12.1.2013

Pentilä


PENTILÄN TALO- JA HENKILÖHISTORIAA



PENTILÄN PERUSTAMINEN
Esa Tuuri


PENTILÄ 1699 - 1883

Olli Tuuri


  • Pentilän talo 1700-luvulla
  • Juho Seppäsestä Pentilän isäntä
  • Tuomas Juhonpoika Pentilän isännyys 1797-1817
  • Pentilän torppien alkuvaiheita
  • Aapeli Tuomaanpoika Köykkä vävyisännäksi 1844
  • Aapeli Pentilän jälkipolvet
  • Tervanpoltto
  • Aapeli Pentilän jälkeen
  • Kristiina Juhontyttären testamentti
  • Mäkipentilän synty 1876
  • Matti Aapelinpojan muutto Pentilästä Käyrään
  • Pentilän miniä Sofia Niilontytär Ilkka Ilmajoelta

UUDET ISÄNNÄT KÄYRÄSTÄ 1883
Olli Tuuri

  • Iisakki Samelinpoika...
  • ... ja Aleksanteri Samelinpoika
  • Riita metsänhakkuusta talvikäräjillä 1901
  • Pentilän jako 1905 ja Kankalon ulkometsät
  • Riita Ojalan torpasta 1906
  • Riita Iisakki Keski-Pentilän perinnöstä 1914
  • Kankalon saralla oleva Rajalan torppa
  • Myllykosken ja Koskiniemen torpat
  • Keskipentilän jako 1916 ja Pentilän jako 1920
  • Jaakko Maunu Pentilä
  • Pentilän koulu 1933-1966
  • Yhteenveto Pentilän kartanoista   ***uusi 2022***

PENTILÄN TALON ISÄNTÄLUETTELO


Pentilän perustaminen

Esa Tuuri


Pentilääkin on varmastikin asuttu jo 1500-luvun loppuvuosina, jolloin Päntäneellä oli kymmenysveroluetteloiden mukaan parhaimmillaan jopa 16 savua (vuonna 1590), luvun laskiessa sitten hyvin nopeasti ja vuonna 1603, katovuosista ja kulkutaudeista johtuen, oli veroa maksavia taloja enää neljä. Määrä nousi kuitenkin kohta kuuteen, mikä oli kylän keskimääräinen taloluku aina 1660-luvulle saakka, jolloin mm. Pentilä perustettiin.

Oliko Antti Pöntinen Pentilän ensimmäinen raivaaja? Vuosina 1586–1589 Päntäneellä asui yksi Antti Pöntinen-niminen mies ja joissakin julkaisuissa on esiintynyt väitteitä, että koko Päntäneen kylä olisi ristitty hänen mukaansa. Tämä ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa, koska Päntäne esiintyy itsenäisenä kylänä veroluetteloissa jo vuonna 1579. Ensimmäiset päntäneläisiksi tunnistetut isännät ovat veroluettelossa jo v. 1571, silloin kuitenkin kirjattuna kauhajokisiksi ja itse kylännimen täytyy luonnollisesti olla huomattavasti vanhempi.

Pentilän ensimmäinen varmistettu isäntä oli Simo Juhonpoika Sarkkinen, joka esiintyy ensimmäistä kertaa pitäjän veroluetteloissa itsellisenä Kauhajoella jo vuonna 1648 sekä Päntäneellä vuosina 1650–51 (Tapio Piirto: Ilmajoki 1635–1675). Sarkkila-nimi on Kauhajoen historian mukaan todennäköisesti siirrännäisnimi Kangasalan-Hämeenkyrön tienoilta. Mainitut lähteet ovat yksimielisiä, että juuri tämä Simo Juhonpoika on se henkilö, joka anoo uudistalo-oikeuksia Pentilän (Pöndilä) autioon Ilmajoen käräjillä 26.9.1661. Simo kertoi edelleen, että paikalla on eräs huonemies 80 vuotta sitten asunut, ja tämä paikka on nyt aivan metsittynyt.  Siis tämä asuja hyvin todennäköisesti oli edellä mainittu Antti Pöntinen, joka täten näyttää jättäneen Pentilälle nimensä. Takuumiehinä Simolle oli Päntäneen Perttu Kyyny ja Prusi Mänty Miedonkylästä. Simon vaimon nimi oli Lastikka (Scolastica) Erkintytär. Vuonna 1673 mainitaan Luukas Prusinpoika kanssaviljelijänä.

Jo vuonna 1671 (veroluettelomerkintä), sekä vuodesta 1673 alkaen on Simon poika Matti ja miniä Maria Erkintytär jatkamassa talonpitoa. 1675–76 mainitaan talon olevan ¼ manttaalin kruununtalo ja tilanne vaikuttaa sekavalta, sillä isäntinä esiintyy eri veroluetteloissa sekä Mikki Martinpoika (vaimo Valpuri Jaakontytär) että Knuutti Erkinpoika. Talosta on vuoden 1676 ruotu- ja väenottoluettelossa merkintä ”ilman miesapua ja autio”. Knuutti lähti sotilaaksi vuonna 1677 (Tapio Piirto: Ilmajoki 1676–1699).

Vuonna 1680 tuli taloon uusi isäntä, Kauhajoen Mattilan vävy Erkki Simonpoika ja vaimonsa Marketta Yrjänäntytär. Nimestä päätellen hän lienee myös Simo Juhonpojan poikia. 1681 heille myönnettiin verovapaus 1685 saakka. Jostain syystä Knuutti Erkinpoika on silloin vielä kirjattuna isännäksi.


Pentilä ennen talokauppaa 1883

Olli Tuuri

Pentilän ulkorajat (taustakartta MML 1932). Taustakartassa talonnimi kirjoitettu virheellisesti Penttiläksi.

Pentilä 1700-luvulla

Matti Erkinpoika (s. 1675) aloitti Pentilän isännyyden isänsä jälkeen v. 1699, mutta talonpito oli raskasta, erityisesti kovan verotaakan vuoksi. Hän ryhtyi veljensä tavoin sotilaaksi vuonna 1708 ja ilmeisesti menetti henkensä melko pian, koska vaimo Priitta on leskenä 1709. Suuren Pohjansodan (1700-14) ja sitä seuranneen isonvihan aikana Pentilä ”autioitui”, kuten moni muukin talo noina vaikeina aikoina. Autiotilaluetteloihin merkittiin autioina ne talot, jotka olivat veronmaksukyvyttömiä. Osa niistä oli myös fyysisesti autiona, Pentilän autiovuodet olivat 1712-32.


Osa Päntäneen kyläkartasta v. 1771 (KA). Talonpaikat ja Pentilän rajat punaisia. Käyrän sisällä näkyy kaksi Pentilälle kuuluvaa ulkopalstaa: ns. Koivukorven ja Pajuluoman alue (N:64). Kaikki kuvat avautuvat klikkaamalla!

Kartta 1771 Israel Wänman (KA).
Pentilä (Pändinen) alinna, numero 64.
Pentilän isäntä vuosina 1733-48 oli Jaakko Jaakonpoika (s. 1703), jonka jäljet johtavat naapuritaloon Käyrään. Jaakon äidinisä oli Käyrän ensimmäinen isäntä (1688-) Klemetti Käyrä. Jaakko avioitui Ilmajoella 1722 Valpuri Tuomaantyttären kanssa. Jaakon jälkeen isännyys siirtyi hänen pojalleen Simo Jaakonpoika Pentilälle, joka jatkoi isännyyttä 1749. Simon vaimo oli Maria Erkintytär, s. 1727. Simo kuoli vuonna 1769 vain 42-vuotiaana. Hänellä oli kaksi nuorempaa veljeä, joista kumpikaan ei jatkanut Pentilässä. Toinen oli sotilas Heikki Åkerman. Simon omat lapset olivat vielä pieniä eikä hänen vaimonsa Mariakaan jäänyt Pentilään, vaan muutti lapsineen Isojoen Honkaniemeen. Maria Erkintytär kuoli poikansa Jaakon (s. 1753) luona Jalasjärvellä 20.2.1803.


