan Myllymaan torppari ja myöhemmin siellä itsellinen. Rippikirjan mukaan siltä näyttää, mutta talon myytyään Ulrika hankki itselleen ja nuorimmille lapsilleen Amerikan passit ja lähti helmikuussa 1904 Amerikkaan. Suomeen jäänyt, lokakuussa 1904 avioitunut tytär Aino Mariakin lähti lopulta miehensä Antti Ratuksen ja lastensa kanssa Amerikkaan 1913.

    Esa Tuuri on selvitellyt Ulriika Latva-Rahkolan ja hänen perheensä myöhempiä vaiheita Amerikassa. Alla on referaatti aihetta käsittelevästä artikkelista, joka julkaistiin Juuret-lehdessä 4/2014. Ulriika julistettiin Suomessa kuolleeksi 1.1.1950.
    Amerikassa Larvat asettuivat asumaan Toivolan kylään St. Louisin piirikunnassa Minnesotassa, jonne he raivasivat farmin. Kylä oli vastaperustettu, ja siitä syystä heidän talossaan pidettiin kylän koulua vuosina 1904-06. Muistona siitä, että perhe oli ensimmäisiä seudun raivaajia, yksi alueen teistä on nimeltään Larva Road.
    Minnesotan vihkitiedoista käy ilmi, että Ulriika meni 18.11.1915 toiseen avioon John Nevalaisen kanssa, joka asui läheisessä Lavell-nimisessä kylässä. Ulriika joutui noin 80 vuoden iässä sairaalahoitoon Buhl-nimiseen pikkukaupunkiin, joka sijaitseen keskellä suurta rautakaivosvyöhykettä Mesabi Rangea. Siellä hän kuoli 8.7.1936.
    Juho Hermanni Köykkä(lä)Latva-Rahkola (USA:ssa Larva), s. 2.4.1847 Kauhajoki, k. 26.1.1913 Hibbing, Minnesota, USA.
    Puoliso: 3.6.1879 Virrat Ulriika Justiina Peura, s. 2.2.1857 Virrat, k. 8.7.1936 Buhl, Minnesota, USA.
          Lapset:
          1.  Aleksandra s. 23.8.1879 Kauhajoki, k. 10.9.1879 Kauhajoki.
          2.  Hermanni s. 14.9.1880 Kauhajoki, k. 26.6.1947 Minnesota, USA.
          3.  Jaakko s. 13.7.1882 Kauhajoki, k. 27.5.1973 Minnesota, USA.
          4.  Aino Maria s. 14.3.1884 Kauhajoki, k. 1976. Puoliso: 8.10.1904 Kauhajoki Antti Eemil Ratus, s. 22.1.1877 Kauhajoki.
          5.  Viktor s. 20.3.1886 Kauhajoki, k. 4.10.1976 Minnesota, USA.
          6.  Matti s. 17.3.1888 Kauhajoki, k. 20.4.1967 Minnesota, USA.
          7.  Juho s. 10.5.1890 Kauhajoki, k. 17.12.1970 Minnesota, USA.
          8.  Ilmi Elina s. 13.2.1892 Kauhajoki, k. 6.11.1980 Minnesota, USA.

    Oskari ja Alpertiina Latva-Rahkola


    Matti (s. 1844) ja Kaisa Sofia (s. 1841) Korpi-Kyynyn omistus jäi lyhyeksi. 8.2.1905 tehdyllä kauppakirjalla Pomarkussa 6.10.1876 syntynyt Oskari Kustaanpoika Öman ja Karvialla 11.4.1869 syntynyt Alpertiina Hormaluoma ostivat Latvarahkolan ja muuttivat sinne huhtikuussa 1905, jonka jälkeen myös heistä alettiin käyttää nimeä Latva-Rahkola. Kauppahinta oli 6000 markkaa. Alpertiina oli jäänyt leskeksi Karvialla 1903 ja heidät vihittiin vasta Kauhajoella 19.8.1905. Oskarista käytettiin joskus myös nimeä Korpioja, koska Korpioja oli hänen isänsä viimeksi isännöimä tila Karvialla. Mukana Karvialta tuli myös Oskarin vanhempi veli Kustaa Vihtori (s. 1855), joka avioitui amerikanleskeksi jääneen Aurora Jeremiaantytär Paukonojan (ent. Raippamäki) kanssa 1913. Aurorasta lisää Käyrä-kirjoituksen Ketola-Käyrää koskevassa osassa. Albertiina Hormaluomalla oli kaksoissisar Maria, joka oli avioitunut liikemies, herastuomari Jaakko Ranta-Knuuttilan kanssa 1891. Ömanin veljeksistä kolmaskin, Frans Jaakko (s. 1872), tuli Kauhajoelle. Hän päätyi Heta-vaimoineen ensin talolliseksi Nummijärvelle Koivumäen taloon vuonna 1899 ja 1905 hänkin tuli Päntäneelle Rahkolan taloon. Ömanin veljesten isä oli Kustaa Iisakinpoika (s. 1833 Pomarkku), joka oli Pomarkun Leppäniemessä Lapikiston torpparina kunnes perhe muutti isännöimään Karvian Korpiojaa. Veljeksistä neljäs Juho (s. 1859) jäi Karvialle isännöimään kotitaloa, mutta lähti Amerikkaan 1903.
    Kustaa Iisakinpoika Öman, Leppäniemen Lapikiston torppari Pomarkussa, s. 18.10.1833 Pomarkku. Puoliso: ∞ 1862 Maijastiina Kustaantytär, s. 22.4.1832 Noormarkku, k. 21.10.1904 Karvia. Kustaa Iisakinpoika Ömanin isä Iisakki Antinpoika Lapikisto (1811–1869) oli uudisrakentaja Pomarkussa, jossa Kustaa Iisakinpoika oli torpparina 1873–1895, sitä ennen pääosin renkinä Noormarkussa, Pomarkussa ja Ahlaisissa. Vuonna 1895 hän muutti perheensä kanssa Karviaan, jossa isännöi Korpiojan taloa.

    Maijastiinan aviottomat lapset (2):
    1. Kustaa Vihtori (Öman, Paukonoja), s. 16.10.1855 Noormarkku. 1. puoliso: ∞ 27.12.1905 Kauhajoki Serafia Iisakintytär Korpi-Uuro, Paukonoja, s. 4.1.1843 Kauhajoki, k. 12.3.1913 Kauhajoki. 2. puoliso: ∞ 13.12.1913 Kauhajoki Aurora Jeremiaantytär Raippamäki, Paukonoja e. Alaharju, s. 2.11.1877 Kauhajoki, k. 17.10.1927 Kauhajoki.
    2. Juho (Öman, Korpioja), s. 31.1.1859 Noormarkku. Puoliso: ∞ 1886 Siikainen Maria Matilda Kustaantytär, s. 9.1.1865 Noormarkku

    Yhteiset lapset (3):
    3. Frans Jaakko (Mantila), lohkotilallinen Hyypässä, s. 27.7.1872, k. 9.4.1937. Puoliso: ∞ 13.10.1898 Karvia Hedvig Iisakintytär, s. 26.4.1881 Karvia, k. 13.8.1933. Heillä 9 lasta.
    4. Olga Maria, s. 19.7.1874 Pomarkku, k. 28.3.1875 Pomarkku.
    5. Oskari (Öman, Korpioja, Latva-Rahkola), s. 6.10.1876 Pomarkku. Puoliso: ∞ 19.8.1905 KauhajokAlbertiina Juhontytär Hormaluoma, Latva-Rahkola, s. 11.4.1869 Karvia

    Alpertiina Latva-Rahkolan kaikki lapset olivat hänen ensimmäisestä avioliitostaan. Heistä ainakin kaksi avioitui Päntäneellä: Aina Emelia Tuomas Valentin Mäki-Keturin ja Eemil Ilmi Mäenpään kanssa.
    Latvarahkolaan muodostettiin Kärppäoja-niminen tila (1:12), jonka ensimmäinen omistaja oli juuri Ylirahkolasta luopunut Tuomas Malakiaanpoika Rahkola (1911), seuraavina Salomon Koski (1915), Eino Koski (1929), Martti Tuuri (1935) ja Erkki Rahkola (1959). Kärppäoja-nimiset palstat löytyvät myös Alarahkolan ja Keskirahkolan tiloilta.

    Oskari ja Alpertiina Latva-Rahkola myivät useita muitakin palstatiloja Latva-Rahkolasta. 3.5.1908 Hilda Puukilan veli suutari Wilhelm Samelinpoika Puumila ja hänen vaimonsa Hilma Filipintytär ostivat kaksi maakappaletta, joista he myivät 27.7.1910 toisen puolen (Rauhala 1:15 ja Murron Alapää 1:16) torpparinpoika Juho Matinpoika Ojalalle ja toisen puolen (Pihlaja 1:17 ja Murron Ylipää 1:18) torpparinpoika Antti Matinpoika Myllykoskelle ja hänen vaimolleen Amalia Jaakontyttärelle. Juho Matinpoika Ojala kuoli Riihimäki-Rahkolan talotyömaalla tapaturmaisesti 1913, hänestä lisää Pentilän Ojalan torpan yhteydessä. Brynolf Lehtimäen äiti Emma osti Antti Myllykoskelta puolet em. tiloista 2.7.1928. Brynolf lunasti ne äidiltään vaimonsa Rauhan (o.s. Kamila) kanssa 15.5.1933 ja muutettuaan Nirvaan (1935) myivät ne edelleen Urho ja Ellen Möykylle 1939. Pihlajassa mäkitupalaisena asunut Maria Aurora Salonen (o.s. Myllykoski) lunasti siellä sijainneen asumuksensa itselleen Möykyiltä 1943.

    Alpertiina Latva-Rahkola myi Amerikassa oleskelevan miehensä valtuutuksella 11.5.1911 Latva-Rahkolasta kaksi maakappaletta Matti Eliaksenpoika Holmalle (s. 1869 Lapua) ja hänen vaimolleen Maria Liisa Mikontyttärelle (s. 1873). Maria Liisa oli Vilhelmiina Tuurin serkku. Niistä muodostettiin Holma- ja Mäki-nimiset palstatilat (1:13 ja 14), Holmat myivät ne seppä Sameli Matinpoika IloselleYllä mainittujen tilojen sijainti näkyy alempana olevassa kartassa.


    Alarahkola pilkkoutuu



    Alarahkolan talo-osuudesta (1:4) tuli vilkkaan kaupankäynnin kohde. Kuten aiemmin kävi ilmi Aukusti Juhonpoika Saari ja hänen vaimonsa Amalia Jaakontytär ostivat 5/96 manttaalin Alarahkolan vuonna 1900 ja myivät sen miltei heti pois: puolet poliisikonstaapeli S. A. Kamilalle (1900) ja puolet Vihtori ja Anna Maria Myllykorvelle (18.7.1901), jotka tulivat Rahkolaan oltuaan kolme vuotta torpparina Hyypän Ala-Teevahaisessa. Myllykorvet olivat vaihtaneet usein asuinpaikkaa, he asuivat mm. Tampereella (Vihtori siellä työmiehenä 1884-90) ja Kurikan Lohikosken talossa (1890-1898 nimikkeellä kiertolainen) ennen muuttoaan Kauhajoelle vuonna 1898.

    Johan Viktor eli Vihtori Perttelinpoika Myllykorpi, s. 24.9.1861 Isojoki, k. 21.8.1923.
    Puoliso: 1.7.1881 Anna Maria Juhontytär Prosimäki, s. 9.11.1857 Kurikka, k. 8.8.1921.
    Lapset:
    1. Elina
    Sofia s. 19.4.1884 Kurikka, k. 14.11.1954. Asui pitkään Teuvalla, josta palasi Päntäneelle 1937. Alla hänestä lisää.
    2.
    Edla Maria s. 25.5.1887 Tampere, k. 1946. Puoliso: 24.11.1923 Iivari Juhonpoika Kestilä, s. 3.10.1884.

