Rahkola

RAHKOLAN TALO- JA HENKILÖHISTORIAA

Olli Tuuri

RAHKOLA

• Rahkolan talon varhaishistoria
• Rahkolan jaot alkoivat vuonna 1804

YLI-RAHKOLA

• Matti Juhonpoika Yli-Rahkola
• Mäki-Rahkola Hermannilta Hermannille 1860
• Malakias Yli-Rahkola vävyisännäksi 1867
• Päntäneen kansakoulu Ylirahkolassa 1894

ALA-RAHKOLA

• Matti Juhonpoika Ala-Rahkola
• Eenokki Matinpoika ja Tuomas Eenokinpoika Ala-Rahkola
• Juho ja Anna Kaisa Rahkola
• Alarahkolasta irtoaa Kalliorahkola ja Toivola 1899
• Filip Ala-Rahkola
• Rintarahkola
• Mäenpään, Ketolan ja Köykän torpat käräjillä
• Latvarahkolan synty

RAHKOLAN RAJAT PAALUTETTIIN v. 1900

• Rahkolan halkominen vuonna 1900
• Wilhelm Harju-Rahkola
• Juho Jaakko Keski-Rahkola
• Juho ja Ulriika Latva-Rahkola
• Alarahkola pilkkoutuu
• Ala- ja Latvarahkola myytiin kahdesti kesällä 1916
• Hautaviidan, Mattilan ja Puukilan lunastus Alarahkolasta
• Tuomas ja Aleksanteri Mäki-Rahkola
• Rinnerahkola
• Ojalan torppa
• Vuoden 1923 lohkominen Mäkirahkolassa
• Tuomas Malakiaanpoika Rahkola, Yli-Rahkolan isäntä
• Juho Kustaa Lapikisto, Yli-Rahkolan uusi isäntä

Rahkolan talon varhaishistoria

Esa Tuuri

Päntäneen kylästä

Päntäneen kylän ydinkeskusta on kohonnut vanhan Rahkolan talon tiluksille. Aluksi koostui koko kylä muutamasta muutaman sadan metrin päässä toisistaan olevista maataloista, jotka olivat rakennettu aivan joen tuntumaan. Vasta 1900-luvun alkuvaiheilla kylään rupesi tulemaan enemmän palveluja ja sen keskusta nykyisessä muodossaan rupesi kehkeytymään.

Päntäne-nimi esiintyy asiakirjoissa ensimmäistä kertaa vuonna 1579. Mutta on voitu päätellä, että veroa maksavia isäntiä on kylässä ollut jo ainakin vuodesta 1571 alkaen, jolloin heidät oli merkitty kauhajokisiksi. Kolme isäntää on pystytty varmistamaan päntäneläisiksi, sillä heidät on 1579 alkaen kirjattu Päntäneelle Kauhajoen sijasta. Heitä on voinut olla enemmänkin, ehkä juuri kuusi kuten kantatalojakin oli, mutta isännänvaihdosten takia asiaa ei voida varmistaa. Muut kantatalot ovat Kaarlela, Keturi, Halko, Nirva ja Kyyny. Seuraavassa on Kauhajoen Historian isäntäluettelo luonnollisesti ollut lähteenä, ja sitä on tarkennettu Tapio Piirron toimesta, sekä myös Suomen asutuksen yleisluetteloa on käytetty hyväksi. Markku Pihlajaniemen arkistot ovat myös auttaneet pääasiassa käräjäpöytäkirjoista ammennetussa tiedossa. 

Vaikeutena on, että vasta 1600-luvun puolivälissä ilmestyy veroluetteloihin talojenkin nimet, siihen asti on ollut veroa maksavista taloista vain isännän etunimi ja patronyymi (isännimi) merkittynä. Tästä ajankohdasta taaksepäin on tulkinta talojen isännyyksistä tehty pääsääntöisesti seuraten nimien järjestystä luetteloissa.

Rahkon eli Rahkolan taloakin on mitä todennäköisimmin asuttu jo 1570-luvulla päätellen sen sijainnista keskellä kylää, ja koska muutkin kylän kuudesta kantatalosta olivat nähtävästi jo asutettu. 

Johtuen sekä runsaasta valinnanvarasta (parhaimmillaan oli kylässä 16 isäntää vuonna 1590) että monesta isännän vaihtumisesta tähän aikaan, ei veroluetteloiden perusteella voi varmuudella sanoa kuka isännöi Rahkolaa ensimmäisinä vuosina.

Talon vaiheista ennen vuotta 1800

Vasta vuodesta 1601 eteenpäin näyttää asia jokseenkin varmalta. Silloin on isännäksi merkitty Jussi Tuomaanpoika, jonka isännyys jatkui aina vuoteen 1636 asti. Hän on syntynyt noin 1557 ruotu- ja väenottoluettelon mukaan. Samoissa luetteloissa on isäntänä (tai talon edusmiehenä asiaa käsiteltäessä) poika Erkki Jussinpoika vuosina 1629–1633. Hän on syntynyt noin 1608.

Vuoden 1608 maantarkistuksessa oli talon manttaaliluku ¼. Vuonna 1615 oli viljelysala 2 äyrinmaata (runsaat 0,8 hehtaaria). Näin pienet pellot riittivät ruokkimaan koko talouden. Toisaalta heinää ei korjattu pelloilta vaan erityisiltä heinäniityiltä, joenvarsista tai soilta. Eikä myöskään karjaa laidunnettu pelloilla, siis peltoalaa ei voi suoraan suhteuttaa nykyiseen aikaan. Tilan karjavarallisuus 1626: 1 ori, 1 varsa, 8 lehmää, 2 hiehoa, 4 vasikkaa, 8 lammasta. Nuoria lampaita ja karitsoja oli 8 sekä nuoria sikoja ja porsaita 2. Kylvösiementä löytyi aitasta yksi tynnyrillinen (noin 145 litraa).

Vuonna 1637 on isännäksi kirjattu Jaakko Jussinpoika, ja taloa verotettiin nyt 1/3 manttaalin talona. Kauhajoen historian mukaan hän isännöi ensiksi Halkolaa aikavälillä 1626–1634 (vävyisäntänä?). Vuoden 1627 ruotu- ja väenottoluettelon mukaan hän oli 25-vuotias ja 1638 36-vuotias. Siis hän on syntynyt 1602. Jaakkokin oli pitkäaikainen isäntä. Hänen nimensä oli veroluettelossa vuosina 1637–1667. Aikavälillä 1643–44 tapahtui kuitenkin jotakin, jonka syytä ei ole löytynyt. Taloa verotettiin tilapäisesti 1/6 manttaalista eli oli osittain autio ja Suomen asutuksen yleisluettelossa on näinä vuosina merkitty isännäksi Jussi Tuomaanpoika (ilmeisesti isä uudelleen). 

Vuodesta 1669 alkaa Heikki Jaakonpojan isännyysvuodet jatkuen vuoteen 1683 saakka. Talon emäntä oli nimeltään Liisa Tuomaantytär.  Tämän jälkeen seuraavien kahden vuoden aikana on isäntäpariksi merkitty Heikin poika Erkki ja vaimonsa Liisa Kallentytär (avioituivat n. 1679). Syy lyhyeen isännyysaikaan ei ole selvillä.

Heikki Jaakonpoika Rahkolan perhe

• Heikki Jaakonpoika isäntänä 1669–1683
• Vaimo I, kuoli 1676
• Vaimo II Liisa Tuomaantytär
• Tytär Kerttu
• Poika Erkki (seuraava isäntä 1684-1686, sitten itsellisenä 1688)
• Pojan vaimo Liisa Kallentytär
• Tytär Maria
• Tytär Marketta
• Poika Matti, sotilaaksi

Heikki Jaakonpojan veli Olli tulee isännäksi 1688, jolloin myös Ollin poika Heikki Agda-vaimoineen kirjataan talon asujiksi. Olli oli ollut ennen isännäksi ryhtymistään Kauhajoen lukkarina vuosina 1676–1688. Ollin ensimmäinen vaimo oli nimeltään Johanna Simontytär. Häntä ei näy veroluetteloissa – ei ilmeisesti ollut verovelvollinen, pääsyy tähän oli, että henkilö oli yli 60-vuotias. Johanna kuolee 1692 ja Olli avioituu uudelleen Liisan (patronyymi tuntematon) kanssa. Ollin isännyyskausi jatkuu hänen kuolemaansa 1695 saakka. Vuonna 1689 mainitaan talon navetassa olleen 6 lehmää ja tallissa kaksi hevosta.

Seuraavana ottavat talon ohjakset käsiinsä edellä mainittu Olli Rahkolan poika Heikki Ollinpoika ja vaimonsa Agda Erkintytär. He ovat veroluetteloissa merkityt isänniksi vain kaksi vuotta, 1696–1697. Syy lyhyeen isännyysaikaan selviää Ilmajoen talvikäräjien pöytäkirjasta 1698: Naapurin isäntä, kestikievarinpitäjä Antti Keturi esittää käräjillä, että Rahkolan Heikki Ollinpoika oli tullut kykenemättömäksi eikä ole pystynyt kruunun maksujaan suorittamaan. Talo oli joutunut selvitystilaan ja kruununvouti Westrenius oli asettanut sinne toisen asujan, Yrjänä Yrjänänpojan (Mattilasta, vaimo Maria Vilpuntytär). Antti Keturi esitti, että hänen poikansa Heikki, joka suunnitteli avioliittoa Heikki Ollinpojan Liisa-sisaren kanssa, voisi lunastaa talon, jotta se pysyisi suvussa. Näin sovittiinkin. Käräjäjutusta käy myös ilmi, että Antti Keturin toinen vaimo Petronella oli myös Olli Rahkolan tytär, siis isällä ja pojalla oli sisarukset vaimoina. Samalla huudatettiin Rahkolan talo ensimmäisen kerran Yrjänälle.

Asiat eivät kuitenkaan menneet kuten suunniteltiin. Oli muitakin Rahkolasta kiinnostuneita. Talvikäräjillä 1699 Paavo Matinpoika Päntäneeltä kanteli Yrjänä Yrjänänpojasta esittäen, että Yrjänä on vieras ja ei omaa taloon perintöoikeutta, mutta sen sijaan Paavon vaimo Agneta Pertuntytär on talon entisen omistajan (tyttären)tytär. Vastaaja esitti kruununvouti Westreniuksen sijoituskirjan 8. päivältä huhtikuuta 1697, millä hänelle annetaan Rahkolan talo. Kesäkäräjillä samana vuonna huudatettiin talo Yrjänälle toisen kerran.

Tästä huolimatta sai Paavo talon, sillä jo vuonna 1700 merkitään isäntäpariksi tämä naapuritalon Halkolan isännän lanko Paavo Matinpoika ja vaimonsa Agneta Pertuntytär. Paavon isännyysaika jatkuu ainakin isonvihan alkuun 1713 saakka, jonka jälkeen veroluettelot puuttuvat, ja on ainoastaan hajanaisia tietoja löydettävissä vuoteen 1724 saakka. Emäntä Agneta kuolee joulun aikaan 1711. Taloa verotettiin 1712 1/3 manttaalin verotalona. 

Syyskäräjillä 1710 pyysi Paavo Rahko Päntäneeltä päästä yhdessä Heikki Klemetinpoika Käyrän, Yrjänä Nirvan ja Matti Kaarlelan (Karila) kanssa vesimyllyyn osalliseksi. Toinen mylly kylässä näyttää olleen Jaakko Hulkkosen (Halkola?) ja Matti Pentilän mylly, joka oli palanut, ja sitä asiaa setvittiin vuoden 1705 talvikäräjillä.

Samoilla 1710 syyskäräjillä sopivat Paavo Rahko ja Heikki Käyrä yhteisen rajan vedosta Ollinnevalla. Ollinneva on nykyään peltoa mutta nimi elää tiennimessä Ollin Oikoonen.

Ensimmäiset veroluettelot Isonvihan jälkeen ovat vuodelta 1723. Siellä on yhteenvetona kuluneesta ajasta mainittu, että Rahkon tila oli autiona vuodesta 1714 vuoteen 1719 saakka, jolloin jäljempänä mainittu Maria-emäntä ottaa sen ylös autiosta.

Näyttää siltä, että Paavo Matinpoika on asunut tilaa ainakin isonvihan alussa ja seuraavana isäntävuorossa olisi ollut Paavon poika Paavo, joka kuitenkin oli ottanut sotilaspestin jo sodan aikana.

Yllättäen pyytää Henrikki Matinpoika Päntäneeltä syyskäräjillä 1722 verovapautta ¼ manttaalin Rahkolaan, koska tila oli pahasti rappiolla. Käräjillä Heikki esittää, että tilan rakennukset ovat melkein käyttökelvottomia. Pelloista on 2 tynnyrin- ja 28 kapanalaa ollut 8 vuotta nurmella. Muut pellot ovat heikossa kunnossa ilman lannoitusta. Ojat ja aidat ovat sortuneet, sekä heinäniityt ovat monin paikoin metsittyneet tai soistuneet. Talon tarpeisiin on kylläkin metsää ja laidunta, mutta ei kalavettä. Isännällä on ainoastaan 4 nautaa ja tila näyttää välttämättä tarvitsevan 3 vuoden verovapauden.

Yllättäen siinä mielessä, että talvikäräjillä 1724 sotilas Paavo Paavonpoika Kauhajoelta valittaa, että ei-perillinen Henrikki Matinpoika hänen ollessaan kruunun palveluksessa on ottanut hänen isänsä perintötalon 1/3 manttaalin Rahkon Päntäneen kylästä. Henrikki näytti käräjillä, että hänellä oli lupakirja ”immissio” taloon vuodelta 1722 sekä kertoi, että hän ei ollut perillinen ja oli siksi valmis luopumaan talosta. Paavo kuitenkin esitti, että hänellä ei ollut mahdollisuuksia talonpitoon, ja siksi olisi hyvä, jotta joku toinen ottaisi talon.

Kauhajoen historian mukaan Paavo Paavonpoika möi 1725 perintöoikeutensa Henrikki Matinpojalle ja Maria Pertuntyttärelle. Henrikki ja Maria asuivat itsellisinä Kauhajoen pappilassa ennen isoavihaa. Heidän taustansa ovat selvittämättä.

Henrikkiä ei näy isäntäluettelossa lainkaan, sillä Maria Pertuntytär mainitaan isännäksi takautuvasti jo vuodesta 1719. Syy Marian isännyyteen lienee tekninen, sillä Henrikki oli jo kuusissakymmenissä ja siten vapautui henkirahan maksusta, ja poika Perttu oli vasta täyttämässä 20.

Virallisesti talo oli kuitenkin Henrikin nimissä, koska hän oli ostanut sen Paavo Paavonpojalta ja kauppakirja oli päivätty 25.2.1725. Vaikka Perttu-poika edusti taloa verotustilaisuuksissa heti vuodesta 1725 alkaen, Henrikki oli kuitenkin nimellisesti isäntä, sillä vasta talvikäräjillä 1736 talo huudatettiin kolmannen kerran Henrikille. Oli aika tavallista, että lainhuuto tehtiin vasta juuri isännänvaihdon kynnyksellä, vaikka tarkoitus oli, että se tapahtuisi heti omistajanvaihdon jälkeen. Isännänvaihdos tulikin kohta, sillä Henrikki kuoli muutaman vuoden päästä.

Perttu-pojan otettua käytännössä ja veroluetteloissa isännyyden jatkoi siis vanha pari asumistaan tilalla, kenties omassa syytinkituvassa. Seuraavan kerran heistä kuullaan vuoden 1732 talvikäräjillä.

Emäntä Maria Pertuntytär Päntäneen kylästä ja Rahkolan talosta, joka sanoo olevansa yli 60 vuotta vanha, valittaa vaikeaa köyhyyttään, jossa hänen täytyy huolehtia elähtäneestä miehestään ja sairaalloisesta lapsestaan ja heidän ruokkimisekseen ja elättämisekseen ei voi auttaa. Hän pyytää vapautusta henkirahojen maksamisesta. Nimismies ja lautamiehet tulevat siihen tulokseen, että tämä vaimo on rutiköyhä sekä ahertaa kovasti miehensä ja lapsensa talouden puolesta, jotka eivät elantoaan pysty tienaamaan. Siksi on edullista hänet poistaa manttaaliluettelosta.

Mainittu sairaalloinen lapsi täytyy olla 1714 syntynyt tytär Susanna, joka kuolee 1740. Henrikki kuolee myös vuonna 1740, 77-vuotiaana. Maria oli varsinainen tervaskanto, hän kuolee kunnioitettavassa 99 vuoden iässä vuonna 1769.

Vuosina 1725–1760 taloa isännöi edellisten poika Perttu Heikinpoika ja Vappu Matintytär Kaarlela. Perttu kuoli 1760. Perunkirjoitus Pertun jälkeen oli esillä talvikäräjillä 1761.

Heidän ainut lapsensa Priitta avioitui teuvalaisen Juho Teirilän kanssa 1752. Jostakin syystä Teuvan kappalaisen Henrik Achtmanin kirjoittama muuttokirja Juholle oli esillä talvikäräjillä 1752. Pitiköhän vävyehdokas hyväksyä isännäksi?

Juho kuoli jo 1755, ja samana vuonna Priitta avioitui uudelleen Äijön Henrikki Erkinpojan kanssa. Heistä tuli sitten uusi isäntäpari taloon Pertun edesmenon jälkeen. Priitta kuoli kuitenkin jo kymmenen aviovuoden jälkeen. Syyskäräjillä 1765 käsiteltiin perinnönjakoa hänen jälkeensä.

Henrikin isännyyskausi kesti nelisenkymmentä vuotta ja hän ehti olla kaksi kertaa aviossa (ks. perhetaulu). 1776 hänet valittiin lautamieheksi Jaakko Laurusen jälkeen. Henrikki sai kaiken kaikkiaan 20 lasta, joista kuitenkin moni kuoli jo nuorena.

Henrikki Rahkolan perhe

Henrikki Erkinpoika Äijö; s. 23.1.1736 Kauhajoki, Rahkolan vävyisäntä 1761–1802, lautamies, k. 14.6.1802 Kauhajoki.
Avioliitto (1) 28.12.1755 Kauhajoki pso Priitta Pertuntytär Rahkola, s. 23.8.1734 Kauhajoki, k. 22.8.1765 Kauhajoki. Priitan ensimmäinen mies (vihittiin 14.6.1752) Juho Jaakonpoika Teirilä, s. 12.5.1732 Teuva, k. 2.1.1755 Kauhajoki.

Lapset: 

1. Maria Rahkola, s. 24.6.1756 Kauhajoki, k. 24.6.1756 Kauhajoki. 
2. Matias Rahkola s. 8.9.1757 Kauhajoki, k. 18.9.1757 Kauhajoki. 
3. Juho Rahkola s. 25.5.1759 Kauhajoki, k. 3.6.1759 Kauhajoki. 
4. Jaakko Rahkola s. 8.5.1760 Kauhajoki, k. 25.6.1760 Kauhajoki. 
5. Antti Rahkola s. 17.10.1761 Kauhajoki, k. 8.11.1761 Kauhajoki. 
6. Juho Rahkola s. 18.3.1763 Kauhajoki, k. 14.2.1853 Kauhajoki. 
7. Matias Rahkola s. 14.8.1765 Kauhajoki, k.30.4.1766 Kauhajoki.

Avioliitto (2) 1.6.1766 Isojoki pso Valpuri Vähävilppula, s. 1.5.1744 Isojoki, k. 27.10.1803 Kauhajoki.

Lapset: 

1. Jaakko Rahkola s. 24.4.1767 Kauhajoki, k. 16.7.1808 Kauhajoki 
2. Margareta Rahkola s. 7.7.1768 Kauhajoki, haud. 30.1.1834 Närpiö. 
3. Henrik Rahkola s. 11.1.1770 Kauhajoki, k. 3.3.1817 Viapori 
4. Elias Rahkola s. 12.4.1771 Kauhajoki, k. 2.12.1771 Kauhajoki. 
5. Liisa Rahkola s. 11.8.1772 Kauhajoki, k. 16.1.1856 Teuva. 
6. Matti Rahkola s. 2.1.1774 Kauhajoki, k. 1803 Kauhajoki. 
7. Kaisa Rahkola s. 20.9.1775 Kauhajoki, k. 21.9.1778 Kauhajoki. 
8. Iisakki Rahkola s. 1.6.1777 Kauhajoki, k. 1.10.1808 Kauhajoki. 
9. Susanna Rahkola s. 7.10.1778 Kauhajoki, k. 7.8.1848 Lapväärtti. 
10. Salomon Rahkola s. 27.1.1780 Kauhajoki, k. 2.7.1780 Kauhajoki. 
11. Kaisa Rahkola s. 8.10.1781 Kauhajoki, k. 4.3.1866 Kauhajoki. 
12. Maria Rahkola s. 26.10.1783 Kauhajoki, k. 4.8.1784 Kauhajoki. 
13. Erkki Rahkola s. 20.4.1787 Kauhajoki, k. 27.7.1857 Viapori.

Talon seuraava isäntä oli Henrikin poika Juho, jonka vaimo oli Maria Matintytär Kyyny.

• (lähteet: Tapio Piirto: Ilmajoki 1546–1634, Ilmajoki 1635–1675 ja Ilmajoki 1675–1699; Liisa Ruismäki: Kauhajoen Historia; Ilmajoen käräjät; Markku Pihlajaniemen arkistot)

Rahkola 1800-luvulla

Olli Tuuri

Rahkolan jaot alkoivat vuonna 1804

Kauppakirjan allekirjoitukset
(renov. tk 1804, VMA)

Rahkolaa verotettiin 1/3 manttaalin perintötalona jo 1700-luvun alussa. Manttaaliluvuksi määriteltiin 5/16 isojaon yhteydessä vuonna 1770 ja viisi vuotta myöhemmin se nostettiin 5/12 manttaaliin. Päntäneen kantataloista vain Halkola jaettiin 1700-luvulla (1761). Rahkolan lisäksi myös Käyrän ja Nirvan ensimmäinen sovintojako ajoittuu 1800-luvun alkuun, Ruotsin vallan loppuvaiheeseen. 

Henrikki Erkinpoika ja Priitta Perttelintytär Rahkolan yhdeksästä yhteisestä lapsesta vain toiseksi nuorin Juho Henrikinpoika (s. 1763) saavutti aikuisiän. Priitta Perttelintytär kuoli lapsivuoteeseen 22.8.1765, noin viikko viimeisen lapsen syntymän jälkeen, joka hänkin kuoli seuraavana keväänä. Juho Henrikinpoika peri 2/3 Rahkolan talosta äitinsä ja nuoremman veljensä kuoltua 1765/66 ja osti isänsä osuuden 1/3 ensimmäisen lainhuudon yhteydessä 15.11.1792. Kiinnekirjan hän sai 14. huhtikuuta 1795.

Rahkolan talo jaettiin kahtia 25.2.1804 Rahkolan isäntä Juho Henrikinpoika Rahkolan ja hänen puolisonsa Maria Matintyttären myydessä puolet Rahkolasta eli 5/24 manttaalia Matti Juhonpoika Pentilälle ja hänen vaimolleen Albertiina Matintyttärelle 300 riikintaalerin kauppahinnalla (kuva). Tästä osasta Rahkolaa käytettiin myöhemmin nimeä Yli-Rahkola. Virallinen halkominen maanmittarin toimin tapahtui vasta lähes sata vuotta myöhemmin vuonna 1900. Matti Juhonpojan vanhempi veli Tuomas Juhonpoika oli Pentilän isäntä. Veljesten isä Juho Juhonpoika Pentilä (entinen Seppänen, s. 1734), oli saanut Pentilän haltuunsa vuonna 1770, jolloin isojaon ensimmäinen vaihe oli saatu päätökseen.

Juho Henrikinpoika Rahkola oli arvostettu mies. Kirkonkokous oli valinnut ”sävyisänä, rehellisenä ja hurskaana miehenä tunnetun” Juho Henrikinpoika Rahkolan kuudennusmieheksi sairaan Matti Kyynyn tilalle 17.5.1805 (Liisa Ruismäki: Kauhajoen Historia, 1987). Tuon kirkonkokouspöytäkirjan allekirjoitti puumerkillään myös kokousedustaja edellä mainittu Tuomas Pentilä. 

• 1395 hehtaarin laajuinen Rahkola kykeni tarjoamaan elintilaa useammallekin asujalle, mutta talonsa pilkkomiseen Juho Rahkola saattoi kuitenkin ajautua pakon edessä alkaessaan velkaantua vuosisadan vaihteessa. 25.2.1799 Juho oli lainannut kristiinankaupunkilaiselta kauppiaalta ja raatimieheltä Johan Parmanilta 142 taaleria. 10.4.1806 Johanin pojat, kauppiaat Eric Magnus ja Carl Petter Parman, lainasivat 112 taaleria ja 1 killinki lisää. Talvikäräjillä 1808 veljekset karhusivat näitä yli 254 taalerin saataviaan. Juho Rahkolaa käräjillä edusti Ala-Knuuttilan isäntä Johan Gustaf Inberg, joka toi esiin, että Rahkola oli lyhentänyt velkaansa 16 tervatynnyrillä. (Jatkokäsittely siirrettiin seuraaville käräjille, tutkimatta). Kasakat tappoivat Ala-Knuuttilan isäntä Johan Gustaf Inbergin Kauhajoen kapinan jälkimainingeissa saman vuoden 1808 heinäkuussa. Juho Rahkola oli lainannut Inbergiltäkin kahdella velkakirjalla 12 ja 34 riikintaaleria vuonna 1807, jota velkaa leski Helena Maria Inberg karhusi talvi- ja syyskäräjillä 1810. Leski Helena Inberg avioitui 1811 Johan Wegeliuksen kanssa. Tästä avioliitosta tuli jälkipolvia myös Päntäneelle.

• Myös entinen talollinen Hannu Nirva oli lainannut rahaa Juho Henrikinpoika Rahkolalle. Ilmajoen syyskäräjillä 29.11.1803 Hannu Nirva, joka oli käräjätuvan kanta-asiakas myös vastaajana, haki kiinnitystä Rahkolan verotaloon turvatakseen 210 riikintaalerin saatavansa Juho Rahkolalta (VMA syyskäräjät 1803, §84). Tämä tapahtui siis vain muutama kuukausi ennen talokauppaa. Ei ole tiedossa mikä velkaantumisen käynnisti. Maksuvaikeuksia oli pienissäkin hankinnoissa. 1807 syyskäräjillä ja 1809 talvikäräjillä kauppiaat Anders ja Nils Holmström hakivat saataviaan Juho Rahkolalta. Neljän taalerin ja 36 killingin kauppalasku vuodelta 1806 koostui silakoista, suolasta ja raudasta. Helmikuussa 1809 torppari Petter Kaarlela (korpraali Åkermanin poika, Malakias Rahkolan äidinisä) oli kaupunkireissullaan Rahkolan toimeksiannosta lyhentänyt velkaa kahdella taalerilla. Juho myönsi saatavan oikeaksi asiamiehensä välityksellä jälkimmäisillä käräjillä (talvikäräjät 1809).

Kartta 1771, Israel Wänman (MMH Uudistuskartat, KA Helsinki). Rahkolan numero isojaossa 59. Selitykset 2013 (OT).
 Tien ja joen muodot ja monet muut detaljit ovat paikannettavissa alla olevassakin nykykartassa (Bing Maps)

Rahkolan uusi talollinen Matti Juhonpoika Pentilä sai myyjän entisen kotikartanon. Pellot jaettiin siten, että Ylinen Wainio tuli Matille ja Alanen Wainio Juho Henrikinpojalle, siitä juontuu nimet myös Ala- ja Yli-Rahkolalle. Kirjoitusasu vaihtelee, mutta henkilönimien yhteydessä käytettiin usein väliviivaa ja tilannimissä ei (esim. Ala-Rahkola <> Alarahkola). Henkilönimissä esiintyy usein pelkkä Rahkola, virallista sukunimikäytäntöä ei Pohjanmaalla tuohon aikaan ollut.

Kotimetsät jaettiin myös, mutta ulkopalstat jätettiin yhteismaaksi sopimuksella, että toinen ei hakkaa toista enempää. Juho Henrikinpoika Rahkola anoi käräjäoikeudessa verohelpotuksia jouduttuaan siirtämään talontonttinsa talonjaon yhteydessä 575 kyynärän (345 m) päähän entisestä asuinpaikasta. Ilmeisesti uusi kartano (ns. Alarahkola) rakennettiin tilojen rajaa pitkin kulkevan väylän varteen. Myöhemmin rakennetun Möykkytien alkupää kulki yllä olevassa kartassa näkyvän Ylisen ja Alasen vainion välissä.

Isojakoa edelsi uusi verollepano, jonka yhteydessä mitattiin ja arvioitiin talojen maat. Rahkola sai jaossa kotipalstan lisäksi kaksi ulkopalstaa: Parjakan nevaniityn ja Rahkomaan. Edellinen sijaitsi Rahkolan talosta kolme kilometriä koilliseen ja jälkimmäinen kuusi kilometsiä kaakkoon. Oheinen maanmittari Israel Wänmanin laatima isojakokartta vuodelta 1771 näyttää silloisen Rahkolan kartanon, tulevan Yli-Rahkolan, sijainnin joen niemessä (i skatan). Vanha talonpaikka tuli kuulumaan vuoden 1900 jaossa kauppias J. V. Peltosen (myöh. Leskinen) Toivola-nimiseen tilaan. Yli-Rahkolan kartano rakennettiin uudelleen 1800-luvulla Isojoelle lähtevän tien (nyk. Ollin oikoonen) varteen, jossa siitä on osa vieläkin jäljellä. Talo tunnettiin kulloisenkin asujan mukaan Yli-Rahkolan, Lapikiston tai Pekarilan nimellä. Kartassa näkyy vanha Kristiinankaupunkiin johtava maantie ja Keturin silta samoilla sijoilla kuin tänäänkin. Alemmassa kuvassa nykyinen näkymä samalta alueelta; samat tunnuspisteet ovat löydettävissä siitäkin, vaikka nykyinen Päntäneen "ohikulkutie" leikkaa halki perinteisen kylämaiseman (Bing maps).

Kristiinankaupungista Kauhajoelle johtava tie valmistui v. 1686. Vuonna 1649 perustetun Kristiinankaupungin porvarit saivat kuningas Kaarle X:n antamaan määräyksen tiehankkeen toteuttamiseksi v. 1660. Tarkoitus oli houkutella Ilmajoen emäpitäjän talonpoikia Kristiinankaupunkiin Vaasan sijasta. (Niilo Liakka: Ilmajoen pitäjä)

Ilmajoen syyskäräjät 1.12.1806 (VMA)

Kustannuksia uudisrakennuksista ja vanhojen rakennusten siirrosta koitui 20.9.1805 toimitetun katselmuksen mukaan noin 180 taaleria. Käräjäoikeus ehdotti 1.12.1806 pitämässään istunnossa kahdeksan vuoden vapautusta savulukuun perustuvasta verosta (röktalsavgift), mutta kehotti anojaa hakemaan kuninkaan käskynhaltijalta (Vaasan läänin maaherra) lausuntoa asiasta. Vuoden 1807 talvikäräjillä 11. maaliskuuta jako katsottiin riidatta loppuun saatetuksi (ohessa pöytäkirjaote).

Kesällä 1808 Kauhajoki oli venäläissotilaiden hävityksen kohteena. Päntänekin sai osansa. Matti Juhonpoika Rahkola esitti 24.11.1808 käräjäoikeudessa 18 pankkiriksin 25 killingin korvausvaatimuksen sotavahingoista (syyskäräjät 1808). Vahingot olivat varsin pieniä, vaikka kasakat olivat kahdesti Rahkolassa käyneet: 11. kesäkuuta ja 6. syyskuuta. Korvaus jäi ilmeisesti saamatta, kuten useimmilta muiltakin hakijoilta. Kovempi kohtalo oli Juho Henrikinpoika Rahkolan nuoremmalla veljellä Jaakolla, jolla oli torppa Ilmajoella. Jalasjärven lukkarin poika Oskar Blomstedt kertoo kirjassa Kapina Kauhajoella 1808 Jaakon ottaneen kuolleelta venäläissotilaalta vaatteet ja lähteneen maantielle kasakan vaatteet yllään ikävin seurauksin. "Hän ripustettiin käsistä ja jaloista hakkuloille asetettuun orteen, ja alle wiritettiin wieno walkea palamaan. Wähän wäliä laskettiin raukka alas, ja selkää woideltiin suola-wedellä, josta tuska tuimistui kahta kauheammaksi." Kirjassa Isoon Lusikan Pitäjä (S. Knuuttila ym.) tapaus sijoitetaan Harjankylässä sattuneen kuormastoryöstön yhteyteen. Kirjassa Kauhajoen Historia (Liisa Ruismäki) samasta tapauksesta: Ilmajoelta kotoisin oleva Rahkolan isännän veli Heikki joutui kasakoiden julman kohtelun uhriksi. Hän oli ilmeisesti ampunut venäläisen kasakan, pukenut tämän vaatteet päälleen ja lähtenyt maantielle kävelemään. Venäläiset huomasivat miehen ja kuten Blomstedt kertoo, hänet "ripustettiin rovion ylle paistumaan", olkia lisättiin ja vähennettiin sietokyvyn mukaan, "toisinaan hänet otettiin alas ja voideltiin kärventynyttä ruumista suolavedellä". Lopuksi uhri hirtettiin, ja ruumis sai roikkua hirsipuussa kymmenkunta päivää.

Talonjakoa puitiin vielä ainakin vuosien 1813 ja 1815 syyskäräjillä ja vuoden 1816 talvikäräjillä. Viimeisessä riidassa Juho Henrikinpoika syytti Matti Juhonpoikaa Perkiöluhdan niityn hyödyntämisestä yli sovitun ja vaati siitä korvauksia. Riita-asiat ratkaistiin ja käräjäoikeus vaati tuolloin asianosaisia allekirjoittamaan sopimuksen, jossa he luopuivat oikeudesta riidellä rajoistaan koskipa se sitten metsiä, peltoja tai niittyjä. Sopimuspöytäkirjan allekirjoitti riitapukarien lisäksi Juho Henrikinpojan poika Matti Juhonpoika Rahkola, josta tuli isänsä työn jatkaja. Yllä pöytäkirjan kopiot (KA Vaasa).

Matti Juhonpojasta Alarahkolan isäntä 1813

Matti Juhonpoika Rahkola sai Alarahkolan haltuunsa 17.11.1813 tehdyllä kauppakirjalla. Kiinnekirja hänelle myönnettiin käräjäoikeudessa 24.11.1821. Vuoden 1813 Ketolan torpparisopimus pitäjänräätäli Sameli Hallongrenin kanssa allekirjoitettiin vielä yhdessä. Syytinkiläinen Juho Henrikinpoika Rahkola olikin aktiivinen koko pitkän elämänsä ajan. Ilmajoen nimismies Otto Reinius oli saanut kuulla hänen kruunaavan tervatynnyreitä vielä vanhoilla päivillään ja epäili vuoden 1839 syyskäräjillä, ettei hänellä ole siihen valtuuksia. Rahkola esitti oikeudelle vuodelta 1802 peräisin olevan käräjäpöytäkirjan, joka vahvisti hänelle sellaiset oikeudet annetun.

Vanhan Rahkolan ulkokartano tuhoutui tulipalossa toukokuussa 1820. Talollinen Matti Juhonpoika Rahkola haki Ilmajoen käräjäkunnan kautta paloapua. Haasteen (kuva alla) saivat kaikki Ilmajoen pitäjän talolliset marraskuussa 1820 pidettäviin syyskäräjiin, jossa lautamiehet ottaisivat kantaa paloavun tarpeeseen. Haasteen alareunassa on merkinnät Ilmajoen, Peräseinäjoen ja Nurmon kirkoissa tehdyistä kuulutuksista. Tiedossani ei ole rakennettiinko uusi ulkokartano vanhalle paikalle jokirantaan.

