Käyrä

KÄYRÄN TALO- JA HENKILÖHISTORIAA

KÄYRÄN VAIHEET ISOONVIHAAN SAAKKA (Esa Tuuri)

KÄYRÄN MYÖHEMPIÄ VAIHEITA (Olli Tuuri)

KÄYRÄSTÄ ALA- JA YLIKÄYRÄ

• Klemetti Käyrän pojanpoika lunasti Käyrän perintötalokseen

YLI-KÄYRÄ

• Sameli Yli-Käyrä ja poikansa Sameli
• Juho ja Iisakki Samelinpojat Ylikäyrän seuraavina isäntinä
• Iisakki Samelinpoika Käyrästä Pentilän uusi isäntä...
• ...Aleksanteri Samelinpoika Käyrästä Pentilän toinen isäntä

ALA-KÄYRÄ

• Iisakki Erkinpoika Ala-Käyrä ja hänen poikansa Iisakki
• Alakäyrän leski Ulriika ja Salomon Siimoninpoika
• Iisakki Iisakinpoika Ala-Käyrän pojat Iisakki Uusi-Käyrä ja Tuomas Ala-Käyrä
• Tuomas Ala-Käyrä lähti Amerikkaan 1884

KÄYRÄN HALKOMINEN 1905-1909

TUOMAS ALA-KÄYRÄN OSUUS KÄYRÄN TALOSTA

• 1. Ketola-Käyrä 6:4
• 2. Ollila 6:5
• 3. Laitala 6:6
• 4. Alakäyrä 6:7

IISAKKI UUSI-KÄYRÄN OSUUS KÄYRÄN TALOSTA

• Rinta-Käyrä 6:3
• Haapaniemen ja Haaparannan torpat
• Iisakki Uusi-Käyrän kuolinpesän jako 1915
• 1. Virtala eli Pantti-Käyrä 6:26
• 2. Heinola eli Kokko-Käyrä 6:27
• 3. Latva-Käyrä 6:28
• 4. Uusi-Käyrä 6:29
• 5. Käyrä 6:30

... TAKAISIN YLI-KÄYRÄÄN

• Matti Aapelinpoika Yli-Käyrä
• Talo Kristiinankaupungissa
• Kotitarvemyllystä saha- ja sähkölaitokseen
• Ison Kaivonevan puukaupat 1897 ja 1902
• Yli-Käyrän eli Koskisen jako perillisten kesken 1911-13
• Konstantin Pentilältä ei Kankalo unohtunut
• Ollilan myynti ja pesän ositus
• Matti Käyräkosken jälkeen
• Käyräkoski
• Koskinen (Myllymäki)
• Riihimäki (Rahkola)
• Asutustilat

Käyrän vaiheet isoonvihaan saakka

Esa Tuuri

Käyrä on mitä todennäköisimmin myös ollut raivattuna ja asutettuna jo 1500-luvun puolella, jolloin Päntäneen kylässä oli hetkittäin toistakymmentä verotettua savua. Väliaikana on oheisen kartan perusteella paikkaa asuttu ainakin sotilastorppana, mutta näitä ei näy veroluetteloissa, tämä on ainoa todiste. 1600-luvun loppupuolella alkoi taas kiinnostus perustaa uusia verotaloja kylään. Myös Kauhajärven uudistalon isännän Juho Juhonpojan Klemetti-poika päätti vaimoineen ruveta asumaan Käyrää. Klemetti oli avioitunut Maria Yrjänäntytär Krekolan kanssa ja he asuivat Krekolassa vuosina 1676–1678. 1680–1681 mainitaan heidän viljelevän uudistaloa jossakin Kauhajoella, ehkä Hyypässä, koska Klemetti oli sieltä kotoisin. He kuitenkin jättävät yrityksen, ja heidät on senjälkeen merkitty palkollisiksi ensin Heikkilässä ja sitten Knuuttilassa ennen Käyrään muuttoa (Tapio Piirto: Ilmajoki 1675-1699).

Syyskuussa 1689 katsastettiin Käyrunmaan vanha torppa. Klemetti Juhonpoika oli jo vuonna 1684 anonut hänen armonsa ja jalosukuisen herra paroni maaherra Gustaf Grassin lupaa ottaa torpan alueet asuttavakseen. Paikka on ollut kokonaan autiona jo pitkään, siis ei verolla. Katsastus tehtiin lääninmaanmittari Joonas Geddan johdolla. Kukaan katselmuslautakunnan jäsenistä ei voinut muistaa kuinka kauan sitten torpan palstat ovat viimeksi olleet viljelyksessä. Täältä löytyy kaksi vanhaa torpanpaikkaa 600 kyynärän päässä toisistaan (noin 360 m). Pellot todettiin olevan hyvät ja aivan kelvolliset viljelykseen.

Tähän saakka mainittuja alueita ovat muutamat muut isännät käyttäneet heinänkorjuuseen. Nämä olivat 

1. Antti Antinpoika Kauhajoelta (Panulan isäntä 1685–1702) joka asuu 3/4 peninkulman päässä, hän on korjannut vuosittain 5 verokuormaa 

2. Erkki Siimoninpoika (Pentilän 1. veroisäntä 1681–1698), joka on äskettäin pantu verolle ja on viljellyt varsinaisia vainioita heinällä, 2,5 verokuormaa

3. Naapuri Olavi Jaakonpoika (Rahkolan isäntä 1688–1696), joka on ulkopalstoilta korjannut vuosittain noin 5 verokuormaa 

Mainituilta henkilöiltä tiedusteltiin jos maat olisivat heidän omaisuuttaan, vastaus oli kielteinen ja he jättivät maa-alueet Klemetin käyttöön.

Maakirjakartta 1689, jossa näkyy Pajuluoman liittyminen Päntäneenjoen uomaan kuten vertailukuvassa v. 1932 kartassa Kaarlelan ja Käyrän (Riihimäki-Rahkola) rajalla.

Gammal åkerlinda = vanhaa peltomaata,

Käyruma sold torp = Käyränmaan sotilastorppa

Obrukat ängsmark = viljelemätöntä niittyä

Talon ensimmäiset vuodet

Suomen asutuksen yleisluettelossa löytyy 1690-luvulla Käyrässä

• Klemetti Juhonpoika (syntyjään Kauhajärveltä)
• Vaimo Maria Yrjänäntytär Krekola Kurikasta
• Vuodesta 1691 poika Heikki (tällöin noin 26-vuotias, syntynyt 12.1665 Kauhajoella)
• Tyttäret Maria (1696-97) ja Johanna (1699)

Taloa verotetaan vuodesta 1699 alkaen ¼ manttaalin tilana. Klemetin isännyysvuodet ovat 1688–1702. Maria siirtyy ajasta iäisyyteen 80-vuotiaana vuonna 1725, ja Klemetti kuolee jo seuraavana vuonna niinikään 80-vuotiaana.

Heikki Klemetinpoika jatkoi vuodesta 1703 talonpitoa isänsä jälkeen. Emäntäkin oli jo saatu taloon, sillä Heikki avioituu Kurikassa 1699 Marketta Yrjänäntyttären kanssa. Avioliitosta tuli kuitenkin lyhyt, sillä Marketta kuoli jo kevättalvella 1708. Heikki avioitui uudelleen noin vuonna 1713 Liisa Yrjänäntyttären kanssa (1688-1768) joka nähtävästi tuli Kauhajoen ulkopuolelta.

1700-luvun alussa asui talossa jonkin aikaa myös isännän sisaret Susanna ja Valpuri. Susanna oli sotilaan vaimo. Myös hänen miehensä Jaakko on asunut Käyrässä mutta hän ei sotilaana näy veroluetteloissa koska sotilaat olivat henkiveroista vapaita. Valpuri hoiti emännyyttä 1708 alkaen kunnes hän avioitui Kustaa Kyynyn kanssa 1712.

Isonvihan aikana ja vähän sen jälkeenkin (vuosina 1714–1724) oli talo veroautiona, siis veronmaksukyvyttömänä. Ei mitenkään harvinaista, sillä Päntäneen 13 verotalosta selvisi vain neljä isonvihan yli vajoamatta veroraakiksi. Käyrän perhe näyttää kuitenkin asuneen talossa koko ajan.

Käyrän myöhempiä vaiheita

Olli Tuuri

Käyrästä Ala- ja Yli-Käyrä

Yllä olevasta vuoden 1689 toimituskartasta voi päätellä tekstissä mainittujen torppien sijainneen nykyisen Riihimäki-Rahkolan mailla. Vanhan kartan sisällä oleva kuvainsertti näyttää vastaavan paikan nykykartalla. Pajuluoman liittyminen Päntäneenjokeen Käyrän ja Kaarlelan rajalla ja ns. Huviniemen muoto kuvautuvat melkein samoin molemmissa kartoissa.

Klemetti Käyrän jälkeen isännyys siirtyi hänen pojalleen Heikille vuonna 1703 ja suvussa edelleen Heikin pojalle Erkille vuonna 1742. Erkin ja Kokon talon tyttären Priitta Matintyttären avioliitossa syntyi ainakin 13 lasta, joista ainoana aikuisiän saavutti 16-vuotias tytär Valpuri. Hän avioitui jalasjärveläisen Erkki Antinpoika Kannon kanssa vuonna 1768. Avioliitto jäi lyhyeksi Valpurin kuoltua 22-vuotiaana maaliskuussa 1775. Avioliitosta syntyneet kaksi tytärtä kuolivat vauvaiässä, joten sukuyhteys Klemetti Käyrään katkesi.

Erkki Heikinpoika Käyrä, Käyrän isäntä 1742-68, s. 5.1722, k. 1.4.1798.

*1. puoliso: ∞ 9.11.1743 Priitta Matintytär Kokko, s. 9.1720, k. 23.9.1787.

Avioliitto oli Priitalle toinen. Hän avioitui Antti Erkinpoika Äijön kanssa v. 1740, mutta Antti kuoli vuotta myöhemmin. Priita synnytti tässä toisessa avioliitossa ainakin 13 lasta, joista vain Valpuri eli aikuisikään. Hänkin kuoli 22-vuotiaana.

Lapsi:

Valpuri, s. 21.4.1752, k. 20.3.1775. ∞ 5.6.1768 Erkki Antinpoika Käyrä e. Kanto, Käyrän vävyisäntä 1768-1807, s. 17.5.1741 Jalasjärvi, k. noin 1808. Jakoi Käyrän talon (7/24 manttaalia) tasan pojilleen Samuelille ja Iisakille. Heistä jäljempänä lisää.

*2. puoliso: ∞ 25.3.1788 Anna Antintytär Skyttä, s. Kohtala, s. 1721 Kurikka, k. 18.4.1805 Kurikka. Avioliitto oli myös Annalla toinen. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Jaakko Jaakonpoika Skyttä, s. 9.1722 Kurikka, k. 1.4.1785 Kurikka. Jaakon ja Annan tyttärestä Susannasta tuli Käyrän seuraavan isännän Erkki Antinpoika Käyrän 2. vaimo v. 1775.

Leskeksi jäänyt Erkki Antinpoika Käyrä avioitui syyskuussa 1775 kurikkalaisen Susanna Jaakontytär Skytän kanssa. Tästä avioliitosta syntyneistä lapsista seitsemän saavutti aikuisiän. Heistä kaksi vanhinta poikaa, Samuel ja Iisakki, jatkoivat jaetun Käyrän isäntinä. Samuelista tuli isäntä Yli-Käyrään ja Iisakista Ala-Käyrään. Käyrän kahtiajako toteutettiin kauppakirjalla 15.10.1807. Nuoremmat veljet Erkki ja Juho saivat Käyrään torpat ja tyttärille maksettiin perintöosuus rahana. Erkin torppa Myllymäki oli kooltaan 10 tynnyrinalaa (~ 5 ha) ja se rajoittui jokeen sillä paikalla, jossa vieläkin Myllymäkenä tunnettu talo sijaitsee. Juhon puolta pienempi torppa Pajuluoma oli luoman pohjoispuolella Käyrän nykyisen kylätien vieressä. Nämä olivat Käyrän talon ensimmäiset torpat. Torppien sijainnit ilmenevät jäljempänä olevista kartoista.

Verotusta ja isojakoa varten laaditussa Israel Wänmanin kartassa vuodelta 1771, josta yllä osasuurennos, Käyrän kartano on nykyisen Käyräkosken talon paikalla. Joen ylikulkupaikka, joka näyttää olleen hiukan alempana kuin nykyinen silta, johti vasikkahaan reunalle (F1). Lammashaka (F2) kattoi myllyjen välisen rantakaistan, mukaan luettuna se Myllymäen niemi, jossa lampaat vielä 1960-luvullakin pitivät heinikon ja vesakon kurissa. Alemmassa kyläkartassa näkyy Käyrän talon hevoshaka G, joka sijoittuu Korpiluhdan alueelle. Näitä puhtaaksi piirrettyjä värikkäitä karttoja säilytetään Kansallisarkistossa Helsingissä, alkuperäiset ovat Vaasassa.

Käyrän koskiosuudella oli 1770-luvulla kaksi viereisessä kartassakin näkyvää myllyä, alanen ja ylinen mylly. Alasen myllyn paikalle Matti Käyräkoski rakensi 1800-luvun lopulla mylly- ja sahalaitoksen. Ylinen mylly oli nykyisen Ala-Kyynyn (ent. Uusi-Käyrä) talon kohdalla. Ilmeisesti jonkinlainen pato oli tuossakin paikassa vielä vuonna 1898, jolloin sattui Mäki-Pentilän isännän Kaarle Oskarin hengen vaatinut onnettomuus. Hän joutui veden varaan jääpatoa rikkoessaan keväällä 1898 ja kulkeutui kahden padon läpi ennen kuin Käyrän isäntä sai hänet nostettua joesta. Samaan kohtaan jokea on piirretty ylikulkupaikka vielä Käyrän jakokartassa 1909. Edellä mainitut Käyrän koskialueen kaksi myllyä olivat tuohon aikaan useimpien Päntäneen talojen yhteisessä kotitarvekäytössä, joten toiminta oli verosta vapautettu. Ylisen myllyn käyttäjiä olivat Kyynyn, Halkolan, Puskan ja Pentilän talokunnat. Alamyllyä käyttivät Käyrän lisäksi Nirva, Rahkola, Keturi ja Kaarlela. Möykyllä, Tarkalla, Talvitiellä ja Uurolla oli kullakin oma mylly käytössään.

Vuoden 1726 talvikäräjillä oli esillä Käyrän myllyä koskeva Yrjänä Erkinpoika Nirvan ja Matti Erkinpoika Kaarlelan välinen riitajuttu. Sitä koskevassa käräjäpöytäkirjassa lienee vanhin kirjaus nimelle Käyräkoski, josta tuli sittemmin Matti Aapelinpoika Yli-Käyrän (s. 1856) sukunimi.

Osa Päntäneen kyläkartasta v. 1771 (KA). Kartanon paikat ja Käyrän rajat punaisia.
Käyrän sisällä näkyy kaksi Pentilälle kuuluvaa ulkoaluetta: ns. Koivukorven ja Pajuluoman alue (N:64).

Yllä olevassa karttakuvassa näkyy Päntäneen kylää laajemmin yläreunan Halkolasta ja Rahkolasta Keturin, Kaarlelan, Käyrän ja Pentilän kautta Puskaan. Ylhäällä näkyy Kristiinankaupunkiin menevä vanha maantie samalla paikalla kuin vielä tänäänkin. Rahkolan talo sijaitsi tuolloin tien pohjoispuolella jokirannassa. Isojoen suuntaan maantiestä erkautui Käyrän ja Pentilän suuntaan vaatimaton kärrypolku. Niinpä Uurosta, Talvitiestä ja Tarkasta oli parempi yhteys Isojoen suuntaan.

Klemetti Käyrän pojanpoika lunasti Käyrän perintötalokseen

Erkki Heikinpoika lunasti 1/4 manttaalin Käyrän perintötalokseen 20.5.1767. Seuraavan isännän aikana manttaaliluku nousi 7/24 manttaaliin (30.12.1773) ja vuonna 1775 manttaaliluku korotettiin 5/12:ksi. 1700-luvulla Päntäneellä lunastettiin monta kruununtilaa perintömaaksi. Lunastus tapahtui maksamalla kolmen vuoden veroa vastaava summa.

Käyrän jaosta on tallessa sinetillä varustettu kiinnekirja (VMA, Käyrän taloarkisto), joka myönnettiin uusille omistajille Kurikan Reinikan talossa pidetyillä Ilmajoen syyskäräjillä 19.11.1808. Yllä tekstijäljennös ja käännös kiinnekirjan sisällöstä ja vieressä alkuperäisen kirjan molemmat puolet (aukeavat klikkaamalla).

Erkki Antinpoika Käyrä, (ent. Kanto), Käyrän isäntä 1768–1807, s. 17.5.1741 Jalasjärvi, k. ennen 1810.

Isä: Juvonen, Antti Antinpoika, vävyisäntä, s. 1709 Jalasjärvi, k. 21.10.1787 Jalasjärvi.

Äiti: Kanto, Liisa, s. 22.11.1714 Jalasjärvi, k. 27.5.1765 Jalasjärvi.

Puoliso 1: ∞ 5.6.1768 Kauhajoki Käyrä, Valpuri Erkintytär, s. 21.4.1752 Kauhajoki, k. 20.3.1775.

Isä: Käyrä, Erkki Heikinpoika, Käyrän isäntä 1742–68, s. 5.1722, k. 1.4.1798

Äiti: Priita Matintytär Kokko, s. 9.1720, k. 23.9.1787

Lapset: Tyttäret Maria (s. 1771) ja Ulriika (s. 1773) kuolivat vauvaiässä.

Puoliso 2: ∞ 21.9.1775 Kauhajoki Skyttä, Susanna Jaakontytär, s. 17.12.1752 Kurikka, k. 31.1.1830.

Isä: Skyttä, Jaakko Jaakonpoika, s. 9.1722 Kurikka, k. 1.4.1785 Kurikka.

Äiti: Anna Antintytär, s. 1.1721 Kurikka, k. 18.4.1805 Kurikka. Leski Anna avioitui v. 1788 Erkki Heikinpoika Käyrän kanssa tämän tultua leskeksi.

Lapset:

1. Hedvig, s. 21.7.1776, k. 3.11.1846. Puoliso: ∞ 7.6.1797 Kaarle Antinpoika Uppa, s. 7.9.1777 Teuva, k. 8.6.1864 Käyrän mäkitupalaisena. Muuttivat Teuvan Upalta Käyrään 1811, jossa ensin itsellisenä, sitten Ylikäyrän vävytorpparina (henkikirjat 1815-1830). Käyrän kolmas torppari, laaja joukko jälkipolvia.

2. Samuel, Yli-Käyrän isäntä 1807–1833, s. 15.1.1780, k. 16.2.1833. Puoliso: ∞ 26.6.1801 Susanna Iisakintytär Iso-Tuisku, s. 1.5.1778 Kurikka, k. 29.11.1844.

3. Ulriika, s. 3.12.1782, k. 17.9.1808 Peräseinäjoki. Puoliso: ∞ 18.12.1804 Simuna Matinpoika Koskela, talollinen Peräseinäjoella, s. 11.4.1783 Ilmajoki.

4. Iisakki, Ala-Käyrän isäntä 1807–1824, s. 29.10.1785, k.10.5.1824. Puoliso: ∞ 2.7.1807 Ilmajoki Ulriika Jaakontytär Latva-Pietilä, s. 24.5.1788 Ilmajoki, k. 20.8.1831.

5. Erkki, Yli-Käyrän Myllymäen torppari, s. 17.4.1788, k. 9.10.1850. Puoliso: ∞ Albertiina Mikintytär, s. 25.8.1788. Hänen poikansa Erkki (s. 1815) asui Raippamäen torppaa ennen Jeremias Raippamäkeä.

6. Juho, Ala-Käyrän Pajuluoman torppari, s. 5.12.1790, k. 7.11.1845. Puoliso: ∞ Kaisa Jaakontytär Yli-Säntti, s. 20.9.1790 Kurikka, k. 5.6.1876. Vanhimman tyttären puoliso Juho Gabrielinpoika jatkoi 1840-luvulla vävytorpparina.

7. Maria Liisa, s. 21.3.1793, k. 3.9.1858. Puoliso: ∞ 11.10.1812 Taavetti Juhonpoika Vappula, s. 21.7.1787 Mouhijärvi, k. 15.4.1849 Mouhijärvi.

8. Albertiina, s. 25.8.1795. Puoliso: ∞ 1.2.1818 Juho Jaakonpoika Keskilammi, Iso-Kurikka, s. 18.6.1790 Kurikka.

Käräjäoikeus hyväksyi jaon perusteet talvikäräjillä 26.2.1811 (§134), Sen jälkeen veljekset Samuel ja Iisakki Käyrä hakivat jakotoimitusta maaherralta, joka antoi 12.9.1811 maanmittarille määräyksen jakaa Käyrän niityt, viljelysmaat ja metsämaat veljesten kesken. Maanmittari apulaisineen saapui Käyrän talolle 23.6.1813 ja jako suoritettiin sopuisasti, mutta tilanhoitoon tuli ongelmia Iisakin kuoltua tapaturmaisesti 10.5.1824 ja lesken avioiduttua uudestaan. Asiaa käsitellään lähemmin jäljempänä Ala-Käyrää koskevassa osassa.

Haaste 1827

Vuoden 1813 jako ei tyydyttänyt Ala-Käyrään vuonna 1825 asettunutta uutta isäntää, Salomon Siimoninpoikaa. Naapurisopukaan ei ollut enää parhaalla mallilla. Salomon haastoi Samuel Erkinpoika Yli-Käyrän talvikäräjille helmikuussa 1827 (haaste ohessa, VMA) rajankäynnin jatkamiseksi ja niiden virheiden korjaamiseksi, mitä hänen mielestään oli tehty vuoden 1813 jakotoimituksessa. Samuel oli tehtyyn tilajakoon tyytyväinen eikä halunnut maanmittaria tiluksilleen, koska se tiesi rahanmenoa. Edellä mainitun käräjäistunnon 1827 pöytäkirjaan on kopioituna vuoden 1813 jakotoimituksen teksti, mutta kartta puuttuu.

Rajariidan käsittelyä jatkettiin 1827 syyskäräjillä. Oikeudenpäätös suositteli osapuolia hankkimaan maanmittarin, joka veisi jakoasian osapuolia tyydyttävään lopputulokseen. Samoilla käräjillä saatiin ratkaisu myös toiseen naapurien väliseen kiistaan. Salomonin mukaan Samuel Yli-Käyrä oli ajanut Ala-Käyrän puolelta 100 kuormaa multaa ja yhteismaalta 20 kuormaa turvetta omille pelloilleen. Ehkä tämäkin oli yksi syy selvittää rajojen kiistaton kulku. Samuel väitti ottaneensa mullan omalta puoleltaan rajaa. Kun todistajat olivat toista mieltä, Samuelille tuli korvattavaa yli 28 riikintaaleria. 

Korpihaan itäpuolen jako 1831. Karttaan lisätty Myllymäen ja Pajuluoman sijainti.
Vaasan Maanmittauskonttorin kartta (KA, Vaasa)

Vielä seuraavilla syyskäräjillä 1.10.1828 Samuel Erkinpoika Yli-Käyrä yritti peruuttaa tarpeettomaksi kokevansa täydennystoimituksen siinä onnistumatta. Niinpä uusi maanjakotoimitus aloitettiin 28.6.1831. Vuoden 1813 jaossa metsämaat Pajuluoman pohjoispuolella ja Korpihaan itäpuolella Päntäneenjokeen (Pändänä Å eller Byabäck) saakka olivat jääneet jakamatta ja ne piti jakaa kahteen yhtä suureen osaan. Kyseinen alue oli tuolloin enimmäkseen metsämaata (viereinen karttapiirros, PMML). Ulompana olevat metsät oli jaettu jo 1813, Iisakille Puskan rajalta länsiosa ja Samelille Turjan rajalta itäosa. Käyrän etelärajaa vasten oli Harjankyläläisten ulkometsiä. Samalla erotettiin yhteensä 15 tynnyrinalaa (~7,5 ha) 14.10.1807 tehdyn sopimuksen mukaisesti kahden torpan maiksi, jotka tuolloinen koko Käyrän talon omistaja Erkki Antinpoika oli jättänyt kahdelle nuoremmalle pojalleen Erkille ja Juholle. Heistä vanhemman pojan Erkin torpalle (Myllymäki) tuli pinta-alaa 10 tynnyrinalaa Juhon joutuessa tyytymään puoleen siitä. Erkin torppa mainitaan jo vuoden 1810 henkikirjassa. Molempien torppien rajamaille jätettiin yhteisalueita, karjaväyliä (Fätåg). Karttapiirroksessa näkyvä jakoalue oli kaikkiaan 100 tynnyrinalan (~50 ha) suuruinen. Sen itäinen osa (kartassa A) tuli Samuel Erkinpojalle ja Iisakki Erkinpojan perilliset saivat länsiosan (B). Jälkimmäisellä alueella sijaitsi Kurikan Yli-Säntistä v. 1823 Käyrään tulleen Samuel Kuusiniemen torppa, jota ei ole merkitty karttaan. Joen pohjoispuolella olevat Vasikkahaka (Kalfhagen) ja Hevoshaka (Hästhagen) jätettiin jakamattomana yhteisomistukseen. Piirroksessa näkyvät myös aiemmin mainitut perintötorpat. Rajat merkittiin ja paalutettiin ja toimitus päättyi seuraavana päivänä 29.6.1831.

• Ala-Käyrän torppari Samuel Kuusiniemen (s. 1778 Kurikka) poika Samuel (s. 1822 Kurikka) avioitui v. 1846 Yli-Käyrän leskiemännän Kreeta Juhontyttären (s. 1809) kanssa, jonka pojat Juho ja Iisakki edellisestä avioliitosta jakoivat Yli-Käyrän. Heistä lisää jäljempänä.

Jakolinjat nykykartalla (Bing Maps)

Yllä olevassa ilmakuvassa edellä kuvattu alue on piirretty nykykarttaan, jolloin sen sijainnista saa paremman käsityksen. Käyrän ulkorajat ovat punaisella ja yllä olevan karttapiirroksen esittämät rajat keltaisella. Isojakokartan perusteella voidaan olettaa keltaisen alueen ja Kaarlelan välimaaston olleen metsää, laiduntamiseen soveltuvaa hakamaata ja luhtaa (mm. Korpiluhta ja Kannostoluhta), jolta on voitu korjata karjanrehua. Alueella oli myös uudisraivaustoimintaa. 1900-luvun alkupuolen kartoissa kyseinen alue on jo merkitty pääosin niityksi. Sen sijaan kaistaleet A ja B lienevät olleen 200 vuotta sitten lähinnä metsää. Peltoa oli vain joen pohjoispuolella kartanon molemmin puolin, kuten ylempänä olevasta kyläkartasta näkyy. Pellot rajoittuivat omiin metsiin ja jokirantaniittyihin. Tasaiseen maastoon raivattu peltomaisema sellaisena kuin sen nykyään näemme, on monen sukupolven työn tulos.

Korpiluhdan alue kartalla

Yli-Käyrää koskevassa välikirjassa 1911 (jossa Yli-Käyrä jaettiin kolmelle lapselle) Matti Käyräkoski puhuu Korpiluhdan alueesta harkitessaan vaihtoaluetta Ollilalle tilusvaihdon yhteydessä. Tilusvaihtoon olemme sopineet sillä tavoin, että minä Matti Käyrä-Koski luovutan omistamani Ollilan talon koko asuinpalstan Käyräkosken talolle ja sitä vastaan me Käyrä-Kosken talon ostajat ja omistajat annamme Ollilan talolle Käyrän torpille vievästä tiestä (nyk. Käyränhaara) ja Haapaniemen tontista (myöh. Luhtala) alkaen maata, sekä Korpiluhdan vainion että sen vierestä Korpiluhtaa jyvityksen mukaan vastaavan määrän maata. Korpiluhdaksi kutsuttiin viereisen kartan (1911) ellipsin rajaamaa tuolloista niittyaluetta. Sittemmin Ollilaan vaihdettavaksi alueeksi valittiin punaisella katkoviivalla rajattu Kohtalan vanhasta torpasta Rintakäyrän rajalle ulottuva palsta, jonka keskellä sijaitsee nykyään ns. Asikaisen talo.

Iisakin lesken puoliso Salomon Siimoninpoika ei ollut vieläkään tyytyväinen, vaan pani jo 11.7.1831 vireille uuden rajankäynnin Hevoshaan ja Pentilän maiden välille, mutta Ulriika kuoli elokuussa 1831 punatautiin 43 vuoden iässä. Jo vireille pantua uutta jakotilaisuutta lasten holhooja Matti Yli-Rahkola yritti estää tarpeettomana kulueränä vasta kesällä 1832 toimituksen jo alkaessa, mutta se oli siinä vaiheessa liian myöhäistä. Hänen mielestään Salomon oli käyttänyt valtaa, joka ei olisi hänelle kuulunut.

Ulriika Ala-Käyrän perunkirjoituksen puumerkit vuodelta 1831: leski Salomon Simonsson, Susannan mies Matts Wackuri, Marian mies Matts Koivisto, poikien holhooja Matts Pendinen ja tyttöjen holhooja Matts Ala Rahkola.

Pentilän ja Käyrän rajalinjan korjaus vuoden 1832 rajatoimituksessa ilmakuvan päälle piirrettynä (Bing Maps)

Rajapyykin siirto 1832

Vuoden 1832 toimituksessa olivat läsnä maanmittarin ja Matti Yli-Rahkolan lisäksi talollinen Matti Pentilä ja Ala-Käyrän vävy Matti Antinpoika Vakkuri, joka tuli perheensä kanssa viljelemään Ala-Käyrää Ulriikan kuoltua, hänen nimikkeenään talossa oli rippikirjan mukaan lampuoti. Iisakki ja Ulriika Ala-Käyrän vanhimman tyttären Susannan mies Matti Antinpoika oli Vakkurin talollinen. Tässä mittauksessa joen pohjoispuolinen raja Pentilää vastaan todettiin väärin pyykitetyksi. Rajapyykki (C, pieni piirros) joen kohdalla oli oikein, mutta Rahkolan rajaa vasten oleva rajapyykki (D) siirrettiin Pentilää kohden pisteeseen B, jolloin Käyrälle tuli kolmiomainen lisäalue (BCD) pinta-alaltaan 15 tynnyrin- ja 16 kapanalaa (noin 8 ha), josta metsämaata oli 14 tynnyrin- ja 12 kapanalaa ja loppuosa oli viljelysmaata. Sama kolmio näkyy yllä olevassa ilmakuvassa yksi sivu keltaisena. Salomonin vaatimus ei siis ollut aiheeton. (Ilmakuvat Bing maps)

Vuoden 1813 jaon tekstiosan mukaan itse asuinpihan tontti jaettiin ja paalutettiin puoliksi. Toisin sanoen Käyrän jakautuessa kahtia Yli- ja Ala-Käyrän kartanot rakennettiin jo silloin samaan pihapiiriin, jonka halki nykyinen Käyrän kylätie (Käyränhaara) kulkee.

Ala-Käyrän pilkkoutuminen alkoi kahtiajaolla 1870-luvulla. Yli-Käyrän omistus jakautui jo kymmenisen vuotta aiemmin, kunnes se vuonna 1883 jälleen yhdistyi lähes 30 vuodeksi Matti Aapelinpoika Käyrän isännyydessä.

Kaavion vuosiluvut merkitsevät isännyyttä, punainen viiva suvun ulkopuolisuutta.

Yli-Käyrä

Sameli Yli-Käyrä ja poikansa Sameli

Käyrä, Samuel Erkinpoika, Yli-Käyrän isäntä 1807-33, s. 15.1.1780,  k. 16.2.1833. Perukirja.
Puoliso:  ∞ 26.6.1801 Iso-Tuisku, Susanna Iisakintytär s. 1.5.1778 Kurikka,  k. 29.11.1844.

Lapset: 

1)  Erkki s. 18.3.1802,  k. 25.8.1822.

2)  Maija Liisa s. 27.9.1804,  k. 11.7.1807.

3)  Susanna (Ikkelä) s. 18.5.1806,  k. 8.11.1888.

4)  Samuel (Yli-Käyrä) s. 22.6.1808,  k. 23.2.1845. Yli-Käyrän isäntä 1833-1845.

5)  Kaisa (Hautaviita) s. 10.11.1809,  k. 25.7.1831 Karijoki.

6)  Maija Liisa (Noukki) s. 16.6.1811,  k. 5.3.1847 Isojoki.

7)  Albertiina (Harri) s. 13.12.1812.

8)  Sabina (Uitto) s. 2.8.1815,  k. 20.3.1900 Karijoki.

9)  Iisakki s. 12.4.1817,  k. 3.10.1817.

Jaon 1807 jälkeen Samelit isännöivät Yli-Käyrää ja Iisakit Ala-Käyrää. Samuel Samuelinpoika Käyrä ainoana elossa olevana poikana peri 5/24 manttaalin Yli-Käyrän isältään Samuel Erkinpojalta kauppakirjalla, joka tehtiin 15.1.1833, vain kuukautta ennen Samuel Erkinpojan kuolemaa. Kauppakirjassa ostaja sitoutui syytingin lisäksi lunastamaan neljän elossa olevan sisaren osuudet maksamalla heille kullekin 100 riikintaaleria.

Tulipalo 1835 Samuel Samuelinpojan ruissato tuhoutui tulipalossa 24.9.1835, mukana meni koko riihi ja viereinen vaja. Palon huomasi ensimmäiseksi naapuri Hermanni Kaarlela. Palo alkoi ulkoseinän kohdalta, jossa oli puupino. Kuivausuunia ei ollut vielä sytytetty, joten huolimattomasta tulenkäsittelystä ei ollut kyse. Riihi (ria) oli neliömäinen, kukin sivu 9½ kyynärää, vajan (loge) mitat olivat 9½ x 7½ kyynärää. Molempien korkeus oli 6½ kyynärää ja niissä oli malkapuilla katettu tuohikatto (näfver och tak-veds tak). Riihessä oli kuivumassa 41 kuudentoista lyhteen kuhilasta. Lisäksi paloi kymmenen olkilyhdettä ja ruumenkoppi (agnhus), joka oli täynnä silppua. Ajan tavan mukaan paloapua kerättiin koko Ilmajoen pitäjästä käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti (25.1.1836). Arviointimiehet olivat laskeneet vahingon määräksi 195 riikintaaleria, pitäjän asukkaiden arvio oli 110-150 riikintaaleria. Käräjäoikeuden päätöksellä Samuel Yli-Käyrä oli oikeutettu 120 riikintaalerin korvauksiin. Varainkeruun hoiti joku maaherran määräämä henkilö pöytäkirjanotteen perusteella. Jos korvaussummaa verrataan aiemmin mainittuun sisarosuuteen, huomataan, että vahinko ei ollut vähäinen. Kaksikymmentä vuotta aiemmin, lokakuussa 1815, Tuomas Pentilän riihi ruissatoineen tuhoutui tulipalossa. Korvaussumma oli 60 riikintaaleria.

Samuel Samuelinpojan isännyys Yli-Käyrässä päättyi hänen kuollessaan vuonna 1845 vain 36 vuoden iässä (perukirja). Leski Kreeta Juhontytär (o.s. Rönnbäck) avioitui uudestaan. Uusikin isäntä oli Samuel Samuelinpoika, vieläpä edellisen pikkuserkku. Hänen isänsä Samuel Juhonpoika oli Käyrän Kuusiniemen torppari, lähtöisin Kurikan Säntin talosta.

Samuel Samuelinpoika Käyrä, Yli-Käyrän isäntä 1833-1845, s. 22.6.1808, k. 23.2.1845.

Puoliso:  ∞ 12.6.1832, Kreeta Juhontytär Rönnbäck, s. 2.4.1809 Karijoki, k. 9.11.1893.

Kreeta Juhontyttären 2. puoliso: ∞ 25.7.1846, Samuel Samuelinpoika Yli-Säntti, Yli-Käyrän isäntä 1845-1859, s. 2.5.1822 Kurikka, k. 29.10.1899. Tämän avioliiton kaikki neljä lasta kuolivat vauvaiässä.

Lapset: 

1) Albertiina s. 18.4.1833, k. 22.5.1833.

2) Samuel s. 12.4.1834, k. 16.6.1845.

3) Kreeta Liisa s. 5.9.1835. Puoliso: Juho Jaakko Tuomaanpoika Filppula, Mäki-Filppulan isäntä, s. 26.9.1826, k. 18.6.1884.

4) Juho (Juha, Johannes), Yli-Käyrän isäntä 1859 -1868, s. 25.4.1838, k. 4.5.1868.  