    18.6.1904 Kamilat vuorostaan myivät talo-osuutensa 5/192 manttaalia em. Myllykorville, joiden omistusosuudeksi tuli 5/96 manttaalia. Kauppahinta oli 2800 markkaa. Myllykorvet myivät talo-osuudestaan neljänneksen (5/384) 8.12.1904 leipuri Juho Leander Johanssonille 2100 markan kauppahinnalla. Kauppahinnan lisäksi ostajat sitoutuivat vastaamaan talo-osuutensa mukaisesta eläkkeestä eläkemies Sameli Juhonpoika Hyyppäselle eli Ala-Rahkolalle ja hänen vaimolleen Kreeta Sofia Iisakintyttärelle.

    Längelmäellä syntynyt leipuri Johansson tuli Kauhajoelle Helsingistä maaliskuussa 1902. Kamilat jatkoivat talokaupan jälkeen asumista entisessä talossaan, mutta Myllykorven vuokralaisena. 50 vuoden vuokrasopimukseen kuului 34,5 aarin tilusalue, jossa hänellä on jo huoneet rakennettuna. Vuosivuokra oli kymmenen markkaa. Kamilat lunastivat talon itselleen v. 1918, kuten jäljempänä ilmenee. Myllykorven kanssa teki vuokrasopimuksen myös suutari Wilhelm Samelinpoika Lahtinen ja hänen vaimonsa Hilma Filipintytär syyskuussa 1905.
    Vihtori Myllykorpi julkaisi Tampereella asuessaan runoja ja kertomuksia. Myöhemmällä iällä Kauhajoella hän toimi Evankeliumiyhdistyksen saarnaajana. Lapsista kaksi tytärtä eli aikuisikään. Heistä Sofia eli naimatonna Teuvalla josta palasi Päntäneelle Hiukkajärven rannalle Ylimöykkyyn 1937 ammattinimikkeenään luonnonparantaja. Hän osti Impi ja Uuno Laitilalta Leskisten omistamasta Suomelasta (1:91) lohkaistun 0,04 ha Laitilan (1:94) 23.3.1950 Laitiloiden muuttaessa asumaan Pentilän kansakoululle. Laitilat olivat ostaneet kyseisen tontin 1930-luvun lopussa Leskisiltä. Sofia Myllykorpi (k. 1954) testamenttasi Laitilan suomalaiselle evankeliumiyhdistykselle ja Suomen juutalaislähetykselle. Talossa asui Myllykorven jälkeen Jouko Metsälä perheineen. Sofian nuorempi sisar Edla Maria oli avioliitossa, mutta yksikään hänen kolmesta lapsestaan ei elänyt aikuiseksi. Edla Marian leski Iivari Kestilä jäi Päntäneelle. Myös Vihtori ja Anna Maria Myllykorpi elivät Rahkolassa palstatilallisina kuolemaansa saakka. Vihtori Myllykorvella oli Tarkassa noin 30 ha metsätila nimeltä Korpi-Tarkka.
    Päntäneen kyläkirjassa (1993) on Jussi Kankaan kertomus Päntäneen metsästysseuran synnystä. Siitä ilmenee, että seura rakensi hirsimajan Sofia Myllykorven mökin paikalle, joka tuli huutokaupattavaksi Kauhajoen seurakunnan luovuttua siitä. Sofia Myllykorpi oli testamentannut Hiukkajärven mökkinsä Kauhajoen seurakunnalle, joka piti siellä aluksi nuorisoleirejä, mutta siirsi myöhemmin toimintansa Nummijärvelle Majamäen leirikeskukseen. Onni Pentilä kertoo em. artikkelissa käyneensä talviaikaan 1940-luvulla Sofia Myllykorven tuvassa, jossa sisällä asui Sofian lisäksi yksi lehmä peruslämpöä pitämässä Sofia nukkuessa yöt keinutuolissa etäällä kylmästä lattiasta. Metsän antimet ja lehmänmaito riittivät peruselintarvikkeiksi.
     Vuonna 1905 henkikirjojen (ES 4272, s. 706) mukaiset Rahkolan omistusuhteet:

    5/128 talollinen Vihtori Myllykorpi (Alarahkola)
    5/384 leipuri Juho Johansson (Alarahkola)
      1/24 talollinen Nikolai Tuuri (Kalliorahkola)
      1/96 kauppias Jaakko Peltonen (Toivola)
    5/128 talollinen Juho Jaakko Keski-Rahkola
    5/128 talollinen Wilhelm Harju-Rahkola
    5/192 talollinen Matti Korpi-Kyyny (Latvarahkola)
      5/48 talollinen Hermanni Mäki-Rahkola
      5/48 talollinen Tuomas Yli-Rahkola (talosta käytettiin nimeä Nevarahkola)

    Myllykorvet luopuivat Alarahkolasta jo 26.9.1905 Frans Kustaanpoika ja Heta Iisakintytär Mantilan ostaessa sen 7000 markan kauppahinnalla. Myllykorvet siirtyivät Kyynyyn viljelemään Kataja-nimistä tilaa Tuomas Filipinpoika Rahkolan (myöh. Ranta) lähtiessä sieltä Rahkolaan Ranta-nimistä palstatilaa isännöimään.

    Mantilat myivät Alarahkolan 11.5.1908 edelleen ulkomailla asuvalle Oskari Kustaanpoika Latva-Rahkolalle ja hänen vaimolleen Alpertiina Juhontyttärelle (kiinnekirja 6.12.1913) ja jäivät tilalle asumaan itsellisinä. Viimeksi mainitusta talo-osuudesta Iisakki Iisakinpoika Hautamäki vaimoineen osti 0,0057 manttaalia 17.7.1911. Hautamäet saivat kotipalstansa vanhan torppansa ympärille ja Alarahkolan kartano säilyi entisellä paikallaan. Oskari ja Alpertiina Latva-Rahkola omistivat siis tuolloin sekä Latvarahkolan että Alarahkolan. Alpertiinan kaksoissisaren Marian puoliso herastuomari Jaakko Ranta-Knuuttila oli merkittävä rahoittaja näissä talokaupoissa ja haki saataviensa kiinnityksiä Ömanin Rahkola-kiinteistöihin. Oskari oli tuohon aikaan Amerikassa ja jätti vaimolleen yleisvaltakirjan, jolla valtuutti hänet hoitamaan kaikkia asioitaan.
    Frans Kustaanpoika Mantila oli Oskari Kustaanpoika Latva-Rahkolan veli. Hän oli muuttanut perheineen Karvialta vuonna 1899 Kauhajoen Nummijärven Koivumäelle. Päntäneeltä lähdettyään Frans ja vaimonsa Heta ostivat 3.2.1925 Hyypän Korhosesta Kalliomäki-nimisen lohkotilan, jonka heidän poikansa Bruno Jaakko osti itselleen kuolinpesältä 1937.
    Leipuri Johansson myi 5/384 (=0,0130) manttaalin osuutensa Jaakko Mäensivulle eli Tainiolle (puoliso Rahkolan sukua, Alpertiina Filipintytär Rahkola) 18.12.1909 (kiinnekirja 21.3.1911). Henkikirjoissa 1910 omistus oli vielä merkitty Johanssonille. Jaossa Tainion kiinteistö sai numeron 1:29, Hautamäki 1:30 ja Oskari Latva-Rahkolan Ala-Rahkola 1:31Tilojen manttaaliluvuissa siirryttiin tuolloin murtoluvuista desimaalilukuihin ymmärrettävistä syistä. Alla olevissa kaavioissa Rahkolan tilajako vuosien 1910, 1915 ja 1920 henkikirjojen mukaan. Ruudutetut alueet muodostavat vanhan 5/96 (0,0521) manttaalin Alarahkolan (1:4).

    Mäenpäälle haettiin kiinnekirja vasta vuonna 1920 Vilhelmi Mäenpään avioiduttua naapurinsa Maria Elina Rauhalan (ent. Ojala) kanssa vuotta aiemmin. 0,0067 manttaalin Mäenpää lohkaistiin Oskari ja Albertiina Latva-Rahkolan omistamasta Alarahkolasta jo vuosina 1911 ja 1912. 




    Matti ja Maria Möykystä Ala- ja Latvarahkolan omistaja 1916


    Pohjalainen 28.6.1915
    Jaakko Rinta-Möykyn nuorin poika Matti Jaakonpoika Möykky ja puolisonsa Maria Sofia Antintytär (o.s. Heikkilä) ostivat 0,0260 manttaalin (=5/192) Latva-Rahkolan 4.8.1916. Myyjän nimi oli Klaus Pekka Taavetinpoika Koponen (puoliso Lyydia Juhontytär). Samassa kaupassa siirtyi Koposen omistamat 0,0242 manttaalia Alarahkolasta. 0,0008 manttaalin palsta Alarahkolasta oli vielä Oskari ja Albertiina Latva-Rahkolan omistuksessa, mutta sekin siirtyi Möykyille 12.4.1917. He saivat kiinnekirjan yhteensä 0,0510 manttaalin omistuksiinsa 18.10.1919. Möykyn myötä talonpitoon tuli jatkuvuutta. Ei ole tiedossani mikä Koposen avioparin rooli oli tässä kauppaketjussa, mutta heidän omistuksensa jäi hyvin lyhytaikaiseksi. Latvarahkolan talo tuhoutui tulipalossa kesällä 1915 (kuva oik.), jolloin sitä vielä asui Albertiina Latva-Rahkola. Elokuussa 1914 syttynyt maailmansota johti inflaatiokierteeseen, mikä toi spekulantteja myös maatilojen kauppaan. Rahan arvon heiketessä velat ja pankkitalletukset sulivat, mutta kiinteistöissä arvo säilyi ja jopa nousi. Koposen pariskunta osti heti tämän kaupan tehtyään Turun seudulta Aliklemelän rustitilan (Koski Tl., Patakosken kylä).