Juho Seppäsestä Pentilän isäntä 

Isojaossa Pentilä sai tiluksensa viiteen palstaan. Kotipalstan lisäksi oli kaksi Käyrän ympäröimää palstaa: Koivukorvennevan ja Pajuluomanluhdan niittypalstat (näkyvät yllä olevassa kartassa) ja lisäksi Rahonnevan niittypalsta Tarkan rajalla sekä Kankalon ulkopalsta Karijoen rajamailla. Pentilän hallinta siirtyi isojaon ensimmäisen vaiheen päättyessä vuonna 1770 Juho Juhonpoika Seppäselle eli Yliseppäselle (s. 1734, kaavio). Maakirjan mukaan Pentilä oli ollut Ilmajoen komppanian ensimmäisen korpraalin palkkatila, joka pantiin 1/4 manttaalin verolle 16.7.1770. Uudessa laskennassa 1775 manttaali korotettiin 1/12:lla, jolloin päädyttiin 1/3 manttaaliin. Juho oli talollinen Juho Yliseppäsen poika ja Mattilan isännän Antti Heikinpojan vävy, siis jo toinen Mattilan vävy Pentilän ruorissa. Juho ja vaimonsa Maria Antintytär lunastivat Pentilän kruunulta perintötaloksi 7.7.1790. Maria Antintyttären isä Antti Heikinpoika Mattila oli Mattilan isäntä ja Antin isoisä Lauri Yrjänänpoika Mattila (s. 1650) oli Erkki Simonpoika Pentilän puolison Marketta Yrjänäntyttären (s. 1646) veli. Vanhaisäntä Jaakko Jaakonpoika vaimoineen asui talossa syytinkiläisenä kuolemaansa 1786 saakka. Syytinkiläisleski Maria Antintytär Pentilän perunkirjoituksesta vuodelta 1825 on juttu Kauhajoen Kunnallislehdessä 30.12.1936.

Juho ja Maria Pentilän jälkipolvia Rahkolan ja Käyrän taloissa

Yllä olevassa kaaviossa Juho Pentilän pojat, veljekset Tuomas ja Matti ovat rinnakkain. Seuraavalla rivillä heidän lapsensa Matti Pentilä ja Eenokki Yli-Rahkola ovat serkuksia, seuraavat (Maija Liisa Pentilä ja Alpertiina Yli-Rahkola) pikkuserkkuja ja lopulta voidaan nähdä Matti Käyräkosken ja Tuomas Rahkolan olevan keskenään kolmannen polven serkkuja.

Juho Pentilällä oli 9 lasta, joista kahdeksan perusti perheen. Lapsenlapsia on 56. Juhon pojalla Tuomaksella oli 10 lasta ja lapsenlapsia 61. Jälkijoukko on poikkeuksellisen runsas ja laajalle levinnyt. Tässä lista Juho Pentilän lapsista ja lapsenlapsista:

Juho Juhonpoika Pentilä, ent. Seppänen, Pentilän isäntä 1770-1797, s. 5.7.1734, k. 22.11.1812.
Puoliso: ∞ 2.7.1755 Maria Antintytär Mattila, tilallisen tytär, s. 9.3.1739, k. 10.1.1825.