5) Jaakko (Jakob), Käyrän Paukunojan torppari, s. 30.4.1840, k. 10.11.1921. Puoliso: ∞1867 Serafia Iisakintytär, s. 26.8.1842, k. 26.1.1905. Matti Käyrä lunasti Paukunojan torpan taloon 1883, senjälkeen Jaakko perheineen siellä itsellisenä vuoteen 1902, jolloin siirtyivät Turjan Aholaan (Paukonkylä) mäkitupalaiseksi. Heidän poikansa Vihtori avioitui Justiina Koivukorven kanssa, ja he lunastivat Aholan torpan Turjasta 1919. Vihtorin ja Justiinan tytär Elma avioitui Jaakko Valentin Metsä-Turjan kanssa ja he puolestaan ostivat mm. Aholan Elman vanhemmilta.

6) Albertiina Josefiina s. 8.8.1842. Puoliso:  Frantti, Iisakki Adolfinpoika, Franttin Nikkolan torppari Kauhajoen Nummijärvellä, s. 10.10.1833.

7) Iisakki, Yli-Käyrän ja Pentilän isäntä 1865-1883, s. 26.9.1844, k. 13.7.1913. Perhetiedot jäljempänä.

Kahden Samuelin jälkeen Yli-Käyrä siirtyi veljeksille Juho ja Iisakki Samuelinpojat. Juhon varhainen kuolema v. 1868 johti hänen osuutensa myymiseen Aleksanteri Samuelinpoika Kokolle, joka yhdessä Iisakki Samuelinpojan kanssa vaihtoi Yli-Käyrän Pentilään vaihtokaupassa Matti Aapelinpojan kanssa. Matti Aapelinpoika Käyrä (myöh. Käyräkoski) hallitsi Yli-Käyrää noin 30 vuotta.

Juho ja Iisakki Samelinpojat Yli-Käyrän seuraavina isäntinä

Kreeta Juhontyttären täyttäessä 50 vuotta vuonna 1859 otti 21-vuotias Juho (Johannes) pojista vanhimpana vastuun talosta. Syytinkikirja, jossa edunsaajana ovat Juhon äiti Kreeta ja isäpuoli Samuel, tehtiin samana vuonna 1859, mutta talon omistusjärjestelyt tehtiin vuonna 1865. Alla tekstiselvennys ja vieressä kopiot säilyneestä, mutta huonokuntoisesta syytinkikirjasta. Syytinkikirjan on kirjottanut Mattilan torpan renki Hiskias Alberg (myös Ahlberg), joka aloitti Kauhajoella kiertokoulunopettajana v. 1862 ja jatkoi tehtävässään 40 vuotta.

Tällä avoimella syytingikirijalla minä Johannes Samuelinpoika Käyrän uusiasujan, maksan syytingiä vuosittain Kreeta Johantyttärelle hänen 1/3 kolmannestaosasta no:6 den Käyrän 5/24 osasta manttalin veromaasta, ja myös minun isäpuolelle Samueli Samuelinpojalle Kauhajoen Kappelissa Pänttänän kylässä, niinkuin seuraa:

1. Ruoka kalua: 3 kolme tynnyriä rukiita ja 1 yksi tynnyri ohria ja 1 yksi neliikka keilamattomia silakoota, puoli 7½ kahdeksan kappaa suoloja ja yhden vuoden vanha nautaitikka lahtinaudaksi.
2. Peltua Rinnalla olevasta aitasta toinen ja kulomaapelto eli uuden tuvan päädyn kohdalta ja ylisen vainion Ladvan puolelta Krannin rajaa vasten: 5 viisi sarkaa, ja yliseltä vainiolta Krannin rajaa vasten 11 yksitoista tiehen ulettuvaa sarkaa ja Haara pelto kahdestoista kymmenes ja myllymäeltä: 2 kaksi sarkaa.
3. Luhdaksi kuuluu muorille ja faarille toiselta puolen jokia muorivainaan kääly ja kytömaasta 2 kaksi ??? ja 2 kaksi rihmua olkea, mutta Kreeta ??? ??? ??? kuoltua maksa taloo: 4 neliä Rikin??? ??? kuopan edestä alkavasta tupakkimaasta ???
4. Asuunhuoneheksi on muorille ja faarille edustettu vanhan pakari tuan edestä olevat kamarit alahalta ja ylähältä ja vanhan pakarin puoloosesta päästä ylisestä porti radista puodi ja liiveri Korvan tarpeellisihin kaluhinsa, ja ovat he keskenänsä suostuneet, että taloo rakentaa puolille muorille ja faarille tallia ja navettaa, joka tulee siirrettäväksi vanhan lammasnavetan tilalle ja itikan elohon muorivainaan Koriun lato, joka tulee siirrettäväksi muorin navetan kansa yhtehen. Ja ovat he keskenänsä suostuneet, että muori ja faari saa taloon riihessä elonsa riihitä oikialla elon ajalla, ja vanhuksilla on lupa, että myllyä saada voorokauden syksyllä ja voorokauden keväällä hyvän käynnän ajalla. Ja halkoja faarilla on lupa hakata Kuusistosta paukon ojakon ja perkiön takaa lisää. Muorille ja faarille on edustettu torpparin Matti Oikoosen heinä taksvärkki viiko niinkuin taloohingi on ollu määrä tehdä.
5. Jos tämä muori Kreeta Juhontytär kuolee ennen tätä hänen nyt olevaa miestänsä Samueli Samuelinpoikaa, niin kaikki muu syytingi vähenee paitti alaaselta vainiolta ne yksitoista tiehen ulettuvaa peltua ja yksi Haarapelto ja myllymäeltä 2 kaksi peltua ja kytö maalta kaikki udesta tehty maa paitti neliä sarkaa, jotka ovat taloon sarkoja vasten. Mutta jos Kreeta Johanneksen tytär ??? kun jää tästä hänen nytt olevasta miehestänsä niin kaikki muu syytingi pysyy muuttumatta paitti alaaselta vainiolta ja yliseltä vainiolta ne edellä mainitut pelto saraat jää taloohin. Mutta vielä taloo on ottanut viimmeisen lupauuksensa täyttääksensä että sitte kun muori ja faari tulevat huonoksi niin niittää taloo vanhuksille heidän luhdat oikialla heinä ajaalla ja muut etuusuudet täyttää ja vanhoolla on sitte lupa ottaa taloon pinosta puita niin palio kuin tarvittee. Joka tämän kautta vahvistetaan meidän puumerkimme ala piirtämisellä vierasten miesten läsnä ollessa.

Kauhajoessa 22 päivä Elokuuta 1859

Yli-Käyrän omistus vaihtui kauppakirjalla (tekstikopio alla) 28.8.1865 muiden sisarusten ja äidin myydessä osuutensa Yli-Käyrästä Juholle ja tämän täysi-ikäisyyttä lähestyvälle veljelle Iisakille, joista tuli jaetun Yli-Käyrän isäntiä tasaosuuksin, 5/48 manttaalia kummallakin. Yli-Käyrän hinnaksi saatiin tuolloin 3400 markkaa.

Kauppakirja 1865 Me alakirjoitetut Käyrän talon perilliset myymme tällä avoimella kauppakirjalla meidän veliillimme Juho Samelinpoika Käyrälle ynnä hänen vaimollensa Maria Matilda Heikintyttärelle ja Isaak Samelinpoika Käyrälle meidän yhteisen perintötaloomme, Käyrän 5/24 osaa manttaalia no 6 Päntänän kylässä Ilmajoen pitäjässä ja Ilmajoen Kihlakunnassa tasan eli 5/48 osa manttaalia kummallekki, välillämme sovitusta ja määrätystä hinnasta kuin on yhteensä 3400 markkaa hopiassa josta veljemme Juho vaimonensa saa hyväksensä lukea 800 markkaa ja Iisakki 800 markkaa ja sitte heidän pitää maksaa veljellensä Jaakopille 400 markkaa kummankin. Juho maksaa sisarellensa Greta Liisalle 500 markkaa ja Isaak maksaa sisarellensa Albertinalle samoin 500 markkaa. Ja kun mainittu hinta on meille tänä päivänä velkakirjoilla täydellisesti suoritettu, niin luovumme me kohta mainitusta Käyrän taloosta, annamme ja omistamme sen meidän veljellemme Juholle vaimonensa ja Isakille kaikki ne etuinensa ja tiluksinensa edelläkirjoitettua perintölunastusta ja ennen määrättyä sytninkiä vastaan meidän äidillemme ja isäpuolellemme. Kaikki mitä siihen kuuluu huoneissa, pelloissa ja luhdissa, torpissa, metsissä ja maissa mitä siinä vanhasta on ollut eli vasta laillisesti saada voipi, saavat he ja heidän perillisensä omaksi hyvin saaduksi omaisuudeksensa sitä hallita ja nautita ikuisihin aikoihin ja heidän pitää myöskin tästedes laillisesti vastaaman sen edestä. Mutta sillä välipuheella, että jos jompi kumpi Juho eli Isaak tahtois osaansa myidä Käyrän taloosta niin heidän pitää sitä ennen tarittaman sisarillensa, joidenka siinä tapauksessa sen pitää saaman sillä samalla hinnalla, jolla veljet sen nyt saaneet ovat, mutta jos ei sisaret siitä huolisi niin sitte vasta olisi täysi vapaus myydä vierahalle ostajalle.

Suurimmaksi vakuudeksi on tämä kauppa kaikkien asianomaisten omakätisellä puumerkillä todistajain läsnä olles vahvistettava.

Kauhajoella 28. päivänä elokuuta 1865

Jakob Samuelinpoika Käyrä   Greta Liisa Samuelintytär Käyrä   Albertina Samuelintytär Käyrä

Eenokki Rahkoola, Käyrän tytärten edusmies Sameli Halkola, Käyrän tytärten edusmies Talon myyjät (puumerkit)

Edellä kirjoitettuun kauppaan olemme tytyväiset. Paikka ja aika kuin ylempänä.

Juho Samelinpoika Käyrä Isaak Samelinpoika Käyrä Talon ostajat  (puumerkit)

Liitteitä ostajien Juho ja Iisakki Käyrän lainhuutohakemuksessa tk 1871 (VMA)

Juho kuoli tyyfukseen nälkävuonna 1868 vain 30 vuoden iässä. Perilliset, leski Matilda Heikintytär ja lapset Samuel ja Albertiina, joutuivat myymään perimänsä Yli-Käyrän puolikkaan (5/48 mtl) talon velkojen maksamiseksi Aleksanteri Samelinpoika Rajalalle (Kokko) ja hänen vaimollensa Serafia Matintyttärelle 16.5.1870 tehdyillä kauppakirjoilla 1800 markan kauppahintaan. Toinen puolikas säilyi Iisakilla, joka oli avioitunut vuonna 1867 kurikkalaisen Susanna Iisakintytär Säntin kanssa.

Kauppakirja 1875 leski Maria Heikintyttären osuuden (1/3) myynnistä Aleksanteri Rajalalle eli Kokolle:

Minä Maria Matilda Heikintytär Käyrän leski teen tällä tiettäväksi, että minä vapaamielisesti tällä avoimella kauppakirjalla myyn Aleksanteri Samelinpojalle Rajalalle ja hänen vaimollensa Serafia Matintyttärelle minun taloo osuuteni Käyrän perintötalosta no 6 Päntänän kyläs Kauhajoen pitäiääs Ilmajoen kihlakunnas veronsa puolesta 5/144 osaa manttalia sovitusta kauppahinnasta kuin on 600 suomen markkaa ja ostajan pitää maksaman mainitusta kauppahinnasta Taloon velkoja 513 markkaa 13 penniä sitte on jäännös kauppahinnasta 86 markkaa 87 penniä joka on kohta velkakirjan kautta minulle maksettu. Myöskin kauppahinnan yli maksaa ostaja minulla vuotista elatusta niin kuin tänä päivänä erityisesti tehtysä elatus liitto kiriassa määrätty on. Ja kohta tältä päivältä luovun minä nimitetystä taloosuudestani ja annan sekä varmistan sen mainitulle Aleksanteri Samelinpojaalle Rajalalle ja hänen vaimollensa Serafia Matintyttärelle mitä siihen osuuteen kuuluu  huoneisa, pelloisa, torpisa, mettisä ja maissa se kuin vanhuudessa on ollut eli vasta saada voipi heiltä ja heidän perillisiltänsä omistettavaksi ja hallittavaksi velvoittain heidän sen edestä laillisesti vastaaman. Jonka me tämän kautta omakätisellä puumerkillämme todistijain läsnä olles vahvistamme Kauhajoella toukokuun 16. päivänä 1870

Maria Matilda Heikintytär  Käyrän leski  myyjä (puumerkki)

Tähän kirjoitettuun kauppaan olemme me tytyväiset. 
Aleksanteri Samelinpoika Rajala Serafia Matintytär
ostaja  (puumerkit) ostajan vaimo  (puumerkit)

Liite ostajan Aleksanteri Käyrän lainhuutohakemuksessa tk 1871 (VMA)

Kauppakirja 1870 lasten Samuelin ja Alpertiinan osuuksien (2/3) myynnistä Aleksanteri Kokolle:

Minä Isaak Samelinpoika Käyrä, Käyrän alaikäisten lasten holhoja, myyn Aleksanter Samelinpoika Rajalalle ja hänen vaimollensa Serafia Matintyttärelle Käyrän perintötalosta no 6 Päntänän kylässä Kauhajoen pitäjääs Ilmajoen kihlakunnas Käyrän alaikäisen Samuel Juhanpoian kiintiän perintöosuuden 5/108 osa manttaalia ja alaikäisen Alpertina Juhantyttären kiintiän osuuden 5/216 osaa manttaalia yhteensä 5/72 osaa manttaalia velkain maksamisen tähden ja sillä ehdolla jos oikeus suostuu niiden maaosaan myymiseen sovitusta hinnasta 1200 markkaa ja ostajan pitää maksaman mainitusta kauppahinnasta talon velkoja 1026 markka 26 penniä sitten on jäännös kauppahinnasta mainituulle alaikäisille 173 markkaa 74 penniä joka kohta velkakirjan kautta maksettiin. Myöskin ostaja maksaa yli kauppahinnasta vuotista elatusta Sameli Samelinpojalle Käyrälle ja sen vaimolle Kreeta Juhantyttärelle niinkuin elokuun 22. päivänä 1859 tehty elatus liitto kiria määrää. Ja kohta tästä päivästä ostaja vastaan ottakoot mainitut talo osuudet se kuin siihen kuuluu huoneisa pelloisa niitusa torpisa mettisä ja maisa häneltä ja hänen perillisiltänsä omistettavaksi pidettäväksi ja hallittavaksi omana omaisuutenansa velvoittaen häntä sen edestä laillisesti vastaamaan, jonka me tämän kautta omakätisillä puumerkiillämme todistaiain läsnä olles vahvistamme Kauhajoella toukokuun 16. päivänä 1870

Iisakki Samelinpoika Käyrä holhooja myyjä (puumerkki)

Tähän kirjoitettuun kauppaan olemme tyytyväiset
Aleksanter Samelinpoika Rajala      Serafia Matintytär
ostaja (puumerkki)                          ostajan vaimo (puumerkki)

Sameli ja Emma Ala-Keturi
Kuva: A. Niemistö 1927
(Jouko Kuisman arkisto)

Juhon ainut aikuiseksi elänyt poika Sameli lähti Michiganiin 1886 ja oli siellä metsätöissä vuoteen 1893 (lähde: Jouko Kuisma). Päntäneeltä matkalla olivat mukana myös Nils Wilhelm (Ville) Frösén ja Aleksanteri Pentilä. Aleksanteri Pentilä, joka oli Aapeli Pentilän nuorimman tyttären Heta Sofian puoliso, kuoli Michiganissa tapaturmaisesti 1887.

Sameli hankki vaimonsa kanssa Ala-Keturin talon 29.1.1894 ja tunnetaankin paremmin Sameli Ala-Keturina. Sameli perusti Ala-Keturiin myös sahalaitoksen ja myllyn, joihon sai luvat vuonna 1904. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, 18.11.1934, Sameli ja Emma Ala-Keturi myivät Ala-Keturin tilan myllykiinteistöä lukuun ottamatta pojilleen Vilho ja Jaakko Ala-Keturille ja heidän puolisoilleen. Perhetiedot alla.

Juho (Juha, Johannes) Samuelinpoika Käyrä, Yli-Käyrän isäntä 1859 -1868, s. 25.4.1838, k. 4.5.1868.
Puoliso: ∞17.6.1860 Isojoki Maria Matilda Heikintytär Noukki, s. 28.2.1841 Isojoki, k. 1.1.1895.

Lapset:

1. Jaakko s. 13.6.1861, k. 1862.

2. Samuel (Ala-Keturi) s. 19.12.1862, perhe alla.

3. Albertiina Josefiina s. 11.9.1865, k. 15.7.1873.

Sofia, s. 20.7.1873, Maria Heikintyttären avioton tytär, muutti Karijoelle 1890, Karijoelta Kristiinankaupunkiin 1892 ja sieltä Bakuun 21.8.1895. (Jouko Kuisma 2007, 2022)

Samuel (Sameli) Juhonpoika Ala-Keturi, e. Käyrä, s. 19.12.1862, k. 14.10.1937.
Puoliso: ∞1.10.1893 Emma Loviisa Matintytär Lilla-Nirva, s. 17.2.1870, k. 12.12.1955.

Lapset:

1. Hilda Maria s. 20.6.1894, k. 1.1.1896

2. Sikstus Eemil s. 28.12.1897, k. 28.11.1957 Haapajärvi. 1. puoliso: ∞11.11.1923 Sigrid Maria Mäki-Heikkilä, s. 26.2.1896, k. 5.4.1925, 2. puoliso: ∞7.8.1931 Hilja Eliina Luoma, s. 6.2.1899, k. 19.4.1933. 3. puoliso: ∞4.7.1941 Haapajärvi Hilda Sofia Kankaanpää, e. Koskenkorva, s. 23.11.1896

3. Jaakko Alfred s. 26.10.1899, k. 23.12.1972. Puoliso: ∞12.9.1920 Anni Aleksandra Lapikisto, s. 27.11.1902 Pomarkku, k. 1.12.1990

4. Emmi Serafia s. 1.1.1902, k. 5.2.1985. Puoliso: ∞14.4.1923 Vilho Johannes Piipari-Kokko, myöh. Panula, s. 6.4.1901, k. 16.2.1969

5. Vilho Matias s. 6.3.1904, k. 4.12.1989. Puoliso: ∞13.12.1924 Tyyne Maria Ala-Kyyny, s. 23.9.1905, k. 7.2.1987

6. Helmi Kyllikki s. 24.7.1910, k. 4.11.1990. Puoliso: ∞30.12.1931 Vilho Johannes Mäki-Kullas, s. 22.6.1907, k. 1.4.1987.

Iisakki Samuelinpoika Käyrästä Pentilän uusi isäntä...

Iisakki Samuelinpoika Pentilä, ent. Käyrä, s. 26.9.1844, k. 13.7.1913.

1. puoliso: ∞ 30.8.1867 Susanna Iisakintytär Säntti, s. 13.1.1843 Kurikka, k. 19.7.1873 (perukirja).

2. puoliso: ∞ 1876 Kaisa Sofia Serafiantytär Möykky, s. 5.12.1841, k. 30.1.1921.

Kuten edellä kerrotusta ilmenee Iisakki Samelinpoika oli tullut Yli-Käyrän puolikkaan (5/48 mtl) omistajaksi osaksi perimällä vuonna 1845 kuolleet isänsä ja veljensä Sameli Käyrän ja ostamalla kanssaperillisiltään 28.8.1865 tehdyllä kauppakirjalla (1700 mk) juuri ennen 21 vuoden ikää. Lainhuuto tilaan on saatu 7.4.1873.

Iisakin isännyys Käyrässä jatkui vuoteen 1883, jolloin hän siirtyi vaimonsa Kaisa Sofia Serafiantyttären (s. 1841) ja lastensa kanssa Pentilään isännöimään 4/27 manttaalin Pentilän puolikasta. Iisakin esivanhemmat olivat omistaneet Käyrän taloa vuodesta 1768; hänen vanhempansa ja Juho-veljen leski jäivät eläkesopimusten mukaisesti Käyrään.

Iisakista lisää Pentilää koskevassa blogissa.

...Aleksanteri Samuelinpoika Käyrästä Pentilän toinen isäntä

Aleksanteri Samuelinpoika Pentilä, ent. Käyrä, ent. Rajala, ent. Kokko, s. 14.2.1842, k. 27.3.1884.

Puoliso: ∞ 1868 Serafia Matintytär Rajala, s. 1.1.1847, k. 21.9.1929.

”Perintöisäntä” Iisakki Samuelinpojan (s. 1844) lisäksi Yli-Käyrän taloa oli isännöinyt Aleksanteri Samuelinpoika Rajala eli Kokko (s. 1842). Aleksanteri oli talollisen poika Kauhajoen Kokosta. Hän sai kotitalostaan 200 hopearuplan (=800 markkaa) perintöosuuden 21.1.1864 isänsä myytyä talonsa (Uusi-Kokko) tyttärelleen, Aleksanterin sisarelle Maija Liisalle ja tämän puolisolle Matti Hermanninpojalle (tk 1864 §192). Nimi Rajala johtuu Ala-Kokon (myöhemmin Uusi-Kokon) sen nimisestä suuresta torpasta, josta Aleksanteri löysi vaimon ja asuikin siellä vaimonsa kanssa vuoden verran torpparinvävynä ennen Käyrään tuloa. Rajalan torpan paikalle tuli myöhemmin Loukon talo. 5/24 manttaalin Yli-Käyrän isännät Aleksanteri ja Iisakki Samelinpoika eivät siis olleet veljeksiä samasta patronyymistä huolimatta. Kumpikin omisti 5/48 manttaalia ja muutti talokaupan jälkeen Pentilään. 

Aleksanteri Samuelinpoika tuli Yli-Käyrän puolikkaan omistajaksi vaimonsa kanssa kahdella 16.5.1870 tehdyllä kauppakirjalla, joilla he saivat haltuunsa vuonna 1868 kuolleen Juho Samuelinpojan (s. 1838, em. Iisakki Samuelinpojan veli) osuuden tämän leskeltä Maria Matilda Heikintyttäreltä ja hänen kahdelta alaikäiseltä lapseltaan. Toinen näistä lapsista oli Sameli Juhonpoika Käyrä (s. 19.12.1862), joka tuli tunnetuksi Sameli Ala-Keturina. Lainhuuto vahvistettiin 7.4.1873. Aleksanterin ostamasta osuudesta käytettiin joskus nimeä Keski-Käyrä. 1800 markan kauppahinnasta 1539,39 markkaa meni Juho Käyrän taloon hänen kuolemansa jälkeen jääneiden velkojen kuittaamiseen.

Aleksanteri Samuelinpoika oli Iisakin tapaan Yli-Käyrän toisen puolikkaan (5/48 mtl) isäntä vuoteen 1883, jolloin siirtyi vaimonsa Serafia Matintyttären (s. 1847) ja vuoden ikäisen Aleksandra Marian kanssa Pentilään isännöimään 4/27 manttaalin Pentilän toista puolikasta. Isännyys Pentilässä jäi kuitenkin lyhyeksi. Aleksanteri kuoli keuhkotautiin 27.3.1884. Seuraavana vuonna leski avioitui Konstantin Samuelinpoika Puskan kanssa. Tästä avioliitosta syntyivät pojat Janne (s. 1885) ja Konstu (s. 1890) Pentilä.

Vuoden 1880 henkikirjojen mukaan Yli-Käyrässä oli seuraavat torpat (Palomäen ja Paukunojan torpat Yli-Käyrässä lunastettiin taloon, lakkasivat siis olemasta 1880-luvulla)

• Hiskias Törmä
• Juho ja Maria Yliharju
• Jaakko ja Serafia Luhtanen
• Matti ja Miina Kivimäki
• Gabriel ja Leena Laakso
• Matti ja Alpertiina Palomäki
• Jaakko ja Serafia Paukunoja
• Iisakki ja Sanna Myllymäki
• Juho ja Liisa Paloneva

Aleksanterista lisää Pentilää koskevassa osassa.

Tästä eteenpäin Matti Aapelinpoika Pentilä, sittemmin (Yli-)Käyrä ja Käyräkoski, siirtyy tänne Käyrän taloa koskevaan blogiin ja Käyrästä Pentilään siirtyvät talolliset Iisakki ja Aleksanteri Samuelinpojat jatkavat Pentilän blogissa.

Sofia Niilontytär Ilkan kotitaloa koskeva artikkeli on Pentilää käsittelevässä osassa.

Jaetun Käyrän isäntiä: vas. Ylikäyrä, oik. Alakäyrä

Ala-Käyrä

Iisakki Erkinpoika Ala-Käyrä ja hänen poikansa Iisakki

Iisakki Erkinpoika Käyrä, Ala-Käyrän isäntä 1807-1824, s. 29.10.1785, k. 10.5.1824.
Puoliso: ∞ 2.7.1807 Ilmajoki Ulriika Jaakontytär Latva-Pietilä, s. 24.5.1788 Ilmajoki, k. 20.8.1831. Perukirja.

Lapset:
1. Susanna, s. 1.4.1808, k. 12.5.1892 Honkajoki.

1. puoliso: ∞ 28.12.1827 Matti Antinpoika Vakkuri, s. 8.9.1806 Kauhajoki, hukkui 7.8.1856.

2. puoliso: ∞ 1.12.1857 Erkki Mikkelinpoika Tuomola, s. 22.3.1815 Honkajoki, k. 11.11.1867 Honkajoki.

2. Maria, s. 26.5.1810. 

Puoliso: ∞ 5.12.1830 Matti Juhonpoika Koivisto eli Svartti, s. 24.9.1809 Isojoki, torppari 

3. Liisa, s. 7.7.1812.

1. puoliso: ∞ 20.11.1840 Juho Wahokoski, s. 24.12.1776 Isojoki, k. 10.1.1842 Honkajoki, syytinkimies Honkajoelta.

2. puoliso: ∞ 26.6.1843 Esa Matinpoika Forsby, torppari Isojelta, s. 27.2.1817.

4. Hermanni, s. 20.8.1815, k. 1.9.1815.

5. Iisakki, s. 24.4.1817, k. 23.10.1863. Ala-Käyrän seuraava isäntä.

Puoliso: ∞ 28.12.1835 Albertiina Matintytär Könnö, s. 23.9.1811, k. 6.3.1871.

6. Juho, s. 24.8.1820, k. 23.10.1873. Kaarlelan torppari (Vähämäki).

Muutti Karijoelle Ritaojan isännäksi 1864, palasi Kaarlelaan 1870 nuoremman poikansa ja vaimonsa kera.

1. puoliso: ∞ 1.2.1846 Maija Liisa Heikintytär, s. 4.10.1818, k. 15.5.1860.   

2. puoliso: ∞ 1861 Leena (Heleena) Samuelintytär Keturi, s. 23.9.1832, k. 23.10.1873.

Juho Ala-Käyrän eli Vähämäen (s. 1820) ensimmäisessä avioliitossa syntynyt poika Heikki (s. 21.8.1847) osti 15.1.1876 kauppias Borgilta 23/144 manttaalia Keturista. Heikin poika Otto Aleksanteri Ala-Keturi (s. 9.4.1871 Karijoella) peri tilasta puolet ja myi siitä osan v. 1894 ja 1900 Sameli Juhonpoika Ala-Keturille, joka on Juho Yli-Käyrän poika. Oton puoliso Auroora Rinta-Kyyny oli Vilhelmiina Tuurin (o.s. Ojala) serkku. Juhon poika toisesta avioliitosta, isänsä kaima Juho Vähämäki (s. 8.7.1864) osti vaimonsa Anna Kaisan kanssa Alarahkolan Matti Aapelinpoika Käyrältä keväällä 1885. Juho lähti Amerikkaan talon hintaa tienaamaan tammikuussa 1891, mutta ei sen koommin enää ottanut yhteyttä kotiväkeensä. Hänestä lisää Rahkolan talon yhteydessä.

7. Ulriika, s. 19.6.1823, k. 5.5.1862 Isojoki.

Puoliso: ∞ 25.6.1843 Malakias Juhonpoika Viitala, s. 19.1.1816 Isojoki, torppari.

Iisakki Ala-Käyrän kuolintieto,
Kauhajoen kirkonkirjat

Käyrän jaossa vuonna 1807 Samuelista alkoi Yli-Käyrän ja Iisakista Ala-Käyrän haara. Veljeksistä nuoremman, Iisakki Erkinpojan, isännyys jäi lyhyeksi, sillä hän kuoli 38-vuotiaana tapaturmaisesti varresta irronneeseen kirveenterään toukokuussa 1824 (kuvan kuolintieto Kauhajoen kirkonkirjoista). Lesken lisäksi jälkeen jäi kuusi alaikäistä lasta, joista vanhin oli 12-vuotias Susanna ja nuorin alle vuoden ikäinen äitinsä kaima.  Ala-Käyrän seuraava isäntä tuli olemaan pojista vanhin, tuolloin 7-vuotias isänsä kaima Iisakki Iisakinpoika. Hän avoitui 18-vuotiaana v. 1835, mutta hänen isännyytensä voitaneen katsoa alkavan vasta v. 1843, jolloin hän lunasti kaikkien sisarusten osuudet. Nuorempi poika Juho siirtyi aikuistuttuaan naapuriin Kaarlelaan torppariksi.

Iisakki Käyrän perukirja 1824 (VMA)

Perunkirjoitus ja perinnönjakotilaisuus alkoi 11.10.1824. Viereisessä kuvassa on Iisakki Käyrän perunkirjoituspöytäkirjan loppuosa allekirjoituksineen 12.10.1824. Sivun keskellä on lasten holhoojien Matti Tuomaanpoika Pentilän ja Matti Juhonpoika Yli-Rahkolan puumerkit. Tämä on vanhin tapaamani asiakirja, joissa Rahkolan jaon jälkeen käytetään nimeä Yli-Rahko(la) pelkän Rahkon tai Rahkolan sijaan selventämään kummasta talosta on kyse. Matti Yli-Rahkola järjesti Käyrässä 9.-10. marraskuuta 1824 julkisen huutokaupan, jossa myytiin isänsä menettäneiden tytärten, Susannan, Marian, Liisan ja Ulriikan perinnön irtaimisto-osuus. Huutokaupan nettotuotoksi tuli yli 138 riikintaaleria. Tuolloin, 10.11.1824, holhooja Matti Yli-Rahkola lainasi kyseisen summan velkakirjaa vastaan leski Ulriika Jaakontyttärelle. Varat oli tarkoitus maksaa lapsille heidän saavuttaessaan täysi-ikäisyyden. Talvikäräjillä 20.3.1826 käsiteltiin mm. tätä velkaa, jonka takaisinmaksusta Matti Yli-Rahkola kantoi huolta.

Alakäyrän leski Ulriika ja Salomon Siimoninpoika 

Holhoojat, talolliset Matti Pentilä ja hänen setänsä Matti Yli-Rahkola valvoivat edesmenneen Iisakki Ala-Käyrän lasten etuja pikkutarkasti, mutta samalla lasten äiti Ulriika joutui heidän patistelussaan ahtaalle. Asioista käräjöitiin monesti, erityisesti Ulriikan avioiduttua uudestaan 17.7.1825 uusi aviopuoliso herätti heissä epäluuloja. Heti seuraavilla syyskäräjillä 2.11.1825 Matti Pentilä, setänsä Matti Yli-Rahkolan asiamiehenä ja avustajanaan henkikirjoittaja Herman Johan Wikström, syytti Ulriikaa, hänen uutta puolisoaan, Salomon Käyrää ja Ulriikan isää, Jaakko Latva-Pietilää. Syytös perustui edellä mainittuun Iisakin kuoleman jälkeiseen perunkirjaan, jossa sanottiin talossa olevan kaksi hevosta, vaikka siellä niitä oli kolme. Asiasta tehtiin merkintä jo perunkirjaan syksyllä 1824. Silloin Ulriika totesi, kuten nytkin, kolmannen hevosen olevan hänen isänsä omistama. Kantaja kaipasi väitteelle uskottavuutta, joka toteutuisi vannomalla vala. Ulriika vannoi valan ja asia saatiin sillä päätökseen. Seuraavana vuonna käräjöinnin aiheena oli epäselvyydet Latva-Pietilän perinnönjaossa, joka oli tapahtunut jo Iisakki Ala-Käyrän eläessä. Kanne raukesi näytön puuttuessa syyskäräjillä 1826.

Perunkirjassa Ulriika mainitsee Iisakin kuoleman jälkeen myyneensä 20 tynnyriä tervaa ja myöskin potaskaa meni myyntiin. Niiden myyntituottoja ei luettu perunkirjan varoihin, koska Ulriikan mukaan ne menivät palvelusväen palkkoihin ja kruununveroihin. Palvelusväkeä tarvittiin tavallista enemmän isännättömään taloon kesällä 1824. Potaskan keitto koivupuusta oli Etelä-Pohjanmaalla suosittua, sitä voitiin harjoittaa talviaikaan eikä siten vienyt aikaa maatöiltä.

Leskeksi jäänyt Ulriika Jaakontytär oli kotoisin Ilmajoen Pietilän talosta, Ilkan talon naapurista. Sukulaisuussuhdekin heillä oli: Ulriika ja Niilo Mikonpoika Yli-Ilkan äiti Susanna Yli-Nikkola olivat pikkuserkkuja. Salomonkin tuli Kauhajoelle Ilmajoelta 1824. Hän oli Niilo Mikonpoika Yli-Ilkan isän velipuoli. Salomonin isä, Siimon Eerikinpoika (s. 1771 Kangasala) oli alkuaan renkinä Ilkassa ja avioitui Ilkan leskiemännän kanssa. Tästä avioliitosta syntyi Salomon. Siimonkin tuli Käyrään vuonna 1826 ja palasi Ilmajoelle luultavasti 1828. Rippikirjassa 1825-31 Salomonille on merkitty seksmannin titteli. Salomonin tausta Ilkan taloon selviää alla olevasta sukutaulusta.

Susanna Iisakintytär Ilkka, o.s. Ala-Pirilä, s. 4.7.1755 Ilmajoki, k. 20.5.1809 Ilmajoki.

1. puoliso: ∞ 12.6.1774 Ilmajoki Niilo Jaakonpoika Ilkka, ent. Vähä-Kurikka, Ilkan vävyisäntä 1756-95, s. 3.12.1731 Kurikka, k. 8.3.1795 Ilmajoki. Niilon ensimmäinen puoliso oli Ilkan talon tytär, Kaisa Tanelintytär. Kaikki heidän yhteiset lapsensa kuolivat vauvaiässä.

Lapset:

Mikko s. 26.9.1778 Ilmajoki, k. 31.5.1855. Yli-Ilkan isäntä 1805-47. Niilo Ilkan isä, Sofia Niilontytär Käyräkosken isoisä.

Taneli s. 19.3.1786 Ilmajoki, k.26.8.1846 Ilmajoki. Torppari Ilkkalassa (Komanti).

Juho s. 5.6.1789 Ilmajoki. Ala-Ilkkalan isäntä 1813-1837

*2. puoliso: ∞ 28.1.1797 Ilmajoki Siimon Eerikinpoika, Ilkan vävyisäntä 1797-1809, s. 1771 Kangasala.

Lapsi: Salomon, s. 8.1.1798 Ilmajoki, k. 20.3.1840 Karijoki. Ulriika Ala-Käyrän 2. puoliso.

Ulriika synnytti Salomonille neljä lasta, jotka kaikki kuolivat vauvaiässä. Ulriikakin kuoli taloja autiottavaan punatautiin elokuussa 1831 vain 43 vuoden iässä. Niinpä Salomon Siimoninpojan pesti Ala-Käyrässä jäi varsin lyhyeksi.

Salomon oli kesällä 1831, vähän ennen Ulriikan kuolemaa, pannut vireille rajankäyntitoimenpiteitä (lisää kohdassa Käyrän jako), joita Iisakin ja Ulriikan alaikäisten lasten holhooja Matti Rahkola yritti estää kesällä 1832 siinä onnistumatta. Rajankäyntitilaisuudessa kesällä 1832 Matti Rahkola ihmetteli millä oikeudella Salomon Siimoninpoika käyttää puhevaltaa, kun hän on ollut vain muutaman vuoden naimisissa leski Ulriikan kanssa, joka on kuollut jo yli vuosi sitten jättäen jälkeensä edellisestä avioliitostaan useita alaikäisiä lapsia, jotka Salomonin sijaan ovat talon oikeita omistajia (Maaoikeus, Pohjanmaan maanmittaustoimiston mikrofilmit). Salomon avioitui 1832 Yli-Halkolan tyttären Liisa Tuomaantyttären kanssa ja he muuttivat Karijoen Seppälään.