Tulipaloa koskeva haaste käräjille (kts teksti)
Ilmajoen käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat 1820 (KA Vaasa)

Juho Henrikinpoika Rahkola kuoli 14.2.1853 lähes 90 vuoden iässä. Myös hänen miniänsä, Matti Juhonpojan puoliso, Kaisa Kreetta kuoli samaan aikaan, 4.3.1853, minkä jälkeen 66-vuotias leski-isäntä Matti Juhonpoika pani vireille sukupolvenvaihdoksen ja Ala-Rahkolan jaon siirtämällä talon omistuksen pojalleen Eenokille ja vävylleen Filip Matinpojalle 12.5.1853.

Yli-Rahkola jaettiin jo vuonna 1833 tasan Matti Juhonpojan poikien, Eenokin (Yli-Rahkola) ja Hermannin (Mäki-Rahkola) kesken. Kauppakirja allekirjoitettiin 9.11.1833 ja kauppasumma oli 144 ruplaa 82 kopeekkaa ostajaa kohden. Kummankin osuus oli 5/48 manttaalia.

Edellisessä polvessa Rahkolaa isännöi kaksi Matti Juhonpoikaa, nyt kaksi Eenokki Matinpoikaa!

Alarahkolan isännän perhetiedot:

Rahkola, Juho Henrikinpoika
Rahkolan isäntä 1802-n.1820, kuudennusmies, s. 18.3.1763, k. 14.2.1853.

Isä: Rahkola, ent. Äijö, Henrikki Erkinpoika, Rahkolan vävyisäntä 1761-1802, s. 23.1.1736, k. 14.6.1802.
Äiti: Rahkola, Priitta Perttelintytär, s. 23.8.1734, k. 22.8.1765.

Puoliso: ∞ 11.5.1783 Kyyny, Maria Matintytär, s. 22.6.1762, k. 9.1.1831.

Isä: Kyyny, Matti Hannunpoika, Kyynyn isäntä 1762-, s. 22.2.1735.

Äiti: Susanna Simontytär, s. 12.12.1734, k. 10.1.1789.

9 lapsesta aikuiseksi eli vain yksi: 

1)  Matti

     Alarahkolan isäntä 1813-1853, s. 23.1.1787, k. 19.10.1857.

     Puoliso: ∞ 21.12.1813 Mäkelä, Kaisa Kreetta Juhontytär, s. 5.2.1793, k. 4.3.1853.

Matin jälkeen Ala-Rahkolan isännyys siirtyi hänen pojalleen Eenokki Matinpojalle ja vävylleen Filip Matinpojalle, joista lisää alempana.

Yli-Rahkola

Matti Juhonpoika Yli-Rahkola

Juho ja Maria Pentilän jälkipolvia Rahkolan ja Käyrän taloissa

Ylirahkolan ensimmäinen isäntä Matti Juhonpoika ja hänen vaimonsa Albertiina Matintytär siirsivät talonsa omistuksen tasan kahdelle pojalleen, Hermannille ja Eenokille, 9.11.1833. Kauppahinnaksi oli määritetty 283 ruplaa 64 kopeekkaa eli 141 ruplaa 82 kopeekkaa ostajaa kohden lisättynä myyjien elinikäisellä syytinkiedulla. Isännyys siirtyi helposti, koska myyjillä ei ollut muita lapsia. Uudet omistajat saivat kolmannen lainhuudon ja kiinnekirjansa syyskäräjillä 1836. Viereinen kartta vuodelta 1850 näyttää Alarahkolan, Ylirahkolan ja Mäkirahkolan kartanopaikat jo tutuilla paikoillaan. Kartta on käännetty pohjoiseteläsuuntaan. Karttapohja on osa Hyypän (Teevahainen) ja Päntäneen (Rahkola) välisestä tiesuunnitelmasta vuodelta 1850 (C. C. Berger, KA). Myös riihi on piirretty Isojoen tien risteykseen. Samana vuonna aloitettiin rakentamaan maantietä Päntäneeltä Isojoen Heikkilään, pituutta sillä tuli olemaan 18,7 km.

Hermannin jälkeen Mäkirahkolaksi nimetty talo siirtyi hänen pojalleen Hermannille ja Ylirahkolana pysyneen toisen puolen isännyys siirtyi Eenokilta hänen vävypojalleen Malakias Salomoninpojalle.

Yli-Rahkolan isäntälinja. Vuosiluvut tarkoittavat isännyyttä.

Ylirahkolan ensimmäisen isännän perhetiedot:

Yli-Rahkola, ent. Pentilä, Matti Juhonpoika

Yli-Rahkolan isäntä 1804-1833, s. 24.1.1770 Kauhajoki, k. 5.12.1836.

Isä: Pentilä, ent. Seppänen, Juho Juhonpoika, Pentilän isäntä 1770-1797, s. 5.7.1734, k. 22.11.1812.

Äiti: Mattila, Maria Antintytär, s. 9.3.1739, k. 10.1.1825.

Puoliso: ∞ 15.11.1804 Kiviluoma, Albertiina Matintytär, s. 3.11.1785, k. 4.8.1853.

Isä: Kiviluoma, Matti Erkinpoika, talollinen, s. 27.8.1752, k. 7.3.1822.

Äiti: Teikari, Maria Antintytär, s. 1.3.1754 Isojoki, k. 21.6.1816.

Aikuisikään eläneet lapset: 
1)  Hermanni

Yli-Rahkolan puolikkaan (sittemmin Mäki-Rahkola) isäntä 1833-1860, s. 11.12.1806, k. 2.9.1860. Puoliso: ∞ 24.6.1827 Pantti, Maija Liisa Matintytär talollisen tytär, s. 15.3.1807, k. 9.6.1880.

2)  Eenokki

Yli-Rahkolan puolikkaan isäntä 1833-1867, s. 3.6.1810, k. 14.11.1875.

Puoliso:  ∞ 25.4.1829 Frantti, Hedvig Israelintytär s. 2.10.1803, k. 30.5.1888.

 

Mäkirahkola Hermannilta Hermannille 1860

Eenokin veli Hermanni Matinpoika sai kiinnekirjan taloonsa 24.9.1836. Hermanni Matinpojan kuoltua 2.9.1860 alaikäisille lapsille Marialle, Emma Loviisalle ja Gustaavalle määrättiin holhoojaksi Matti Jaakonpoika Möykky. Hermannin poika Hermanni Maunu (Herman Magnus) lunasti 5/48 manttaalin Rahkolan, sittemmin Mäki-Rahkolana tunnetun talonosan 10.11.1860 itselleen ostamalla sisarustensa ja äitinsä osuudet 800 hopearuplalla (=3200 markkaa). Kauppasumman maksamiseksi Hermanni otti 700 hopearuplan lainan Antti Juhonpoika Kokolta, joka haki saatavalleen kiinnityksen Rahkolan taloon talvikäräjillä 1861. Kolmas lainhuuto taloon annettiin syyskäräjillä 1863, kiinnekirja on päivätty 19.11.1863.

Tuomas Valentin Rahkola ja

Tuomas Valentin Mäki-Rahkola olivat pikkuserkkuja

Hermanni Mäki-Rahkolan jälkeen 21.10.1905 talo siirtyi jakamattomana yhteisomistukseen tasan kahden pojan, Tuomas ja Aleksanteri Mäki-Rahkolan kesken, siitä lisää Rahkolan jaon jälkeen. Kuten viereisestä kaaviosta ilmenee Hermanni (Maunu) Mäki-Rahkola ja Albertiina Yli-Rahkola olivat serkkuja ja siten Tuomas ja Aleksanteri Mäki-Rahkola olivat Tuomas Yli-Rahkolan pikkuserkkuja.

Rahkola, Hermanni Matinpoika
Yli-Rahkolan puolikkaan (5/48 mtl) eli Mäkirahkolan isäntä 1833-1860, s. 11.12.1806, k. 2.9.1860.
Puoliso: ∞ 24.6.1827 Maija Liisa Matintytär Pantti, s. 15.3.1807.

Aikuiseksi eläneet lapset:

1. Kaisa Albertiina, s. 13.4.1828, k. 31.3.1902. Puoliso: Halkola, Herman Maunu Salomoninpoika Halkolan torppari (Mäkelän torppa), s. 1.4.1830, k. 16.6.1895.

2. Matti Aleksanteri, Yli-Seppäsen vävyisäntä, s. 25.5.1829, k. 1884. Puoliso: ∞ 24.12.1852 Seppänen, Maria Liisa Gabrielintytär s. 15.2.1834.

3. Vilhelmiina Elisabet, s. 1.11.1833. Puoliso: Hautaniemi, ent. Hyövälti, Antti Antinpoika, kirkkoväärtti, Hautalammin isäntä Kauhajoella, s. 20.5.1809 Ilmajoki, k. 19.8.1868.

4. Maria Sofia, s. 1.4.1836. I puoliso: ∞ 3.1.1865 Marttila, ent. Saarenpää, Antti Heikinpoika, talollinen Harjankylän Marttilassa, s. 25.12.1817 Jalasjärvi, k. 6.9.1872. II puoliso: Harja, Matti Mikinpoika, talollinen Yli-Harjassa, s. 6.1.1814, k. 12.10.1904.

5. Hermanni Maunu, kotitalon (Mäki-Rahkola) isäntä 1860-, s. 18.2.1838, k. 18.2.1918. Puoliso: Käyrä, Heta Sofia Iisakintytär, s. 4.10.1839. Kirkon rippikirjassa Hermanni Maunu Hermanninpojan syntymäaika on virheellisesti 18.8.1837.

6. Kustaava Matilda, s. 16.6.1843, k. 16.4.1868. Puoliso: ∞ 1866 Filppula, Juho Hermanninpoika, torpparin poika, s. 28.1.1841.

7. Emma Loviisa, s. 19.4.1847, k. 3.3.1914. Puoliso: Puska, Juho Samelinpoika, Puskan isäntä, s. 19.7.1844, k. 23.1.1882.

Malakias Yli-Rahkola vävyisännäksi 1867

Eenokki Matinpoika Yli-Rahkola (s. 1810) avioitui Hedvig "Heta” Israelintytär Frantin kanssa vuonna 1829. Heta synnytti 12 lasta: 10 tyttöä ja 2 poikaa, joista alla mainitut neljä elivät aikuisikään asti.

Eenokki Matinpoika Yli-Rahkola, Ylirahkolan (5/48 mtl) isäntä 1833–1867, s. 3.6.1810, k. 14.11. 1875.Puoliso: 25.4.1829 Hedvig Israelintytär Frantti, s. 2.10.1803, k. 30.5.1888.
Aikuiseksi eläneet lapset (4/12):

1. Aleksanteri, Ikkelän vävyisäntä, s. 2.8.1832, k. 26.4.1867 (kuolinsyy: paleltuminen). Puoliso: 13.5.1854 Sanna Kaisa Jaakontytär Ikkelä, s. 2.9.1834, k. 8.1.1911. Sanna Kaisan 2. pso oli Stefan Ala-Säntti (s. 26.12.1848 Kurikka) 

2. Heta Sofia, s. 28.11.1834, k. 24.6.1866. Puoliso: 6.11.1855 Malakias Salomoninpoika Rinta-Halkola, s. 7.9.1832, k. 9.1.1906.

3. Maria Liisa, s. 17.3.1839, k. 28.6.1889. Asui Rahkolassa koko ikänsä, loppuvuodet syytingissä elävän äitinsä luona. Maria Liisa testamenttasi veljenpojalleen Eenokki Aleksanterinpoika Ikkelälle kuuluvan osan perinnöstään Tuomas Malakiaanpoika ja Aleksandra Malakiaantytär Rahkolalle.

4. Albertiina Kustaava, s. 20.8.1844, k. 27.1.1914. Puoliso: 9.4.1867 Malakias Salomoninpoika Rinta-Halkola, Ylirahkolan vävyisäntä, s. 7.9.1832, k. 9.1.1906.

Eenokin isä Matti Yli-Rahkola ei polveudu suoraan Rahkolan aiemmista isännistä vaan tuli taloon Pentilästä, johon hänen isänsä Juho Juhonpoika (s. 1734) oli lunastanut asukasoikeuden vuonna 1770. Pentilä oli ollut Ilmajoen komppanian ensimmäisen korpraalin palkkatila, joka pantiin verolle 16.7.1770. Juho Juhonpoika Pentilä oli talollisen Juho Yliseppäsen poika ja Mattilan (Kauhajoen Aronkylä) isännän Antti Heikinpojan vävy. Juho ja vaimonsa Maria Antintytär lunastivat Pentilän kruunulta perintötaloksi 7.7.1790.

Yli-Rahkolan isännyys siirtyi kauppakirjalla (kopio alla) Eenokki ja Hedvig Yli-Rahkolalta Malakias ja Albertiina Kustaava Rahkolalle 11.11.1867. Sukupolvenvaihdosta edelsi heidän ainoan poikansa, Ikkelän vävyisännän Aleksanteri Eenokinpoika Ikkelän kuolema huhtikuun lopussa samana vuonna 1867. Kuolinsyystä förkylning ei ilmene, onko kyseessä vilustumisen seuraus vai kuolemaan johtanut paleltuminen. Kyseessähän oli ankaran talven jälkeinen kylmä kevät, jota seurasi kato ja nälkävuosi. Jo edelliskesänä 1866 Rahkolaa oli kohdannut murheellinen tapaus Malakiaan ensimmäinen vaimon Heta Sofian kuoltua lapsivuoteeseen 31 vuoden iässä synnytettyään kuolleen lapsen kolme päivää aiemmin. Heta Sofia oli Albertiina Kustaavan vanhempi sisar.

Malakias ja Albertiina Yli-Rahkolan jälkipolvia

Kauppakirja 11.11.1867

Minä Enok Matinpoika Rahkoola teen tällä tiettäväksi, että minä rakkaan waimoni suostumuksella ja wapa mielisti tällä avonaisella kauppa kirjalla myin minun vävylleni Malakiias Salmonin poijalle ja hänen vaimollensa Albertiina Kustaava Enokin tyttärelle minun perintötalooni Rahkoolan no 1 Päntänäin kyläs Kauhajoen pitäjääs, Ilmajoen kihlakunnas, weronsa puolesta 5/48 osaa mantaalia, meidän välillämme sovitusta kauppa hinnasta kuin on yhdeksän sataa 900 markkaa Suomen rahas, johon yhteen on luettu hänen oma osansa ja ulos maksettavaksi tulee kuusisataa 600 markkaa seuraaville. Aleksander Enokin poijaan Ikkelä wainaan kuudelle alaikäiselle lapselle kolmesataa 300 markkaa, josta tulee wiisikymmentä 50 markkaa kullekin, ynnä viiden prosentin inträssin kans, tästä päivästä lukein, ja mainittu Ikkelän lasten perintö pitää niin käytettämän, että kuin heitä kuolee niin toiset heistä wiimmeisehen asti pitää saada toisensa periä, yhtä suuren osan kukin. Ja Majaliisa Enokin tyttärelle Raahkoolalle kolme sataa 300 markkaa, joka on kohta täysiksi maksettu. Ja kohta tältä päivältä luovun minä waimoni kans mainitun Rahkoolan taloon asumisesta ja annan sekä omistan sen minun vävylleni Malakiias Salomonin poijalle ja hänen waimollensa Albertiina Kustaava Enokin tyttärelle kaikkein etujen ja hyvyysten kansa. Huoneisa, pelloisa, niitusa, torpisa, mettisä ja maissa, kaikki mitä siihen kuuluu, wanhuudesta on alla eli wasta saada woipi, heiltä ja heidän perillisiltänsä omistettavaksi, pidettäväksi ja hallittavaksi omana hyvin saatuna omaisuutenansa, welvoituksella myöskin heidän sen edestä laillisesti wastaaman kuitenkin sillä eroituksella ja välipuheella, että kauppa hinnan yli maksaa meillen wuotista elatusta niin kuin tänäpäivänä erinäisesti tehdysä elatus liitto kirjasa määrätty on. Suuremmaksi vakuudeksi olen waimoni kans tämän kauppakirjan oma kätisellä puumerkillämme todistajain läsnä olles vahvistanu.

Wahvista kuin tapahtui Rahkoolan taloos ja Kauhajoella marraskuun 11. päivänä v. 1867

Enok Matinpoika Rahkoola  Hedvik Israelintytär 

myyjä (puumerkki)               myyjän vaimo (puumerkki)

Tähän kirjoitettuun kauppaan olemme tytyväiset:

Malakiias Salomoninpoika Rahkoola  Albertiina Kustava Enokintytär

ostaja (puumerkki)                              ostajan waimo (puumerkki)

Todista: Filiipus Matinpoika Rahkoola  Samuel Samuelinpoika Halkola

isäntä (puumerkki)                                isäntä (puumerkki)

Kirjoitti Kristian Koskela

                                                                                                  ***

Yli-Rahkolan vanhin ja ainut aikuiseksi elänyt poika Aleksanteri Eenokinpoika ei siis jäänyt kotitaloonsa vaan siirtyi Aronkylän Ikkelän taloon vävyisännäksi, jossa hän kuoli jo 34-vuotiaana. Ilmajoen syyskäräjillä 4.9.1867 Malakias Rahkola määrättiin huhtikuussa kuolleen lankomiehensä Aleksanteri Eenokinpoika Ikkelän kuuden alaikäisen lapsen holhoojaksi. Aleksanterin poika Eenokki (s. 27.4.1859) jatkoi Ikkelän isännyyttä. Yli-Rahkolassa oli kolme tytärtä, joten vävyisännästä haettiin ratkaisua talonpidon jatkamiseen.

Rahkolan vävy Malakias (s. 7.9.1832) oli Salomon ja Kaisa Kreeta Rinta-Halkolan lapsista nuorin. Malakiaan sisar Liisa, lapsista vanhin, oli avioitunut Eenokki Ala-Rahkolan kanssa jo v. 1844. Vanhempi veli Tuomas puolestaan otti kotitalonsa Rinta-Halkolan isännyyden. 

23-vuotias Malakias avioitui Heta Sofia Eenokintytär Yli-Rahkolan kanssa 6.11.1855. Heta kuoli 24.6.1866 lapsivuoteeseen 31 vuoden iässä synnytettyään kuolleen lapsen kolme päivää aiemmin. Lapsi oli heidän ensimmäinen. Malakias avioitui Hetan nuorimman sisaren Albertiinan kanssa 9.4.1867. Saman vuoden marraskuussa Ylirahkola siirtyi heidän omistukseensa. Heille syntyi kaikkiaan 10 lasta, joista neljä eli aikuisikään saakka, Tuomas Valentin heistä vanhimpana.

Yli-Rahkolan perintöisännyys päättyi Tuomas Valentin Malakiaanpoika Rahkolan myytyä talon Juho Kustaa Lapikistolle vuonna 1911. Sandra Maria Yli-Käyrä (Käyräkoski) ja Tuomas Rahkola ovat kumpikin Juho Juhonpoika Pentilän jälkeläisiä alla olevan kaavion mukaisesti. Vävyisäntä Aapeli Pentilä (ent. Köykkä) oli Maija Liisa Pentilän puoliso. Maija Liisa Pentilä oli Albertiina Yli-Rahkolan pikkuserkku ja siten Matti Käyräkoski ja Tuomas Rahkola 3. polven serkkuja. Matti Juhonpojan ollessa Yli-Rahkolan isäntä hänen veljensä Tuomas isännöi Pentilää, joka säilyi yhtenäisenä Aapeli Pentilän kuolemaan saakka, vuoteen 1876.

Sekä Tuomas Rahkola että Sandra Maria Yli-Käyrä ovat myös Köykän sukua, yhteinen esi-isä on Valentin Simunanpoika Köykkä (s. 1674).

Kestikievari

Malakias Rahkola piti Päntäneen kestikievaria 15 vuotta, vuodesta 1882 vuoden 1896 loppuun, jonka jälkeen majatalo-oikeudet siirtyivät ensin Ala-Keturiin ja vuosina 1901-1905 Mäki-Keturiin. Keturin talossa oli aloittanut Kauhajoen kolmas kestikievari jo vuonna 1684. Viisivuotiskauden 1906-1910 Päntäneen kievaria piti Tuomas Valentin Rahkola. Hänen jälkeensä majatalo-oikeudet sai Jaakko Keski-Rahkola, jolla ne pysyivätkin yli 20 vuotta. Muiden paikkakunnan manttaalinomistajien tuli maksaa kievarinpitäjille korvausta rahana tai heininä. Siitä aiheutui toisinaan erimielisyyksiä, Malakiaskin joutui perimään saataviaan kahdelta Nummijärven isännältä vuoden 1884 käräjillä.

Kaksi Eenokki Matinpoika Rahkolaa

Malakias Yli-Rahkolalla oli sukulaisuussuhde Ala-Rahkolaan. Eenokki Ala-Rahkolan vaimo oli Malakiaan sisar. Kyseessä on siis Ala-Rahkolan puolikkaan isännäksi 1853 tullut Eenokki Matinpoika, joka oli Malakiaan appiukon täysi kaima ja nimi onkin altis sekaannuksille, koska talon nimenä käytettiin asiakirjoissa useimmiten pelkkää Rahkolaa (joskus Rahko). Suunnilleen samaan aikaan Rahkolassa oli siis kaksi Eenokki Matinpoikaa, joiden molempien isä oli Matti Juhonpoika. Eenokkien syntymävuodet olivat 1810 (Yli) ja 1820 (Ala), mutta molemmat kuolivat marraskuussa 1875. Ala-Rahkolan toista puolikasta isännöi vävyisäntä Filip Matinpoika. Malakias lainasi langolleen Eenokki Ala-Rahkolalle 1267 markkaa 7.11.1866 tehdyllä velkakirjalla, joka kiinnitettiin Alarahkolan taloon. Summa oli varsin merkittävä siihen nähden, että samankokoisen Ylirahkolan kauppasummaksi arvioitiin vuotta myöhemmin 900 markkaa. Malakias ja Albertiina lunastivat Ylirahkolan 600 markan ulosmaksuilla. Malakias rahoitti muitakin talollisia, mm. Tuomas Ala-Käyrää vähän myöhemmin. Malakias Rahkolan kuolinpesällä oli vielä vuosilta 1896-1906 jäljellä velkakirjoilla vahvistettuja saatavia 21 velalliselta yhteensä noin 6000 markkaa.

Malakias Yli-Rahkolan isännyys päättyy vuonna 1900

Vasabladet 27.8.1898

Vuonna 1899 Malakias Rahkola alkoi olla huonokuntoinen, omien sanojensa mukaan raajarikkoinen. Tilan hoito oli vaikeaa. Vanhin poika Tuomas oli lähtenyt kolmannelle Amerikan matkalleen keväällä 1896 ja oli sillä reissulla edelleen. Nuorempi poika Hermannikin oli Amerikassa eikä kumpikaan lähtiessään enää luvannut tulla lähivuosina takaisin. Kolmas poika Juho Jaakko oli Hämeenlinnassa suorittamassa kolmevuotista asepalvelusta, joka päättyisi vasta lokakuun lopussa 1901. Viereisessä lehti-ilmoituksessa vuodelta 1898 kuulutetaan asepalvelukseen määrättyjä, punaisella kehystettynä Juho Jaakko Malakianpoika Rahkola. Nimen vasemmalla puolella oleva numero on arvanheiton tulos ja oikealla puolella palvelusaika vuosina. Juho Jaakon ammatiksi on merkitty maanviljelijä, mikä voi viitata siihen, että hän oli ollut Yli-Rahkolan isäntäkandidaatti. Miksipä vanhemmat veljet muuten Amerikassa olisivatkaan. Eikä heillä lähtiessä pikainen paluukaan ollut mielessä. Kutsunnassa vain kävi niin, että asepalvelus osui kohdalle; mies sattui olemaan palveluskelpoinen ja arpanumero riittävän pieni. Niinpä raihnaiseksi itsensä tuntenut Malakias haki käräjäoikeudelta todistusta, jonka turvin hän hankalaan elämäntilanteeseensa viitaten aikoi anoa nuorimmalle pojalleen vapautusta asepalveluksesta saadakseen hänestä talolle isännän. Alla ote käräjäpöytäkirjasta.

Varsinaiset talvikäräjät Kauhajoen pitäjän käräjäkunnassa 1899 §71

Luvan saatuaan tuli oikeuteen talollinen Malakias Salomoninpoika Rahkola, Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylästä, ja selitti, että hänellä on kolme poikaa, Tuomas Valentin, Hermanni ja Juho Jaakko, joista kaksi ensin mainittua jo neljättä vuotta oleskelevat Ameriikassa ja Juho Jaakko palvelee asevelvollisuuttaan vakinaisessa sotaväessä; nyt kun hänen Ameriikassa olevat poikansa eivät enään aio kotimaahan palatakaan ja hakija itse on raajarikkoinen, jottei hän voi maatilaansa hoitaa, niin aikoo hänen poikansa Juho Jaakko isänsä ainoana kotimaassa olevana poikana hakea vapautusta sotapalveluksesta, ja pyysi hakija sen tähden nyt sanotun poikansa Juho Jaakko Rahkolan puolesta saada kuolevaisuuden varalta valallansa kuulustelluiksi torpparit Hiskias Juhonpoika Mattilan ja Juho Jaakonpoika Jokioisen, molemmat Päntäneen kylästä, jotka kumpikin tulivat saapuville; ja kun todistajat olivat puhdasmaineisiksi tunnetut eikä jääviä tahi muuta estettä heidän suhteensa tiedusteltaessa ilmitullut tahi muutoinkaan mitään syytä hakijan pyynnön kieltämiseen tietty, niin sallittiin todistajain, O.K. 17. luv. 23§:n nojalla ja siinä säädetyllä vaikutuksella, vannoa todistajavala, jonka arvosta ja merkityksestä heitä huomautettiin ja jolla he, kumpaakin erikseen kuulusteltaessa, kertoivat.

1. Hiskias Mattila: että hakijan pojat, Hermanni kynttelinpäivän aikaan ja Tuomas Valentin heti pääsiäisen jälkeen vuonna 1896 olivat lähteneet Ameriikaan ja oli Tuomas Valentin lähtiessään todistajalle sanonut palaavansa kotimaahan sadan vuoden kuluttua; poika Hermannin täällä kotimaassa oleva vaimo Albertiina Juhontytär oli taas nykyään todistajalle kertonut saaneensa mieheltään Ameriikasta kirjeen, jossa Hermanni Rahkola oli kehottanut vaimoansa tulemaan luoksensa Ameriikaan, jonne vaimo oli sanonut menevänsäkin. Josko poika Tuomas Valentinin olinpaikka Ameriikassa oli hänen omaisilleen tunnettu, sitä todistaja ei tiennyt. Pysyi vakaasti puheessaan ja meni ulos.

2. Juho Jokioinen: että hakijan pojat Tuomas Valentin ja Hermanni moniaita vuosia sitten, todistajan sen tarkemmin aikaa muistamatta, olivat lähteneet Ameriikaan, jolla matkallaan he vieläkin ovat; lähtiessään oli Tuomas Valentin sanonut palaavansa kotimaahan neljänkymmenen vuoden päästä. Tänä päivänä oli poika Hermannin vaimo todistajalle kertonut miehensä tahtovan häntä luoksensa Ameriikaan. Omisti pöytäkirjasta kerrotun todistuksensa ja meni ulos. Siitä, mitä asiassa näin on tapahtunut, tulee todistus hakijalle tämän pöytäkirjan otteella annettavaksi. Julistettiin.

Anomus ei tuottanut tulosta ja vanhin poika Tuomas katsoi parhaaksi, puheistaan huolimatta, palata Amerikasta ja ottaa talo haltuunsa. Tuomaan palattua Suomeen asiat hoituivat nopeasti. Malakias ja Albertiina Rahkola myivät 5/48 manttaalin Yli-Rahkolan pojalleen Tuomas Rahkolalle 10.9.1900 kauppakirjalla 8000 markan kauppahintaa ja eläkettä vastaan. Kauppahinta maksettiin siten, että ostaja maksoi kolmelle sisarukselleen kullekin 2000 markkaa ja loppusumma 2000 markkaa luettiin ostajan omaksi osuudeksi talon kiinteästä omaisuudesta. Kaupantekotilaisuudessa todistajina olivat Samuel Ala-Keturi, Wilhelm Rahkola ja S. A. Kamila, joka toimi myös kirjurina. Saman vuoden lopussa Tuomas Rahkola vihittiin avioliittoon Matti Yli-Käyrän tyttären Sandra Marian kanssa.

Eläkekirja 10.9.1900

Me allekirjoittaneet Malakias Salomoninpoika Rahkola ja vaimo Albertiina Gustaava Eenokintytär olemme tänään tehdyn kauppakirjan mukaan myyneet omistamamme 5/48 osaa manttaalin suuruisen Rahkolan verotalon No 1 Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylässä pojallemme Tuomas Malakiaanpoika Rahkolalle ja paitsi kauppahintaa olemme itsellemme pidättäneet elinajaksemme siitä talosta vuotuisesti maksettavat seuraavat eläke-edut:

1:si) Kymmenen (10) hehtolitraa rukiita ja viisi (5) hehtolitraa kauroja, kaksitoista (12) krinniä heiniä 280 kiloa krinnissä, neljä (4) rihmaa ruisolkia ja kevätkylvöolkisyrpyksiä tarpeellinen määrä kahdelle lehmälle, on maksettavat joka vuosi.

2:si) Polttopuut otamme kotoa talon pinosta tarpeen mukaisesti.

3:si) Kaksi (2) nelikkoa tuoreita silakoita ja yksi (1) hehtolitra suoloja joka vuosi ja samoin joka vuosi lahdiksi 1 karjahaanen.

4:si) Eläimet saavat käydä talon laitumella sielä missä talon omatkin eläimet käyvät.

5:si) Eläkehuoneiksi otamme asuinhuoneeksi edustuvan ja porstuakamarin ja porstuakamarin päällystän ja ulkohuoneiksi puotirivistä lännenpuoleisen puodin päällystöineen ja navetan jonka rakennamme yhteisesti ja heinäladon ja lehmän vettä otamme talon vesiköökistä.

6:si) Pidätämme oikeuden joka vuosi istuttaa valmiiksi muokattuun ja lannoitettuun peltoon yhden tynnyrin perunoita.

7:si) Hevosta pitää saada talosta kohtuudella tarpeemme mukaisesti.

8:si) Myllyosuutta joka seuraa talokaupassa käytämme tarpeemme mukaisesti.

9:si) Sitte kun kansakoululle vuokratun talon toisen tuparivin vuokra-aika loppuu niin otamme sen asuinhuoneiksemme, sekä luovutamme edellämainitut asuinhuoneiksemme nimitetyt talon nautintoon.

10:si) Jomman kumman meistä kuoltua vähenee eläke kolmannella (1/3) osalla muusta kaikesta paitsi huoneet pysyvät jälkeenjääneellä.

Varmistetaan Kauhajoella 10. päivä Syyskuuta 1900. 

Malakias Rahkola     Gustaava Eenokintytär Rahkola

Ylläkirjoitettuun eläkekirjaan ja siinä mainittuihin ehtoihin olen kaikin puolin tyytyväinen sekä sitoudun ne täsmälleen täyttämään. Aika ja paikka edellä kirjoitetut.

Tuomas Rahkola

                                                                                           * * *

Suupohjan Kaiku 13.1.1906

Suupohjan Kaiku 31.1.1914

Malakias Rahkola eli vielä viitisen vuotta talokaupan jälkeen. Suupohjan Kaiku- lehdessä oli 13.1.1906 varsinaisen kuolinilmoituksen ohella muistokirjoitus Malakias Rahkolasta (alla). Malakias kuoli Vaasassa Vaasan lääninsairaalassa* 73 vuoden iässä 9.1.1906 jouduttuaan sinne leikattavaksi. Kuolinsyyksi mainitaan vatsasyöpä. Perunkirjoitus pidettiin 10.4.1906, jolloin Hermanni ja Juho Jaakko olivat Amerikassa. Leski Albertiina Rahkola kuoli kahdeksan vuotta myöhemmin, 27.1.1914. Heidät on haudattu Kauhajoen Vuorenmaan hautausmaalle (kuva alla, OT). Yli-Rahkolan myöhemmistä vaiheista lisää kirjoituksen loppuosassa.

*Carl Ludvig Engelin suunnittelema Vaasan lääninsairaala valmistui v. 1844 ja sen tiloissa toimii nykyään Vanhan Vaasan sairaala (ent. Mustasaaren sairaala).

Malakias Salomoninpoika Rahkola eli Yli-Rahkola, ent. Rinta-Halkola, Yli-Rahkolan vävyisäntä 1867-1900, s. 7.9.1832, k. 9.1.1906.

1. puoliso: ∞ 6.11.1855 Heta Sofia Eenokintytär Yli-Rahkola, s. 28.11.1834, k. 24.6.1866.

2. puoliso: ∞ 9.4.1867 Albertiina Kustaava Eenokintytär Yli-Rahkola, s. 20.8.1844, k. 27.1.1914.

Lapset toisesta avioliitosta: 10 lasta, joista alla mainitut neljä saavuttivat aikuisiän.

Suupohjan Kaiku 13.1.1906

1. Tuomas Valentin (Rahkola), Yli-Rahkolan isäntä 1900-1911, Riihimäki-Rahkolan isäntä Käyrässä 1911-1932, s. 24.9.1869, k. 13.2.1932. 

Puoliso: ∞ 30.12.1900 Sandra Maria Matintytär Yli-Käyrä, s. 29.7.1880, k. 14.4.1957.

 Lapset:

1. Toivo Tuomas s. 9.8.1901, hukkui 10.5.1906.

2. Toini Maria s. 20.4.1904, k. 5.6.1948.

3. Helmi Sofia s. 19.9.1905, k. 26.4.1995 Ähtäri.

4. Tauno Ilmari s. 24.5.1907, k. 6.2.1919.

5. Eero Eemil s. 1.12.1908, k. 3.6.1971 Espoo.

6. Aili Olga s. 3.9.1910, k. 16.12.1993.

7. Aune Veera s. 5.10.1911, k. 8.7.2007.

8. Olavi Aatos s. 14.1.1915, k. 26.3.1918.

2. Maria Aleksandra (Rinta-Kyyny) s. 2.5.1871, k. 31.1.1951.

Puoliso: ∞ 28.12.1894 Tuomas Tuomaanpoika Nirva, Rinta-Kyyny, Rinta-Kyynyn isäntä, s. 21.6.1874, k. 26.5.1949.

Lapsi:

Lempi Albertiina s. 12.4.1895, k. 14.12.1975. Puoliso: ∞ 28.3.1921 Toivo Edvard Kangas, Rinta-Kyynyn isäntä vuodesta 1925, s. 23.5.1895 Teuva, k. 23.7.1971.

3. Hermanni (Yli-Kullas), s. 8.4.1875, k. 16.2.1934. Yli-Kullaan (0,0391 manttaalia) isäntä vuodesta 1902. Moninkertainen Amerikan kävijä. Hermannin kuoltua pojista Tauno lunasti 3/4 Ylikullaasta, neljännes jäi Toivolle.

Puoliso: ∞ 2.12.1894 Albertiina Juhontytär Rinta-Kullas, Yli-Kullas, s. 7.6.1876, k. 2.9.1951.

Lapset:

1. Juho Jaakko s. 10.2.1895, k. 25.6.1895.

2. Tyyne Maria s. 19.3.1900 Michigan, USA, k. 30.5.1965. Puoliso: ∞ 14.5.1921 Juho Iivari Markuksenpoika Tarkka, s. 15.3.1898 Teuva.

3. Toivo Iivari s. 17.2.1905, k. 25.9.1989 Kaskinen. Puoliso: ∞ 23.6.1930 Sanni Maria Valentinintytär Niemi, Yli-Kullas, s. 26.1.1908. Sanni Niemen isänisä oli Iisakki Ala-Käyrän poika Jaakko Haapaniemi, Käyrän Haapaniemen torppari, josta on tarinaa Käyrä-blogissa.