Lapset:
1.  Tuomas, s. 14.12.1756, k. 15.8.1817. Pentilän isäntä 1797-1817. Perukirja.
1. puoliso: ∞ 28.10.1787 Helena Matintytär Heikkilä, s. 25.12.1764, k. 15.1.1809. 
2. puoliso: ∞ 18.2.1810 Maria Matintytär Yli-Pukkila, e. Möykky, s. 18.11.1756, k.  9.7.1833.
Lapset (10 lasta ja 59 lastenlasta, kaikki 1. avioliitosta):
1. Kaisa, s. 4.10.1788, k. 9.8.1837, ∞ 27.12.1826 Juho Juhonpoika, Pentilän torppari (Ojala), s. 1797 Ylöjärvi, k. 27.1.1883. Juho tuli Pentilään 11.12.1822 Ylöjärveltä. Kaisan ja Juhon poika Matti jatkoi Ojalan torpparina. Torpasta lisää jäljempänä. Kaisan kuoltua Juho avioitui Helena Matintytär Piiparin (s. 15.1.1800, k. 20.5.1868) kanssa v. 1838. Kaisan perukirja.
2. Matti, Pentilän isäntä isänsä jälkeen 1817-1847, kuudennusmies, s. 24.8.1790, k. 8.11.1856, ∞ 26.12.1817 Kaisa Tanelintytär Möykky, s. 7.9.1794, k. 4.4.1860. Lapsia 12, heistä vain 3 tytärtä eli aikuiseksi (erittely alempana)
3. Jaakko, s. 1.7.1792, k. 5.12.1792.
4. Alpertiina, s. 15.11.1793, k. 7.8.1849, ∞ 1.1.1819 Samuel Mikonpoika Puska, Puskan mäkitupalainen, s. 27.7.1796, k. 23.4.1843.
5. Maria, s. 6.2.1796, k. 29.1.1863 Isojoki. Muutti Isojoelle 1818, ∞ 30.10.1818 Isojoki Antti Eliaanpoika Heikkilä, Heikkilän isäntä, s. 10.10.1772 Isojoki, k. 10.4.1831 Isojoki.
6. Jaakko, s. 7.7.1798, k. 2.2.1845. Möykyn Mäkelän torppari v:sta 1827 ja Möykyn isäntä vuodesta 1836, ∞ 8.7.1826 Alpertiina Jaakontytär Yli-Seppänen, s. 18.1.1803, k. 8.8.1882.
7. Samuel, Pentilän torppari Katajalassa serkkunsa Samuel Juhonpojan jälkeen 1825-, s. 8.4.1800, k. 2.8.1857. 1. puoliso: ∞ 1825 Kreetta Liisa Heikintytär Tarkka, s. 7.1.1803, k. 26.12.1846. 2. puoliso: ∞ 1851 Anna Kreeta Mikontytär Uuro, s. 12.3.1812 Isojoki.
8. Heta, s. 11.12.1802, k. 13.12.1867, ∞ Jooseppi Tanelinpoika Möykky, Möykyn Isoniemen torppari, s. 28.3.1806, 24.5.1868.
9. Antti, s. 7.11.1804, k. 1805.
10. Leena, s. 6.4.1806, k. 18.10.1867. Puoliso: ∞ 4.6.1827 Iisakki Juhonpoika, Pentilän torppari (Rintamaa), s. 12.7.1802 Isojoki, k. 12.5.1867.
2.  Liisa, s. 22.12.1758, k. 19.3.1823.
Puoliso: 6.2.1783 Juho Kaarlenpoika, Pentilän ens. torppari (Katajala) v:sta 1783, s. 2.7.1759 Ikaalinen, k. n. 1809.
Lapset:
1.  Israel, s. 10.12.1783, k. 7.2.1784.
2.  Samuel, torppari isänsä jälkeen Pentilän Katajalassa ~ 1805-25, jonka jälkeen lampuotina Keski-Knuuttilassa ja Keski-Harjassa, s. 10.11.1784, k. 7.6.1836. 1. puoliso: ∞ 10.6.1805 Liisa Juhontytär, s. noin 31.1.1783, k. 5.4.1818. 2. puoliso: ∞ 27.12.1818 Anna Greta Joelintytär, s. 15.3.1793, k. 2.2.1847. Lapsia 15, joista seitsemän lienee elänyt aikuisikään.
3.  Justiina, s. 8.1.1787, k. 24.3.1863, ∞ 26.7.1807 Heikki Iisakinpoika Paukonoja, Turjan torppari Paukonkylässä, s. 12.1.1784, k. 24.5.1867.
4.  Juho, s. 19.3.1788.
5.  Iisakki, Möykyn torppari (Niemi) s. 14.10.1789, ∞ 19.9.1812 Hedvig Mikontytär Möykky, s. 11.3.1784, k. 7.5.1839.
6.  Jaakko, s. 28.4.1791.
7.  Maria, s. 21.11.1792, k. 21.10.1798.
8.  Hedvig, s. 8.4.1794, k. 23.8.1794.
9.  Eerik, s. 11.3.1795, k. 26.3.1795.
10. Helena, s. 18.3.1796, ∞ 5.5.1822 Kurikka Juho Friberg, s. 1.1.1798, k. 8.6.1837.
3.  Jaakko, s. 2.8.1760, k. 17.6.1827. Yli-Kosken vävyisäntä Kauhajoella, lautamies. Kasakat polttivat hänen talonsa 7/1808.
Puoliso: ∞ 11.4.1790 Marketta Antintytär Yli-Koski, s. 21.4.1773, k. 6.3.1866.
Lapset:
1. Maria Liisa s. 16.3.1791.
2. Matias s. 23.2.1793, k. 15.3.1793.
3. Helena s. 21.5.1794.
4. Iisakki s. 12.12.1795, k. 4.2.1796.
5. Hedvig s. 3.7.1797.
6. Jaakko s. 22.7.1799. Kosken isäntä, ∞ 22.6.1823 Maija Liisa Iisakintytär Havunen, s. 5.1.1798.
7. Katariina s. 9.8.1801, k. 18.11.1801.
8. Katariina s. 12.1.1804.
9. Hiskias s. 11.1.1806.
10. Iisakki s. 17.4.1808.
11. Samuel s. 28.2.1811, ∞ 1830 Serafia Jaakontytär Yli-Seppänen, s. 1.11.1804.
4.  Maria, s. 12.1.1762, k. 24.10.1825 Karvia. Muutti Karvialle n. 1784 ja asui Riitasalmen kappalaispappilan talossa kuolemaansa asti.
Puoliso: ∞ 1784 Jaakko Matinpoika Riitasalmi, talollinen Karvialla, s. noin 1759, k. ennen 1811 Karvia. Ilmeisesti lapseton pari.
5.  Kaisa, s. 22.6.1763, k. 18.4.1829.
Puoliso: ∞ Jaakko Matinpoika Tarkka, Tarkan isäntä, s. 3.1745, k. 24.11.1823.
Lapset:
1. Jaakko, s. 7.4.1788, k. 28.5.1788.
2. Helena, s. 13.7.1789, k. 15.5.1790.
3. Iisakki, s. 18.5.1791.
4. Ulriika, s. 4.7.1793.
5. Antti, s. 3.11.1795.
6. Alpertiina, s. 30.4.1800.
6.  Anna, s. 18.9.1766, k. 5.2.1809.
Puoliso: ∞ 21.6.1789 Taavetti Kaaponpoika Alakoski, Ala-Kosken isäntä, s. 14.5.1769, k. 28.9.1848.
Lapset:
1. Gabriel, s. 19.10.1790, k. 26.6.1791.
2. Juho, s. 11.4.1792, k. 6.1.1794.
3. Matti, s. 22.1.1794, k. 24.3.1794.
4. Taneli, s. 18.1.1795, k. 4.4.1852.
5. Iisakki, s. 29.8.1799, 30.5.1831.
6. Jaakko, s. 13.4.1801, k. 10.12.1874. Blomin torppari Pentilässä. 1. puoliso: ∞ 1821 Karvia Kristiina Yrjänäntytär Kauhaluoma, s. 1791 Karvia, k. 22.10.1842, 2. puoliso: ∞1844 Albertiina Natanaelintytär Kaarlela s. 19.5.1817, k. 2.2.1897.
7. Matti, s. 18.9.1804, 22.2.1855.
8. Maria, s. 28.1.1807, k. 7.1.1891. ∞ Samuel Talvitie, s. 12.12.1802, k. 2.9.1875.
7.  Matti, Yli-Rahkolan isäntä 1804-1833, s. 24.1.1770, k. 5.12.1836.
Puoliso: ∞ 15.11.1804 Alpertiina Matintytär Kiviluoma, s. 3.11.1785.
Lapset:
1. Maria Liisa, s. 9.11.1805, k. 26.11.1805.
2. Hermanni, Yli-Rahkolan isäntä 1833-1860, s. 11.12.1806, k. 2.9.1860. ∞ 1827 Maija Liisa Matintytär Pantti, s. 15.3.1807.
3. Eenokki, Yli-Rahkolan isäntä 1833-1867, s. 3.6.1810, k. 14.11.1875. ∞ 1829 Hedvig Israelintytär Nummijärvi, s. 2.10.1803, k. 30.5.1888.
4. Matti, s. 13.6.1815, k. 2.7.1815.
8.  Hedvig, s. 21.3.1774, k. 16.1.1813 Lapväärtti.
1. puoliso: ∞ 6.12.1801 Jacob Jacobsson Storås, talollinen, s. noin 1780, k. 4.11.1808 Lapväärtti.
2. puoliso: ∞ 17.12.1809 Henrik Christiansson Åback, Storåsin isäntä, s. 1771.
Lapset:
1. Johan, s. 17.9.1802 Lapväärtti.
2. Jacob, s. 1.12.1803 Lapväärtti.
3. Malakias, s. 10.2.1805 Lapväärtti, k. 23.8.1808 Lapväärtti.
4. Jacob, s. 2.7.1810 Lapväärtti.
5. Carl Gustav, s. 2.7.1810 Lapväärtti.
6. Malakias, s. 7.11.1811 Lapväärtti.
7. Carl, s. 16.1.1813 Lapväärtti.
9.  Priitta, s. 27.9.1777, k. 4.7.1793.


Tuomas Juhonpojan 1797-1817 ja Matti Tuomaanpojan 1817-1847 isännyydet

Juhon pojista vanhin, Tuomas Juhonpoika Pentilä, jatkoi Pentilän isännyyttä isänsä jälkeen vuodesta 1797. Talokauppa tehtiin 20.11.1797, kauppakirjan allekirjoitukset oheisessa kuvassa. Kauppahinta oli 55 riikintaaleria 26 killinkiä 8 runstykkiä. Kauppahinnasta 16 taaleria 32 killinkiä annettiin nuorimmalle pojalle, tulevalle Yli-Rahkolan isännälle Matti Juhonpojalle, joka oli syntynyt perheen muuttaessa Pentilään 1770. Ilmajoen talvikäräjillä 20.11.1797, Tuomas Juhonpoika Pentilä (pöytäkirjassa Pendinen) haki ensimmäistä kuulutusta omistamaansa Pentilän taloon lainhuutoa varten. Alla kopio käräjäpöytäkirjan asianomaisesta sivusta, josta alkuperäinen kauppakirjan teksti alle kopioitu.