Iisakin ja Ulriikan vanhin tytär Susanna (s. 1808) oli avioitunut Matti Antinpoika Vakkurin kanssa, he tulivat Hyypästä isännättömäksi jääneeseen Ala-Käyrään. Matti Vakkuri perheineen oli lampuotina Ala-Käyrässä vuosina 1832-1835 ja osittain vuoteen 1838 saakka, kunnes Iisakki saavutti täysi-ikäisyyden ja Matin ja Susannan perhe muutti takaisin Hyyppään. Matti Vakkurin nuorin veli Hiskias tuli Rahkolan Mäenpään torppaan rengiksi 1840-luvulla ja toimi Kauhajoella 40 vuoden ajan kiertokoulunopettajana vuodesta 1862 lähtien sukunimenään Ahlberg.

Eräänlainen yhteisisännyys talossa jatkui luultavasti vuoteen 1843, jolloin nuorinkin sisaruksista avioitui. Iisakin sisaret päätyivät kaikki Isojoelle. Iisakki itse avioitui 18-vuotiaana Könnön talon tyttären Albertiinan kanssa jouluna 1835 ja seuraavana vuonna tuolloin 19-vuotias talollinen (bonde) Iisakki Iisakinpoika Käyrä haastoi syyskäräjille entisen lautamies Juho Kokon, joka on ollut Iisakin vaimon Albertiinan holhooja. Holhous perustui Albertiinan kotitalostaan saamaan perintöön, joka oli holhooja Juho Kokon hallinnassa. Kokko ei ollut Albertiinan avioiduttua pyynnöstä huolimatta tehnyt tiliselvitystä varojen hallinnasta. Oikeuden päätöksen mukaan varat tulevat avioparille vasta Iisakin saavutettua täysi-ikäisyyden, mutta selvitys niistä on annettava kahden kuukauden kuluessa (sk 1836 §111). Käräjäkulut menivät Juho Kokon maksettavaksi. Seuraavan vuoden talvikäräjillä 10.2.1837 todettiin asia sovituksi osapuolten kesken. Tosin vuoden 1838 syyskäräjillä Iisakki Iisakinpoika Käyrä on taas varustettu torpparitittelillä. Hän oli löytänyt sudenpesän pentuineen ja haki kolme sudenturkkia todisteenaan tapporahaa, joka hänelle myönnettiinkin. Tapporahan suuruus oli 1 hopeataaleri eli 48 hopeakopeekkaa kappaleelta ja se oli noudettavissa kruununvoudilta, joka maksoi sen käräjien sakko-osuudesta. Myös pitäjänmiehet maksoivat korvauksen suden tappamisesta. Vilpin estämiseksi sudennahoista leikattiin korvat pois.

Iisakki Iisakinpoika vaimoineen lunasti 25.9.1843 Iisakin sisarosuudet 200 hopearuplalla ja sai lainhuutojen jälkeen kiinnekirjan Ala-Käyrän taloon 5.5.1846. 

Iisakki Iisakinpoika Käyrä, s. 24.4.1817, k. 23.10.1863.

Puoliso: 28.12.1835 Albertiina Matintytär Könnö, s. 23.9.1811, k. 6.3.1871.

Lapset:

1. Iisakki Rudolf s. 28.7.1837, k. 6.8.1837.

2. Heta Sofia s. 4.10.1839, k. 21.12.1917. Puoliso: Hermanni Maunu Hermanninpoika Mäki-Rahkola, s. 18.2.1838, k. 18.2.1918.

3. Serafia s. 14.4.1841, k. 23.3.1903. Puoliso: 7.11.1865 Hermanni Jaakonpoika Puska, Leppimäki, s. 8.8.1841, k. 6.10.1900.

4. Albertiina Liisa s. 18.12.1842, k. 24.4.1912. Puoliso: 2.10.1870 Isojoki Johannes Juhonpoika Svartti, s. 7.4.1846 Isojoki.

5. Iisakki, Uusi-Käyrän isäntä, s.1.10.1845, k. 4.7.1906. Puoliso: 29.7.1868 Sanna Kaisa (Susanna) Aapelintytär Pentilä, s. 24.8.1845, k. 11.1.1925.

6. Jaakko, Haapaniemen torppari, s. 21.11.1847, k. 9.1.1916. Puoliso: 27.12.1875 Amalia Elisabet Konstantinintytär, s. 22.12.1856, k. 25.11.1931.

7. Tuomas, Ala-Käyrän isäntä, s. 5.6.1853, k. 11.5.1895. Puoliso: 1872 Anna Sofia Juhontytär Lautala, s. 2.8.1854, k. 10.2.1894.

Koivukorven torppa

Koivukorven ensimmäinen torppari oli Heikki Juhonpoika Kyyny eli Vainionpää (s. 1796). Heikin kuoltua isorokkoon v. 1823 vain 27-vuotiaana Salomon Ala-Käyrä otti torpan takaisin taloonsa. Asiasta käräjöitiin ja Vaasan Hovioikeus oli antanut hyväksyvän päätöksen lunastukseen 14.3.1827. Hovioikeuden päätöksestä huolimatta leski Kaisa Liisa Antintytär, joka oli avioitunut Sakarias Matinpoika Kortessalon kanssa v. 1825 vaati korvauksia Heikki Juhonpojan aikaisista toimista torpan kohentamiseksi. Salomon Ala-Käyrä teki vastakanteen Kaisa Liisan torpasta viemien ikkunoiden palauttamisesta. Kumpikin vaade kumottiin.

Kesällä 1828 Salomon Käyrä teki uuden torpparisopimuksen Iisakki Lönnqvistin (sukutaulu alla) kanssa Koivukorven torpasta, josta Lönnqvist maksoi 115 riikintaaleria. Iisakki Lönnqvistin kuoltua v. 1867 Koivukorven torppaa isännöi pari vuotta hänen nuorin poikansa Eenokki, joka sai Pajuluoman torpan haltuunsa v. 1868. Eenokin jälkeen muutaman vuoden torppaa asutti Hermanni Jaakonpoika Puska (s. 1841), jonka vaimo Serafia (s. 1841) oli Iisakki Iisakinpoika Ala-Käyrän tytär. Heidän jälkeensä torppari tuli taloon Karijoelta. Juho Iisakinpoika Pasi eli Hautala (s. 1843 Karijoki) ja vaimonsa Justiina Antintytär tulivat Käyrään Karijoelta v. 1871 ja tekivät sopimuksen Tuomas Ala-Käyrän kanssa Koivukorven torpasta v. 1876. Sopimus päättyi v. 1913 Koivukorpien lunastettua torppansa. Siihen liittyvistä muistakin Alakäyrän tilakaupoista jäljempänä lisää. Myös Juho ja Justiina Koivukorven sukuselvitys on jäljempänä Alakäyrän kohdalla.

Iisakki Lönnqvist, s. 22.2.1802 Isojoki, k. 25.11.1867, Käyrän Koivukorven torppari 1828-

∞ 8.2.1824 Isojoki Maria Kristiina Annantytär Ahllund, s. 4.2.1802, k. 5.7.1860.

11 lasta, mm.

1. Juho Kustaa Lönnqvist, Turjan Kivistön torppari, s. 30.5.1825 Isojoki, k. 25.4.1902

∞ Kreetta Maria Heikintytär Latvala, s. 14.12.1820 Isojoki, k. 8.9.1886

2. Malakias Mäki-Tarkka, Tarkan talollinen, s. 1.2.1837, k. 14.9.1904

1. ∞ 6.4.1856 Maria Sofia Kustaantytär Kyyny, s. 11.11.1835 Karijoki, k. 27.11.1883

2. ∞ 1886 Hedda Sofia Matintytär Mattila, s. 14.1.1859, k. 1.1.1942

3. Samuel Koivukorpi, räätäli Kuuttilan talossa Karijoella, s. 30.5.1839

∞ Rosa Selina Parman, s. noin 1842

4. Eenokki Pajuluoma, s. 22.11.1846, Käyrän Pajuluoman torppari 1868-

1. ∞ 1865 Maija Liisa Matintytär, s. 27.1.1842 Karijoki

2. ∞ 30.12.1904 Eliina Sofia Amandantytär Pihlajaniemi, Latva-Jokimäen torpparinleski

Iisakki Iisakinpoika Ala-Käyrän pojat Iisakki Uusi-Käyrä ja Tuomas Ala-Käyrä

Iisakki ja Albertiina Käyrällä oli kolme poikaa, Iisakki, Jaakko ja Tuomas. Heidän isänsä kuoltua vuonna 1863 perukirjaan merkittiin, että kiintiä omaisuus on jäävä wielä joksi kuksi aijaksi Lesken hallintaan. Iisakki pojista vanhimpana (s. 1845) jatkoi isännyyttä, kuten alla olevasta selvityksestä ilmenee. Tuomas sai osansa v. 1873, kun Ala-Käyrä jaettiin sovintorajoin kahtia. Sovintojaon toimitusmiehinä olivat Samuel Samuelinpoika Yli-Käyrä, Malakias Rahkola ja M. Kivinen. Näin syntyi Tuomaan (s. 1853) Ala-Käyrä ja Iisakin Uusi-Käyrä. Keskimmäinen poika Jaakko sai Haapaniemen torpan, joka sijaitsi Rintakäyrän talon ja Myllymäen torpan välissä, myöhemmän Luhtalan talon paikalla. Torpan asema ajautui epäselväksi Käyrän jaon jälkeen ja siitä käräjöitiin vuosina 1911-13, kuten Rintakäyrää koskevassa osassa myöhemmin ilmenee.

Veljekset Iisakki ja Tuomas hankkivat vuosien 1866-73 kuluessa omistukseensa koko Ala-Käyrän perintöosuuksillaan, äitinsä lahjalla ja ostamalla pois sisarosuudet, joiden erittely on oheisessa taulukossa. Kolmannen lainhuudon veljekset saivat koko Ala-Käyrään (5/24 mtl) 22.2.1877 ja kiinnekirja on päivätty 10.3.1877.

Ala-Käyrän perintöosuudet 1866-73

Veljesten vanhemmat, Iisakki ja Albertiina Käyrä, olivat saaneet kiinnekirjan 5/24 manttaalin taloonsa 5.5.1846. Heidän nuorin poikansa, 22-vuotias Tuomas Iisakinpoika Käyrä, haki omasta ja 29-vuotiaan veljensä Iisakin puolesta Ilmajoen syyskäräjillä 23.9.1875 ensimmäistä lainhuutoa samaan yhdessä omistamaansa 5/24 manttaalin Käyrän puolikkaaseen, mutta huudatus myönnettiin puutteellisen asiakirjan takia vain 5/36 manttaaliin. Kyseessä oli 5/24 manttaalin Ala-Käyrästä 2/3, joka osa hakijoiden isän, Iisakki Iisakinpoika Käyrän, kuoleman (1863) jälkeisessä perinnönjaossa 14.1.1865 oli tullut lasten osuudeksi. Leski Albertiina oli perinyt 1/3; sen osuuden hän oli lahjoittanut syytinkiä vastaan jo 18.10.1866 pojilleen Iisakille ja Tuomaalle tasan. Lahjoitushetkellä 21-vuotias Iisakki sai osuutensa heti haltuunsa, mutta 13-vuotias Tuomas joutui odottamaan laillista ikää. Nämä asiakirjat olivat puutteelliset ja siksi veljekset joutuivat hakemaan tähän tilanosaan erikseen ensimmäistä lainhuudatusta vasta seuraavana keväänä 12.4.1876. Seuraavilla syyskäräjillä toinen lainhuuto 17.11.1876 koski jo koko tilaa.

Ala-Käyrän siirto oli varsin mutkikas vaiheiltaan. Jo ennen varsinaista talokauppaa Alpertiina antoi Ala-Käyrän talon asuttavaksi vanhimmalle pojalleen Iisakki Iisakinpojalle 17.10.1865 tehdyllä sopimuksella (viereiset kuvat, OT arkisto). Samaan sopimukseen on jo laadittu myös syytinkisopimus. Alaikäisten lasten holhoojaksi mainittu Juha Riitaoja on lasten setä Juho/Juha Iisakinpoika, joka oli Kaarlelan Vähämäen torppari ja vuodesta 1864 Karijoella Ritaojan isäntä. Hän palasi Kaarlelaan vuonna 1870 vanhemman poikansa Heikin jatkaessa Karijoella Ritaojan isännyyttä. Vuonna 1876 Heikki perheineen muutti isännöimään ostamaansa Alaketurin taloa.

Iisakin ja Albertiinan kuudesta perillisestä kolme oli poikaa ja kolme tyttöä; tytöt saivat puolet poikien saannosta. 5/24 manttaalin Ala-Käyrästä lesken kolmannes oli siten 5/72 manttaalia, poikien osuus 5/162 manttaalia ja tytöt saivat tyytyä 5/324 manttaaliosaan kukin. Alla vielä perintöosuuksien jakautuminen lasten kesken:

1. Heta Sofia, s. 4.10.1839, Hermanni Mäki-Rahkolan puoliso. He olivat myyneet Hetan perintöosuuden 5/324 mtl Juho Iisakinpoika Vähämäelle, edesmenneen Iisakki Käyrän veljelle ja tämän vaimolle Helenalle, jotka myivät osuuden Iisakille 31.12.1870.

2. Serafia, s. 14.4.1841, avioitui Puskan rengin Hermanni Jaakonpoika Puskan eli Leppimäen kanssa. He myivät Serafian perintöosuuden Iisakille ja Tuomaalle 1.9.1873.

3. Albertiina Liisa, s. 18.12.1842, Tiina Liisaksi kutsuttu, muutti Isojoelle Svartin taloon Juho Juhonpoika Svartin puolisoksi. He myivät Tiinan perintösuuden Iisakille 1.9.1873 ja muuttivat 1890-luvulla Kauhajoelle Turjan talon torppaan.

4. Iisakki, s. 1.10.1845, peri 5/162 manttaalia.

5. Jaakko, s. 21.11.1847, myi perintöosuutensa 5/162 manttaalia Tuomaalle ja sai perustaa Tuomaan osuudelle Haapaniemen torpan, josta laadittiin kontrahti 20.2.1879. Lisäksi hän sai yhden ladonalan luhtaa jokirannasta Kaarlelan rajaa vasten viljeltäväksi vastikkeetta eliniäkseen. Jaakosta lisää Rintakäyrän yhteydessä.

6. Tuomas, s. 5.6.1853, peri 5/162 manttaalia.

Ala-Käyrässä oli vuoden 1880 henkikirjojen mukaan Haapaniemen lisäksi 6 muuta torppaa:

• Jaakko ja Amalia Haapaniemi
• Juho ja Justiina Koivukorpi
• Juho ja Maria Pajuluoma
• Eenokki ja Maria Pajuluoma
• Jeremias ja Sanna Raippamäki
• Iisakki ja Kustaava Leppimäki
• Aapeli ja Heta Alaharju

Tuomas Ala-Käyrä lähti Amerikkaan 1884

Ala-Käyrä jaettiin kahtia veljesten kesken, syntyi Tuomaan Alakäyrä ja Iisakin Uusikäyrä. Keväällä 1884 Tuomas lähti Amerikkaan talorahoja tienaamaan. Hän oli vuonna 1876 lainannut 2017 markkaa Malakias Rahkolalta. Tuomas lienee ollut kolmisen vuotta kaivostöissä.

• Tilannimet kirjoitettiin usein ilman yhdysmerkkiä, mutta sukuniminä yhdysmerkin kanssa. Asiakirjoissa käytäntö oli kuitenkin vaihteleva.

Ennen Amerikkan lähtöään Tuomas joutui 13.3.1884 Ilmajoen talvikäräjille joulupäivänä 1883 sattuneen yliajon takia. Kantajana oli torpparinvaimo Susanna Nikodemuksentytär Luhtainen, joka oli kyseisenä päivänä palannut kirkosta kävellen kotiinpäin. Kantajan kertomuksen mukaan Tuomas Käyrä oli ajanut Kokon talon kohdalla valittajan kumoon niin pahasti, että reki oli mennyt hänen ylitsensä ja siitä hän oli ollut kipeänä monta viikkoa. Tuomas myönsi tapauksen, mutta väitti valittajan olleen itse syypään tapaturmaan kuleskellessaan keskellä tietä.

Vastaaja Tuomas Iisakinpoika Ala-Käyrän papintodistus
Ilmajoen tuomiokunnan ja käräjäkunnan varsinaiset pöytäkirjat 1884 (VMA)

Asiaa käsiteltiin uudelleen syyskäräjillä 5.11.1884. Jälkimmäisessä käsittelyssä Tuomasta edusti hänen vaimonsa Anna Sofia Juhontytär. Oikeus katsoi Tuomaan huolimattomuudellaan aiheuttaneen tapaturman ja tuomitsi hänet 30 markan sakkoon, joka meni kolmijakoon kruunun, kihlakunnan ja Susanna Luhtaisen kesken. Tuomio (misshandel) perustui vuoden 1866 Keisarillisen asetuksen kohtaan ihmisen rääkkäämisestä. Tuomaan maksettavaksi tuli myös valittajan käräjäkulut 30 markkaa ja palkkiot seitsemälle todistajalle, viisi markkaa kullekin. Susanna oli Kyynyn torpparin Jaakko Juhonpoika Luhtaisen puoliso.

Suupohjan Kaiku 22.7.1902

Tuomas Ala-Käyrä palasi Amerikasta huonokuntoisena. Hän poti hengenahdistusta ja kuoli lopulta keuhkotautiin 41-vuotiaana 11.5.1895, jolloin vanhin lapsista oli 16-vuotias ja nuorin 3-vuotias. Tuomaan vaimo Anna Sofia oli kuollut jo vuotta aiemmin. Lapsia oli syntynyt 11, heistä neljä eli aikuiseksi. Lasten holhoojaksi tuli ensin Iisakki-veli ja hänen kuoltuaan vuonna 1906 Konstantin Pentilä. 

Iisakki Uusi-Käyrä järjesti talossaan huutokaupan 8.11.1899, jossa myytiin hänen holhottaviensa, Tuomas Ala-Käyrä-vainaan lasten, rukiita ja olkia. Huutokauppapöytäkirjan allekirjoittivat Malakias Rahkola ja S.A. Kamila. Seuraavana kesänä, 30.7.1900, järjestettiin Ala-Käyrän perillisten niityillä heinähuutokauppa, joka tuotti lähes 800 markkaa. Heinähuutokauppa toistui vielä kesällä 1901 ja vielä seuraavanakin kesänä holhooja Iisakki Uusi-Käyrä ilmoitteli huutokaupasta Suupohjan Kaiku-lehdessä (kuva vas.). Samassa ilmoituksessa Ala-Käyrän maita tarjottiin ”arentille”.



Käyrän kartanoiden sijainti


Vuoteen 1813 asti Käyrä oli yhden isännän talo. Päärakennus sijaitsi myöhemmän Käyräkosken talon kanssa suunnilleen samalla paikalla, kuten edellä nähty isojaon aikainen Israel Wänmanin kartta vuodelta 1771 osoittaa.

Vuoden 1813 jaon tekstiosan mukaan itse asuinpihan tontti jaettiin ja paalutettiin puoliksi (sjelfva mangårdens Tomt plan fördeltes och utpålades till hälften). Toisin sanoen Käyrän jakautuessa kahtia Yli- ja Ala-Käyrän kartanot rakennettiin jo silloin samaan pihapiiriin, jonka halki nykyinen Käyrän kylätie (Käyränhaara) kulkee. Siitä muistuttaa myös seuraavassa kappaleessa kuvatun halkomisen (valmistui 1909) toimituskokouksen pöytäkirjan maininta: Matti Käyrä pyysi, että Alakäyrän vanha tontti kuvio 74a sovitettaisiin hänen kotopalstaansa (kartanotonttiinsa). Kyseinen tonttikuvio on juuri mainitulla paikalla tien toisella puolella. Viereinen tontti kuvio 73 nimeltään Vanhatontti, kuului myös aiemmin Alakäyrän tonttiin. Mainitut kuviot näkyvät alla olevassa jaon yhteydessä laaditussa karttaotteessa.

Ote Käyrän jakokartasta 1906 (MMH, S.Skyttä), KA

Talot ovat olleet samassa pihapiirissä 27.5.1898 sattuneeseen tulipaloon asti. Palo alkoi Matti Käyrän talosta, joka tuhoutui. Lehtitiedon mukaan tuli levisi nopeasti myös lähellä sijainneeseen Iisakki Käyrän perillisten omistamaan taloon, koska talot olivat vierekkäin. Tulipalon jälkeen Ala-Käyrän taloa ei enää rakennettu entiselle paikalle. Jo seuraavana vuonna 1899 Ala-Käyrästä erotettiin Rintakäyrä, jonne Iisakki Iisakinpoika Käyrän vanhin poika 23-vuotias Kristian (Rinta-Käyrä) rakensi talonsa. Rintakäyrän mailla oli myöhemmin mm. Rintaniemen ja Luhtalan talot. Jälkimmäinen rakennettiin Haapaniemen torpan paikalle, joka näkyy yllä olevassa kartassa nimeämättömänä Rintakäyrän ja Myllymäen välissä lähellä siltaa. Haapaniemen torpan sai Jaakko Iisakinpoika Käyrä, Alakäyrän veljeksistä keskimmäinen. Hänen kontrahtinsa laadittiin v. 1879, siitä lisää jäljempänä kohdassa "Haapaniemen ja Haaparannan torpat".

Iisakki (Uusi-Käyrä) rakensi talonsa myöhemmin Ala-Kyynynä tunnetulle paikalle, joka näkyy kartassa nimellä Käyrä. Asiaan palataan vielä Käyrän jaon 1909 yhteydessä. Mutta missä asui Tuomas Ala-Käyrä? Ilmeisesti samassa talossa veljensä Iisakin kanssa tai samalla tontilla oli kaksi taloa. Tuomaan alaikäiset lapsethan jäivät täysorvoiksi 1895 ja heidän holhoojakseen asetettiin Iisakki Uusi-Käyrä, joten he lienevät asuneen samassa taloudessa.

.
Vuonna 1894 täydennettiin isojakoa tarkistamalla talojen rajat, pyykitykset ja mahdolliset tilusvaihdot. Tuolloin tehtiin myös talojen rajojen kartoitus (toimitusmaanmittari Theodor Högström). Tämä kartta laadittiin ennen Käyrän talot tuhonnutta tulipaloa. Kartassa Käyrän talot ovat kuvattuna tonttien halki kulkevan tien molemmin puolin, myllyn paikkakin näkyy (kuva yllä). Isojaon täydennyksestä lisää Rahkolan jaon yhteydessä.

Käyrän halkominen 1905–1909

Halkominen on kiinteistötoimitus, jossa tila jaetaan sen osakkaiden kesken heidän omistamiensa osuuksien mukaan uusiksi tiloiksi. Käyrän talon virallinen halkominen käynnistyi Nikodemus Ketolan 20.4.1905 tekemästä hakemuksesta, jossa hän halusi omistamansa talonosan erotettavaksi Käyrän talon muista tiluksista. Läänin kuvernöörille osoitettu hakemus saavutti toimitusmaanmittarin viikkoa myöhemmin sillä seurauksella, että 23.7.1906 Ketolan talossa pidettiin ensimmäinen toimituskokous koko Käyrän perintötalon halkomiseksi. Kaikki edeltävät tiluskaupat ja rajanvedot ovat perustuneet sovintojakoon.

Halkomisajankohtana Ylikäyrä oli vielä kokonaisena Matti Aapelinpoika Käyrän omistuksessa. Alakäyrä oli jaettu 1870-luvulla veljesten Iisakki ja Tuomas kesken. Tuomas Ala-Käyrän (k. 1895) osuuskin oli jo jaettu neljän lapsen kesken, kuten edellä kävi ilmi. Heinäkuussa 1906 kuolleen Iisakki Uusi-Käyrän osuudesta oli Rintakäyrä lohkaistu, mutta loppuosa (Käyrä) oli kuolinpesän hallussa ja jakamatta.

Seuraavassa otteita pöytäkirjan tekstistä

Kokouksessa, joka 23. heinäkuuta 1906 toimituksen alkamista varten pidettiin hakijan talossa, olivat saapuvilla talon osakkaat:

6:1 Matti Aapelinpoika omistaen 5/24 manttaalia

6:2 äskettäin kuolleen talokkaan Iisakki Iisakinpojan kuolinpesän puolesta lesken Susanna Käyrän antaman valtakirjan nojalla, eläkemies Siimoni Matinpoika Heikkilä, joka samalla nyös ilmoitti, ettei alaikäisille lapsille vielä ole ehditty holhoojata määrätä, edustaen 5/72 manttaalia

6:3 Kristian Isakinpoika omistaen 5/144 manttaalia

6:4 Nikodemus Nikodemuksenpoika omistaa 5/192 manttaalia

6:5 Tuomas Iisakinpojan perillisten puolesta Jaakko Juhonpoika, joka hallitsee 1/3 perillisten osuudesta sekä lautamies Konstantiin Pentilä, joka on kihlakunnanoikeudessa määrätty muiden perillisten oikeuden ja edun valvojaksi tässä halkomistoimituksessa, yhteensä 5/64 manttaalia

Koko talo 5/12 manttaalia
...

Lohkojako Kauhajoen jakokunnassa, johon tämä Käyrän talokin kuuluu, on isojaontäydentämisen kautta loppuunsaatettu, ja esittivät maanomistajat lääninmaanmittauskonttoorissa valmistetun rajakartan talon ympärysrajoista, josta näkyi, että lohkojaon rajankäynti on kihlakunnanoikeudessa vahvistettu 20. huhtikuuta 1897. 
Sen sovintojaon kartan, jolla 1831 osa talon maista on jaettu, ilmoitti Matti Aapelinpoika hävinneen joku vuosi sitten sattuneessa tulipalossa.
...
Kun talosta ei löydy minkäänlaista tiluskarttaa, niin täytyy kaikki maat uudestaan mitata ja kartalle panna, mikä työ aloitetaan jo huomispäivänä.
...
Toimitusmaanmittari saa asunnon Matti Aapelinpojan talosta, josta toiset maanomistajat korvaavat siten, että koko kulunki lasketaan 1 markan 50 pennin mukaan vuorokaudelta, jos toimitusmaanmittari on yksin, mutta 2 markan 50 pennin mukaan niiltä päiviltä kun hänellä on apulainen mukana.
...
Maiden mittaus ja kartallepano aloitettiin 24. heinäkuuta ja jatkettiin 2. päivään elokuuta jolloin työ täytyi keskeyttää ennen määrättyjen toimitusten tähden, mutta jatkettiin taas 10-21. päivään lokakuuta, jolloin kaikki maat olivat mitattuna.
...
Lokakuun 22. päivänä kokoontuivat taas Matti Ylikäyrän taloon ylempänä merkityt asianomaiset ja edusmiehet sekä tilusten jyvittämistä varten hankitut esteettömät uskotut miehet Talokkaat Jaakko Möykky ja Wilhelmi Rahkola molemmat tästä kylästä.
...
Kysyttäessä ilmoittivat asialliset että paras eli 10 jyvän maa on etsittävä vanhoista kotipelloista ja mahdollisesti kytömaista Koivukorven maan ja Rahkanevan väliltä. Jyvittäminen maalla aloitettiin heti kokouksen loputtua ja suoritettiin asiallisten läsnäollessa seuraavina päivinä niin että lauantaina 27 päivänä saatiin kaikki maat jyvitetyksi.
Heti sen jälkeen kokoontuivat allekirjoittajat asialliset sekä toimitusmiehet uudestaan, jolloin ilmoitettiin, että toimitus nyt keskeytetään kartan laskemista ja nautintaselityksen tekemistä varten.

Kristiaan Rinta-Käyrä Matti Yli Käyrä
Jaakkoo Möykky Wilhelm Rahkola

viran puolesta S. Skyttä (komissiomaanmittari)

Otteita vuoden 1907 kokouspöytäkirjoista

Kartan valmistuttua jatkettiin toimitusta 14.-15.10.1907. Viime kokouksen jälkeen kuolleen talokkaan Kristian Rintakäyrän kuolinpesää edusti kunnallislautakunnan esimies Jaakko Yli-Havunen lesken Hilma Käyrän antamalla valtakirjalla. Tuomas Iisakinpojan talonosuuden nykyisinä omistajina paikalla olivat Jaakko Juhonpoika (Ollila) ja Kaarle Konstantin Puska. Joitakin lähinnä torpille luovutettuihin vuokramaihin liittyviä korjauksia tehtiin. Sen jälkeen ruvettiin keskustelemaan halkomisesta ja ilmoitettiin, että niiden osakkaiden, jotka aikovat saada osuutensa erilleen halotuksi, tulee todistaa omistusoikeutensa näyttämällä talon lainhuutokirjat.

6:1 Talokas Matti Aapelinpoika näytti pöytäkirjan ensimmäisestä lainhuudosta 9. toukokuuta 1883 sisältäen 5/24 manttaalia, joka talonosa omistajan ehdotuksen mukaan sai nimen Koskinen.
6:2 Vuonna 1888 oli talokasvainajille Iisakki ja Tuomas Iisakinpojille annettu yhteinen kiinnekirja puoleen Käyrän taloa eli 5/24 manttaaliin, josta laukesi 5/48 manttaalia molemmille. Iisakki vainajan osuudesta on sittemmin myöty 5/144 manttaalia Kristian Iisakinpojalle, joten tämän 6:2 osuudelle siis tulee jäämään 5/72 manttaalia. Tämän talonosan nimeksi merkittiin numeron entinen nimi Käyrä.
6:3 Äskettäin kuolleelle Kristian Iisakinpojalle ja hänen vaimollensa Hilma Serafia Samelintyttärelle on 14 päivältä Maaliskuuta 1901 myönnetty kolmas lainhuuto 5/144 manttaaliin Käyrän taloa, mikä talonosuus on ostettu edellä kerrotusta 5/48 manttaalista.  Tälle osalle jätettiin sen nykyinen käytännössä oleva nimi Rintakäyrä.
6:4 Talokkaan Nikodemus Nikodemuksenpojan omistama Ketola niminen osa halotaan hakemus- ja määräyskirjoissa löytyvän lainhuutokirjan nojalla.
6:5 Tuomas Iisakinpoika vainajan perillisten osuus kaikkiaan käsittäen sen 5/48, johon 6:2 kohdalla merkitty kiinnekirja oli myönnetty ja mistä osasta 6:4 Ketolan 5/192 manttaalia jo on vähennetty, jaetaan siten, että 6:5 nyt Ollilaksi kutsuttu 5/192 manttaalinen osa halotaan Jaakko Juhonpojalle ja hänen vaimollensa Josefiina Tuomaantyttärelle ensimmäisen lainhuutopöytäkirjan mukaan 7. marraskuuta 1906.
6:6 Toinen samansuuruinen osuus 5/192 manttaalia halotaan nimellä Laitala, ensimmäisen lainhuudon nojalla 7. marraskuuta 1906 talokas Kaarle Konstantin Puskalle ja hänen vaimollensa Lydia Maria Tuomaantyttärelle.
6:7 Jäljellä oleva 5/192 manttaalia Tuomasvainaan perillisten osuudesta, 5/64 manttaalista, jää nykyään vielä alaikäiselle tytölle Matilda Tuomaantyttärelle, jolle toimitusmies merkitsi  talonosuuden entisen nimen Alakäyrä. 
...
Kaarle Puska ehdotti, että tonttipaikaksi hänen talonosalleen (Laitala), jolla ei vastaiseksi ole rakennuksia, määrättäisiin Pajuluoman entinen torpan paikka, kuvio 164, jota ehdotusta ei muut osakkaat vastustaneet.
...
Jaakko Ollila ehdotteli, että hänen kotipalstansa sijoitettaisiin Käyrän numeron pohjoisimpaan päähän siten että Ollilan torpan tontti sattuisi tähän palstaan, joten huoneiden muutos vältettäisi. Tämän johdosta teki Matti Käyrä sellaisen ehdotuksen, että Ollilan osuuden tonttipaikaksi määrättäisiin Myllymäen torpan paikka kuvio 123, jonka torpan Matti Käyrä omistaa. Mutta kun asianosaisten kesken ei tullut toimeen sopimusta torpissa löytyvien huoneiden vaihtamisesta, niin annettiin tämän ehdotuksen raueta.
...
Nikodemus Ketola ehdotteli, että hänelle muodostettaisiin kotopalsta tonttinsa ympärille joen ja tien välille, mitä pyyntöä eivät muutkaan osakkaat vastustanet. Matti Käyrä pyysi, että Alakäyrän vanha tontti kuvio 74a sovitettaisiin hänen kotopalstaansa.
...
Rintakäyrän asiamies ehdotti, että tämän talon palsta vedetään tontin ympärille joesta Pajuluomaan asti.
...
Osakkaat 6:1 Koskinen, 6:2 Käyrä ja 6:4 Ketola vaativat, että kuvioista 78 ja 118 muodostettaisi yhteinen rapa- eli mutapalsta niiden osakkaiden lukuun, jotka asuvat jokirinnalla eivätkä saa palstoihinsa kotoläheltä rapalaksoja joenvarrelta, mikä puute tulisi olemaan tuntuvana haittana heidän talojensa viljelyksessä tulevaisuudessa. Tätä vastaan huomautti Rintakäyrän asiamies että 6:3 kotopalstan jokirantaa ei saisi pilata yhteisellä mutapalstalla, vaan piti luonnollisena, että palsta vedetään kohdaltaan jokeen asti.
...
Raja 6:1 Koskisen ja 6:2 Käyrän kotipeltojen välillä pysytetään joesta tiehen entisellään, mutta kumpikaan ei olisi ollut halukas ottamaan metsäistä tekomaata Rahkolan rajalta.

22.10.1907 kokous jatkui

6:7 Alakäyrän holhooja Antti Tarkka ehdotti, että kotipalsta sijoitetaan Myötäsen torpan lähelle kuvioille 128-130 tien ja Pentilän rajan väliin.
...
Metsäsarat sijoitetaan samaan järjestykseen kuin tähänastiset nautinnotkin ovat olleet nimittäin Puskan rajalta lukien 6:7 Alakäyrä, 6:6 Laitala, 6:5 Ollila, 6:4 Ketola, 6:2 Käyrä, 6:3 Rintakäyrä ja 6:1 Koskinen.
...
Toimitusmaanmittarin ehdotuksesta suostuivat osakkaat vielä siihen, että 6:1 Koskisen kytöpalsta asetetaan pitkin Kaarlelan rajaa, jotta viljelemätön Rahkaneva myös tulee samaan palstaan.
...
Kun kartalla jakamista oli jatkettu lokakuun 23-30. päivinä, täytyi toimitusmaanmittarin matkustaa 1. päivänä marraskuuta alkaviin Närpiön käräjiin, eikä tätä työtä sen jälkeen myöhäisen vuodenajan tähden enää ollut sovelias jatkaa, niin lykättiin sen käsittely seuraavaan vuoteen. Toimituksen käsittelyä taas v. 1908 ei voitu jatkaa, kun allekirjoittaja oli nimitetty komissionimaanmittariksi Turun ja Porin lääniin, ennenkuin Maanmittauksen Ylihallitus oli antanut eri käskyn 15. syyskuuta 1908 sen käsittelemiseen, minkä saavuttua ei tätä enää ehditty samana vuonna jatkaa.

21.7.1909 pidettiin uusi kokous Matti Käyrän talossa

Saapuvilla olivat seuraavat asialliset:
6:1 Matti Aapelinpoika,
6:2 Iisakki Alakäyrän kuolinpesän puolesta Jaakko Uusi-Käyrä ja Ludvig Kokko,
6:3 ent. edustaja Jaakko Ylihavunen
6:4 Nikodemus Ketola
6:5 Jaakko Ollila
6:6 nykyinen omistaja, talokas Antti Tarkka,
6:7 alaikäisen holhoojana sama Antti Tarkka.

Kun kartalla tehty ehdotusjako oli asiallisille näytetty ja selitetty, sopivat jako-osakkaat vielä seuraavalla tavalla:
6:1 Koskisen ja 6:7 Alakäyrän kotopalstojen välinen raja vedetään pyykistä No 481 ja vastaava muutos tehdään kuvioilla 306 ja 313.
...
6:2 Käyrän käyttämä tilustie Myllymäen torpan sivuitse siirretään etelämmäksi siten että se kulkee joen yli pyykin No 482 lähellä ja siitä pitkin Pentilän rajaa sekä Alakäyrän ja Koskisen välistä rajaa tilustiehen. Tämä uusi tie tulee 6 metriä leveäksi.
...
Tämän jälkeen hyväksyttiin ehdotusjako.