4. Veikko Viljo s. 24.12.1908, k. 17.2.1998.

5. Tauno Hermanni s. 4.5.1911, k. 13.5.1995. Puoliso: ∞ 21.7.1935 Aino Susanna Ala-Kauppila, s. 27.4.1912 Ilmajoki, k. 29.5.2001.

4. Juho Jaakko (Rahkola, Rahko-Nirva), s. 13.11.1876, k. 30.1.1956. Suoritti 3-vuotisen asepalveluksen Hämeenlinnassa, 7. Suomen tarkk'ampujapataljoonassa. Moninkertainen Amerikan kävijä. Muutti 1903 Päntäneen Tarkkaan avioiduttuaan. Osti tilan Nirvasta 1915.

Puoliso: ∞ 25.10.1913 Hilma Maria Emmanuelintytär Saari(koski), e. Tarkka, s. 23.11.1881 Isojoki, k. 26.1.1942.

Lapset:

1. Yrjö Jaakko maanviljelijä, sahanomistaja, s. 9.3.1914, k. 21.11.1988. Koskenkylässä sijaitseva tila siirtyi Yrjö Rahkolalle eli Rahko-Nirvalle vanhemmiltaan 1941. Tilalla sijaitsevan sahalaitoksen (Kosken Saha ja Vehnämylly) hän sai haltuunsa v. 1953. Puoliso: ∞ 24.6.1939 Hilja Elviira Kuja-Kyyny, s. 30.9.1913, k. 16.6.2002.

2. Helmi Raakel s. 29.1.1922, k. 26.12.2020. Puoliso: ∞ 23.6.1940 Kosti Alarik Jaakonpoika Hautala, s. 24.5.1918, k. 1977. 

Päntäneen kansakoulu Ylirahkolan talossa 1894

Kuva 1. Yli-Rahkola v. 1927, kuv. Alfred Niemistö. Poikittain oleva talo (pääty kuvaa kohti) paloi pääsiäisaattona v. 1929.

Kulmittain olevat päärakennukset, luhtirati ja ulkorakennus muodostivat umpipihan. Kuva on otettu samasta paikasta kuin alempi kuva.

Kauhajoen neljänneksi vanhin kansakoulu, Päntäneen kansakoulu, aloitti toimintansa 3.9.1894 Malakias Yli-Rahkolan talossa vuokratiloissa; samassa talossa, joka vieläkin seisoo paikallaan (myöh. Lapikisto, Pekarila).

Kuva 2, kirjasta Suomen Maatilat 1933

Malakias Yli-Rahkola vuokrasi tilat koululle 10 vuodeksi ja maanviljelijä Matti Käyräkoski antoi Kaarlelaan johtavan tien vierestä ilmaiseksi opettajan palkkamaaksi yhden hehtaarin peltoa 10 vuoden ajaksi. Koulun johtokuntaan valittiin 20.11.1893 pidetyssä kokouksessa maanviljelijät J. H. Siltanen, Malakias Rahkola, Vilhelm Rahkola, Jaakko Möykky, Esaias Hakola ja Herman Kyyny, joista viimemainittu kuoli jo ennen kuin koulu aloitti toimintansa. Hänen tilalleen valittiin maanviljelijä Matti Käyräkoski.

Ylirahkolan luhtirakennus 1960-luvulla ennen purkua.
Vas. takaa pilkottaa terveystalon pääty. Kuva: Eino Metsä-Pentilä

Tupa oli luokkana, keskikamari veistosalina ja opettajalla oli kaksi kamaria ja pieni keittiö (lähde: Seppo Kalliomaa, Päntäneen kuvakirja 1995, s. 320). Malakias perheineen asui tiehen nähden poikittain olevassa sivurakennuksessa (kts. Ylirahkolan eläkekirja), joka paloi pääsiäisaattona 1929 (kuva 1) talon ollessa tuolloin jo J. K. Lapikiston omistuksessa. Jäljelle jäänyt tiensuuntainen päärakennus uusittiin v. 1931, jolloin kattolinja sai oheisessa kuvassa (kuva 2) näkyvän muutoksen. Molemmissa kuvissa päärakennuksen vasemmasta reunasta pilkistää luhtiaitta, joka purettiin 1960-luvulla. Kuvat on otettu samasta suunnasta.

Malakias Yli-Rahkola jatkoi johtokunnassa koko sen kahdeksan vuoden ajan, kun koulu toimi hänen talossaan. Oheisessa oppilaskuvassa Päntäneen kansakoulun tyttöoppilaita v. 1896. Takana toinen oikealta Sandra Maria Yli-Käyrä, tulevan kotinsa rappusilla. Takana Johannes Leppänen, Frösénin vävy ja koulun ensimmäinen opettaja vuosina 1894-96. Leppänen oli seminaarin oppilas, koska pätevää opettajaa ei saatu. Hän jatkoi opintojaan ja valittiin vakinaiseksi opettajaksi vuonna 1900. Siinä virassa hän jatkoi eläkeikäänsä saakka ja oli mukana aktiivisena vaikuttajana Kauhajoen kunnallisessa toiminnassa.

Vuonna 1898 naapurukset Malakias Yli-Rahkola ja Hermanni Mäki-Rahkola myivät vierekkäiset tontit uutta koulurakennusta varten, joka valmistui 1902. Päntäneen kansakoulupiiri osti Mäkirahkolasta vielä reilun hehtaarin palstatilan, josta on kuvernöörin päätös 31.12.1904. Oppilasmäärän kasvaessa kouluun tuli toinenkin opettaja vuonna 1917. Yläluokat toimivat taas Ylirahkolassa vuosina 1917-19. Ylirahkola oli siirtynyt Juho Kustaa Lapikiston omistukseen v. 1911. Koulun lisärakennus vihittiin käyttöön v. 1918, viereinen kuva vihkiäistilaisuudesta. Kuvatekstin henkilönimet poimittu Kauhajoen kouluhistoriikista. Yläluokkien ensimmäisten opettajien työsuhteet olivat lyhyitä kunnes v. 1922 pitkäaikaiseksi opettajaksi tuli Jenny Yrjölä Orimattilasta.

Satu Karhun toimittamassa Päntäneen Kuvakirjassa (1995) on Seppo Kalliomaan laaja esitys Päntäneen koulutoiminnan alkuvaiheista (s. 320).

Ala-Rahkola
Matti Juhonpoika Ala-Rahkola

Juho Henrikinpoika Rahkola jatkoi vanhan Rahkolan isäntänä noin vuoteen 1820, jolloin myöhemmin Ala-Rahkolaksi nimetyn talon isännyys siirtyi hänen pojalleen Matille. Kiinnekirja myönnettiin käräjäoikeudessa 24.11.1821. Siirtymäkausi oli kuitenkin pitkä, sillä nuori- ja vanhaisäntä asuivat taloa yhdessä kauan. Esimerkiksi jo vuoden 1813 Ketolan torpparisopimus pitäjänräätäli Sameli Hallongrenin kanssa allekirjoitettiin yhdessä.  Sen sijaan Kallion torpan Matti Juhonpoika Ala-Rahkola lopetti lunastamalla sen Israel Joosepinpojalta 2.1. ja 13.5.1832 tehdyillä sopimuksilla kauppahinnan ollessa 173 riikintaaleria ja 11 killinkiä. Matti haastoi torpparin käräjille 1834, koska torppa oli edelleen luovuttamatta. Vastaaja saatiin paikalle vasta talvikäräjille 1835. Samoille seuduille v. 1899 syntyneen Kalliorahkolan talon nimi lienee samaa perua.

• Kallion torppa sijaitsi nykyisen Tuurinmäen itälappeessa. Siellä olevaa rinnepeltoa kutsutaan vieläkin Kallion vainioksi. Torpan rakennusten perustukset vainion eteläreunassa olivat vielä selvästi hahmotettavissa 1960-luvulla. (Esa Tuuri)

Syytinkiläinen Juho Henrikinpoika Rahkola oli aktiivinen toimenmies koko pitkän elämänsä ajan. Ilmajoen nimismies Otto Reinius oli saanut kuulla hänen kruunaavan tervatynnyreitä vielä vanhoilla päivillään ja epäili vuoden 1839 syyskäräjillä, ettei hänellä ole siihen valtuuksia. Rahkolalla oli esittää oikeudelle vuodelta 1802 oleva käräjäpöytäkirjan ote, jossa hänelle oli sellaiset oikeudet annettu.

Juho Henrikinpoika Rahkola kuoli 14.2.1853 lähes 90 vuoden iässä. Myös miniä, Matti Juhonpojan puoliso Kaisa Kreetta kuoli samaan aikaan, 4.3.1853, minkä jälkeen 66-vuotias leski-isäntä Matti Juhonpoika pani vireille sukupolvenvaihdoksen ja Ala-Rahkolan jaon siirtämällä talon omistuksen pojalleen Eenokille ja vävylleen Filip Matinpojalle 12.5.1853. Ala-Rahkola jakautui tuolloin kahteen 5/48 manttaalin taloon. Kauppasumma oli 200 hopearuplaa ostajaa kohden. Kauppakirjassa myyjä toteaa maksavansa kauppahinnalla kaikki velkansa ja antavansa kummastakin kauppasummasta 50 ruplaa molemmille tyttärilleen, Maria Liisalle ja Anna Loviisalle, näiden avioituessa. Kauppakirjassa mainitaan myös taloon kuuluva osuus Käyrän jauhomyllystä (Käyräranda mjölqwarn). Anna Loviisa avioitui Kankalon talon pojan kanssa 1859, mutta kuoli lapsivuoteeseen jo samana vuonna.

Henkikirjoittajan todistus Filip Ala-Rahkolalle 1854 (VMA)

Matti ja Kaisa Kreetta Ala-Rahkolalla oli kaikkiaan 13 lasta, joista 7 eli aikuisikään. Isännyyden lykkääntyminen varsin myöhäiseksi voi jossain määrin johtua erimielisyyksistä vahvan "vanhanisännän" kanssa, koska muutoksia tehtiin vasta hänen kuoltuaan. Matin ja Kreetan kahdelle vanhimmalle pojalle, Juholle ja Matille, oli jo aiemmin perustettu torpat, Köykkä (1849) ja Mattila (1847). Tyttäristä Serafia, joka avioitui räätäli Sameli Hallongrenin pojan Hiskiaksen kanssa 1852, sai Hallongrenille 1813 perustetun Ketolan torpan haltuunsa 26.2.1853. Vasta pojista kolmas, Eenokki, sai vastaanottaa vävypojan kanssa jaetun perintöisännyyden. Ilmeisesti vävy Filip oli osoittanut kyvykkyytensä talonpidossa. Eenokki ja Filip hakivat ensimmäistä lainhuutoa talonosuuksiinsa Ilmajoen syyskäräjillä 12.10.1854. Ennen toista lainhuutoa heidän piti täydentää hakemustaan henkikirjoittajalta (häradsskrivare) saatavalla todistuksella (kuva vieressä, VMA), josta käy ilmi talon nimi ja numero maakirjassa sekä maanluonto (skatte natur). Se tarkoitti omistusoikeuden laatua: onko kyseessä vero- eli perintömaa vai kruununmaa.

Matti Juhonpoika Ala-Rahkola, Ala-Rahkolan isäntä 1820-53, s. 23.1.1787, k. 19.10.1857.
Puoliso: 21.12.1813 Kaisa Kreetta Juhontytär Mäkelä, s. 5.2.1793, k. 4.3.1853.

Lapset:

1. Juho Hermanni (Köykkä, Köykkälä), Köykän  torppari, s. 28.11.1814, k. 31.1.1894. Puoliso: 21.11.1843 Susanna Salomonintytär Kyyny, s. 6.8.1820, k. 3.4.1894.

2. Maria Liisa s. 1.6.1816, k. 12.7.1816.

3. Matti (Mattila), Mattilan torppari, s. 2.10.1817, k. 4.5.1868. Puoliso: 2.11.1840 Albertiina Kaarlentytär Ala-Yrjänäinen, s. 12.3.1819, k. 5.11.1901.

4. Maria Liisa s. 27.1.1819, k. 4.5.1861. Puoliso: Henrik Matinpoika Wikman, s. 28.9.1811 Siipyy, k. 21.8.1858.

5. Eenokki, Alarahkolan isäntä, s. 30.10.1820, k. 8.11.1875. Puoliso: 28.7.1844 Liisa Salomonintytär Yli-Halkola, s. 8.9.1822, k. 21.4.1896. Liisa oli Malakias Yli-Rahkolan sisar.

6. Anna Sofia s. 30.1.1822, k. 5.8.1831.

7. Maunu s. 30.1.1822, k. 17.3.1822.

8. Joonas s. 29.3.1825, k. 27.8.1825.

9. Kaisa Kreetta s. 21.2.1827, k. 4.9.1859. Perukirja. Puoliso: 3.1.1849 Filip Matinpoika Myllymäki, Rahkola, Alarahkolan vävyisäntä, s. 18.6.1827 Isojoki, k. 21.8.1885.

10. Salomon s. 15.6.1828, k. 2.8.1831.

11. Serafia s. 24.12.1831, k. 17.2.1863. Puoliso: 5.1.1852 Hiskias Samuelinpoika Hallongren, Ketolan torppari, s. 15.3.1825, k. 3.9.1883.

12. Salomon s. 7.9.1834, k. 18.12.1839.

13. Anna Loviisa s. 13.9.1835, k. 27.7.1859 Karijoki. Puoliso: 13.2.1859 Jaakko Joonas Kankalo, s. 17.8.1833 Karijoki.

Eenokki Matinpoika Ala-Rahkola

Eenokki Ala-Rahkola kuoli marraskuussa 1875, samana vuonna kuin kaimansa Yli-Rahkolassakin. 5/48 manttaalin talon kolmannes (5/144) jäi leskelle ja loput tasan lapsille; tyttärille puolet poikien osuudesta. Leski myi osuutensa vanhimmalle pojalle Tuomas Ala-Rahkolalle. Tuomas osti vaimonsa kanssa myös sisarusten osuudet, ja he saivat siten haltuunsa Eenokin hallussa olleen Ala-Rahkolan puolikkaan. Kauppakirjat allekirjoitettiin 11.3.1878, lunastusten yhteissummaksi muodostui 1362,50 markkaa. Tämän jälkeen Eenokin perintöosuuden omistus vaihtui tiheään, mutta se halottiin vasta aivan vuosisadan lopussa. Samuel Hyyppäsen pojalle Juholle päätynyt osuus Ala-Rahkolasta tuli olemaan aktiivisen kaupankäynnin kohteena.

Tuomas Eenokinpoika oli viljellyt Alarahkolan tiluksia viisi vuotta myydessään talonsa 25.7.1883 Matti Aapelinpoika Käyrälle. Tuomas muutti perheineen isännäksi Karijoen Peltoniemeen, jonka aikaisempi isäntä oli Filip Rahkolalta 5/144 manttaalia ostanut Hermanni Matinpoika Peltoniemi eli Rinta-Rahkola. Matti Käyrä oli kolme kuukautta aiemmin, 16.4.1883, tehnyt toisen talokaupan vaihtaessaan omistamansa Pentilän talon Yli-Käyrän taloon. Rahkola oli Käyrän rajanaapuri, joten hänellä saattoi olla mielessään laajentumisaikeita, mutta omistus jäi lyhytaikaiseksi.

Oskari Ömanin omistamasta Alarahkolasta erotettiin Mäenpää ja Hautamäki v. 1911.
Matti Möykky osti loppuosan Alarahkolasta v. 1916 samanaikaisesti Latvarahkolan kanssa,
jonka Oskari Öman oli ostanut jo v. 1905. Hänestä käytettiinkin tuolloin jo nimeä Latva-Rahkola.

 

Eenokki Matinpoika Ala-Rahkola, s. 30.10.1820, k. 8.11.1875.
Puoliso: 28.7.1844 Liisa Salomonintytär Rinta-Halkola, s. 8.9.1822, k. 21.4.1896. Liisa on Malakias Yli-Rahkolan sisar.

Aikuisikään eläneet lapset (lapsia syntyi kaikkiaan 11 kpl):
1. Maria Loviisa s. 12.8.1845. Puoliso: Valentin Samelinpoika Mäenpää, Alarahkolan torppari, s. 24.8.1842, k. 7.10.1904. Heidän tyttärensä Maria Kustaava oli Iisakki Ojalan vaimo (USA). Iisakki Ojala oli Vilhelmiina Tuurin veli.
2. Kaisa Sofia s. 11.3.1850, k. 22.3.1928. Puoliso: 18.2.1870 Jaakko Matinpoika Halkola, s. 29.1.1846.
3. Serafia s. 31.1.1852. Puoliso: Samuel Jokipii.
4. Tuomas s. 19.4.1855, k. 21.4.1922. 1. puoliso: 22.7.1877 Maria Liisa Matintytär Yli-Harja, s. 18.5.1857, k. 23.1.1906. 2. puoliso: Amanda Juhontytär Mäkynen, s. 22.8.1861, k. 22.1.1947
5. Salomon s. 14.8.1861. Muutti Kristiinankaupunkiin v. 1884. Puoliso: 1884 Karolina Wilhelmina Lillthors, s. 31.12.1860. Patronyymi Enoksson tulkittiin Kristiinankaupungissa nimeksi Eriksson ja siitä tuli uusi sukunimi.

6. Adolfiina s. 2.5.1864, k. 21,9,1950. Puoliso: 16.11.1884 Vilhelm Hiskiaanpoika Rinne, s. 31.4.1862, k. 27.4.1930.

Juho ja Anna Kaisa Rahkola

Matti Käyrä (myöh. Käyräkoski) myi 5/48 manttaalin Ala-Rahkolan 27.3.1885 Iisakki Ala-Käyrän pojanpojalle Juho Juhonpoika Vähämäelle ja tämän vaimolle Anna Kaisa Antintyttärelle 4950 markan kauppahinnalla. Kaksikymppinen nuoripari oli avioitunut edellisvuonna. Kauppaan kuului myös eläke Eenokki Ala-Rahkolan leskelle Liisa Salomonintyttärelle, joka oli Malakias Rahkolan sisar. Juho Vähämäen serkku, Yli-Käyrän perintöisäntä Iisakki Iisakinpoika rahoitti osittain talokauppaa ja haki 22.5.1888 kiinnitystä Rahkolan taloon myöntämänsä lainan (1468 markkaa) vakuudeksi. Alkuperäisessä kiinnityshakemuksessa on lainanantaja nimetty virheellisesti Iisakki Samelinpojaksi. Virhe korjattiin kiinnitystä purettaessa lainan tultua kokonaan maksetuksi 6.10.1892.

Juho Vähämäki lähti tammikuussa 1891 Amerikkaan tarkoituksenaan olla siellä muutama vuosi, mutta hän ei lopulta enää lainkaan ottanut yhteyttä kotiväkeensä. Anna Kaisa myi puolisoiden yhdessä ostaman 5/48 manttaalin Alarahkolan Sameli Juhonpoika Hyyppäselle ja hänen vaimolleen Kreeta Sofia Iisakintyttärelle 7000 markan kauppahinnalla keväällä 1894 ja hankki samaan aikaan 3175 markan hinnalla omistukseensa ns. Rintarahkolan (lisää Latva-Rahkolan yhteydessä). Tilakauppaan Anna Kaisa oli omien sanojensa mukaan pakotettu, kun häntä ahdisti suuri hätä ja elätettävät lapset. Myynnin vahvistaminen viivästyi toisen myyjäosapuolen ollessa teillä tietymättömillä. Oikeus määräsi vuonna 1896 Wilhelm Filipinpoika Rahkolan kuraattoriksi, joka toimi Juho Rahkolan edunvalvojana talokaupassa. Kahden Amerikassa käyneen ja siellä Juho Juhonpoika Rahkolan tavanneen todistajan avulla hän selvitti Juho Rahkolan hyväksynnän tulevalle talokaupalle (sk 1896). Toinen todistajista oli Tuomas Eenokinpoika Ala-Rahkolan sisaren Maria Loviisan puoliso, Alarahkolan torppari Valentin Samelinpoika Mäenpää (Iisakki Ojalan appiukko), joka oli tavannut Juho Juhonpoika Rahkolan Michiganissa. Kauppakirjaan, joka päästiin tekemään vasta 17.4.1897, kirjattiin myös Juho Juhonpoika Rahkolan pyynnöstä hänen läheisen veljenpoikansa talollinen Otto Heikinpoika Ala-Keturin suostumus kauppaan. Juho Rahkola oli todennut, ettei hänellä ollut muita läheisiä sukulaisia. Hyyppäset saivat talokauppaa varten Suomen Hypoteekkiyhdistykseltä velkarahoitusta 6000 markkaa. Velkakirja kiinnitettiin Rahkolan taloon. Anna Kaisa luopui Rintarahkolastakin kaksiosaisessa kaupassa vuosina 1896 ja 1898.

Karttapaikka 2022

Käräjäoikeus myönsi Anna Kaisa Antintytär Rahkolalle eron Amerikkaan jääneestä miehestään 1899, uutta avioliittoa hän ei kuitenkaan solminut. Anna Kaisa muutti lapsineen kaksi vuotta myöhemmin Karijoelle Kankalon taloon, josta hän oli saanut omistukseensa Ali-Kankalon puolikkaan 1/24 manttaalia. 1/12 manttaalin Ali-Kankalo oli siirtynyt hänen äitinsä ja isäpuolensa omistukseen 1890 heidän luovuttuaan Anna Kaisan lapsuudenkodista Kariluomasta. Anna Kaisan poika Juho Jaakko Rahkola osti Kankalon halkomisen yhteydessä vuonna 1909 koko 1/12 manttaalin Ali-Kankalon, jossa mukana oli hänen äitinsä osuus. Osuudet saivat nimekseen Päntäneeltä tutut Rahkola ja Alarahkola, tilannimet näkyvät edelleen viereisessä maanmittauslaitoksen kartassa (Karttapaikka 2022).

Juho Jaakko avioitui Julia Yli-Prosin (s. 1881) kanssa v. 1905 ja hänestä tuli myöhemmin Yli-Prosin isäntä nimenään Jaakko Yli-Prosi. Hän oli uuttera maanviljelijä ja oli aktiivisesti mukana kunnallispolitiikassa ja osuustoiminnallisissa hankkeissa. Hän kuului mm. Karijoen Osuuskaupan, Osuusmeijerin ja Osuuskassan hallituksiin. Päntäneläisen talollisen Konstu Mäki-Pentilän vaimo Aili (s. 1900 Karijoki) oli Julia Yli-Prosin veljentytär. Anna Kaisa palasi Kankalosta Päntäneelle keväällä 1909 ostettuaan 23/3072 manttaalin osuuden Keturin talosta Juho Benjamininpoika ja Albertiina Jaakontytär Kuja-Keturilta.

Anna Kaisa Rahkola nimesi vuonna 1909 tehdyssä Keturin jaossa Kujaketurin Kankaloksi, jota nimeä hän alkoi Rahkolan jälkeen käyttää myös "sukunimenään". Lokakuussa 1910 hän siirsi Keturin Kankalon omistuksen 21-vuotiaalle tyttärelleen Helena Sofialle, joka avioitui v. 1911 Rahkolan palstatilallisen Samuel Rikhard Israelinpoika Kuutin (s. 1888) kanssa. Helena, Samuel ja heidän alle vuoden ikäinen tyttärensä lähtivät Amerikkaan vuoden 1912 lopussa ja 17.7.1916 Salomon Samuelinpoika ja Maria Loviisa Iisakintytär Koski ostivat Keturin Kankalon tilan. Vuonna 1925 Kankalo sai omistajaksi Salomonin vävyn ja tyttären Aleksi ja Ellen Rajamäen ja Anna Kaisalle lohkaistiin talosta Pihlajamäki-niminen palstatila, josta 71-vuotias Anna Kaisa Kankalo lopulta muutti poikansa isännöimään Prosin taloon marraskuussa 1935 ja kuoli siellä helmikuussa 1936. Ellen Rajamäen veli Eino Koski tuli Kankalon omistajaksi vuonna 1935 myytyään omistamansa Kärppäojan Martti ja Aili Tuurille.

Edellä mainittu Otto Ala-Keturi oli perinyt puolet vuonna 1888 kuolleen isänsä Heikin omistamasta Ala-Keturin talosta. Amerikasta palannut ja juuri avioitunut Sameli Ala-Keturi, Käyrän talosta lähtöisin hänkin, osti puolet Otto Ala-Keturin perintömaasta tammikuussa 1894. Otto myi vaimonsa kanssa loputkin Ala-Keturista vuonna 1900, siitä kolmannes Samelille, ja asettui mäkitupalaiseksi. Setänsä jälkiä seuraten Ottokin päätti lähteä Amerikkaan vuonna 1904 jääden myös sille tielleen. Oton vaimo Aurora (o.s. Rinta-Kyyny) haki avioeroa 1912.

Juho Iisakinpoika Vähämäki, ent. Käyrä, s. 24.8.1820, k. 23.10.1873.

Vanhemmat: Iisakki Erkinpoika ja Ulriika Jaakontytär Käyrä, Ala-Käyrän isäntäpari 1807-.

Juho Iisakinpoika oli Käyrästä lähdettyään Kaarlelan Vähämäen torppari (vävy). Hän muutti Karijoelle Ritaojan isännäksi (1/12 mtl) 23.6.1864, josta palasi nuoremman poikansa ja puolisonsa kanssa 1870 Kaarlelaan. Poikansa Heikki Juhonpoika jatkoi Karijoella vuoteen 1876, jolloin muutti perheineen Keturiin Ala-Keturin isännäksi.

1. puoliso: ∞1.2.1846 Maija Liisa Heikintytär Vähämäki, s. 4.10.1818, k. 15.5.1860.

Lapsi: 

Heikki Juhonpoika Ala-Keturi,  Ala-Keturin isäntä, s. 21.8.1847, k. 6.4.1888. Puoliso: ∞30.7.1869 Ulriika Antintytär Erkkilä, s. 14.1.1842, k. 17.2.1893.

Lapset:

1) Otto Aleksanteri Heikinpoika Ala-Keturi, Ala-Keturin isäntä, s. 9.4.1871 Karijoki

Puoliso: ∞6.11.1893, eronneet 1912 Aurora Hermannintytär Rinta-Kyyny s. 22.2.1873

2) Amalia Vilhelmiina Heikintytär Rinta-Keturi e. Ala-Keturi, s. 2.6.1872 Karijoki, k. 13.10.1912

Puoliso: ∞1895 Nikolai Matinpoika Ala-Keturi e. Könnö, s. 15.11.1870, k. 28.12.1904

3) Elina Justiina Heikintytär Ala-Keturi, s. 24.3.1875 Karijoki, k. 1.10.1906

Puoliso: ∞13.6.1896 Jaakko Matinpoika Silta-Keturi e. Ala-Keturi e. Könnö, s. 1.4.1873, k. 24.3.1943

2. puoliso: ∞1861 Helena Samuelintytär Keturi, s. 23.9.1832, k. 23.10.1873.

Lapsi:

Juho Juhonpoika Rahkola, ent. Vähämäki, Alarahkolan isäntä, s. 8.7.1864. Puoliso: ∞16.4.1884, eronneet 1900 Anna Kaisa Antintytär Kariluoma, Rahkola, Kankalo, s. 2.11.1864 Karijoki, k. 17.2.1936 Karijoki. Anna Kaisan elämänvaiheista lisää tästä.

Lapset:

1) Juho Jaakko Yli-Prosi e. Rahkola, Yli-Prosin talollinen, s. 23.11.1884, k. 24.6.1962 Karijoki.

Puoliso: ∞1.10.1905 Karijoki Julia Eufrosyne Yli-Prosi, s. 17.2.1881 Karijoki, k. 6.3.1937 Karijoki

2) Hilda Heleena Sofia Juhontytär Kuutti e. Rahkola, Kankalo, s. 23.5.1889, k. 8.9.1952 Minnesota, USA. Hänen nimensä kastetiedoissa on Helena Sofia, mutta eräistä muista asiakirjoista päätellen nimen piti olla Hilda Heleena Sofia.

Puoliso: ∞17.11.1911 Samuel Rikhard Israelinpoika Kuutti e. Luoma, s. 5.2.1888, k. 19.7.1968 Minnesota, USA

 

Alarahkolasta irtoaa Kalliorahkola ja Toivola 1899

Vuosisadan vaihteessa Ala-Rahkolan tilaosuudet vaihtoivat omistajia tiheään. Hyyppäset myivät talonsa 16.4.1899 kahdelle pojalleen Samuelille ja Juholle, jotka myivät talo-osuutensa pian eteenpäin, kummankin osuus oli 5/96 manttaalia. Uudet talo-osuudet saivat nimikseen Kalliorahkola (1:7) ja Alarahkola (1:4). Hyyppäsen sisaruksista Hedvig Helena avioitui vankikuljettajanakin toimineen Juho Jaakko Ojalan kanssa 1899. Ojala oli Vilhelmiina Tuurin veli. Nikolai ja Vilhelmiina Tuurin kiinnostus Kalliorahkolan ostoon saattoi liittyä tähän yhteyteen, jota kautta tulivat siitä tietoiseksi.

Samuel Juhonpoika Hyyppänen, Rahkola, s. 2.4.1834 Nurmo. Torppari Kurikan Yli-Antilassa (Alapolvi) ennen muuttoaan Kauhajoelle Kauran taloon Hyyppäsen torppariksi v. 1875. Sieltä he muuttivat Päntäneeltä hankkimaansa Alarahkolaan v. 1894.

Puoliso: Kreeta Sofia Iisakintytär, s. 1.4.1831 Kurikka, k. ~1915.

Aikuiseksi eläneet lapset:

1. Beata Loviisa, s. 22.7.1855 Kurikka.

2. Juho (Ala-Rahkola), s. 21.9.1861 Kurikka, k. 1946. Puoliso: Adolfiina Tuomaantytär, s. 11.12.1866 Kurikka, k. 11.8.1941. Juho ja Adolfiina myivät Alarahkolan jo v. 1900 ja menivät Rinta-Halkolan Nevalaan torppareiksi. Vuonna 1912 he ostivat tilan Yli-Nirvasta, mutta myivät sen 16.12.1917 Pauli ja Lyydia Paavolalle.

3. Maria Sofia (Lintula), s. 1.8.1865 Kurikka. Puoliso: Juho Jaakko Erkinpoika, s. 9.5.1863 Jalasjärvi. Kauran Lintulan torppari.

4. Hedvig Helena (Ojala), s. 23.1.1872 Kurikka, k. 9.8.1942. Puoliso: 25.3.1899 Juho Jaakko Juhonpoika Ojala, s. 26.6.1878, k. 18.8.1945

5. Samuel Vihtori (Kallio-Rahkola), s. 4.8.1874 Kurikka. Puoliso: Justiina Iisakintytär Peltonen, s. 7.12.1872. Justiina on kauppias J. V. Peltosen sisar. Kallio-Rahkolan jälkeen perhe löytyy Lukkarin virkatalon Sihtolan torpasta. Samuel lähti Minnesotaan maaliskuussa 1900 kaivostöihin, eikä ilmeisesti palannut.

Vuokrakirja Kamila/Myllykorpi 1904 (VMA)

Juho Samuelinpoika Ala-Rahkolan talo-osuus oli vilkkaan kaupankäynnin kohde. Hän myi osuutensa v. 1900 teuvalaiselle Aukusti Juhonpoika Saarelle, joka myi siitä puolet (5/192 mtl) jo samana vuonna S. A. Kamilalle ja vain vuotta myöhemmin, vuonna 1901, puolet Juho Vihtori Myllykorvelle. Muutaman vuoden kuluttua Päntäneen poliisina vuosina 1896-1918 toiminut Kamila vuorostaan myi talo-osuutensa kahdelle ostajalle tasan: puolet (5/384) leipuri Johan Leander Johanssonille ja puolet em. Vihtori Myllykorvelle, jonka osuus näin kasvoi 5/128 manttaaliin. Kamila jäi talokaupan jälkeen (1904) Myllykorven vuokralaiseksi (vuokrakirjan kopio vieressä). Asuintalona säilyi Honkala. Myllykorvesta ja Alarahkolan jaoista lisää Rahkolan jaon jälkeisessä kappaleessa Alarahkola pilkkoutuu.

Samuel Vihtori Samuelinpoika ja Justiina Kallio-Rahkola myivät talostaan 1/96 manttaalia Justiinan veljelle kauppias Jaakko Wihtori Peltoselle ja hänen vaimolleen Olga Augustalle 18.11.1899. Tämä tila nimitettiin Toivolaksi ja se sai Rahkolan jaossa numeron 1:8. Samuel lähti Minnesotaan rautaa louhimaan v. 1900 alkupuolella ja kotiin jäänyt Justiina myi loputkin 4/96 manttaalia Kalliorahkolasta valtakirjalla 1.11.1900 Joakim ja Amanda Tall’lle, jotka olivat olleet torppareina Halkolan Nevalassa. Heidän tilalleen Nevalan torppaan meni em. Juho ja Adolfiina Hyyppänen, joista tuli Ylinirvan talollisia v. 1912. Justiina ja lapset menivät Lukkarin virkataloon Sihtolan torppaan. Pari vuotta myöhemmin Kalliorahkola siirtyi pitkäaikaiseen omistukseen, kun Amerikasta Kauhajoelle muuttaneet Nikolai ja Vilhelmiina Tuuri ostivat sen 19.7.1902.

Nikolai ja Vilhelmiina Tuuri Kalliorahkolaan 1902

Nikolai ja Vilhelmiina Tuuri
Kuvassa myös ensimmäinen lapsi,
joka kuoli alle kaksivuotiaana.

Nikolai Tuuri syntyi Vähässäkyrössä 1874 ja muutti perheensä mukana 7-vuotiaana Kauhavalle. Nikolain tarkkaa muuttoajankohtaa Kanadaan ei tiedetä, mutta se lienee tapahtunut v. 1891-94 välisenä aikana. Ensimmäinen kirjallinen havainto hänestä on Kanadassa 30.11.1894, jolloin hänet mainitaan Suomalaisen Kansallis-Raittius-Veljeys-seuran jäsenluettelossa. Nikolai avioitui kauhajokelaisen Vilhelmiina Ojalan kanssa Kanadan Sudburyssa 15.4.1896. Samaan aikaan Nikolain veljet Iisakki ja Jaakko olivat toisella matkallaan kohti Amerikkaa. Jaakko jäi pysyvästi Kanadaan, Iisakki palasi Kauhavalle.

Kuja-Aron torpparin tytär Vilhelmiina Ojala lähti Amerikkaan 17-vuotiaana toukokuussa 1893. Matkaseurana hänellä oli naapurin tyttö Maria Kustaava Kuja-Aro, joka jäi Amerikkaan loppuiäkseen. Matka suuntautui New Yorkiin, jossa hän oli palvelijana ennen muuttoaan Kanadaan. Kauhajoelle hän palasi esikoisensa, alle kaksivuotiaan Jaakko Artturin kanssa Senjaa odottaen v. 1900. Ensimmäinen lapsi oli kuollut Kanadassa v. 1898. Nikolai tuli Suomeen hiukan myöhemmin, noin 1901-02. Nikolain muuttokirja Kauhavan kautta Kauhajoelle on päivätty 5.8.1902. Molemmat olivat kuitenkin läsnä, kun Kalliorahkolan talokaupat tehtiin 19.7.1902. Vilhelmiinasta on Soilikki Suoranta kirjoittanut artikkelin verkkojulkaisuun Naisten Ääni.

Nikolai lähti talokaupat tehtyään joulukuussa 1902 uudestaan Amerikkaan kaivostöihin, tällä kertaa Michiganiin, jossa Nikolain vaimon Vilhelmiinan veli Iisakki Ojala asui. Vilhelmiina odotti Nikolain lähdön aikaan Arvo-poikaa. Nikolai palasi Päntäneelle noin 1906. Nikolain poissa ollessa Kalliorahkolan isäntänä toimi appiukko Juho Jaakko Ojala. Talo siirtyi Lauri ja Vilho Tuurin omistukseen 1935. Nikolai Tuurin esipolvista lisää sotilas Hans Meijerin jälkipolvia koskevassa kirjoituksessa.