Lainhuuto 1797 (VMA)
Jag Johan Johansson Pendinen med min närwarande hustrus Maria Andersdotters ja och samtycke, updrager härmedelst detta Pendinen 1/3 dels mantals aflinge skattehemman hwilket wi af kongl. Majestt och Höga Kronan Bördeköpt, til wår ähta son Thomas Johanson emot öfverenskommen köpeskilling stor Femtio Fem riksdaler 26 skilling 8 runstycken af hwilcken summa wi likwäl lämna til wår yngsta son Matts Johansson sexton riksdaler 32 skilling utan beräkning å dess arf, jämte sytning uti wår öfriga lifstid, enligt ett särskilt under detta dato författadt skriftligt sytnings contract; som uti tilkallade och nu närwarande wittnens öfverwaro bekräftes af Pendinen den 20de November 1797.

Kauppakirjassa mainittu nuorin poika Matti siirtyi Rahkolan verotalosta ostamansa, sittemmin Yli-Rahkolaksi kutsutun, Rahkolan puolikkaan isännäksi muutama vuosi myöhemmin, 25.2.1804.

Tyttäristä vanhin, Liisa, jäi Pentilän taloon Katajalan torppaan, muille löytyi isännän tai emännän pestit. Kaksi heistä avioitui Kauhajoen Koskenkylään, Jaakko vävyisännäksi Yli-Koskeen ja Anna miniäksi Ala-Koskeen. Molemmat Kosken talot saivat kokea kasakoiden hävityksen v. 1808.

  • 1800-luvun alussa kirkkoneuvostoon kuului kaksi päntäneläistä kuudennusmiestä, Antti Kyyny ja Juho Rahkola. Päntäneläiset valittivat, että Antti Kyyny ei ollut sopiva virkaan ja ehdottivat Tuomas Pentilää hänen tilalleen. Asiaa käsiteltiin kirkkoneuvoston kokouksessa vuonna 1814. Tuomas Pentilä jäi tiettävästi valitsematta hänen vaimonsa Maria Matintyttären lausuttua samassa kokouksessa miehestään, että on hengenvaarallista elää yhdessä hänen kanssaan. Tuomas Pentilä ei tullut itse paikalle ja sai sakot poissaolostaan (Joh. Leppäsen kirjoitus kirkkokurista 24.02.1927 Kauhajoen Kunnallislehti). Maria Matintytär oli Kaappo Hannunpoika Möykyn leski avioituessaan leskeksi jääneen Tuomas Pentilän kanssa v. 1810.
  • Tuomas Pentilän isännyyden loppuvaiheeseen osui ikävä onnettomuus hänen riihensä tuhoutuessa tulipalossa lokakuun 16. päivänä 1815. Asiaa käsiteltiin Ilmajoen Koiviston talossa v. 1816 pidetyillä talvikäräjillä. Riihessä oli talon rukiit kuivumassa sen syttyessä palamaan. Tuhoista tehtiin katselmus ja vahinkoarvio. Pitäjänmiesten enemmistö arvioi vahingon määräksi 60 riikintaaleria, mikä oikeuden päätöksellä katsottiin kohtuulliseksi korvaukseksi.
  • Tuomas oli vastaajana Ilmajoen käräjillä vuosina 1806-07, jolloin talollinen Hannu Nirva syytti Tuomas Pentilää luvattomasta hevosen lainaamisesta. Siitä lisää alempana Aapeli Pentilän tervanpolttoa käsittelevässä kappaleessa.


Pentilän torppien alkuvaiheita

Pentilän talon ensimmäinen torppa perustettiin Juho Juhonpoika Pentilän isännyyden aikana vanhimman tyttären Liisan (Lisa Johansdotter, s. 1758) avioituessa talon rengin Juho Kaarlenpojan (Johan Carlsson, s. 1759) kanssa vuonna 1783. Torppa sai nimen Katajala ja se siirtyi 1800-luvun alkupuolella (n. 1805) heidän pojalleen Samuelille. Vuonna 1825 Samuel perheineen siirtyi Keski-Knuuttilaan lampuodiksi ja Katajalan torpparius siirtyi Samuel Juhonpojan serkulle, vasta-avioituneelle Samuel Tuomaanpojalle, jonka hallinnassa torppa oli hänen kuolemaansa asti 1857.

Vuoden 1825 tienoilla Pentilän toinen torppa, Rintamaa, saa ensimmäiseksi haltijakseen Jooseppi Iisakinpojan (s. 26.11.1792), torpparin pojan Toivakan talosta. Hänen sukkulointinsa Rintamaan ja Käyrän Raippamäen välillä on vaikeaselkoista, mutta ilmeisesti hän asui perheensä ja iäkkään äitinsä kanssa Rintamaassa ensin torpparina 1825-28 ja sitten itsellisenä 1830-34 ennen lopullista siirtymistään Käyrän Raippamäkeen vuonna 1834; siellä ensin torpparina, sitten itsellisenä äitinsä kuolemaan asti 1843. Joosepin poika Matti oli Turjan talon torppari Paukonkylässä (Rajala), jonka tyttären pojat Antti (pso Lempi) ja Iivari Rajala (pso Vieno) hankkivat Pentilän ja Käyrän mailta palstatilat.

Rintamaan torpan paikka. Torppa sijaitsi Keskipentilän alueella
jokirannan tuntumassa.
Pentilän vävy Iisakki Juhonpoika (s. 1802 Kurikka) oli Rintamaan seuraava torppari. Hän tuli v. 1820 Isojoelta Pentilään rengin pestiin ja avioiduttuaan talon tyttären Leena Tuomaantytär Pentilän (s. 1806) kanssa vuonna 1827 aviopari sai itselleen Rintamaan torpan hallinnan. Tämä lienee tapahtunut noin v. 1829 ja torpparius kesti Iisakin kuolemaan saakka (1867) siirtyen hänen pojalleen Matti Iisakinpoika Rintamaalle (s. 1838), jonka valtakausi jatkui 1900-luvulle asti. Hänen tyttärensä Hilma Maria (s. 1885) avioitui Ala-Käyrän Haaparannan torpparin pojan Eemilin (s. 1883) kanssa ja he ovat Paavo ja Sylvi Rintamaan vanhemmat. Käyrän Rintamaa-niminen palstatila Pajuluoman varressa lienee siten saanut nimensä Pentilän Rintamaan torpasta. Siitä tarkemmin kartan kera Käyrä-blogin kohdassa Tuomas Ala-Käyrän osuus Käyrän talosta (Laitala 6:6).

Myös Ojalan torppa oli vävyvetoinen. Sitä hallitsi Ylöjärveltä lähtenyt Juho Juhonpoika (s. 1797), joka avioitui Tuomas Pentilän vanhimman tyttären Kaisan kanssa 1826. Rippikirjoihin Ojalan torppa ilmestyy vasta 1834. Tämänkin torpan hallinta siirtyi kahdessa seuraavassa polvessa vanhimmalle pojalle. Torpan loppuvaiheista lisää kappaleessa Riitaa Ojalan torpasta 1906. Torpan sijainti näkyy jäljempänä olevissa kartoissa. Rippikirjassa 1825-33 on esillä Hautaniemen torppa, jota asutti Limingalla v. 1780 syntynyt entinen sotilas Henrik Larsson Jägar perheineen. He tulivat Pentilään Karijoelta 1825 ja muuttivat Ouluun 1831.

Juho Juhonpoika Pentilän tytär Anna meni emännäksi Alakoskeen v. 1789. Taavetti Kaaponpoika Alakosken ja Annan poika Jaakko Taavetinpoika (s. 1801) avioitui 1844 Albertiina Natanaelintytär Kaarlelan (s. 1817) kanssa ja he saivat asuttavakseen Blom-nimisen uudistorpan Pentilästä samana vuonna. Torppa, jonka nimi muokkautui Plummiksi, lakkasi olemasta Jaakko Taavetinpojan kuollessa 1874.