    Tainion ja Alarahkolan kotipalstat
    sekä Rannan palstatila (KA)
    Tainion ja Alarahkolan talonosista oli ennen vuoden 1914 pyykitystä erotettu neljä yhteispinta-alaltaan 9,4 hehtaarin palstatilaa, jotka jätettiin jaosta pois. Nämä erottamiset vahvisti Vaasan läänin kuvernööri päätöksellään 13.3.1914. Kaupat oli tehty vuosia aiemmin, leipuri Juho Leander Johansson Alma-vaimoineen myi Suosion tontin jo 9.7.1906 ja Pyrintölän tontin 14.11.1909, vain kuukautta ennen kuin he myivät koko tilaosuutensa Tainiolle. Ranta tuli Tuomas Filipinpojan ja Susanna Heikintyttären omistukseen 11.9.1906, Mustikkamäki 11.9.1911.
    • Suosio 1:23 (0,25 ha, om. Päntäneen Osuuskauppa). Paikalla, johon osuuskauppa sijoittui, oli ilmeisesti ollut leipuri Johanssonin omistama rakennus, josta pienin muutoksin tuli osuuskaupan ensimmäinen liikehuoneisto.
    • Pyrintölä 1:24 (0,30 ha, om. Päntäneen maamies- ja nuorisoseurat) oli Osuuskaupan vieressä. Kauppakirjan teksti: Täten myymme me allekirjoittaneet omistamastamme 5/384 manttaalisesta Rahkolan verotalosta no 1 Päntäneen Maamies- ja Nuorisoseuralle omistamamme asuinrakennuksen ja siihen tonttimaaksi sen maa-alueen, jolla nykyään asuinrakennus seisoo, jota maa-aluetta rajoittaa Suomelan palstatila etelässä, yleinen maantie lännessä, osuuskauppa Suosio r.l. palsta pohjoisessa ja kantatilan maa eli vanhat Mattilan torpan pellot idässä…  Maamiesseuran puolesta kauppakirjan allekirjoittivat Johannes Leppänen ja Sameli Keturi, Nuorisoseuraa edustivat Jaakko Uusi-Käyrä, Eemil Käyrä, Joel Hietala ja Janne Pentilä. Pyrintölän tontti vapautui Osuuskaupan omistukseen 1929 seuraintalon uudisrakennuksen valmistuttua Keski-Rahkolasta erotetulle tontille.
    • Ranta 1:25 (1,76 ha peltoa, om. Tuomas Filipinpoika Rahkola eli Kyyny eli Ranta). Tuomaan kuoltua 1922, nuorin poika Veikko (s. 1896) jäi taloon asumaan äitinsä Susannan kanssa. Tuomaan ja Susannan lapsista oli tuolloin elossa kahdeksan, suurin osa Amerikassa. He luopuivat perinnöstä äitinsä hyväksi, jolta Veikko lunasti talon v. 1925. Veikko avioitui emännöitsijänänsä toimineen Maire Säntin (s. 1920) kanssa 1939. Vieläkin paikalla oleva talo rakennettiin 1950-luvulla.
    • Mustikkamäki 1:26 (7,05 ha metsää Könösessä, om. Tuomas Filipinpoika Rahkola eli Kyyny eli Ranta)Oli myös myöhemmin Veikko Rannan omistuksessa.
    Talosta oli murrettu myös seuraavat yhteensä 1,81 hehtaarin palstatilat:
    • Suomela 1:10 (om. J. V. Peltonen 1907), joka siirtyi Kaarle Johannes ja Anna Liisa Adele Leskisen omistukseen 1926 samaan aikaan Toivolan tilan ja sillä sijainneen Peltosen kauppaliikkeen kanssa. Suomelasta lohkaistiin tontti Päntäneen Osuuskassalle 1951. Kauppaliike ja tontti olivat silloin Jorma ja Aino Leskisen omistuksessa. Jorma Leskinen oli edellisten omistajien poika.
    • Vainio 1:11 (om. Wilhelm Rahkola 1907).
    Osa palstatiloista näkyy ylemmässä kartassa päätien varrella (liiketontit no 97-99). Kartassa näkyy myös Rannan palstatila erotettuna Alarahkolan Kärppäojan palstasta, jonka eteläpuolella oli Keskirahkolaan kuuluva Kärppäojan maa. Vuoden 1914 jaon jälkeen Tainion, Hautamäen ja Alarahkolan kokonaispinta-alat olivat noin 44, 29 ja 80 hehtaaria. Rannan pohjoispuolellakin oli Kärppäoja-niminen tila (1:12), joka kuului Latvarahkolaan (1:3), siitä ylempänä lisää.

    Seuraava pyykitys Alarahkolassa tapahtui 1916, jolloin siitä erotettiin Honkalan (0,82 ha), Peltomäen (2,65 ha) ja Jukolan (0,35 ha) palstatilat. Alarahkolan kantatilan (1:44) pinta-alaksi jäi tuolloin 75,71 hehtaaria. Peltomäki (1:41) oli torppari Matti Heikinpoika Isolammin lunastus. Jukola (1:42) ostettiin Päntäneen puhelinyhdistykselle 14.11.1912. Myyjinä olivat Oskari ja Albertiina Latva-Rahkola. Alla ote Jukolan kauppakirjasta. Kyläpoliisista kunnankirjuriksi siirtynyt S. A. Kamila osti Jukolan 24.2.1918 tehdyllä kaupalla (lainhuuto vasta 1926) 900 markan kauppahinnalla. Kaupasta huolimatta puhelinkeskus jäi edelleen Jukolaan.
    Täten myymme me allekirjoittaneet omistamastamme 5/128 manttaalisesta Alarahkolan talosta ... kansakoulunopettaja Johannes Leppäselle, kauppias Jaakko Wihtori Peltoselle, kauppias Jaakko Knuutilalle, lautamies Tuomas Rahkolalle, talollisille Hermanni Kokolle ja Sameli Ala-Keturille sekä neiti Thyra Frösénille kotipalstalta noin 35 aarin suuruisen alan maata siihen missä Päntäneen puhelinkeskusasema huoneet nykyään sijaitsevat 350 Suomen markan hinnalla... 
    Juho Jaakko Matinpoika Tainio, s. 14.2.1874, k. 3.2.1946.
    Puoliso: Albertiina Filipintytär Rahkola, s. 22.4.1876, k. 6.3.1942.
    Lapset:
    1. Viljami s. 15.8.1900.
    2. Fanni s. 27.1.1911, k. 17.7.1963. 1. puoliso: 23.6.1936 Eino Aleksi Rinne-Rahkola, s. 28.11.1909, k. 31.7.1941 kaatui rintamalla. 2. puoliso: 26.7.1947 Toivo Samuel Möykky, s. 13.7.1911 Isojoki. 
    3. Elle s. 14.12.1912. Puoliso: Väinö Viljami Myllyharju, s. 24.9.1906.
    4. Akseli s. 18.11.1914, k. 29.7.1994. Puoliso: 2.4.1938 Lyyli Rosina Alanen, s. 3.9.1916, k. 23.12.2003.
    5. Vilho Jaakko, s. 6.4.1916. Puoliso: Aino Irene Välimäki, s. 23.3.1922.
    6. Paavo Matias s. 13.11.1918, k. 17.9.1991. Puoliso: 26.12.1941 Milka Jumisko, s. 12.12.1921 Kuusamo, k. 19.12.1978 
    7. Tauno Johannes s. 22.2.1921. Puoliso: 17.6.1944 Varkaus Hilja Koikkalainen, s. 31.5.1918.

    Iisakki Iisakinpoika Hautamäki, s. 13.3.1846.
    Puoliso: Serafia Matintytär, s. 20.8.1845.
    Lapset:
    1. Vilhelmi s. 20.2.1875, k. 23.5.1937. Puoliso: 27.11.1926 Femmi Maria Mattila, s. 29.8.1901, k. 22.11.1992.
    2. Tuomas,  s. 7.3.1881.
    3. Aleksandras. 23.1.1884.
    4. Jaakko, s. 9.1.1888.

    Kuten edellä mainittiin Hyyppäset saivat Alarahkolan talokauppaa tehdessään vuonna 1897 Suomen Hypoteekkiyhdistykseltä lainaksi velkakirjaa vastaan 6000 markkaa, joka velkakirja kiinnitettiin Rahkolan taloon. Kiinnitystä uudistettaessa vuonna 1915 velkapääomaa oli vielä jäljellä 4247,98 mk. Talo-osuus oli tuolloin jo melko hajaantunut, sitä omistivat tuolloin Nikolai ja Vilhelmiina Tuuri, kauppias Jaakko Vihtori ja Olga Peltonen sekä talokkaat Jaakko Matinpoika ja Albertiina Tainio, Oskari Kustaanpoika ja Albertiina Latva-Rahkola sekä Iisakki ja Serafia Hautamäki.


    Hautaviidan, Mattilan ja Puukilan lunastus

    Kartta Hautaviidan, Mattilan ja Puukilan
    tiluksista 1924 (KA)
    17.7.1918 hyväksytty laki vuokra-alueiden lunastamisesta eli ”torpparilaki”  antoi torppareille ja mäkitupalaisille oikeuden lunastaa vuokra-alueensa. Lakia alettiin panna täytäntöön vapunpäivänä 1919. Hiskias ja Albertiina Mattila lunastivat Mattilan torpan omakseen 30.9.1921 tehdyllä kauppakirjalla Jaakko Tainiolta. Albertiina (s. 1861) oli Mattilan torpan perustajien Matti ja Albertiina Mattilan nuorin lapsi. Mattilan lohkomistoimitus tehtiin kesällä 1924, jolloin Hiskias oli jo kuollut. Mattilan torppien vaiheista lisää alempana. Samalla erotettiin myös torpparinleski Hilda Puukilan ja torppari Matti Uljas Hautaviidan torpat itsenäisiksi tiloiksi. Puukila oli ostanut vuokra-alueensa vapaaksi Matti Möykyn Alarahkolasta 6.12.1920, mutta Hautaviidan torpan lunastus meni vuokralautakunnan käsittelyyn 3.10.1921. Sen päätös oli, että Hautaviita saa lunastaa hallitsemansa vuokra-alueen itsenäiseksi tilaksi Matti Möykyn ja Jaakko Tainion tiloista. Se määräsi myös lunastushinnan: 2589 markkaa. Koska kaikki erotetut tilat olivat vuokra-alueiden lunastuslainsäädännön alaisia, niiden erottamiskustannukset maksettiin valtion varoista.

    • Hilda Maria Puukilan (ent. Rajala, s. 1880) ollessa nelivuotias hänen perheensä muutti Honkajoelta Kauhajoelle, ensin Latva-Panulaan ja sieltä Könnöön torppaa viljelemään. Hilda Maria lähti Kauhajoelta Amerikkaan v. 1903 ja avioitui siellä vuotta myöhemmin Vähänkyrön Hyyriän kylässä Puukilan talossa v. 1878 syntyneen Kalle Juhonpoika Puukilan kanssa. He palasivat Michiganista Suomeen kolmen lapsensa kanssa v. 1910 asettuen Päntäneelle Rahkolan taloon, jossa Hildan vanhemmat ja yksi velikin tuolloin asuivat mäkitupalaisena. Kalle Puukila kuoli jo v. 1914 ja Hilda-leski lunasti v. 1920 vuokra-alueensa, jossa hän vielä 1960-luvulla asui (kartta alempana). Hänen omistuksessaan oli myös 24.8.18 Mäkimöykystä hankittu 25 hehtaarin Tuohiluoma-niminen metsätila.
    • Oskari ja Alpertiina Latva-Rahkola myivät 3.5.1908 suutari Hilda Puukilan veljelle Vilhelmi Samelinpojalle (s. 1877 Honkajoki) ja hänen vaimolleen Hilma Filipintyttärelle kaksi maakappaletta. Vilhelmi Samelinpoika käytti nimeä Puumila erotuksena Puukilasta. Puumilat myivät hankkimansa tilukset jo 27.7.1910, toisen puolen torpparinpoika Juho Matinpoika Ojalalle (Rauhala 1:15 ja Murron Alapää 1:16) ja toisen puolen (Pihlaja 1:17 ja Murron Ylipää 1:18) torpparinpoika Antti Antinpoika Myllykoskelle ja hänen vaimolleen Amalia Jaakontyttärelle. Vilhelmi jäi perheineen mäkitupalaiseksi Rauhalan maille. Rauhalan ja Pihlajan kotipalstat on merkitty alempana olevaan v. 1932 karttapohjaan.

    Puukilan kotipalsta 1924 (KA)

    Toimituskokous pidettiin Hautaviidan torpassa elokuussa 1924, jolloin Latvarahkolan (1:3) taloon kuului 10 palstatilaa. Tainion (1:29) ja Alarahkolan (1:44) tiloilla oli viisi palstatilaa kummassakin. Ilman palstatiloja mainittujen tilojen kokonaispinta-alat olivat noin 59, 40 ja 63 hehtaaria. Tilukset oli mitattu edellä käsitellyn Rahkolan halkomisen yhteydessä v. 1899-1900. Latvarahkolan tila oli saanut tiluksensa erotetuiksi 28.4.1916 päättyneessä palstatilan erottamistoimituksessa, Tainion tila 19.11.1914 päättyneessä halkomisessa ja Alarahkolan tila 2.4.1919 päättyneessä palstatilan erottamistoimituksessa.