Nikolai Iisakinpoika Tuuri, s. 3.9.1874 Vähäkyrö, k. 1.1.1931.

Puoliso: 15.4.1896 Sudbury, Kanada Vilhelmiina Juhontytär Ojala, s. 1.12.1875, k. 19.6.1963.

Lapset:

1. Johan Ludvig s. 26.10.1896 Sudbury, Kanada, k. 19.7.1898 Sudbury, Kanada.

2. Jaakko Artturi s. 20.9.1898 Sudbury, Kanada, k. 19.1.1971.  Puoliso: 10.4.1921 Ellen Maria Korhonen, s. 14.3.1900, k. 18.2.1985.

3. Senja Elisabet s. 10.1.1901, k. 10.2.1978. Puoliso: 12.10.1919 Kauhajoki Heino Vilhelm Frösén, s. 25.8.1896 Wisconsin, USA, k. 23.2.1965.

4. Arvo Nikolai s. 10.4.1903, k. 15.4.1964 Sudbury, Kanada. Puoliso: 13.4.1929 Sudbury, Kanada Saima Dagmar Ekman, s. 31.8.1910 Saarijärvi, k. 14.2.1996 Sudbury, Kanada.

5. Väinö Iisakki s. 11.11.1907, k. 15.1.1976. Puoliso: 8.11.1931 Oravainen Solveig Kajsa Maria Haglund, s. 24.8.1912 Vaasa, k. 2.6.2007.

6. Martti Matias s. 19.7.1909, k. 5.6.1985. Puoliso: 3.11.1935 Aili Olga Rahkola, s. 3.9.1910, k. 16.12.1993.

7. Lauri Hermanni s. 22.10.1910, k. 7.2.1993. Puoliso: 10.8.1940 Helvi Maria Neva-Knuuttila, s. 4.10.1915, k. 26.4.1994.

8. Vilho Ilmari s. 14.1.1912, k. 15.4.1969. Puoliso: 14.4.1941 Laura Sofia Vartia, s. 26.3.1921, k. 8.1.1984. 

Toivola ja Peltosen kauppa siirtyivät Leskiselle 1926

Jaakko Vihtori Peltosen kauppa ajautui vaikeuksiin, mutta kaupanpito sai jatkoa, kun Leppävirralla v. 1877 syntynyt Kaarle Johannes Leskinen ja hänen Laihialla syntynyt vaimonsa Anna Liisa Adele Leskinen ostivat Peltosen kaupan ja maaomistukset 21.1.1926. Toivolan tilan lisäksi kauppaan kuului Peltosen omistama Suomela (1:10), joka oli Ala-Rahkolaan kuulunut maa-alue maantien pohjoispuolella kauppaa vastapäätä.

Kauppias K. J. Leskisen perikunta myi 18.7.1934 tehdyllä kaupalla Suomelasta 8 aarin kokoisen tontin Kauhajoen puhelinosuuskunnalle Päntäneen keskusasematalon rakentamista varten. Tontti käsitti yhden pellon, joka rajoittui lännessä Möykkytiehen ja etelässä "Rahkolan ojaan". Erotettu tontti sai nimekseen Virranmaa (1:90)

Suomelasta lohkaistiin myöhemmin tontti myös Päntäneen Osuuskassalle, kauppakirja allekirjoitettiin 9.3.1951. Myyjänä oli Leskisten poika Jorma (s. 1912), joka jatkoi kaupanpitoa vanhempiensa jälkeen ja oli avioitunut vuonna 1942 Aino Lankosken kanssa.

Kaarle Johannes Antinpoika Leskinen, s. 5.8.1877 Leppävirta, k. 28.9.1930.

Puoliso: 7.12.1907 Anna Liisa Adele Matintytär Viianen, s. 6.10.1884 Laihia.

Lapset:

1.  Hilkka Tuulikki s. 7.11.1908 Karijoki. Puoliso: 24.6.1933 Mauno Esko Kangas, s. 7.1.1906 Virrat.

2.  Sirkka Annikki s. 13.2.1910 Karvia. Puoliso: Kalevi Kaprio.

3.  Jorma Johannes s. 25.2.1912. Puoliso: 11.1.1942 Aino Sylvia Lankoski, s. 12.8.1914 Kankaanpää.

Filip Ala-Rahkola

Filip Rahkola, Ala-Rahkolan toisen puolikkaan (vävy)isäntä, oli isojokinen uudisraivaajan poika, joka tuli Karijoen kautta Päntäneelle vuonna 1848. Filip oli ensin renkinä Matti Ala-Rahkolan talossa ja avioitui 1849 talon tyttären Kaisa Kreetan kanssa. Hän osti lankonsa Eenokin kanssa Ala-Rahkolan tasan 12.5.1853. Filipin vaimo Kaisa Kreetta kuoli jo 1859, tästä avioliitosta jäi eloon kaksi lasta. Filip-nimestä on asiakirjoissa useita versioita, mm. Filippus, Fiilippi, Vilppu, Filppu.

Kuten alempaa käy ilmi, Anna Kaisa Rahkolan talo-osuus on peräisin hänen ostamastaan Rintarahkolasta. 
Tämä osuus jaettiin tasan Juho Jaakko (Keski-)Rahkolalle ja Wilhelm (Harju-)Rahkolalle v. 1898.
Eenokki Ala-Rahkolan talohaara oli v. 1898 vielä jakamatta. Vuosiluvut tarkoittavat isännyyttä. Jatko alemmassa kaaviossa.

Filip solmi toisen avioliittonsa Maria Sofia Antintytär Ala-Teevahaisen kanssa 1860. Tästä avioliitosta syntyneet pojat Wilhelm (Harju-Rahkola) ja Juho Jaakko (Keski-Rahkola) lunastivat talon muilta sisaruksilta Filipin kuoltua. Kauppakirjat laadittiin 15.2.1886.

Filip Rahkolan tilaosuus jakautui kolmeksi haaraksi: Harju-, Keski- ja Latvarahkolaksi (rno 1:1, 1:2 ja 1:3).

                                                                           ***

Filip Matinpoika Rahkola, e. Myllymäki, s. 18.6.1827 Isojoki, k. 21.8.1885.

1. puoliso: 3.1.1849 Kaisa Kreetta Matintytär Ala-Rahkola, s. 21.2.1827, k. 4.9.1859. Perukirja

Aikuisikään eläneet lapset:

1.  Tuomas (Rahkola, Kujanpää, Kyyny, Ranta) s. 19.2.1854, k. 3.11.1922. Rannan palstatilallinen Rahkolassa 1906-. Puoliso: Susanna Heikintytär Mäki-Kyyny, s. 5.4.1856. 12 lasta, mm. Veikko Ranta. Rannasta alempana lisää

2.  Maria Kustaava (Hannula) s. 23.10.1855 Kauhajoki, k. 28.7.1947 Karijoki

2. puoliso: 1860 Maria Sofia Antintytär Ala-Teevahainen, s. 15.7.1838, k. 15.6.1885.

Aikuisikään eläneet lapset:

1.  Wilhelm (Harju-Rahkola) s. 1.5.1863, k. 20.10.1920 (kaavio alla)

2.  Juho Jaakko (Keski-Rahkola) s. 21.7.1865, k. 1949 (kaavio alla)

3.  Kaisa Sofia s. 1868, k. 1911 Amerikka. Muutti Amerikkaan 1899

4.  Antti Hermanni s. 10.8.1870, k. 1921. Puoliso: Maria Kustaava Jokimäki s. 1870

5.  Vilhelmiina s. 20.9.1873. Puoliso: Frans Kurki-Korpi, Isojoki

6.  Albertiina s. 22.4.1876, k. 6.3.1942. Puoliso: Juho Jaakko Tainio s. 1874

                                                                          ***

Wilhelm Rahkola, Harju-Rahkolan isäntä, s. 1.5.1863, k. 20.10.1920

1. puoliso: 1886 Amalia Niilontytär Wallenberg, s. 1.1.1868, k. 6.12.1898

Aikuisikään eläneet lapset:

1.  Antti Herman, tehtailija, s. 31.7.1887 Kauhajoki, k. 12.3.1929 Vaasa (perhetiedot jäljempänä)

2.  Juho Filip, varastonhoitaja, s. 4.8.1896, k. 7.2.1951 Vaasa. Asui Helsingissä, josta muutti Vaasaan v.  1923. Puoliso: 12.4.1925 Lovisa Aleksandra Lindqvist, s. 29.8.1896 Vaasa, k. 17.5.1966

2. puoliso: 16.7.1899 Heta Sofia Iisakintytär Koski, s. 18.8.1859, k. 16.2.1939

Lapset:

3. Sigrid (Siiri) Sofia s. 5.12.1899, k. 30.5.1982. Puoliso: 1.8.1942 Eino Seppä, s. 5.2.1907 Räisälä, k. 19.8.1963. Eino Sepän sisar Aili Henttinen ja miehensä Ilmari lapsineen olivat evakossa sekä talvi- että jatkosodan aikaan Vilho Käyräkosken talossa, josta lähtivät Kokemäelle 1946.

Heta Sofialla oli tytär myös ensimmäisestä avioliitostaan Salomon Kosken (s. 1861 Ilmajoki) kanssa:

Veera Maria, s. 5.7.1884, k. 29.7.1953. Veera Maria avioitui Aleksanteri Hermanninpoika Mäki-Rahkolan kanssa v. 1906.

                                                                           ***

Juho Jaakko Rahkola, Keski-Rahkolan isäntä, s. 21.7.1865, k. 29.9.1949

Puoliso: 1887 Edla Matintytär Kohtala, s. 27.4.1866 Teuva, k. 8.1.1948

Lapset:

1.  Juho Jaakko s. 28.10.1896, k. 20.9.1971, autoilija. Puoliso: 5.3.1920 Alma Serafia Vilhelmintytär Neva-Heikkilä, s. 7.12.1898, k. 29.9.1975

2.  Hilda Maria s. 12.2.1900. Puoliso: 5.8.1917 Antti Johannes Alakangas, s. 24.4.1892, k. 2.1.1981

3.  Martta s. 19.11.1905. Puoliso: 20.5.1929 Aleksi Einar Korhonen, s. 30.5.1901, k. 22.7.1951

• Satu Karhun toimittamassa Päntäneen Kuvakirjassa (1995) on kuvien lisäksi kertomuksia kylän vaiheista. Sivuilla 54-64 Eija Hautamäen ja Esko Korhosen Tarinaa Keski-Rahkolan talosta on kattava esitys talon vaiheista. Martta ja Aleksi Korhonen ovat heidän vanhempansa.

Rintarahkola

Filip oli myynyt kolmasosan eli 5/144 manttaalia talostaan 1600 markalla 9.4.1883 Hermanni Matinpoika Peltoniemelle, joka muutti Karijoelta eli Pötymistä Rintarahkolaksi ristitylle tilalleen lokakuussa 1883. Tuomas Eenokinpoika Ala-Rahkola muutti samaan aikaan isännäksi näin vapautuneeseen Peltoniemeen Karijoelle. Hermanni oli lähtöisin Päntäneen Möykyn talosta, hänen veljensä oli Jaakko Möykky eli Rinta-Möykky. Hermanni Matinpoika Rinta-Rahkolan elämä Päntäneellä oli dramaattinen, kuten alla olevista käräjäpöytäkirjan otteista voi päätellä.

• Hermannin vaimo Adeliina Juhontytär (s. 17.4.1858 Siipyy) oli lähtenyt kotoaan Karijoen Peltoniemestä vuonna 1879, eikä häneen saatu yhteyttä useista kuulutuksista huolimatta, kunnes Adeliina kymmenen vuoden poissaolon jälkeen palasi ”maailmalta” ja haastoi miehensä Hermanni Matinpoika Rahkolan ja piika Kreeta Liisa Tuomaantyttären syyskäräjille 22.11.1889 hakeakseen purkua avioliittoonsa.
• Adeliinan mukaan sillä välin, kun hän oleskeli Helsingin kaupungissa osaksi kivuloisuutensa vuoksi lääkärin hoidettavana, osaksi työansiolla, ovat vastaajat aina vuodesta 1883 asti eläneet toistensa kanssa niin kuin aviopuolisot, sekä että Kreeta Liisa Rahkola, joka piian nimellä on asunut Herman Rahkolan luona, sillä välin on huoruudessa synnyttänyt Herman Rahkolalle kolme lasta. Syyttäjänä toiminut kruununnimismies Kaarle Gyllenbögel vaati vastaajain langettamista lailliseen edesvastuuseen huoruudesta.
• Adeliina kertoi puheenvuorossaan, että sitten kun hän syksyllä vuonna 1879, jolloin hän miehensä kanssa asui heidän yhteisesti omistamassa Peltoniemen talossa Karijoen Alakylässä, oli sairastunut ja miehensä luvalla lähtenyt Helsingin kaupunkiin lääkärin hoidettavaksi, oli Herman myynyt talon ja kaiken muun omaisuuden ja lähtenyt teille tietymättömille.  Syksyllä 1888 hän oli vihdoin saanut tiedon siitä, että Herman oli ostanut Rahkolan talon Päntäneen kylässä ja muuttanut sinne asumaan, minkä vuoksi hän keväällä palasi kotia asuaksensa miehensä kanssa, mutta tultuansa kotipaikoille, oli hän saanut kuulla miehensä elämästä hänen poissa ollessansa ja huoruudesta, minkä tähden valittaja ei muuttanutkaan miehensä luo asumaan vaan läksi vanhempainsa kotiin Karijoelle, missä hän nytkin asuu. Hermanni kielsi syytökset ja pyysi syytteen kumoamista ja ilmoitti, ettei tiedä kenen kanssa Kreeta Liisa Rahkola oli synnyttänyt äpärälapsensa. Hän myönsi kuitenkin Kreeta Liisa Rahkolan palvelleen hänen luonansa neljä tai viisi vuotta. Adeliina ilmoitti itsellänsä olleen kaksi lasta, joista poika Frans Oskar (s. 14.3.1878) oli elossa.
• Hermanni Matinpoika Rahkola oli vastavuoroisesti haastanut vaimonsa Adeliinan samoille käräjille. Hermanni kertoo vaimonsa paenneen syksyllä 1879 kotipaikaltaan tietämättömiin, eikä vuosikausiin ilmoittanut olinpaikkaansa. Hän oli talvikäräjien 1882 päätöksellä kuuluttanut vaimonsa perään ja kehottanut saapumaan yön ja vuoden kuluessa kanssaan yhdyselämään uhalla, että avioliitto muutoin purkautuu. Myös kuvernöörin virasto oli syksyllä 1882 useiden seurakuntien kautta saattanut julki saman kuulutuksen.
• Siitä seurasi poikkeuksellisen laaja ja monivaiheinen, vuosia kestänyt käräjöinti hovioikeutta myöten. Hermanni ja Adeliina osoitettiin lopulta vuonna 1892 hankkimaan erokirja Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulilta. Hermanni tuomittiin menettämään puolet ja Adeliina koko naimaoikeutensa yhteisessä pesässä. Heidän yhteinen lapsensa Frans Oskar oli 14-vuotias ja oli Adeliinan äidin Maja Lena Brunmanin hoidossa Karijoella. Hermanni kuoli keuhkotautiin vuonna 1893 ja Adeliina vuotta myöhemmin.
• Käräjöinti asian tiimoilta jatkui vuonna 1897, kun Frans Oskar Hermanninpoika Rahkolan huoltajana toiminut Adeliinan äiti, Lapväärtistä kotoisin oleva eläkeleski Maja Lena Brunman haastoi Frans Oskarin holhoojaksi vuonna 1894 määrätyn Jaakko Möykyn talvikäräjille 1897, koska Möykky ei kantajan mukaan ollut tehnyt tiliä holhottavan omaisuuden hoidosta. Oikeudessa Jaakko Möykky kertoi myyneensä veljensä Hermanni Rahkolan talo-osuuden samana vuonna 3175 markalla, josta summasta Möykyn mukaan jäi velkojen maksun jälkeen holhoustilille 443 markkaa. Täysi-ikäinen Frans Oskar valitti vielä vuoden 1903 talvikäräjillä lopputilityksen puutetta, vaikka asia oli vastaajan Jaakko Möykyn asiamiehen nimismies Matti Brynolf Torpan mukaan jo vuonna 1899 päätetty oikeudessa ja tilityksen todettu tapahtuneen. Frans Oskar kuoli keuhkotautiin Karijoella 30.4.1905.

Anna Kaisa Antintytär Rahkola (myöh. Kankalo) osti tämän ns. Rintarahkolan tilan edellä mainitun Frans Oskarin holhoojalta Jaakko Möykyltä 3175 markan hinnalla 12.5.1894. Siitä lisää alempana Latvarahkolan yhteydessä. Rintarahkola myytiin 6.6.1894 pidetyssä huutokaupassa, jota koskeva lehti-ilmoitus vieressä (Pohjalainen 8.5.1894). Vaikka Rintarahkolan talo sijaitsi ilmoituksen mukaan valtamaantien varressa keskellä Päntäneen kylää, sijainti on epäselvä. Rintarahkola jaettiin halkomisessa Keskirahkolan, Harjurahkolan ja Latvarahkolan kesken.

Hermanni Matinpoika Rahkola, e. Peltoniemi, e. Möykky, s. 9.6.1853 Kauhajoki, k. 8.11.1893 Kauhajoki. Hermannin vanhemmat ovat Matti Kustaanpoika (s. 1820) ja Rebekka Möykky.

Puoliso: vih. 17.1.1875, eronneet 1892 Adelina Sofia Juhontytär Peltoniemi, e. Brunman, s. 17.4.1858 Siipyy, k. 6.5.1894.

Lapset:

1.  Selma Sofia s. 8.6.1876 Karijoki, k. 18.7.1879 Karijoki.

2.  Frans Oskar s. 14.3.1878 Karijoki, k. 30.4.1905 Karijoki.

Mäenpään, Ketolan ja Köykän torpat käräjillä

Mäenpään torppa kuului Alarahkolan 5/24 manttaalin talo-osuuteen Rahkolan 5/12 manttaalin verotaloa. Rippikirjoissa Mäenpään torppa näkyy ensimmäisen kerran vuonna 1834, jolloin sitä asuvat alempanakin mainittu (Antti) Samuel Antinpoika Mäenpää (s. 1803) ja Kaisa Iisakintytär (s. 1800). Kaisa oli Rahkolan sukua, hänen isänsä Iisakki oli Henrikki Rahkolan poika, joka oli saanut perintöosuutenaan Iisakkilan torpan. Matti Juhonpoika Rahkolan omistamaan 5/24 manttaalin Alarahkolaan tehtiin 20.10.1853 sovintojako hänen poikansa Eenokki Matinpojan ja vävynsä Filip Matinpojan kesken. Kummankin osuudeksi tuli 5/48 manttaalia. 

Haaste Eenokki Rahkolalle ja Valentin Mäenpäälle 1874 (VMA)

29.7.1874 päivätyllä haasteella (kuva ohessa) Filip Matinpoika Rahkola haastoi talokas Eenokki Matinpojan ja torppari Valentin Samelinpoika Mäenpään saman vuoden syyskuussa Ilmajoella Kiikkalan talossa alkaville syyskäräjille vastaamaan Filippus Rahkoo hänen kanteessaan saadaksensa Enokki Rahkolta ja Walentiini Mäenpäältä sen osan Mäenpään torpasta, niin huonehis kuin mais, joka kuuluu päällekantajalta omistetun Rahkolan talon alle, ja jonka osan mainitusta torpasta vastaajat ilman oikeutta ovat ottaneet haltuunsa ja viljelee. Käräjäpaikalle 16.9. tuli kantaja Filip Rahkola itse avustajanaan majuri Mathias Fabian af Enehjelm sekä vastaaja Valentin Mäenpää omasta ja appiukkonsa Eenokki Rahkolan puolesta. Haasteen lukemisen jälkeen kantaja Filip Rahkola totesi talon tulleen tasan jaetuksi lukuun ottamatta Mäenpään torppaa, jossa edesmenneille torppareille Samuel Mäenpäälle ja hänen vaimolleen Kaisa Iisakintyttärelle oli annettu elinikäinen oikeus torppaansa. Koska he olivat kuolleet jo vuosia sitten, piti myös torppa sopimuksen mukaisesti jakaa kantajan ja Eenokki Rahkolan kesken, mutta Eenokki Rahkola oli sopimuksesta piittaamatta vuonna 1869 luovuttanut koko torpan 50 vuoden sopimusajalla toiselle vävylleen Valentin Mäenpäälle. Filip Rahkolan vaatimus oli, että puolet Mäenpään torpasta luovutetaan välittömästi hänen vapaaseen omistukseensa ja hallintaansa. Valentin Mäenpään mukaan torppa kuului Eenokki Rahkolan hallintaan. Kantaja Filip Rahkola kutsui todistajaksi lastenopettaja Hiskias Ahlbergin ja hänen vaimonsa Marian, jotka olivat olleet läsnä jakotilaisuudessa ja kuulleet heidän sopineet torpan tulevasta jaosta Samuel ja Kaisa Mäenpään kuoltua. Hiskias Ahlberg kertoi hoitaneensa vaimonsa kanssa Samuel ja Kaisa Mäenpäätä ja pyytäneensä Samuelin kuoleman jälkeen (1857) saada ostaa torppa. Silloin Eenokki oli vastannut omistavansa vain puolet torpasta, jota tarjosi 400 hopearuplan hinnalla. Kaisan kuoltua (1868) todistaja oli kysynyt kantajalta Filip Rahkolalta torpan tulevasta hallinnasta, jolloin hän oli sanonut jättävänsä torpanosuutensa Valentin Mäenpäälle, jonka vaimo Maria Loviisa oli Eenokki Ala-Rahkolan tytär.

Käräjäoikeus katsoi päätöksessään, että Filip ja Eenokki Rahkola olivat 20.10.1853 tehdyssä jaossa sopineet, että torppa tullaan jakamaan sen palautuessa kantatilaansa. Koska Eenokki Rahkola 25.9.1869 tekemällään kauppakirjalla oli vastoin tätä sopimusta luovuttanut koko torpan Valentin Mäenpäälle, katsoi oikeus, että vastaaja Valentin Mäenpään pitää heti luovuttaa puolet torpasta kantajan omistukseen ja hallintaan. Päätös jätti myös Valentin Mäenpäälle oikeuden hakea saamamieheltään Eenokki Rahkolalta korvausta menetyksestään.

Haaste Valentin Mäenpäälle 1887 (VMA)

Eenokin kuoltua 1875 hänen poikansa Tuomas Eenokinpoika lunasti Eenokin koko talo-osuuden itselleen. Lunastuksen yhteydessä Tuomaan sisar Maria Loviisa ja hänen puolisonsa Valentin ”Valee” Samelinpoika Mäenpää, jotka olivat asuttaneet Mäenpään torppaa lampuodin asemassa jo v. 1867 lähtien, saivat Mäenpään torpasta ”Eenokin puolikkaan”, josta laadittiin torpparisopimus 11.3.1878. Tähän sopimukseen haettiin ja myönnettiin kiinnitys vasta vuoden 1887 syyskäräjillä. Filip Matinpoika Rahkola oli saanut edellä kuvatulla oikeuden päätöksellä 16.9.1874 haltuunsa Mäenpään torpasta puolet, jonka hän oli myynyt 350 markalla 7.4.1875 tekemällään sopimuksella Valentin Samelinpoika Mäenpäälle 50 vuodeksi. Kyseinen sopimus, jonka turvaamiseksi torppari Mäenpää ei ollut hakenut kiinnitystä, oli hänellä mukana em. käräjätilaisuudessa. Filip Rahkola kuoli v. 1885 ja hänen osuutensa Rahkolan talosta siirtyi hänen pojilleen Juho Jaakolle ja Wilhelmille. Vuonna 1883 Filip oli siitä myynyt 5/144 manttaalia Hermanni Matinpojalle. Edellä mainituilla syyskäräjillä 30.11.1887 nämä Filipin osuuden omistajat halusivat itselleen Mäenpään torpasta tämän ”Filipin puolikkaan”, jonka Filip oli Mäenpäälle myynyt, mutta joka oli jäänyt taloon kiinnittämättä. Kantajina olivat siis Filip Rahkolan talohaaran silloiset isännät: edellä mainittujen Hermanni Matinpojan ja Juho Jaakko Filipinpoika Rahkolan lisäksi Matti Matinpoika Rahkola, mutta Wilhelm Filipinpoikaa ei mainita. Tämä selittynee sillä, että Wilhelm oli suorittamassa kolmevuotista asepalvelustaan 1887-1890. Tilapäisenä "lampuotina" toiminut Matti Matinpoika (s. 3.1.1859) oli Mäki-Filppulan torpparin Malakias Samuelinpojan vävy, joka viljeli ja ilmeisesti vastasi muutenkin Harju-Rahkolasta Wilhelmin ollessa asepalvelusta suorittamassa 1887-1890 ja lähti sen jälkeen Kuja-Halkolaan. Mäenpään torpan toinen puoli kuului Eenokki Rahkolan talohaaraan, jonka omistus siirtyi Tuomas Eenokinpojan jälkeen 1883 Matti Käyrälle ja 1885 edelleen Juho Juhonpoika Vähämäelle ja hänen vaimolleen Anna Kaisa Antintyttärelle. Vähämäet olivat saaneet kiinnekirjan 5/48 manttaaliin Rahkolan verotaloa 4.12.1886 ja suostuivat kiinnittämään talo-osuutensa Valentin Samelinpoika Mäenpään torpparisopimuksen vakuudeksi samoilla syyskäräjillä 1887. Edelleen samoilla käräjillä oikeus päätti, että Mäenpää joutuu luopumaan torppansa toisesta, ns. Filipin puolikkaasta kantajien hyväksi päivämäärällä 14.3.1889. Kantajista yksi, Jaakko Filipinpoika Rahkola, antoi Valentin Mäenpäälle kuitenkin suullisen luvan viljellä torpan maita omalla osuudellaan (1/6) toistaiseksi. Näin aluksi tapahtuikin, mutta myöhemmin myydessään kyseisen torpanosuuden Sameli Samelinpoika Koivulalle, Juho Jaakko Rahkolan kuudesosan ei pitänyt kuulua kauppaan. Sameli Koivula sitä kuitenkin viljeli käsittämättä, että Juho Jaakko Rahkolan suullisesti antama lupaus Valentin Mäenpäälle viljellä hänen omistamaansa kuudesosaa oli vain Mäenpäätä koskeva. Asiaa puitiin talvikäräjillä 1894, jonne Rahkola oli Sameli Koivulan haastanut ja oikeuden päätöksellä Sameli Koivula joutui tästä Jaakko Filipinpoika Rahkolan osuudesta luopumaan päivämäärällä 14.3.1895.

Valentin Samelinpoika Mäenpää, torppari, s. 25.8.1841, k. 7.10.1904.

Puoliso: 6.11.1866 Maria Loviisa Eenokintytär Ala-Rahkola, s. 12.8.1845.

Lapset:

1.  Antti Samuel s. 2.2.1867, k. 23.10.1884

2.  Kaisa Sofia s. 5.7.1868, k. 13.9.1868

3.  Jaakko Valentin (Kujanpää) s. 22.12.1869, k. 18.11.1939. Puoliso: 1.10.1906 Josefiina Malakiaantytär Korpela, s. 15.11.1870

4.  Salomon s. 23.11.1871, k. 24.9.1873

5.  Elisabet Adolfiina s. 28.9.1873, k. 16.11.1897

6.  Tuomas s. 14.3.1875, k. 25.2.1882

7.  Maria Kustaava (Ojala) s. 10.3.1877, k. 29.5.1938 Michigan, USA. Puoliso: 23.5.1903 Michigan, USA Iisakki (Isaac) Ojala, s. 18.3.1881, k. 1.5.1970 Michigan, USA

8.  Hermanni (Hill) s. 14.9.1879, k. 12.5.1936 Michigan, USA

9.  Vilhelmi s. 17.4.1882, k. 15.10.1946. Puoliso: 7.6.1919 Maria Elina Juhontytär Ojala, s. 3.7.1887, k. 16.11.1969

10.  Hulda Serafia s. 6.6.1885, k. 6.10.1954. Puoliso: 9.9.1911 Tuomas Hiskiaanpoika Uitto, s. 22.6.1887, k. 24.2.1936

11.  Ilmi Katariina s. 22.7.1887, k. 3.5.1964. Puoliso: Eemil Malakianpoika Korpioja, s. 22.4.1890 Karvia, k. 1922 Karvia. Hänen taustastaan lisää kappaleessa Latva-Rahkolan synty.

12.  Aina Selma s. 10.5.1890, k. 29.9.1891

Sameli Samelinpoika Koivula, torppari, teurastaja, s. 1.12.1848, k. 20.12.1917 Amerikka. Paulamäen torpparin Sameli Samelinpojan poika Keturista.

Mattilan torpan vävy 1874, Kaarlelan Pihlajaniemen torppari 1878, Rahkolan Koivulan torppari 1883.  Lähti Amerikkaan 1899 sieltä palaamatta.

Puoliso: 6.4.1874 Emma Loviisa Matintytär Mattila, Koivula, s. 1.5.1854, k. 3.2.1936. Alarahkolan torpparin Matti Matinpoika Mattilan tytär. Lapsia oli 13, joista alla mainitut kaksi olivat elossa Emman kuollessa tyttärensä Aleksandran kodissa Isojoella v. 1936. Emma muutti Koivulan torpasta Kalliorahkolan alueelle mäkitupaan, jonka lunasti Nikolai ja Vilhelmiina Tuurilta v. 1920. Lunastus palasi kantatilaan Emman kuoltua v. 1936, jolloin Kalliorahkolaa viljeli veljekset Lauri ja Vilho Tuuri. Kauhajoen Joulussa 1970 julkaistu Lauri Tuurin kirjoittama henkilökuvaus Emma Koivulasta on luettavissa tästä linkistä.

Lapsia:

 1.  Antti Samuel (Laitila), s. 4.6.1880. Puoliso: Alina Esaiaksentytär Halkola, s. 7.9.1874, k. 20.12.1923. Viljelivät Päntäneellä Halkolassa olevaa Laitilan tilaa (kiinnekirja 1908) Alinan kuolemaan saakka, jonka jälkeen Sameli muutti äitinsä luo ja sieltä Kauhavalle 1937. Laitilan seuraavat asukkaat olivat Herman Robert ja Hilja Keturi lapsineen.

 2.  Aleksandra (Myllykorpi), s. 20.9.1886, k. 8.4.1972 Isojoki. Puoliso: 28.12.1909 Jaakko Nestori Jaakonpoika Myllykorpi, s. 8.7.1872 Isojoki.

*

Talvikäräjillä 10.3.1886 (§ 394) samanlainen riita kohdistui Ketolan torppaan, jota kantajien mukaan viljelee torpparinleski Helena Heikintytär Ketola laittomasti. Siinä kantajina olivat Hermanni Matinpoika Rahkola ja Filip Rahkola-vainajan alaikäisten lasten holhooja Ville Antinpoika Teevahainen. Ketolan torpan sopimus oli tehty alunperin 17.11.1813 pitäjänräätäli Sameli Hallongrenin kanssa. Talon puolesta sopimuksen olivat allekirjoittaneet isä ja poika, vanha isäntä Juho Henrikinpoika ja nuori isäntä Matti Juhonpoika Rahkola. Torppa siirtyi sopimuksella 26.2.1853 Sameli Hallongrenilta hänen Hiskias-pojalleen, joka oli avioitunut edellisvuonna Matti Juhonpoika Rahkolan tyttären Serafian kanssa. Serafian kuoltua 1863 Hiskias avioitui em. Helena Heikintyttären kanssa ja Hiskiaan kuoltua 1883 torpan asemaa alettiin uudelleen arvioida. Alkuperäisen sopimuksen takana oli 5/24 manttaalia Rahkolan talosta, mutta kantajien omistusosuus torppaan oli vain puolet siitä, joten lisäselvityksiä tarvittiin. Asia lykättiin syyskäräjiin 1886 (§ 220), jonne saapui kantajien tueksi Alarahkolan toisen puolen omistaja Juho Vähämäki myös vaatien torpan luovuttamista. Oikeus päätti kuitenkin hylätä kanteen, koska Rahkolan entinen omistaja Matti Juhonpoika oli vuoden 1853 kontrahdilla luovuttanut mainitun torpan Hiskias Ketolalle hänen elinajaksensa ja vastaaja Helena Ketola hänen leskenään oli oikeutettu sanottua torppaa hyödykseen käyttämään. Helena kuoli 15.11.1906. Vilhelm Filipinpoika Rahkola jätti Ketolan omaan käyttöönsä myydessään talonsa Antti ja Aleksandra Korhoselle 31.1.1907.

*

Vielä kolmaskin Matti Juhonpoika Rahkolan tekemä torpparisopimus yritettin katkaista samalla kantajajoukolla syyskäräjillä 1889 (§ 254). Kyseessä oli Köykän eli Köykkälän torppa, jonka talollinen Matti Rahkola oli 5.11.1849 antanut vanhimmalle pojalleen Juho Matinpojalle ja tämän vaimolle Susanna Salomonintyttärelle 50 vuodeksi. Haaste kohdennettiin Hermanni Juhonpoika Köykälle, jonka väitettiin oikeudetta viljelevän Köykkälän torppaa. Kantajista paikalle saapui vain Hermanni Matinpoika Rahkola. Vastaajan asiamies totesi, ettei hänen päämiehensä edes viljele riidanalaista torppaa vaan hänen isänsä Juho Matinpoika Rahkola, jonka luona vastaaja vain asuu. Hermanni Rahkola sanoi olleensa siinä luulossa, että torppari Juho Rahkola eli Köykkä oli antanut torpan pojallensa Hermanni Köykälle. Kanne kumottiin. 

Latvarahkolan synty

Filipin talohaaralla oli Rahkolan halkomisen yhteydessä vuonna 1900 Wilhelmin ja Juho Jaakon (kutsumanimi Jaakko) lisäksi kolmantena omistajana (Juho) Hermanni Juhonpoika Latva-Rahkola (aiemmin Köykkä eli Köykkälä), jonka isä Juho Hermanni oli Rahkolan Köykän torppari. Isänisä oli Matti Juhonpoika Ala-Rahkola (s. 1787), joten Hermanni oli Rahkolan sukua suoraan alenevassa polvessa. Hermanni Latva-Rahkolan osuus rakentui alla olevan kaavion mukaisesti.

Tämä Rahkolan Köykän torpan ympärille rakentunut talonosa (Latvarahkola, 5/192 manttaalia) tuli Hermanni Juhonpoika Köykkälän ja hänen vaimonsa Ulriika Kaaprielintyttären omistukseen 23.10.1896 kauppakirjalla, jossa myyjäosapuolia oli kolme: Wilhelm ja Juho Jaakko Filipinpojat sekä Anna Kaisa Antintytär Rahkola, joka tuli tutuksi jo Eenokki Ala-Rahkolan talohaaran omistajana jäädessään ns. amerikanleskeksi. Kukin myi omistamastaan kolmasosasta 5/576 manttaalin osuuden, jolloin Hermanni ja Ulriika Köykkälän eli Latva-Rahkolan osuudeksi muodostui 15/576 eli 5/192 manttaalia. Syntyneen Latvarahkolan kauppahinta oli 1500 markkaa. Lainhuutojen aikaan Hermanni oli Amerikassa, jonne hän vanhimman poikansa kanssa meni keväällä 1899, niinpä käytännön asioita kotopuolessa hoiti vaimo Ulriika saamansa valtakirjan tuella. Lainhuutohakemuksessa on huomautus, jonka mukaan maapalstat ovat määrätyt talonosuuteen kuuluviksi ainoastaan siksi kuin laillinen jako talossa tapahtuu, jolloin hakijalle on tuleva maita, jotka vastaavat 5/192 manttaalia. Laillinen jako toteutui pari vuotta myöhemmin.