Matti Pentilän jälkeen Aapeli Tuomaanpoika Köykkä vävyisännäksi 1847


Tuomas Pentilältä isännyys siirtyi vanhimmalle pojalle Matille, joka isännöi Pentilää 30 vuotta. Matti Tuomaanpoika Pentilästä tuli myös kuudennusmies ja hän lienee ollut kirjoitustaitoinen.

Päntäneen Möykyn talokauppaa koskevasta riidasta  Möykkyä koskevassa jutussa.

           
Matti Tuomaanpoika Pentilä, Pentilän isäntä, kuudennusmies, s. 24.8.1790, k. 8.11.1856.
Puoliso: ∞ 26.12.1817 Kaisa Tanelintytär Möykky, s. 7.9.1794, k. 4.4.1860.
12 lasta, joista kolme eli aikuisikään:
1. Maija Liisa (Pentilä), s. 1.4.1823, k. 22.6.1867,
1. puoliso: ∞ 2.8.1840 Jaakko Jaakonpoika Yli-Nirva, s. 22.4.1811, k. 26.3.1843,
2. puoliso: ∞ 16.11.1844 Aapeli Tuomaanpoika Köykkä, Pentilän isäntä 1847-76, s. 1.4.1818 Jalasjärvi, k. 9.9.1876.
2. Serafia (Kaarlela), s. 11.2.1828, k. 19.12.1870
1. puoliso: ∞ 18.1.1847 Eenokki Hermanninpoika Kaarlela, Kaarlelan isäntä, s. 23.4.1828, k.  13.10.1861.
2. puoliso: ∞ 1862 Jaakko Matinpoika Havunen s. 11.2.1813, k. 8.3.1902.
3. Klaara Alpertiina (Köykkä), s. 17.9.1835, k. 4.9.1863 Jalasjärvi.
Puoliso: ∞ 23.9.1854 Tuomas Matinpoika Köykkä, talollinen, s. 15.12.1830, k. 6.5.1868 Jalasjärvi, Luopajärvi. Aapeli Pentilän veljenpoika ja Aapeli Matinpoika Toivakan veli.

Matti Tuomaanpojan 12-päisestä lapsikatraasta vain kolme tytärtä eli aikuiseksi, heistä Maija Liisa vanhimpana. 17-vuotiaan Maija Liisa Matintytär Pentilän ensimmäinen puoliso oli Jaakko Jaakonpoika, joka tuli Pentilän isäntäkokelaaksi Nirvasta vuonna 1840. Jaakon isä Jaakko Matinpoika oli syntynyt Kauhajoen Marttilassa 1788, avioitui Teuvalla 1805 ja muutti sieltä perheineen Nirvaan 1815 Kullan torppariksi ja 1830 Yli-Nirvan isännäksi.

Isännyys ei ollut vielä ehtinyt siirtyä Jaakko Jaakonpojalle hänen kuollessaan epidemiana liikkuneeseen lavantautiin 26.3.1843 vaimonsa toisen raskauden aikana 31 vuoden iässä. Lyhyestä avioliitosta ehti syntyä kaksi poikaa, mutta molemmat kuolivat vauvaiässä: Matti Jaakonpoika 2.1.1842 kolmen kuukauden iässä ja Jaakko Maunu 28.4.1844 puolivuotiaana. Perunkirjoitus tehtiin joulukuussa 1844, jolloin jälkimmäinen poika oli vielä elossa.

Uusi vävyisäntä tuli Jalasjärveltä Köykän talosta, joka noina aikoina kytkeytyi Pentilän taloon monella muullakin tavalla. Maija Liisa avioitui 26-vuotiaan talollisen pojan Aapeli Köykän kanssa vuonna 1844.



Lapsia Maija Liisa ja Aapeli Pentilälle syntyi kahdeksan (kaavio ohessa), joista kuusi eli aikuisikään.

Aapeli Pentilän isä oli Tuomas Matinpoika Köykkä (1778-1849). Äiti oli myös jalasjärveläinen, Sanna Petäys (1783-1848). Tuomas Matinpoika Köykkä oli jakanut Köykän talon veljensä Samelin kanssa. Tuomas oli hurskas humanisti, Sameli puolestaan piinkova liikemies, joka keräsi melkoisen varallisuuden. Tuomas oli vanhempaa veljeään huomattavasti varattomampi ja häntä sanottiinkin ”köyhäksi Köykäksi”. Vanhoilla päivillään kerrotaan tämän ”köyhän Köykän” puhelleen: ”Veljeni on koonnut lapsilleen sitä omaisuutta, jota koi syö ja ruoste raiskaa. Sitä minä en ole kyennyt lapsilleni paljoakaan antamaan, vaan sen sijaan henkistä evästä. Kukaan lapsistani ei ole minulle pahaa mieltä tuottanut, mutta veljelleni ovat, aineellisesta hyvästä alkutuesta huolimatta eräät hänen lapsistaan paljonkin harmia tuoneet”. (kirjasta Eteläpohjalaisia elämäkertoja)

Kauhajoelle tuli vuosina 1839-1855 kolme isäntävävyä Jalasjärven Köykän talosta. Vävyt asettuivat Päntäneen Kyynyyn ja Pentilään sekä Harjankylän Toivakkaan. Aapeli Pentilän vanhempi veli Tuomas tuli Kyynyn isännäksi vuonna 1839, viisi vuotta ennen Aapelin isännyyden alkua Pentilässä. Aapelin vanhin veli Matti Köykkä oli jäänyt viljelemään kotitilaa Jalasjärvellä. Hänen poikansa Aapeli Matinpoika asettui Toivakkaan vävyisännäksi 1855. Aapeli Toivakka jäi leskeksi v. 1881. Vuotta myöhemmin setänsä Aapeli Pentilän kuoltua Aapeli Toivakka avioitui leskeksi jääneen Kristiina Juhontyttären kanssa. Toiseenkin suuntaan tehtiin naimakauppa Matti Köykän toisen pojan Tuomaan avioituessa vuonna 1854 Maija Liisa Matintytär Pentilän sisaren Klaara Alpertiinan kanssa.

Tuomas Matinpoika Köykkä, s. 6.4.1778 Jalasjärvi, k. 5.6.1849 Jalasjärvi.
Puoliso: ∞19.6.1806 Susanna Juhontytär Petäys, s. 23.11.1783 Jalasjärvi, k. 26.11.1848 Jalasjärvi.

Päntäneen sukuihin liittyviä lapsia:
1. Matti Köykkä, s. 4.4.1807 Jalasjärvi, k. 31.12.1872 Jalasjärvi
Puoliso: ∞25.7.1830 Ulriika Luopajärvi, s. 19.8.1813 Jalasjärvi, k. 29.10.1836 Jalasjärvi
Lapset:
A. Tuomas Köykkä, talollinen, s. 15.12.1830 Jalasjärvi, k. 6.5.1868 Jalasjärvi.
1. puoliso: ∞23.9.1854 Klaara Alpertiina Matintytär Pentilä, s. 17.9.1835, k. 4.7.1862 Jalasjärvi. 3 lasta.
2. puoliso: Maija Leena Salomonintytär Ala-Kanto, s. 27.3.1846 Jalasjärvi, k. 9.4.1923 Jalasjärvi. Ei lapsia.
B. Aapeli Köykkä, Toivakka, s. 15.12.1834 Jalasjärvi, k. 24.2.1909.  
1. puoliso: ∞18.8.1855 Maria Serafia Matintytär Toivakka, s. 16.11.1835, k. 20.8.1881. Tytär Susanna jatkoi talonpitoa.
2. puoliso: ∞5.11.1882 Kristiina Juhontytär Hannula, e. Brusi, e. Pentilä, s. 24.8.1824 Karijoki, k. 14.1.1890.
3. puoliso: ∞21.2.1891 Kaisa Justiina (Katariina) Antintytär Ojalipasti, s. 19.5.1836 Ilmajoki, k. 20.8.1919.