11.8.1909 kokous Matti Käyrän talossa

Allekirjoitukset alkuperäisestä pöytäkirjasta 11.8.1909

Rajojen pyykittämisen toimitti maanmittausoppilas Väinö Pitkänen elokuun 5.-9. päivinä uskottujen miesten Otto Haaparannan ja Kristian Haapaniemen saapuvilla ollessa.
...
Halkomisen yhteydessä määriteltiin vielä seuraavat ylikulkuoikeudet:
1) osakkailla 6:1 ja 6:3 on oikeus kulkea metsäpalstoillensa Raippamäen tieltä pyykkien 83, 81 ja 78 sivuitse.
2) osakkaille 6:7, 6:6, 6:5, 6:4 ja 6:3 jätetään myös oikeus metsäpalstoillensa ja 6:6 kytöpalstalle kulkemiseen toistensa maiden yli Raippamäen torpasta sopivia paikkoja ja 5 metrin levyisiä teitä, jos niitä tieksi rakennetaan.
3) No 5 Pentilän talon omistajille määrätään myös ylikulkuoikeus Pajuluoman niittypalstalle 6:1 Koskisen ja 6:2 Käyrän välistä rajaa myöten pyykkien 39, 40 ja 489 sivuitse... Se tie, mikä nykyään Pentilän rajasta pyykin 38 sivuitse Koivukorven palstalle pyykkien 31 ja 32 luona on myös tulevaisuuden varalle auki pidettävä edelleenkin myös Pentilän maan läpi 6:1 Koskisen kytöpalstalle Rahkanevalla, koska tämä tilustie Pentilän talon halkomisessa 1905 on yhteiseksi tieksi eroitettu.
...
Uudet palstat otetaan vastaan tulevan lokakuun 1. päivänä sillä ehdolla, että korjaamattomat elot saadaan vielä jälkeenkinpäin korjata; ja että 6:3 Rintakäyrä saa kylvää kesantonsa Pajuluoman torpan maissa...

Huomioita jakokartasta

Kartta MMH S. Skyttä 1906 (KA)

Ohessa osa vuoden 1906 jakokartasta. Jakokarttaan liittyy seliteosa, jossa jokainen kuvio on nimetty. Siitä ilmenee mm., että Yli-Käyrän kartanotontin (Koskinen 6:1) joenpuoleinen kuvio no 71 on puutarha ja sen eteläpuolinen kuvio 70 myllytontti siinä näkyvine myllyineen. Kuvio 73 Ketolan rajalla Koskisen tontin vieressä tien toisella puolella on nimeltään Vanhatontti. Siihen tonttiin kuului myös viereinen kuvio 74a (kapea punainen kaistale tien vieressä), jonka Matti Käyräkoski halusi liittää jaon yhteydessä omaan kartanotonttiinsa. Näillä kuvioilla sijaitsi Ala-Käyrän kartano vuoden 1898 tulipaloon saakka, jonka jälkeen Iisakki Käyrä rakensi uuden kartanon sinne missä 6:2 Käyrä sijaitsee. Iisakin pojalle Kristianille lohkaistiin palon jälkeen Rintakäyrä (6:3), joka sijaitsee Kaarlelaan vievän väylän varrella joen länsipuolella. Kristianin perhettä kohdanneen tragedian jälkeen Rintakäyrä huutokaupattiin. Siihen muutti Laurusen perhe 1917 ja Rintaniemet 1948. Rintakäyrän naapurina nykyisen Luhtalan paikalla (kuvio 121) oli Haapaniemen torppa, jota hallitsi Iisakki ja Tuomas Alakäyrän veli Jaakko. Isojoentien itäpuolella kuviossa 37 on riihi, jonka muistan vielä 1960-luvulta. Kartassa näkyvät myös tilustiet Myllymäeltä Kaarlelaan ja joen yli Isojoen tielle sekä Ketolan kautta Huviniemelle ja edelleen Uittimen sillalle. Peräti 6 pyykillä merkittiin Myllymäen sekä Alakäyrän ja Pentilän rajalla oleva tilustie, joka määriteltiin tässä jaossa ja joka toimi eteläisenä rajana Matti Käyräkosken itselleen erottamassa Myllymäen palstatilassa Yli-Käyrän jaossa joulun alla 1911. Uusi eteläinen tilustie korvasi edellisen, joka kulki Myllymäen tontin kautta ja joka myös näkyy kartassa. Haaparannan torppa oli edellä mainitun Haapaniemen torpan "sivutorppa". Se sijaitsi tulevan Pantti-Käyrän paikalla.

Myllymäen torpan tonttikuvion 123 pohjoispuolella on kuvio 124, joka on merkitty perunamaaksi, jollaisena se on myöhemminkin usein toiminut. Viereinen kuvio 122 oli metsämaata. Riihimäki-Rahkolan nykyisen kartanon paikka oli metsämaata (kuvio 20), jonka reunalla hietakuoppa (kuvio 21).

Alakäyrän puolella näkyy Myötäsen torppa, josta jaossa tuli Matilda Alakäyrän kartanopaikka. Myöhemmin se oli Eeli Kantokosken omistuksessa. Muita kuvassa näkyviä torppia ja palstatiloja: Luhtanen, Harju (2 kpl), Kohtala, Kulmala, Nevala, Mäkelä.

Tuomas Ala-Käyrän osuus Käyrän talosta

Perinnönjaossa 5/48 manttaalin Ala-Käyrä jaettiin lasten kesken 4 osaan: Jaakko, Josefiina, Lyydia Maria ja Matilda saivat kukin 5/192 manttaalia. Vanhin poika Jaakko kihlautui 2.2.1901 talollisen tyttären Emilia Jokimäen kanssa Hyypästä, mutta morsian kuoli tuntemattomasta syystä 10.5.1901. Jaakko päätti lähteä Amerikkaan ja myi osuutensa Kurikasta muuttaneille Nikodemus ja Anna Liisa Ketolalle jo 14.8.1901, siis ennen Käyrän halkomista. Muut Ala-Käyrän osuudet myytiin vasta jaon jälkeen.

Josefiina ja puoliso Jaakko Juhonpoika Heikkilä viljelivät Ollilaa jonkin aikaa, mutta myivät sen Käyrän halkomisen valmistuttua vuonna 1909 Matti ja Sofia Käyräkoskelle ja ostivat Harju-Heikkilästä tilan.

Puskaan miniäksi siirtynyt Lyydia Maria ja Kaarlo Puska kaupittelivat Marian perintöosuutta mm. Suupohjan Kaiku-lehdessä 31.8.1907. Laitalan ostivat Antti ja Emilia Tarkka Käyrän jaon jälkeen vuonna 1909. He myivät pikimmiten useita siitä lohkaistuja palstatiloja (6:8-14). Siitä alempana.

Matildan perintöosan (Alakäyrä) ostivat Juho ja Justiina Koivukorpi 27.12.1913 tehdyllä kaupalla. Juholla oli ollut torpparisopimus Tuomas Ala-Käyrän kanssa jo 30.11.1876 alkaen. Koivukorvet myivät hankkimansa Alakäyrän (6:7) kolmelle lapselleen tasan: Julia ja Eeli Kantokoskelle, Eemil ja Katriina Koivukorvelle sekä Veera ja Aleksanteri Niemelälle (myöh. Koivuaho). Uusien tilojen rekisterinumerot olivat 6:31-33. Eemilin osuudesta, johon kuului vanha Koivukorven torpan kotipalsta ja päärakennus, lohkaistiin vuonna 1949 Alanko-niminen tila, johon asettuivat Eino ja Aili (o.s. Alanko) Salonen. Ailin äiti oli Vilhelmiina Juhontytär Alanko (o.s. Koivukorpi). Juho ja Justiina Koivukorven lapsista vanhin oli Hilma Rosina (myöh. Mäki-Kullas), josta lisää Mäki-Pentilän yhteydessä. Koivuahon naapurina oli myöhemmin Aleksanteri Niemelän sisar Elina, jonka puoliso oli Johannes (Jussi) Saarimäki (s. 1899). He asuivat Uuno Salovaaran entistä Lehto-nimistä tilaa.

Tuomas Iisakinpoika Käyrä eli Ala-Käyrä, Ala-Käyrän isäntä, s. 5.6.1853, k. 11.5.1895.

Puoliso: ∞ 1872 Anna Sofia Juhontytär Lautala, s. 2.8.1854, k. 10.2.1894.

Aikuiseksi eläneet lapset (lapsia syntyi kaikkiaan 11 kpl):  

1. Jaakko s. 17.5.1878, k. Amerikassa.

2. Josefiina s. 11.10.1882, k. 30.8.1946. Puoliso: 24.9.1904 Jaakko Juhonpoika Harju-Heikkilä, s. 4.7.1876 Kurikka, k. 12.6.1923.

3. Lyydia Maria s. 5.8.1888, k. 1.6.1939. Puoliso: 27.11.1906 Kaarle Konstantin (Kalle) Juhonpoika Puska, Puskan isäntä (Alanen), s. 12.6.1872, k. 17.8.1955.

4. Matilda s. 14.3.1892.

Tuomas Ala-Käyrän lapsista kukaan ei jäänyt taloon. Sen sijaan Iisakki Uusi-Käyrän jälkeläisistä useimmat jatkoivat jaetulla kotitilallaan. 

1. Ketola-Käyrä 6:4

Jaakko Tuomaanpoika Käyrä, s. 17.5.1878, k.  Amerikka.
Kihloissa: 2.2.1901 Emilia Justiina Matintytär Jokimäki, s. 25.3.1882, k. 10.5.1901. 

Nikodemus Ketola ja Anna Liisa Teini-Antila ostivat Tuomas Alakäyrän talosta lohkaistun neljänneksen, Jaakko Tuomaanpoika Alakäyrän 5/192 manttaalin osuuden 14.8.1901, noin viikkoa ennen kuin heidät vihittiin avioliittoon. Kauppahinta oli 4 000 mk. Tilan nimi Ketola eli Ketola-Käyrä juontuu ostaja Nikodemus Ketolan kotipaikkaan, joka oli Latva-Hakunin Ketolan torppa Kurikan Miedon kylässä. Puoliso Anna Liisa oli Yli-Antilan torpan tytär Tuiskulankylästä. Myyjä Jaakko Tuomaanpoika Käyrä oli aikeissa avioitua Emilia Jokimäen kanssa, mutta morsian kuoli 19 vuoden iässä tuntemattomasta syystä juuri ennen vihkimistä. Jaakko lähti Amerikkaan 1903 ja jäi sille tielleen.

Nikodemus Nikodemuksenpoika Ketola, Ketola-Käyrän isäntä, s. 22.11.1880 Kurikka, k. 16.1.1913 Kauhajoki.

Puoliso: ∞ 23.8.1901 Kurikka Anna Liisa Matintytär Teini-Antila, s. 22.9.1878 Kurikka.

Lapset:

1. Toivo Matias s. 3.10.1903. Puoliso 29.11.1925 Hilma Aurora Hermannintytär Mäntykangas, s. 25.9.1904.

2. Eino Nikolai s. 4.11.1906. Puoliso 7.6.1930 Lilja Josefiina Nikolaintytär Mäki-Pantti, s. 27.1.1905.

Suupohjan Kaiku 22.04.1905.

Kutsuntaluettelon mukaan keväällä 1902 Nikodemus nosti arvan numero 11 ja hyväksyttiin asepalvelukseen, jonka suorittamisesta ei ole tietoa. Käyrän talon virallinen halkominen käynnistyi Nikodemus Ketolan Vaasan läänin kuvernöörille tekemästä hakemuksesta. Kuvernööri määräsi 20.4.1905 maanmittari S. Skytän halkomaan hakijan omistaman 5/192 manttaalin suuruisen talonosan maat Käyrän talon muiden osakkaiden tiluksista. Kolmen vuoden mittaiseksi venynyt toimitus, joka koski koko Käyrän taloa, käynnistyi 23.7.1906 Ketolan talossa pidetyllä kokouksella. Oheinen tiedonanto julkaistiin Suupohjan Kaiku-lehdessä 22.04.1905.

Ketolan varsinainen kotopalsta sijaitsi Yli-Käyrän kartanon pohjoispuolella (alla olevassa kartassa ylhäällä). Tuomas Rahkolasta tuli toisen sivun naapuri. Ketolaan kuului Pajuluoman varrella Kaarlelan rajaa vasten oleva toinenkin kotopalsta (myöh. Kangasniemi, kartassa vasemmalla 6:50) ja kahden Harjun torpan alue (toisessa myöh. Eino Alaharju). Ketolasta erotettiin Nikodemuksen eläessä myös kaksi palstatilaa, Lehto 6:19 ja Kolmio 6:20. Lehdon lunasti 1913 Nestori Salovaara, joka avioitui myöhemmin samana vuonna Käyrän Laitilassa asuvan puuseppä Aleksanteri Kulmalan tyttären Hildan kanssa. Lehdosta tuli myös heidän poikansa Uuno Salovaaran perheen koti. Kulmalasta lisää jäljempänä Laitalan yhteydessä. Lehdon seuraava omistaja 1950-luvun alussa tuli olemaan Johannes Saarimäki ja vaimonsa Elina (o.s. Niemelä). Elinan veli oli Veera Koivukorven puoliso Aleksanteri (Santeri) Niemelä (myöh. Koivuaho).

Nestori Samelinpoika Salovaara, s. 9.9.1887 Isojoki, k. 9.5.1953. Osti puolisonsa kanssa Lehto-nimisen palstatilan Käyrän talossa 25.10.1914. Myyjä oli pläkkiseppä Johannes (Jussi) Erlandinpoika Virtalehto ja vaimonsa Kaisa Sofia Jeremiantytär (Raippamäki), jotka olivat ostaneet kyseisen palstatilan Nikodeemus Ketolalta viisi vuotta aiemmin, 9.11.1909. Nestori toimi myllärinä Käyrän myllylaitoksessa. Vanhemmat: Samuel Isosalo, s. 1847 Kurikka ja Loviisa Vataja, s. 1845 Kurikka. Uuron Isosalon torppareita.

Puoliso: Hilda Saima Kulmala, s. 19.3.1892, k. 10.6.1952. Vanhemmat: puuseppä ja torppari Aleksanteri Kulmala, s. 9.10.1861, k. 23.8.1928 ja Amanda Pajuluoma, s. 12.3.1861. Aleksanteri Kulmala oli Turjan torpparin Juho Kustaa Lönnqvistin nuorin poika. He lunastivat Käyrän Laitalasta Kulmalan torpan Antti Tarkalta 20.10.1912.

Lapset:    

1. Uuno Santeri s. 17.10.1914. Puoliso: Hilda Sofia Myllyharju, s. 13.1.1916. Asui perheineen vanhempiensa kotitalossa Käyrässä
2. Veikko Nestori s. 6.6.1916. Puoliso: vih. 1939 Irja Kaarina Latvaniemi, s. 24.6.1919. Vanhemmat: Hermanni Latvaniemi, s. 9.4.1894, k. 25.1.1951, Lempi Maria Sulkko, s. 23.4.1899. Ostivat Tarkasta Valkama-nimisen tilan.
3. Arma Aurora s. 30.11.1918
4. Bertta Saima s. 28.4.1920 

• Syyttäjä kruununnimismies Johannes Silfverberg haastoi torppari Nestori Samelinpoika Isosalon (myöh. Salovaara) Kauhajoen talvikäräjille 1914 luvattomasta viinanmyynnistä omassa kuuliaisjuhlassaan, joka pidettiin Heinola-Käyrässä 16. marraskuuta 1913. Asiaa käsiteltiin vielä seuraavilla syyskäräjillä ja Nestori tuomittiin 100 markan sakkorangaistukseen ensikertaisesta luvattomasta viinan myymisestä. Lisäksi Isosalo velvoitettiin suorittamaan anniskeluverona Kauhajoen kunnalle 30 markkaa. Kuuliaisjuhlia pidettiin kuulutusten aikaan ja ne olivat usein hääjuhlien korvike. Juhlapaikaksi valittu Heinola eli Kokko-Käyrän talo oli morsiamen Hilda Aleksanterintytär Kulmalan naapuri.

Kolmio ja Kuusikko

Harjun torpan vieressä sijaitseva pieni (0,64 ha) silloinen metsäpalsta Kolmio (6:20) vaihtoi omistajaa tiheään. Jaakko Aleksanterinpoika Kulmala ja hänen vaimonsa Olga ostivat sen avioiduttuaan Nikodeemus ja Anna-Liisa Ketolalta 22.9.1910. Olga oli jäänyt leskeksi v. 1904 edellisen miehensä Antti Yliharjun (ent. Uuro) kuoltua. Kulmalat myivät Kolmion 13.11.1921 Vilho Jaakonpoika Metsärannalle ja muuttivat Paukonkylään, jossa olivat aluksi Turjan mäkitupalaisina.

• Jaakko ja Olga Kulmala olivat lunastaneet sieltä 19.7.1920 tehdyillä kauppakirjoilla itselleen Turjan talo-osuuksista lohkotun entisen Kivistön torpan, josta tuli 0,0014 mtl samanniminen (Kivistö 1:60) tila. Tilan pinta-ala oli 6,62 ha, siitä viljelysmaata 0,72 ha. He myivät sen 3.4.1926 Frans Albert Venholle (ent. Viitanen, s. 1887 Merikarvia), joka sai tilan haltuunsa jo 1.5.1926. Kauppahinnasta jäi pääosa maksamatta ja niinpä Kivistö julistettiin ulosmitatuksi 3.6.1929 Jaakko Kulmalan saatavan suorittamiseksi. Kivistö myytiin julkisella huutokaupalla 29.9.1930 Frans Albert Venhon veljelle Heikki Valfrid Viitaselle Merikarviasta. Frans Albert Venho kuoli v. 1931 ja veljensä Heikki jäi tilaa asumaan vaimonsa Marian (s. 1898) kanssa. Maria (s. Niemelä) oli Aleksanteri Koivuahon ja Elina Saarimäen (pso Jussi Saarimäki) sisar. Sisarusparven äiti Amalia Niemelä oli menettänyt henkensä v. 1914 ollessaan emännöitsijänä Mäki-Pentilän talossa talon pojan Eemil Pantin surmaamana. Kulmalat muuttivat Paukonkylästä Tarkkaan ostettuaan sieltä Takatarkka-nimisen 0,0205 manttaalin asutustilan 16.3.1930. Kulmalan perhetaulu on esitetty kohdassa Laitala 6:6.

Ilmavalokuva 1947 (MML). Kolmion sijainti näkyy myös alla olevassa

kartassa.

Vilho Metsäranta myi 1.10.1931 tehdyllä kaupalla Kolmion (6:20) veljelleen Kristian (Janne) Metsärannalle ja tämän vaimolle Elsa Sofialle (o.s. Heinonen). Kristian ja Elsa Metsäranta asuivat tuolloin Kolmion pohjoiskärjen vieressä olevaa Metsäranta-nimistä mäkitupaa, josta he olivat tehneet kontrahdin Eeli Kantokosken kanssa 10.9.1915. Metsärannat lunastivat 24.8.1939 tehdyllä kaupalla mäkitupa-alueensa rakennuksineen Eeli ja Julia Kantokoskelta, näin syntyi 0,215 hehtaarin Kuusikko-niminen määräala (Kuusikko 6:95).

Kolmion ja Kuusikon seuraavat omistajat olivat 26.1.1946 Tauno ja Elma Kettunen. Elma (s. 1910, o.s. Niemi) oli edellisen omistajan Janne Metsärannan veljen Valentin Niemen tytär. Seuraava omistaja oli jalasjärveläinen suutari ja entinen kauppias Lahja Samuel Ojala, jonka kiinnevelkojen suorittamiseksi järjestetyssä pakkohuutokaupassa Kolmio ja Kuusikko päätyivät 10.12.1952 valtiolle, jolta Eero ja Kerttu Ukkonen ne asutuslain nojalla ostivat 5.11.1954. Alla olevassa vuoden 1932 pohjakartassa näkyy Kolmion vieressä jo Pentilän koulun tontti (kk), vaikka koulutyö siellä alkoi vasta vuonna 1949.

• Kolmio-nimisen palstan sijainnin kuvaus kauppakirjassa antaa viitteitä ympäröivien teiden silloisista nimityksistä ja pääasiallisesta käyttötarkoituksesta: maakappaletta rajoittaa Pentilän kytötie etelässä, Käyrän kytötie Alaharjun torpan kohdalla luoteessa ja Alakäyrän rajalla oleva tie idän puolella. Kartta alla.

Ketola-Käyrän punarajatut kotipalstat ilman ulkometsiä, mukana palstatilat Lehto (6:19), Kolmio (6:20), Harju (6:48) ja Alaharju (6:49). Kolmion pohjoiskärjen kohdalla näkyy Alakäyrän mailla sijainnut Metsärannan mäkitupa, josta lisää tekstiosassa. Kartassa myös keltaisella piirretty Ylikäyrästä lohkaistu Luhtanen (keltainen rajaviiva, 6:46), Kk on kansakoulu, joka rakennettiin vasta 40-luvun lopussa. Osa Päntäneellä sijaitsevia Turjan ulkopalstoja näkyy kartan oikeassa alalaidassa (Rajalakso, Ahola). Kartta MMH 1932.

Kauhajoen talvikäräjillä 1911 Nikodemus Ketola tuomittiin kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen Kristian Jeremiaanpoika Raippamäen eli Latva-Käyrän surmaamisesta ampumalla 5.3.1911 ilman tappamisen aikomusta. Päätös alistettiin tarkastettavaksi Vaasan Hovioikeudelle, joka istunnossaan 5.5.1911 lievensi tuomion yhdeksi vuodeksi vankeutta. Nikodemuskin kuoli pian tuomion kärsittyään, 16.1.1913, isänsä lailla 32-vuotiaana. Kuolinsyy oli keuhkotauti. Kuoleman jälkeisessä perinnönjaossa Nikodemuksen puoliso Anna Liisa peri puolet (5/384) ja pojat Toivo ja Eino kumpikin neljänneksen (5/768) Ketola-Käyrästä. 10.9.1917 Anna-Liisa Ketola myi osuutensa Juho ja Vilhelmiina Hakalalle 10000 markan kauppahinnalla. 

Pentilän torpparin Maunu Koskiniemen tytär ja Aapeli Alaharjun leskivaimo Vilhelmiina Alaharju (Eino ja Saimi Alaharjun äiti) osti 12.8.1920 Hakaloilta Ketolasta lohkaistun Harju-nimisen palstatilan (6:48, kartta), jonne palokorpraali Eino Alaharju palasi eläköidyttyään Helsingistä 1950-luvulla äitinsä Vilhelmiinan kuoltua. Eino Alaharju Helsingin Munkkiniemen palokunnasta oli hakenut Kauhajoen palopäällikön tointa v. 1936, mutta tultuaan valituksi kieltäytynyt.

Eino ja Saimi Alaharjun isä Aapeli Alaharju (e. Lönnqvist) oli tehnyt torpparisopimuksen Tuomas Ala-Käyrän kanssa 9.1.1878. Aapelin ensimmäinen puoliso Heta Sofia Tuomaantytär Uuro kuoli 1896. Aapeli luopui torpastaan pian sen jälkeen ja jatkoi Käyrässä mäkitupalaisena kuolemaansa (aivohalvaus v. 1906) asti.

Alaharjun torppaa hallitsi vuodesta 1897 lähtien Kustaa Nordlund. Nordlund myi torppaoikeuden 11.4.1903 Samuel Malakiaanpoika Perälälle (Jaakko Malakiaanpoika Metsä-Turjan veli), jonka vaimo oli Aurora Jeremiaantytär (synt. Raippamäki). Samuel (Sameli) Perälä oli lähtenyt Amerikkaan keväällä 1901 koskaan palaamatta. Torpan kiinnitys Ketola-Käyrään edellytti molempien puolisoiden hyväksyntää ja Nikodemus Ketola halusi purkaa koko kontrahdin. Aurora oli kuitenkin sinnikäs ja hankki mieheltään valtakirjan, joka tuli Michiganista englanninkielisenä. Sameli jäi Amerikkaan ja Aurora avioitui leskeksi jääneen Kustaa Vihtori Ömanin eli Paukonojan kanssa saatuaan eron ensimmäisestä miehestään v. 1913.

Bruno Paukonoja, Aurora Raippamäen eli Alaharjun ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika, lunasti Kauhajoen kunnan vuokralautakunnan päätöksellä 1.6.1922 (kuva ohessa, KA) Alaharjun torpan eli Ketolasta lohkaistun Alaharju-nimisen 1,88 ha asutustilan (6:49, kartta).

Kustaa Vihtori ja Aurora Paukonoja ostivat yhdessä 19.7.1920 Turjan talosta 0,0044 manttaalin Paukko-nimisen tilan (18,29 ha), joka sijaitsi Käyrän naapurustossa Paukonkylässä olevalla Turjan ulkoalueella. Myyjiä oli kolme: Paul Alfred Juhonpoika ja Amanda Turja, Juho Jaakko Juhonpoika ja Hilma Nikolaintytär Turja sekä Malakias Malakiaanpoika ja Albertiina Iisakintytär Metsä-Turja eli Perälä. Samalla kauppakirjalla kuoletettiin myös 10.1.1869 tehty Paukonojan torpan kontrahti. Auroran kuoltua myös Paukko tuli Bruno Paukonojan haltuun perinnön ja sisarosuuksien lunastusten kautta sekä ostettuaan isäpuoleltaan Kustaa Vihtori Paukonojalta hänen osuutensa 18.11.1927. Brunon kuoltua vuonna 1929 Metsä-Pentilässä sattuneessa ammuskelussa, Alaharju ja äidiltä peritty Turjan numeroon kuuluva Paukko siirtyivät hänen viidelle alla mainitulle sisarpuolelleen.

Aurora Jeremiaantytär Raippamäki, s. 2.11.1877, k. 17.10.1927. Alaharjun torppari ja myöhemmin Paukonojan tilallinen

1. puoliso: ∞ 28.9.1899 Samuel Malakiaanpoika Perälä, s. 27.7.1880. Lähti Amerikkaan 1901 palaamatta, myönnetty ero 6.9.1913. Passi oli nimellä Raippamäki.

Lapsi:

1. Bruno Matti s. 8.1.1900, k. 18.11.1929.

2. puoliso: ∞ 13.12.1913 Kustaa Vihtori Kustaanpoika Öman eli Paukonoja, s. 16.10.1855 Noormarkku, k. 22.3.1931. Vihtori tuli Kauhajoelle Karvialta yhdessä veljensä Oskarin kanssa 1905 (kts. Latva-Rahkola) ja avioitui Turjan Paukonojan torpan lesken Serafia Iisakintyttären kanssa 27.12.1905. Vuokravälikirja Paukunojan torppaan Turjan numerossa oli tehty torppari Hiskias Paukunojalle 10.1.1869 ja se uusittiin vielä v. 1907 Hiskiaan leskelle Serafia Ömanille, joka oli avioitunut Vihtori Ömanin kanssa 1905. Serafian kuoltua keuhkokuumeeseen 12.3.1913 Vihtori avioitui juuri avioeron saaneen "amerikanlesken" Aurora Jeremiaantyttären kanssa. Vihtorin lapset ovat jälkimmäisestä avioliitosta.

Lapset:

2. Ellen Maria s. 20.6.1914, k. 10.9.1986.

3. Sanni Aurora s. 20.6.1914, 22.8.2001.

4. Arvo Johannes s. 22.8.1915, k. 21.6.1940. Puoliso: ∞ 6.5.1940 Helvi Sisko Vihtorintytär Nevala, s. 1.3.1922, k. 3.5.1998.

5. Lempi Katariina s. 24.11.1917, k. 19.4.2005. Puoliso: ∞ 30.1.1943 Viljo Johannes Perälä, s. 22.1.1913, k. 23.5.1951.

6. Väinö Vihtori s. 26.3.1920, k. 25.8.1994. Puoliso: ∞ 18.1.1948 Emma Hatakka, s. 25.7.1922 Metsäpirtti.

Tuomas ja Sandra Maria Rahkola sekä Eemil ja Maria Käyräkoski ostivat yhdessä Hakaloille tulleen Ketolan osuuden 30.8.1920. Kauppakirjan mukaan Hakalat saivat korjata sen vuoden sadon ja asua talossa 1.11.1920 saakka, kauppahinta oli 25000 markkaa. Jo samana syksynä 17.10.1920 uudet omistajat myivät ostamansa Ketola-Käyrän leski Anna-Liisa Ketola-Käyrälle, joka lienee tullut katumapäälle. Seuraavan kerran Anna-Liisa luopui omistuksestaan poikiensa avioiduttua. 10.8.1926 hän myi Toivolle ja tämän vaimolle Hilmalle puolet Ketolan osuudestaan. Toisen puolikkaan hän myi 4.1.1931 toiselle pojalleen Einolle ja tämän vaimolle Liljalle, jotka myivät talon edelleen Arvo ja Eliina Luomalle 2.7.1938. Ilmeisesti talo tuhoutui tulipalossa ennen kuin tuli 1950-luvulla Sulo ja Alli Kangasniemen viljelykseen. Alli (s. 1929) on Toivo ja Hilma Ketolan tytär.

2. Ollila 6:5

Ollila 6:5

Josefiina Tuomaantytär Ala-Käyrä, s. 11.10.1882, k. 30.8.1946.

Puoliso: ∞ 24.9.1904 Kauhajoki Jaakko Juhonpoika Harju-Heikkilä, ent. Lohikoski, Vähämäki, Ollila, s. 4.7.1876 Kurikka, k. 12.6.1923. Heille syntyi 15 lasta.

Matti ja Sofia Yli-Käyrä ostivat 20.11.1909 Ollilan (6:5) Harju-Heikkilään muuttavalta Ala-Käyrän vävyltä Jaakko Ollilalta ja tämän vaimolta Josefiinalta, jotka puolestaan ostivat 28.11.1909 1/24 manttaalin osuuden Heikkilän talosta, ns. Harju-Heikkilän.

Ollilan alue oli riidan kohteena juuri ennen omistajan vaihdosta. Josefiinan puoliso Jaakko Juhonpoika Ala-Käyrä eli Ollila oli Hilma Rinta-Käyrän mukaan kesällä 1909 Komulan niityksi eli Ollilan viidaksi kutsutulta palstalta, joka ennen Käyrän halkomisjakoa oli kuulunut Hilma Rintakäyrän omistamaan osuuteen, oikeudettomasti ottanut 23 syltä Hilma Rintakäyrän palstalla hakkauttamia halkoja. Talvikäräjien 1911 päätös velvoitti Juhon maksamaan haloista kahdeksan markkaa syleltä eli yhteensä 184 markkaa sekä oikeudenkäyntikulut. Päätös ei vastaajaa miellyttänyt ja hän valitti siitä Vaasan Hovioikeuteen, joka ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Jo aiemmin, syyskäräjillä 1906, Ollilan tuore isäntä Jaakko Juhonpoika haastoi torppari Juho Iisakinpoika Koivukorven oikeuteen torpparisopimuksensa rikkomisesta. Koivukorven sopimus oli 30 vuotta vanha, tehty Tuomas Alakäyrän kanssa v. 1876. Jaakko Juhonpojan avustajan, asianajaja Kaarlo Kahman mukaan Koivukorpi oli ylittänyt oikeutensa mm. viljellessään Ollinnevaa ja hakatessaan metsää. Käräjillä itse itseään edustanut Koivukorpi oli perillä juridiikasta eikä suostunut suullisesti haastettuna kanteeseen vastaamaan väittäen, että asiaan olisi pitänyt hankkia kirjallinen haaste. Käräjäoikeus oli samaa mieltä ja asian käsittely raukesi.

Jakaessaan vanhan Yli-Käyrän kolmelle lapselleen välikirjalla 1911, Matti Aapelinpoika halusi Ollilan alueen liitettäväksi Käyrän halkomisessa syntyneeseen Ollilaa sivuavaan Koskiseen (6:1). Ollilalla oli erityinen merkitys Matti Käyräkoskelle. Vanhan Ollilan maille vuonna 1917 rakennettu Metsä-Pentilä tuli olemaan hänen elämänsä viimeinen tyyssija. Se oli myös Hilda Kuuselan ja hänen viiden lapsensa koti. Ollilan vaiheita selvitellään jäljempänä Käyrän jakoa ja Matti Käyräkoskea koskevassa osassa Ollilan myynti ja pesän ositus.

3. Laitala 6:6

Puskaan miniäksi siirtynyt Lyydia Maria ja puolisonsa Kaarlo Puska kaupittelivat Marian perintöosuutta mm. Suupohjan Kaiku-lehdessä 31.8.1907. Laitalan ostivat Antti ja Emilia Tarkka Käyrän jaon jälkeen vuonna 1909. He myivät pikimmiten useita siitä lohkaistuja palstatiloja (6:8-14). 

Lyydia Maria Tuomaantytär Ala-Käyrä, s. 5.8.1888, k. 1.6.1939.

Puoliso: ∞ 27.11.1906 Kaarle Konstantin (Kalle) Juhonpoika Puska, Puskan isäntä vuodesta 1907 (Alanen), s. 12.6.1872, k. 17.8.1955. 

Lapset:

Eino Arvid, s. 12.8.1907, k. 7.7.1944 kaatui sodassa.

Vilho Alarik, s. 2.11.1912, k. 31.1.1954. Puoliso: ∞ 24.11.1946 Kerttu Eeva Kuisma, s. 2.4.1917.

Tuovi Eemil, s. 23.12.1917, k. 29.3.2002. Puoliso: 2.9.1945 Aino Kyllikki Takala, s. 9.2.1919, k. 4.12.2010.

Rauha Sylvia, s. 4.6.1919. 1. puoliso: Kaarle Nikolai Ojanperä, s. 16.10.1916 Isojoki, k. 27.7.1941 kaatui sodassa. 2. puoliso: ∞ 22.6.1947 Sulho Ilmari Ala-Kyyny, s. 1.5.1916.

Elsa Maria Mieto, s. 21.9.1920. Puoliso: 1.6.1946 Yrjö Juhani Mieto, s. 10.7.1923.

Lauri Johannes, s. 15.3.1924. Puoliso: Kaija Palotie.

Olavi Nikolai, s. 4.6.1925, k. 16.4.1974.

Paavo Kristian, s. 10.2.1930.

Alli Tellervo, s. 27.2.1932, k. 23.3.1933. 

Laitalaan kuuluvilla tiluksilla punaiset rajaviivat

Koivukorven palstan (6:10) sijainti
Latva-Käyrään (ympyrässä) nähden

Antti ja Emilia Tarkka ostivat Puskaan miniäksi siirtyneen Lyydia Maria Tuomaantyttären perintöosuuden, Laitalan, 16.1. 1909. Tarkat laittoivat Laitalan viljelysmaat heti myyntiin. Siitä erotettiin 5.11.1912 tehdyssä maanjakotoimituksessa seitsemän uutta palstatilaa, jotka oli myyty vuosina 1909-1912. Yllä on luettelo tiloista ja karttapiirros (punaiset rajat), jossa näkyy tilojen sijainti Pajuluomaan ja Käyrän tiehen nähden Jaakko Pantti-Käyrän ostamaa ns. Koivukorven palstatilaa lukuun ottamatta, joka sijaitsi Rahkanevan lähellä. Sen sijainti näkyy oikeanpuoleisessa kartassa.

Yllä mainitun luettelon lisäksi Tarkat myivät kaksi palstaa Juho ja Justiina Koivukorvelle 11.7.1914: Koivusalo (6:24, näkyy ylemmässä kartassa) ja Kytöharju (6:25), yhteensä 5,89 ha. Samassa yhteydessä mitätöitiin Koivukorven v. 1876 tekemä torpankontrahti. 8.1.1915 Koivukorvet myivät yllä mainitun Koivusalon pojalleen Eemilille ja tämän vaimolle Ilmi Katariinalle. Luovutukseen sisältyi vaatimus luovuttaa mäkitupalaisen tontti 50 vuoden sopimuksella Eemilin sisarelle Vilhelmiinalle, joka oli avioitunut Juho Eemil Alangon kanssa. Heidän tyttärensä Aili (s. 1910) avioitui Eino Salosen kanssa ja heille lohkottiin Koivusalosta Alanko-niminen tontti. Kytöharju päätyi samalla päivämäärällä tasan Koivukorpien vävyille ja tyttärille: Eeli ja Julia Kantokoski sekä Aleksanteri ja Veera Niemelä (myöh. Koivuaho). Aiemmin heidän omistukseensa oli tullut jo Alakäyrä.