Näin ollen Filip Rahkolan talohaaralla (5/48 eli 0,1042 mtl) oli ennen Rahkolan virallista jakoa neljä maanomistajaa tasaosuuksin, 5/192 (= 0,0260) manttaalia kullakin:

• Wilhelm Filipinpoika Rahkola 5/192 mtl
• Juho Jaakko Filipinpoika Rahkola 5/192 mtl
• Anna Kaisa Antintytär Rahkola 5/192 mtl
• Hermanni Juhonpoika Latva-Rahkola 5/192 mtl

Palataan vielä siihen, mistä Anna Kaisa Antintytär Rahkola sai osuutensa tähän talonhaaraan. Kuten yllä kerrottiin, Filip Rahkola oli myynyt kolmasosan eli 5/144 (= 0,0347) manttaalin "Rintarahkolan" omistamastaan talo-osuudesta vuonna 1883 Hermanni Matinpoika Peltoniemelle eli Rahkolalle, joka oli talollinen Matti Kustaanpoika Möykyn (alkuaan Piipari) poika. Hermanni kuoli melko pian edellä kuvatun tragedian jälkeen, 8.11.1893. Anna Kaisa Antintytär Rahkola osti tämän osuuden (ns. Rintarahkolan) huutokaupassa Hermanni Matinpojan alaikäisen pojan Frans Oskarin holhoojalta Jaakko Matinpoika Möykyltä 3175 markan hinnalla 12.5.1894 ja myi reilut kaksi vuotta myöhemmin edellä kuvatulla tavalla osuudestaan kolmanneksen eli 5/576 manttaalia Ulriika Kaaprielintytär Köykkälälle eli Latva-Rahkolalle ja hänen miehelleen, jolloin myös Anna Kaisan osuudeksi jäi 5/192 manttaalia. Jaakko Möykylle oli myönnetty kiinnitys veljensä Hermannin Rintarahkolaan kahden velkakirjan (600 ja 2400 markkaa) vakuudeksi, joten hänen intressinsä Rintarahkolan myynnissä ei perustunut yksinomaan yllä mainittuun holhoojuuteen.

Ennen Rahkolan virallista jakoa vuosisadan vaihtuessa tehtiin Filipin talohaarassa vielä yksi kauppa, jossa Anna Kaisa Antintytär Rahkola luopui loppuomistuksestaan (5/192 mtl) 17.5.1898. Se päätyi tasan Filipinpojille, veljekset Wilhelm ja Juho Jaakko Rahkolalle (5/384 mtl kummallekin) kauppahinnan ollessa 3750 markkaa. Näin heidän kummankin osuudeksi muodostui Rahkolan jaossa mainittu 5/128 eli 0,0390 manttaalia.

Rahkolan jaon jälkeen Latvarahkolan talo meni myyntiin. Ulrika kauppasi taloa jo v. 1901 miehensä ollessa edelleen Amerikassa. Hermanni Latva-Rahkolan vanhempi veli, Kyynyn talollinen Matti Juhonpoika Korpi-Kyyny ja vaimonsa Kaisa Sofia Heikintytär ostivat sen 26.7.1903, mutta sekin omistus jäi lyhytaikaiseksi, kuten jäljempänä Latvarahkolaa käsittelevässä kohdassa ilmenee. Kyyny liittyy Latvarahkolan omistajaveljeksiin myös siten, että Hermannin ja Matin äiti Susanna Salomonintytär (s. 1820) oli Kyynyn talon tytär. Matin ja Kaisan poika Matti Rintamäki hukkui Titanicin haaksirikossa 1912.

Isojaon täydennys ja Rahkolan jako

Kuvernöörinvirasto antoi päätöksellään 1.6.1889 isojaon täydennyksen komissiomaanmittari Theodor Högströmin tehtäväksi. Kauhajoen maanomistajat kokoontuivat Högströmin johdolla Aronkylän Mattilan kestikievariin 7.7.1890. Päntäneen maanomistajia tilaisuudessa edustivat Aabraham Kyyny, Tuomas Nirva, Jooseppi Halkola, Juho Rahkola, Johan Frösén, Tuomas Käyrä, Konstantin Pentilä ja Matti Möykky. Isojaon rajat päätettiin paaluttaa kartan mukaan, mutta mikäli kartta oli epäselvä, päätettiin jako tehdä riidattoman nautinnon mukaan.

Jakamattomia maita ei enää ollut vanhoja ruotutiloja lukuun ottamatta. Päätettiin tilata kuvernöörinvirastosta vanhat ruotukirjat ja kutsua asianosaiset keskustelemaan asiasta. Myöhemmin selvisi, että ruotukirjat tuhoutuivat Vaasan palossa 1852. Niinpä päätettiin jättää ruotutilat niille maanomistajille, joiden mailla ne sattuivat sijaitsemaan.

Johan Frösén ilmoitti tilaisuudessa, että hänen talonsa rajat oli pyykitetty 1870 ja vahvistettu oikeudessa 20.3.1867, jonka vuoksi hän pyysi päästä vapaaksi tässä työssä syntyvistä maksuista. Muut asianosaiset eivät sitä hyväksyneet. Päntänettä koskevia jakokokouksia pidettiin kesällä 1892 kahdesti, toinen Rahkolan ja toinen Talvitien talossa. Niissä päätettiin lähinnä hajallaan olleiden ulkoniittyjen yhdistämisestä. Myöhemmissä tilajaoissa isojaon täydennyskartta vuodelta 1894 tuli olemaan jaon perusta, kuten mm. Pentilän jakotoimituksesta 1905 ilmenee.

Rahkolan maanomistajat täydennysjaon valmistuessa syksyllä 1893 olivat seuraavat talolliset:

1. Juho Juhonpoika (Eenokki Ala-Rahkolan haaran omistaja)
2. Juho Jaakko Filipinpoika (Filip Ala-Rahkolan haaran omistaja)
3. Wilhelm Filipinpoika (Filip Ala-Rahkolan haaran omistaja)
4. Hermanni Matinpoika (Filip Ala-Rahkolan haaran omistaja)
5. Hermanni Hermanninpoika (Mäki-Rahkola)
6. Malakias Salomoninpoika (Yli-Rahkola)

Rahkolan halkominen valmistui 1900

4.2.1875 oli komissiomaanmittari Herman Barcker määrätty toimittamaan Rahkolan halkominen, jonka työn hän aloitti 22.7.1875 keskeyttäen sen, koska isojaon toimeenpano oli keskeneräinen. Vuosina 1769-70 aloitettu isojako saatettiin päätökseen vasta 1893, kuten edellisestä kappaleesta ilmenee.

24.7.1899 halkomistoimitusta jatkettiin maanmittari L. P. Pitkäsen toimesta. Alla olevat kartat liittyvät ko. toimitukseen. Ensimmäisessä toimituskokouksessa olivat läsnä seuraavat Rahkolan talon omistajat:

1:1 Wilhelm Filpuksenpoika Harjurahkola 5/128 mtl

1:2 Jaakko Filpuksenpoika Keskirahkola 5/128   ”

1:3 Hermanni Juhonpoika Latvarahkola 5/192   ”  

1:4 Juho Samelinpoika Alarahkola 5/96     ”

1:5 Hermanni Hermanninpoika Mäkirahkola 5/48     ”

1:6 Malakias Salomoninpoika Ylirahkola 5/48     ”

1:7 Sameli Samelinpoika Kalliorahkola 5/96     ”

Kolmen ensimmäisen tilaosuuden summa (ent. Filip Rahkola) on 5/48 manttaalia, samoin Alarahkolan ja Kalliorahkolan (ent. Eenokki Rahkola). Latvarahkolan syntyhistoria on kuvattu oman otsikon alla.

Rahkolan kartanot ympäröity punaisilla neliöillä, Ylirahkolan riihet punaisella ja Möykkytien meijeri sinisellä soikiolla. 
Yli-Rahkolan kartanosta oli tieyhteys Möykkytiehen.
Karttapohjana MHA uudistuskartta Rahkolan halkomista varten 1900 (L.P. Pitkänen)

Rahkolan kotipalsta-alueen eteläosa. Keskivaiheilla Kalliorahkola (1:7) kallioineen.
Ollin oikoosen länsipuolella Kärppäoja-nimiset Latvarahkolan, Alarahkolan ja Keskirahkolan tilat(1:3,4 ja 2).
MHA uudistuskartat Rahkolan halkomista varten 1900 (L.P. Pitkänen)

• Matti Käyrä, Valentin Kullas-Nirva ja J. H. Siltanen perustivat Möykkytien varteen Mäkirahkolan ja Alarahkolan rajamaalle vuonna 1888 meijerin, jonka sijainti näkyy yllä olevissa kartoissa sinisellä viivalla ympäröitynä (kuvio 184). Meijeri oli varustettu käsikäyttöisellä separaattorilla ja hevoskiertokirnulla. Meijeri siirtyi 1.1.1898 osakeyhtiölle, josta oli tarkoitus muodostaa osuusmeijeri. Kauppahinta oli 1700 Smk, isännöitsijänä toimi kansakoulunopettaja Filip Korpi (26.1.1898 Suupohjan Kaiku). Korpi kuoli keuhkokuumeeseen keväällä 1899. Toiminta hiipui ja vuonna 1903 tämä yhtiö purkautui. Meijeri myytiin Kauhajoen Meijeriyhtiölle. Sanomalehti Kokkolassa 2.5.1903 olleen uutisen mukaan 27.4.1903 pidetyssä Päntäneen osakemeijerin huutokaupassa talolliset Tuomas Rahkola, Samuel Ala-Keturi ja kauppias J. V. Peltonen huusivat meijerin kalustoineen 1600 markan kauppahinnasta. Uutisen mukaan osuustoimintauskoa ei tunnu siksi vielä olevan kylässä, jotta olisi woinut osuusmeijeriä ajatella. Meijeri toimi kuorima-asemana, josta kerma vietiin Mattilan meijeriin Aronkylään. Päntäneen Osuusmeijeri perustettiin vasta 1925 ja se toimi vuoteen 1989 asti.

Latvarahkolan ja Alarahkolan isännät olivat Rahkolan halkomisen aikaan Amerikassa, ja heitä edusti valtakirjalla kotimaahan jääneet puolisot Ulrika Latva-Rahkola ja Adolfiina Ala-Rahkola. Talolliset ilmoittivat, että uusia viljelyksiä on viime aikoina tehty paljon ja päätettiin, että kaikki tilukset mitataan uudestaan. Kotipalstat mitattiin 12.9. - 14.10.1899, mutta talventulon lähestyessä ulkopalstat mitattiin vasta seuraavana kesänä, 6.-12.7.1900.

Tiluksien jyvityksen alkaessa 1.9.1900 todettiin Juho Samelinpoika Alarahkolan myyneen talonsa Aukusti Juhonpoika Saarelle. Amerikassa oleva Sameli Kalliorahkola oli myynyt viidenneksen talostansa, siis 1/96 manttaalia kauppias Jaakko Wihtori Peltoselle ja hänen vaimolleen Olga Augustalle 18.11.1899. Tämä tila nimitettiin Toivolaksi ja se sai numeron 1:8. Jyvitys valmistui 8.9.1900. Ylirahkolan sukupolvenvaihdoskin ehti tapahtua ennen toimituksen valmistumista. Kokouksessa 26.9.1900 talon todettiin siirtyneen Tuomas Malakiaanpojalle. Samassa kokouksessa Ulrika Latva-Rahkola ja Justiina Kallio-Rahkola edustivat Amerikassa olevia miehiään.

• Sameli myi loput 4/96 manttaalia omistamastaan Kalliorahkolasta vuotta myöhemmin 1.11.1900 Joakim ja Amanda Tall’lle. Pari vuotta myöhemmin Kalliorahkola siirtyi pitkäaikaiseen omistukseen, kun Amerikasta palanneet Nikolai ja Vilhelmiina Tuuri ostivat sen 19.7.1902. 
  

11.10.1900 esiteltiin jakoehdotus maanomistajille. Muutama muutos tehtiin, mm. Ylirahkolan ja Alarahkolan raja siirtyi osittain pois Möykkytieltä, niiden alkuperäiseltä jakolinjalta. Rajan kulku näkyy oheisten karttojen (KA) kuviossa 127. Rajapyykkien 35, 36, 37 ja 38 erottama alue siirtyi Ylirahkolalta Alarahkolalle. Jakorajat paalutettiin 27.10.1900 ja uusien viljelyrajojen sovittiin tulevan voimaan 1.10.1901. Päätöskokous pidettiin 30.10.1900.

Päntäneen keskustaajama kauppaliikkeineen on osa Rahkolan kylää ja muodostui sen läpi kulkevan tien varteen Harjurahkolan, Keskirahkolan, Alarahkolan, Ylirahkolan ja Toivolan tilojen alueelle. 

Harjurahkola

Wilhelm Rahkola meni Amerikkaan toukokuussa 1883 ja oli siellä joulukuuhun 1885 asti eikä siten voinut osallistua huhtikuussa 1885 Päntäneellä järjestettyyn kutsuntatilaisuuteen. Kruununnimismies Gyllenbögelin toimesta asiaa käsiteltiin oikeudessa 6.3.1886. Wilhelm kertoi sairauden estäneen häntä palaamasta Amerikasta kutsunta-aikaan.

Syyttäjä Gyllenbögel oletti tietävänsä paremmin. Niinpä kihlakunnanoikeus oikeus tuomitsi Wilhelmin siitä vetämään sakkoa 20 markkaa, jotka sakot menevät kolmijakoon kruunulle, kihlakunnalle ja syyttäjä Kaarle Gyllenbögelille, mutta sovitetaan maksuvarain puutteessa kahdeksan päivän vesi ja leipä vankeudella, jota paitsi Wilhelm Rahkolan pitää, jos hänet katsotaan siihen soveliaaksi, palveleman vakinaisessa sotapalveluksessa niin kuin olisi hän nostanut arvan, joka siihen velvoittaa.

Wilhelm kävi armeijan ja sai siltä reissulta "kraatarin" taidon. Asiaan saattoi myötävaikuttaa Wilhelmin avioituminen vuonna 1886 ammattisukuun. Puoliso Amalia oli nimittäin räätälimestari Niilo Wallenbergin tytär. Tästä avioliitosta jäi eloon pojat Antti Herman ja Juho Filip. Antista tuli vaasalainen tehtailija, josta lisää jäljempänä. Juho Filip muutti myös Vaasaan 1923, jossa avioitui 1925 ja kuoli lapsettomana 1951.

Amalian kuoltua Wilhelm avioitui Salomon Koskesta vuonna 1894 eronneen Heta Sofia Kosken kanssa vuonna 1899. Heta Sofialla oli ensimmäisestä avioliitostaan yksi tytär, vuonna 1884 syntynyt Veera Maria, josta tuli Aleksanteri Hermanninpoika Mäki-Rahkolan puoliso vuonna 1906. Wilhelmille ja Heta Sofiallekin syntyi tytär 5.12.1899, Sigrid Sofia Rahkola eli "Sepän Siikri". Nimi juontuu puolisoon, joka oli Räisälässä syntynyt Eino Seppä. Evakkotaival toi Päntäneelle myös Einon Aili-sisaren perheen kahdesti. Aili ja Ilmari Henttisen perhe asui Vilho Käyräkosken talossa Päntäneellä ennen muuttoaan Kokemäelle.

Ketolan sijainti. Pitäjänkartta 1932 (KA)

Wilhelm Rahkola oli monella tavalla mukana kehittämässä Päntäneen kylää, mm. perustamassa Päntäneen Osuuskauppaa vuonna 1906 ja Päntäneen Osuuskassaa vuonna 1914. Hän myi talonsa Antti ja Aleksandra Korhoselle 31.1.1907 pidättäen siitä itselleen ½ hehtaarin Ketola-nimisen palstan (1:21, viereisessä kartassa punainen). Aleksandra Korhonen (o.s. Yli-Teevahainen) oli Wilhelm Rahkolan serkku, sillä Aleksandran isä Vilhelm Teevahainen ja Wilhelmin äiti, siis Filipin toinen vaimo Maria Sofia, olivat sisaruksia. Antti ja Aleksandra Korhonen ostivat myös Harju-Heikkilästä 1/48 manttaalin tilan, jonka myivät vävylleen ja vanhimmalle tyttärelleen Jaakko Artturi ja Ellen Maria Tuurille v. 1921. Harju-Rahkolan Ketolan vainiolla sijainnut lähde oli yksi Päntäneen vesivaroista. Sameli Yli-Halkola, Arvid Halkola ja Halkolassa sijainnut Rauhalan talo vetivät sieltä vesijohdon itselleen vuonna 1918.

Wilhelmin kuoltua 1920 perinnönjakoa ei toimitettu vaan omaisuus jäi keskinäisen testamentin perusteella leskelle, joka jäi asumaan Ketolaan. Wilhelmin toisen puolison Heta Sofian kuoltua vuonna 1939 hänen lapsensa Veera Maria Mäki-Rahkola ja Sigrid Sofia Rahkola (myöhemmin Seppä) perivät kaiken jäämistön. He kuitenkin luopuivat testamentin mukaisista oikeuksistaan ja halusivat puolet jäämistöstä jaettavan Wilhelm Rahkolan kaikkien lasten kesken. Niinpä perinnönjakotilaisuudessa Kauhajoella vuonna 1939 olivat läsnä myös tehtailija Antti Rahkolan leski Martta alaikäisten lastensa edustajana ja Antin ensimmäisestä avioliitosta oleva poika Yrjö Erkki Rahkola, jotka kaikki asuivat tuolloin Helsingissä.

Wilhelm Rahkola, Harju-Rahkolan isäntä 1886-1907, s. 1.5.1863, k. 20.10.1920
1. puoliso: 1886 Amalia Niilontytär Wallenberg, s. 1.1.1868, k. 6.12.1898

Wilhelm Rahkolan hauta

Aikuisikään eläneet lapset:
1. Antti Herman, tehtailija, s. 31.7.1887 Kauhajoki, k. 12.3.1929 Vaasa (perhetiedot jäljempänä)
2. Juho Filip, varastonhoitaja, s. 4.8.1896, k. 7.2.1951 Vaasa. Asui Helsingissä, josta muutti Vaasaan 1923. Puoliso: 12.4.1925 Lovisa Aleksandra Lindqvist, s. 29.8.1896 Vaasa, k. 17.5.1966 Vaasa.

2. puoliso: 16.7.1899 Heta Sofia Iisakintytär Koski, s. 18.8.1859, k. 16.2.1939

Lapsi:
3. Sigrid (Siiri, Siikri) Sofia, s. 5.12.1899, k. 30.5.1982. Puoliso: 1.8.1942 Eino Seppä, s. 5.2.1907 Räisälä, k. 19.8.1963. Eino Sepän sisar Aili Henttinen ja miehensä Ilmari lapsineen olivat evakossa sekä talvi- että jatkosodan aikaan Vilho Käyräkosken talossa, josta lähtivät Kokemäelle 1946.

Heta Sofia Iisakintyttärellä oli tytär myös ensimmäisestä avioliitostaan Salomon Kosken (s. 1861 Ilmajoki) kanssa:
Veera Maria, s. 5.7.1884, k. 29.7.1953. Veera Maria avioitui Aleksanteri Hermanninpoika Mäki-Rahkolan kanssa v. 1906 ja synnytti viisi tytärtä.

 

 

Antti Juhonpoika Korhonen, Harju-Rahkolan isäntä 1907-, s. 5.5.1879, k. 26.8.1945.
Puoliso: 18.11.1899 Aleksandra Vilhelmintytär Yli-Teevahainen, s. 27.7.1879, k. 7.9.1951.

Aikuisikään eläneet lapset:

1. Ellen Maria s. 14.3.1900, k. 18.2.1985. Puoliso: 10.4.1921 Jaakko Artturi Tuuri, s. 20.9.1898 Sudbury, Kanada, k. 19.1.1971. Asuivat Heikkilänkylässä.

2. Aleksi Einari s. 30.5.1901, k. 22.7.1951. Puoliso: 20.5.1929 Martta Keski-Rahkola, s. 19.11.1905, k. 15.10.1985. Lunastivat 1929 Keskirahkolasta 2/3. Lapset Esko Korhonen ja Eija Hautamäki.

3. Toivo Vilhelm s. 14.7.1907, k. 15.6.1976. Puoliso: 13.5.1934 Valma Elisabet Mäki-Kullas, s. 1.5.1910, k. 4.9.1968.

5. Milka Aleksandra s. 27.2.1910, 26.3.2002 Isojoki. Puoliso: 11.12.1937 Arvo Nikolai Matinpoika Kujanpää, s. 3.6.1909 Isojoki, k. 23.6.1986 Isojoki. Asuivat Isojoella.

6. Viljo Antero s. 1.5.1912, k. 15.1.1996. Puoliso: 7.7.1945 Signe Annikki Keto-Keturi, s. 22.9.1922.

7. Aune Vilhelmiina s. 20.8.1913, k. 7.7.1983. Puoliso: 7.7.1935 Martti Johannes Peltoniemi, s. 20.7.1910, k. 10.3.1992.

8. Sylvi Raakel s. 25.11.1914, k. 19.6.1985. Puoliso: 14.4.1935 Aleksi Korpi-Kyyny, s. 17.10.1904, k. 28.12.1988.

9. Saara Kaarina s. 15.12.1917. Puoliso: 28.10.1948 Väinö Antero Viitanen, s. 15.3.1914 Ylistaro.

 

Tehtailija Antti Rahkola

Wilhelm ja Amalia Rahkolan poika Antti Rahkola toimi ensin osuustoiminta-alalla ja Lapuan Rautakaupassa, kunnes siirtyi Vaasaan Teräs Oy:n palvelukseen vuonna 1914 konttoristiksi. Hänen ensimmäinen vaimonsa, lapualainen Maria Alina Sillanpää kuoli vuonna 1918 Antin jäädessä kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Hän avioitui uudelleen vuonna 1919 Pietarsaaresta Vaasaan muuttaneen tarjoilija Martta Suosalon kanssa. Martta Suosalo oli syntynyt Messukylässä, joka on ollut osa Tamperetta vuodesta 1947. Heillä oli kolme tytärtä. Viereinen valokuva T. J. Korpelan teoksesta (1929 Vaasa): Vaasan Tehdas- ja Käsityöyhdistys 1869–1929.

Antti Rahkola kuoli maaliskuussa 1929 vain 42 vuoden iässä. Lehtitietojen mukaan hän oli loukkaantunut melko pahoin vajaa kaksi kuukautta aiemmin sattuneessa autokolarissa Vaasan Koulukadun ja Kasarminkadun risteyksessä. Yhtiön toiminta kuitenkin jatkui, toimitusjohtaja J. E. Rintasen luotsaamana.

Rahkolan tehdas Vaasan Palosaarella. Kuva J. E. Rintanen 1930 (Fb Vanhoja Valokuvia Vaasasta, Aulis Hietikko)

Kuolinpesä myi Antti Rahkolan omistamat yhtiön osakkeet (340 kpl) 3.5.1929. Liikenimi lyhennettiin vuonna 1941 Oy Rahkola Ab: ksi. Tehdastoiminta on nykyään loppunut, mutta tehdasalue (tontti 17-7-2) tunnetaan edelleen Palosaaren rannalla Salmikadun pohjoispäässä Rahkolan alueena. Alue on arvokasta rantamiljöötä, joka osaltaan kuuluu ranta-alueen vireillä olevaan suunnitteluun (kuva vasemmalla, OT 2020).

Vuonna 1919 hän perusti Vaasan Palosaarelle toiminimen Antti Rahkola, joka valmisti erilaisia maataloustyökaluja. Yhtiömuoto muuttui vuonna 1925 hyvän menestyksen myötä osakeyhtiöksi nimeltä Oy Antti Rahkola, Levyteostehdas Ab. Tuolloin pääartikkeleita olivat haravat, lapiot, kuokat ja erilaiset rakennustarvikkeet. Salmikadun ja Sundin rannan välinen tehdaskiinteistö on rakentunut vaiheittain. Rakennuksissa toimi 1890-luvulta lähtien sianteurastamo, 1910-luvulla kalaverkkotehdas ja lopulta Antti Rahkola, joka valmisti aluksi maataloustyökaluja, myöhemmin muutakin metallituotteita, mm. saranoita ja heloja.

Antti Rahkola asui kantakaupungissa Korsholmanpuistikko 2:ssa (Rantakatu 21), A. W. Stenforsin piirtämässä talossa, joka edelleen seisoo sijoillaan. Leski Martta Rahkola muutti Antin kuoltua lapsineen synnyinseudulleen Tampereelle (22.8.1929), josta edelleen Helsinkiin vuonna 1930. Siellä hän asui em. perintöasiakirjojen mukaan vielä ainakin vuonna 1939, mutta heidät molemmat on haudattu Vaasan vanhalle hautausmaalle kuten myös Antin Vaasassa asunut veli Filip vaimoineen.

Rahkola, Antti Herman, tehtailija, s. 31.7.1887 Kauhajoki, k. 12.3.1929 Vaasa

1. puoliso: ∞ 4.10.1913 Lapua Maria Alina Sillanpää, s. 18.9.1893 Lapua, k. 5.8.1918 Vaasa. Haudattu Lapualla.

Lapset:

1) Yrjö Erkki, s. 14.6.1914 Vaasa, k. 20.5.1979 Helsinki. Kävi Vaasan Lyseota vuodesta 1924 Tampereelle muuttoon saakka (1929). Muusikko. Puoliso: ∞ 21.11.1935 Pori Hellin Manja Amanda Nurmi, s. 28.6.1910 Turku, k. 1957. Oli kirjoilla Porissa v. 1939, muutti sinne Toijalasta 1935. Puolison syntymä- ja kuolintieto: MyHeritage.fi.

2) Anna Maria, s. 27.10.1915 Vaasa, k. 20.9.1928 Vaasa 

2. puoliso: ∞ 7.7.1919 Vaasa Martta Elisabeth Suosalo, s. 16.11.1898 Messukylä, k. 6.3.1968. Haudattu Vaasassa.

Lapset:

3) Anna-Liisa, s. 15.10.1922 Vaasa, k. 12.3.1996. Puoliso: Thorbjörn Gullichsen, s. 1898 Kotka, k. 1966. Puolison tiedot: Geni.com.

4) Paula Annikki, s. 27.3.1927 Vaasa

5) Sirkka Liisa Serafiina, s. 22.12.1928 Vaasa

Vaasa 25.08.1934

 

Keskirahkola

Keski-Rahkolan (1:2) kotipalstan jakolinja vuodelta 1928 on piirretty turkoosilla. Länsipuoli tuli Jaakko Rahkolalle (nuor.). MHA Uudistuskartat Rahkolan halkomista varten 1900 (L.P. Pitkänen). Pohjoisnuoli ylempänä olevassa kartassa. (KA)

Jaakko Rahkolan kotipalsta 1:76. josta erotettiin Osuusmeijerin tontti (1:72) v. 1926 (MMH pitäjänkartta 1932)

Juho Jaakko ja Edla Keski-Rahkolalla oli kolme perillistä: täyskaima Juho Jaakko Rahkola (mm. Erkki ja Elias Rahkolan isä), Hilda Alakangas (Antti Alakankaan puoliso) ja Martta Korhonen (Aleksi Korhosen puoliso).

Wilhelm Rahkolan talonosuuden ostaneiden Korhosten poika Aleksi Korhonen lähti Kanadaan vuonna 1925. Sieltä palattuaan hän avioitui (1929) Martta Keski-Rahkolan kanssa ja he ostivat Martan vanhemmilta, Juho Jaakko ja Edla Rahkolalta, 2/3 Keski-Rahkolasta vuonna 1929 (0,0248 mtl, 1:77)). Kolmanneksen oli ostanut Martan veli Juho Jaakko Rahkola, jonka osuus 0,0122 manttaalia (Vainio 1:76) oli lohkottu Keskirahkolasta jo vuotta aiemmin, vuonna 1928. Näin syntyneiden uusien talonosuuksien kotipalstojen välinen raja näkyy sekä Rahkolan jakokartassa että pitäjänkartassa (yllä). Keskirahkolasta oli ennen jakoa lunastettu Perämäen torppa v. 1911 ja myyty tontti Päntäneen Osuusmeijerille v. 1926 (oheisessa kartassa 1:72 Osmj). Perämäen torpan lunastuksessa muodostui Jaakko Iisakinpoika Perämäelle kaksi yli 5 ha tilaa: Perä (1:21) ja Perämäki (1:20).

Vaasa-lehdessä oli meijerin perustamisesta juttu 16.07.1925: ...käytiin konsulentin kanssa tarkastamassa meijerin ajateltua paikkaa, jota hän piti erittäin sopivana. Paikan on lupautunut antamaan majatalon isäntä Juho Jaakko Rahkola kartanoansa vastapäätä maantien vierestä 5,000 markan hinnalla tynnörinaialta. Maa on viettävä jokeen, joka on ääressä ja jokirannassa on hyvä suuri lähde, josta vesi virtaa voimakkaasti ulos.

Etualalla J. Rahkolan talo no 2. Vasemmalla näkyy hänen ensimmäinen talonsa.
Kuva: Eino Metsä-Pentilä (Antti Isoniemen arkisto)

Meijeriä vastapäätä tien itäpuolelle sijoittuivat myöhemmin Väinö ja Solveig Tuurin kaupparakennus vuodelta 1935 ja viereinen "pankkirakennus" 20-luvulta, joka oli alkuaan J. J. Rahkolan talo. Talo oli Jaakko Rahkolan asuintalo, jonka yläkertaan asettui Päntäneen Osuuskassan konttori vuonna 1925.Talo oli Kuisman veljesten omistuksessa ja kauppana vuosina 1940–42, jonka jälkeen se siirtyi Väinö Tuurin omistukseen. Kauhajoen Säästöpankin Päntäneen konttori sijaitsi siinä keväästä 1946 alkaen (yllä olevassa valokuvassa vasemmalla takana). Noin v. 1940 Rahkola rakensi viereiselle tontille uuden liiketalon (kuvassa etualalla), jonka yläkerrassa Juho Jaakko ja Alma Serafia Rahkolan perhe asui. Siinä oli myös aluksi kahvila ja v. 1945 siihen tuli Päntäneen postitoimisto ja Suupohjan Osuusliikkeen myymälä. Postitoimisto siirtyi Ilmari Yli-Pentilän taloon v. 1948, jolloin Osuusliike laajeni koko alakertaan. Päntäneen keskustan esittely tämän linkin takana.

Juho Jaakko Rahkola, Keski-Rahkolan isäntä, s. 21.7.1865, k. 29.9.1949
Puoliso: 1887 Edla Matintytär Kohtala, s. 27.4.1866 Teuva, k. 8.1.1948

Lapset:
1. Juho Jaakko s. 28.10.1896, k. 20.9.1971, autoilija. Puoliso: ∞ 5.3.1920 Alma Serafia Vilhelmintytär Neva-Heikkilä, s. 7.12.1898, k. 29.9.1975
2. Hilda Maria s. 12.2.1900. Puoliso: 5.8.1917 Antti Johannes Alakangas, s. 24.4.1892, k. 2.1.1981
3. Martta s. 19.11.1905. Puoliso: 20.5.1929 Aleksi Einar Korhonen, s. 30.5.1901, k. 22.7.1951

Latvarahkola

Suupohjan Kaiku 29.10.1901

Kuten edellä mainittiin Latvarahkolan talo meni myyntiin Rahkolan jaon jälkeen. Ulriika kauppasi taloa lehti-ilmoituksella jo 1901 miehensä Hermannin ollessa edelleen Amerikassa. Hermannin veli Korpikyynyn isäntä Matti Juhonpoika Korpi-Kyyny osti sen 5000 markan kauppahinnalla 26.7.1903. Petter Hällströmin sukukirjan mukaan Hermanni Latva-Rahkola oli vuodesta 1903 lähtien Hyypän kylän Rahikan Myllymaan torppari ja myöhemmin siellä itsellinen. Rippikirjan mukaan siltä näyttää, mutta talon myytyään Ulrika hankki itselleen ja nuorimmille lapsilleen Amerikan passit ja lähti helmikuussa 1904 Amerikkaan. Suomeen jäänyt, lokakuussa 1904 avioitunut tytär Aino Mariakin lähti lopulta miehensä Antti Ratuksen ja lastensa kanssa Amerikkaan 1913.

Esa Tuuri on selvitellyt Ulriika Latva-Rahkolan ja hänen perheensä myöhempiä vaiheita Amerikassa. Alla on referaatti aihetta käsittelevästä artikkelista, joka julkaistiin Juuret-lehdessä 4/2014. Ulriika julistettiin Suomessa kuolleeksi 1.1.1950.

Amerikassa Larvat asettuivat asumaan Toivolan kylään St. Louisin piirikunnassa Minnesotassa, jonne he raivasivat farmin. Kylä oli vastaperustettu, ja siitä syystä heidän talossaan pidettiin kylän koulua vuosina 1904-06. Muistona siitä, että perhe oli ensimmäisiä seudun raivaajia, yksi alueen teistä on nimeltään Larva Road.

Minnesotan vihkitiedoista käy ilmi, että Ulriika meni 18.11.1915 toiseen avioon John Nevalaisen kanssa, joka asui läheisessä Lavell-nimisessä kylässä. Ulriika joutui noin 80 vuoden iässä sairaalahoitoon Buhl-nimiseen pikkukaupunkiin, joka sijaitseen keskellä suurta rautakaivosvyöhykettä Mesabi Rangea. Siellä hän kuoli 8.7.1936.

Juho Hermanni Köykkä(lä), Latva-Rahkola (USA:ssa Larva), s. 2.4.1847 Kauhajoki, k. 26.1.1913 Hibbing, Minnesota, USA.

Puoliso: 3.6.1879 Virrat Ulriika Justiina Peura, s. 2.2.1857 Virrat, k. 8.7.1936 Buhl, Minnesota, USA.

      Lapset:

      1.  Aleksandra s. 23.8.1879, k. 10.9.1879 Kauhajoki.

      2.  Hermanni s. 14.9.1880, k. 26.6.1947 Minnesota, USA.

      3.  Jaakko s. 13.7.1882, k. 27.5.1973 Minnesota, USA.

      4.  Aino Maria s. 14.3.1884, k. 1976. Puoliso: 8.10.1904 Antti Eemil Ratus, s. 22.1.1877.

      5.  Viktor s. 20.3.1886, k. 4.10.1976 Minnesota, USA.

      6.  Matti s. 17.3.1888, k. 20.4.1967 Minnesota, USA.

      7.  Juho s. 10.5.1890, k. 17.12.1970 Minnesota, USA.

      8.  Ilmi Elina s. 13.2.1892, k. 6.11.1980 Minnesota, USA.

Matti (s. 1844) ja Kaisa Sofia (s. 1841) Korpi-Kyynyn omistus jäi lyhyeksi. 8.2.1905 tehdyllä kauppakirjalla Pomarkussa 6.10.1876 syntynyt Oskari Kustaanpoika Öman ja Karvialla 11.4.1869 syntynyt Albertiina Hormaluoma ostivat Latvarahkolan ja muuttivat sinne huhtikuussa 1905, jonka jälkeen myös heistä alettiin käyttää nimeä Latva-Rahkola. Kauppahinta oli 6000 markkaa. Albertiina oli jäänyt leskeksi Karvialla 1903 ja heidät vihittiin vasta Kauhajoella 19.8.1905. Oskarista käytettiin joskus myös nimeä Korpioja, koska Korpioja oli hänen isänsä viimeksi isännöimä tila Karvialla. Mukana Karvialta tuli myös Oskarin vanhempi veli Kustaa Vihtori (s. 1855), joka avioitui amerikanleskeksi jääneen Aurora Jeremiaantytär Paukonojan (ent. Raippamäki) kanssa 1913. Aurorasta lisää Käyrä-kirjoituksen Ketola-Käyrää koskevassa osassa. Albertiina Hormaluomalla oli kaksoissisar Maria, joka oli avioitunut liikemies, herastuomari Jaakko Ranta-Knuuttilan kanssa 1891. Ömanin veljeksistä kolmaskin, Frans Jaakko (s. 1872), tuli Kauhajoelle. Hän päätyi Heta-vaimoineen ensin talolliseksi Nummijärvelle Koivumäen taloon vuonna 1899 ja 1905 hänkin tuli Päntäneelle Rahkolan taloon. Ömanin veljesten isä oli Kustaa Iisakinpoika (s. 1833 Pomarkku), joka oli Pomarkun Leppäniemessä Lapikiston torpparina, kunnes perhe muutti isännöimään Karvian Korpiojaa. Veljeksistä neljäs Juho (s. 1859) jäi Karvialle isännöimään kotitaloa, mutta lähti Amerikkaan 1903.