    Matti Uljas Hautaviidan (s. 1887) isä Bror Alfred Wegelius (myöh. Hautaviita, s. 1813) oli Helena Maria Forsmanin (s. 1769) pojanpoika hänen toisesta avioliitostaan Johan Wegeliuksen kanssa ja siten Maria Aurora Frösénin pikkuserkku (kaavio ohessa). Helena Maria Forsmanin ensimmäinen puoliso oli Knuuttilan isäntä Johan Gustaf Inberg, jonka kasakat tappoivat 12.7.1808. Johan August von Essen kertoo noista tapahtumista kirjassaan Mordnatten i Kauhajoki (1844), joka julkaistiin suomennettuna vuonna 2008 nimellä Murhayö Kauhajoella 1808. Tekstin oletetaan perustuvan em. Maria Inbergin antamiin tietoihin.
    Hautaviidan kotipalsta (KA)

    Hautaviita 1:60 (15,76 ha) 0,0032 manttaalia
    Mattila 1:61 (2,53 ha metsäpalsta) 0,0006 manttaalia
    Puukila 1:62 (4,16 ha) 0,0021 manttaalia
    Latvarahkola 1:63 (Matti Möykky)
    Tainio 1:64 (Jaakko Tainio)
    Alarahkola 1:65 (Matti Möykky)

    Muodostuneista tiloista ruvettiin yhä enemmän erottamaan ns. palstatiloja, eräänlaisia tonttimaita, joihin yleensä liittyi pieni peltotilkku. Palstatilalla ei ollut manttaalia eikä se suorittanut veroa valtiolle, vaan se suoritti emätilalleen ns. palkintoveroa. Palstatilajärjestelmä lakkautettiin 1926 annetulla lailla. Palstatiloista tuli vuodesta 1927 lähtien tavallisia itsenäisiä tiloja, joille määrättiin manttaali. Näiden ja lunastettujen torppien ja mäkitupien myötä pientilallisten määrä kasvoi nopeasti. Vuoden 1920 henkikirjoissa Rahkolan numerossa oli 13 tilaa, 27 palstatilaa ja enää 7 torppaa, lopussa luettelo näistä.


    Ylläolevaan vuoden 1932 karttapohjaan on piirretty aiemmin mainitut HautamäenHautaviidan, Mattilan ja Puukilan tilukset. Hautamäkeen kuului kotipalstan lisäksi Möykyn rajalle ulottuva Lauhan metsäpalsta. Puukilan kotipalsta sijaitsi Mäki-Rahkolan kartanon vieressä. Kolmionmuotoisella kotipalstalla oli lähinnä peltoa ja  osa entistä meijeritonttia, mutta asuinmökki rakennettiin ilmeisesti 20-luvun lopussa kartassa näkyvälle Mattilan viereiselle maa-alueelle, joka alunperin oli pelkkä metsäpalsta. Mattilan palsta sijaitsi samalla paikalla kuin Mattilan toinen torppa (torppien esittely jäljempänä). Karttaan on merkitty myös HolmanRauhalan ja Pihlajan kotipalstat. Mäenpää (1:43) sijoittuu niiden ympärille.


    Mattilan torpat

    Mattila 1. Alarahkolan talollisen Matti Juhonpojan vanhin poika Juho Hermanni sai Köykän torpan (Köykkälä) haltuunsa vuonna 1849. Toiseksi vanhin poika Matti Matinpoika (k. 1868) ja hänen vaimonsa Alpertiina Kaarlentytär (k. 1901) saivat alle jäljennetyllä sopimuksella Mattilan torpan hallintaansa 50 vuodeksi jo kahta vuotta aiemmin, 15.11.1847. Matilla ja Alpertiinalla oli peräti 16 yhteistä lasta (syntymävuodet 1840-61). Alarahkola oli tuolloin vielä jakamaton 5/24 manttaalin Rahkolan puolikas. Torppa piti siis luovuttaa taloon vuonna 1897, mutta torpassa asui vielä vuonna 1903 torpparinpoika Joonas Mattila.

    Mattilan torpan sopimus oli irtisanottu 19.12.1899 Alarahkolan puolikkaan (5/48 manttaalia) ollessa Samuel Hyyppäsen poikien Juhon ja Samuelin tasaomistuksessa. Mutta Mattilan torpan toiminta jatkui. Seuraavan kerran asiaan puututtiin talvikäräjillä 1901. Silloiset Alarahkolan omistajat Juho August Rahkola, Joakim Tall, Jaakko Vihtori Peltonen ja Sameli Aleksanteri Kamila velvoittivat haasteessaan vastaajia luovuttamaan hallitsemansa, kantajien omistama Mattila- niminen torppa huoneineen ja maineen kantajain hallintaan ja nautintaan, mitä torppaa vastaajat hallitsevat ja viljelevät ilman tiettyä oikeutta. Asia lykättiin saman vuoden syyskäräjille, jossa todettiin Juho Aukusti Rahkolan myyneen osuutensa Vihtori Myllykorvelle. Kantaja S. A. Kamila ilmoitti kantajain sopineen tämän asian vastaaja Hiskias Mattilan ja hänen päämiestensä kanssa, sittenkun kantajat ovat sanotuille vastaajille maksaneet vaaditun lunastuksen riidanalaisesta torpasta ja pyysi, että tämä sovinto oikeudessa vahvistettaisiin. Kokouksen puhenjohtaja todettiin asiassa esteelliseksi ja päätettiin jättää asia sillä kertaa sikseen.

    Joonas Mattilan hallussa oli torpasta vielä kolmannes vuonna 1903. Silloiset Alarahkolan talolliset Vihtori MyllykorpiNikolai Tuuri ja poliisikonstaapeli Sameli Aleksanteri Kamila haastoivat asiassa holhouksen alaisena olleen Joonas Mattilan holhoojan Hermanni Antinpoika Aron Kauhajoen talvikäräjille 1903. Vaatimus koski Joonaksen hallitsemaa kolmasosaa Mattilan torpasta. Nikolai Tuuri ei istuntoon saapunut, nimismies Aleniuksen mukaan hän oli sopinut asian lunastamalla hänelle kuuluvan osan 4/30 kyseisestä Mattilan torpasta. Jaakko Vihtori Peltonen oli jo aiemmin lunastanut siitä 1/30, joten Joonas Mattilalla oli haasteessa mainitusta kolmasosasta torppaa jäljellä puolet eli kuudesosa. Alla olevan sopimuksen 5. kohdan mukaan piti torpan lunastuksessa työn osuudesta maksaa. Peltosen ja Tuurin osuuksista Joonas Mattila oli saanut 560 markkaa. Oikeus velvoitti Mattilan luovuttamaan loppuosankin torpastaan Myllykorven ja Kamilan haltuun. Korvaussumma jäi selvitysmiesten määriteltäväksi. Alkuperäinen torpansopimus:

    1. Vanhan Suutarin Isak Malakiianpoijan torpan maan siinä maas saa hän raketa huoneensa ja peltonsa tehdä Kaikki mitä sen vanhan torpan hallus on ollut ja vielä peltomaksi lisää josta me soveliaaksi näjemme.

    2. Luhdaksi kaikki sen vanhan torpan luhdat ja luhta maaksi Faarin Juha Heikinpojaan kuoleman jälkeen pitkäksi saraksi mainittavan ja mustika nevalta Halkolan rajalta torpparin Isak Isakin pojaan rajaa vastoon puolet siitä nevasta Teeri harjua vastoon ja könöösen maasta torpparin Samuel Hallunkreinin polkua myödi Kaikki mitä kelvollista maata on ja Koivu luhdan aidasta jokehen asti ja toisen taloon rajahan talvi sillan maas.
    3. Taloon mettästä saa hän ottaa huoneen rakennus aineita mutta ei parahia paikoosta ja poltto puita kuusia parahite mutta ei myitäväksi olkia ja heiniä saa myidä.
    4. Ulosteko taloohin näiden etujen kuin seuraa yksi Hopia rupla ja kaikki muun ulosteon pitää itte maksaa Kruunulle.
    5. Nämät edut on hän saanut Kiintiästä perinnöstänsä ja nämät edut saa pitää Matti Matinpoika ja hänen vaimonsa Alpertiina Caarlentyttären saaman nautita 50 ajastaikaa mutta jos sitte taloo pois tahtoo niin pitää työn maksaa mutta ei hän saa myidä tätä asumustansa muillen kun taloohin joka meidän alakirjoituksellamme ja toristajaan läsnä olles Wahvistamme Kauhajoella Se 15 päivä marraskuus wuosi 1847.


    Matti Matinpoika Ala-Rahkola, Mattila, Mattilan torppari, s. 2.10.1817, k. 4.5.1868.
    Puoliso: 2.11.1840 Alpertiina Kaarlentytär Ala-Yrjänäinen, s. 12.3.1819, k. 5.11.1901. Albertiina avioitui ens. puolison kuoltua Hiskias Jaakonpojan kanssa.
    Lapset:
    1.  Kaisa Kreetta (Välihauta) s. 9.12.1840, k. 4.3.1873.  7 lasta.
    2.  Maria Liisa (Pohto) s. 10.3.1842.
    3.  Hermanni Matias s. 13.5.1843, k. 1.7.1849.
    4.  Amalia Sofia s. 16.12.1844, k. 7.7.1849.
    5.  Eenokki s. 3.1.1846.  4 lasta.
    6.  Joonas s. 18.4.1847, k. 6.12.1904. 6 lasta.
    7.  Kustaava s. 1.5.1848, k. 3.11.1859.
    8.  Matti s. 1.10.1850, k. 2.1.1921 Kristiinankaupunki. 8 lasta.
    9.  Serafia s. 29.11.1852, k. 18.8.1853.
    10.  Emma Loviisa s. 1.5.1854, k. 3.2.1936. 11 lasta.
    11.  Tuomas s. 14.9.1855, k. 21.5.1905. Kuuromykkä.
    12.  Juho Jaakko s. 30.8.1856, k. 3.3.1857.
    13.  Juho Jaakko s. 29.12.1857, k. 7.7.1860.
    14.  Hedda Sofia (Mäki-Tarkka) s. 14.1.1859, k. 1.1.1942. 7 lasta.
    15.  Amalia s. 26.3.1860, k. 16.7.1869.
    16.  Alpertiina (Mattila) s. 8.7.1861 k. 12.10.1925. 10 lasta. Pso Hiskias Lönnqvist s. 23.5.1847

    Mattila 2. Matti ja Alpertiina Mattilan nuorin tytär Alpertiina (s. 1861, yo. lapsiluettelon viimeinen) avioitui puuseppä Hiskias Lönnqvistin kanssa 1882. He tekivät torpparisopimuksen Alarahkolaa omistavan leipuri Juho Leander Johanssonin kanssa 1.10.1905. Torpan nimi oli myös Mattila, kuten edellä kuvattu Alpertiinan vanhempien torppa, mutta tämä torppa oli 2,1 hehtaarin suuruinen ala kotimetsäpalstasta tekemätöntä maata, jota pohjoisessa rajoittaa Alarahkolan rajalinja, etelässä Mäkirahkolan rajalinja, idässä Walkaman myllytie ja lännessä Mäenpään torpan haanaita. Kuten aiemmin jo ilmeni, Hiskias ja Albertiina Mattila lunastivat tämän Mattilan torpan omakseen kauppakirjalla 30.9.1921 Jaakko ja Alpertiina Tainiolta. Heillä oli 10 yhteistä lasta, joista vanhin, vuonna 1882 syntynyt Auroora, avioitui Käyrän talon Törmän torpparin pojan Oskarin kanssa. Käyrän talolliset Eino ja Urho Törmä ovat heidän poikiaan. 

    Hiskias ja Alpertiina kuolivat vuosina 1924 ja 1925 ja Mattilaan tuli asumaan heidän poikansa Vilhelmi Mattila (s. 1892). Vilhelmi perheineen muutti vaimonsa Aleksandra Emmanuelintytär Koiviston kotiseudulle Hyypän Korhoseen v. 1932 ja Mattilaa asutti sen jälkeen Aleksandra Emmanuelintyttären veli Leander Koivisto (s. 1906) Sanni-vaimoineen. Koivistoilla oli myös Kaikulankoski-niminen palstatila Rahkolassa. He myivät molemmat kiinteistöt Juho Nestori ja Tyyne Maria Harjunpäälle v. 1936, mutta Harjunpäät myivät ne samana vuonna pois: Kaikulankosken Tuomas (s. 1890) ja Roosa Mäkyselle ja Mattilan Maria Aleksandra Lylykorvelle (s. 1894), joka oli Latva-Keturin tytär. Marian puoliso Iisakki Ludvig Samelinpoika Lylykorpi meni Amerikkaan 1913 ja jäi ilmeisesti sinne. Heidän avioliittonsa purettiin v. 1920. Maria Lylykorpikaan ei jäänyt Mattilaan vaan myi sen Uuno ja Lempi Kulmalalle 17.6.1937. Lempi Kulmala (s. 1908) oli Vilhelmi ja Maria Salosen tytär. 