2. Tuomas Köykkä, Rinta-Kyyny, s. 18.6.1816 Jalasjärvi, k. 1.3.1883 Kauhajoki.
Puoliso: ∞29.6.1839 Alpertiina Simeonintytär Yli-Kyyny, s. 7.1.1818, k. 5.5.1876. Yhdeksän lasta, joista kahdeksan jatkoi sukua.

3. Aapeli Köykkä, Pentilä, s. 1.4.1818 Jalasjärvi, k. 9.9.1876. Sukuselvitys lopussa.
1. puoliso: ∞16.11.1844 Maija Liisa Matintytär Pentilä, s. 1.4.1823, k. 22.6.1867. Kahdeksan lasta, joista kuusi jatkoi sukua.
2. puoliso: ∞27.3.1870 Karijoki Kristiina Juhontytär Brusi e. Hannula, s. 24.8.1824 Karijoki, k. 14.1.1890.

 


Talollinen Aapeli Pentilä, yhteiskunnallinen vaikuttaja


Aapeli lunasti vaimonsa kanssa koko 1/3 manttaalin Pentilän 3.4.1847 Maija Liisan vanhemmilta. Kauppahintana oli syytinki ja Maija Liisan sisarille, Serafialle ja Klaara Albertiinalle, maksettava 200 hopearuplaa tasan jaettavaksi.

Kuudennusmies eli seksmanni Aapeli Pentilä oli aktiivisesti mukana Kauhajoen kunnallisessa ja seurakunnallisessa toiminnassa ollen mm. vuonna 1853 valitun köyhäinhoidon johtokunnan eli vaivaishoitohallituksen jäsen. Hän oli myös vuoden 1857 kappelikokouksessa päättämässä Kauhajoen irtautumisesta Ilmajoen emoseurakunnasta. Senaatti vahvisti päätöksen seuraavana vuonna. Kirkollinen itsehallinto toteutui vasta Ilmajoen kirkkoherran C. R. Forsmanin kuoltua 1882. Kirkkoherra Forsmanin esitettyä kiertokoulujärjestelmän aloittamista Kauhajoella, Päntäneen ensimmäinen kiertokoulu oli Aapeli Pentilän talossa vuonna 1853. Pentilän talossa alkoi sittemmin myös Pentilän kansakoulu, syksyllä 1933. Isäntä oli silloin Janne Pentilä.

Laki kunnallisesta itsehallinnosta valmistui v. 1865. Samana vuonna pidetyssä pitäjänkokouksessa Ilmajoella Kauhajoki ja Kurikka ilmoittivat haluavansa oman kunnallishallinnon. Seuraavan vuoden pitäjänkokouksessa myös Jalasjärvi halusi katkaista siteet emopitäjä Ilmajokeen ja muodostaa oman kunnallishallinnon. Uuden kunnallishallinnon mukaiset toimielimet valittiin vuoden 1867 kappelikokouksessa. Kuntakokouksen esimieheksi valittiin kappalainen F. N. Ottelin ja varaesimieheksi talollinen Aapeli Toivakka. Kuntakokous oli kunnanvaltuustojen edeltäjä. Kunnanhallituksen edeltäjän eli kunnallislautakunnan ensimmäiselsi esimieheksi valittiin tilanomistaja Carl Wilhelm von Schantz ja mm. Aapeli Pentilä nimettiin tämän ensimmäisen kunnallislautakunnan jäseneksi.

Ensimmäinen kuntakokous pidettiin 15.1.1868, jolloin Kauhajoen kunnan voidaan katsoa itsenäistyneen. Läsnä oli 11 kuntalaista, 1/10 manttaalin omaisuus tai 200 markan vuositulot antoivat yhden äänen. Kokouksen pääasiallinen teema oli nälkävuosien aiheuttama nälänhätä. Päävastuu 1860-luvun katovuosien aiheuttaman nälänhädän lievittämisestä jäi kirkon ja kunnallishallinnon vaivaishoidon varaan. Tärkein hätäaputyömaa oli ns. Tokerotien (Kauhajoki-Jalasjärvi-Peräseinäjoki) rakentaminen. Tienteko myytiin huutokaupalla pala kerrallaan. Kauhajoen kunnan puolesta järjestelyt hoiti talollinen Aapeli Toivakka. Nimensä tie on saanut jauhovellistä, tokerosta, jota tienrakentajat söivät. Nälkäkuolemia oli eniten v. 1868, jolloin Kauhajoen kunnan noin 6000 asukkaan väestöstä kuoli lähes 800 henkeä normaalikuolleisuuden olleessa n. 130. Suurin osa kuoli nälkään tai aliravitsemuksen aiheuttamiin sairauksiin. Yleensä kuntakokouksien asialistoilla oli mm. paloavustukset, tieasiat, kansakoulujen perustaminen, sairaanhoidon järjestäminen, petoeläinten tapporahat, kestikievari- ja postiasiat. Kristiinankaupungin viinaporvarit ja Kauhajoen krouvinpitäjät (mm. Keturin talossa) olivat 1870-luvulta lähtien esillä useasti. (Liisa Ruismäki: Kauhajoen Historia).

Tuomas Kyyny
Kuva: Eino Metsä-Pentilän arkisto
Aapelin nuoremman veljen Tuomas Kyynyn lapsenlapsia ovat mm. Tuomas Rahkolan veljen Hermannin vaimo Alpertiina Yli-Kullas ja Tuomas Rahkolan sisaren Maria Aleksandra Rahkolan mies Tuomas Rinta-Kyyny (Lempi Kankaan isä). Aapelista ei liene säilynyt valokuvaa, mutta hänen veljestään Tuomaasta ohessa valokuva.

Juho Pentilän jälkeläiset siis yhteensä viidessä polvessa (kaavio edellä) jatkoivat talon isännyyttä vuoteen 1883, jolloin viidennen polven edustaja Matti Pentilä (myöh. Käyräkoski) katkaisi 113 vuoden sukuketjun myymällä Pentilän siirtyessään Yli-Käyrään isännäksi.

Juho Pentilän aikana vuonna 1772 Päntäneen ensimmäinen isojakotoimitus saatiin päätökseen, isojako selkiytti omistusoikeudet ja torppien perustaminen alkoi. Entiset yhteismetsät siirtyivät pääosin taloihin manttaalien mukaan. Jos kotinurkilla ei ollut sopivia metsiä, lisää otettiin ns. ulkometsistä. Kauhajoen pohjoisosan taloille ei riittänyt metsiä, niinpä mm. Aron ja Harjan kylän taloilla oli ulkometsiä Päntäneellä Käyrän ja Pentilänkin rajanaapureina. Pentilään kuuluva Kankalon ulkometsä on samoja peruja. Isojaon seurauksena oli usein manttaalilukujen nousu, mikä tiesi lisää veroja. Pentilän manttaaliluku nousi ¼ manttaalista ⅓ manttaaliin.