Haaparanta (6:11) päätyi Matti Käyräkosken jälkeen leski Sofia Käyräkoskelle ja Metsä-Pentilän sisaruksille (Eino, Toivo, Tauno ja Vieno), jotka myivät omistuksensa Eemil ja Hilma Rintamaalle 1926. Heidän poikansa Paavo Rintamaa oli Haaparannan seuraava omistaja vuodesta 1964.

Jalmari Leppinen myi Leppinen-nimisestä (6:8) tilastaan maantiehen ja Pajuluomaan rajoittuvan noin 1 hehtaarin peltoalan Viljami ja Hilja Kyynylle 24.10.1923. Tila sai nimen Pajuluoma.

Lehdon palstatilaa hallitseva Kulmalan vävy Nestori Salovaara osti vuonna 1926 vaimonsa Hilda Saiman kanssa puolet Kulmalasta (6:14). Tämä osa siirtyi kaupalla edellisten pojalle Veikko Salovaaralle ja tämän vaimolle Irja Kaarinalle ja edelleen Veikko Salovaaran veljelle Uunolle ja hänen vaimolleen Hilda Sofialle vuonna 1940. Aleksanteri Juhonpoika Kulmala kuoli 1928 ja vuonna 1936 perikunta myi toisen puolikkaan Kulmalasta Vaasassa asuneelle, vuonna 1935 eronneelle Hilda Saiman sisarelle Hulda Takalalle (o.s. Kulmala). Tämäkin puolikas siirtyi Salovaaroille Uuno ja Hilda Salovaaran ostaessa sen 1953. Vuonna 1955 Kulmalan talon omistajaksi tuli Lempi Perälä neljän lapsensa kanssa. Hän oli jäänyt leskeksi v. 1951. Salovaarojen sukuselvitys löytyy Ketola-Käyrän kohdalta.

Kulmalaan muutti 30-luvun loppupuolella kulkukauppias Eino Uusi-Halkola (s. 1904) ja 40-luvulla myös hänen sisarensa Maria Aleksandra (Maija) Rinta-Halkola (s. 1894). Maijan puoliso Tuomas Rinta-Halkola (s. 1887) oli lähtenyt kolmannelle Amerikan matkalleen vuonna 1930 kohteena Port Arthur, jossa hän kuoli samana vuonna. Maija kuoli tapaturmaisesti jäädessään auton alle "Leskisen kurvissa" Päntäneellä 50-luvulla.

• Eino Uusi-Halkolan omistama 0,0122 manttaalinen osuus Halkolan taloa joutui myyntiin pakkohuutokaupalla v. 1929. Samaan aikaan sattuneessa ampumatapauksessa hän vammautui. Talon osti Juho Kullas, mutta Eino Uusi-Halkola asui talossa jonkin aikaa äitinsä Amandan kuoltua v. 1934, kunnes muutti Käyrän Kulmalaan. Uusi-Halkolan taloon muutti vähäksi aikaa Käyrän Heinolasta v. 1934 pakkohuutokaupan takia lähtemään joutunut Eemil Heittolan perhe ennen kuin asettuivat asumaan hankkimalleen tilalle Nirvaan. Osa tuosta tilaosuudesta päätyi Viljo Korhosen omistukseen 1942.

Aleksanteri Juhonpoika Kulmala, s. 9.10.1861, k. 23.8.1928. Vanhemmat: Juho Kustaa Iisakinpoika Lönnqvist. s. 30,5,1825 Isojoki, k. 25.4.1902 ja Kreeta Maria Heikintytär Latvala, s. 14.12.1820 Isojoki, k. 8.9.1886

Puoliso: ∞ 13.11.1881 Amanda Juhontytär Pajuluoma, s. 12.3.1861, k. 29.12.1951. Vanhemmat: Juho Gabrielinpoika, s. 21.3.1812 Isojoki, k. 30.11.1881 ja Maija Liisa Juhontytär Pajuluoma, s. 27.8.1819

Lapset:

1.  Maria Aurora s. 13.11.1882, k. 24.4.1978. Puoliso: ∞ 27.12.1906 Sakari Iisakinpoika Nurmela, s. 9.7.1880, k. 9.2.1932

2.  Hulda s. 1.4.1886. Puoliso: ∞ 25.11.1911, eronneet 18.10.1935 Frans Johannes Takala, s. 29.3.1891 Ilmajoki

3.  Juho Jaakko s. 3.1.1889, k. 20.4.1966. Puoliso: ∞ 28.9.1910 Olga Mikontytär, s. 3.5.1880, k. 7.9.1955

4.  Hilda Saima s. 19.3.1892, k. 10.6.1952. Puoliso: ∞ 13.12.1913 Nestori Samelinpoika Salovaara, s. 9.9.1887 Isojoki, k. 9.5.1953

5.  Eemil s. 18.5.1895, k. 6.4.1945. Puoliso: ∞ 12.11.1921 Josefiina Matintytär Luoma-Keturi, s. 8.10.1895, k. 3.1.1983

4. Alakäyrä 6:7

Matilda Tuomaantytär Ala-Käyrä, s. 14.3.1892.
Lapsi:
Lauri Kristian, s. 22.3.1920 Kauhajoki. Puoliso: ∞ 20.7.1947 Alli Annikki Matintytär Mukkala, s. 14.2.1921 Kauhajoki.

Matilda Alakäyrän  perintöä

Matilda Tuomaantytär Ala-Käyrän perintöosan (Alakäyrä 6:7) ostivat Juho ja Justiina Koivukorpi 27.12.1913 tehdyllä kaupalla. Juho oli tehnyt torpparisopimuksen Tuomas Ala-Käyrän kanssa jo 30.11.1876. Koivukorvet siirsivät hankkimansa Alakäyrän kauppakirjalla 8.1.1915 kolmelle lapselleen tasan: Julia ja Eeli Kantokoskelle, Eemil ja Katriina Koivukorvelle sekä Veera ja Aleksanteri Niemelälle (myöh. Koivuaho). Jakotoimitus valmistui 21.6.1916, peltoa tuli kullekin 5-6 hehtaaria. Juho ja Justiina Koivukorven lapsista vanhin oli Hilma Rosina (myöh. Mäki-Kullas), josta lisää Mäki-Pentilän yhteydessä. Kotipalstojen sijainti on piirretty viereiseen Käyrän jakokarttaan. Tilojen nimet olivat:

• Alakäyrä (6:31)
• Koivukorpi (6:32)
• Koivuaho (6:33)

Eeli ja Julia Kantokoski myivät omistamastaan Alakäyrästä tontin vuonna 1932 Kauhajoen kunnalle myöhemmin rakennettavaa Pentilän koulua varten. Koulurakennus nousi paikalle vasta 1948. Pentilän koulusta lisää Pentilää koskevassa kirjoituksessa.

Juho Iisakinpoika Koivukorpi, ent. Pasi, Hautala, s. 28.2.1843 Karijoki.

Puoliso: 1870 Justiina Liisa Antintytär Hautamäki, s. 8.12.1848 Karijoki.

Lapset:

1. Hilma Rosina (Mäki-Kullas) s. 6.9.1871 Karijoki, k. 12.1.1949. Kolme avioliittoa (Oskari Mäki-Pentilä, Tuomas Valentin Nirva, Vilhelm Mäki-Kullas), sukuselvitys Pentilän Mäki-Pentilää koskevassa osassa.

2.  Kaarle (Kalle) s. 27.1.1875. Puoliso: ∞ 1896 Maija Liisa Pihlajaniemi. Kaarlelan Hakalan torpan vävy.

3.  Matilda s. 2.8.1876.

4.  Konstantin s. 3.11.1878. Puoliso: vih. Amerikassa 1902, Katariina Matintytär Jauhola, s. 24.1.1881 Kemi.

5.  Amalia s. 17.9.1880. Lähti Amerikkaan 1899.

6.  Justiina (Ahola) s. 4.2.1883. Puoliso: ∞ 18.11.1905 Vihtori Jaakonpoika Käyrä, myöh. Ahola, s. 23.3.1884.

Lapset:

1. Elma Lyydia s. 21.7.1910. Puoliso: ∞ 27.3.1937 Jaakko Valentin Metsä-Turja, s. 10.11.1918. 

7.  Eemil s. 25.3.1885, k. 12.5.1966. Puoliso: Ilmi Katariina Isomäki, s. 22.11.1884, k. 1.11.1960.

Lapset:

1.  Elna Justiina s. 25.8.1911, k. 26.10.1977.

2.  Sulho Eemil s. 29.8.1917.

3.  Helvi Lydia (Kaartinen) s. 15.11.1919.

4.  Aarne s. 30.1.1923, k. 8.10.1944.

5.  Aili Maria (Kuivalainen) s. 9.7.1926.

8.  Vilhelmiina (Alanko) s. 14.12.1886, k. 23.11.1933. Puoliso: Juho Alanko, s. 10.3.1886.

Lapset:

1.  Aili Matilda s. 13.11.1910. Puoliso: ∞ 23.6.1933 Eino Vilhelmi Salonen, s. 19.11.1909.

9.  Julia Maria (Kantokoski) s. 7.7.1889. Puoliso: ∞ 20.6.1914 Eeli Johannes Juhonpoika Kantokoski, s. 18.3.1892.

Lapset:

1.  Albin Johannes s. 14.10.1914, k. 25.7.1979. Puoliso: Helmi Susanna, s. 22.11.1919, k. 4.4.1996.

2.  Olavi Eemil s. 27.10.1916. Puoliso: ∞ 28.12.1939 Helmi Sylvia Samelintytär Haapaharju, s. 4.1.1916.

3.  Aini Irene s. 12.12.1919.

4.  Pentti Ilmari s. 28.5.1925. 

10. Veera Elisabet (Koivuaho) s. 15.5.1892, k. 1949. Puoliso: ∞ 19.9.1914 Aleksanteri (Santeri) Matinpoika Niemelä, Koivuaho, s. 13.7.1896, k. 1966. Veera ja Santeri ottivat avioliitossa sukunimekseen Koivuaho: koivu-alku Koivukorvesta ja aho-loppu Santerin isän nimen (Hauta-aho) lopusta. Aleksanterin äiti Amalia Niemelä oli puolisonsa jäätyä Amerikkaan Mäkipentilässä emännöitsijänä. Kts. Mäkipentilä.

Tietoja päivitetty Laura Koivuahon tyttären Raisa Lehtomäen lähettämien tietojen pohjalta (kommentti lopussa, 2021).

Lapset:

1. Martti s. 1914, k. 2001 Ruotsi

2. Erkki s. 1916, k. 1982 Ruotsi

3. Paavo Johannes s. 21.8.1918, k. 1951

4. Milka Tossavainen s. 1921, k. 1997 Ruotsi

5. Martta Raakel Westerlund s. 1923, k. 2009

6. Laura Kaarina Isomäki, e. Lehtomäki s. 1924, k. 2019

7. Ilona Justiina s. 1925, k. 2008

8. Laina Helena Vilppula s. 27.4.1927, k. 2016

9. Suoma Orvokki Lehtomäki s. 10.4.1929, k. 2002

10. Eero Eemil s. 20.6.1930, k. 1983 Ruotsi

11. Irja s. 1932, k. 1932 Jurva

Iisakki Uusi-Käyrän osuus Käyrän talosta

Iisakki Uusi-Käyrän hauta
Vuorenmaan hautausmaalla

Iisakki Uusi-Käyrä kuoli 60-vuotiaana vuonna 1906 kuolinsyynä sydänhalpaus. Oheinen hautaristi on kuvattu Vuorenmaan hautausmaalla Kauhajoella. Iisakin vaimo Sanna Kaisa Aapelintytär Pentilä, Matti Käyräkosken sisar, sisarusparvesta vanhin, eli lähes 80-vuotiaaksi.

Iisakin kotitalo tuhoutui tulipalossa vuonna 1898. Sen jälkeen hän siirsi kolmasosan eli 5/144 manttaalia talostaan 6.4.1900 kauppakirjalla (2600 mk) vanhimmalle pojalleen Kristianille ja tämän puolisolle. Syntyneen Rintakäyrän kokonaispinta-ala oli 81,06 ha. Rintakäyrä oli jo mukana Käyrän jaossa 1906–1909. Jäljempänä olevassa kartassa (Käyrän jako 1909) on punavärillä rajattu Rintakäyrän (6:3) kotipalsta ja muut Pajuluoman pohjoispuolella olevat Iisakki Uusi-Käyrälle kuuluneet palstat (6:2).

Talokauppaan kuului alla luetellut eläke-edut.

• Kolme (3) hehtolitraa rukiita, yksi (1) hehtolitra ohria ja yksi (1) hehtolitra kauroja kaikki hyvää viljaa, puoli (½) hehtolitraa suoloja, yksi (1) nelikko silakoita, kaksi krinniä eli viisisataa (500) kilogrammaa hyviä peltoketoheiniä, kaksi (2) rihmaa ruisolkia, kaksi syltä halkoja puoleksi koivu ja puoleksi havupuuhalkoja, jotka pitää meille kotiin ajaa.
• Joka toinen vuosi vuoden vanha nautaeläin, tahi sen sijaan viisi (5) markkaa rahaa joka vuosi.
• Eläkemaaksi otamme talon kartanon länsipuolelta Matti Käyrän rajalta jokirinnalta kolmenkymmenen (30) aarin suuruisen alan peltoa.
• Ja eläkemaan muokkaukseen ym. tarpeeseen pitää saada hevoista tarpeen mukaisesti, silloin kuin ei meillä itsellä ole omituista hevoista.
• Sekä kesäaikana pitää saada yhden lehmän käydä talon laitumella joka kolmannen viikon sielä missä talon omatkin eläimet käyvät.
• Jomman kumman meistä kuoltua vähenee eläke puoleen, vaan maat tulee pysymään jälkeen jääneelle.
• Nämä eläke-edut tulevat maksettavaksi ensi syksystä alkain. Joka täten varmistetaan Kauhajoella huhtikuun 6 päivänä 1900.

Iisakin kuoleman jälkeisessä pesänjaossa jaettiin loppu Uusi-Käyrästä (195,52 ha) muille lapsille paitsi Kristianille. Heistä kukin sai 1/72 manttaalia eli viidesosan jäljellä olevasta 5/72 manttaalista. Uusi-Käyrä tuli siten jaetuksi kuuteen osaan alla luetelluille lapsille. 

Iisakki Iisakinpoika Käyrä, Uusi-Käyrä, Uusi-Käyrän isäntä 1863–1906, s. 1.10.1845, k. 4.7.1906.

Puoliso: ∞ 29.7.1868 Sanna Kaisa (Susanna) Aapelintytär Pentilä, s. 24.8.1845, k. 11.1.1925.

Aikuiseksi eläneet lapset (lapsia syntyi kaikkiaan 11 kpl):  

1. Kristian (Rinta-Käyrä), s. 26.10.1875, k. 26.4.1907. Puoliso: ∞ 8.9.1899 Hilma Serafia Samelintytär Ala-Havunen, s. 9.8.1877, k. 11.11.1911.

2. Juho Jaakko (Rinta-Puska), s. 20.1.1878, k. 25.11.1943. Puoliso: ∞ 16.9.1898 Maria Aurora Juhontytär Puska, s. 12.3.1876, k. 22.3.1962

3. Aleksandra Maria (Pantti-Käyrä), s. 25.12.1880, k. 29.4.1949. Puoliso: ∞ 1.6.1903 Jaakko Hermanninpoika Pantti, s. 26.4.1877, k. 2.6.1944.

4. Vilhelmiina Kokko-Käyrä, s. 14.4.1883, k. 21.9.1971. Puoliso: ∞ 24.3.1906 Ludvig Samelinpoika Kokko eli Lauronen, s. 17.4.1883, k. 12.2.1936.

5. Aina Sofia Korpi-Käyrä, s. 4.2.1887, k. 25.2.1964. Puoliso: Frans Erland Koppelokorpi, Korpi-Käyrä, s. 6.9.1883 Isojoki. k. 13.11.1959.

6. Hilja Saima Ala-Kyyny (myös Kyyny-Käyrä), s. 4.9.1890, k. 29.8.1966. Puoliso: ∞ 4.7.1914 Juho Viljami Esaiaksenpoika Kauppila, Ala-Kyyny, s. 28.6.1894 Teuva, k. 13.6.1942. 

Rinta-Käyrä 6:3

Kristian Iisakinpoika Rinta-Käyrä, e. Uusi-Käyrä, Rinta-Käyrän isäntä, s. 26.10.1875, k. 26.4.1907. Perukirja.

Puoliso: ∞ 8.9.1899 Hilma Serafia Samelintytär Ala-Havunen, s. 9.8.1877, k. 11.11.1911.

Lapset:

1.  Toivo s. 20.7.1900, k. 5.11.1974.

2.  Eino Jaakko, maalari, s. 25.9.1901, k. 18.6.1989. Puoliso: Lyydia Selina Mäkitalo, s. 17.5.1906 Karijoki, k. 10.7.1989.

3.  Taimi s. 5.7.1905, k. 16.10.1950 Isokyrö.

4.  Toini s. 12.8.1907.

Iisakki Uusi-Käyrän palstat Pajuluoman
pohjoispuolella (6:2) ja Rinta-Käyrän kotipalsta (6:3)

Rintakäyrän kartano rakennettiin vuosisadan vaihteessa, noin vuonna 1900. Kristian Rinta-Käyrä kuoli 31-vuotiaana v. 1907 ja vaimonsa Hilma 34-vuotiaana v. 1911 keuhkotautiin. Heidän alaikäiset lapsensa jäivät orvoiksi. Toivo (s. 1900) ja Taimi (s. 1905) jäivät tätiensä Ainan ja Hiljan hoitoon, Eino (s. 1901) ja Toini (s. 1907) sijoitettiin setänsä Jaakko Rinta-Puskan huostaan. Rinta-Käyrän (6:3) talo myytiin huutokaupalla 29.12.1911 Juho ja Alma Latva-Heikkilälle 9901 markan hinnalla. Latva-Heikkilät myivät tilan 12 000 markan kauppahinnalla jo seuraavana kesänä, 18.7.1912, Juho ja Vilhelmiina Hakalalle (ent. Kauppila), jotka olivat v. 1903 muuttaneet Jalasjärveltä Kauhajoen Knuuttilaan viljelijöiksi. Hakalat myivät Rintakäyrän 24.1.1917 kahdelle eri ostajalle. Maija Stiina Laurunen osti siitä puolet eli 5/288 (0,0174) manttaalia (Rintakäyrä 6:72). Kauppahinta vanhan nimensä säilyttäneestä puolikkaasta oli nyt 15000 mk. Inflaatio tuohon aikaan oli nopeaa. 1900-luvun alussa keskimääräinen vuosi-inflaatio oli prosentin luokkaa. Ensimmäisen maailmansodan alettua inflaatio kiihtyi, ja hinnat kymmenkertaistuivat neljässä vuodessa. Vuonna 1918 hinnat yli kolminkertaistuivat yhden vuoden aikana.

Maija Stiina Laurunen oli leski. Hänellä oli kaupantekohetkellä seitsemän aikuista lasta, joista yksikään ei koskaan perustanut perhettä. Perhe oli muuttanut Teuvalta Lakson torpasta Keski-Laurusen talolliseksi Kauhajoen kirkonkylään ostettuaan puolet Ala-Laurusesta 11.11.1887. Perheenpää Niilo Petteri kuoli 29.5.1900 aivohalvaukseen. Tuure ja Viola Rintaniemi (molemmat s. 1926) ostivat Rintakäyrän 11.4.1948, jolloin Laurusen perheenjäsenistä oli vielä kolme elossa, mutta jo marraskuussa 1949 viimeinenkin Laurusen perheestä oli siirtynyt haudan lepoon. Tuure Rintaniemen äiti Jenny Rintaniemi (o.s. Yli-Halkola) oli alla mainitun naapurinsa Sandra Luhtalan (o.s. Yli-Halkola) sisar.

Taustalla Laurusen talo (myöh. Rintaniemi).
Oikealla Myllymäen aitta. (Kuva KjM)

Maija Stiina Matintytär Laurunen, Norin talon tytär, s. 28.9.1850 Teuva, k. 9.11.1932.
Puoliso: Niilo Petteri Laurunen, s. 28.1.1851 Teuva, k. 29.5.1900.
Lapset, jotka kaikki kuolivat perheettöminä Kauhajoella:
1. Sameli Petteri s. 4.8.1873 Teuva, k. 20.5.1945.
2. Aleksanteri s. 15.2.1875 Teuva, k. 27.1.1938.
3. Juho Jaakko s. 24.8.1877 Teuva, k. 24.7.1938. 
4. Matti Vihtori s. 11.6.1880 Teuva, k. 11.7.1948 (hän oli menettänyt lapsena oikean silmänsä). 
5. Justiina s. 31.8.1886 Teuva, k. 22.8.1949.
6. Amalia Maria s. 17.8.1889 Kauhajoki, k. 13.1.1929.
7. Sigrid s. 20.6.1893 Kauhajoki, k. 19.11.1949. 

Rintakäyrä ja Luhtala (KA)

Laurusesta tuli uusi talollinen Rinta-Käyrän toisellekin puolikkaalle Juho Erkki ja Sandra Luhtalan ostaessa sen (Luhtala 6:73) 24.1.1917 tehdyllä kaupalla Hakaloilta myytyään viikkoa aiemmin 0,0434 manttaalin talo-osuutensa Keskilaurusesta Nestori Hermanninpoika Rauskalle. Rintakäyrän jako pyykitettiin vasta 1929 (oheisessa kartassa kotipalstat), vuonna 1934 Luhtala siirtyi miniä Taimi Luhtalan (o.s. Ojanperä) omistukseen.

Juho Erkki Luhtalan veli Iisakki Luhtala (s. 1880 Kurikka) perusti Kurikan Lakkitehtaan v. 1899.

Juho Erkki Jaakonpoika Luhtala, s. 24.7.1876 Kurikka, k. 3.6.1921.
Puoliso: ∞ 6.7.1906 Sandra Elina Samuelintytär Yli-Halkola, s. 16.7.1885 Teuva.
Lapset:
1. Väinö Samuel s. 4.6.1907, k. 26.6.1934. Perheetön.
2. Valto (Valde) Johannes s. 19.2.1910, k. 22.6.1944. Puoliso: ∞ 27.12.1931 Taimi Helena Ojanperä s. 1.5.1908, k. 7.2.1994.
3. Hellin Maria (Kuja-Panula) s. 19.2.1910. Puoliso: ∞ 16.12.1928 Valto Iisakki Iisakinpoika Kuja-Panula, talollinen, s. 13.6.1904.

Haapaniemen ja Haaparannan torpat

Rintakäyrän mailla, myöhemmän Luhtalan talon paikalla, oli aiemmin Ala-Käyrän Haapaniemen torppa, jossa torpparina hääri Iisakki Uusi-Käyrän ja Tuomas Ala-Käyrän veli Jaakko Käyrä eli Haapaniemi. Hän oli myynyt osuutensa Ala-Käyrästä veljilleen Iisakille ja Tuomaalle ja sai vuonna 1879 tehdyn kontrahdin mukaan torpan Käyrän Haapaniemeen 50 vuodeksi. Käyrän jaon yhteydessä 1909 hänet velvoitettiin siirtämään torppansa muualle. Torpan tontti ja puolisen hehtaaria torpan maata oli Rintakäyrälle talojaossa osoitetulla maa-alalla.

Jaakko Haapaniemen
saama haaste 1911 (VMA)

Syyskäräjillä 1911 (§ 60) Kristian ja Hilma Rinta-Käyrän orvoiksi jääneiden alaikäisten lasten holhoojat talolliset Jaakko Iisakinpoika Puska ja Jaakko Samelinpoika Ala-Havunen jättivät oikeudelle leskiemäntä Hilma Rinta-Käyrän 5.9.1911 kirjoittaman haasteen (vieressä). Hilma Rinta-Käyrä kuoli 11.11.1911, kolmisen viikkoa ennen käräjäpäivää 4.12.1911. Haasteessa vaadittiin yllä mainittua torpparia Jaakko Haapaniemeä heti siirtämään kaikki huoneensa pois riidanalaiselta maalta, koska kaikki nuo torppaan kuuluvat vastaajan huoneet sijaitsevat sanotulla maalla, sekä kantajille maksamaan korvausta siitä, että kanteenottaja kahteen vuoteen ei ole saanut nauttia tuloa riitamaasta... Kantaja sanoi olevansa valmis luopumaan riitamaasta heti ja tonttimaasta niin pian kun vastaaja saa huoneensa siirretyiksi eli ennen ensi tulevaa elokuun 1. päivää, koska vastaajaa ei ole irtisanottu ennenkuin haasteella viime syyskuussa ja että vastaaja ehti kylvää torpan maahan noin viisi kappaa rukiita ja pyysi sen vuoksi joko oikeutta ensi kesänä korjata rukiin laihon tai korvauksen siemenestä ynnä lannasta ja työkustannuksista... kun talolliset Matti Käyrä, Nikodemus Nikodemuksenpoika Ketola, Antti Antinpoika Tarkka ja Matilda Tuomaantytär Käyrä, jotka nykyään omistavat sen talonosuuden, mistä vastaajan torpankontrahti on annettu, eivät ennen ole osoittaneet vastaajalle maata, johon hän olisi voinut torppansa siirtää. Oikeus velvoitti vastaajan oman suostumuksensa mukaan luopumaan riidanalaisesta maasta ja jättämään se kantajien vapaaseen hallintaan sitä vastaan, että kantajat holhottiensa varoista suorittavat korvauksen rukiinsiemenestä ja työkustannuksista minkä ohessa vastaaja määrätään ennen elokuun 1. päivää ensitulevaa vuotta 1912 siirtämään pois huoneensa puheena olevalta maalta.

Jaakko Haapaniemi oli saanut alkuperäisessä torpparisopimuksessaan (1879) Tuomas Käyrän osuutena Kaarlelan rajalta 4 tynnyrinalaa (noin 2 ha) ja Haapaniemestä, jokirannasta vastapäätä taloja (myöhemmän Luhtalan talon paikkeilta) yhden tynnyrinalan (noin ½ ha) peltomaata. Torppa sinne oli perustettu jo muutama vuosi ennen kirjallista kontrahtia, luultavasti Jaakon avioiduttua 1875. Iisakin osuutena torppaan tuli mm. Korpihaan luhtaa 2½ tynnyrinalaa (reilu hehtaari) ja pala Rahkanevaa. Myös poltto- ja tarvepuut kuuluivat sopimukseen, jossa määriteltiin myös taksvärkit sekä Tuomakselle että Iisakille. Jaakko jakoi torppansa kahtia ja myi lähelle Kaarlelan rajaa sijainneelle palstalle perustamansa "rinnakkaistorpan" Haaparannan vuonna 1894 hankkien uuteen torppaan aiemmin itselleen kuuluneet velvollisuudet hoitavan torpparin. Haaparannan torpan paikalle Iisakki Uusi-Käyrän kuolinpesän jaossa 1915 sijoitettiin Pantti-Käyrän talo. Jaakko Haapaniemelle jäänyt torpan puolikas Haapaniemi katsottiin kuuluvan Tuomas Alakäyrän osuuteen. Tuomas Käyrän talonosuuteen kuului lisäksi Harjun ja Koivukorven torpat.

Torpan asemaa käsiteltiin 25.11.1911, siis juuri ennen yllä mainittua käräjäistuntoa, Päntäneen vuokralautakunnassa, jossa vuokranantajaa edusti talollinen Joonas Yrjänäinen ja vuokraajaa entinen aliupseeri Jaakko Ojala. Läsnä oli kokoonkutsuja torppari Jaakko Haapaniemi ja vastaajina Eemil Käyräkoski isänsä, Ollilan omistajan Matti Käyräkosken valtuuttamana, Antti Tarkka Laitilan tilan omistajana ja Matilda Alakäyrän holhoojana sekä Anna Liisa Ketola miehensä puolesta, joka istui vankilassa Kristian Latva-Käyrän surmasta. Puheenjohtajana oli J. Granroth. Kaikki vastaajat omistivat yhtä suuret osuudet, 5/192 manttaalia. Antti Tarkka totesi esittäneensä Käyrän jaon aikaan maanmittarille tehtäväksi selvitys torppien välisestä vuokrasuhteesta, mutta se oli jäänyt tekemättä. Käyräkoski ja Tarkka olivat valmiita osallistumaan kuluihin, mutta Ketola ei. Ketolan talo-osuuteen alun perinkin kuului vain Harjun torppa.

Torpparien asemaa pyrittiin parantamaan vuonna 1909 säätämällä maanvuokra-asetus, joka edellytti kirjallisten vuokrasopimusten solmimista, sekä määräsi vuokra-ajan minimipituudeksi 50 vuotta, kuten se usein oli ollutkin. Kuntiin perustettiin maanvuokralautakunnat valvomaan vuokrasopimusten lainmukaisuutta ja ratkomaan niitä koskevia riitoja. Asetuksessa ei kuitenkaan vielä ollut mukana mahdollisuutta vuokra-alueiden lunastamisesta itsenäisiksi tiloiksi. Se tuli vasta vuoden 1918 torpparilaissa.

Torpan siirron määräajan lähestyessä mitään ei ollut asiassa tapahtunut. Jaakko Haapaniemi haastoi syyskäräjille 1912 Tuomas Käyrän osuuksien omistajat vaatien itselleen mm. uusia maita menetettyjen tilalle ja korvauksia torpan siirrosta, joita Käyräkoski ja Tarkka olivat vuokralautakunnan kokouksessa lupailleet. Asian käsittely jatkui vielä talvikäräjillä 1913. Oikeuden päätös ei ollut suopea Jaakko Haapaniemelle:

Kantaja Jaakko Haapaniemi on niistä Haapaniemen torpan tiluksista, mitkä hän 20.2.1879 tehdyllä vuokrakirjalla oli Tuomas Käyrän silloin omistamalta 5/48 manttaalin talonosalta viljeltäväksi saanut, siirtokirjalla 5.1.1894 luovuttanut osan eli ns. Haaparannan torpan torppari Jaakko Jaakonpoika Koskelalle ja hänen vaimolleen Serafialle ja sen jälkeen vapautunut itselleen jättämästään Haapaniemen torpasta suorittamasta 20.2.1879 tehdyssä vuokravälikirjassa sovittua veroa, minkä veron on mainitun siirron jälkeen Haaparannan torpan haltija Tuomas Käyrän talonosan omistajille suorittanut. Tämän johdosta ja kun kantaja on menettänyt Haapaniemen torppaan kuuluvia maita toisiin tiloihin, katsoo oikeus, ettei kantajalla enää ole mainitun kontrahdin perusteella oikeutta vaatia uusia maita menetettyjen sijaan.

Haaparannan torppariparin (Jaakko ja Serafia) lapsista Eemil (Paavo ja Sylvi Rintamaan isä) asettui Käyrän Laitalasta erotetun Rintamaan palstatilalliseksi ja Otto Aleksanteri avioitui Latva-Käyrän lesken Hilma Adolfiinan kanssa.

Jaakko Iisakinpoika Haapaniemi, Käyrän Haapaniemen torppari, s. 21.11.1847, k. 1916.

Puoliso: 27.12.1875 Amalia Elisabet Konstantinintytär, s. 22.12.1856, k. 1931.

Lapset:

1. Selma Maria s. 8.6.1878, k. 8.7.1957. Puoliso: 1902 Sameli Antinpoika Koivumäki, Haapaharju, s. 16.6.1876.

2. Valentin Niemi s. 25.6.1880, k. 22.1.1932. Puoliso: Amalia Aapelintytär Metsälä, s. 1.4.1884, k. 3.1.1951. Valentin Niemi ja Amalia-vaimo lunastivat Ala-Käyrän Laitalasta 2,6 ha palstatilan (Niemi), jonka Katri Yli-Pentilä (myöh. Riihimäki) osti heidän perillisiltään vuonna 1954 ja myi edelleen sisarelleen Kertulle 1959. Niemen perheessä oli 10 lasta, joista tuolloin oli vielä yhdeksän elossa, yksi heistä oli Toivo Iivari Yli-Kullaan puoliso Sanni, o.s. Niemi.

3. Jaakko s. 12.1.1883, k. 31.10.1904. Työmies, hukkui Kristiinankaupungissa pudottuaan laiturilta.

4. Amalia s. 20.2.1885, k. 17.2.1943. Puoliso: 18.11.1905 Jalmari Leppinen, s. 31.7.1884, k. 9.6.1953. Lapsia 15 kpl.

5. Vilhelmiina s. 6.4.1887. Puoliso: Matti Kotkaniemi.

6. Kristian Metsäranta s. 8.11.1888, k. 4.2.1951. Puoliso: 6.12.1935 Elsa Sofia Heinonen, s. 7.9.1900 Siuntio. Kristian Metsäranta asettui asumaan Riihimäki-Rahkolasta ostamalleen palstatilalle.

7. Eemil s. 22.2.1890.

8. Maria Helena s. 15.8.1893.

9. Iida s. 26.7.1896.

10. Vilho Metsäranta s.9.8.1899. Puoliso: 8.11.1924 Ellen Maria Kytöharju, s. 23.7.1902. Viljelivät Käyrässä Yliharjun tilaa vuodesta 1928. He ostivat Käyräkoskelta Palonevan 1943 ja Mikael Harju-Heikkilältä Tuohiluoman metsätilan 1945. Nämä kaikki siirtyivät 1963 heidän tyttärelleen Ailille ja hänen puolisolleen Risto Järvimäelle.

Iisakki Uusi-Käyrän kuolinpesän jako 1915

Iisakki Uusi-Käyrän kuoleman jälkeisen tilojen erottamisen käynnisti Otto Latva-Käyrän anomus. Ensimmäinen toimituskokous pidettiin Jaakko Hermanninpoika Pantin talossa 20.11.1915 toimitusmaanmittarina oli K. Aug. Johansson. Toimitus valmistui 24.11.1915. Tiluspalstain sijoittamisesta sovittiin mm. seuraavaa:

• Talon kotipalsta jaetaan Uuden-Käyrän ja Käyrän kesken, edellinen Koskisen talon rajalle ja jälkimmäinen Pentilän rajaa pitkin.
• Pajuluoman palstan ottaa Ludvig Lauronen.
• Haaparannan palsta sijoitetaan Virtalan talon osuudelle.
• Koivukorven maahan asetetaan kaikki muut osakkaat paitsi Pantti...
• Entisen Raippamäen torpan paikoille asetetaan Latva-Käyrän kotipalsta...

1. Virtala eli Pantti-Käyrä 6:26

Aleksandra Maria Iisakintytär Pantti-Käyrä, e. Uusi-Käyrä, s. 25.12.1880, k. 29.4.1949.

Puoliso ∞ 1.6.1903 Jaakko Hermanninpoika Pantti-Käyrä, e. Pantti, talollinen, s. 26.4.1877, k. 2.6.1944. Jaakon sukunimenä on Uusi-Käyrä vielä v. 1909 Päntäneen nuorisoseuran perustamisasiakirjoissa.

Lapset:

1. Mirja s. 2.2.1904.

Puoliso ∞ 30.9.1933 Yrjö Matti Johanneksenpoika Hautamäki, s. 15.9.1912 Karijoki

2. Vilma Maria s. 10.4.1909, k. 16.6.1937

Puoliso ∞ 30.9.1933, eronneet 27.2.1936 Eino Johannes Hietanen, s. 17.6.1915

3. Helly Saimi s. 20.11.1914.

Puoliso ∞ 27.5.1939 Väinö Emmanuel Ikkala, asemamies, s. 19.2.1913 Ruovesi.

4. Tauno Pertteli s. 24.8.1918. 

Puoliso ∞ 31.12.1945 Kyllikki Sofia Haavisto, s. 22.4.1914.

5. Reino Ilmari s. 28.5.1921, k. 3.6.1986. 

Pantti-Käyrä sijaitsee Ala-Käyrän entisen torpan Haaparannan paikalla lähellä Kaarlelan rajaa. Aleksandra Maria Iisakintytär peri muiden sisarustensa lailla (Kristiania lukuun ottamatta) 9.11.1906 laaditun perinnönjakokirjan mukaan isävainajansa Iisakki Uusi-Käyrän jälkeen 1/72 manttaalia Käyrän verotaloa. Tila sai nimen Virtala (6:26). 

10.1.1910 Aleksandra Maria ja Jaakko Pantti-Käyrä ostivat myös Koivukorpi-nimisen osan Ala-Käyrän Laitalasta Antti Tarkalta ja tämän vaimolta. Lähinnä viljelysmaasta koostuva 5,72 hehtaarin Koivukorpi sai numeron 6:10 (Laitalasta lisää yllä Tuomas Ala-Käyrän kohdalla).