    Tuomas ja Aleksanteri Mäki-Rahkola


    Mäkirahkolan kotipalstat 1915 (KA)
    Hermanni Mäki-Rahkolan jälkeen 21.10.1905 talo siirtyi jakamattomana yhteisomistukseen tasan kahden pojan, Tuomas ja Aleksanteri Mäki-Rahkolan kesken, kummankin osuus oli siten 5/96 manttaalia. Kauppahinta oli 4500 markkaa ostajaa kohden. Mäkirahkola pysyi pääosin jakamattomana vuoteen 1949 saakka, jolloin talo jaettiin Tuomas ja Aleksanteri Mäki-Rahkolan perillisten kesken.


    Aleksanteri Rinne-Rahkolan talo sekä Isolammi, Ojala, Mäkynen ja Westerbacka 1915 (KA)


    Rinnerahkola


    Mäki-Rahkolasta erotettiin vuonna 1915 noin 30 hehtaarin Rinne-niminen tila (1:36), jonka Aleksanteri Mikonpoika Norrgård (Norkooli) eli Rinne-Rahkola oli ostanut Tuomas ja Aleksanteri Mäki-Rahkolalta vuonna 1908. Rinne-Rahkola sai kiinnekirjan tilaansa 17.10.1910. Metsää pinta-alasta oli noin 22 ha. Mäkirahkolasta oli aiemmin erotettu Wirtalan palstatila (kartassa 1:9) kansakoulua varten. Sen osuudeksi laskettiin 0,0030 osaa koko Rahkolasta eli 0,0013 manttaalia. Mäkirahkola oli alun perin 0,1042 manttaalia, joten jaettavaksi jäi 0,1029 manttaalia, josta Rinnen tilalle tuli 0,0062 manttaalia. Mäkirahkolan kokonaispinta-ala oli alunperin 385,43 hehtaaria.

    Aleksanterin puoliso oli Tuomas Eenokinpoika Ala-Rahkolan tytär Katariina (Kaisa). Kotipalstan kartanotontti tuli sijaitsemaan Mäkynen-nimisen torpan paikalla, joka näkyy oheisessa jakokartassa. Siinä näkyy myös Mäkirahkolan torpat Ojala, Isolammi ja Westerbacka. Alue sijaitsee Rahkolan latvamailla lähellä Möykyn rajaa, jossa Möykkytie ylittää Möykynluoman. Osa Ojalan torpan maista jäi Rahkolan jaossa Ylirahkolan puolelle.


    Vesijohtosopimus 1909


    Latvarahkola näyttää olleen Rahkolankylän vesiaitta. Allekirjattu sopimus koskee Mäki-Rahkolaan vedettyä vesijohtoa. Hiukan aiemmin, maaliskuussa 1909, tehdyn sopimuksen mukaan samasta lähteestä on vesi johdettu myös Tuomas Yli-Rahkolalle, kauppias Peltoselle, kansakoululle sekä Frans Mantilan ja poliisikonstaapeli Kamilan palstatiloille.

    Talollisille Tuomas ja Aleksanteri Hermanninpojat Mäki Rahkolalle me allekirjoittaneet täten omistamamme Ladva Rahkolan talon maalle talon luona sijaitsevasta vesilähteestä veden johtamisoikeuden taloihinsa vasta rakentamaansa vesijohtoa myöten seuraavilla ehdoilla:

    1. Johdon saa asettaa siihen pellonojaan, jossa nykyään vanha meijerin johto on sijoitettuna.
    2. Vesijohto-putken pään lähteeseen saapi asettaa kaksikymmentä (20) centimetriä ylemmäksi kuin Yli Rahkolan ynnä muiden yhteinen johto jo ennestään on lähteessä sijoitettuna.
    3. Johdon omistajain on tarkkuudella pidettävä silmällä ettei johto saa vuotaa pitempää aikaa.
    4. Tästä veden saanti oikeudesta maksavat johdon omistajat nyt heti kerta kaikkiaan yhteisesti yhteensä kaksikymmentä (20) markkaa ja vuokraa 10 markkaa vuodessa.
    5. Tämä sopimus on voimassa viisikymmentä (50) vuotta luettuna tästä päivästä.
    6. Tämän vuokrakirjan vakuudeksi saapi ilman meitä kuulustamatta oikeudessa kiinnittää omistamamme 5/192 manttaalisen Rahkolan verotalon no 1 Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylässä.

    Paremmaksi vakuudeksi olemme me tämän omakätisesti allekirjoittaneet.
    Kauhajoella Heinäkuun 25. päivänä 1909.
    Oskar Latva Rahkola Albertina Latva Rahkola

    Tyydymme edellä kirjoitettuun välikirjaan ja sitoudumme sitä noudattamaan.
    Tuomas Mäki Rahkola Aleksanteri Mäki Rahkola

    Todistavat S. A. Kamila (kirj. sama)   Auroora Mettälä.


    Ojalan torppa


    Hermanni Mäki-Rahkola oli tehnyt Jaakko Iisakinpoika Ojalan ja tämän vaimon Serafia Samelintyttären kanssa 16.11.1897 torpan kontrahdin, johon Ojala haki kiinnitystä vuotta myöhemmin. Syy sopimuksen tekoon vuonna 1897 on epäselvä, sillä Jaakko Ojala oli ollut samassa Ojalan torpassa jo yli 30 vuotta. Ehkä alkuperäinen sopimus oli umpeutumassa tai se saatettiin kirjalliseen muotoon. Uuden sopimuksen mukaan Ojalan oli suoritettava vuosittain päivätöinä joka kuudes viikko talon ruualla ja työkaluilla. Sopimukseen tehtiin Rahkolan halkomisjaon jälkeen 9.10.1901 lisäys, jonka mukaan Ojalan torpan vuotuisista taksvärkkiviikoista kaksi tehdään Tuomas Yli-Rahkolalle. Jaakko Iisakinpoika siirsi sopimuksen pojalleen Juho Jaakko Ojalalle vuoden 1902 tienoilla, jolloin hän muutti uuden puolisonsa kanssa Harju-Keturiin.
    Jaakko Iisakinpoika Ojala, Mäki-Rahkolan torppari Ojalassa, s. 5.11.1839. Muutti toisen puolisonsa kanssa Rahkolasta Harju-Keturiin 1902. Jaakon isä Iisakki oli ollut Rahkolan Isolammin torppari.
    1. puoliso: Serafia Samuelintytär Ojala, s. 6.11.1836, k. 1.6.1901. Lapset mm: Tuomas, s. 5.9.1871, Harjuketurin isäntä 1907-. Puoliso: Anna Albertiina s. 30.8.1873 Karijoki. Juho Jaakko, Ojalan torppari noin v. 1902-, s. 26.3.1873. Puoliso: Hulda Josefiina Mäki-Kyyny, s. 30.9.1882.
    2. puoliso: 1902 Heta Hermannintytär Autio, s. 18.1.1863. 
    Syyskäräjillä 30.11.1911 Mäki-Rahkolan talolliset Tuomas ja Aleksanteri Hermanninpoika ja Mäki-Rahkolasta lohkaistun Rinne-Rahkolan isäntä Aleksanteri Aleksanterinpoika haastoivat torppari Juho Jaakko Jaakonpoika Ojalan suorittamattomista päivätöistä. Asiaa käsiteltiin edelleen samoilla käräjillä 8.12.1911, jossa jatkokäsittely päätettiin siirtää seuraaville talvikäräjille 22.3.1912. Silloin Veera Mäki-Rahkola jatkoi kannetta tammikuussa 1912 kuolleen miehensä Aleksanteri Mäki-Rahkolan puolesta asiamiehenään Jaakko Kulmala. Paikalla oli myös Tuomas Mäki-Rahkola, mutta Aleksanteri Rinne-Rahkola vetäytyi kanteesta, koska vastaajan Juho Jaakko Jaakonpoika Ojalan hallitsema torppa ei kuulunut hänen omistamaansa tilanosaan. Riita ei koskenut myöskään Juho Kustaa Lapikiston puolelle ulottuvaa torpan osaa, joka aiemmin oli kuulunut Tuomas Malakiaanpoika Rahkolalle. Rahkola oli myynyt omistamansa Yli-Rahkolan Lapikistolle 22.1.1911. Osa Ojalan torpasta oli tullut Lapikiston nyt omistamalle Yli-Rahkolan talo-osuudelle Rahkolan halkomisjaossa 1900. Sekä Tuomas Rahkola että Lapikisto todistivat Ojalan hoitaneen torppavelvoitteensa heidän osalta eikä heillä ollut vaatimuksia asiassa. Myös osa Mäkysen torpan maista oli tullut jaossa Yli-Rahkolan puolelle.

    Torppari Ojala lupasi luopua torpastaan, jos kantajat maksavat hyvityksen siitä hyödystä, mikä katsotaan tulevan kantajille sen takia, että he saavat maan haltuunsa ennen kontrahtiajan loppua ja siitä, mitä vastaaja on parantanut vuokraesinettä ja lunastavat torpan huoneet niiden nykyisen arvon mukaan, jotka ovat vastaajan omat. Kantajat suostuivat vain maksamaan siitä, mitä vastaaja oli 12.3.1909 annetun torpan, lampuotitilan ja mäkitupa-alueen vuokrausta koskevan keisarillisen asetuksen voimaan astumisen jälkeen torppaa parantanut, eivätkä tahdo lunastaa vastaajan huoneita, jotka hän saa viedä pois. Oikeus päätti antaa tuomion asiassa 26.3.1912 perustaen päätöksensä edellä mainitun vuoden 1909 asetuksen pykäliin 41 ja 44 ja velvoitti vastaajan viimeistään 14.3.1913 muuttamaan torpasta huoneineen ja kaluineen sekä jättämään torpan maat kantajain vapaaseen hallintoon ja nautintoon. Asetuksessa ei vielä ollut mukana mahdollisuutta vuokra-alueiden lunastamisesta itsenäisiksi tiloiksi. Se tuli vasta vuoden 1918 torpparilaissa.


    Juho Jaakko Ojala lähti torpasta ja muutti vaimonsa kera Karijoelle. Ojalan torppaa asutti vuodesta 1914 lähtien Alarahkolan entinen omistaja Vihtori Myllykorpi (s. 1861 Isojoki) vaimonsa ja Edla-tyttärensä kanssa.


    Vuoden 1923 lohkominen Mäkirahkolassa


    5.3.1923 antoi Vaasan läänin Maaherra päätöksen kuuden erillistilan erottamisesta Mäkirahkolasta. Maanmittausinsinööri K. A. Johansson suoritti lohkomisen, jossa tilan tilukset, osaluku ja manttaali jakautuivat seuraavalla tavalla:

    1. Länsimäki (1:45) 16,80 ha; 0,0030 mtl. Torppari Kaarle Otto Westerbacka (pso Albertiina Juhontytär) osti hallussaan olevan Westerbackan eli Länsimäen torpan 4.3.1919 kauppahinnan ollessa 1600 markkaa.
    • Westerbackan tytär Sofia (s. 1874) sai 21.3.1920 lahjakirjalla 0,0011 manttaalin osuuden Länsimäestä, jonka osuuden Vilho Tainio (s. 1916) perheineen osti 1940-luvulla.  Tuomas Viljami Ojaniemi (s. 1892) ja vaimonsa Amanda Hermannintytär ostivat loppuosan eli 0,0019 mtl osuuden alkuperäisestä Länsimäestä 14.6.1925 tehdyllä kauppakirjalla. Myyjinä olivat kaikki edesmenneiden Kaarle Otto ja Albertiina Westerbackan jälkeläiset. Se nimettiin Elomaaksi (1:74). 1930-luvulla Leander Koivisto (s. 1906) perheineen osti Elomaan Ojaniemiltä.
    2. Isolammi (1:46) 16,68 ha; 0,0060 mtl. Torppari Matti Heikinpoika ja Sofia Antintytär Isolammi lunastivat hallussaan olevan Isolammin torpan 8.3.1919 kauppahinnalla 5000 markkaa. Kaupan yhteydessä mitätöitiin 23.6.1871 tehty torpan kontrahti.
    • Matti Isolammi jäi leskeksi kesällä 1920 ja myi 5/6 eli 0,0050 manttaalin osuuden Isolammista 1.5.1921 Jaakko ja Alma Keski-Rahkolalle 20 000 markan kauppahinnalla. Rahkolat puolestaan myivät ostamansa Isolammin osuuden 28.12.1922 Vihtori Antinpoika ja Hanna Juhontytär Myllykoskelle 25 000 markan kauppahinnalla.
    3. Lehtiniemi (1:47) 4,43 ha; 0,0012 mtl. Torpparinpoika Vilhelm Mattila osti osan Ojalan torpasta 10.11.1914 kauppahinnan ollessa 775 markkaa. Hän myi sen 8.2.1916 torppari Aleksanteri Isoniemelle 1500 markan kauppahinnalla.