Aapeli Pentilän kädentaidoista kertoo hänen pojanpoikansa Eino Metsä-Pentilän ylös kirjoittama merkintä entisen Mattilan talon, silloisen Kossilan (rak. 1867) valokuvaan: Tämän Iso-Mattilan pihassa on ollut näyttely 1870. Siellä palkittiin I palkinnolla puu- ja rautatöistä kärryt, jotka oli tehnyt Aapeli Pentilä Päntäneeltä (ent. Köykkä). Osoituksena Aapeli Pentilän kädentaidoista on myös alla oleva Eino Metsä-Pentilän kuvaama kehto, jonka Aapeli Pentilä teki vuonna 1853 syntyneelle vanhimmalle pojalleen Tuomas Valentinille. Kehto kulkeutui Karijoen Marttuselle (Punnin talo), jonne "Valee" asettui vävyisännäksi ("Punnin Valee"). Hänen jälkeensä kehto kulkeutui ilmeisesti huutokaupan myötä Kauhajoelle ja lopulta keräilijä Eino Metsä-Pentilälle.



Aapeli Pentilän tekemä kehto vuodelta 1853
Kuva: Eino Metsä-Pentilän arkisto


Aapeli Pentilän jälkipolvet


Aapeli Tuomaanpoika Pentilä e. Köykkä, Pentilän vävyisäntä, s. 1.4.1818 Jalasjärvi, k. 9.9.1876 Kauhajoki.

1. puoliso: 16.11.1844 Kauhajoki Maija Liisa Matintytär Pentilä, s. 1.4.1823 Kauhajoki, k. 22.6.1867 Kauhajoki.
2. puoliso: 27.3.1870 Karijoki Kristiina Juhontytär Brusi e. Hannula, s. 24.8.1824 Karijoki, k. 14.1.1890 Kauhajoki. 

Lapset (kaikki 1. avioliitosta):

1)  Sanna Kaisa (Susanna) Uusi-Käyrä, s. 24.8.1845 Kauhajoki, k. 11.1.1925 Kauhajoki.
Puoliso: 29.7.1868 Kauhajoki Iisakki Iisakinpoika Uusi-Käyrä, talollinen, s. 1.10.1845 Kauhajoki, k. 4.7.1906 Kauhajoki. Hän ja veljensä Tuomas isännöivät tasan v. 1872 jaettua Käyrän puolikasta, Ala-Käyrää.
Lapset:
1. Hilma Maria s. 26.8.1868 Kauhajoki, k. 2.8.1869 Kauhajoki.
2. Maria Emilia s. 8.8.1870 Kauhajoki, k. 10.10.1872 Kauhajoki.
3. Jaakko s. 30.4.1873 Kauhajoki, k. 18.5.1873 Kauhajoki.
4. Justiina s. 1.6.1874 Kauhajoki, k. 7.6.1874 Kauhajoki.
5. Kristian, Rinta-Käyrän isäntä, s. 26.10.1875 Kauhajoki, k. 26.4.1907 Kauhajoki. Puoliso: 8.9.1899 Kauhajoki Hilma Serafia Samelintytär Rinta-Käyrä e. Ala-Havunen, s. 9.8.1877 Kauhajoki, k. 11.11.1911 Kauhajoki.
6. Juho Jaakko, Rinta-Puskan vävy, s. 20.1.1878 Kauhajoki, k. 25.11.1943 Kauhajoki. Puoliso: 16.9.1898 Kauhajoki Maria Aurora Juhontytär Rinta-Puska e. Puska, s. 12.3.1876 Kauhajoki, k. 22.3.1962 Kauhajoki.
7. Aleksandra Maria s. 25.12.1880 Kauhajoki, k. 29.4.1949 Kauhajoki. Puoliso: 1.6.1903 Kauhajoki Jaakko Hermanninpoika Pantti-Käyrä e. Pantti, s. 26.4.1877 Kauhajoki, k. 2.6.1944 Kauhajoki.
8. Vilhelmiina s. 14.4.1883 Kauhajoki. Puoliso: 24.3.1906 Kauhajoki Ludvig Samelinpoika Kokko-Käyrä e. Kokko, s. 17.4.1883 Kauhajoki, k. 12.2.1936 Kauhajoki.
9. Hilma Kristiina s. 7.6.1885 Kauhajoki, k. 5.8.1885 Kauhajoki.
10. Aina Sofia s. 4.2.1887, k. 25.2.1964 Kauhajoki. Puoliso: Frans Erland Korpi-Käyrä, s. 6.9.1883, k. 13.11.1959 Kauhajoki.
11. Hilja Saima s. 4.9.1890 Kauhajoki, k. 29.8.1966 Kauhajoki. Puoliso: 4.7.1914 Kauhajoki Juho Viljami Esaiaksenpoika Ala-Kyyny, s. 28.6.1894 Teuva, k. 13.6.1942 Kauhajoki. 

    2)  Heta Sofia s. 20.4.1849 Kauhajoki, k. 25.2.1850 Kauhajoki.

    3)  Maria Liisa Pentilä (Pentila), s. 11.4.1851 Kauhajoki, k. 24.1.1921 St. Louis, Minnesota, USA.
    Puoliso: 21.6.1874 Kristian Hermanninpoika Pentilä (John Pentila) e. Piipari, talollinen, s. 8.8.1848 Kauhajoki, k. 2.2.1923 St. Louis, Minnesota, USA. Isännöivät Mäkipentilää ja Rahikkaa ennen muuttoaan Amerikkaan. Lisätietoja edellä Mäkipentilää käsittelevässä kohdassa.
    Lapset:
    1. Hilma Kristiina s. 24.9.1871 Kauhajoki. Puoliso: 9.12.1892 Kauhajoki Jaakko Aleksanteri Topiaanpoika Rahikka e. Heikkuri, s. 3.5.1868 Kauhajoki.
    2. Juho Jaakko (John Havunen) s. 13.3.1875 Kauhajoki, k. 1946 Statford Springs, Conn., USA. Puoliso: 12.7.1895 Kauhajoki Serafia Jaakontytär Havunen, s. 27.6.1877 Jurva, k. 21.11.1914 Floodwood, Minnesota, USA. Jälkipolvia elää Yhdysvalloissa.
    4. Herman s. 11.3.1877 Kauhajoki, k. 27.3.1884 Kauhajoki.
    5. Vilhelmiina s. 18.4.1878 Kauhajoki, k. 19.5.1878 Kauhajoki.
    6. Kristian s. 17.11.1879 Kauhajoki.
    7. William s. 10.12.1882 Kauhajoki, k. 11.10.1946 St. Louis, Minnesota, USA.
    8. Hilja Saima s. 23.12.1889 Kauhajoki, k. 23.1.1890 Kauhajoki.
    9. Hilja Elisabet s. 29.4.1891 Kauhajoki. 

      4)  Tuomas Valentin Marttunen, Marttusen isäntä, s. 25.12.1853 Kauhajoki, k. 16.7.1933. Muutti Karijoelle 31.8.1874. Wilhelmiinan kuoltua jäi perukirjan mukaan vain Tuomas-leski ja irtainta, mm. kaksi lehmää ja neljä lammasta sekä urut ja viulu. Tuomaan kutsumanimi oli "Punnin Valee" (talon nimestä Punti).
      Puoliso: 14.11.1874 Vilhelmiina Vähämarttunen, s. 23.12.1852 Karijoki, k. 30.8.1922 Karijoki.
      Lapset:
      1. Juho Jaakko s. 4.8.1875 Karijoki, k. 28.5.1906 Karijoki.
      2. Kaarle Kristian s. 4.7.1880 Karijoki, k. 28.6.1920 Amerikka.
      3. Hilma Maria s. 25.8.1883 Karijoki, k. 3.12.1883 Karijoki.
      4. Hilja Elviira s. 12.6.1888 Karijoki, k. 11.2.1892 Karijoki.
      5. Viljo Väinö s. 5.1.1894 Karijoki, k. 22.10.1895 Karijoki. 