Jaakko Pantti-Käyrä kuoli vuonna 1944. Talo jaettiin lasten ja lesken välisellä kaupalla 30.9.1946. Vuonna 1937 kuolleen tyttären, Vilman, osuus tuli hänen alaikäiselle Kalervo-pojalleen. Koivukorven palstan sijainti näkyi edellä Laitalaa koskevan selostuksen kohdalla olevassa kartassa.

2. Heinola eli Kokko-Käyrä 6:27

Vilhelmiina Iisakintytär Kokko-Käyrä eli Heinola, e. Uusi-Käyrä, s. 14.4.1883, k. 21.9.1971. Vilhelmiina alempana Latva-Käyrän valokuvassa vasemmalla.

Puoliso: ∞ 24.3.1906 Ludvig Samelinpoika Kokko-Käyrä eli Heinola, e. Kokko, e. Laurunen, s. 17.4.1883, k. 12.2.1936. Käyrän myytyään Kokot muuttivat Puskasta ostamalleen tilalle, josta he myivät pääosan 1929 Ludvigin sisarelle ja tämän puolisolle (Alpertiina ja Eino Saarela) ja Ludvig muutti perheineen ostamalleen Ranta-Nirvan tilalle.

Lapset:

 1.  Väinö s. 4.5.1908.

2.  Onni s. 7.6.1910, k. 27.11.1941 Karhumäki.

3.  Anne (Pohjola)

4.  Lenni s. 2.5.1918.

5.  Aino (Kiuru) s. 27.4.1921.

6.  Eila (Vierinen) s. 3.8.1923.

7.  Alli (Perälä) s. 24.4.1926.

Vasta-avioituneet Iisakki Eemil Juhonpoika Heittola (s. 3.2.1899 Teuva) ja vaimonsa Lempi Katariina Jaakontytär (s. 24.4.1896 Kurikka) ostivat Vilhelmiina Kokko-Käyrän talo-osuuden, Heinolan, 26.11.1922. Viljelyn ohella Eemil Heittola toimi yrittäjänä ja mm. kokosi ja korjasi polkupyöriä vaasalaisen Hasselblattin toimittamista osista. 30-luvun alun lama koitui Heittolan kohtaloksi. Vuonna 1933 Heinola ulosmitattiin Eemil Heittolan velkojen takia. Velkojen yhteissumma oli 22 058,20 markkaa. Velkojat olivat:

Päntäneen Osuuskassa 1860,00
Kansalliskauppa Sampo 9300,00
Varatuomari J. Malmberg, Vaasa 2461,20
Oy G. L. Hasselblatt Ab, Vaasa 8437,00

Heinola myytiin pakkohuutokaupassa 9.8.1933. Korkeimman tarjouksen teki yksi velkojista, vaasalainen kauppias Gustaf Hasselblatt. Tilaan kuului tuolloin peltoa 6,91 ha ja metsää 22,29 ha. Hasselblatt myi Heinolan edelleen 1.6.1934 kolmelle eri ostajalle. Tilaisuudessa myyjää edusti valtakirjalla Eemil Käyräkoski. Hasselblattin saatavat koostuivat lähinnä Heittolalle toimitetuista polkupyöränosista. Eemil Heittolan elämänvaiheista on Päntäneen Sanomissa (1989) Lauri Tuurin kirjoitus.

Ostajat olivat:
1. Eeli ja Julia Kantokoski ostivat ½ eli 0,0043 manttaalia. He olivat jo 5.12.1929 ostaneet 0,0018 manttaalin palstan (Kauramaa) Heittolalta. Heidän poikansa Olavi Kantokoski (pso Helmi) viljeli tätä osuutta, jossa heidän poikansa Tapani jatkoi.
2. Erland ja Hilda Nurmela ¼ eli 0,00215 manttaalia (Nurmela 6:44).
3. Eemil ja Hilma Rintamaa ¼ eli 0,00215 manttaalia (Saari 6:59).

• Heinolan kotipalstalla olleet kaksi torppaa, Nevala ja Hakala, lohkaistiin itsenäisiksi tiloiksi vuonna 1924 Vihtori Hermanninpoika Nevalan ja Samuel Hermanninpoika Hakalan lunastaessa torppansa. Molempien kokonaispinta-ala oli noin 7 hehtaaria, josta peltoa reilu hehtaari. Nevalan (0,0019 mtl, rno 6:66) isännyyttä jatkoi Vihtorin ja Iidan jälkeen vävy Vilho Koivumäki vaimonsa Aunen (o.s. Nevala) kanssa. Niiden kotipalstojen rajat on piirretty yllä olevaan tiluskarttaan turkoosilla viivalla, niittypalstat lohkaistiin Virtalan tilasta Pajuluoman rannasta Rintakäyrän rajaa sivuten. Hakala (0,0022 mtl, rno 6:65) vaihtoi omistajaa vuonna 1940, jolloin Väinö Perttula ja vaimonsa Helga (o.s. Nevala, Aune Koivumäen sisar) ostivat sen. Väinö Perttula kaatui jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana 1941.

• Eemil Heittolan isä Juho Tanelinpoika Heittola (s. 1876 Kurikka) kuoli tapaturmaisesti Kanadassa Creightonin kaivoksessa v. 1908, jonka jälkeen Heittolan perhe palasi Suomeen. Leskeksi jäänyt Eemil Heittolan äiti Maria Rosina (s. 1869 Teuva) avioitui v. 1923 leskeksi jääneen edellä mainitun Samuel Hermanninpoika Hakalan kanssa, jonka vaimo oli kuollut syksyllä 1922. Maria Rosinan kuoltua v. 1940 Samuel Hakala myi omistamansa Hakalan Perttuloille.

3. Latva-Käyrä 6:28

Osa jakokartasta 1915 (KA)

Juho Jaakko Iisakinpoika Uusi-Käyrä, Rinta-Puska, s. 20.1.1878, k. 25.11.1943.

Puoliso: ∞ 16.9.1898 Maria Aurora Juhontytär Puska, Rinta-Puska, s. 12.3.1876, k. 22.3.1962.

Lapset:

1. Yrjö Valtter s. 26.11.1898, k. 30.3.1899.

2. Tyyne Maria s. 16.11.1901. Puoliso: ∞ 8.7.1923 Leonard Hiskiaanpoika Kettula, s. 27.6.1895, k. 26.1.1926 Uusikirkko VL. Lapsi: Kaino Tellervo s. 15.10.1923, k. 17.2.2011. Puoliso: Veikko Antinpoika Alakangas, s. 16.1.1918, k. 2.9.2007. 

Syksyllä 1898 avioitunut Iisakki Uusi-Käyrän toiseksi vanhin poika Juho Jaakko Käyrä osti kesällä 1899 puolisonsa Maria Aurora Juhontyttären (o.s. Puska) kanssa ns. Rinta-Puskan talon, joka sai v. 1909 valmistuneessa halkomisessa nimen Ojanen. Aurora oli perinyt siitä puolet isänsä ja kahden sisarensa kuoltua. Toisen puolen he ostivat Auroran veljeltä Hermanni Puskalta. Auroran toinen veli Kaarle Konstantin (Kalle) Puska avioitui 1906 Juho Jaakon serkun, Lyydia Maria Tuomaantytär Ala-Käyrän kanssa. Puskasta lisää tästä linkistä.

Vas. Vilhelmiina Heinola (Kokko-Käyrä), Kristian ja Hilma Raippamäki (Latva-Käyrä), Jussi ja Kaisa Virtalehto. Edessä Kristianin sisar Susanna Raippamäki, tyttärensä Auroora (Paukonoja) ja Aurooran poika Bruno v. 1905 (Kjm)

Isältään perimänsä 1/72 manttaalin osuuden Käyrän talosta Juho Jaakko Käyrä myi 19.10.1909 Kristian ja Hilma Raippamäelle eli Latva-Käyrälle, jotka olivat olleet torppareina Käyrän Raippamäessä. Iisakki Uusi-Käyrän perintömaiden jakoa vaati ensimmäisenä, elokuussa 1915, Latva-Käyrän tuolloinen isäntä Otto Juho Jaakonpoika Latva-Käyrä.

Kristian Jeremiaanpoika Raippamäki eli Latva-Käyrä, s. 25.12.1880, k. 5.3.1911 (kuolinsyy: kts. Ketola-Käyrä)

Puoliso: ∞ 25.6.1904 Karijoki Hilma Adolfiina Malakiaantytär Seppälä, s. 1.7.1880 Karijoki, k. 25.6.1935.

Lapset:

1. Eino Kristian s. 13.4.1905, k. 13.4.1905.

2. Sanni Maria s. 26.4.1906. Muutti Kanadaan 1928. Puoliso: ∞ Toimi Stefanus Pöyhölä.

3. Arvo Johannes s. 25.9.1909, k. 10.7.1941 Kitee (jatkosodassa). Puoliso: ∞ 24.8.1935 Vilma Maria Antintytär Jokiranta, Kiviluoma, s. 21.8.1914, k. 2.1.1945. Puolison II: ∞ 23.4.1944 Eero Kiviluoma, s. 18.9.1905

4. Eino Kristian s. 8.12.1910. Puoliso: ∞ 4.7.1936 Lempi Kallio-Kokko, s. 31.10.1910, k. 9.1.2009.

Hilma Adolfiinan II avioliitto ∞ 7.2.1914:

Otto Aleksanteri Juho Jaakonpoika Latva-Käyrä, e. Haaparanta, s. 3.4.1885. Muutti Kanadaan 1928. Tästä avioliitosta 2 lasta: Tauno (s.1914, k. 1984) ja Anni (s. 1918, k. 1941).

Kristian Raippamäen sisar Aurora ("Ruura", s. 1877) oli kahdesti naimisissa. Ensimmäisestä avioliitosta Sameli Alaharjun (s. 1880) kanssa hänellä oli poika Bruno, joka sai surmansa Metsä-Pentilän ampumisjutussa. Sameli lähti Amerikkaan 1901 koskaan palaamatta. Avioeron saatuaan Aurora avioitui Turjan ulkopalstaan kuuluvan Paukonojan torpparinlesken Kustaa Vihtori Paukonojan (s. 1855) kanssa v. 1913. Heistä lisää edellä Ketola-Käyrän yhteydessä. Vihtori Paukonoja oli Oskari Kustaanpoika Latva-Rahkolan veli, joka oli muuttanut Karvialta Päntäneelle 1905. Tästä avioliitosta syntyi viisi lasta, heistä nuorimpina Lempi (myöh. Perälä) ja Väinö Paukonoja.

Raippamäen perustamistietoa en ole löytänyt. Käyrän talollisen poika Erkki Erkinpoika Käyrä (s. 1788) oli saanut Käyrän talonjaossa Myllymäen torpan. Hänen poikansa Erkin haltuun tuli Raippamäen torppa 1844, mutta sitä oli viljelty jo ennenkin. Mm. Pentilän Rintamaan torppari Jooseppi Iisakinpoika (s. 1792) oli Raippamäessä 1829–30 palaten välillä Pentilään ja taas takaisin Raippamäkeen, jossa hän perheineen lienee asunut ensin torpparina ja sitten itsellisenä vuoteen 1844, jolloin nuorempi Erkki Erkinpoika puolisonsa Alpertiina Juhontyttären kanssa (Halkolan tytär) otti torpan haltuunsa. Erkin kuoltua 25.4.1868 torppariksi tuli Jeremias Matinpoika Susanna-vaimoineen, molemmat Hyypän Korhosesta. Iisakki Iisakinpoika Käyrä teki heidän kanssaan vuokravälikirjan 19.3.1869 ja 40 vuotta myöhemmin Kristian Jeremiaanpoika osti samalta paikalta Latva-Käyräksi nimetyn talon. Vuokravälikirjan teksti alla.

Tämän kautta minä Iisakki Iisakinpoika ala Käyrä, Kauhajoella, otan torpparikseni tämän Korhoosen pojaan Jeremia Matinpojaan ja hänen vaimonsa Susanna Jaakontyttären alla nimettyä Taloohin kuuluvaa ulostekoa vastaa, eduilla kuin seuraa:1ksi saa torppari entisen Erkki Erkinpojaan Raippamäen kontrahin kuuluvat torpan tilukset ynnä Kartanon, Pellon ja niitun niin myös mettä polttopuihin eli halkoohin ja Huonehen rakennus ainehin kuuluu.2ksi tekee torppari näiden edellämainittuin etuusuuksien edestä taloohin kelvollisella miehellä työtä joka kuudennen 6 viikon taloon ruoka ja työaseilla ja torppari vastaa torpastansa myös muut menevät ulosteot olkoot laadusta mistä tahdansa. Ja tämä kontrahti seisoo viisikymmentä (50) vuotta, mutta sitten lankee taloohin ilman mitään maksua ja lunastusta joka suostuvaiseksi vahvistetaan meidän molempien puumerkkime alle piirtämisellä vierasten miesten läsnä ollessa.

Kauhajoella 19 p. Maaliskuussa 1869.
Iisakki Iisakinpoika ala Käyrä Talokas                                Jeremia Matinpoika Torppari

Todistajina toimivat Tuomas Kyyny, Filiipus Rahkoo, Malakias Rahkoo ja Hermanni Samuelinpoika Myllyniemi, Pentilän torppari.

Jeremias Matinpoika Korhonen, Raippamäki, s. 26.6.1837 , k. 16.10.1902

Puoliso: Susanna Jaakontytär Korhonen, Raippamäki, s. 22.7.1839 , k. 6.4.1911 

Lapset mm:

Kaisa Sofia s. 20.12.1874. Puoliso 5.12.1903 pläkkiseppä Johannes Erlandinpoika Virtalehto (Rikström), s. 1.1.1882 Teuva, k. 9.8.1919. Ostivat Nikodemus Ketola-Käyrältä 1 ha Lehto-nimisen palstatilan 9.11.1909, jonka seuraava omistaja oli Nestori Salovaara.

Aurora s. 2.11.1877. Kts. Ketola-Käyrä

Kristian s. 25.12.1880. Kts. Latva-Käyrä

4. Uusi-Käyrä 6:29

Uusi-Käyrä 6:29 ja Käyrä 6:30

Hilja Saima Iisakintytär Ala-Kyyny, e. Uusi-Käyrä, s. 4.9.1890, k. 29.8.1966.

Puoliso: 4.7.1914 Juho Viljami Esaiaksenpoika Kauppila, Ala-Kyyny, s. 28.6.1894 Teuva, k. 13.6.1942.

Lapset:

1.  Sulho Ilmari s. 1.5.1916. Puoliso: ∞ 22.6.1947 Rauha Sylvia Puska, e. Ojanperä, s. 4.6.1919.

2.  Lauri Johannes s. 19.9.1920, k. 14.4.2010 Seinäjoki.

3.  Aaro Valtteri s. 17.3.1923. Puoliso: Aino Eliisa Sydänoja, s. 14.12.1925 Ilmajoki, k. 4.2.1989.

4.  Risto Mikael s. 15.12.1924. Puoliso: Anna Aira Aulikki Alanko, s. 11.12.1928, k. 11.3.2013.

5.  Saima Annikki s. 17.8.1926, k. 9.1.2008. Puoliso: Sulho Johannes Ranta, s. 31.5.1910.

6.  Seppo Antero s. 30.11.1931, k. 27.10.1956. Puoliso: ∞ 7.7.1956 Anni Inkeri Mäntyharju.

Hilja Saima, jota kiinnekirjassa kutsutaan Keski-Käyräksi, peri isältään Iisakki Uusi-Käyrältä 1/72 mtl Käyrän verotaloa. Tämä osuus siirtyi Risto Ala-Kyynylle, joka lunasti sisarosuudet 13.6.1954.

5. Käyrä 6:30

Aina Sofia Iisakintytär Korpi-Käyrä, e. Uusi-Käyrä, s. 4.2.1887, k. 25.2.1964.
Puoliso: Frans Erland Koppelokorpi, s. 6.9.1883 Isojoki, k. 13.11.1959

Aina Sofia Uusi-Käyrä peri isävainajansa Iisakki Uusi-Käyrän jälkeen 1/72 manttaalia Käyrän verotaloa. Tämä talonosuus nimettiin Käyräksi, mutta sitä alettiin kutsua Korpi-Käyräksi. Uusi-Käyrä ja Käyrä jakoivat vanhan Uusi-Käyrän kotipalstan (kartta yllä), jopa kartanotontti jaettiin. Aaro ja Aino Ala-Kyyny ostivat tilan leski Aina Sofia Korpi-Käyrältä 26.10.1963.

... takaisin Yli-Käyrään

Juho ja Maria Pentilän jälkipolvia Rahkolan ja Käyrän taloissa

Matti Aapelinpoika Yli-Käyrä eli Käyräkoski

Kuva noin 1900. Eino Metsä-Pentilän arkisto, om. M-L Vuorela.

Talojen vaihtokaupan valmistuttua Käyrän tuore isäntä laajensi reviiriään Rahkolan suuntaan ja osti 25.7.1883 Ala-Rahkolan puolikkaan (5/48 manttaalia) Karijoen Peltoniemelle isännäksi lähteneeltä Tuomas Ala-Rahkolalta. Siitä hän kuitenkin luopui jo 27.3.1885 myymällä tilan Juho Juhonpoika Wähämäelle ja tämän vaimolle Anna Kaisa Antintyttärelle, joka myöhemmin joutui vaikeuksiin talonsa kanssa miehensä häivyttyä Amerikkaan. Anna Kaisasta lisää Ala-Rahkolaa koskevassa kirjoituksessa ja yhteenveto hänen elämänkaarestaan löytyy täältä.

Myös Ilkan talossa oli ollut perinnönjako 25.1.1883 (katso seuraava kappale), jossa tilaisuudessa Matti ja Sofia Käyräkoski olivat läsnä. Tuo vuosi 1883 tuntuu olevan kaiken kaikkiaan tapahtumia täynnä, eikä vain Matti Aapelinpojalle. Vuonna 1882 avioitunut Matin veli Jaakko Maunu Pentilä osti tuolloin appiukoltaan Ilmajoella Isojouppilasta talo-osuuden.

Matti Käyräkosken omistama osuus Pentilästä ennen talokauppaa vuonna 1883 oli maakirjojen mukaan 783,02 hehtaaria. Kaupan kohteena ollut Yli-Käyrä oli puolestaan pinta-alaltaan 611,75 ha, johon tuli lisää Pentilään kuulunut osuus Kankaloa, 303,93 ha. Lisäksi hän osti vuonna 1907 Mäki-Pentilään kuuluneen osuuden Kankaloa, 61,68 ha. Ala-Käyrän Ollila, pinta-alaltaan 86,30 ha, tuli hänen omistukseensa vuonna 1909 ja 2,38 hehtaarin Haaparanta 1912. Näiden pinta-ala tekee yhteensä noin 1066 hehtaaria.

Maarekisterissä ensimmäinen merkintä
on isojaon aikainen. Seuraava on edellä
kuvattu Käyrän halkominen, joka mer-
kittiin rekisteriin 1911.  Kuvassa näkyy
myös Käyrän manttaaliluvun muutos.

Talokaupan jälkeen Matista yleensä käytettiin nimeä Matti Käyrä, joskus Yli-Käyrä, kunnes sukunimi vakiintui Koskisen kautta Käyräkoskeksi Käyrän talon tultua jaetuksi. Kankalon lohkomisen toimituskirjassa 30.4.1908 mainitaan ”Matti Käyrä eli Koskinen, kuten hänen nimensä nykyään on”. Nimi juontui tilan nimeen (6:1 Koskinen), jonka hän itse valitsi Käyrän halkomistilaisuudessa 1907, kansan suussa nimi säilyi kuitenkin Yli-Käyränä. Ensimmäisen kerran hänen nimenään näkyy Käyräkoski vuonna 1910 olleessa sanomalehtijutussa, joka koski hänen Kristiinankaupungissa tekemäänsä talokauppaa. Yli-Käyrän eli Koskisen jaossa vuonna 1911 Eemilin osuus sai nimen Käyräkoski, Sandra Marian Riihimäki ja myöhemmin Vilholle tulevalle osalle jäi nimi Koskinen. Tuossa paperissa Matin ”sukunimeksi” kirjoitettiin Käyrä-Koski ja siten se on hakattu hänen hautakiveensäkin. Kuolinilmoituksessa nimi on Käyräkoski, samoin talon maanjakopöytäkirjan tekstissä 1913, jonka hän kuitenkin allekirjoitti nimellä Koskinen. Metsä-Pentilän nimestäkin on yksi havainto. Sukunimikäytäntö Länsi-Suomessa oli tuolloin horjuvaa. Vasta vuoden 1921 alussa voimaan astunut sukunimilaki velvoitti jokaisen käyttämään sukunimeä, mutta vain yhtä. Käyräkosken nimen etymologinen tausta vie Käyrän talon halki virtaavaan koskeen, jota käytettiin erilaisten myllyjen voimanlähteenä ainakin 1700-luvulta lähtien 1950-luvulle saakka. Vuoden 1726 talvikäräjillä oli esillä Käyrän myllyä koskeva Yrjänä Erkinpoika Nirvan ja Matti Erkinpoika Kaarlelan välinen riitajuttu. Sitä koskevassa käräjäpöytäkirjassa lienee vanhin kirjaus nimelle Käyräkoski.

Matti Käyrä hevosineen v. 1896. Oikealla Matin puoliso Sofia (o.s. Ilkka) lastensa kanssa.
Kuva: Eino Metsä-Pentilän arkisto

Hän lienee ollut jossain määrin syrjään vetäytyvä oman tiensä kulkija, jota ei isästään poiketen nähty lautamiehenä eikä juuri muissakaan julkisissa luottamustoimissa, poikkeuksena Päntäneen kansakoulun johtokunnan jäsenyys vuonna 1894. Kansalaisluottamusta hän kyllä nautti, siitä osoituksena useat holhoustehtävät.

Pohjalainen 2.6.1898

Kaksi vuotta yllä olevan valokuvanoton jälkeen, 27.5.1898, tulipalo tuhosi Yli-Käyrän kartanot. Tuli levisi myös samassa pihapiirissä sijainneeseen Iisakki Käyrän taloon. Molemmat talot olivat hyväkuntoisia ja vakuutettu pitäjän paloapuyhtiössä 8000 ja 2000 markan arvosta, mutta vahingot olivat suuremmat. Lehtitietojen mukaan tuli alkoi Matti Käyrän navetan yhteydessä olleesta vesikeittiöstä. Eläimet ja suuri osa irtaimistoa saatiin pelastettua. Oheisen Pohjalaisessa 2.6. olleen uutisen mukaan viereinen höyrysaha saatiin pelastettua. Uuden kartanon Matti Käyrä rakensi entiselle tontille nykyisen Käyräkosken talon paikalle samana vuonna 1898, Senkin päärakennuksen tuli tuhosi, ja se rakennettiin uudelleen vuonna 1961. Iisakki Käyrä siirsi vuoden 1898 palon jälkeen kartanonsa pois samasta pihapiiristä myöhemmän Ala-Kyynyn paikkeille. Samassa toukokuussa Oskari Mäki-Pentilä hukkui jääpatoa purkaessaan Käyrän kosken kuohuihin.

Elettiin aikoja, jolloin metsän arvo alettiin nähdä enemmän puutavarana kuin vain maapohjana, polttopuuna ja tervan raaka-aineena. Erityisesti 1900-luvun alussa metsänkäyttö kiristi torpparikysymystä. Metsän alhaisen arvon takia torppareille oli vanhoissa sopimuksissa annettu varsin väljä metsänkäyttöoikeus, mutta metsän arvon kohotessa halusivat maanomistajat tiukentaa käyttöehtoja.

Meijeritontti Möykkytien
varressa (kartta 1903)

Päntäneellä meijeritoiminnan aloitti J. Frösén Kaarlelassa valmistamalla "meijerivoita" vuosina 1880-85. Matti Käyrä, Valentin Kullas-Nirva ja J. H. Siltanen perustivat Möykkytien varteen vuonna 1888 meijerin, joka lopulta jäi kokonaan Siltasen haltuun. Meijeri oli varustettu käsikäyttöisellä separaattorilla ja hevoskiertokirnulla. Oheisessa karttakuvassa meijeri, joka sijaitsi Mäkirahkolan ja Alarahkolan rajamaalla, on punaisella alleviivattu. Meijeri siirtyi 1.1.1898 osakeyhtiölle, josta oli tarkoitus muodostaa osuusmeijeri. Kauppahinta oli 1700 Smk, isännöitsijänä toimi kansakoulunopettaja Korpi (26.1.1898 Suupohjan Kaiku). Toiminta hiipui ja vuonna 1903 tämä yhtiö purkautui. Meijeri myytiin Kauhajoen Meijeriyhtiölle. Sanomalehti Kokkolassa 2.5.1903 olleen uutisen mukaan 27.4.1903 pidetyssä Päntäneen osakemeijerin huutokaupassa talolliset Tuomas Rahkola, Samuel Ala-Keturi ja kauppias J. W. Peltonen huusivat meijerin kalustoineen 1600 markan kauppahinnasta. Uutisen mukaan osuustoimintauskoa ei tunnu siksi vielä olevan kylässä, jotta olisi woinut osuusmeijeriä ajatella. Meijeri toimi kuorima-asemana, josta kerma vietiin Mattilan meijeriin. Päntäneen Osuusmeijeri perustettiin vasta 1925 ja se toimi vuoteen 1989 asti.

Hevosharava 1907

Vuoden 1910 maatalouskyselystä käy ilmi, että Päntäneen ainut höyrykone oli tuolloin Matti Käyrällä. Sellainen mainitaan hänellä olleen jo tulipaloa koskevassa uutisoinnissa 1898. Niittokone oli vuonna 1910 jo joka viidennellä viljelijällä, mutta hevosharava oli harvinainen. Vain seitsemällä Päntäneen 293 viljelijästä oli sellainen. Matti Käyräkoski osti 22-piikkisen Katrineholmin hevosharavan vuonna 1907. Päntäneläinen kauppias J. V. Peltonen tilasi koneen vaasalaisesta Lennart Åkerbergin tukkuliikkeestä, joka toimitti sen höyrylaiva Ainolla Kristiinankaupunkiin, josta se hevosella vedettiin Päntäneelle. Hinta oli 125 markkaa. Haravakoneen ostokuitin kopio oikealla.

Talo Kristiinankaupungissa

Rantakatu 42, Kristiinankaupunki. (Kuva: Eino Metsä-Pentilän arkisto, om. M-L Vuorela)

Rantakatu 42 v. 2012 (kuva: Olli Tuuri)

Matti Käyräkoski osti 26. helmikuuta 1910 Kristiinankaupungista leskirouva Olga Holmilta tontilla no 90 (2. kortteli) osoitteessa Rantakatu 42 sijaitsevan 2-kerroksisen liiketalon. Kauppahinta oli 39 000 markkaa. Olga Holmin puoliso, kauppias Otto Holm, oli kuollut 2.6.1909 ja kauppaliike ajautunut konkurssiin. Olga Holm lunasti konkurssipesältä talon, jonka kauppiaspari Holm oli ostanut vuonna 1892. Matti Käyräkoskelle omistusoikeus kiinteistöön, jossa oli useita liikehuoneistoja, siirtyi 1.3.1910, mutta Olga Holm lapsineen sai jäädä taloon asumaan kahdeksi vuodeksi. Talon katutasossa oli kahvila, jota päntäneläislähtöinen Otto Kyyny alkoi pitää 1910. Kahvila oli toiminnassa vuoteen 1956 samassa talossa, jossa oli myös Kyynyn leipomo. Kahvilan silloinen sisäänkäynti näkyy oheisissa kuvissa, muutenkin fasadi on säilynyt sellaisenaan.

HS 8.8.1918

Ilkka 3.2.1914

Talon omistajuus lisäsi matkoja Kristiinankaupunkiin, joka muutenkin oli päntäneläisille asioinnin kohteena. Erään matkan erikoinen tapaturma on dokumentoitu Ilkka-lehdessä helmikuussa 1914 (kuva vas.). Matti Käyräkosken taskussa ollut revolveri laukesi haavoittaen hänen jalkaansa.

Ylimmässä kuvassa näkyy vasemmalla portti, jonka kivipilarit ovat peräisin Päntäneeltä Rahkolan mäeltä. Talaksen uudisrakennus liitettiin kiinni tähän taloon ja siinä yhteydessä portti hävitettiin (alempi kuva).

Suupohjan Kaiku 29.9.1910

Entinen Holmin talo tunnettiin 1910-luvulla Käyräkosken talona. Matti Käyräkoski luopui peruskorjaamastaan talosta vuonna 2.9.1918 vapaaehtoisella huutokaupalla. Korkeimman tarjouksen 155 000 markkaa teki teuvalainen kauppias Frans Orrela, joka myi sen puoli vuotta myöhemmin liikemies Aksel Lillträskille 175 000 markan kauppahinnalla. Nykyään talon päärakennus on edelleen paikallaan suunnilleen siinä ulkoasussa, kuin se oli Matti Käyräkosken aikaan. Talo on alun perin rakennettu kustavilaistyyliin vuonna 1770, mutta tulipalon jälkeen talon fasadi uusittiin empiretyylin mukaiseksi vaakalaudoituksin 1859–60. Tuolloin sen omisti vuonna 1845 kuolleen raatimiehen ja kauppiaan Salomon Främlingin (s. 1798 Vaasassa) leski Catharina Elisabet Främling, o.s. Stenmansson (s. 1801 Kristiinankaupunki), joka kuoli 1860. (Mäkelä ym.: Kristiinankaupungin historia s. 554)

Suomen senaatti julkaisi 29.7.1918 asetuksen matkustusoikeuden rajoittamisesta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden voimassa pitämiseksi. Matti Käyräkoski liikkui paljon kotipaikkakuntansa ulkopuolella, niinpä Kauhajoen nimismies Silwerberg on hänelle myöntänyt matkustusluvan 7.8.1918. Kuva: Ossi Hangasluoma

Alla oleva koskivoimalaan liittyvä artikkeli on laajempana erillisenä tekstinä tässä linkissä.

Kotitarvemyllystä saha- ja sähkölaitokseen

Matti Käyrän (oik.) sahalaitos v. 1900. Vasemmalla 4-teräinen raamisaha.  (kuvan om. Markku Rahkola)

Kauhajoen nimismies Karl Nathanael Gyllenbögel oli pikkutarkka mies. Sen sai Kauhajoella moni kokea vielä Gyllenbögelin sieltä lähdettyäkin. Myös Matti Käyräkoski (kuvassa oikealla) joutui asioimaan hänen kanssaan saatuaan haasteen talvikäräjille huhtikuussa 1893. Ote käräjäpöytäkirjasta:

”Kruununnimismies Kaarle Gyllenbögel, joka virkansa puolesta oli alempana mainitussa tarkoituksessa haastattanut näihin käräjiin Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylästä kotoisin olevan Talollisen Matti Aapelinpoika Käyrän, tuli esille ja vaati laillista edesvastausta Matti Käyrälle siitä, että tämä ...kaksi vuotta takaperin lupaa hakematta oli rakennuttanut maallensa Käyränkosken koskeen sanotussa kylässä sahamyllyn ja siitä ilmoittamatta käyttänyt myllyä rahtiakin vastaan.”

Matti Käyrä ei ilmestynyt talvikäräjille, joten asian käsittely lykättiin saman vuoden syyskäräjille. Silloin hänellä oli asiamiehenä nuorempi veljensä Jaakko Maunu Pentilä, joka oli Ilmajoen Iso-Jouppilan vävy ja maakauppias.

• Gyllenbögel toimi Kauhajoella nimismiehenä kymmenkunta vuotta. Hän siirtyi 1894 Mustasaaren ja Koivulahden nimismieheksi, jossa virassa hän vielä muisti mm. kauhajokisen kauppiaan Erik Ollonqvistin. Ollonqvist kuului passiivisen vastarinnan kannattajiin mm. asevelvollisuuslain toimeenpanossa. Vaasassa opiskelleena ja asuneena Erik Ollonqvist piti yhteyttä sikäläisiin vastarintamiehiin ja joutui Kauhajoella venäläismielisen poliisin eritystarkkailuun (Liisa Ruismäki: Ollonqvistin porvaristalon historiaa, Kauhajoki-Seura ry). 

Matti Käyrä, jota ennen ei ole rikoksesta rangaistu, tuomittiin vetämään sakkoa valtaväylän sulkevan vesilaitoksen luvattomasta rakentamisesta 50 markkaa ja elinkeinon luvattomasta harjoittamisesta 30 markkaa, jotka sakot jaetaan kolmia kruunun, kihlakunnan ja syyttäjä Gyllenbögelin välillä. Hän oli rakennuttanut Käyränkoskeen vesivoimalla toimivan saha- ja myllylaitoksen syksyllä 1891, mutta ei ollut hakenut kruununvoudilta asianmukaista lupaa ennen laitoksen kaupallista käyttöönottoa. Käräjäpöytäkirjan mukaan tuolla paikalla oli jo aiemmin ollut vaatimaton kotitarvemylly, mutta sahan oli Matti itse rakentanut, tosin vanhaa sulkulaitosta käyttäen. Saha oli käyttökelpoinen yleensä vain kevättulvien aikaan. Tuohon aikaan Kauhajoella oli viisi muuta teollisuuslaitoksena verotettua sahamyllyä, yksi niistä oli Matin serkulla Aapeli Toivakalla Harjankylässä. Käyrän sahan ominaisuuksista löytyy tietoa Osmo Rinta-Tassin toimittamasta kirjasta Kyröön Joki - Meirän joki:

Sahan raami oli neliteräinen. Kaksi vaakatasoista telaa veti tukkia teriin. Tuppeen sahatuista lankuista ja laudoista sahattiin sirkkelissä kantit rimoiksi.

Kartta Käyrän saha-alueesta 1893 (VMA)

Lupa-asiat hoidettiin kuntoon vielä vuoden 1893 kuluessa tarkastajana toimivan piiri-insinööri von Willebrandin kiireistä huolimatta. Ohessa hänen allekirjoittamansa karttapiirros myllyalueesta (VMA). Se liittyy 9.11.1893 tehtyyn toimituskirjaan, josta ilmenee, että yläjuoksulla oli 400 metrin päässä Iisakki Käyrän omistama kotitarvemylly yhdellä kiviparilla ja lähin alajuoksulla sijaitseva vesilaitos oli Johan Frösénin omistama Uittimen kosken kotitarvemylly 1½ kilometrin päässä. Käytännön katselmuksen maastossa teki Vaasan piirin apulaisinsinööri Konrad Nordvall.

Vuonna 1891 rakennetussa joensuuntaisessa sahalaitoksessa (s) oli 2-teräinen raamisaha, mutta vuosikymmenen loppupuolella siinä oli yllä olevan kuvan mukainen 4-teräinen raami. Korkeampi myllyrakennus (m) on joen suuntaan nähden poikittain, luvan mukaisesti samaan turbiiniin kytkettiin myös kattopärekone ja ryynilaitos. 1890-luvulla tuli lisävoimanlähteeksi 8 hevosvoiman höyrykone.

Teollisuushallituksen tilastotiedon mukaan vuonna 1899 Käyränkosken höyrysaha ja jauhomylly sahasi 3500 tukkia, lankkuja ja lautoja valmistui yhteensä 588 kuutiometriä. Viljaa jauhettiin 510 hehtolitraa.

Vaasa 25.1.1908

Tulipalo. Vaasa-lehdessä oli viereinen uutinen Päntäneen kylässä Käyrän koskessa sijaitsevasta Matti Käyrän omistamasta jauhomyllystä, joka paloi poroksi 25.1.1908. Mylly oli vakuuttamaton ja vahingot suuret. Läheinen talokin on ollut vaarassa. Saman päivän Ilkka-lehden mukaan tuli sai alkunsa siten, että kivet tyhjänä jauhaessaan olivat kuumentaneet ja sytyttäneet jyvälaarin, josta tuli levisi lattiaan.

Matti Käyräkoski siirsi myllykiinteistön omistuksen kolmelle lapselleen 22.2.1920, tässä kauppakirjan teksti:

Täten myyn minä allekirjoittanut omistamani Käyrän koskessa sijaitsevan mylly- ja sahalaitoksen kalustoineen sekä kaiken vesioikeuteni sanottuun koskeen ynnä myllytontiksi Myllyniemi nimisestä Rn:o 6:16 merkitystä palstatilasta sen maa-alueen mikä on joen pohjoispuolella pojilleni Eemeli ja Vilho Käyrä-Koskelle ja vävylleni lautamies Tuomas Rahkolalle välillämme sovitulla 25 500 Suomen markan kauppahinnalla, josta ostajat kukin antavat 8 500 markan velkakirjan, joten siis kauppahinta tässä maksetuksi kuitataan.
Muutoin on sovittu kaupassa:
1) että ostajat saavat myllylaitoksen nyt heti haltuunsa.
2) että ostajain tahi heidän oikeutensa omistajain velvollisuutena on tuossa myllylaitoksessa minulle vuosittain sahata sata (100) sahapölkkyä ja jauhattaa viisikymmentä (50) hehtolitraa viljaa sekä höylätä viisi (5) syltä kattopäreitä, ilman maksua, niin kauan kuin minä elän,
3) että myllytontilla oleva vanha tallirakennus ja myllykamarissa oleva pieni lämmityskamiina jäävät pois kaupasta minun käytettävikseni.