    4. Myllykorpi (1:48) 1,32 ha; 0,0005 mtl. Torppari Juho Ojala lunasti hallussaan olevan Myllykorven mäkitupa-alueen 12.11.1913 kauppahinnan ollessa 375 markkaa.
    • Myllykorven omisti 1920-luvulta lähtien Iivari Kestilä vaimonsa Edla Marian kanssa.
    5. Peränen (1:49) 1,61 ha; 0,0005 mtl. Kiertokoulunopettajan leski Maria Peränen lunasti hallussaan olevan Peräsen mäkitupa-alueen 11.4.1920 kauppahinnan ollessa 650 markkaa.
    • Heidän poikansa Hermanni (s. 1898) muutti Amerikkaan 1924 ja tytär Hilda Maria (s. 1900) jäi asumaan kotitaloa. Hän avioitui 1946.
    6. Mettälä (1:50) 1,18 ha; 0,0010 mtl. Torppari Aapeli Mettälä (s. 1848) lunasti hallussaan olevan Mettälä-nimisen mäkitupa-alueen 17.11.1913 kauppahinnan ollessa 250 markkaa.
    • Aapeli oli Pentilän torpparin Iisakki Rintamaan nuorin poika (kts. Pentilä).
    • Mettälä jaettiin 1923. Pienempää osaa (1/4) asui myöhemmin Aapelin tyttärentytär Martta Vehkamäki (s. 1916, myöh. Kulmala) ja suurempaa osaa (3/4) Aapelin tytär Auroora Sofia (s. 1889) ja hänen puolisonsa Eemeli Latvaniemi.
    7. Mäkirahkolan (1:51) kantatila lohkomisen päätyttyä 317,07 ha; 0,0828 mtl. Omistajat Tuomas Valentin Rahkola ja Aleksanteri Rahkolan perilliset.

    Aiemmin Mäkirahkolasta oli erotettu Rinnerahkolan lisäksi palstatiloiksi Virtala (1:9, kansakoulu) ja Mantila (1:32).

    Aleksanteri Mäki-Rahkolan hauta
    Aleksanteri Hermanninpoika Mäki-Rahkola, s. 24.1.1881, k. 9.1.1912.
    Puoliso: ∞ 9.2.1906 Veera Maria Salomonintytär Koski, s. 5.7.1884, k. 29.7.1953.

    Lapset:
    1. Jenny Sofia kunnalliskodin johtaja Puumalassa, s. 30.3.1906, k. 12.1.1998.
    2. Taimi Maria talollinen, s. 17.9.1907, k. 4.1.1993.
    3. Rauha Irene s. 10.4.1909, k. 14.1.1939.
    4. Helly Hilja s. 7.10.1910, k. 24.4.1911.
    5. Sanni Veera talollinen, s. 4.3.1912, k. 7.4.1982. 
    Tuomas Mäki-Rahkolan hauta
    Tuomas Valentin Hermanninpoika Mäki-Rahkola, s. 21.10.1872, k. 26.6.1932.
    Puoliso: ∞ 9.11.1907 Sigrid Olivia (Siiri) Tuomaantytär Rinta-Halkola, s. 10.11.1883, k. 13.3.1965.

    Lapset:
    1. Ingrid Maria s. 26.5.1908, k. 12.5.1917.
    2. Tauno Tuomas s. 18.8.1909, k. 6.1.1910.
    3. Arvo Aleksi, s. 29.12.1910.
    4. Elsa Amanda, Korhola s. 14.4.1912.
    5. Martti Vilho s. 1.12.1913, k. 21.5.1994. 
    6. Elma Siiri s. 25.3.1915, k. 14.10.1915.
    7. Lauri Johannes s. 5.7.1916, k. 9.4.1918.
    8. Veikko Tuomas s. 17.7.1920, k. 21.8.1999.
    9. Venne Hermanni s. 17.7.1920. 
    10. Saima Aleksandra s. 22.3.1922, k. 25.8.1938.
    11. Sanni Siiri, Marttunen s. 13.12.1923. 


    Tuomas Malakiaanpoika Rahkola



    Amerikassa 1890-luvulla
    Tuomas lähti ensimmäiselle Amerikan matkalleen vuosien 1888-89 vaihteessa Kristiinankaupungin nimismiehen myönnettyä Amerikan passin kahdeksi vuodeksi 11.12.1888, hänen piti olla läsnä kevään 1891 kutsunnoissa. Hän palasikin ja osallistui Kauhajoella 22.4.1891 kutsuntatilaisuuteen, jossa hänet todettiin palvelukseen kelpaamattomaksi (Vaasan Läänin I kutsuntapiirin kutsuntaluettelo 1891, sota-arkisto). Seuraavana vuonna 1892 Tuomas lähti uudelleen Amerikkaan. Hän saapui Bremenin kautta New Yorkiin 26.4.1892 Darmstadt-nimisellä laivalla. Se reissu päättyi onnettomasti. Näin voidaan päätellä Jaakko Keski-Keturin laatimasta muistiosta (Jouko Kuisman arkisto), jossa todetaan Tuomas Rahkolan tulleen Amerikasta vuonna 1893 jalka katkenneena sieltä palaamassa olleen Sameli Käyrän (myöh. Ala-Keturi) avustamana. Jalka on murtunut kaivostapaturmassa. Ilmeisesti he myös menivät yhdessä.

    Seuraava maininta Tuomas Rahkolasta löytyy Kauhajoen syyskäräjien 1895 pöytäkirjasta käsiteltäessä Kaarle Oskari Mäki-Pentilän ja Hilma Rosina Koivukorven häissä 28.-29.8.1895 tapahtunutta viinanmyyntiä. Todistaja, kauppapalvelija Matti Orhanen, kertoo tulleensa häissä kutsutuksi kahville yhdessä Tuomas Rahkolan kanssa, jolle ”tarjoilua hoitanut Matti Ollila oli antanut pullon paloviinaa. Siitä he tekivät kahvipunssia”. Näistä häistä riitti asiaa käräjille muutenkin. Merkittävin tapaus oli entinen poliisikonstaapeli Juho Höganderin vuoden vankeustuomio hänen istuttuaan häistä palatessaan kärryn lavalla makaavan torppari Hermanni Oijennuksen päällä niin varomattomasti, että tämä kuoli. Högander oli isokokoinen mies.

    Om. Markku Rahkola
    Seuraavana keväänä 1896 Tuomas lähti vielä kolmannen kerran Amerikkaan. Yllä oleva valokuva lienee tuolta ajalta. Kohteena oli Iron Belt, Wisconsin. Matka kulki Southamptonin kautta New Yorkiin, jonne hän saapui 25.4.1896 Saint Paul-laivalla. Juhannuksena 1896 hän lähetti kirjeen kotitalossaan opettajana toimivalle Johannes Leppäselle. Kirje saapui Kauhajoelle 14.7.1896, teksti löytyy myös Päntäneen Kyläkirjasta (1993). Alla kopio siitä.

    Amerikasta Johannes Kastajan päivänä 1896
    Arvoisa Isänmaan Brother J. Leppänen!
    Arvoisan kirjeenne tämän kuun 3.ta päivältä sain vastaan ottaa eilen illalla josta lausun tuhannet kiitokset. Kirjeestänne huomasin sen ikävän uutisen että Isänne on kuollu, vaan huomasin että onpa Teillä taas lystiäkin toiselta taholta, siis onnea vaan! Omasta kohtalostani ei minulla ole enempää sanottavaa täällä kuin sen, että voin kuin viisi hurria kuusilla markinoolla. Matkastani en kehtaa enää tehdä mitään kertomusta, vaan yleensä se meni kyllä hyvin. Juhannusta täälä kans muka pyhitetään ainakin Suomalaiset ja osa toiskielisistäkin. Suomalainen raittiusyhdistys on laittanut kaiken moista huvia päivän ratoksi, ja on täälä suomalainen soittokuntaki joka antaa isänmaallisia säveleitä meille väinön lapsille. Kirjeestänne huomasin myöskin että J.W. Peltonen on vaihtanut meijerskaa, toivon siis myötätuulta hällekin. Se yksi kohta kirjettänne vähän kummastutti minua. Minä olin niin vähän sielä tekemisissä tyttöin kanssa et’en luullu siitä tulevan kellenkään mitään jälkipoltteeta. Kuulutte menevän Sortavalan Seminaariin jatkamaan opintojanne, siis onnea pyrinnölle! Ja pyydän että paiskaatte minua sieltä jolloinkin taas muutamalla rivillä, että tulen saamaan osoitteenne. Sanokaa minulta terveisiä muillenkin tuttaville, vaan olkaa itse puolison kanssa nim: jos semmoinen on jo olemassa minulta ensin ja viimeseksi tervehditty ja jääkäät hyvästi, piirsi velj: tuttavudella Tuomas Rahkola, Winttikamarilainen osoite. Iron Belt Bx.42. Wisconsin U.S. of America.

    Tuomas palasi Amerikasta, lunasti kotitalonsa Yli-Rahkolan ja vieläpä avioituikin samana vuonna 1900. Vihkiminen Matti Käyrän ainoan tyttären Aleksandra Marian kanssa tapahtui sunnuntaina 30.12.1900. Kuulutukset oli haettu 8. joulukuuta puhemiehenä em. kansakoulunopettaja Johannes Leppänen.

    Tuomas oli toimelias isäntä ja aktiivinen myös yhteiskunnallisissa asioissa. Hän oli kunnallislautakunnan (kunnanhallitus) jäsenenä 1904-06 ja Kauhajoen käräjäkunnan lautamiehenä peräti 14 vuoden ajan Konstantin Pentilän jälkeen 1.1.1908 lähtien vuoden 1921 loppuun. Tuomas on viereisessä viiksekkäiden miesten rivissä (kuvan om. Markku Rahkola) kuudes vasemmalta. Tuomaan seuraajaksi lautamiehenä tuli hänen vaimonsa veli Eemil Käyräkoski. Tuomas piti myös Päntäneen kestikievaria viisivuotiskauden 1906-10 Yli-Rahkolassa.