Kustaa Iisakinpoika Öman, Leppäniemen Lapikiston torppari Pomarkussa, s. 18.10.1833 Pomarkku. Puoliso: ∞ 1862 Maijastiina Kustaantytär, s. 22.4.1832 Noormarkku, k. 21.10.1904 Karvia. Kustaa Iisakinpoika Ömanin isä Iisakki Antinpoika Lapikisto (1811–1869) oli uudisrakentaja Pomarkussa, jossa Kustaa Iisakinpoika oli torpparina 1873–1895, sitä ennen pääosin renkinä Noormarkussa, Pomarkussa ja Ahlaisissa. Vuonna 1895 hän muutti perheensä kanssa Karviaan, jossa isännöi Korpiojan taloa.

Maijastiinan aviottomat lapset (2):

1. Kustaa Vihtori (Öman, Paukonoja), s. 16.10.1855 Noormarkku. 1. puoliso: ∞ 27.12.1905 Kauhajoki Serafia Iisakintytär Korpi-Uuro, Paukonoja, s. 4.1.1843 Kauhajoki, k. 12.3.1913 Kauhajoki. 2. puoliso: ∞ 13.12.1913 Kauhajoki Aurora Jeremiaantytär Raippamäki, Paukonoja e. Alaharju, s. 2.11.1877 Kauhajoki, k. 17.10.1927 Kauhajoki.

2. Juho (Öman, Korpioja), s. 31.1.1859 Noormarkku. Puoliso: ∞ 1886 Siikainen Maria Matilda Kustaantytär, s. 9.1.1865 Noormarkku

Yhteiset lapset (3):

3. Frans Jaakko (Mantila), lohkotilallinen Hyypässä, s. 27.7.1872, k. 9.4.1937. Puoliso: ∞ 13.10.1898 Karvia Hedvig Iisakintytär, s. 26.4.1881 Karvia, k. 13.8.1933. Heillä 9 lasta.

4. Olga Maria, s. 19.7.1874 Pomarkku, k. 28.3.1875 Pomarkku.

5. Oskari (Öman, Korpioja, Latva-Rahkola), s. 6.10.1876 Pomarkku. Puoliso: ∞ 19.8.1905 Kauhajoki Albertiina Juhontytär Hormaluoma, Latva-Rahkola, s. 11.4.1869 Karvia

Albertiina Latva-Rahkolan kaikki lapset olivat hänen ensimmäisestä avioliitostaan. Heistä ainakin kaksi avioitui Päntäneellä: Aina Emelia Tuomas Valentin Mäki-Keturin ja Eemil Ilmi Mäenpään kanssa.

Latvarahkolasta erotettiin Kärppäoja-niminen palstatila (1:12), jonka ensimmäinen omistaja oli juuri Ylirahkolasta luopunut Tuomas Malakiaanpoika Rahkola (1911), seuraavina Salomon Koski (1915), Eino Koski (1929), Martti Tuuri (1935) ja Erkki Rahkola (1959). Tuomas Rahkolalle se oli pelkkä viljelystila, mutta Salomon Koski rakensi siitä asuttavan tilan. Kärppäoja-nimiset palstat löytyvät myös Alarahkolan ja Keskirahkolan tiloilta. Kaikki kolme sijaitsevat vierekkäin Ollin oikoosen varrella, kuten ylempänä oleva Rahkolan halkomista esittävä kartta näyttää.

Oskari ja Albertiina Latva-Rahkola myivät useita muitakin palstatiloja Latva-Rahkolasta. 3.5.1908 Hilda Puukilan veli suutari Wilhelm Samelinpoika Puumila ja hänen vaimonsa Hilma Filipintytär ostivat kaksi maakappaletta, joista he myivät 27.7.1910 toisen puolen (Rauhala 1:15 ja Murron Alapää 1:16) torpparinpoika Juho Matinpoika Ojalalle ja toisen puolen (Pihlaja 1:17 ja Murron Ylipää 1:18) torpparinpoika Antti Matinpoika Myllykoskelle ja hänen vaimolleen Amalia Jaakontyttärelle. Juho Matinpoika Ojala kuoli Riihimäki-Rahkolan talotyömaalla tapaturmaisesti 1913, hänestä lisää Pentilän Ojalan torpan yhteydessä. Brynolf Lehtimäen äiti Emma osti Antti Myllykoskelta puolet Pihlajasta ja Murron Ylipäästä 2.7.1928. Brynolf lunasti ne äidiltään vaimonsa Rauhan (o.s. Kamila) kanssa 15.5.1933 ja muutettuaan Nirvaan (1935) myivät ne edelleen Urho ja Ellen Möykylle v. 1939.

Pihlajasta (1:17) erotettiin 0,0001 manttaalin Salonen (rno 1:106) siellä mäkitupalaisena asuneen Maria Aurora Salosen (o.s. Myllykoski) lunastettua asumuksensa itselleen v. 1943. Myllykosken ja Möykyn osuuksia ei kuitenkaan jaettu, joten loppuosa Pihlajaa oli edelleen yhteisomistuksessa vanhalla nimellään ja sai rekisterinumeron 1:105. Pihlajan omistus oli vuonna 1950 edelleen jaettuna kolmeen osaan:

Urho ja Ellen Möykky 0,0003 manttaalia
Myllykosken perikunta 0,0003 "
Maria Aurora Salonen 0,0001 "

Albertiina Latva-Rahkola myi Amerikassa oleskelevan miehensä valtuutuksella 11.5.1911 Latva-Rahkolasta kaksi maakappaletta Matti Eliaksenpoika Holmalle (s. 1869 Lapua) ja hänen vaimolleen Maria Liisa Mikontyttärelle (s. 1873). Maria Liisa oli Vilhelmiina Tuurin serkku. Niistä muodostettiin Holma- ja Mäki-nimiset palstatilat (1:13 ja 1:14), Holmat myivät ne seppä Sameli Matinpoika Iloselle.

Samuel Valentin (Sameli, s. 1886) Ilosen vanhemmat olivat Jalasjärvellä v. 1856 syntynyt Matti Efraiminpoika Ilonen ja Nirvan torpparin tytär Kaisa Sofia Kustaantytär  (s. 1853), jotka olivat Alakyynyn mäkitupalaisia ja lunastivat palstansa omakseen 30-luvun alussa. Sameli Ilonen perheineen muutti Päntäneeltä Kurikkaan v. 1917.

Holma tuli myöhemmin Kristian Koskiniemen omistukseen ja hänen jälkeensä Yrjö Mäenpäälle. Metsäpalsta Mäki puolestaan oli Vilhelm Rahkolan ja sitten hänen tyttärensä Sigrid Sepän omistuksessa. Yllä mainittujen tilojen sijainti näkyy alempana olevassa kartassa.

Filip Rahkolan tilaosuus jakautui 1800-luvun loppupuolella kolmeksi talohaaraksi: Harju-, Keski- ja Latvarahkolaksi (rno 1:1, 2 ja 3). Erityisesti Latvarahkolan tilalliset myivät vuosisadan alussa lukuisia pieniä palstatiloja, mikä ei näkynyt "kantatilan" manttaaliluvussa ennen kuin palstatilajärjestelmä lakkautettiin ja niistä tuli vuodesta 1927 lähtien tavallisia itsenäisiä verovelvollisia tiloja, joille määrättiin manttaali. Esimerkkinä mainittakoon v. 1932 henkikirja, jossa Latvarahkolan kantatilan manttaaliluku oli pudonnut kaaviossa näkyvästä 0,0260 manttaalista lukemaan 0,0137.

Alarahkola

Alarahkolan talo-osuudesta (1:4) tuli vilkkaan kaupankäynnin kohde. Kuten aiemmin kävi ilmi Aukusti Juhonpoika Saari ja hänen vaimonsa Amalia Jaakontytär ostivat 5/96 manttaalin Alarahkolan vuonna 1900 ja myivät sen miltei heti pois: puolet poliisikonstaapeli S. A. Kamilalle (1900) ja puolet Vihtori ja Anna Maria Myllykorvelle (18.7.1901), jotka tulivat Rahkolaan oltuaan kolme vuotta torpparina Hyypän Ala-Teevahaisessa. Myllykorvet olivat vaihtaneet usein asuinpaikkaa, he asuivat mm. Tampereella (Vihtori siellä työmiehenä 1884-90) ja Kurikan Lohikosken talossa (1890-1898 nimikkeenä kiertolainen) ennen muuttoaan Kauhajoelle vuonna 1898.

Vihtori (Johan Viktor) Perttelinpoika Myllykorpi, s. 24.9.1861 Isojoki, k. 21.8.1923.

Puoliso: ∞ 1.7.1881 Anna Maria Juhontytär Prosimäki, s. 9.11.1857 Kurikka, k. 8.8.1921.

Lapset:

1. Elina Sofia s. 19.4.1884 Kurikka, k. 14.11.1954. Muutti Helsinkiin 1906 ja asui pitkään Teuvalla, josta palasi Päntäneelle 1937. Alla hänestä lisää.

2. Edla Maria s. 25.5.1887 Tampere, k. 16.3.1946. Puoliso: ∞ 24.11.1923 Iivari Juhonpoika Kestilä, s. 3.10.1884, k. 1966.

18.6.1904 Kamilat vuorostaan myivät talo-osuutensa 5/192 manttaalia em. Myllykorville, joiden omistusosuudeksi tuli 5/96 manttaalia. Kauppahinta oli 2800 markkaa. Myllykorvet myivät talo-osuudestaan neljänneksen (5/384) 8.12.1904 leipuri Juho Leander Johanssonille 2100 markan kauppahinnalla. Kauppahinnan lisäksi ostajat sitoutuivat vastaamaan talo-osuutensa mukaisesta eläkkeestä eläkemies Sameli Juhonpoika Hyyppäselle eli Ala-Rahkolalle ja hänen vaimolleen Kreeta Sofia Iisakintyttärelle.

Kuhmoisissa syntynyt leipuri Johansson tuli Kauhajoelle Helsingistä maaliskuussa 1902. Kamilat jatkoivat talokaupan jälkeen asumista entisessä talossaan, ns. Honkalassa, mutta Myllykorven vuokralaisena. 50 vuoden vuokrasopimukseen kuului 34,5 aarin tilusalue, jossa hänellä on jo huoneet rakennettuna. Vuosivuokra oli kymmenen markkaa. Kamilat lunastivat Jukolan talon itselleen v. 1918, kuten jäljempänä ilmenee. Myllykorven kanssa teki vuokrasopimuksen myös suutari Wilhelm Samelinpoika Lahtinen ja hänen vaimonsa Hilma Filipintytär syyskuussa 1905. Hilda Puukilan veli Wilhelm Lahtinen tuli paremmin tunnetuksi nimellä Ville Puumila.

Vihtori Myllykorpi julkaisi Tampereella asuessaan runoja ja kertomuksia. Myöhemmällä iällä Kauhajoella hän toimi Evankeliumiyhdistyksen saarnaajana. Hän julkaisi myös runomuotoisia painotuotteita, joista tunnetuin on Murhalaulu vuodelta 1887. Se kertoo Leena Heikintytär Koivistosta, joka tuli poikansa murhaamaksi Luovankylässä.

Lapsista kaksi tytärtä eli aikuisikään. Vanhempi tytär Sofia eli naimattomana Teuvalla, josta palasi Päntäneelle Ylimöykkyyn 1937 ammattinimikkeenään luonnonparantaja. Kuten oheisesta Vaasa-lehden leikkeestä ilmenee, hänellä oli Hiukkajärven rannalla pieni vaatimaton luonnonparantola, jossa hän lienee myös asunut, kunnes osti 23.3.1950 Uuno ja Impi Laitilalta talon Möykkytien varrelta Laitiloiden muuttaessa asumaan Pentilän kansakoululle. Laitilat olivat ostaneet kyseisen Leskisten omistamasta Suomelasta (1:91) lohkaistun 0,04 ha Laitilan (1:94) 1930-luvun lopussa Leskisiltä. Ilmeisesti tontilla oli jo tuolloin myös asuinrakennus, jossa Laitilat harjoittivat leipomotoimintaa.

Sofia Myllykorpi (k. 1954) testamenttasi Laitilan suomalaiselle evankeliumiyhdistykselle ja Suomen juutalaislähetykselle. Talossa asui Myllykorven jälkeen Jouko Metsälä perheineen. Sofian nuorempi sisar Edla Maria oli avioliitossa, mutta yksikään hänen kolmesta lapsestaan ei elänyt aikuiseksi. Edla Marian leski Iivari Kestilä jäi Päntäneelle. Myös Vihtori ja Anna Maria Myllykorpi elivät Rahkolassa palstatilallisina kuolemaansa saakka. Vihtori Myllykorvella oli myös Tarkassa noin 30 ha metsätila nimeltä Korpi-Tarkka.

Uuno Juho Laitila, s. 19.4.1899

1. puoliso: ∞ 1916 Aleksandra Kauhajärvi, s. 23.8.1899. Kaksi lasta.

2. puoliso: ∞ 21.7.1934 Impi Maria Kamila, s. 8.11.1899

Päntäneen kyläkirjassa (1993) on Jussi Kankaan kertomus Päntäneen metsästysseuran synnystä. Siitä ilmenee, että seura rakensi hirsimajan Sofia Myllykorven mökin paikalle, joka tuli huutokaupattavaksi Kauhajoen seurakunnan luovuttua siitä. Sofia Myllykorpi oli testamentannut Hiukkajärven mökkinsä Kauhajoen seurakunnalle, joka piti siellä nuorisoleirejä 1960-luvun alkuvuosiin, mutta siirsi sitten toimintansa sieltä Nummijärvelle Majamäen leirikeskukseen. Onni Pentilä kertoo em. artikkelissa käyneensä talviaikaan 1940-luvulla Sofia Myllykorven tuvassa, jossa sisällä asui Sofian lisäksi yksi lehmä peruslämpöä pitämässä Sofian nukkuessa yöt keinutuolissa etäällä kylmästä lattiasta. Metsän antimet ja lehmänmaito riittivät peruselintarvikkeiksi.

Myllykorvet luopuivat Alarahkolasta jo 26.9.1905 Frans Kustaanpoika ja Heta Iisakintytär Mantilan ostaessa sen 7000 markan kauppahinnalla. Myllykorvet siirtyivät Sofia-tytärtä lukuun ottamatta aluksi Kyynyyn viljelemään Kataja-nimistä tilaa Tuomas Filipinpoika Rahkolan (myöh. Ranta) lähtiessä sieltä Alarahkolan Ranta-nimistä palstatilaa isännöimään Ollin oikoosen varteen. Myllykorvet palasivat Rahkolaan v. 1914 entisen Ojalan torpan tiluksille. Sofia Myllykorpi muutti Helsinkiin v. 1906, mutta palasi myös aikanaan Päntäneelle, kuten edellä ilmeni.

Mantilat myivät Alarahkolan 11.5.1908 edelleen Amerikassa olevalle Frans Mantilan veljelle Oskari Kustaanpoika Latva-Rahkolalle ja hänen vaimolleen Albertiina Juhontyttärelle (kiinnekirja 6.12.1913) ja jäivät tilalle asumaan itsellisinä. Viimeksi mainitusta talo-osuudesta Iisakki Iisakinpoika Hautamäki vaimoineen osti 0,0057 manttaalia 17.7.1911. Hautamäet saivat kotipalstansa vanhan torppansa ympärille ja Alarahkolan kartano säilyi entisellä paikallaan. Oskari ja Albertiina Latva-Rahkola omistivat siis tuolloin sekä Latvarahkolan että Alarahkolan. Albertiinan kaksoissisaren Marian puoliso herastuomari Jaakko Ranta-Knuuttila oli merkittävä rahoittaja näissä talokaupoissa ja haki saataviensa vakuudeksi kiinnityksiä Oskarin ja Albertiinan Rahkola-kiinteistöihin. Oskari oli Amerikkaan lähtiessään jättänyt vaimolleen yleisvaltakirjan, joka valtuutti hänet hoitamaan kaikkia asioitaan.

• Frans Kustaanpoika Mantila oli Oskari Kustaanpoika Latva-Rahkolan veli. Hän oli muuttanut perheineen Karvialta vuonna 1899 Kauhajoen Nummijärven Koivumäelle. 11.12.1911 Mantilat ostivat Mäkirahkolasta erotetun 2,32 ha palstatilan (Mantila 1:32) entisen Seppälän torpan paikalta. Päntäneeltä lähdettyään Frans ja vaimonsa Heta ostivat 3.2.1925 Hyypän Korhosesta Kalliomäki-nimisen lohkotilan, jonka heidän poikansa Bruno Jaakko osti itselleen kuolinpesältä 1937. Mantilan seuraavat asukkaat olivat Päntäneelle muuttaneet Kaarlo ja Impi Hirvelä. Kaarlo Hirvelä kaatui Kiteellä jatkosodan hyökkäysvaiheessa heinäkuussa 1941. Impi Hirvelä ja Paavo Tainio vaihtoivat myöhemmin talojaan keskenään Impi Hirvelän muuttaessa Möykkytien varressa olevaan Honkalaan.

Leipuri Johansson myi 5/384 (=0,0130) manttaalin osuutensa Jaakko Mäensivulle eli Tainiolle (puoliso Rahkolan sukua, Albertiina Filipintytär Rahkola) 18.12.1909 (kiinnekirja 21.3.1911). Henkikirjoissa 1910 omistus oli vielä merkitty Johanssonille. Jaossa Tainion kiinteistö sai numeron 1:29, Hautamäki 1:30 ja Oskari Latva-Rahkolan Ala-Rahkola 1:31. Tilojen manttaaliluvuissa siirryttiin tuolloin murtoluvuista desimaalilukuihin ymmärrettävistä syistä. Alla olevissa kaavioissa Rahkolan tilajako vuosien 1905, 1910, 1915 ja 1920 henkikirjojen mukaan. Ruudutetut alueet muodostavat vanhan 5/96 (0,0521) manttaalin Alarahkolan (1:4).

Mäenpäälle haettiin kiinnekirja vasta vuonna 1920 Vilhelmi Mäenpään avioiduttua naapurinsa Maria Elina Rauhalan (ent. Ojala) kanssa vuotta aiemmin. 0,0067 manttaalin Mäenpää lohkaistiin Oskari ja Albertiina Latva-Rahkolan omistamasta Alarahkolasta jo vuosina 1911 ja 1912.

Vuoden 1920 henkikirjoista poimittua.
Tuolloin henkikirjan mukaan Päntäneellä oli 2256 asukasta, 1960-luvulla n. 3000.

Ala- ja Latvarahkola vaihtoivat kahdesti omistajaa v. 1916

Pohjalainen 28.6.1915

Entinen talollinen Klaus Pekka Koponen ja vaimonsa Lyydia ostivat sekä Alarahkolan että Latvarahkolan 14.7.1916 tehdyllä kauppakirjalla Oskari ja Albertiina Latva-Rahkolalta. Kauppahinta 21000 markkaa maksettiin seuraavalla tavalla:

Käteismaksun 7000 markkaa lisäksi ostajat ottivat vastuulleen tiloja rasittavat lainat: Hypoteekkiyhdistys 1270 mk, Kauhajoen pappisvirkatalojen (puustellien) kassa 4300 mk, J. Ranta-Knuuttila 3100 mk ja Sameli Ala-Keturi 1000 mk. Loppuerä 4330 mk korkoineen tuli maksaa 1.5.1917 mennessä.

Klaus Koponen (s. 1879 Rautalampi) kävi Kurkijoella maanviljelyskoulun 1903-05 ja hakeutui sen jälkeen Kiukaisiin karjanhoitajaksi. Hän avioitui Kiukaisissa v. 1905 talontyttären Lyydia Tuumin (s. 1880 Kiukainen) kanssa ja he muuttivat Kiukaisista Yläneen Tourulan kylän Vainionmäkeen torppariksi 12.2.1907.

Tainion ja Alarahkolan kotipalstat sekä Kärppäoja ja siitä erotettu Rannan palstatila. Kartta: Alarahkolan halkominen 1914 (MML, KA)

Kolme viikkoa myöhemmin samat talot vaihtoivat taas omistajaa. Jaakko Rinta-Möykyn nuorin poika Matti Jaakonpoika Möykky ja puolisonsa Maria Sofia Antintytär (o.s. Heikkilä) ostivat 0,0260 manttaalin Latva-Rahkolan ja 0,0242 manttaalin Alarahkolan 4.8.1916 em. Koposen avioparilta. 0,0008 manttaalin palsta Alarahkolasta oli vielä Oskari ja Albertiina Latva-Rahkolan omistuksessa, mutta sekin siirtyi Möykyille 12.4.1917. Kauppakirjan ehdot olivat samat kuin aiemminkin, mutta kauppahinta oli nyt 22860 markkaa. Möykyt saivat kiinnekirjan yhteensä 0,0510 manttaalin omistuksiinsa 18.10.1919. Möykyn myötä talonpitoon tuli jatkuvuutta. Latvarahkolan talo, joka sijaitsi samalla paikalla, missä Pentti Möykyn talo myöhemmin sijaitsi, oli tuhoutunut tulipalossa kesällä 1915 (lehtijuttu oik. ylh.). Silloin sitä vielä asui Albertiina Latva-Rahkola. Koposen pariskunta osti heti tämän kaupan tehtyään Aliklemelän rustitilan (Koski Tl., Patakosken kylä), jonka kauppahinta oli 25800 mk.

Tainion ja Alarahkolan talonosista oli ennen vuoden 1914 pyykitystä erotettu alla luetellut neljä yhteispinta-alaltaan 9,4 hehtaarin palstatilaa, jotka jätettiin jaosta pois. Nämä erottamiset vahvisti Vaasan läänin kuvernööri päätöksellään 13.3.1914. Kaupat oli tehty vuosia aiemmin. Leipuri Juho Leander Johansson Alma-vaimoineen myi Suosion tontin jo 9.7.1906 ja Pyrintölän tontin 14.11.1909, vain kuukautta ennen kuin he myivät koko tilaosuutensa Tainiolle. Ranta tuli Tuomas Filipinpojan ja Susanna Heikintyttären omistukseen 11.9.1906, Mustikkamäen metsäpalsta 11.9.1911.

Suosio 1:23 (0,25 ha, om. Päntäneen Osuuskauppa). Paikalla, johon osuuskauppa sijoittui, oli ollut leipuri Johanssonin omistama rakennus, josta pienin muutoksin tuli osuuskaupan ensimmäinen liikehuoneisto. Osuuskaupan myymälä laajennettiin ja peruskorjattiin vuonna 1929. Päntäneen Osuuskauppa oli Kauhajoen ensimmäinen Osuuskauppa ja sillä oli parhaimmillaan neljä sivumyymälää.

Pyrintölä 1:24 (0,30 ha, om. Päntäneen maamies- ja nuorisoseurat) oli Osuuskaupan vieressä. Leipuri Johansson rakensi tälle tontille asunnon ja leipomon myytyään viereisen tontin Osuuskaupalle v. 1906 ja myi tämänkin v. 1909.

Vanha Pyrintölä 1920 (kuva Irja Asukas: Päntäne 2000 projekti. Pyrintölän pohjapiirros käräjäpöytäkirjasta v. 1914, KA Vaasa)

• Kauppakirjan teksti: Täten myymme me allekirjoittaneet omistamastamme 5/384 manttaalisesta Rahkolan verotalosta no 1 Päntäneen Maamies- ja Nuorisoseuralle omistamamme asuinrakennuksen ja siihen tonttimaaksi sen maa-alueen, jolla nykyään asuinrakennus seisoo, jota maa-aluetta rajoittaa Suomelan palstatila etelässä, yleinen maantie lännessä, osuuskauppa Suosio r.l. palsta pohjoisessa ja kantatilan maa eli vanhat Mattilan torpan pellot idässä…  Maamiesseuran puolesta kauppakirjan allekirjoittivat Johannes Leppänen ja Sameli Keturi, Nuorisoseuraa edustivat Jaakko Uusi-Käyrä, Eemil Käyrä, Joel Hietala ja Janne Pentilä. Pyrintölän tontti rakennuksineen siirtyi syksyllä 1928 pidetyssä huutokaupassa (45000 mk) Osuuskaupan omistukseen. Vanha seuraintalon rakennus myytiin pois siirrettäväksi huutokaupalla v. 1934. Seuraintalon uudisrakennus valmistui v. 1930 Harju-Rahkolasta erotetulle 0,5 ha tontille, jonka Antti ja Sandra Korhonen myivät Päntäneen maamies- ja nuorisoseuroille 1.5.1928. Tontti sai nimen Seurasaari (1:80).

Ranta 1:25 (1,76 ha peltoa, om. Tuomas Filipinpoika Rahkola eli Kyyny eli Ranta). Tuomaan kuoltua 1922, nuorin poika Veikko (s. 1896) jäi taloon asumaan äitinsä Susannan kanssa. Tuomaan ja Susannan lapsista oli tuolloin elossa kahdeksan, suurin osa Amerikassa. He luopuivat perinnöstä äitinsä hyväksi, jolta Veikko lunasti talon v. 1925. Veikko avioitui emännöitsijänänsä toimineen Maire Säntin (s. 1920) kanssa 1939 ja rakensi vieläkin paikalla oleva talon 1950-luvulla.

Mustikkamäki 1:26 (7,05 ha metsää Könösessä, om. Tuomas Filipinpoika Rahkola eli Kyyny eli Ranta). Mustikkamäki oli myös myöhemmin Veikko Rannan omistuksessa.

Talosta oli murrettu myös seuraavat yhteensä 1,81 hehtaarin palstatilat:

Suomela 1:10 (om. J. V. Peltonen 1907). Toivolan rajalla sijainnut Suomela siirtyi Kaarle Johannes ja Anna Liisa Adele Leskisen omistukseen v. 1926 yhdessä Toivolan tilan ja sillä sijainneen Peltosen kauppaliikkeen kanssa. Suomelasta lohkaistiin tontti Kauhajoen puhelinyhdistykselle v. 1934 ja Päntäneen Osuuskassalle v. 1951. Puhelinyhdistyksen tontin myyjänä oli K. J. Leskisen perikunta. Osuuskassan tonttikaupan aikaan kauppaliike ja tontti olivat jo Jorma ja Aino Leskisen omistuksessa. Jorma Leskinen oli edellisten omistajien poika. Leskisten edeltäjä J. V. Peltonen aloitti kauppiaana Päntäneellä v. 1898 hoidettuaan C. W. von Schantzin Päntäneellä sijainnutta kauppaliikettä sitä ennen 8 vuotta.

Vainio 1:11 (om. Wilhelm Rahkola 1907).

Osa palstatiloista näkyy ylemmässä kartassa päätien varrella (liiketontit no 97-99). Kartassa näkyy myös Rannan palstatila erotettuna muusta osasta Alarahkolan Kärppäojan palstaa, joka tuli Matti Möykyn omistukseen v. 1916 talokaupan yhteydessä. Vuoden 1914 jaon jälkeen Tainion, Hautamäen ja Alarahkolan kokonaispinta-alat olivat noin 44, 29 ja 80 hehtaaria.

Rannan pohjoispuolellakin oli Kärppäoja-niminen tila (1:12), joka kuului Latvarahkolaan (1:3), siitä ylempänä lisää. Sen eteläpuolella oli Keskirahkolaan kuuluva Kärppäojan maa.

Seuraava pyykitys Alarahkolassa tapahtui vuonna 1916, jolloin siitä erotettiin Honkalan (0,82 ha), Peltomäen (2,65 ha) ja Jukolan (0,35 ha) palstatilat. Alarahkolan kantatilan (1:44) pinta-alaksi jäi tuolloin 75,71 hehtaaria. Peltomäki (1:41) oli torppari Matti Heikinpoika Isolammin lunastus. Jukola (1:42) ostettiin Päntäneen puhelinyhdistykselle 14.11.1912. Myyjinä olivat Oskari ja Albertiina Latva-Rahkola. Alla ote Jukolan kauppakirjasta. Kyläpoliisista kunnankirjuriksi siirtynyt S. A. Kamila osti Jukolan 24.2.1918 tehdyllä kaupalla (lainhuuto vasta 1926) 900 markan kauppahinnalla. Kaupasta huolimatta puhelinkeskus jäi edelleen Jukolaan.

"Täten myymme me allekirjoittaneet omistamastamme 5/128 manttaalisesta Alarahkolan talosta ... kansakoulunopettaja Johannes Leppäselle, kauppias Jaakko Wihtori Peltoselle, kauppias Jaakko Knuutilalle, lautamies Tuomas Rahkolalle, talollisille Hermanni Kokolle ja Sameli Ala-Keturille sekä neiti Thyra Frösénille kotipalstalta noin 35 aarin suuruisen alan maata siihen missä Päntäneen puhelinkeskusasema huoneet nykyään sijaitsevat 350 Suomen markan hinnalla... " 

 

Juho Jaakko Matinpoika Tainio, s. 14.2.1874, k. 3.2.1946.

Puoliso: Albertiina Filipintytär Rahkola, s. 22.4.1876, k. 6.3.1942.

Lapset:

1. Viljami s. 15.8.1900, k. 6.5.1967. Puoliso: Sirkka Mäki, s. 22.9.1914, k. 11.2.1980.

2. Fanni s. 27.1.1911, k. 17.7.1963. 1. puoliso: ∞ 23.6.1936 Eino Aleksi Rinne-Rahkola, s. 28.11.1909, k. 31.7.1941 kaatui rintamalla. 2. puoliso: ∞ 26.7.1947 Toivo Samuel Möykky, s. 13.7.1911 Isojoki, k. 8.1.1996. 

3. Elle s. 14.12.1912, k. 9.7.2009. Puoliso: Väinö Viljami Myllyharju, s. 24.9.1906, k. 4.3.1972.

4. Akseli s. 18.11.1914, k. 29.7.1994. Puoliso: ∞ 2.4.1938 Lyyli Rosina Alanen, s. 3.9.1916, k. 23.12.2003.

5. Vilho Jaakko, s. 6.4.1916, 26.7.1983. Puoliso: Aino Irene Välimäki, s. 23.3.1922, k. 27.12.2014.

6. Paavo Matias s. 13.11.1918, k. 17.9.1991. Puoliso: ∞ 26.12.1941 Milka Jumisko, s. 12.12.1921 Kuusamo, k. 19.12.1978 

7. Tauno Johannes s. 22.2.1921. Puoliso: ∞ 17.6.1944 Varkaus Hilja Koikkalainen, s. 31.5.1918, 5.4.1982.

Iisakki Iisakinpoika Hautamäki, s. 13.3.1846, k. 23.5.1937.

Puoliso: ∞ 1874 Serafia Matintytär, s. 20.8.1845, k. 16.11.1924.

Lapset:

1. Vilhelmi s. 20.2.1875, k. 23.5.1937. Puoliso: ∞ 1926 Femmi Maria Mattila, s. 29.8.1901, k. 22.11.1992.

2. Tuomas,  s. 7.3.1881.

3. Aleksandra, s. 23.1.1884.

4. Jaakko, s. 9.1.1888.

Kuten edellä mainittiin Hyyppäset saivat Alarahkolan talokauppaa tehdessään vuonna 1897 Suomen Hypoteekkiyhdistykseltä lainaksi velkakirjaa vastaan 6000 markkaa, joka velkakirja kiinnitettiin Rahkolan taloon. Kiinnitystä uudistettaessa vuonna 1915 velkapääomaa oli vielä jäljellä 4247,98 mk. Talo-osuus oli tuolloin jo melko hajaantunut, sitä omistivat tuolloin Nikolai ja Vilhelmiina Tuuri, kauppias Jaakko Vihtori ja Olga Peltonen sekä talokkaat Jaakko Matinpoika ja Albertiina Tainio, Oskari Kustaanpoika ja Albertiina Latva-Rahkola sekä Iisakki ja Serafia Hautamäki.

Mattilan torpat

Mattila 1

Alarahkolan talollisen Matti Juhonpojan vanhin poika Juho Hermanni sai Köykän torpan (Köykkälä) haltuunsa vuonna 1849. Toiseksi vanhin poika Matti Matinpoika (k. 1868) ja hänen vaimonsa Albertiina Kaarlentytär (k. 1901) saivat alle jäljennetyllä sopimuksella Mattilan torpan hallintaansa 50 vuodeksi jo kahta vuotta aiemmin, 15.11.1847. Matilla ja Albertiinalla oli peräti 16 yhteistä lasta (syntymävuodet 1840-61). Alarahkola oli tuolloin vielä jakamaton 5/24 manttaalin Rahkolan puolikas. Torppa piti siis luovuttaa taloon vuonna 1897, mutta torpassa asui vielä vuonna 1903 torpparinpoika Joonas Mattila. Torpan paikalla sijaitsi myöhemmin Tainio.

Mattilan torpan sopimus oli irtisanottu 19.12.1899 Alarahkolan puolikkaan (5/48 manttaalia) ollessa Samuel Hyyppäsen poikien Juhon ja Samuelin tasaomistuksessa. Mutta Mattilan torpan toiminta jatkui. Seuraavan kerran asiaan puututtiin talvikäräjillä 1901. Silloiset Alarahkolan omistajat Juho Aukusti Rahkola, Joakim Tall, Jaakko Vihtori Peltonen ja Sameli Aleksanteri Kamila velvoittivat haasteessaan vastaajia luovuttamaan hallitsemansa, kantajien omistama Mattila- niminen torppa huoneineen ja maineen kantajain hallintaan ja nautintaan, mitä torppaa vastaajat hallitsevat ja viljelevät ilman tiettyä oikeutta. Asia lykättiin saman vuoden syyskäräjille, jossa todettiin Juho Aukusti Rahkolan myyneen osuutensa Vihtori Myllykorvelle. Kantaja S. A. Kamila ilmoitti kantajain sopineen tämän asian vastaaja Hiskias Mattilan ja hänen päämiestensä kanssa, sitten kun kantajat ovat sanotuille vastaajille maksaneet vaaditun lunastuksen riidanalaisesta torpasta ja pyysi, että tämä sovinto-oikeudessa vahvistettaisiin. Kokouksen puheenjohtaja todettiin asiassa esteelliseksi ja päätettiin jättää asia sillä kertaa sikseen.

Joonas Mattilan hallussa oli torpasta vielä kolmannes vuonna 1903. Silloiset Alarahkolan talolliset Vihtori Myllykorpi, Nikolai Tuuri ja poliisikonstaapeli Sameli Aleksanteri Kamila haastoivat asiassa holhouksen alaisena olleen Joonas Mattilan holhoojan Hermanni Antinpoika Aron Kauhajoen talvikäräjille 1903. Vaatimus koski Joonaksen hallitsemaa kolmasosaa Mattilan torpasta. Nikolai Tuuri ei istuntoon saapunut, nimismies Aleniuksen mukaan hän oli sopinut asian lunastamalla hänelle kuuluvan osan 4/30 kyseisestä Mattilan torpasta. Jaakko Vihtori Peltonen oli jo aiemmin lunastanut siitä 1/30, joten Joonas Mattilalla oli haasteessa mainitusta kolmasosasta torppaa jäljellä puolet eli kuudesosa. Alla olevan sopimuksen 5. kohdan mukaan piti torpan lunastuksessa työn osuudesta maksaa. Peltosen ja Tuurin osuuksista Joonas Mattila oli saanut 560 markkaa. Oikeus velvoitti Mattilan luovuttamaan loppuosankin torpastaan Myllykorven ja Kamilan haltuun. Korvaussumma jäi selvitysmiesten määriteltäväksi. Alkuperäisen torpansopimuksen teksti:

1. Vanhan Suutarin Isak Malakiianpoijan torpan maan siinä maas saa hän raketa huoneensa ja peltonsa tehdä Kaikki mitä sen vanhan torpan hallus on ollut ja vielä peltomaksi lisää josta me soveliaaksi näjemme.