Turbiinitilaus 16.2.1920

Kauhajoella helmikuun 22 päivänä 1920
Matti Käyrä-Koski

Tähän tyydymme. Päivä kuin yllä.
Eemil Käyräkoski   Tuomas Rahkola   Vilho Käyräkoski

Myllyn yhteyteen oli jo tuolloin alettu rakentaa sähkölaitosta, josta osa Päntäneen kylää sai sähkövalon vuodesta 1921 lähtien (Satu Karhu: Päntäneen kyläkirja 2003, s. 221). Samaan aikaan Kullaan mylly jakoi sähköä omalla alueellaan. 16.2.1920 päivätty, Tuomas Rahkolalle osoitettu Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osake-Yhtiön vesiturbiinilaitteistoa koskeva tilausvahvistus (viereinen kuva, Markku Rahkolan arkisto) kertoo hankkeesta. Sähkögeneraattorina tuli toimimaan 220 voltin A.E.G tasavirtakone, jonka asennuksesta vastasi sähköteknikko L. Jutila.

Kahden padon suunnitelma 1920

Myllymäki 6:16 ja myllytontti 6:154

Matti Käyräkosken poika Eemil Käyräkoski ja vävy Tuomas Rahkola lähettivät anomuksen 4.2.1920 Vaasan läänin maaherralle vesimyllylaitoksen rakentamiseksi Käyräkoski nimiseen putoukseen. Vilho Käyräkosken nimeä ei asiakirjoissa enää näy. Anomuksen käsittely oli monivaiheinen, lausunnot piti hankkia mm. tie- ja vesirakennusten ylihallitukselta, metsähallitukselta ja kalastushallitukselta. Katselmuskokousta 26.5.1920 Käyräkosken talossa johti piiri-insinööri Hj. Sourander. Pato oli tarkoitus rakentaa noin 30 metriä aiempaa ylemmäksi (piirros c-d), mutta pitää mylly entisellä paikallaan. Lupakäsittely kesti kaksi vuotta, myönteinen päätös tuli 4.2.1922. Lupahakemus koski myös toista vesilaitosta (piirroksen alamylly), joka tulisi sijaitsemaan 200 metriä vanhan myllyn alapuolella niemen oikaisevassa kanavassa. Se jäi rakentamatta. Lupa molempiin patorakennelmiin myönnettiin, yläpadon sijainti päätöslausunnossa on ehdotettu 40 metriä aiempaa ylemmäksi. Uusi pato rakennettiin kuitenkin noin 100 metriä vanhan myllyn yläpuolelle, ylemmän karttapiirroksen pisteen 6 kohdalle, josta vesi johdettiin putkea pitkin niemen poikki myllylle. Tämän padon kohdalla sijaitsi vuoden 1893 kartassa (von Willebrand) kävelysilta. Se pato oli olemassa vielä 1960-luvulla, sen rakentamisajankohtaa en ole saanut selville. Maanmittausinsinööri Paavo J. Taskisen laatimassa kartassa, joka on laadittu Vilho Käyräkosken kuoleman jälkeen tehtyä uusjakoa varten 1953-54, näkyy niemen poikki kulkeva putki, joka on varustettu tekstillä vanha vedenjohto-oikeus Rno:lle 6:154 (kuva). Kyseinen betonirakenteinen tunneli on edelleen olemassa. Niemen myllynpuoleisessa reunassa oli avoin laari, josta pääsy putkeen. Yllä on keväällä 2015 otettu kuva siitä. Sandra Maria Rahkolan kuoleman jälkeen laaditussa perunkirjoituksessa 11.10.1957 mainitaan Myllytontti ja sillä oleva saha- ja myllylaitos, joka on ränsistynyt ja käyttökelvoton.

Käyrän silta uusittiin 1960-luvulla (kuva: Urho Malmila)

Myllyrakennus 1950-luvulla (kuva Eino Metsä-Pentilä, om. M-L Vuorela)

Laitoksen rauniot 1960-luvulla, vas. reunassa niemen poikki tulevan sementtiputken avolaari

Sähköverkon peruslinja valmistui vuonna 1921, jolloin sähkövalot syttyivät sähkölaitoksen omistajien lisäksi seuraavissa paikoissa (lähde: J. V. Peltosen tilikirjat, Tuomo Tuurin arkisto):

Nikolai Tuurin liittymän kustannuksia
1921 (Tuomo Tuurin arkisto)

• Nikolai Tuuri, 7 lamppua
• Kustaa Lapikisto, 12 lamppua
• Tuomas Mäki-Rahkola, 6 lamppua
• Veera Mäki-Rahkola, 6 lamppua
• Matti Möykky, 5 lamppua
• Jaakko Rahkola, 6 lamppua
• Antti Korhonen, 6 lamppua
• Jaakko Siltanen, 8 lamppua
• Fiia Rahkola, 4 lamppua
• Jaakko Tainio, 2 lamppua
• Päntäneen Osuuskauppa, 12 lamppua
• Seuratalo Pyrintölä, 16 lamppua
• Päntäneen Kansakoulu, 27 lamppua
• Opettaja Leppänen, 2 lamppua
• J V Peltonen, 17 lamppua
• Kunnankirjuri  S A Kamila, 2 lamppua

Talokohtaiset perustamiskustannukset riippuivat etäisyydestä pääverkkoon (paalujen määrä) ja tarvittavasta kuparilangan määrästä, joka laskutettiin kilohinnan mukaan (23:75/kg), kuten vieressä oleva esimerkki Nikolai Tuurin liittymän kustannuksista näyttää. Mittari näyttää maksaneen 290:00.

Käyräkosken sähkölaitoksen linjaverkko ja asiakkaat (29 kpl) vuonna 1930. Karttapohja MMH 1932.

Laitoksen nimi lupahakemuksessa oli Käyräkosken Mylly- ja Sähkölaitos omistajinaan Matti Käyräkosken pojat Eemil ja Vilho Käyräkoski sekä vävy Tuomas Rahkola. Omistajien rakentama kaksikilometrinen runkojohto kulki sähkölaitokselta Tainion taloon. Kaikki siitä haarautuvat liittymät olivat kuluttajien itse rakentamia. Ne mukaan luettuna verkon pituus oli suurimmillaan 7,5 km. Yllä olevassa kartassa näkyy Käyräkosken laitokselta lähtevä linjaverkko kokonaisuudessaan. Koska kyseessä oli tasavirta, pitkillä matkoilla siirtohäviöt olivat merkittäviä. Sähköä toimitettiinkin vain valaistusta varten, siis yleensä pimeinä vuodenaikoina aamulla klo 5.15 alkaen päivän tuloon ja illalla pimeän tulosta klo 22.15 asti. Runkolinjan osuus Riihimäki-Rahkolasta (Tuomas Rahkolan kotitalo) Tainioon oli tullut maksamaan omistajille 7435 markkaa, minkä summan talletuskoron Rahkolan sähkövaloryhmän valonkäyttäjät sitoutuivat maksamaan laitoksen omistajille. Rahkolan sähkövaloryhmään kuuluivat talot Nikolai Tuurista (Kallio-Rahkola) Seurojentalolle asti ja onpa siellä yksi talo Halkolan puoleltakin (Mäki-Halkola eli Siltanen).

Vuonna 1928 säädettiin uusi laki sähkölaitoksista, joka astui voimaan vuoden 1929 alusta. Suurjännitejohtojen rakentaminen edellytti tämän lain mukaan lupaa Kauppa- ja teollisuusministeriöltä, jonka avuksi siihen tarkoitukseen perustettiin Sähkötarkastuslaitos r.y. Käyräkosken sähkölaitoskin joutui uuden lupakäsittelyn ja tarkastuksen alaiseksi. Tarvittiin myös kirjallinen lupa kaikilta maanomistajilta, joiden maiden kautta sähkölinja kulki. Emil Käyräkoski lähetti asiakirjat ministeriölle 8.12.1930. Tarkastus toteutui vasta 18.9.1934. Laitos todettiin olevan siitä annetun ilmoituksen mukainen. Huomautuksia kuitenkin tuli mm. lahoista pylväistä ja lankojen risteymistä puhelinjohtojen kanssa ja roikkumisesta matalalla katon päällä Päntäneen Osuuskaupan luona. Itse myllyssä johdot kulkivat näkyvillä nuppien varassa ja sulakkeet (joita oli korjattu) olivat puualustalla. Nämä piti korjata määräysten mukaisiksi. Päntäneen sähköosuuskunta perustettiin 30.12.1934 ja sähkölinjoja alettiin rakentaa seuraavana vuonna. Sähkönjakelu Päntäneellä siirtyi Jyllinkosken Sähkö Oy:lle 1960-luvulla.

Päntäneen Sanomissa 3/1985 oli Lauri Tuurin kirjoittama artikkeli samasta aiheesta. Artikkeliin liittyy myös viereinen kuva Käyrän myllystä. Joki kulkee rakennusten oikealla puolella ja takana näkyy joensuuntaisen saharakennuksen pääty.

Myöhemmin Vilho Käyräkosken perinnönjaosta ilmenee, että 0,28 hehtaarin Myllytontin lainhuuto oli vuonna 1951 edelleen hakematta. Omistus oli hajallaan kolmen edellä mainitun ostajatahon perijöiden kesken. 15.11.1954 Kauhajoen syyskäräjillä Myllytonttiin (6:154) lopulta myönnettiin lainhuuto, jonka pitkä päätöslauselma alla:

K:os on tämän asian tutkinut; ja koska hakijain saanto ja heidän edeltäjäinsä omistusoikeus puheenaolevaan tilaan sekä huudatettavan tilan nimi ja rekisterinumero on laillisesti selvitetty, sen vuoksi ja kun riitaa omistusoikeudesta tilaan ei ole vireillä, säännösten nojalla lainhuudatuksesta ja kiinteistösaannon moittimisajasta 28 päivänä helmikuuta 1930 annetussa laissa annetaan tämä lainhuuto osoitukseksi siitä, että talollisen Tuomas Valentin Rahkolan perilliset: leski Sandra Maria Rahkola; Hannu Olavi Rahkola ja Markku Matti Rahkola; Helmi Sofia Ketonen, Eero Eemil Rahkola, Aili Olga Tuuri ja Aune Veera Rahkola sekä talollisen Aapeli Eemil Käyräkosken perilliset: leski Anna Maria Käyräkoski ja Mauno Matti Käyräkoski sekä Veikko Eemil Käyräkoski ja Vilho Käyräkosken perilliset: leski Helvi Erika Koski, Sandra Maria Rahkola sekä Mauno Matti Käyräkoski ja Veikko Eemil Käyräkoski ovat yhteisesti saaneet lainhuudon Myllytontti-nimiseen 0,0003 osa- ja 0,0002 manttaalilukuiseen tilaan RN:o 6:154 lohkaistu Myllymäki-nimisestä RN:olla 6:16 merkitystä osuudesta Käyrän perintötaloa No 6, Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylässä, siten että toukokuun 2. päivänä 1932 toimitetun perinnönjaon mukaan helmikuun 13. päivänä 1932 kuolleen miehensä ja isänsä talollisen Tuomas Valentin Rahkolan jälkeen yllämainitut perilliset: leski Sandra Maria Rahkola, Helmi Sofia Ketonen, Eero Eemil Rahkola, Aili Olga Tuuri, Aune Veera Rahkola ja sittemmin kuollut Toini Maria Rahkola saaneet perintönä osuuden yllämainittuun tilaan; syyskuun 3. päivänä 1949 laaditun perunkirjoituskirjan mukaan  kesäkuun 6. päivänä 1948 kuolleen äitinsä mainitun Toini Maria Rahkolan jälkeen hänen poikansa Hannu Olavi Rahkola ja Markku Matti Rahkola saaneet osuuden puheenaolevaan tilaan; kahden marraskuun 9. päivänä 1943 laaditun perunkirjoituskirjan ja perinnönjakokirjan mukaan talollisen Aapeli Eemil Käyräkosken perilliset: leski Anna Maria Käyräkoski ja pojat Mauno Matti Käyräkoski ja Veikko Eemil Käyräkoski saaneet osuuden Myllytontin tilaan toukokuun 18. päivänä kuolleen miehensä ja isänsä Aapeli Eemil Käyräkosken ja syyskuun 2. päivänä 1942 kuolleen tyttärensä ja sisarensa Kerttu Sofia Käyräkosken jälkeen; sekä talollisen Vilho Jaakko Käyräkosken perilliset: leski Helvi Eriika Koski, sisar Sandra Maria Rahkola ja velivainajan Aapeli Eemil Käyräkosken pojat Mauno Matti Käyräkoski ja Veikko Eemil Käyräkoski ovat saaneet joulukuun 19. päivänä 1951 toimitetun ositus- ja perinnönjakokirjan mukaan osuuden huudatettavaan tilaan helmikuun 15. päivänä 1951 kuolleen miehensä, veljensä ja setänsä Vilho Jaakko Käyräkosken jälkeen; edellä mainitut talolliset Tuomas Valentin Rahkola, Aapeli Eemil Käyräkoski ja Vilho Jaakko Käyräkoski olivat yhdessä ostaneet helmikuun 22. päivänä 1920 tehdyllä kauppakirjalla sanottuun Myllytontti-nimiseen tilaan kuuluvan maan yhteisellä 25 500 markan kauppahinnalla, jota hintaa oikeuden arvioinnin mukaan on korotettava 1 200 markalla, ynnä muita ehtoja vastaan apeltaan ja isältään talolliselta Matti Käyräkoskelta, ja sanottu maa sitten on kantatilasta laillisesti eroitettu ja eri tilana maarekisteriin merkitty.

Ison Kaivonevan puukaupat 1897 ja 1902

Sahaan saatiin puutavaraa Käyrän ulkopuoleltakin. Harjankylän ja Aronkylän talolliset olivat saaneet isojaossa ulkometsäsarkoja mm. Päntäneeltä Pentilän ja Käyrän naapurustosta, koska pitäjän pohjoisosan taloille ei katsottu paikallisten metsien riittävän. Ehkä pitkä etäisyys johti siihen, että ulkometsäsarkoja tai niiden määräaikaisia hakkuuoikeuksia myytiin melko usein.

29.6.1897 allekirjoitettiin kauppakirja, jolla Harjankylän Marttilan talolliset myivät yhteisesti pois taloonsa kuuluvan ulkometsäpalstan hakkuuoikeuden Isosta Kaivonevasta alkaen etelään päin. Kauppasumma oli 1600 markkaa, joka kuitattiin velkakirjoja vastaan. Myyjän puolesta allekirjoittajina toimivat Iisakki Yli-Marttila, Otto Marttila, Juho Äijö ja Juho Luoma-Marttila. Samaa kauppakirjaa täydennettiin 19.12.1902 J. A. Ikkelän osuudella Marttilankylän ulkometsäpalstasta. Sen kauppahinnan 800 markkaa Matti Käyrä maksoi paikalla. Kauppakirjassa oli ehto, että ”varaksi vastaisellen metsän kasvullen velvoitamme ostajan jättämään hakkaamatta sarallen männyt ja kuuset kaikki joiden läpimitta mitattuna yhden metrin korkeudelta on alle kolme tuumaa”.

15.7.1903 Matti Käyrä otti Antti Tarkan kolmanneksi osapuoleksi puukauppaan. ”Tämän kautta myyn minä Talokas Matti Käyrä Antti Tarkalle omistamastani Marttilan metsästä kaikki mänty ja kuusipuut, jotka täyttävät metrin korkeurelta maasta mitaten 3 tuumaa ja sitä suuremmat nimittäin siihen suuruutehen jotka täyttävät seitsemän kyynärän korkeurelta 7 suomen tuumaa. Korkeusmitas jätetään kannon varalle 6 tuumaa maan tasangosta katsoen. Kauppaa koskeva metsä rajoittuu seuraavasti. Eteläpuolella Uuron raja, lännen puolella Kohlun raja, pohjoisen puolella Kaivoneva sekä irän puolella Kuutin raja. Sekä hakkoo ja kasvatus aikaa saa ostaja vuoteen 1909 kesäkuun 29 päivään. Ostaja maksaa mainitusta metsästä 3450 markkaa josta 450 markkaa heti maksettuna kuitataan sekä 1000 markkaa kuukauren sisässä ja 1000 markkaa maaliskuussa 1904 ja loppusumma kesäkuus 190?.”

Vuonna 1908 Antti Tarkka ilmoitti hakkuun tulleen loppuun suoritetuksi ja luopui hakkuuoikeudestaan. Ilmeisesti Antti Tarkkakin pärjäsi kaupassa, koska osti 16.1.1909 vaimonsa Emilian kanssa Tuomas Ala-Käyrän tyttären Lyydia Marian perimän 5/192 manttaalin Laitalan, joka oli neljäsosa Tuomas Alakäyrän osuudesta Käyrän verotaloa. Laitalan kartanopaikaksi tuli Pajuluoman entinen torppa. Lyydia muutti Käyrästä puolisonsa Kaarle Konstantin eli Kalle Puskan Rintapuskasta perimään Alaseen.

Yli-Käyrän eli Koskisen jako perillisten kesken 1911–13

Edellä mainitut Käyrän perintötalon halkomisessa muodostuneet tilukset merkittiin maarekisteriin 27.9.1911. Matti Aapelinpoika ja Sofia Käyräkoski tekivät alla olevan välikirjan 20.12.1911 siirtääkseen talonosuutensa kolmelle lapselleen tasan ja pidättivät itselleen neljä erikseen määriteltyä maa-aluetta omistettaviksi palstatiloina: Uitin (Rno 6:15; pinta-ala 1,73 ha), Myllymäki (6:16; 3,56 ha), Koivuneva (6:17; 4,00 ha) ja Rahkaneva (6:18; 1,00 ha). Myllymäen maa-alasta 1,12 ha oli metsää, muuten ne muodostuivat viljelysmaasta. Uitin ja Myllymäki näkyvät jäljempänä olevassa kartassa.

Täten me allekirjoittaneet olemme tänään tehneet seuraavan sopimuksen.

1. Minä Matti Aapelinpoika Käyrä-Koski vaimoni Sofia Niilontyttären suostumuksella myyn omistamamme 5/24 manttaalisen Käyrä-Kosken talon Käyrän verotaloa No 6 Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylässä kahdelle pojalleni nimittäin Eemelille ja hänen vaimolleen Maria Matintyttärelle ja Wilho Jaakolle sekä vävylleni Lautamies Tuomas Malakianpoika Rahkolalle ja hänen vaimollensa Maria Matintyttärelle heille kullekin erikseen tehdyissä kauppakirjoissa mainitulla kauppahinnalla sekä seuraavilla ehdoilla.
2. Myyjä pidättää itselleen kaupassa
a) Käyrän koskessa olevan mylly- ja sahalaitoksen tontteineen tietä ja jokea myöten.
b) Joen etelän puolella entisen Myllymäen torpan pellot ja niiden vierellistä maata niin että koko sitä aluetta tulee rajoittamaan pohjoisen puolella joki, idän puolella Pentilän talon maa, lännen puolella Käyrän torpille vievä tie ja etelän puolella Tilda Alakäyrän talon maa, sekä tällä palstalla olevat Myllymäen torpan huoneet lukuunottamatta niitä, joista jälempänä mainitaan.

Asuttua kytöä 4 ha (Koivuneva) ja keidasta 1 ha (Rahkaneva)

c) Kytömaapalstalta Ollilan kydön vierestä Pentilän ja Kaarlelan rajoja myöten vanhaa asuttua kytöä neljä (4) hehtaarin alan ja asumatointa kytömaata eli keidasta yhden (1) hehtaarin alan (kuva vieressä).
d) Uittimen koskeen myllynpaikan ja siihen tonttimaan, jolla tulee olemaan rajoina Kaarlelan tie 75 metrin pituudelta joesta mitattuna ja siitä raja vedetään suoraan tarriniemeen pohjoisen puoliseen joen mutkaan, sekä sille varalle, jos siihen tulee mylly rakennettavaksi pidätetään ilman ylempänä olevien rantain omistajille tulevaa korvausta oikeus nostaa vettä 1,25 metriä, lukien alimmasta vesipinnasta ennen veden padotusta.
Tässä edellä a, b, c ja d kohdissa maat saa laillisesti eroittaa lohkomalla tahi palstoittamalla itsenäiseksi tilaksi, vähentäen yhtä paljon kunkin ostajan talon osuutta. Niinikään pidättää myyjä itselleen kaupassa talon riihirakennukset ja talon kartanolla Potkottehen tuvan ja tien vieru liiverirakennuksen, Kiviharjun tuvan ja kaikki edellä nimitetyille maille sattuvat niittuladot sekä kaikki hakatut ja hakattavat litviiki metsän puut kuin myöskin lannan ja kotiin ajetut rakennusaine- ja polttopuut.
3. Ostajat saavat kaupassa
a) Eemeli ja Maria Käyrä-Koski tulevat saamaan 1/3 osan eli 5/72 osaa manttaalia Käyrä-Kosken taloa ja tähän talo-osaan tulee kuulumaan etupäässä seuraavat maat, nimittäin päätalon kartanotontti ja sen vierelliset maat joesta ja myllytiestä alkaen Ketolan ja Uudenkäyrän rajoja myöten maantiehen saakka ja maantien pohjoisen puolelta maantietä Uudenkäyrän ja Rahkolan rajoja myöten kulmavainioon saakka, sisältyen tähän Rahkolan ja Uudenkäyrän rajalla oleva asumatoin maa. Jokirannassa olevasta rapa palstasta tulee kolmasosa ja mitä lisää tarvitaan se otetaan toiselta puolelta jokea. Kytömaa palsta tulee tälle osalle Puskan rajalta. Päätalon kartano paitsi mitä edellä on pois jätetty tulee kuulumaan tälle talo-osalle.
b) Tuomas ja Maria Rahkola saavat samoin 1/3 osan eli eli 5/72 osaa manttaalia Käyrä-Kosken taloa ja tähän talo-osaan tulee kuulumaan etupäässä seuraavat maat, nimittäin: peltoa rintavainion ja Koskisen vainion sekä näiden vainioiden luoteiselta sivulta asumatointa maata niin että tätä koko aluetta rajoittaa Ketolakäyrän raja kulmapyykkien no 5 ja 6 välillä ja maantie sekä maantiestä kulmapyykkien no 2 ja 3 kautta suoraan jokeen saakka vedettävä linja sekä yhdellä sivulla joki ja maantien itäisellä puolella oleva niin kutsuttu kulmavainio kaikki maantietä, tienvieruvainiota ja Rahkolan rajaa myöten, sisältyen tähän myöskin se mitä Ollilan talon osuudella on samalla puolella maantien peltoa. Mutapalstasta tulee kolmasosa ja mitä näiden lisäksi tarvitaan, tulee otettavaksi toiselta puolelta jokea. Tähän talo-osaan tulee kaupassa seuraavat huoneet, nimittäin: Palonevan torpankartano paitsi yksi luhtalato jää pois, Kivimäen torpan tuvan kehä sekä Myllymäen torpan liiverirakennus.
c) Wilho Jaakko Käyrä-Koski saa samoin 1/3 osan eli 5/72 osaa manttaalia Käyrä-Kosken taloa ja tulee tähän talo-osaan etupäässä kaikki se maa mitä on Kaarlelan tien pohjoispuolella ja sanotun tien etelän puolelta, maantietä ja edellä mainittua Tuomas Rahkolan rajaa myöten jokeen saakka sekä mutapalstasta kolmasosa ja mitä näiden lisäksi tarvitaan, se otetaan toiselta puolelta jokea. Tähän talo-osuuteen tulee Ollilan talon kartano riihirakennuksineen.
4. Jonka osuudelle tulee jaossa Perkiön luhta, sen tulee ottaa Kytömaa palstalta osansa palstan itäiseltä sivulta.
5. Tilusvaihtoon olemme sopineet sillä tavoin että minä Matti Käyrä-Koski luovutan omistamani Ollilan talon koko asuinpalstan Käyräkosken talolle ja sitä vastaan me Käyrä-Kosken talon ostajat ja omistajat annamme Ollilan talolle Käyrän torpille vievästä tiestä ja Haapaniemen tontista alkaen maata, sekä Korpiluhdan vainion että sen vierestä Korpiluhtaa jyvityksen mukaan vastaavan määrän maata. Ja saadaksemme asianomaisen vahvistuksen tälle tilusten vaihdolle suostumme yhteisellä kustannuksellamme anomaan maanmittarin määräämistä toimittamaan asianmukaisen pyykityksen vaihdetuille tiluksille.
6. Kaupassa on sovittu että Eemeli Käyrä-Koski veljelleen Wilho Jaakolle kuokittaa ja ojittaa pelloksi Ollilan viitaan kuuden (6) hehtaarin alan maata.
7. Ostajat saavat kohta osuuksiinsa kuuluvat maat haltuunsa ja ovat velvolliset osuutensa mukaan vastaamaan talon veroista ja rasituksista ensi vuoden alusta.
8. Ostajat ovat velvolliset paitsi kauppahintaa maksamaan meille myyjille eläkettä erityisen eläkekirjan mukaan.
9. Me myyjät pidätämme oikeuden asua talon huoneissa ilman asumaoikeutemme supistamista ensipäivään ensitulevaa Elokuuta.
10. Ostajat ovat velvolliset osuutensa mukaan maksamaan Torpparinleski Elisapet Juhontytär Palonevalle kuuluvan eläkkeen eläkekirjan mukaan Helmikuun 13. päivältä 1903; ja hänelle kuuluvan maidon antaa Eemeli Käyräkoski.
11. Riihimäki tulee talonomistajain yhteiseksi hiekanottopaikaksi ja siinä oleva tiilien kuivauslato samoin yhteiseksi.
12. Myyjille jäävän kytömaa palstan läpitse oleva tie on pysytettävä vapaana yhteisesti käytettäväksi.
13. Talon metsäpalstalla olevat pellot, peltomaat, niityt ja metsät ovat jaettavat kullenkin osuutensa mukaan.

Wahvistetaan Kauhajoella Joulukuun 20. päivänä 1911

Matti Käyrä-Koski Sofia Käyrä-Koski
       (nimim.)
Emil Käyräkoski Maria Käyräkoski
Tuomas Rahkola

Todistavat:
S. A. Kamila Edla Kuusisto
kirj. sama    (nimim.)

Samalla päiväyksellä (20.12.1911) varustettu kauppakirja tehtiin kuitenkin vain kahden vanhimman lapsen osalta: Eemil ja Maria Käyräkosken sekä Maria ja Tuomas Rahkolan kauppakirjat olivat samansisältöisiä. Alla Tuomas ja (Sandra) Maria Rahkolan versio.

Täten myymme me allekirjoittaneet vävyllemme Lautamies Tuomas Malakiaanpoika Rahkolalle ja hänen vaimolleen Maria Matintyttärelle omistamastamme 5/24 manttaalisesta Käyrä-Kosken talosta Käyrän verotaloa no 6 Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylässä kolmanneksen eli 5/72 manttaalia kahdentoistatuhannen (12000) Suomen markan kauppahinnalla, joka tässä maksetuksi kuitataan. Ostajat saavat heti talon haltuunsa.

Vahvistetaan Kauhajoella Joulukuun 20. päivänä 1911
Matti Käyrä-Koski Sofia Käyrä-Koski
         (merkki)
Tähän tyydyn. Paikka ja aika edellä mainitut.
Tuomas Rahkola Maria Rahkola

Todistavat: S. A. Kamila Edla Kuusisto
kirj. sama    (merkki)

Jäljelle jäänyt Ylikäyrän kolmannes (tilan nimi edelleen Koskinen), nuorimman pojan, vielä alaikäisen Vilho Käyräkosken osuus Myllymäen palstatilalla olevine rakennuksineen jäi toistaiseksi Matti Käyräkosken hallintaan ja tuli vasta 22.2.1920 Vilho Käyräkosken omistukseen. Kauppahinta kuitattiin maksetuksi siten, että ”ostajan velvollisuutena on vastata poikamme Matti Iivarin elättämisestä, hoitamisesta ja vaatetuksesta niin kauan kuin Matti Iivari elää. Ostajan tulee suorittaa meille sellaisen vuotuisen eläkkeen, kuin eläkekirja 20.12.1911 osoittaa”.

15.5.1912 anoi Matti Aapelinpoika Käyräkoski läänin kuvernööriltä määräystä maanmittarille jakamaan omistamansa 5/24 manttaalin suuruisen osuuden Käyrän verotaloa kolmeen yhtä suureen osaan. Määräys saapui toimitusmaanmittari K. Aug. Johanssonille 7.7.1912.

Käyräkoski

21.4.1913 maanmittari saapui Käyräkosken taloon, jossa toimituskokous pidettiin samana päivänä. Läsnä olivat hakijan lisäksi hänen poikansa Eemil Matinpoika Käyräkoski sekä vävy, lautamies Tuomas Malakianpoika Rahkola, jotka ilmoittivat 20.12.1911 tehtyjen kauppakirjain nojalla kumpikin omistavansa 1/3 eli 5/72 manttaalia kysymyksessä olevasta Koskisen talosta. Matti Käyräkoski ilmoitti, että hän on 1/3 talosta nimittänyt toiselle pojallensa, alaikäiselle Vilho Matinpojalle, jonka etuja hän holhoojana valvoo tässä toimituksessa. Vieraina miehinä paikalle oli saapunut poliisikonstaapeli S. A. Kamila ja työmies Hiskias Mattila. Asianosaiset ottivat taloillensa seuraavat nimet ja litterat: Talolleen Eemil Matinpoika otti nimen Käyräkoski (Litt 6:8), Vilho Matinpoika nimen Koskinen (Litt 6:9) ja Tuomas Malakianpoika nimen Riihimäki (Litt 6:10). Maarekisteriin uudet tilat merkittiin 9.9.1914 numeroilla 6:21-23. Välikirjassa mainitut Matti Käyräkosken itselleen pidättämät palstatiloiksi erotettavat alueet on läsnä ollut maanmittari jo syksyllä 1912 erottanut. Välikirjan 5. kohdassa mainittu tilusvaihto Koskisen ja Ollilan osuuksien välillä päätettiin toimittaa tässä samassa tilaisuudessa ja se saatiin valmiiksi 25.4.1913. 

Riihimäki

3.7.1913 loppukokouksessa todettiin tilajaon ja tilusvaihdon pyykityksen tulleen tehdyksi 25.-26.4.1913. Samalla todettiin, että vanhoista metsäpalstassa sijaitsevista torpan pelloista, jotka ovat joutuneet Eemeli Käyräkosken ja Vilho Koskisen rajain sisälle, he maksavat Tuomas Malakiaanpojalle, joka torpanmaita ei ole saanut, 150 markkaa hehtaarilta. Eemelin osuus oli 1,38 ja Vilhon 1,13 hehtaaria. Voimassa olevista torpista kukin vastaa itse. Kohtalan ja Kivimäen torpat sijoittuvat sekä Vilho Matinpojan että Tuomas Rahkolan talojen alueelle. Ne päätettiin jakaa siten että Vilho vastaa Kohtalasta ja Tuomas Kivimäestä. Koska taloilla oli erilaiset rasitukset torpista, päättivät asianosaiset rahalla korvata toisillensa nämä eroavaisuudet.

Koskinen

Oheiset kuvat (Käyräkoski, Riihimäki, Koskinen) on julkaistu kirjassa Suomen Maatilat (1933). Käyräkoskea lukuun ottamatta talot tunnettiin muilla kuin maarekisterinimillä. Riihimäki oli Riihimäki-Rahkola tai yleensä pelkkä Rahkola isännän nimen mukaan. Koskinen tunnettiin Myllymäkenä paikalla aiemmin olleen vanhan torpan nimeä mukaillen.

Talon jaon yhteydessä suoritettiin tilusvaihto, jossa Ollilan kotipalsta vaihdettiin vastaavaan maa-alaan toisaalla Käyrän tilaa. Matti ja Sofia Käyräkoski olivat 20.11.1909 ostaneet Ollilan (6:5) Harju-Heikkilään muuttavalta Ala-Käyrän vävyltä Jaakko Ollilalta ja tämän vaimolta Josefiinalta, jonka perintöosuus Ollila oli. Jakaessaan vanhan Yli-Käyrän kolmelle lapselleen välikirjalla 1911, Matti Aapelinpoika halusi Ollilan alueen liitettäväksi Käyrän halkomisessa syntyneeseen Ollilaa sivuavaan Koskiseen (6:1). Matti Käyrä ehdotti jo Käyrän halkomisen aikana lokakuussa 1907 Ollilan omistajalle Jaakko Ollilalle kotopalstan vaihtoa, jossa Matti Käyrä antaisi Ollilan tilalle alueen omistamansa Myllymäen torpan ympäriltä. Se ei Jaakolle käynyt.

Tilusvaihdon myötä Käyrän ”pohjoiskärki” saatiin osaksi Koskisen tilaa. Vanha Ollilan (6:5) kotopalsta ”siirrettiin” tilusvaihdon myötä Rahkolan rajalta vanhan Korpiluhdan alueelle. Alkuperäisen Ollilan raja näkyy oheisessa kartassa ylinnä vinosti numeron 6 poikki alaspäin yhtyen punaisella viivalla piirrettyyn uuteen rajaan palstojen 6:9 ja 6:10 (Koskinen ja Riihimäki välillä) välillä. Vanhan Ollilan torpan kartanotontti näkyy sen alueella vanhan Puskaan kääntyvän tien risteyksessä. Ollilan noin 60 hehtaarin metsäpalsta ja 10 hehtaarin niittyalue, ns. Koivukorven palsta, jäivät ennalleen. ”Uuden Ollilan” kotipalstan eteläsivulla näkyy punertava Kohtalan torpan tontti. Tilusvaihto pyykitettiin huhtikuussa 1913, mutta vajaa seitsemän vuotta myöhemmin tilukset sekoitettiin uudelleen.

Konstantin Pentilältä ei Kankalo unohtunut

Kuten Pentilä-blogin Rajalan torppaa käsittelevässä osassa kävi ilmi, kiista Kankalosta ponnahti esiin vielä 34 vuotta talokaupan jälkeen. Alla yhteenveto Kauhajoen syyskäräjien istunnosta 25.9.1917.

Lautamies Tuomas Rahkolan poistuttua esteellisenä lautakunnasta, otti kihlakunnanoikeus käsiteltäväksi saatavaa koskevan asian, jossa ovat kantajina eläkemies Konstantin Samelinpoika Pentilä ja eläkevaimo Katariina Keski-Pentilä sekä talokkaat Jaakko ja Iisakki Eemeli Iisakinpojat Keski-Pentilä. ja vastaajana talokas Matti Aapelinpoika Käyräkoski ja johon asiaan oli kuultaviksi haastettu talokkaat Kristian ja Konstu Konstantininpojat Pentilä ja saapuville tulivat kantajat Konstantin Pentilä ja Jaakko Keski-Pentilä kumpikin itse, viimemainittu myös Iisakki Eemeli ja Katariina Keski-Pentilän puolesta, sekä vastaaja asioitsija Akseli Prosin ja kuultaviksi haastetut asioitsija Jaakko Kulmalan kautta. Kantajat jättivät näin kuuluvan kirjallisen kanteen (viereinen kuva):

Kun vuonna 1883 huhtikuun 16. päivänä tehdyn talon vaihtokirjan mukaan vastaaja Matti Aapelinpoika Käyrä-Koski luovutti 8/27 manttalisen Pentilän talon no 5 Päntäneen kylässä talollisille Iisakki Samelinpoika Käyrälle ja hänen vaimolleen Kaisa Iisakintyttärelle sekä Aleksanteri Samelinpoika Käyrälle ja tämän vaimolle Serafia Matintyttärelle, niin tässä vaihtokaupassa sai Matti Käyrä-Koski välisuorituksena Pentilän taloon kuuluvan Kankalon ulkometsäpalstan ikuisiksi ajoiksi, mutta suostui hän kuitenkin maksamaan Pentilän talon omistajille tuolla ulkometsäpalstalla sijaitsevasta Rajalan torpasta vuokraa 50 vuotena á 25 markkaa 65 penniä vuosittain. Nyt kuitenkin vastaaja on jättänyt tuon maksun suorittamatta vuosilta 1913–1916, niin pyydämme nyt, että oikeus velvoittaisi vastaaja Matti Käyrä-Kosken suorittamaan meille nuo maksurästit neljältä vuodelta, yhteensä 106 markkaa 60 penniä korkoineen viisi sadalta vuodessa tästä päivästä siksi, kunnes maksu tapahtuu sekä korvaamaan oikeudenkäyntikulumme.