    Vaasa 6.7.1909
    Päntäneen Maamiesseura perustettiin 15.11.1908. Johtokunnan varsinaisiksi jäseniksi valittiin opettaja Johannes Leppänen, talolliset Tuomas Rinta-Kyyny, Sameli Ala-Keturi ja Tuomas Rahkola, opettajanrouva Ella Leppänen ja kauppias J. V. Peltonen. Seuran puitteissa järjestettiin kilpailuja ja kursseja. Ensimäisen kesäjuhlan yhteydessä lauantaina 17.7.1909 oli karjanäyttely kauppias Peltosen pellolla ja kyntö- ja ojituskilpailu Tuomas Rahkolan mailla Yli-Rahkolassa. Sunnuntaina vietettiin kesäjuhlaa ”luonnonkauniilla Käyränniemellä”. Vaasa-lehdessä 24.7.1909 uutisoitiin tilaisuudesta ja kiitettiin ”juhlapaikan omistajaa talollista Matti Käyrää, joka antoi juhlapaikaksi erinomaisen sopivan niemensä käytettäväksi”. Oheinen uutinen oli Vaasa-lehdessä 6.7.1909. Kaksi vuotta myöhemmin juhlapaikka tuli Tuomas Rahkolan omistukseen. Tuomas Rahkola oli johtokunnassa 1908-1915. Vilho Käyräkoski oli mukana vuosina 1918-1935. Maamiesseuran ylimääräisessä kokouksessa 25.10.1917 päätettiin suojeluskunnan perustamisesta Kauhajoelle. Perustava kokous oli 28.10.1917. Suojeluskunnan jäseniksi ilmoittautuivat mm. Kustaa Lapikisto, Nikolai ja Artturi Tuuri sekä Eemil Käyräkoski. Kannattaviksi jäseniksi, jotka eivät harjoituksiin lupautuneet osallistumaan, ilmoittautuivat mm. Johannes Leppänen, Esaias Ala-Kyyny ja Tuomas Rahkola. Kauhajoen Säästöpankin isännistöön Tuomas Rahkola valittiin 27.11.1905 pidetyssä kokouksessa. Asia käy ilmi Suupohjan Kaiku-lehdessä 30.11.1905 olleesta uutisesta.

    Tuomas Rahkola myi Yli-Rahkolan talon 22.1.1911 Juho Kustaa Lapikistolle (s. 21.8.1873 Pomarkku). Kauppasumma oli 24000 markkaa (kopio kauppakirjasta alempana). Vuonna 1906 samainen Lapikisto oli ostanut Karijoelta Prosin talon. Kuten kauppakirjasta ilmenee, Tuomas oli myynyt Yli-Rahkolan ulkopalstoilla sijainneen Valkama-nimisen torpan maat (7,32 ha) palstatilana 13.3.1909 torppari Nestori Erkinpoika Kivelälle ja hänen vaimolleen Serafia Antintyttärelle.

    Ylirahkolan kotipalstaa, jossa
    Sillankorvan palstatila 1:19 (KA 1924)
    Yli-Rahkolasta lähdettyään Tuomas asui perheineen ennen Käyrän Riihimäki-Rahkolaan asettumista vuoteen 1914/15 asti Keturin sillan lähelle (oheisessa kartassa ”Sillankorva”, myöh. Martti Mäki-Rahkola) rakentamassaan talossa. Keturin uusi kivisilta oli valmistunut v. 1908. Kristiinankaupunkiin johtavan tien varrella oleva 1,02 hehtaarin maakappale kuului Yli-Rahkolaan ja Tuomas Rahkola osti sen 20.6.1911 päivätyllä kauppakirjalla J. K. Lapikistolta 750 markalla erottaakseen sen itselleen palstatilaksi. Saman vuoden 1911 joulukuussa Matti ja Sofia Käyräkoski jakoivat Yli-Käyrän kolmelle lapselleen. Muutettuaan 1914/15 perheineen Yli-Käyrän Riihimäkeen rakentamaansa taloon Tuomas Rahkola myi Sillankorvan (1:19) talollinen Salomon Samelinpoika Koskelle ja hänen vaimolleen Maria Loviisalle 21.1.1915 tehdyllä kaupalla. Kauppahinta oli 4000 markkaa ja ostajat saivat tilan kaikkine kiinteistöineen mitä siihen kuuluu paitsi puutarhamaalla olevista koristekasveista ja marjapensaista pidätämme me myyjät itsellemme puolet. Tilan vastaanotto tapahtuu heti paitsi siellä oleville hyyryläisille jätetään kahden viikon muuttoaika. Taloon muutti myös leskeksi 1911 jäänyt Salomonin vanhin tytär Maria Matilda Salo kolmen poikansa kanssa

    Jo reilun vuoden päästä, 14.7.1916, Kosket myivät Sillankorvan seppä Jaakko Rintakorvelle ja hänen vaimolleen Sofia Matintyttärelle. Rintakorven perhe oli lapseton. Jaakko Rintakorpi kuoli 30.6.1939 ja leski Sofia Rintakorpi 26.3.1942. Sofia Rintakorpi myi Sillankorvan 28.1.1941 Martti ja Aune Mäki-Rahkolalle.

    Koski, Salomon Samuelinpoika, s. 25.9.1858 Ilmajoki,  k. 1.10.1932 Kauhajoki.
    Torpparin poika Ilmajoelta. Muutti Ilmajoelta perheineen 6.8.1886 Kauhajoen Hyypän Keski-Havuseen, jossa isäntänä vuoteen 1892, sen jälkeen talollinen Kauhajoen Kosken talossa ja myöhemmin Rahkolassa ja Keturissa.

    Puoliso:  Harjunpää, Maria Loviisa Iisakintytär, s. 18.1.1861 Ilmajoki,  k. 22.10.1935 Kauhajoki.
    Lapset: mm.  Maria Matilda Salo (s. 1885), Ellen Rajamäki (s. 1899) ja Eino Salomon Koski, (s.1903). Maria Matilda Salon vanhin poika Uuno Salo (s. 1907) toimi pitkään Päntäneen seuraintalon vahtimestarina.

    Samaan aikaan Sillankorvan kaupan kanssa, 13.6.1911, Tuomas Rahkola osti Oskari Kustaanpoika Latva-Rahkolalta (Rahkola 1:3) 4,65 hehtaarin Kärppäojan (1:12) palstatilan, joka rajoittui lännessä puroon, pohjoisessa Ylirahkolaan, etelässä Alarahkolan maihin ja idässä tiehen. Sama palstatila siirtyi sekin jossain vaiheessa Sillankorvan ostaneen Salomon Samelinpoika Kosken ja hänen vaimonsa omistukseen. Kärppäoja kaikkien palstatilojen lailla oli muutettu 31.12.1926 annetun lain nojalla itsenäiseksi tilaksi 23.6.1927. Tila siirtyi Koskien pojalle Eino Koskelle 23.9.1929 ja häneltä  edelleen 24.11.1935 tehdyllä kaupalla  Martti ja Aili Tuurille. Seuraavan kerran omistaja vaihtui vuonna 1959 Erkki ja Eila Rahkolan ostaessa Kärppäojan. Tuolloin Martti ja Aili Tuuri muuttivat ostamalleen Yli-Käyrän Myllymäelle, joka kuului Aili Tuurin enon Vilho Käyräkosken perintöosuuteen Yli-Käyrän talosta. Eino Koski muutti Kärppäojalta Keturista v. 1935 ostamalleen Kankalo-nimiselle tilalle. Tila oli ollut Eino Kosken vanhempien omistuksessa, he olivat myyneet sen tyttärelleen ja tämän miehelle Ellen ja Aleksi Rajamäelle 1925.

    Matti Aapelinpoika Käyräkosken kaksi vanhinta lasta puolisoineen, Eemil ja Anna Maria Käyräkoski sekä Sandra Maria ja Tuomas Rahkola, saivat Käyrän uusijaon päätyttyä kauppakirjalla kumpikin haltuunsa kolmanneksen Yli-Käyrää (5/72 mantaalia) 20.12.1911. Sen jälkeen Tuomas Rahkola isännöi Yli-Käyrästä erotettua Riihimäki-Rahkolaa kuolemaansa saakka (v. 1932) leski Sandra Marian jatkaessa talonpitoa tyttäriensä kanssa.

    Riihimäki-Rahkolan kartano 1933 
    Käyrän jakaminen on esitetty Käyrää koskevassa kirjoituksessa. Riihimäki-Rahkolan talo valmistui v. 1914/15, jolloin Sillankorva meni myyntiin ja Riihimäki-Rahkolan rippikirjamerkinät alkavat Käyrän numerossa. Lisävahvistuksen talon valmistumisajankohtaan tuo Pantin sukukirjassa kirvesmies Juho Matinpoika Rauhalasta (s. 1858) oleva maininta, jonka mukaan hän menetti henkensä pudottuaan tellingiltä Riihimäki-Rahkolan talotyömaalla 22.11.1913.

    Tuomas Rahkola suunnitteli talonostoa Haapavedeltä myytyään Yli-Rahkolan 1911. Ostokohteesta on säilynyt valokuva (oik.). Haapaveteläinen historianharrastaja Seppo Nummela tunnisti kuvan rakennuksen Haapaveden Humalojan Tinkalan tilaan kuuluneeksi Kuusikosken kartanoksi, josta hän oli tehnyt jutun Haapavesi-lehteen helmikuussa 2005. Sahanomistaja, kauppias Gustav Törnqvist oli ostanut v. 1897 Tinkalan tilan, jolle hän antoi nimen Kuuskoski. Kuvan kartanon hän rakennutti noin 1902. Gustav Törnqvist kuoli noin 1910 ja kartano siirtyi perikunnalle, jota hallitsivat leski Maria ja poika Paul (kutsumanimi Paavo). Kartanolle haettiin tuolloin jatkajaa ja tieto siitä oli kulkeutunut myös Tuomas Rahkolalle. Törnqvistin poika Paul jatkoi talonpitoa vuoteen 1917 saakka avioiduttuaan Eva Laurinin kanssa. Sen jälkeen omistajat vaihtuivat tiheään.

    Talo jäi siis Tuomaalta ostamatta ja kuvan rakennus tuhoutui tulipalossa v. 1921. Yli-Käyrän jako juuri tuohon aikaan liittynee Tuomas ja Sandra Rahkolan tekemiin ratkaisuihin. He tekivät vuoden 1911 aikana neljä kiinteistökauppaa, joista kolmen sisältö on alla: Yli-Rahkolassa myyjinä, Sillankorvassa ja Yli-Käyrässä ostajina.

    Kauppakirja 22.1.1911

    Täten myymme me allekirjoittaneet omistamamme viisi neljäskymmeneskahdeksas osaa (5/48) manttaalisen Yli-Rahkolan talon Rahkon verotaloa No1 Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylässä Talolliselle Juho Kustaa Franssinpoika Lapikistolle kahdenkymmenenneljäntuhannen (24000) Suomen markan kauppahinnalla, mikä on siten maksettava että ostaja vastaa taloon kiinnitetystä kuudentuhannen (6000) markan velasta Suomen Hypoteekkiyhdistykselle ja loppusumma eli 18000 markkaa kuitataan maksetuksi erityisellä velkakirjalla.
    Ostaja saa talon haltuunsa kaikkine kiintiöimineen mitä siihen kuuluu ensi päivänä ensi tulevaa Toukokuuta, paitsi me pidätämme itsellemme oikeuden hakata metsästä kaikki sellaiset puut, jotka täyttävät läpimitassa neljäntoista (14) jalan korkeudelta seitsemän (7) tuumaa ja sitä suuremmat puut tämän talven ajalla.
    Ostaja on velvollinen vastaamaan tästä päivästä talon veroista ja rasituksista kuin myöskin eläkkeestä Albertiina Kustaava Eenokintytär Rahkolalle eläkekirjan mukaan. Viime vuoren veroista kruunulle ja kunnalle vastaa myyjät.
    Palstatilalliselle Nestori Kivelälle myyty Valkaman palstatila jää pois kaupasta.