2. Luhdaksi kaikki sen vanhan torpan luhdat ja luhta maaksi Faarin Juha Heikinpojaan kuoleman jälkeen pitkäksi saraksi mainittavan ja mustika nevalta Halkolan rajalta torpparin Isak Isakin pojaan rajaa vastoon puolet siitä nevasta Teeri harjua vastoon ja könöösen maasta torpparin Samuel Hallunkreinin polkua myödi Kaikki mitä kelvollista maata on ja Koivu luhdan aidasta jokehen asti ja toisen taloon rajahan talvi sillan maas.

3. Taloon mettästä saa hän ottaa huoneen rakennus aineita mutta ei parahia paikoosta ja poltto puita kuusia parahite mutta ei myitäväksi olkia ja heiniä saa myidä.

4. Ulosteko taloohin näiden etujen kuin seuraa yksi Hopia rupla ja kaikki muun ulosteon pitää itte maksaa Kruunulle.

5. Nämät edut on hän saanut Kiintiästä perinnöstänsä ja nämät edut saa pitää Matti Matinpoika ja hänen vaimonsa Albertiina Caarlentyttären saaman nautita 50 ajastaikaa mutta jos sitte taloo pois tahtoo niin pitää työn maksaa mutta ei hän saa myidä tätä asumustansa muillen kun taloohin joka meidän alakirjoituksellamme ja toristajaan läsnä olles Wahvistamme Kauhajoella Se 15 päivä marraskuus wuosi 1847.

Matti Matinpoika Ala-Rahkola, Mattila, Mattilan torppari, s. 2.10.1817, k. 4.5.1868.

Puoliso: 2.11.1840 Albertiina Kaarlentytär Ala-Yrjänäinen, s. 12.3.1819, k. 5.11.1901. Albertiina avioitui ens. puolison kuoltua Hiskias Jaakonpojan kanssa.

Lapset:

1.  Kaisa Kreetta (Välihauta) s. 9.12.1840, k. 4.3.1873.  7 lasta.

2.  Maria Liisa (Pohto) s. 10.3.1842.

3.  Hermanni Matias s. 13.5.1843, k. 1.7.1849.

4.  Amalia Sofia s. 16.12.1844, k. 7.7.1849.

5.  Eenokki s. 3.1.1846.  4 lasta.

6.  Joonas s. 18.4.1847, k. 6.12.1904. 6 lasta.

7.  Kustaava s. 1.5.1848, k. 3.11.1859.

8.  Matti s. 1.10.1850, k. 2.1.1921 Kristiinankaupunki. 8 lasta.

9.  Serafia s. 29.11.1852, k. 18.8.1853.

10.  Emma Loviisa s. 1.5.1854, k. 3.2.1936. 11 lasta.

11.  Tuomas s. 14.9.1855, k. 21.5.1905. Kuuromykkä.

12.  Juho Jaakko s. 30.8.1856, k. 3.3.1857.

13.  Juho Jaakko s. 29.12.1857, k. 7.7.1860.

14.  Hedda Sofia (Mäki-Tarkka) s. 14.1.1859, k. 1.1.1942. 7 lasta.

15.  Amalia s. 26.3.1860, k. 16.7.1869.

16.  Albertiina (Mattila) s. 8.7.1861 k. 12.10.1925. 10 lasta. Pso Hiskias Lönnqvist s. 23.5.1847

Mattila 2

Matti ja Albertiina Mattilan nuorin tytär Albertiina (s. 1861, yo. lapsiluettelon viimeinen) avioitui puuseppä Hiskias Lönnqvistin kanssa 1882. He tekivät torpparisopimuksen Alarahkolaa omistavan leipuri Juho Leander Johanssonin kanssa 1.10.1905. Torpan nimi oli myös Mattila, kuten edellä kuvattu Albertiinan vanhempien torppa, mutta tämä torppa oli 2,1 hehtaarin suuruinen ala kotimetsäpalstasta tekemätöntä maata, jota pohjoisessa rajoittaa Alarahkolan rajalinja, etelässä Mäkirahkolan rajalinja, idässä Walkaman myllytie ja lännessä Mäenpään torpan haanaita. Kuten aiemmin jo ilmeni, Hiskias ja Albertiina Mattila lunastivat tämän Mattilan torpan omakseen kauppakirjalla 30.9.1921 Jaakko ja Albertiina Tainiolta. Heillä oli 10 yhteistä lasta, joista vanhin, vuonna 1882 syntynyt Auroora, avioitui Käyrän talon Törmän torpparin pojan Oskarin kanssa. Käyrän talolliset Eino ja Urho Törmä ovat heidän poikiaan. 

Hiskias ja Albertiina kuolivat vuosina 1924 ja 1925 ja Mattilaan tuli asumaan heidän poikansa Vilhelmi Mattila (s. 1892). Vilhelmi perheineen muutti vaimonsa Aleksandra Emmanuelintytär Koiviston kotiseudulle Hyypän Korhoseen v. 1932 ja Mattilaa asutti sen jälkeen Aleksandra Emmanuelintyttären veli Leander Koivisto (s. 1906) Sanni-vaimoineen. Koivistoilla oli myös Jokioisesta 20-luvulla erotettu Kaikulankoski-niminen palstatila Rahkolassa (kts. Ylirahkola). He myivät molemmat kiinteistöt Juho Nestori ja Tyyne Maria Harjunpäälle v. 1936, mutta Harjunpäät myivät ne samana vuonna pois: Kaikulankosken Tuomas (s. 1890) ja Roosa Mäkyselle ja Mattilan Maria Aleksandra Lylykorvelle (s. 1894), joka oli Jaakko ja Emilia Latva-Keturin tytär. 

Maria Lylykorven puoliso Iisakki Ludvig Samelinpoika Lylykorpi oli mennyt Amerikkaan v. 1913 ja jäänyt sinne. Heidän avioliittonsa purettiin v. 1920. Sinne oli jäänyt myös Marian isä Juho Jaakko Heikinpoika Latva-Keturi (ent. Seppälä), joka kuoli Amerikassa v. 1925. Latvaketurin talo myytiin v. 1936, jolloin Maria muutti pois Keturista. Mutta ei Maria Lylykorpi Mattilaankaan (rno 1:61) jäänyt vaan myi sen Uuno ja Lempi Kulmalalle 17.6.1937. Lempi Kulmala (s. 1908) oli Vilhelmi ja Maria Salosen tytär. 

Hautaviidan, Mattilan ja Puukilan lunastus Alarahkolasta ja Tainiosta

Kartta Hautaviidan, Mattilan ja Puukilan tiluksista 1924 (MML, KA)

17.7.1918 hyväksytty laki vuokra-alueiden lunastamisesta eli ”torpparilaki” antoi torppareille ja mäkitupalaisille oikeuden lunastaa vuokra-alueensa. Lakia alettiin panna täytäntöön vapunpäivänä 1919. Hiskias ja Albertiina Mattila lunastivat Mattilan torpan (edellä kuvattu Mattila 2) omakseen 30.9.1921 tehdyllä kauppakirjalla Jaakko Tainiolta. Albertiina (s. 1861) oli Mattilan torpan perustajien Matti ja Albertiina Mattilan nuorin lapsi. Mattilan lohkomistoimitus tehtiin kesällä 1924, jolloin Hiskias oli jo kuollut. Samalla erotettiin myös torpparinleski Hilda Puukilan ja torppari Matti Uljas Hautaviidan torpat itsenäisiksi tiloiksi. Puukila oli ostanut mäkitupa-alueensa vapaaksi Matti Möykyn Alarahkolasta 6.12.1920, mutta Hautaviidan torpan lunastus meni vuokralautakunnan käsittelyyn 3.10.1921. Sen päätös oli, että Hautaviita saa lunastaa hallitsemansa vuokra-alueen itsenäiseksi tilaksi Matti Möykyn ja Jaakko Tainion tiloista. Se määräsi myös lunastushinnan: 2589 markkaa. Koska kaikki erotetut tilat olivat vuokra-alueiden lunastuslainsäädännön alaisia, niiden erottamiskustannukset maksettiin valtion varoista.

Hilda Maria Puukilan (ent. Rajala, s. 1880, k. 1964) ollessa nelivuotias hänen perheensä muutti Honkajoelta Kauhajoelle, ensin Latva-Panulaan ja sieltä Könnön torppaa viljelemään. Hilda Maria lähti Kauhajoelta Amerikkaan v. 1903 ja avioitui siellä vuotta myöhemmin Vähänkyrön Hyyriän kylässä Puukilan talossa v. 1878 syntyneen Kalle Juhonpoika Puukilan kanssa. He palasivat Michiganista Suomeen kolmen lapsensa kanssa v. 1910 asettuen Päntäneelle Rahkolan taloon, jossa Hildan vanhemmat ja yksi velikin tuolloin asuivat mäkitupalaisena. Kalle Puukila palasi Amerikkaan ja kuoli siellä kaivosonnettomuudessa v. 1914. Hilda-leski lunasti v. 1920 vuokra-alueensa, jossa hän vielä 1960-luvulla asui (kartta alempana). Hänen omistuksessaan oli myös 24.8.18 Mäkimöykystä hankittu 25 hehtaarin Tuohiluoma-niminen metsätila.

Oskari ja Albertiina Latva-Rahkola myivät 3.5.1908 Hilda Puukilan veljelle Vilhelmi Samelinpojalle (s. 1877 Honkajoki) ja hänen vaimolleen Hilma Filipintyttärelle kaksi maakappaletta. Vilhelmi Samelinpoika (Ville) käytti nimeä Puumila erotuksena Puukilasta. Puumilat myivät hankkimansa tilukset jo 27.7.1910, toisen puolen torpparinpoika Juho Matinpoika Ojalalle, myöh. Rauhala (Rauhala 1:15 ja Murron Alapää 1:16) ja toisen puolen (Pihlaja 1:17 ja Murron Ylipää 1:18) torpparinpoika Antti Antinpoika Myllykoskelle ja hänen vaimolleen Amalia Jaakontyttärelle. Suutarin tointa hoitanut Vilhelmi jäi perheineen mäkitupalaiseksi Rauhalan maille. Rauhalan ja Pihlajan kotipalstat on merkitty alempana olevaan v. 1932 karttapohjaan.

Toimituskokous pidettiin Hautaviidan torpassa elokuussa 1924, jolloin Latvarahkolan (1:3) taloon kuului 10 palstatilaa. Tainion (1:29) ja Alarahkolan (1:44) tiloilla oli viisi palstatilaa kummassakin. Ilman palstatiloja mainittujen tilojen kokonaispinta-alat olivat noin 59, 40 ja 63 hehtaaria. Tilukset oli mitattu edellä käsitellyn Rahkolan halkomisen yhteydessä v. 1899-1900. Latvarahkolan tila oli saanut tiluksensa erotetuiksi 28.4.1916 päättyneessä palstatilan erottamistoimituksessa, Tainion tila 19.11.1914 päättyneessä halkomisessa ja Alarahkolan tila 2.4.1919 päättyneessä palstatilan erottamistoimituksessa.

Matti Uljas Hautaviidan (s. 1887) isä Bror Alfred Wegelius (myöh. Hautaviita, s. 1813) oli Helena Maria Forsmanin (s. 1769) pojanpoika hänen toisesta avioliitostaan Johan Wegeliuksen kanssa ja siten Maria Aurora Frösénin pikkuserkku (kaavio ohessa). Helena Maria Forsmanin ensimmäinen puoliso oli Knuuttilan isäntä Johan Gustaf Inberg, jonka kasakat tappoivat 12.7.1808. Johan August von Essen kertoo noista tapahtumista kirjassaan Mordnatten i Kauhajoki (1844), joka julkaistiin suomennettuna vuonna 2008 nimellä Murhayö Kauhajoella 1808. Tekstin oletetaan perustuvan em. Maria Inbergin antamiin tietoihin.

Hautaviidan kotipalsta (KA)

Hautaviita 1:60 (15,76 ha) 0,0032 manttaalia

Mattila 1:61 (2,53 ha) 0,0006 manttaalia
Puukila 1:62 (4,16 ha) 0,0021 manttaalia
Latvarahkola 1:63 (Matti Möykky)
Tainio 1:64 (Jaakko Tainio)
Alarahkola 1:65 (Matti Möykky)

Muodostuneista tiloista ruvettiin yhä useammin erottamaan ns. palstatiloja, eräänlaisia tonttimaita, joihin tavallisesti liittyi pieni peltotilkku. Palstatilalla ei ollut manttaalia eikä se suorittanut veroa valtiolle, vaan se suoritti emätilalleen ns. palkintoveroa. Palstatilajärjestelmä lakkautettiin 1926 annetulla lailla ja niistä tuli vuodesta 1927 lähtien tavallisia itsenäisiä tiloja, joille määrättiin manttaali. Näiden ja lunastettujen torppien ja mäkitupien myötä pientilallisten määrä kasvoi nopeasti. Vuoden 1920 henkikirjoissa Rahkolan numerossa oli 13 tilaa, 27 palstatilaa ja enää 7 torppaa, lopussa luettelo näistä.

Päntäneen paikalliskartta 1932 (MML)

Ylläolevaan vuoden 1932 karttapohjaan on piirretty aiemmin mainitut Hautamäen, Hautaviidan, Mattilan ja Puukilan tilukset. Hautamäkeen kuului kotipalstan lisäksi Möykyn rajalle ulottuva Lauhan metsäpalsta. Puukilan kotipalsta sijaitsi Mäki-Rahkolan kartanon vieressä. Kolmionmuotoisella kotipalstalla oli lähinnä peltoa ja osa entistä meijeritonttia, mutta asuinmökki rakennettiin ilmeisesti 20-luvun lopussa kartassa näkyvälle Mattilan viereiselle maa-alueelle, joka alun perin oli pelkkä metsäpalsta. Mattilan palsta sijaitsi samalla paikalla kuin Mattilan toinen torppa (torppien esittely jäljempänä). Karttaan on merkitty myös Holman, Rauhalan ja Pihlajan kotipalstat. Mäenpää (1:43) sijoittuu niiden ympärille.

Puukilan kolmiopalsta näyttää palanneen Matti ja Maija Möykyn omistukseen (Alarahkola 1:89). He myivät siitä v. 1936 osan (1:88) seppä Aimo Rautavirralle ja hänen vaimolleen. Alarahkolaa koskeva maanjakokartta v. 1945 (MMH uudistuskartasto, KA Helsinki)

Latvarahkolan taru päättyi 1953

Latvarahkolan vaiheikas synty vuonna 1896 on esitetty ylempänä. Sekä Alarahkola että Latvarahkola pilkkoutuivat vuosien saatossa niistä lohkottujen lukuisten pientilojen myötä ja lopulta Matti Möykyn omistamat Alarahkolan (1:132) ja Latvarahkolan (1:115) talo-osuudet yhdistettiin maanmittaushallituksen 3.10.1953 antamalla päätöksellä. Niistä muodostettiin Alarahkola-niminen tila no 1:179, jonka manttaaliluku oli 0,0217 ja kokonaispinta-ala n. 77 hehtaaria. Päntäneen Latvarahkola jatkoi eloaan arkistoissa.

Tuomas ja Aleksanteri Mäki-Rahkola

Mäkirahkolan kotipalstat 1915 (KA)

Hermanni Mäki-Rahkolan jälkeen 21.10.1905 talo siirtyi jakamattomana yhteisomistukseen tasan kahden pojan, Tuomas ja Aleksanteri Mäki-Rahkolan kesken, kummankin osuus oli siten 5/96 manttaalia. Kauppahinta oli 4500 markkaa ostajaa kohden. Mäkirahkola pysyi pääosin jakamattomana vuoteen 1949 saakka, jolloin talo jaettiin Tuomas ja Aleksanteri Mäki-Rahkolan perillisten kesken.

Aleksanteri Rinne-Rahkolan talo sekä Isolammi, Ojala, Mäkynen ja Westerbacka 1915 (KA)

Rinnerahkola

Mäki-Rahkolasta erotettiin vuonna 1915 noin 30 hehtaarin Rinne-niminen tila (1:36), jonka Aleksanteri Mikonpoika Norrgård (Norkooli) eli Rinne-Rahkola oli ostanut Tuomas ja Aleksanteri Mäki-Rahkolalta vuonna 1908. Rinne-Rahkola sai kiinnekirjan tilaansa 17.10.1910. Metsää pinta-alasta oli noin 22 ha. Mäkirahkolasta oli aiemmin erotettu Wirtalan palstatila (kartassa 1:9) kansakoulua varten. Sen osuudeksi laskettiin 0,0030 osaa koko Rahkolasta eli 0,0013 manttaalia. Mäkirahkola oli alun perin 0,1042 manttaalia, joten jaettavaksi jäi 0,1029 manttaalia, josta Rinnen tilalle tuli 0,0062 manttaalia. Mäkirahkolan kokonaispinta-ala oli alun perin 385,43 hehtaaria.

Aleksanterin puoliso oli Tuomas Eenokinpoika Ala-Rahkolan tytär Katariina (Kaisa). Rinnerahkolan kotipalsta tuli sijaitsemaan Mäkynen-nimisen torpan paikalla, joka näkyy oheisessa jakokartassa. Siinä näkyy myös Mäkirahkolan torpat Ojala, Isolammi ja Westerbacka. Alue sijaitsee Rahkolan latvamailla lähellä Möykyn rajaa, jossa Möykkytie ylittää Möykynluoman. Osa Ojalan torpan maista jäi Rahkolan jaossa Ylirahkolan puolelle.

Vesijohtosopimus 1909

Latvarahkola näyttää olleen Rahkolankylän vesiaitta. Alla oleva sopimus koskee Mäki-Rahkolan taloon vedettyä vesijohtoa. Hiukan aiemmin, maaliskuussa 1909, tehdyn sopimuksen mukaan samasta lähteestä on vesi johdettu myös Tuomas Yli-Rahkolalle, kauppias Peltoselle, kansakoululle sekä Frans Mantilan ja poliisikonstaapeli Kamilan palstatiloille.

Talollisille Tuomas ja Aleksanteri Hermanninpojat Mäki Rahkolalle me allekirjoittaneet täten omistamamme Ladva Rahkolan talon maalle talon luona sijaitsevasta vesilähteestä veden johtamisoikeuden taloihinsa vasta rakentamaansa vesijohtoa myöten seuraavilla ehdoilla:

1. Johdon saa asettaa siihen pellonojaan, jossa nykyään vanha meijerin johto on sijoitettuna.
2. Vesijohto-putken pään lähteeseen saapi asettaa kaksikymmentä (20) centimetriä ylemmäksi kuin Yli Rahkolan ynnä muiden yhteinen johto jo ennestään on lähteessä sijoitettuna.
3. Johdon omistajain on tarkkuudella pidettävä silmällä ettei johto saa vuotaa pitempää aikaa.
4. Tästä veden saanti oikeudesta maksavat johdon omistajat nyt heti kerta kaikkiaan yhteisesti yhteensä kaksikymmentä (20) markkaa ja vuokraa 10 markkaa vuodessa.
5. Tämä sopimus on voimassa viisikymmentä (50) vuotta luettuna tästä päivästä.
6. Tämän vuokrakirjan vakuudeksi saapi ilman meitä kuulustamatta oikeudessa kiinnittää omistamamme 5/192 manttaalisen Rahkolan verotalon no 1 Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylässä.

Paremmaksi vakuudeksi olemme me tämän omakätisesti allekirjoittaneet.
Kauhajoella Heinäkuun 25. päivänä 1909.
Oskar Latva Rahkola Albertina Latva Rahkola

Tyydymme edellä kirjoitettuun välikirjaan ja sitoudumme sitä noudattamaan.
Tuomas Mäki Rahkola Aleksanteri Mäki Rahkola

Todistavat S. A. Kamila (kirj. sama)   Auroora Mettälä.

Ojalan torppa

Hermanni Mäki-Rahkola oli tehnyt Jaakko Iisakinpoika Ojalan ja tämän vaimon Serafia Samelintyttären kanssa 16.11.1897 torpan 50 vuoden kontrahdin, johon Ojala haki kiinnitystä vuotta myöhemmin. Syy sopimuksen tekoon vuonna 1897 on epäselvä, sillä Jaakko Ojala oli ollut samassa Ojalan torpassa jo yli 30 vuotta. Ehkä alkuperäinen sopimus oli umpeutumassa tai se saatettiin kirjalliseen muotoon tai sille vain haluttiin pidempi voimassaoloaika. Uuden sopimuksen mukaan Ojalan oli suoritettava vuosittain päivätöinä joka kuudes viikko talon ruualla ja työkaluilla. Sopimukseen tehtiin Rahkolan halkomisjaon jälkeen 9.10.1901 lisäys, jonka mukaan Ojalan torpan vuotuisista taksvärkkiviikoista kaksi tehdään Tuomas Yli-Rahkolalle. Jaakko Iisakinpoika siirsi sopimuksen pojalleen Juho Jaakko Jaakonpoika Ojalalle vuoden 1902 tienoilla, jolloin hän muutti uuden puolisonsa kanssa Harju-Keturiin.

Jaakko Iisakinpoika Ojala, Mäki-Rahkolan torppari Ojalassa, s. 5.11.1839, k. 6.8.1914. Muutti toisen puolisonsa kanssa Rahkolasta Harju-Keturiin 1902. Jaakon isä Iisakki (s. 1811) oli ollut Rahkolan Isolammin torppari.

1. puoliso: ∞ 1862 Serafia Samuelintytär Puska, s. 6.11.1836, k. 1.6.1901. Lapset mm: Tuomas, s. 5.9.1871, Harjuketurin isäntä 1907-. Puoliso: Anna Albertiina s. 30.8.1873 Karijoki. Juho Jaakko, Ojalan torppari noin v. 1902-, s. 26.3.1873. Puoliso: Hulda Josefiina Mäki-Kyyny, s. 30.9.1882.

2. puoliso: ∞ 1902 Heta Hermannintytär Autio, s. 18.1.1863. 

Syyskäräjillä 30.11.1911 Mäki-Rahkolan talolliset Tuomas ja Aleksanteri Hermanninpoika ja Mäki-Rahkolasta lohkaistun Rinne-Rahkolan isäntä Aleksanteri Aleksanterinpoika haastoivat torppari Juho Jaakko Jaakonpoika Ojalan suorittamattomista päivätöistä. Asiaa käsiteltiin edelleen samoilla käräjillä 8.12.1911, jossa jatkokäsittely päätettiin siirtää seuraaville talvikäräjille 22.3.1912. Silloin Veera Mäki-Rahkola jatkoi kannetta tammikuussa 1912 kuolleen miehensä Aleksanteri Mäki-Rahkolan puolesta asiamiehenään Jaakko Kulmala. Paikalla oli myös Tuomas Mäki-Rahkola, mutta Aleksanteri Rinne-Rahkola vetäytyi kanteesta, koska vastaajan Juho Jaakko Jaakonpoika Ojalan hallitsema torppa ei kuulunut hänen omistamaansa tilanosaan. Riita ei koskenut myöskään Juho Kustaa Lapikiston puolelle ulottuvaa torpan osaa, joka aiemmin oli kuulunut Tuomas Malakiaanpoika Rahkolalle. Rahkola oli myynyt omistamansa Yli-Rahkolan Lapikistolle 22.1.1911. Osa Ojalan torpasta oli tullut Lapikiston nyt omistamalle Yli-Rahkolan talo-osuudelle Rahkolan halkomisjaossa 1900. Sekä Tuomas Rahkola että Lapikisto todistivat Ojalan hoitaneen torppavelvoitteensa heidän osalta eikä heillä ollut vaatimuksia asiassa. Myös osa viereisen Mäkysen torpan maista oli tullut jaossa Yli-Rahkolan puolelle.

Torppari Ojala lupasi luopua torpastaan, jos kantajat maksavat hyvityksen siitä hyödystä, mikä katsotaan tulevan kantajille sen takia, että he saavat maan haltuunsa ennen kontrahtiajan loppua ja siitä, mitä vastaaja on parantanut vuokraesinettä ja lunastavat torpan huoneet niiden nykyisen arvon mukaan, jotka ovat vastaajan omat. Kantajat suostuivat vain maksamaan siitä, mitä vastaaja oli 12.3.1909 annetun torpan, lampuotitilan ja mäkitupa-alueen vuokrausta koskevan keisarillisen asetuksen voimaan astumisen jälkeen torppaa parantanut, eivätkä tahdo lunastaa vastaajan huoneita, jotka hän saa viedä pois. Oikeus päätti antaa tuomion asiassa 26.3.1912 perustaen päätöksensä edellä mainitun vuoden 1909 asetuksen pykäliin 41 ja 44 ja velvoitti vastaajan viimeistään 14.3.1913 muuttamaan torpasta huoneineen ja kaluineen sekä jättämään torpan maat kantajain vapaaseen hallintoon ja nautintoon. Asetuksessa ei vielä ollut mukana mahdollisuutta vuokra-alueiden lunastamisesta itsenäisiksi tiloiksi. Se tuli vasta vuoden 1918 torpparilaissa.

50-vuotinen sopimus jäi 15-vuotiseksi. Juho Jaakko Ojala lähti torpasta ja muutti vaimonsa kera Karijoelle. Entistä Ojalan torppaa asutti vuodesta 1914 lähtien Alarahkolan entinen omistaja Vihtori Myllykorpi (s. 1861 Isojoki) vaimonsa ja Edla-tyttärensä kanssa.

Kuusi uutta tilaa lohkaistiin Mäkirahkolasta vuonna 1923

5.3.1923 antoi Vaasan läänin Maaherra päätöksen kuuden erillistilan erottamisesta Mäkirahkolasta. Maanmittausinsinööri K. A. Johansson suoritti lohkomisen, jossa tilan tilukset, osaluku ja manttaali jakautuivat seuraavalla tavalla:

1. Länsimäki (1:45) 16,80 ha; 0,0030 mtl. Torppari Kaarle Otto Westerbacka (pso Albertiina Juhontytär) lunasti hallussaan olevan Westerbackan eli Länsimäen torpan 1600 markan hinnalla 4.3.1919. Torpan maat sijaitsivat Rahkolan ja Möykyn talojen rajalla.

• 
  Westerbackan tytär Sofia (s. 1874) sai 21.3.1920 lahjakirjalla 0,0011 manttaalin osuuden Länsimäestä, jonka osuuden Vilho Tainio (s. 1916) perheineen osti 1940-luvulla.  Tuomas Viljami Ojaniemi (s. 1892) ja vaimonsa Amanda Hermannintytär ostivat loppuosan eli 0,0019 mtl osuuden alkuperäisestä Länsimäestä 14.6.1925 tehdyllä kauppakirjalla. Myyjinä olivat kaikki edesmenneiden Kaarle Otto ja Albertiina Westerbackan jälkeläiset. Se nimettiin Elomaaksi (1:74). Leander ja Sanni Koivisto (s. 1906) ostivat Elomaan Ojaniemiltä myytyään Mattilan v. 1936. Tuomas Viljami Ojaniemestä on Päntäneen Kuvakirjassa Heleena Kokon kirjoitus (s. 83). Tilan myytiin huutokaupalla (lehti-ilmoitus vieressä)

2. Isolammi (1:46) 16,68 ha; 0,0060 mtl. Torppari Matti Heikinpoika ja Sofia Antintytär Isolammi lunastivat hallussaan olevan Isolammin torpan 8.3.1919 kauppahinnalla 5000 markkaa. Kaupan yhteydessä mitätöitiin 23.6.1871 tehty torpan kontrahti.

• Matti Heikinpoika Isolammi jäi leskeksi kesällä 1920 ja myi 5/6 eli 0,0050 manttaalin osuuden Isolammista 1.5.1921 Jaakko ja Alma Keski-Rahkolalle 20 000 markan kauppahinnalla. Rahkolat puolestaan myivät ostamansa Isolammin osuuden 28.12.1922 Vihtori Antinpoika ja Hanna Juhontytär Myllykoskelle 25 000 markan kauppahinnalla.

3. Lehtiniemi (1:47) 4,43 ha; 0,0012 mtl. Torpparinpoika Vilhelm Mattila osti osan Ojalan torpasta 10.11.1914 kauppahinnan ollessa 775 markkaa. Hän myi sen 8.2.1916 torppari Aleksanteri Hermanninpoika Isoniemelle ja hänen vaimolleen Lilja Emilialle 1500 markan kauppahinnalla.

4. Myllykorpi (1:48) 1,32 ha; 0,0005 mtl. Torppari Juho Ojala lunasti hallussaan olevan Myllykorven mäkitupa-alueen 12.11.1913 kauppahinnan ollessa 375 markkaa.

• Myllykorven omisti 1920-luvulta lähtien Iivari Kestilä vaimonsa Edla Marian kanssa.

5. Peränen (1:49) 1,61 ha; 0,0005 mtl. Kiertokoulunopettajan leski Maria Peränen lunasti hallussaan olevan Peräsen mäkitupa-alueen 11.4.1920 kauppahinnan ollessa 650 markkaa.

• Heidän poikansa Hermanni (s. 1898) muutti Amerikkaan 1924 ja tytär Hilda Maria (s. 1900) jäi asumaan kotitaloa. Hän avioitui 1946.

6. Metsälä (1:50) 1,18 ha; 0,0010 mtl. Torppari Aapeli Mettälä (s. 1848) lunasti hallussaan olevan Metsälä-nimisen (myös Mettälä) mäkitupa-alueen 17.11.1913 kauppahinnan ollessa 250 markkaa.

• Seppälän torpan naapuri Metsälä (myös Mettälä) mainitaan Mäkirahkolan yhteydessä ensimmäisen kerran v. 1878, jolloin Puskan talollisen poika itsellinen Hermanni Jaakonpoika (s. 1841) vaimonsa Serafia Iisakintyttären (s. 1841) kanssa asuivat siellä vuoden verran. Serafia oli Alakäyrän talollisen Iisakki Iisakinpojan tytär, jonka sisar Heta Sofia (s. 1839) oli Mäkirahkolan isännän Hermanni Mäki-Rahkolan puoliso. Hermanni Jaakonpojan elämäntapa oli liikkuva: Käyrän Leppimäen torppari 1865 (Raippamäen vieressä), 1867 Käyrän renki, 1868 Koivukorven torppari, 1872 Keturin Mustaisluoman itsellinen, 1878 Mäki-Rahkolan itsellinen (siellä nimenä Metsälä), 1880 muutti Teuvalle, 1891 Keturiin Aronojan torppaan torppariksi ja myöhemmin mäkitupalaiseksi.
• Vuodesta 1879 alkaen Metsälässä asuivat edellisen Hermanni Jaakonpojan sisar Maija Liisa (s. 1846) miehensä Aapeli Iisakinpojan (s. 18148) kanssa. Aapeli oli torpanpoika Pentilän Rintamaasta. Hekin asuivat Metsälää aluksi itsellisinä, mutta vuosisadan vaihteessa Metsälästä tuli mäkitupa.
• Metsälä jaettiin v. 1923. Pienempää osaa (1/4) asui myöhemmin Aapelin tyttärentytär Martta Vehkamäki (s. 1916, myöh. Kulmala) ja suurempaa osaa (3/4) Aapelin tytär Auroora Sofia (s. 1889) ja hänen puolisonsa Eemeli Latvaniemi.

7. Mäkirahkolan (1:51) kantatila lohkomisen päätyttyä 317,07 ha; 0,0828 mtl. Omistajat Tuomas Valentin Rahkola ja Aleksanteri Rahkolan perilliset.

Aiemmin Mäkirahkolasta oli erotettu Rinnerahkolan lisäksi palstatiloiksi Virtala (1:9, kansakoulu) ja Mantila (1:32, ent. Seppälän torppa), josta alla yhteenveto.

Ainut Mäkirahkolan kotipalstalla sijainnut torppa, Seppälän torppa (katso kartta ylempänä), mainitaan rippikirjoissa ensimmäisen kerran v. 1852, jolloin torpparina on Puskan Hakalan entinen torppari Iisakki Mikinpoika (s. 1798) ja hänen vaimonsa Maria Iisakintytär (s. 1801), joka oli Uuron talon tytär. Iisakin kuoltua v. 1857 torppa siirtyi tytär Albertiinalle (s. 1835) ja vävy Heikki Jaakonpojalle (s. 1837 Isojoki). Albertiinan kuoltua v. 1903 Heikki Jaakonpoika Seppälä avioitui Vilhelmiina Tuomaantyttären (s. 1853) kanssa. Heikki kuoli yli 50 torpparivuoden jälkeen v. 1908 ja leski asui torpassa vielä vuoteen 1912, jolloin hän avioitui uudestaan ja muutti pois.

Seppälän torpasta muodostettiin palstatila Latvarahkolan talollisen Oskari Kustaanpojan veljen Frans Kustaanpoika Mantilan (s. 1872 Pomarkku) muuttaessa sinne perheineen v. 1912. Hän osti Heta-vaimonsa (s. 1881 Karvia) kanssa 11.12.1911 torppaan kuluneet palstat Tuomas ja Aleksanteri Mäki-Rahkolalta. Palstatilaan sisältyi Seppälän torpan pellot Ylirahkolan rajaan saakka. Tonttimaahan, johon pidätettiin läpikulkuoikeus, kuului torpan päärakennus ja tontilla oleva navettarakennus. 2,32 ha tila erotettiin kantatilasta ja se sai nimekseen Mantila (1:32). Siihen haettiin lainhuudatus syyskäräjillä 1915.

Frans ja Heta Mantila ostivat 3.2.1925 Hyypän Korhosesta Kalliomäki-nimisen lohkotilan ja muuttivat sinne. Mantilan seuraavat asukkaat olivat Kurikasta Päntäneelle v. 1925 muuttaneet Kaarlo ja Impi Hirvelä. Sähköasentajana toiminut Kaarlo Hirvelä kaatui Kiteellä jatkosodan hyökkäysvaiheessa heinäkuussa 1941. Leski Impi Hirvelä ja Paavo Tainio vaihtoivat myöhemmin talojaan keskenään Impi Hirvelän muuttaessa Möykkytien varressa olevaan Honkalaan.

Aleksanteri Mäki-Rahkolan hauta

Aleksanteri Hermanninpoika Mäki-Rahkola, s. 24.1.1881, k. 9.1.1912.

Puoliso: ∞ 9.2.1906 Veera Maria Salomonintytär Koski, s. 5.7.1884, k. 29.7.1953.

Lapset:

1. Jenny Sofia kunnalliskodin johtaja Puumalassa, s. 30.3.1906, k. 12.1.1998. Hän palasi Päntäneelle 1950-luvulla.
2. Taimi Maria s. 17.9.1907, k. 4.1.1993.
3. Rauha Irene s. 10.4.1909, k. 14.1.1939.
4. Helly Hilja s. 7.10.1910, k. 24.4.1911.
5. Sanni Veera s. 4.3.1912, k. 7.4.1982. 

Tuomas Mäki-Rahkolan hauta

Tuomas Valentin Hermanninpoika Mäki-Rahkola, s. 21.10.1872, k. 26.6.1932.

Puoliso: ∞ 9.11.1907 Sigrid Olivia (Siiri) Tuomaantytär Rinta-Halkola, s. 10.11.1883, k. 13.3.1965.