Selitykseksi vielä pyydämme mainita, että kantajat Jaakko ja Eemeli Keski-Pentilät omistavat yhteensä toista puolta ja kantaja Konstantin Pentilän pojat Kristian ja Konstantin Pentilät omistavat yhteensä toista puolta tuosta yllä mainitusta 8/27 manttalista; ja että silloin kun minä Konstantin Pentilä luovutin talon pojilleni niin pidätin minä itselleni oikeuden kantaa Matti Käyräkoskelta tulevan puheena olevan vuokramaksun.

Kauhajoella syyskuun 25 pnä 1917.Konstantin Pentilä    Jaakko Keski-Pentilä    Eemeli Keski-Pentilä

Kanteesta kuultuna myönsi asiamies Prosi kauppaa tehtäessä kyllä niin sovitun, kun kantajat olivat kertoneet, kuitenkin niin että puheena oleva ulkometsäpalsta tulisi erotettavaksi itsenäiseksi tilaksi, jolloin vuokran maksaminenkin lakkaisi. Tämä erottaminen olikin tapahtunut vuonna 1908, kuten nähtiin Waasan läänin Kuvernöörin päätöksistä syyskuun 23. ja lokakuun 17. päiviltä 1908, jotka olivat jätetyt oikeuteen näissä käräjissä tehdyn lainhuudatuspöytäkirjan 12§:n kohdalla ja joihin asiamies nyt viittasi. Koskei vuokran maksaminen siis tämän jälkeen enää voinut tulla kysymykseen eikä Konstantin Pentilällä, joka ei omistanut mitään osaa talosta, ollut kannevaltaa asiassa, pyysi asiamies kannetta kumottavaksi ja päämiehelleen kuluja, jättäen sen ohessa kuusi verokuittia, osoittaakseen että lohkotilat olivat itse suorittaneet veronsa.

Kuultaviksi haastettujen puolesta selitti asiamies Kulmala, että he olivat isälleen, kantaja Konstantin Pentilälle luovuttaneet puheena olevan vuokran kanto-oikeuden. Kantajat jättivät nyt kauppakirjan, viitaten siinä olevaan, puheenalaista vuokraa koskevaan kohtaan ja uudistivat kanteen; ollen sanottu kauppakirja näin kuuluva:

Tämän kautta minä Matti Aapelinpoika Pentilä ynnä vaimoni suostumuksella pois annan ja luovutan Talolliselle Iisakki Samelinpoika Yli-Käyrälle ynnä vaimollensa Kaija Iisakintyttärelle ja Aleksander Samelinpoika Yli-Käyrälle ynnä vaimollensa Serafia Matintyttärelle minun omistamani Pentilän perintötalon sekä isä ja äitivainaani jälkeen minulle perinnöksi langenneen osan että veljiltäni Tuomaalta ja Jaakolta, sisareltani Heta Sofiialta ja äitipuoleltani Kristiina Juhontytär Pentilältä ostamani osat, jotka tekevät yhteensä 8/27 osaa manttalia no 5 Päntänän kylässä Kauhajoen pitäjässä kahdentoistatuhannen (12000) markan arvosta suomen rahassa, vaihtokaupalla sillä tavalla että yllä nimitetyt Yli-Käyrän talolliset antavat ja luovuttavat minulle heiltä tasan omistetut Ylikäyrän perintötalot yhteensä 5/24 osaa manttalia no 6 Päntänän kylässä Kauhajoen pitäjässä kahdeksantuhannen (8000) markan arvosta, ja välirahan edestä tulee minulle jäämään ikuisiksi ajoiksi Pentilän talohin nyt kuuluva Kankalon maassa oleva ulkomettä sarka tuhannen (1000) markan arvosta, jolla saraalla olevan Rajalan torpan edestä otan minä maksaakseni Pentilän taloohin 26 markkaa 65 penniä vuosittain tästä aijasta lukien 50:nä vuotena. Ja Pentilän kotomettä saraalta saan minä välirahan lisäksi puita viljellä kolmen tuhannen (3000) markan arvosta tänä päivänä tehdyn erinäisen välikirjan mukaan. Nämä Yli-Käyrän talolliset saavat muuttaa Pentilän taloohin tämän kuun 30. päivänä ja silloin saavat he haltuunsa ainaiseksi kaikki muut siinä olevat huoneet paitsi mitä tässä edespäin nimitetään ja kotosaraalla olevan maan ja torpat mitä siihen nyt kuuluu, eli vastedes saada saattaa; mutta huoneet 1 aitta, 1 takaliiveri, 1 maitohuones ja tiilihuoneet Pentilästä ja 1 pieni tupa Kanervalasta ne minä pidätän itselleni. Nämät Pentilän talon uudet asujamet velvoitetaan myöskin tulevan Lokakuun 1stä päivästä alkain maksamaan eläkkeen Kristiina Juhontytär Toivakalle eläkekirjain mukaan tehty Marraskuun 24 päivänä 1876 ja viime Tammikuun 17 päivänä, sekä kaikki muut talon ulosteot.

Tämän kaupan päälle mitä se koskee alaikäisen kiintiän myyntiä, olen minä velvollinen pyytämään oikeuden lupaa ja lain vahvistusta, jos oikeus sen myödyttää, mutta muiden osain päälle hakekoot uudet asukkaat laillistamista sekä kaikki karttain ja kirjain lunastus on heidän suoritettava.

Wakuutetaan Kauhajoella Huhtikuun 16 päivänä 1883 jne...

Vastaajan asiamies huomautti, että vuokrasta sovittiin, koska kaupanteon aikana ei lohkominen ollut suunnitelmissa. Lohkomisen toteuduttua oli tilanne toisenlainen.

Asianomaiset saivat poistua, kunnes Oikeudessa oli tehty seuraava päätös:

Kihlakunnanoikeus on tämän asian tutkinut ja katsoo, että kauppakirjassa huhtikuun 16.päivältä 1883 tehty sopimus Rajalan torpasta suoritettavasta vuosimaksusta on yhä edelleenkin vastaajaa sitova, minkä vuoksi ja koska kantaja Konstantin Pentilän pojat ovat ilmoittaneet luovuttaneensa tuon maksun kanto-oikeuden isälleen, Oikeus harkitsee lailliseksi velvoittaa vastaajan, kuittia vastaan, kantajille maksamaan vaaditut 106 markkaa 60 penniä, niille juoksevina viiden sadanneksen vuotuisine korkoineen, luettuna tästä päivästä siihen asti kun täysi maksu tapahtuu, sekä korvaamaan kantajain kulut asiassa yhteensä 30 markalla. Julistettiin, jolloin vastaajan asiamies maksoi vetorahan 5:76, määräpäivä: lauantai ensitulevan marraskuun 24. päivänä, ennen kello kahtatoista (XII) päivällä. 

Valitus Vaasan Hovioikeuteen näyttää jääneen tekemättä, koska sitä ei ole 1917–18 päätöstaltioissa. Matti Käyräkosken perunkirjassa 1924 on velkana Jaakko ja Emil Pentilälle torpanvuokra 66,62 markkaa.

Ollilan myynti ja pesän ositus

Kauppakirja Ollilan myynnistä 1920 (VMA)

22.2.1920 Matti ja Sofia Käyräkoski myivät koko Ollilan. Ollila jaettiin kahteen osaan. Vilho Käyräkoski osti edellä mainitun ”uuden Ollilan” koko 15,55 hehtaarin kotipalstan, joka sai nimekseen Peltomaa (6:36). Vaihtokaupassa myyjät saivat Vilholta ”vanhan Ollilan” alueelta lännessä jokeen ja etelässä Riihimäkeen rajoittuvan, Vaihdosmaaksi ristityn lohkotilan, joka on alla olevassa kartassa rajattu punaisella katkoviivalla. Loppuosa Ollilasta (70 ha Ollila 6:37, lähinnä metsää) myytiin em. päivämäärällä Hilda Kuuselan (Metsä-Pentilä, kauppakirjan kopio vieressä) lapsille 3000 markalla. Kauppaan kuului myös Koskisen tilan maalle Ollilan viitaan rakennetut huoneet, mikä tarkoittanee myöhemmin Metsä-Pentilänä tunnettua taloa, joka rakennettiin vuoden 1917 paikkeilla. Ollilan kauppahintaa Matti ja Sofia Käyräkosken perilliset pitivät alhaisena, kun asiaa puitiin Rajalan tilaa koskevassa oikeudenkäynnissä vuosina 1924–25. Ollilan ja Vaihdosmaan jakotoimitus tapahtui 11.4.1922 Kaarlelan talossa. Paikalla olivat Matti ja Vilho Käyräkosken ohella todistajina Herman ja Yrjö Kokko.

Vaihdosmaa ja Uitin

Kauhajoen kihlakunnanoikeus julisti Sofia Käyräkosken vaatimuksesta Matti ja Sofia Käyräkosken avioliiton puretuksi päätöksellään 19.7.1922. Matti Käyräkoski valitti päätöksestä Vaasan hovioikeuteen, joka vahvisti kihlakunnanoikeuden päätöksen 14.11.1922. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli myönsi erokirjan 27.1.1923. Piispa myönsi kihla- ja avioerot vuoteen 1930 asti. Matti ja Sofia Käyräkoski toimittivat pesän osituksen keskenään kaikesta omaisuudestaan 22.11.1922. Pääosa omaisuudesta, vanha Yli-Käyrän talo, oli jaettu jo vuonna 1911 välikirjalla kolmelle lapselle. Jäljellä oleva yhteinen omaisuus, josta pääosan muodostivat kolme Kankalon tilaa (Karhula, Hirvimaa ja Rajala, jotka on käsitelty Pentilän yhteydessä) ja Koskisesta erotetut palstamaat, luetteloitiin ja jaettiin tasan 21.11.1922. Uskottuina miehinä toimivat J. K. Lapikisto ja Matti Ritola.

Kankalon Rajala meni jaossa Matti Käyräkoskelle, Hirvimaa ja Karhula Sofia Käyräkoskelle. Palstatilat ja irtain omaisuus jaettiin tasan kahteen osaan. Palstatilat mainitaan vuoden 1911 jakokirjassa lukuun ottamatta Haaparantaa, jonka Matti Käyräkoski oli ostanut Antti Tarkalta 22.10.1912. Se lohkaistiin Laitalasta (6:6) jo marraskuun jakotoimituksessa ja näkyy Ala-Käyrän Laitalaa koskevassa kartassa. 

Koivunevan ja Rahkanevan palstat

Muut palstat ovat Uitin, Myllymäki, Koivuneva ja Rahkaneva. Uitin näkyy yllä olevassa Vaihdosmaa-kartassa ja Myllymäki mm. kappaleen Yli-Käyrän eli Koskisen jako perillisten kesken alla olevissa kartoissa. Uitin sijaitsee vanhan Kaarlelan tiesillan, Uittimen sillaksikin kutsutun, vieressä. Myllymäki on nimensä mukaisesti Myllymäen taloa ympäröivä kotipalsta. Koivuneva ja Rahkaneva näkyvät viereisessä kartassa.

1,73 ha Uitin (6:15) jaettiin erottamistoimituksessa kahtia 1925. Uitin-nimen säilyttänyt puolikas (6:51) jäi Hilda Kuuselan lapsille ja toinen puoli, nimeltään Tarrinpää (6:52), Sofia Käyräkoskelle. Metsä-Pentilät myivät Uittimen 15.12.1935 Eino Salomon Koskelle, joka myi sen Martti ja Aili Tuurille 31.1.1937. Uitin palasi Metsä-Pentilään 10.4.1951, jolloin Eino Metsä-Pentilä osti sen Tuureilta. Myös Tarrinpää löysi tiensä Metsä-Pentilään, kun Tarrinpään äidiltään perineet Vilho ja Matti Iivari Käyräkoski myivät sen 9.4.1948 Toivo Metsä-Pentilälle. Koivunevan 4,00 hehtaarin palstatila jaettiin myös kahtia vuonna 1925 Sofia Käyräkosken ja Hilda Kuuselan lasten kesken, uudet kahden hehtaarin palstatilat saivat nimet Koivuneva (Kuuselat, 6:53) ja Raippakytö (Sofia Käyräkoski, 6:54). Metsä-Pentilöiksi muuttuneet Kuuselat möivät omistamansa Koivunevan Juho Viljami ja Hilja Saima Ala-Kyynylle 9.4.1935. Myös Rahkanevan palstatila jaettiin kahteen yhtä suureen osaan edellä mainittujen osapuolten kesken jako-osien saadessa nimet Kontokeidas ja Rahkaneva. Sen sijaan Myllymäen palstatila jäi jaon ulkopuolelle, se kuului Vilho Käyräkosken vuonna 1920 saamaan talonosaan lukuun ottamatta joen pohjoispuolella olevaa ns. myllytonttia. Haaparanta (6:11) päätyi myös leski Sofia Käyräkoskelle ja Metsä-Pentilän lapsille, jotka myivät omistuksensa Eemil ja Hilma Rintamaalle 1926.

Matti Käyräkosken jälkeen

Matti Käyräkoski kuoli 66 vuoden iässä vatsasyöpään 1.12.1923 ja haudattiin Kauhajoen Vuorenmaan hautausmaalle (hautakivi kuvassa oikealla). Hän asui kuollessaan entiseen Ollilaan rakennetussa Metsä-Pentilän talossa, jossa perunkirjoituskin tapahtui 20.1.1924. Matti Käyräkoski jätti 12.6.1923 päivätyllä kirjallisella testamentilla kaiken omistamansa kiinteän ja irtaimen omaisuuden Hilda Kuuselan lapsille (Arvo Eino, Lempi Maria, Toivo Johannes, Tauno Olavi ja Vieno Lemmitty), jotka olivat myös hänen lapsiaan. Hilda Kuuselan ja lasten sukunimeksi tuli virallisesti Metsä-Pentilä 29.12.1927. Tuolloin Hilda Kuuselan tittelinä oli talollisen leski. Sofia Niilontytär Käyräkoski kuoli 27.3.1935. Hänelle em. osituksessa jäänyt omaisuus jaettiin lastensa kesken.

21.6.1929 Metsä-Pentilän sisarukset myivät 70 hehtaarin Ollilasta erotetun 2,52 hehtaarin Kivimaa-nimisen tilan (6:74) ns. Koivukorven palstalta Eeli ja Julia Kantokoskelle. Ollilan pinta-alasta lähes 60 hehtaaria oli metsää. 17.5.1937 Toivo Metsä-Pentilä lunasti puolet Ollilasta sisaruksiltaan ja Metsä-Pentilät myivät Ollilan toisen puolikkaan Samuel ja Emma Ala-Keturille. Samuel Ala-Keturi kuoli pian kaupan jälkeen, (13.10.1937). Hänen poikansa Jaakko Anni-vaimoineen lunasti Ollilan osuuden kuolinpesältä. Tästä Ollilan puolikkaasta tuli Rajamäki (6:89).

Vaihdosmaa jaettiin Matti ja Sofia Käyräkosken kesken tasan osituksessa. Sofian osa Vaihdosmaata siirtyi myöhemmin tasan lasten Sandra Maria ja Eemil kesken. Toinen puolikas oli siirtynyt Metsä-Pentilän sisaruksille Matti Käyräkosken testamentin kautta. 9.5.1937 Sandra Maria ja Eemil jättivät itselleen tasaosuuksin kolmen hehtaarin peltoalan Riihimäen talon, Kaarlelan tien ja yleisen maantien väliseltä alueelta. Alue näkyy yllä olevassa kartassa katkoviivan ja Kaarlelan tien välisenä alueena. Eemil Käyräkosken osuus tuli Kaarlelan tien vierestä ja Maria Rahkolan osuus Riihimäen talon rajalta. Metsä-Pentilän sisarukset saivat loput 18,5 ha, joka tuli Toivo Metsä-Pentilän haltuun viikkoa myöhemmin, 17.5.1937, hänen lunastettuaan sisarustensa osuudet itselleen. Toivo Metsä-Pentilä avioitui 27.11.1937 isojokisen Emmi Ala-Kortteen kanssa.

Alla olevaan vuoden 1932 karttapohjaan on rajattu punaviivalla Matti ja Sofia Käyrän lapsilleen vuoden 1913 "kolmijaossa" jakamia alueita. Tilojen numerot ovat torppien ja muiden palstojen lohkomisten myötä muuttuneet. Eemil Käyräkosken tilan osat on merkitty numerolla 6:45, Vilho Käyräkosken 6:79 ja Tuomas Rahkola 6:23. Ollilan "palautus" vuonna 1920 Vaihdosmaan nimellä (6:38) korvautui Vilho Käyräkoskelle Peltomaa-nimisellä palstalla (6:36) ns. Korpiluhdan alueella. Kartassa näkyvät myös yllä mainitut palstatilat Uitin, Rahkaneva ja Koivuneva kahtia jaettuina.

Yli-Käyrän jaossa syntyneiden Käyräkosken (6:45), Riihimäen (6:23) ja Koskisen (6:79) tiluksia piirrettynä v. 1932 karttapohjalle (MMH).
Peltomaa 6:36, ja siitä lohkotut 6:97,98,99,100

Kartassa näkyy entisiä torppia, joiden asukkaat olivat lunastaneet vuokratilansa omaksi. Torpparisopimusten uusinnat määräaikojen umpeutuessa ja sukupolvien vaihtuessa alkoivat olla epäselviä, niinpä häädöt lisääntyivät erityisesti vuosisadan vaihteessa, kunnes vuoden 1909 maanvuokra-asetus kielsi ne.

Noin 15 hehtaarin Peltomaasta (6:36) Vilho Käyräkoski myi neljä noin yhden hehtaarin peltopalstaa vuonna 1940 seuraaville tilallisille: Eino Alaharju (6:97), Eino ja Saimi Törmä (6:98), Erland ja Hilda Nurmela (6:99) ja Iida Kohtala (6:100). Palokorpraali Eino Alaharju asui vielä tuolloin Huopalahdessa, asiamiehenä Kauhajoella hänellä oli lankonsa Eino Törmä. Tilat pyykitettiin vasta sodan jälkeen kesällä 1946. Edellä mainittujen kanssa samaan aikaan lainhuutoa v. 1947 hakivat Iivari ja Vieno Rajala, jotka olivat ostaneet 2,19 hehtaarin maa-alueen (6:93) Paukonkylän rajalta Vilho Käyräkosken Koskisesta v. 1945. Paukonkylän Rajala, Iivarin lapsuuden koti, on rajanaapurina idässä. Pohjoinen naapuri on yllä olevassa kartassa näkyvä Lakso.

Käyräkoski

1898 palon jälkeen rakennettu Käyräkoski
(kuva Kauhajoen museo/ Helga
Käyräkoski).

Vuoden 1920 henkikirjojen mukaan Käyräkoskella asui vuonna viisi henkeä: vanhemmat ja kolme lasta. Eemil Käyräkoski kuoli 53-vuotiaana keväällä 1937. Eemil ja Anna Maria Käyräkosken jälkeen Käyräkosken talon isännyys siirtyi heidän pojalleen Veikko Käyräkoskelle. Veikko ja Helga Käyräkoski (o.s. Viertola) saivat Käyräkosken tilan omistukseensa 23.1.1945. Käyräkosken ja Riihimäki-Rahkolan leskiemännät jakoivat hallussaan olleet perintöosansa nuoremmalle polvelle sodan päättymisvuonna 1945.

Hauta Kauhajoen Vuorenmaalla

Aapeli Eemil Matinpoika Käyräkoski, s. 25.2.1884 Kauhajoki, k. 18.5.1937 Kauhajoki.

Puoliso: 28.2.1911 Ilmajoki Anna Maria (Maiju) Matintytär Ilkka, s. 25.7.1885 Ilmajoki, k. 28.6.1955 Kauhajoki.

Lapset:

1.  Mauno Matti s. 29.10.1911 Kauhajoki, k. 18.9.1992 Helsinki.  Puoliso: 30.1.1942 Aino Kanerva, s. 11.12.1915 Helsinki, k. 9.2.2004 Helsinki

2.  Veikko Eemil s. 28.5.1913 Kauhajoki, k. 30.8.1964 Kauhajoki. Puoliso: 24.12.1944 Kauhajoki Helga Maria Viertola, s. 1.5.1920 Kauhajoki, k. 3.11.2001 Kauhajoki

3.  Kerttu Sofia s. 1.7.1916 Kauhajoki, k. 2.9.1942 Kauhajoki.

4.  Anja Annikki s. 1.9.1923 Kauhajoki, k. 24.9.1924 Kauhajoki. 

Koskinen (Myllymäki)

Myllymäki 2004, länsipääty

Matti ja Sofia Käyräkosken kuopus Vilho Käyräkoski tuli vuonna 1911 laaditun kauppakirjan mukaisen talokolmanneksen haltijaksi vasta 22.2.1920. Myllymäki rakennettiin luultavasti v. 1913–14, siis samaan aikaan Riihimäen kanssa. Vuosien 1915–20 henkikirjoissa talo on vielä Matti ja Sofia Käyräkosken verovastuilla. Heidän lisäkseen talossa, joka henkikirjoissa on nimetty Ylikäyräksi, asuivat tuolloin veljekset Vilho ja Matti Iivari Käyräkoski. Matti Iivari, jonka kohdalla on merkintä halvaantunut, kuoli 21.2.1949. Talossa asui myös sotaorvoksi jäänyt Heikki Latva-Käyrä ja työmiehenä siellä oli Eero Huikku, kunnes avioitui Saara Salosen kanssa 1951. Yläkerran länsipäädyn etelänpuoleinen ikkuna (kuvassa oikeanpuoleinen) kuuluu huoneeseen, jota vieläkin kutsutaan Eeron kamariksi. Alun perin siinä on ollut samanlainen vinoneliön muotoinen ikkuna kuin päädyn toisellakin laidalla.

Vilho Käyräkoski kuoli lapsettomana 15.2.1951. Leski Helvi Käyräkoski (o.s. Heikkilä) avioitui 14.9.1952 kauppias Onni Kosken (perhetiedot alempana) kanssa, leski hänkin. Joulukuussa 1958 Helvi ja Onni Koski muuttivat Päntäneeltä Kangasalan Huutijärvelle. Myllymäen seuraava isäntäpari vuodesta 1959 oli Martti ja Aili Tuuri. Aili (o.s. Rahkola) oli Vilho Käyräkosken sisaren tytär. 

Onni ja Helvi Koski sekä Onnin
tyttäret Eeva ja Helena 50-luvulla

Vilho Jaakko Matinpoika Käyräkoski, s. 17.9.1893 Kauhajoki, k. 15.2.1951 Kauhajoki.
Puoliso: 7.12.1946 Helvi Erika Heikkilä, s. 25.7.1909 Hauho, k. 24.2.1969. 

Onni Armas Koski, s. 4.7.1919 Kauhajoki, k. 5.2.1986 Kangasala.
1. puoliso: 16.2.1947 Hanna Elisabet Järvistö, s. 24.5.1925 Teuva, k. 20.12.1950 Kauhajoki.
Lapset:
Eeva Elisabet s. 22.8.1947.
Helena Inkeri s. 21.10.1948.
2. puoliso: 14.9.1952 Helvi Erika Heikkilä, ent. Käyräkoski, s. 25.7.1909 Hauho, k. 24.2.1969.

Vilho Käyräkoski 50 vuotta v.  1943

Ilmari ja Aili Henttisen perhe Räisälästä oli evakossa Myllymäen talossa kahdesti. Heillä oli kolme lasta: Tuure, Keijo ja Inkeri. Keijo Henttinen muistelee, että joulukuussa 1939 he tulivat ensimmäisen kerran ja lähtivät takaisin Karjalaan hieman ennen joulua 1941. Heinäkuussa 1944 he joutuivat lähtemään uudelleen ja tulivat Jalasjärven kautta taas Kauhajoelle. Kokemäelle he lähtivät mullivaunussa 20.11.1946. Aili Henttisellä (o.s. Seppä) oli Päntäneellä veli nimeltään Eino Seppä (s. 1907), joka avioitui Vilhelm Rahkolan tyttären Sigrid Rahkolan kanssa. Hänestä lisää Rahkolaa koskevassa tekstissä. (lähde: Tiina Henttinen, Keijo Henttisen tytär, 2016).

Riihimäki (Rahkola)

Riihimäki-Rahkola 1933. Kuvassa Aune, Aili, Sandra, Toini.

Tuomas ja Sandra Maria Rahkolan elämänvaiheet ennen vuotta 1914 löytyvät Rahkolan talon puolelta. He muuttivat kuuden lapsensa kanssa Rahkolasta Käyrän talossa sijainneeseen Riihimäki-Rahkolaan vuodenvaihteessa 1913-14. Käyrään muutosta huolimatta sukunimenä säilyi Rahkola. Riihimäki-Rahkolan talo on edelleen jälkipolven hallussa.

Tuomas Rahkola oli käräjäkunnan lautamiehenä vuosikymmenen ajan. Hän oli kunnanvaltuustossa ja kuului kunnan ja valtion verolautakuntiin. Päntäneen kansakoulun johtokunnan jäsenenä hän oli 20 vuoden ajan kuolemaansa saakka.

Ford A, oik. Emmi ja Toivo Metsä-Pentilä, kolmas henkilö tunnistamatta.
(kuva: Eino Metsä-Pentilän arkisto)

Tuomas Rahkolalla oli auto Ford A vuosimallia 1928, jonka hän kuitenkin vähän ajan päästä myi pois, koska ajamisen oppiminen oli vaivalloista. Sen sijaan poikansa Eero ajeli autolla tottuneesti. Fordin rekisterinumero oli VA-3673. Juuri tuosta autosta ei ole säilynyt valokuvaa, mutta aivan samanlainen on kuvattu Metsä-Pentilän pihassa 1931 (kuva oik.). Ford A oli ensimmäisiä autoja, jossa oli nykyaikaisen auton peruspiirteet, 3,3-litran sivuventtiilikone tuotti 40 hevosvoimaa. Päntäneellä oli jo toki muitakin autoja, mm. Väinö Siltasen Chevrolet -29, josta on valokuvia tallella. Kauhajoella oli kesällä 1931 nimismiehen ilmoituksen mukaan 67 henkilöautoa.

Vuorenmäen hautausmaa

Tuomas Valentin Malakiaanpoika Rahkola, s. 24.9.1869, k. 13.2.1932.

Puoliso: 30.12.1900 Sandra Maria Matintytär Yli-Käyrä, s. 29.7.1880, k. 14.4.1957.

Lapset:

1.  Toivo Tuomas s. 9.8.1901, k. 10.5.1906.

2.  Toini Maria s. 20.7.1904, k. 5.6.1948.

3.  Helmi Sofia s. 19.9.1905, k. 26.4.1995 Ähtäri. Puoliso: 29.6.1929 Viljami Ketonen, s. 26.4.1901, k. 16.2.1952.

4.  Tauno Ilmari s. 24.5.1907, k. 6.2.1919.

5.  Eero Eemil s. 1.12.1908, k. 3.6.1971 Espoo. Puoliso: 18.9.1929 Karijoki Aino Alma Elisabet Hakala, s. 18.9.1904 Karijoki, k. 30.3.1987 Espoo.

6.  Aili Olga s. 3.9.1910, k. 16.12.1993. Puoliso: 3.11.1935 Martti Matias Tuuri, s. 19.7.1909, k. 5.6.1985.

7.  Aune Veera s. 5.10.1911, k. 8.7.2007.

8.  Olavi Aatos s. 14.1.1915, k. 26.3.1918. 

Käyrästä erotetut asutustilat

Asutustila on Suomen valtion harjoittaman asutustoiminnan yhteydessä asutuslakien nojalla muodostettujen tilojen yhteisnimitys. Lex Kallion mukaan asutustila oli joko viljelystila tai asuntotila. Asuntotilan pääasiallinen tarkoitus oli olla omistajan ja hänen perheensä asunnon sijoituspaikkana. Koska tilat perustettiin yhteiskunnan tuella, niiden hallintaan liittyi rajoittavia ehtoja. Esimerkiksi, jos viljelystila myytiin muulle kuin tilattomalle, oli valtiolla ja kunnalla tilaan etuosto-oikeus. Tila pysyi asutustilana 20 vuotta. Asutustiloja muodostettiin jo ennen toista maailmansotaa, mutta suurin merkitys niillä oli sotien rintamamiesten ja siirtoväen sijoittamisessa. (Wikipedia)

Koivula

Oheisessa ilmakuvassa vuodelta
1964 näkyy pelloksi raivattu tila
rakennuksineen.  (MML)

Koivula-niminen asutustila muodostettiin vuonna 1947 Käyrän tiluksista ja Kaivonevalla Käyrän rajaa vasten sijainneesta Harjankylän Marttilan ulkometsätilasta, joka tuli pakkohuutokaupan yhteydessä vuonna 1925 Kauhajoen kunnan haltuun.

Marttilan Kaivoneva oli tullut arkkitehti Karl Lindahlin omistukseen v. 1917 hänen ostaessaan samassa yhteydessä pääosan Tarkan ja Talvitien tiloista. Lindahl myi omistuksensa kollegalleen Arthur Gauffinille vuonna 1921. Arkkitehti Gauffin ajautui konkurssiin Tampereen Osakepankin hakemana keväällä 1924. Lindahlin hakiessa saataviaan Gauffinilta mm. edellä mainitut Gauffinin omistukseen siirtyneet kiinteistöt päätyivät pakkohuutokaupassa 21.4.1925 Kauhajoen kunnalle, joka myi osan tiloista valtiolle asutushallituksen käyttöön. Sitä kautta ne päätyivät asutus- ja viljelytiloiksi.

Käyrän Koivulan (6:129) pinta-ala oli 19,326 ha, siitä viljelyskelpoista maata 16,36 ha. Tila erotettiin valtiolle yhdeksi palstaksi siten, että Kauhajoen kunnan maanlunastuslautakunta 21.11.1947 antamallaan päätöksellä pakkolunasti Vilho Käyräkoskelta ja osti eräiltä muilta tilallisilta tiluksia. Tila pyykitettiin vasta rajankäynnin yhteydessä kesällä 1953.

Kaivonevan asutustiloihin kuuluva metsäpalsta Marttila 8:162. Kartta maanmittausins. Tauno Lahti 1947 (KA). Huomaa pohjoisnuoli!

Koivula tuli Arvo ja Vieno Koivulan omistukseen heidän ostaessa Koivula-nimiset tilat 6:129 (Käyrä) ja 8:162 (Marttila) maanhankintalain nojalla valtiolta 28.6.1961. Tilaan kuului myös osuus Ilvesjoen yhteismetsään. Arvo Koivulalla oli perheellisenä rintamasotilaana maansaantioikeus. Kauppahinta suoritettiin vuotuismaksuin 31 vuoden kuluessa.

Arvo Tuomas Koivula, s. 21.4.1913 Jalasjärvi. Puoliso: ∞1938 Vieno Lokkinen, s. 12.6.1918 Kaarlela

Lapsi: Matti Juhani Koivula, s. 23.7.1945

Unhola

Unholan synty on samantapainen kuin edellä olevan Koivulan.Vilho Käyräkosken sijaan 11,6 hehtaarin viljelystila Unhola (6:146) lohkaistiin valtiolle Veikko ja Helga Käyräkosken omistamasta Käyräkoskesta (6:113). Unhola-niminen 23,9 hehtaarin metsäpalsta (Marttila 8:163) lohkaistiin Kaivonevasta kuten Koivulakin. Maatalousministerion asutusasiainosasto myi valtion puolesta leskiemäntä Hilda Ukkoselle ja hänen viidelle lapselleen Unholan tilan ja muutti Käyrään ilmeisesti v. 1953. Tilaan kuului myös osuus Ilvesjoen yhteismetsään. Nuorin poika Arvi Vilhelm Ukkonen lunasti pääosan tilasta vuonna 1959 veljensä Eeron säilyttäessä perintöosuutensa asuintaloa lukuun ottamatta.

Asutuslain nojalla Eero ja Kerttu Ukkonen ostivat asuintilakseen valtiolta Kuusikko (6:95)- ja Kolmio (6:20)-nimiset tilat 5.11.1954 tehdyllä kauppakirjalla. Kolmion ja Kuusikon aiempia vaiheita on kuvattu tässä kirjoituksessa Ketola-Käyrän yhteydessä.

Hilda Ukkonen e. Lätti, s. 9.4.1897 Jaakkima, k. 25.11.1971 

Puoliso:  ∞ 1915 Erkki Ukkonen, s. 24.11.1891, k. 14.3.1944

Lapset: 

1)  Toivo Topias Ukkonen, ei muuttanut Kauhajoelle

2)  Sointu Helga Ukkonen, ei muuttanut Kauhajoelle

3)  Pauli Pentti Ukkonen, s. 20.7.1923 Jaakkima, k. 26.3.1992. Puoliso: ∞ 1952 Irma Aira Inkeri Hirvonen, e. Nero, s. 25.9.1920 Helsinki, k. 14.6.2000

4)  Eero Allan Ukkonen, s. 15.12.1927. Puoliso: ∞ 1949 Kerttu Tellervo Koivumäki, s. 10.11.1930 

5)  Eino Olavi Ukkonen, s. 28.8.1931 Jaakkima. Puoliso: ∞ 1950 Kerttu Kaarina Nevala, s. 23.7.1931 

6)  Taimi Terttu Unelma Ukkonen, s. 4.8.1933 Jaakkima. Puoliso: ∞ 1954 Into Ilmari Puisto, s. 21.9.1933 Alastaro

7)  Arvi Vilhelm Ukkonen, s. 1.7.1936 Jaakkima, k. 19.12.1991. Puoliso: ∞ 1962 Ritva Pirjo Kaarina Perälä, s. 13.8.1945, k. 3.7.2021 Turku

Pajuperä

Pajuperä-niminen viljelystila muodostettiin Käyrän ja Kaarlelan tiluksista, jotka Kauhajoen kunta on 21.11.1947 antamallaan päätöksellä pakkolunastanut ja siitä muodostettiin oma 0,0102 manttaalin perintötalo Pajuperä no 14. Tila koostuu kolmesta palstasta, niiden yhteispinta-ala on 39,2 hehtaaria, josta metsää 30 ha.

Suomen valtion puolesta maatalousministeriön asutusasiainosasto myi Toivo ja Iina Maria Askaiselle Käyräkoski (6:92), Peltomaa (6:101) ja Harjula (3:37)-nimisistä tiloista lohkotun viljelystilan 20.11.1953 laaditulla kauppakirjalla. Käyräkoski oli Veikko ja Helga Käyräkosken, Peltomaa oli Vilho Käyräkosken ja Kaarlelan taloon kuuluva Harjula oli Kauhajoen kunnan omistama. Harjulan metsäpalsta on alla olevassa karttakollaasissa alimpana.

Toivo Asikainen, s. 5.12.1900 Heinävesi. Puoliso: ∞ 9.7.1939 Iina Maria Väisänen, s. 5.1.1909 Jaakkima

Lapset:  Seppo Asikainen, s. 3.3.1943

Yllämainittujen asutustilojen muodostuminen 1947 (KA)

Lähdeaineisto:

Kansallisarkisto Vaasa ja Helsinki:

o   Etelä-Pohjanmaan tuomiokunta, Ilmajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat

o   Korsholman eteläinen tuomiokunta, Ilmajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat

o   Ilmajoen tuomiokunta, Ilmajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat

o   Ilmajoen tuomiokunta, Kauhajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat

o   Kauhajoen tuomiokunta, Kauhajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat

o   Vaasan Hovioikeuden arkisto

o   Maanmittaushallitus Uudistuskartat

o   Käyttökarttakokoelma Päntäne 1932

o   Korkeimman hallinto-oikeuden kartat ja piirustukset (kokoelma)

o   Tie- ja vesirakennushallituksen vesistöosaston arkisto

o   Kauppa- ja teollisuusministeriön teollisuusosaston arkisto

o   Vaasan lääninhallituksen ja lääninkanslian arkisto

o   Vaasan läänin henkikirjat (KA ja digitaaliarkisto)

Vaasan läänin maanmittauskonttori Maanjako-oikeus (MO) tuomiokirjat

Digi.kansalliskirjasto.fi

Kauhajoen ja lähiseurakuntien rippikirjat (SSHY)

Raimo Ketolan henkilötietokanta www.raketola.fi/

Lisäksi tekstin yhteydessä erikseen mainitut lähteet.