    Vahvistetaan Kauhajoella Tammikuun 22 päivänä 1911

    Tuomas Rahkola Maria Rahkola

    Tähän kauppaan olen tyytyväinen. Paikka ja aika edellä kirjoitetut

    Kustaa Lapikisto

    Todistavat: S. A. Kamila Sam Keturi

          kirj. sama

    Kauppakirja 20.6.1911

    Täten myyn minä  allekirjoittanut Juho Kustaa Lapikisto omistamastani 5/48 manttaalisesta Yli-Rahkolan talosta Rahkolan verotaloa No1 Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylässä Lautamies Tuomas Rahkolalle ja hänen vaimolleen Maria Matintyttärelle kotipalstalta yhden hehtaarin suuruisen maakappaleen peltoa seitsemänsadan viidenkymmenen (750) Suomen markan kauppahinnalla, joka heti maksetuksi kuitataan.
    Tämän maakappaleen saavat ostajat säädetyssä järjestyksessä kustannuksellaan eroittaa erityiseksi kantatilaan veroa maksavaksi palstatilaksi, ja tulee sitä rajoittamaan pohjoispuolella maantie, lännenpuolella Päntäneenjoki, etelänpuolella vainioiden väliaita ja idänpuolella tulee asetettavaksi raja sitä sarkaojaa myöden mikä lähinnä sattuu kun mainittu yhden hehtaarin maa-ala mitataan, vaan jos palstan pinta-ala täten rajan ojaan asettamalla joko lisääntyy tahi vähentyy, niin tulee myöskin kauppahinta vastaavassa suhteessa joko lisääntymään tahi vähentymään.
    Ostajat saavat heti maan haltuunsa.
    Wahvistetaan Kauhajoella Kesäkuun 20. päivänä 1911
    Kustaa Lapikisto

    Tyydymme edellä kirjoitettuun kauppakirjaan. Paikka ja aika edellä mainitut.

    Tuomas Rahkola Maria Rahkola

    Todistavat: S. A. Kamila Maria Kamila

      kirj. sama    (merkki)

    Kauppakirja 20.12.1911

    Täten myymme me allekirjoittaneet vävyllemme Lautamies Tuomas Malakiaanpoika Rahkolalle ja hänen vaimolleen Maria Matintyttärelle omistamastamme 5/24 manttaalisesta Käyrä-Kosken talosta Käyrän verotaloa no 6 Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylässä kolmanneksen eli 5/72 manttaalia kahdentoistatuhannen (12000) Suomen markan kauppahinnalla, joka tässä maksetuksi kuitataan.
    Ostajat saavat heti talon haltuunsa.
    Vahvistetaan Kauhajoella Joulukuun 20. päivänä 1911

    Matti Käyrä-Koski Sofia Käyrä-Koski

             (merkki)

    Tähän tyydyn. Paikka ja aika edellä mainitut.

    Tuomas Rahkola Maria Rahkola

    Todistavat: S. A. Kamila Edla Kuusisto

    kirj. sama    (merkki)

    Puukauppojakin Tuomas Rahkola teki noihin aikoihin ja jo aiemminkin. Nikolai Tuuri möi hänelle Kallio-Rahkolan kotimetsäpalstoiltaan kaikki kuusi- ja mäntypuut, jotka 14 jalan korkeudelta ovat 7 tuumaa paksuja tai suurempia. Puut oli hakattava viimeistään talven 1911-12 aikana. Vastaava puukauppa isommalla ostajaporukalla on tehty ainakin vuonna 1905 Kaarlelan kaikista metsistä. Ohessa Suupohjan Kaiku-lehdessä 7.11.1905 ollut asiaa koskeva ilmoitus. Sama porukka etsi lehti-ilmoituksella tammikuussa 1907 hevosmiehiä, jotka kuljettavat puutavaraa Käyrän sahalta Kristiinankaupunkiin. 

    Riihimäki-Rahkolan ja Käyrän muiden tilojen toimintaan liittyi olennaisesti Käyräkoskessa oleva koskivoimala, joka mylly- ja sahatoiminnan lisäksi valjastettiin tuottamaan sähköä. Tämän laitoksen käsittely on Käyrän taloa koskevassa osassa.

    Tuomaan ja Sandra Marian uutta kotitaloa Riihimäki-Rahkolaa käsitellään Käyrän yhteydessä. Tuomas Rahkola ja hänen perheensä säilyttivät entisen kotitalonsa Rahkolan nimen sukunimenään muutettuaan Käyrän numeroon kuuluvaan Riihimäki-Rahkolaan.

    Tuomas Valentin ja Sandra Maria Rahkolan lapset

    Tuomas Valentin Malakiaanpoika Rahkola, s. 24.9.1869 , k. 13.2.1932.
    Puoliso: ∞ 30.12.1900 Sandra Maria Matintytär Yli-Käyrä, s. 29.7.1880, k. 14.4.1957. 

    Lapset:
    1. Toivo Tuomas s. 9.8.1901, k. 10.5.1906 (hukkui myllyn altaaseen).
    2. Toini Maria s. 20.4.1904, k. 5.6.1948.
    3. Helmi Sofia s. 19.9.1905, k. 1995 Ähtäri.
    4. Tauno Ilmari s. 24.5.1907, k. 6.2.1919.
    5. Eero Eemil s. 1.12.1908, k. 3.6.1971 Espoo.
    6. Aili Olga s. 3.9.1910, k. 16.12.1993.
    7. Aune Veera s. 5.10.1911, k. 8.7.2007.
    8. Olavi Aatos s. 14.1.1915, k. 26.3.1918.

    Aili ja Aune Rahkolasta on Loviisa Seppänen kirjoittanut artikkelin verkkojulkaisuun Naisten Ääni.


    Juho Kustaa Lapikisto, Yli-Rahkolan uusi isäntä


    Juho ja Hilja Lapikisto
    (Suomen maatilat 1933)
    Tuomas Rahkola myi koko Yli-Rahkolan talon 22.1.1911 Juho Kustaa Lapikistolle (s. Pomarkussa 21.8.1873). Kauppasumma oli 24000 markkaa. Vuonna 1906 Lapikisto oli ostanut Karijoelta Prosin talon. Kuten yllä olevasta kauppakirjasta ilmenee, Tuomas oli myynyt Yli-Rahkolan ulkopalstoilla sijainneen Valkama-nimisen torpan maat (7,32 ha) palstatilana 13.3.1909 torppari Nestori Erkinpoika Kivelälle ja hänen vaimolleen Serafia Antintyttärelle.

    Lapikisto sai kauppakirjan mukaan asumisoikeuden Yli-Rahkolaan 1.5.1911, kuitenkin rippikirjassa Tuomas Rahkola perheineen on merkitty Yli-Rahkolan taloon vuoteen 1914 saakka. Viimeinen ehtoolliskäynti Ylirahkolan talon alla on 6.12.1914 ja Lapikistosta on vain maininta talon omistajana.

    Torppien lunastus toi Ylirahkolaan jakotoimituksen vuonna 1924. Sitä ennen Ylirahkolasta erotettiin Valkaman (1:22) lisäksi kaksi muuta palstatilaa: jo aiemmin mainittu Sillankorva (1:19) ja Korpimäki (1:39).




    Alla mainitut torpat lunastettiin itsenäisiksi tiloiksi vuonna 1924:
    • Koskenniemi 1:66, om. Kristian Koskenniemi. Pääosa Koskenniemen tilasta (yli 12 ha metsää) oli Pentilän numerossa, mutta tilan päärakennus ja muutamia peltoja (yht. 2,3 ha) oli Rahkolan puolella.
    • Peltomaa 1:67, om. Jaakko ja Auroora Peltomaa. Kokonaispinta-ala 12 ha.
    • Jokioonen 1:68, om. leski Hanna Yli-Halkola sekä lapset Taimi Helena ja Mauno Johannes. Tilan pinta-alasta (24,23 ha) pääosa oli metsämaata ja siihen kuului myös myllytontti.
    • Lahti 1:69, om. mäkitupalainen Albertiina Lahti. Pinta-ala 1,24 ha.
    • Heinola 1:70, om. Wilhelm ja Amanda Heinola, osa Heinolaa oli Keskipentilän puolella. Se oli 1,66 ha metsäpalsta, joka sai myös nimen Heinola (5:15). Rahkolan puolinen osuus oli 7,17 ha, josta metsämaata lähes viisi hehtaaria. Vilhelm ja Amanda Heinola myivät nämä tilat tyttärelleen Tyynelle ja hänen miehelleen Yrjö Johannes Kujanpäälle 21.7.1939.
    • Jaon jälkeen loppu Ylirahkolaa sai numeron 1:71. Yli-Rahkolan pinta-ala jaon jälkeen oli 318,18 ha, siitä metsämaata 240 ha.
    Ylirahkolan kaksi kotipalstaa
    Juho Kustaa Lapikisto myi pojalleen Einolle ja tämän puolisolle Helmille 0,0380 manttaalia Ylirahkolasta, siis vajaa puolet (44%) koko Ylirahkolasta. Kotipalstakseen Eino Lapikisto sai Kalliorahkolan ja Käyrän välissä sijaitsevan palstan, johon hän rakensi talonsa 1932. Tämä osuus sai vanhan nimen Ylirahkola (1:86). J. K. Lapikisto piti vanhan Ylirahkolan kartanon edelleen omassa käytössään. Hänen tilaosuutensa sai nimen Lapikisto (1:87). Viereisessä kartassa (KA) molemmat kotipalstat on merkitty turkoosein rajoin. Jakotoimituksessa, jonka toteutti maanmittausinsinööri Niilo A. Virtamo, todettiin Lapikiston saaneen Ylirahkolan haltuunsa sen jälkeen kun hänen ensimmäinen avioliittonsa vaimon kuoleman johdosta oli purkautunut sekä ennenkuin hän oli solminut avioliiton toisen vaimonsa kanssa, joten hän siis yksin omisti Ylirahkolan tilan.

    Samuel Ala-Keturi ja Juho Kustaa Lapikisto omistivat yhdessä kolmisen vuotta 0,0625 manttaalin Korpi-Uuron ja 0,0312 manttaalin Luoma-Uuron tiloja, jotka he ostivat Anselmi ja Selma Hakamäeltä v. 1922. Tilojen seuraavat omistajat olivat Niemi-Uuron isäntä Matti Korpela ja kansakoulunopettaja Oskari Vappula.

    Juho Kustaa Fransinpoika Lapikisto, ent. Lindfors, s. 21.8.1873 Pomarkku, k. 8.2.1948 Kauhajoki.

    1. puoliso: 28.11.1895 Pomarkku Hilma Josefiina Salomonintytär Leppäniemi, s. 28.8.1875 Pomarkku, k. 26.2.1910 Karijoki.
    Lapset:
    1. Frans Johannes (Jussi) s. 26.8.1896 Pomarkku, k. 11.6.1988 Karijoki.
    2. Hanna Maria s. 30.8.1898 Pomarkku, k. 6.6.1959. Puoliso: 6.8.1921 Vihtori Antinpoika Myllykoski, s. 3.5.1898, k. 2.8.1971.
    3. Jenny Josefiina s. 15.10.1900 Pomarkku, k. 5.4.1903 Pomarkku.
    4. Anni Aleksandra s. 27.11.1902 Pomarkku, k. 1.12.1990. Puoliso: 12.9.1920 Jaakko Alfred Ala-Keturi, s. 26.10.1899, k. 23.12.1972.
    5. Eino Henrik s. 24.1.1905 Pomarkku, k. 17.2.1986. Puoliso: 23.5.1931 Helmi Sofia Ala-Opas, s. 11.8.1903 Kurikka, k. 11.5.1981.
    6. Emmi Katariina s. 28.9.1907 Karijoki Puoliso: Eino Matti Luoma-Nirva, s. 5.3.1905.
    7. Väinö Armas s. 16.2.1910 Karijoki, k. 7.12.1976 Karijoki. Puoliso: 11.8.1932 Senja Ilona Uusi-Marttunen, s. 9.11.1907 Karijoki, k. 7.1.2009 Kristiinankaupunki.

    2. puoliso: 9.7.1925 Hilja Johanna Halavasato, s. 19.1.1899 Säkylä, k. 30.1.1988 Kauhajoki.
    Lapset:
    8. Ulla Ingeborg s. 13.2.1926. Puoliso: 24.6.1944 Uuno Johannes Pekarila, s. 16.12.1923 Kirvu, k. 7.2.1991.
    9. Seija Tellervo s. 23.3.1931.

    Vuoden 1920 henkirjoista poimittua