Lapset:

1. Ingrid Maria s. 26.5.1908, k. 12.5.1917.
2. Tauno Tuomas s. 18.8.1909, k. 6.1.1910.
3. Arvo Aleksi, s. 29.12.1910, k. 12.2.1994.
4. Elsa Amanda, Korhola s. 14.4.1912.
5. Martti Vilho s. 1.12.1913, k. 21.5.1994. 
6. Elma Siiri s. 25.3.1915, k. 14.10.1915.
7. Lauri Johannes s. 5.7.1916, k. 9.4.1918.
8. Veikko Tuomas s. 17.7.1920, k. 21.8.1999.
9. Venne Hermanni s. 17.7.1920, k. 30.4.2001. 
10. Saima Aleksandra s. 22.3.1922, k. 25.8.1938.
11. Sanni Siiri, Marttunen s. 13.12.1923. 

Tuomas Malakiaanpoika Rahkola, Ylirahkolan isäntä 1900-1911

Kolme Amerikan matkaa ennen isännyyttä

Amerikassa 1890-luvulla

Tuomas lähti ensimmäiselle Amerikan matkalleen vuosien 1888-89 vaihteessa Kristiinankaupungin nimismiehen myönnettyä Amerikan passin kahdeksi vuodeksi 11.12.1888, hänen piti olla läsnä kevään 1891 kutsunnoissa. Hän palasikin ja osallistui Kauhajoella 22.4.1891 kutsuntatilaisuuteen, jossa hänet todettiin palvelukseen kelpaamattomaksi (Vaasan Läänin I kutsuntapiirin kutsuntaluettelo 1891, sota-arkisto). Seuraavana vuonna 1892 Tuomas lähti uudelleen Amerikkaan. Hän saapui Bremenin kautta New Yorkiin 26.4.1892 Darmstadt-nimisellä laivalla. Se reissu päättyi epäonnisesti. Näin voidaan päätellä eräästä Jaakko Keski-Keturin laatimasta muistiosta (Jouko Kuisman arkisto), jossa todetaan Tuomas Rahkolan tulleen Amerikasta vuonna 1893 jalka murtuneena sieltä palaamassa olleen Sameli Käyrän (myöh. Ala-Keturi) avustamana. Jalka oli murtunut kaivostapaturmassa. Ilmeisesti heidän menomatkansakin oli yhteinen.

Tuomas lähti vielä kolmannen kerran Amerikkaan Hangosta 16.05.1896. Oheinen valokuva lienee tuolta ajalta. Samalla menomatkalla oli mukana myös päntäneläinen Matti Rintamäki, joka hukkui 16 vuotta myöhemmin Titanic-onnettomuudessa. Kohteena oli Iron Belt, Wisconsin. Matka kulki Southamptonin kautta Massachusettsissa sijaitsevaan Bostonin esikaupunkiin Quincyyn. Juhannuksena 1896 hän lähetti kirjeen kotitalossaan Ylirahkolassa opettajana toimivalle Johannes Leppäselle. Kirje saapui Kauhajoelle 14.7.1896, teksti löytyy myös Päntäneen Kyläkirjasta (1993). Alla kopio siitä. Päntäneen kansakoulu oli aloittanut toimintansa Ylirahkolan talossa 3.9.1894.

Om. Markku Rahkola

Amerikasta Johannes Kastajan päivänä 1896
Arvoisa Isänmaan Brother J. Leppänen!
Arvoisan kirjeenne tämän kuun 3.ta päivältä sain vastaan ottaa eilen illalla josta lausun tuhannet kiitokset. Kirjeestänne huomasin sen ikävän uutisen että Isänne on kuollu, vaan huomasin että onpa Teillä taas lystiäkin toiselta taholta, siis onnea vaan! Omasta kohtalostani ei minulla ole enempää sanottavaa täällä kuin sen, että voin kuin viisi hurria kuusilla markinoolla. Matkastani en kehtaa enää tehdä mitään kertomusta, vaan yleensä se meni kyllä hyvin. Juhannusta täälä kans muka pyhitetään ainakin Suomalaiset ja osa toiskielisistäkin. Suomalainen raittiusyhdistys on laittanut kaiken moista huvia päivän ratoksi, ja on täälä suomalainen soittokuntaki joka antaa isänmaallisia säveleitä meille väinön lapsille. Kirjeestänne huomasin myöskin että J.W. Peltonen on vaihtanut meijerskaa, toivon siis myötätuulta hällekin. Se yksi kohta kirjettänne vähän kummastutti minua. Minä olin niin vähän sielä tekemisissä tyttöin kanssa et’en luullu siitä tulevan kellenkään mitään jälkipoltteeta. Kuulutte menevän Sortavalan Seminaariin jatkamaan opintojanne, siis onnea pyrinnölle! Ja pyydän että paiskaatte minua sieltä jolloinkin taas muutamalla rivillä, että tulen saamaan osoitteenne. Sanokaa minulta terveisiä muillenkin tuttaville, vaan olkaa itse puolison kanssa nim: jos semmoinen on jo olemassa minulta ensin ja viimeseksi tervehditty ja jääkäät hyvästi, piirsi velj: tuttavudella Tuomas Rahkola, Winttikamarilainen osoite. Iron Belt Bx.42. Wisconsin U.S. of America.

Tuomas palasi Amerikasta, lunasti kotitalonsa Yli-Rahkolan ja vieläpä avioituikin samana vuonna 1900. Vihkiminen Matti Yli-Käyrän (myöh. Käyräkoski) ainoan tyttären Aleksandra Marian kanssa tapahtui sunnuntaina 30.12.1900. Kuulutukset oli haettu 8. joulukuuta puhemiehenä em. kansakoulunopettaja Johannes Leppänen.                            

Kuvan omistaa Markku Rahkola

Luottamustoimet

Tuomas oli toimelias isäntä ja aktiivinen myös yhteiskunnallisissa asioissa. Hän oli kunnallislautakunnan (kunnanhallitus) jäsenenä 1904-06, piti Päntäneen kestikievaria viisivuotiskauden 1906-10 Yli-Rahkolassa ja toimi Kauhajoen käräjäkunnan lautamiehenä peräti 14 vuoden ajan Konstantin Pentilän jälkeen 1.1.1908 lähtien vuoden 1921 loppuun. Tuomas on yllä olevassa viiksekkäiden miesten rivissä kuudes vasemmalta. Tuomaan seuraajaksi lautamiehenä tuli hänen vaimonsa veli Eemil Käyräkoski. Tuomas Rahkola oli ehdokkaana myös kunnallisvaaleissa joulukuussa 1921 ja valittiin valtuustoon kansallisen kokoomuksen listalta. Hän oli valtuustonjäsen vuosina 1922-30 ja kuului kunnan ja valtion verolautakuntiin. Päntäneen kansakoulun johtokunnan jäsenenä hän oli 20 vuoden ajan kuolemaansa saakka. Hän tuli 27.11.1905 pidetyssä kokouksessa myöskin valituksi Kauhajoen Säästöpankin isännistöön, jossa istui myöhemmin Ylirahkolan uusi isäntä Juho Kustaa Lapikistokin.

• Vuonna 1917 annetun maalaiskuntien kunnallislain mukaan päätösvaltaa tuli kaikissa maalaiskunnissa käyttämään yleisillä vaaleilla valittu valtuusto. Ensimmäinen kunnanvaltuuston kokous Kauhajoella pidettiin 12.1.1918.

Vaasa 6.7.1909

Päntäneen Maamiesseura perustettiin 15.11.1908. Johtokunnan varsinaisiksi jäseniksi valittiin opettaja Johannes Leppänen, talolliset Tuomas Rinta-Kyyny, Sameli Ala-Keturi ja Tuomas Rahkola, opettajanrouva Ella Leppänen ja kauppias J. V. Peltonen. Seuran puitteissa järjestettiin kilpailuja ja kursseja. Ensimmäisen kesäjuhlan yhteydessä lauantaina 17.7.1909 oli karjanäyttely kauppias Peltosen pellolla ja kyntö- ja ojituskilpailu Tuomas Rahkolan mailla Yli-Rahkolassa. Sunnuntaina vietettiin kesäjuhlaa ”luonnonkauniilla Käyränniemellä”. Vaasa-lehdessä 24.7.1909 uutisoitiin tilaisuudesta ja kiitettiin ”juhlapaikan omistajaa talollista Matti Käyrää, joka antoi juhlapaikaksi erinomaisen sopivan niemensä käytettäväksi”. Oheinen uutinen oli Vaasa-lehdessä 6.7.1909. Kaksi vuotta myöhemmin juhlapaikka tuli Tuomas ja Sandra Maria Rahkolan omistukseen. Tuomas Rahkola oli johtokunnassa 1908-1915. Vilho Käyräkoski oli mukana vuosina 1918-1935. Maamiesseuran ylimääräisessä kokouksessa 25.10.1917 päätettiin suojeluskunnan perustamisesta Kauhajoelle. Perustava kokous oli 28.10.1917. Suojeluskunnan jäseniksi ilmoittautuivat mm. Kustaa Lapikisto, Nikolai ja Artturi Tuuri sekä Eemil Käyräkoski. Kannattaviksi jäseniksi, jotka eivät harjoituksiin lupautuneet osallistumaan, ilmoittautuivat mm. Johannes Leppänen, Esaias Ala-Kyyny ja Tuomas Rahkola.

Rahkolasta Käyrään 1914

Tuomas Rahkola myi Yli-Rahkolan talon 22.1.1911 tehdyllä kaupalla Juho Kustaa Lapikistolle (s. 21.8.1873 Pomarkku). Kauppasumma oli 24000 markkaa (kopio kauppakirjasta alempana). Vuonna 1906 Lapikisto oli jo ostanut Karijoelta Prosin talon.

• Kuten kauppakirjasta ilmenee, Tuomas oli myynyt Yli-Rahkolan ulkopalstoilla sijainneen Valkama-nimisen torpan maat (7,32 ha) palstatilana 13.3.1909 Pentilässä torpparina olleelle Nestori Erkinpoika Kivelälle ja hänen vaimolleen Serafia Antintyttärelle. Valkamaa asutti v. 1933 alkaen Uuno ja Aino Hirvinen.

Ylirahkolan kotipalsta, jossa Sillankorvan palstatila 1:19
(Granroth 1924, KA)

Yli-Rahkolasta lähdettyään Tuomas asui perheineen ennen Käyrän Riihimäki-Rahkolaan asettumista v. 1914/15 Keturin kivisillan lähelle (oheisessa kartassa Sillankorva, myöh. Martti Mäki-Rahkola) "Sillankorvaan" rakentamassaan talossa. Hannu Mäki-Rahkola muistaa isänsä Martin kertoneen, että talo rakennettiin Möykkytien varrella sijainneen vanhan meijerin voihuoneen hirsistä. Martti ja Aune Mäki-Rahkola asuivat talossa vuodesta 1941.

Keturin uusi kivisilta oli valmistunut v. 1908. Kristiinankaupunkiin johtavan tien varrella oleva 1,02 hehtaarin maakappale oli osa Yli-Rahkolan tilaa. Tuomas Rahkola osti sen 20.6.1911 päivätyllä kauppakirjalla J. K. Lapikistolta 750 markalla erottaakseen sen itselleen palstatilaksi. Saman vuoden 1911 joulukuussa Matti ja Sofia Käyräkoski jakoivat Yli-Käyrän kolmelle lapselleen. Muutettuaan 1914/15 perheineen Yli-Käyrän Riihimäkeen rakentamaansa taloon Tuomas Rahkola myi Sillankorvan (1:19) talollinen Salomon Samelinpoika Koskelle ja hänen vaimolleen Maria Loviisalle 21.1.1915 tehdyllä kaupalla. Kauppahinta oli 4000 markkaa ja ostajat saivat tilan kaikkine kiinteistöineen mitä siihen kuuluu paitsi puutarhamaalla olevista koristekasveista ja marjapensaista pidätämme me myyjät itsellemme puolet. Tilan vastaanotto tapahtuu heti paitsi siellä oleville hyyryläisille jätetään kahden viikon muuttoaika. Taloon muutti myös leskeksi 1911 jäänyt Salomonin vanhin tytär Maria Matilda Salo kolmen poikansa kanssa.

Sillankorvan talo 1930-luvulla, kuvassa Jaakko ja Sofia Rintakorpi. Kuva: Hannu Mäki-Rahkolan arkisto

Jo reilun vuoden päästä, 14.7.1916, Kosket myivät Sillankorvan seppä Jaakko Rintakorvelle (s. 1852) ja hänen vaimolleen Leena Sofia Matintyttärelle (s. 1868 Teuva). Rintakorven perhe oli lapseton. Jaakko Rintakorpi kuoli 30.6.1939 ja leski Sofia Rintakorpi myi Sillankorvan 28.1.1941 Martti ja Aune Mäki-Rahkolalle. Sofia Rintakorpi kuoli 26.3.1942.

Koski, Salomon Samuelinpoika, s. 25.9.1858 Ilmajoki,  k. 1.10.1932.

Torpparin poika Ilmajoelta. Muutti Ilmajoelta perheineen 6.8.1886 Kauhajoen Hyypän Keski-Havuseen, jossa isäntänä vuoteen 1892, sen jälkeen talollinen Kauhajoen Kosken talossa ja myöhemmin Rahkolassa ja Keturissa.

Puoliso: Harjunpää, Maria Loviisa Iisakintytär, s. 18.1.1861 Ilmajoki,  k. 22.10.1935.

Lapset: mm.  Maria Matilda Salo (s. 1885), Ellen Rajamäki (s. 1899) ja Eino Salomon Koski, (s.1903). Maria Matilda Salon vanhin poika Uuno Salo (s. 1907) toimi pitkään Päntäneen seuraintalon vahtimestarina.                                                                                                                                                            

Kärppäojan talo n. 1956. Martti ja Aili Tuurin perhe sekä Marja-Terttu
Ranta naapurista kolmipyörän takana. Kuva: Eino Metsä-Pentilä

Samaan aikaan Sillankorvan kaupan kanssa 13.6.1911, Tuomas Rahkola osti Oskari Kustaanpoika Latva-Rahkolalta (Rahkola 1:3) 4,65 hehtaarin Kärppäojan (1:12) palstatilan, joka rajoittui lännessä puroon, pohjoisessa Ylirahkolaan, etelässä Alarahkolan maihin ja idässä tiehen. Sama palstatila siirtyi kauppakirjalla 21.1.1915 Sillankorvan ostaneen Salomon Samelinpoika Kosken ja hänen vaimonsa omistukseen. Kärppäoja kaikkien palstatilojen lailla oli muutettu 31.12.1926 annetun lain nojalla itsenäiseksi verotilaksi 23.6.1927. Tila siirtyi Koskien pojalle Eino Koskelle 23.9.1929 ja häneltä edelleen 24.11.1935 tehdyllä kaupalla Martti ja Aili Tuurille. Seuraavan kerran omistaja vaihtui vuonna 1959 Erkki ja Eila Rahkolan ostaessa Kärppäojan. Tuolloin Martti ja Aili Tuuri muuttivat ostamalleen Yli-Käyrän Myllymäelle, joka oli kuulunut Aili Tuurin enon Vilho Käyräkosken perintöosuuteen Yli-Käyrän talosta. Eino Koski muutti Kärppäojalta v. 1935 Keturista ostamalleen Kankalo-nimiselle tilalle, joka oli ollut Eino Kosken vanhempien omistuksessa. He olivat myyneet sen tyttärelleen ja tämän miehelle Ellen ja Aleksi Rajamäelle 1925.

Matti Aapelinpoika Käyräkosken kaksi vanhinta lasta puolisoineen, Eemil ja Anna Maria Käyräkoski sekä Sandra Maria ja Tuomas Rahkola, saivat Käyrän uusijaon päätyttyä kauppakirjalla kumpikin haltuunsa kolmanneksen Ylikäyrää (5/72 manttaalia) 20.12.1911. Sen jälkeen Tuomas Rahkola puolisonsa kera isännöi Ylikäyrästä erotettua Riihimäki-Rahkolaa kuolemaansa saakka (v. 1932) leski Sandra Marian jatkaessa talonpitoa tyttäriensä kanssa. Ainut poika Eero oli muuttanut Karijoelle pari vuotta aiemmin.

Riihimäki-Rahkolan kartano 1933 

Käyrän jakaminen on esitetty Käyrää koskevassa kirjoituksessa. Riihimäki-Rahkolan talo valmistui v. 1914/15, jolloin Sillankorva meni myyntiin ja Riihimäki-Rahkolan rippikirjamerkinnät alkavat Käyrän numerossa. Lisävahvistuksen talon valmistumisajankohtaan tuo tieto kirvesmies Juho Matinpoika Rauhalan (s. 1858) kuolinsyystä. Hän menetti henkensä pudottuaan tellingiltä Riihimäki-Rahkolan talotyömaalla 22.11.1913. Rippikirjan mukaan Rahkolan perheen viimeinen ehtoolliskäynti ennen Käyrään siirtymistä oli 6.12.1914.

• Tuomas Rahkola oli suunnitellut talonostoa Haapavedeltä myydessään Yli-Rahkolan 1911. Ostokohteesta on säilynyt valokuva (oik., Markku Rahkolan arkisto). Haapaveteläinen historianharrastaja Seppo Nummela tunnisti kuvan rakennuksen Haapaveden Humalojan Tinkalan tilaan kuuluneeksi Kuusikosken kartanoksi, josta hän oli tehnyt jutun Haapavesi-lehteen helmikuussa 2005. Sahanomistaja, kauppias Gustav Törnqvist oli ostanut v. 1897 Tinkalan tilan, jolle hän antoi nimen Kuuskoski. Kuvan kartanon hän rakennutti noin 1902. Gustav Törnqvist kuoli noin 1910 ja kartano siirtyi perikunnalle, jota hallitsivat leski Maria ja poika Paul (kutsumanimi Paavo). Kartanolle haettiin tuolloin ostajaa, mutta Törnqvistin poika Paul jatkoi talonpitoa vuoteen 1917 saakka avioiduttuaan Eva Laurinin kanssa. Sen jälkeen omistajat vaihtuivat tiheään.

Talo jäi siis Tuomaalta ostamatta ja kuvan rakennus tuhoutui tulipalossa v. 1921. Ylikäyrän jako juuri muuttoaikeiden aikaan liittynee Tuomas ja Sandra Rahkolan tekemiin ratkaisuihin. He tekivät vuoden 1911 aikana neljä kiinteistökauppaa, joista kolmen sisältö on alla: Ylirahkolassa myyjinä, Sillankorvassa ja Ylikäyrässä ostajina. Neljäs kauppa oli Latvarahkolan Kärppäojan osto.

Kauppakirja 22.1.1911

Täten myymme me allekirjoittaneet omistamamme viisi neljäskymmeneskahdeksas osaa (5/48) manttaalisen Yli-Rahkolan talon Rahkon verotaloa No1 Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylässä Talolliselle Juho Kustaa Franssinpoika Lapikistolle kahdenkymmenenneljäntuhannen (24000) Suomen markan kauppahinnalla, mikä on siten maksettava että ostaja vastaa taloon kiinnitetystä kuudentuhannen (6000) markan velasta Suomen Hypoteekkiyhdistykselle ja loppusumma eli 18000 markkaa kuitataan maksetuksi erityisellä velkakirjalla.
Ostaja saa talon haltuunsa kaikkine kiintiöimineen mitä siihen kuuluu ensi päivänä ensi tulevaa Toukokuuta, paitsi me pidätämme itsellemme oikeuden hakata metsästä kaikki sellaiset puut, jotka täyttävät läpimitassa neljäntoista (14) jalan korkeudelta seitsemän (7) tuumaa ja sitä suuremmat puut tämän talven ajalla.
Ostaja on velvollinen vastaamaan tästä päivästä talon veroista ja rasituksista kuin myöskin eläkkeestä Albertiina Kustaava Eenokintytär Rahkolalle eläkekirjan mukaan. Viime vuoren veroista kruunulle ja kunnalle vastaa myyjät.
Palstatilalliselle Nestori Kivelälle myyty Valkaman palstatila jää pois kaupasta.

Vahvistetaan Kauhajoella Tammikuun 22 päivänä 1911
Tuomas Rahkola Maria Rahkola

Tähän kauppaan olen tyytyväinen. Paikka ja aika edellä kirjoitetut
Kustaa Lapikisto

Todistavat: S. A. Kamila Sam Keturi
      kirj. sama

Kauppakirja 20.6.1911

Täten myyn minä  allekirjoittanut Juho Kustaa Lapikisto omistamastani 5/48 manttaalisesta Yli-Rahkolan talosta Rahkolan verotaloa No1 Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylässä Lautamies Tuomas Rahkolalle ja hänen vaimolleen Maria Matintyttärelle kotipalstalta yhden hehtaarin suuruisen maakappaleen peltoa seitsemänsadan viidenkymmenen (750) Suomen markan kauppahinnalla, joka heti maksetuksi kuitataan.
Tämän maakappaleen saavat ostajat säädetyssä järjestyksessä kustannuksellaan eroittaa erityiseksi kantatilaan veroa maksavaksi palstatilaksi, ja tulee sitä rajoittamaan pohjoispuolella maantie, lännenpuolella Päntäneenjoki, etelänpuolella vainioiden väliaita ja idänpuolella tulee asetettavaksi raja sitä sarkaojaa myöden mikä lähinnä sattuu kun mainittu yhden hehtaarin maa-ala mitataan, vaan jos palstan pinta-ala täten rajan ojaan asettamalla joko lisääntyy tahi vähentyy, niin tulee myöskin kauppahinta vastaavassa suhteessa joko lisääntymään tahi vähentymään.
Ostajat saavat heti maan haltuunsa.
Wahvistetaan Kauhajoella Kesäkuun 20. päivänä 1911
Kustaa Lapikisto

Tyydymme edellä kirjoitettuun kauppakirjaan. Paikka ja aika edellä mainitut.
Tuomas Rahkola Maria Rahkola

Todistavat: S. A. Kamila Maria Kamila
  kirj. sama    (merkki)

Kauppakirja 20.12.1911

Täten myymme me allekirjoittaneet vävyllemme Lautamies Tuomas Malakiaanpoika Rahkolalle ja hänen vaimolleen Maria Matintyttärelle omistamastamme 5/24 manttaalisesta Käyrä-Kosken talosta Käyrän verotaloa no 6 Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylässä kolmanneksen eli 5/72 manttaalia kahdentoistatuhannen (12000) Suomen markan kauppahinnalla, joka tässä maksetuksi kuitataan.
Ostajat saavat heti talon haltuunsa.
Vahvistetaan Kauhajoella Joulukuun 20. päivänä 1911

Matti Käyrä-Koski Sofia Käyrä-Koski
         (merkki)

Tähän tyydyn. Paikka ja aika edellä mainitut.
Tuomas Rahkola Maria Rahkola

Todistavat: S. A. Kamila Edla Kuusisto
kirj. sama    (merkki)

Riihimäki-Rahkolan ja Käyrän muiden tilojen toimintaan liittyi olennaisesti Käyräkoskessa oleva koskivoimala, joka mylly- ja sahatoiminnan lisäksi valjastettiin tuottamaan sähköä. Tätä laitosta on käsitelty sekä Käyrän taloa koskevassa osassa että omassa artikkelissaan.

Tuomaan ja Sandra Marian uutta kotitaloa Riihimäki-Rahkolaa käsitellään Käyrän yhteydessä. Tuomas Rahkola ja hänen perheensä säilyttivät entisen kotitalonsa Rahkolan nimen sukunimenään muutettuaan Käyrän numeroon kuuluvaan Riihimäki-Rahkolaan.

Tuomas Valentin ja Sandra Maria Rahkolan lapset

Tuomas Valentin Malakiaanpoika Rahkola, s. 24.9.1869 , k. 13.2.1932.

Puoliso: ∞ 30.12.1900 Sandra Maria Matintytär Yli-Käyrä, s. 29.7.1880, k. 14.4.1957. 

Lapset:
1. Toivo Tuomas s. 9.8.1901, k. 10.5.1906 (hukkui myllyn altaaseen).
2. Toini Maria s. 20.4.1904, k. 5.6.1948.
3. Helmi Sofia s. 19.9.1905, k. 1995 Ähtäri.
4. Tauno Ilmari s. 24.5.1907, k. 6.2.1919.
5. Eero Eemil s. 1.12.1908, k. 3.6.1971 Espoo.
6. Aili Olga s. 3.9.1910, k. 16.12.1993.
7. Aune Veera s. 5.10.1911, k. 8.7.2007.
8. Olavi Aatos s. 14.1.1915, k. 26.3.1918.

Kauhajoen Kunnallislehti 18.2.1932:

Viime lauantaita vasten yöllä kuoli Päntäneellä maanviljelijä Tuomas Rahkola 52 vuoden ikäisenä. Vainaja sairasti viime syksystä saakka keuhkotuberkuloosia, jolle etsi apua parantolastakin. Rahkola oli yksi paikkakuntansa luottamusmiehiä, ollen käräjäkunnan lautamiehenä vuosikymmenen ajan. Hän oli takavuosina kunnanvaltuustossa ja kuului kunnan ja valtion verolautakuntiin. Päntäneen kansakoulun johtokunnan jäsenenä oli Rahkola jatkuvasti 20 vuotta kuolemaansa saakka. Rehtiä, suoraluontoista kansalaista kaipaavat ystävät ja omaiset.

Sisaruksista Aili ja Aune Rahkola on Loviisa Seppänen kirjoittanut artikkelin verkkojulkaisuun Naisten Ääni.

Juho Kustaa Lapikisto, Ylirahkolan uusi isäntä

Juho ja Hilja Lapikisto (kuva: Suomen maatilat 1933)

Tuomas Rahkola myi koko Ylirahkolan talon 22.1.1911 Juho Kustaa Lapikistolle (s. Pomarkussa 21.8.1873). Kauppasumma oli 24000 markkaa. Vuonna 1906 Lapikisto oli ostanut Karijoelta Prosin talon. Lapikisto sai kauppakirjan mukaan asumisoikeuden Ylirahkolaan 1.5.1911.

Torppien lunastus toi Ylirahkolaan jakotoimituksen vuonna 1924. Sitä ennen Ylirahkolasta erotettiin Valkaman (1:22) lisäksi kaksi muuta palstatilaa: jo aiemmin mainittu Sillankorva (1:19) ja Korpimäki (1:39). Korpimäki oli Vihtori Myllykorven omistama reilun 6 hehtaarin palstatila, jonka Iivari ja Edla Kestilä ostivat  ja perivät Vihtorin kuoltua v. 1924.

Torppien lunastus synnytti uusia tiloja vuonna 1924:

1. Koskiniemi 1:66 (myös Koskenniemi), om. Kristian Koskiniemi. Pääosa Koskiniemen entisestä torpasta (yli 12 ha metsää) oli Pentilän puolella, mutta torpan päärakennus ja muutamia peltoja (yht. 2,3 ha) oli Rahkolan puolella. Vuokralautakunnan kokouksessa 12.8.1921 tehdyllä päätöksellä vuokra-alue tuli Koskiniemen omistukseen. 0,0007 mtl

• Kristian Koskiniemi oli perinyt vuokraoikeuden Koskiniemen torppaan isältään Maunu Samuelinpoika Koskiniemeltä tämän kuollessa vuonna 1917. Kaarlelan itsellinen Maunu Samuelinpoika Koskiniemi oli tehnyt 14.12.1871 sekä Malakias Salomoninpoika Rahkolan että Aapeli Tuomaanpoika Pentilän kanssa sopimuksen, jonka nojalla Koskiniemen torppa oli annettu hänelle 50 vuoden ajaksi. Torppa sijaitsi molemmin puolin Pentilän ja Rahkolan rajaa ja Koskiniemi osti siinä aiemmin asuneen mäkitupalaisen asumuksen. Pentilän puolella Koskiniemen naapurina oli Maunu Samelinpojan veljen Hermanni Samelinpoika Myllykosken torppa.

2. Peltomaa 1:67, om. Jaakko ja Auroora Peltomaa lunastivat torppansa kauppakirjalla 13.10.1921. Kokonaispinta-ala 12 ha. 0,0021 mtl

• Peltomaa tuli Eevert ja Vieno Yli-Keturin omistukseen v. 1939

3. Jokioinen 1:68, om. leski Hanna Yli-Halkola (o.s. Yli-Keturi) sekä lapset Taimi Helena ja Mauno Johannes. Tilan pinta-alasta (24,23 ha) pääosa oli metsämaata ja siihen kuului myös myllytontti. Kauppakirja tehtiin 13.10.1921, jolloin torppari Juho Samelinpoika Yli-Halkola oli vielä elossa. Hän kuoli 28-vuotiaana joulukuussa 1922. Jokioisesta erotettiin vielä 1920-luvulla Kaikulankoski (1:78).  0,0058 mtl

4. Lahti 1:69, Kauhajoen vuokralautakunnan päätöksellä mäkitupalainen Albertiina Lahti lunasti Lahti-nimiseksi merkityn alueen ns. Salosen torpasta 27.10.1921 tehdyllä päätöksellä. Pinta-ala 1,24 ha. 0,0004 mtl

5. Heinola 1:70, om. Wilhelm ja Amanda Heinola. Osa Heinolaa oli Keskipentilän puolella, se oli 1,66 ha metsäpalsta, joka sai myös nimen Heinola (5:15). Rahkolan puoleinen osuus 7,17 ha (siitä metsämaata lähes 5 ha) oli osa entistä ns. Salosen torppaa, josta toisen osan lunasti em. Albertiina Lahti. Kauppakirja tehtiin 29.7.1923. Vilhelm ja Amanda Heinola myivät nämä tilat tyttärelleen Tyynelle ja hänen miehelleen Yrjö Johannes Kujanpäälle 21.7.1939. 0,0018 mtl

• Lahti- ja Heinola-nimiset tilat muodostettiin entisen Salosen mäkituvan/torpan paikalle Ylirahkolan palstan Möykyn taloon rajoittuvaan kaakkoispäätyyn.

6. Jaon jälkeen loppu Ylirahkolaa sai numeron 1:71. Yli-Rahkolan pinta-ala jaon jälkeen oli 318,18 ha, siitä metsämaata 240 ha. (0,0871 mtl)

Edellä mainittujen lisäksi Lapikisto myi Vihtori ja Hanna Myllykoskelle Murto-nimisen palstatilan v. 1931 ja vuonna 1945 syntyi Ylirahkolaan Koskiniemen ja Valkaman väliin 0,0013 manttaalin  Lahtinen-niminen palstatila Sameli ja Hilja Pihlajamäen lunastaessa Lahtisen mäkituvan Ylirahkolasta. Mäkitupaa oli asunut vuoteen 1905 asti jo aiemmin mainittu suutari Ville Puumila ja myöhemmin hänen vanhempansa Könnön torppari Samuel Juhonpoika Rajala ja hänen vaimonsa Anna Stiina. 

Samuel Ala-Keturi ja Juho Kustaa Lapikisto omistivat yhdessä noin kolmen vuoden ajan 0,0625 manttaalin Korpi-Uuron ja 0,0312 manttaalin Luoma-Uuron tiloja, jotka he ostivat Anselmi ja Selma Hakamäeltä v. 1922. Tilojen seuraavat omistajat olivat Niemi-Uuron isäntä Matti Korpela ja kansakoulunopettaja Oskari Vappula. Uuron vaiheista lisää täällä.

Ylirahkolan kahtiajako 1932

Ylirahkolan kaksi Kalliorahkolan erottamaa kotipalstaa 

Juho Kustaa Lapikisto myi pojalleen Eino Lapikistolle ja tämän puolisolle Helmille 0,0380 manttaalia Ylirahkolasta, siis vajaa puolet (44%) koko Ylirahkolasta. Kotipalstakseen Eino Lapikisto sai Kalliorahkolan ja Käyrän välissä sijaitsevan palstan, johon hän rakensi talonsa 1932. Tämä osuus sai vanhan nimen Ylirahkola (1:86). Juho Kustaa Lapikisto piti vanhan Ylirahkolan kartanon edelleen omassa käytössään. Hänen tilaosuutensa sai nimen Lapikisto (1:87). Viereisessä kartassa (KA) molemmat kotipalstat on merkitty turkoosein rajoin. Jakotoimituksessa, jonka toteutti maanmittausinsinööri Niilo A. Virtamo, todettiin Lapikiston saaneen Ylirahkolan haltuunsa sen jälkeen kun hänen ensimmäinen avioliittonsa vaimon kuoleman johdosta oli purkautunut sekä ennen kuin hän oli solminut avioliiton toisen vaimonsa kanssa, joten hän siis yksin omisti Ylirahkolan tilan. Lapikiston isännyys siirtyi Uuno ja Ulla Pekarilalle v. 1947.

Juho Kustaa Fransinpoika Lapikisto, ent. Lindfors, s. 21.8.1873 Pomarkku, k. 8.2.1948 Kauhajoki.

1. puoliso: ∞ 28.11.1895 Pomarkku Hilma Josefiina Salomonintytär Leppäniemi, s. 28.8.1875 Pomarkku, k. 26.2.1910 Karijoki.

Lapset:

1. Frans Johannes (Jussi) s. 26.8.1896 Pomarkku, k. 11.6.1988 Karijoki.

2. Hanna Maria s. 30.8.1898 Pomarkku, k. 6.6.1959. Puoliso: ∞ 6.8.1921 Vihtori Antinpoika Myllykoski, s. 3.5.1898, k. 2.8.1971.

3. Jenny Josefiina s. 15.10.1900 Pomarkku, k. 5.4.1903 Pomarkku.

4. Anni Aleksandra s. 27.11.1902 Pomarkku, k. 1.12.1990. Puoliso: ∞ 12.9.1920 Jaakko Alfred Ala-Keturi, s. 26.10.1899, k. 23.12.1972.

5. Eino Henrik s. 24.1.1905 Pomarkku, k. 17.2.1986. Puoliso: ∞ 23.5.1931 Helmi Sofia Ala-Opas, s. 11.8.1903 Kurikka, k. 11.5.1981.

6. Emmi Katariina s. 28.9.1907 Karijoki Puoliso: Eino Matti Luoma-Nirva, s. 5.3.1905.

7. Väinö Armas s. 16.2.1910 Karijoki, k. 7.12.1976 Karijoki. Puoliso: ∞ 11.8.1932 Senja Ilona Uusi-Marttunen, s. 9.11.1907 Karijoki, k. 7.1.2009 Kristiinankaupunki.

2. puoliso: ∞ 9.7.1925 Hilja Johanna Halavasato, s. 19.1.1899 Säkylä, k. 30.1.1988 Kauhajoki.

Lapset:

8. Ulla Ingeborg s. 13.2.1926, k. 13.10.2001. Puoliso: ∞ 24.6.1944 Uuno Johannes Pekarila, s. 16.12.1923 Kirvu, k. 7.2.1991.

9. Seija Tellervo s. 23.3.1931.

 

Rahkolan kylään liittyvä Päntäneen liikekeskus linkin takana

Lähdeaineisto:

Kansallisarkisto:

o   Etelä-Pohjanmaan tuomiokunta, Ilmajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat

o   Korsholman eteläinen tuomiokunta, Ilmajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat

o   Ilmajoen tuomiokunta, Ilmajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat

o   Ilmajoen tuomiokunta, Kauhajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat

o   Kauhajoen tuomiokunta, Kauhajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat

o   Vaasan Hovioikeuden arkisto

o   Maanmittaushallitus Uudistuskartat

o   Käyttökarttakokoelma Päntäne 1932

o   Korkeimman hallinto-oikeuden kartat ja piirustukset (kokoelma)

o   Tie- ja vesirakennushallituksen vesistöosaston arkisto

o   Kauppa- ja teollisuusministeriön teollisuusosaston arkisto

o   Vaasan lääninhallituksen ja lääninkanslian arkisto

o   Vaasan läänin henkikirjat (KA ja digitaaliarkisto)

Vaasan läänin maanmittauskonttori Maanjako-oikeus (MO) tuomiokirjat

Digi.kansalliskirjasto.fi

Kauhajoen ja lähiseurakuntien rippikirjat (SSHY)

Raimo Ketolan henkilötietokanta www.raketola.fi/

Liisa Ruismäki: Kauhajoen Historia (1987)

Lisäksi tekstin yhteydessä erikseen mainitut lähteet.