        5)  Matti Käyräkoski, talollinen Yli-Käyrässä, s. 13.12.1856 Kauhajoki, k. 1.12.1923 Kauhajoki.
        Aviopuoliso: 10.7.1878 Ilmajoki, eronneet 1922, Sofia Niileksentytär Ilkka, s. 10.8.1857 Ilmajoki, k. 27.3.1935 Kauhajoki.
        Lapset:
        1. Maria Kristiina s. 17.8.1879 Kauhajoki, k. 4.10.1879 Kauhajoki.
        2. Sandra Maria s. 29.7.1880 Kauhajoki, k. 14.4.1957 Kauhajoki. Puoliso: 30.12.1900 Kauhajoki    Tuomas Valentin Malakiaanpoika Rahkola, s. 24.9.1869 Kauhajoki, k. 13.2.1932 Kauhajoki.
        3. Aapeli Emil s. 9.6.1882 Kauhajoki, k. 22.1.1884 Kauhajoki.
        4. Aapeli Eemil s. 25.2.1884 Kauhajoki, k. 18.5.1937 Kauhajoki. Puoliso: 28.2.1911 Ilmajoki 5. Anna Maria Matintytär Ilkka, s. 25.7.1885 Ilmajoki, k. 28.6.1955 Kauhajoki.
        6. Väinö Ludvig s. 7.5.1888 Kauhajoki, k. 29.12.1891 Kauhajoki.
        7. Matti Iivari s. 10.5.1891 Kauhajoki, k. 21.12.1949 Kauhajoki.
        8. Vilho Jaakko s. 17.9.1893 Kauhajoki, k. 15.2.1951 Kauhajoki. Puoliso: 7.12.1946 Helvi Erika Heikkilä, s. 25.7.1909 Hauho. Helvi Käyräkoski solmi toisen avioliiton kauppias Onni Kosken kanssa v. 1952.
        9. Eero Eevert s. 3.8.1895 Kauhajoki, k. 12.10.1899 Kauhajoki.
          Avopuoliso: Hilda Aurora Jaakontytär Metsä-Pentilä e. Kuusela, s. 26.4.1879 Karijoki, k. 7.3.1964 Kauhajoki.
          Lapset:
          1. Arvo Eino s. 28.4.1899 Karijoki, k. 23.10.1985 Kauhajoki.
          2. Lempi Maria s. 24.7.1903 Karijoki, k. 14.6.1937 Kauhajoki.
          3. Toivo Johannes Metsä-Pentilän isäntä vuodesta 1936, s. 17.3.1907 Karijoki, k. 2.2.1992 Kauhajoki. Puoliso: Emmi Maria Ala-Kortes, s. 5.10.1907 Isojoki, k. 22.10.1983 Kauhajoki.
          4. Tauno Olavi s. 10.11.1909 Kauhajoki, k. 1975 Helsinki. I puoliso: 1937 Signe Anna-Liisa Kuitunen, II puoliso: Sirkka Eliina Asikainen, lapsia.
          5. Vieno Lemmitty s. 15.12.1914 Kauhajoki, k. 17.12.1998 Kauhajoki. Puoliso: Toivo Kiuru, s. 4.6.1910, k. 30.5.1961 Kauhajoki.

            6)  Heta Sofia s. 15.10.1859 Kauhajoki, k. 6.2.1860 Kauhajoki.

            7) Jaakko Maunu Pentilä, muutti Ilmajoelle 1882, viljelijä ja maakauppias (1895-) Ilmajoella, s. 15.6.1861 Kauhajoki, julistettiin kuolleeksi 1.1.1910. Hän lähti Amerikkaan 1898 eikä hänestä sen jälkeen kuultu mitään. Hänestä lisää oman otsikkonsa alla.
            Puoliso: 18.7.1882 Vilhelmiina Salomonintytär Pentilä, e. Iso-Jouppila, s. 14.4.1859 Ilmajoki, k. 22.9.1928 Ilmajoki
            Lapset (kaikki perheettömiä):
            1. Väinö Aapeli s. 14.3.1884 Ilmajoki.
            2. Elina Elisabet s. 6.6.1887 Ilmajoki, k. 25.9.1941 USA (New York). 
            3. Vilho Salomon s. 11.6.1889 Ilmajoki, k. Amerikassa.
            4. Selma Ruusu s. 19.4.1891 Ilmajoki, k. 19.3.1955 Ilmajoki.
            5. Eero Ilmari s. 7.4.1893 Ilmajoki, k. 1918 Tampereella vapaussodassa.
            6. Lyyli Maria s. 9.2.1895 Ilmajoki, k. 12.6.1895 Ilmajoki.
            7. Katri Vilhelmiina s. 3.5.1896 Ilmajoki. 

              8)  Heta Sofia Aapelintytär Mylläri, e. Piipari, s. 5.10.1864 Kauhajoki, k. 11.2.1935 Karijoki.
              1. Puoliso: 30.12.1883 Aleksanteri Hermanninpoika Piipari, s. 1.6.1858 Kauhajoki, k. 28.10.1887 USA, Michigan, Newberry.
              Lapset:
              1. Aapeli Viljami s. 7.9.1884 Kauhajoki, k. 27.9.1884 Kauhajoki.
                2. Puoliso: 15.9.1889 Karijoki Malakias Kaarlenpoika Mylläri, s. 30.10.1861 Karijoki, k. 15.6.1943 Karijoki.
                Lapset:
                1. Hilja Elviira s. 5.2.1890 Karijoki. Lapsia.
                2. Hilma Saima s. 11.3.1892 Karijoki. Puoliso: Knut Eemil Pihlaja, s. 10.1.1889 Karijoki, k. 26.11.1988 Ontario, Kanada. Lapsia.
                3. Milja Maria s. 4.8.1894 Karijoki. Puoliso: 15.10.1929 Karijoki Yrjö Matias Ilonen, s. 2.2.1905 Lapväärtti. Lapsia.
                4. Hilda Sofia s. 14.11.1898 Karijoki, k. 20.2.1899 Karijoki.
                5. Eero Mikael s. 4.12.1902 Karijoki. Puoliso: 27.5.1928 Lapväärtti Elma Oliivia Sjöblom, s. 28.4.1906 Lapväärtti.
                6. Hilda Sofia s. 14.5.1904 Karijoki.
                7. Laimi Aleksandra s. 5.5.1907 Karijoki. Puoliso: 18.4.1938 Karijoki Svante Johannes Kujanpää, s. 5.8.1910 Isojoki. Lapsia.


                  Tervanpoltto


                  Tervanpoltto oli ollut yleistä yhteismetsissä ja se jatkui isojaon jälkeenkin, mutta metsiin alettiin suhtautua vähitellen säästeliäämmin. Tervanpoltto oli Kauhajoen pääelinkeino Ruotsin vallan päättyessä. Tervan lisäksi tervahaudoista saatiin pajahiiliä seppien tarpeisiin. Kauhajokelaisten ”tervareitti” Kristiinankaupunkiin kulki ns. kaupunkitietä pitkin, Karhukankaan ja Karijoen kautta. Samaa reittiä käytettiin lankkukuormien ajoon vuosisadan vaihteessa ennen Suupohjan radan valmistumista.

                  Tervankuljetukseen liittyy eräs Pentilän isäntää Tuomas Juhonpoikaa koskeva käräjöinti. Syyskäräjillä 1806 entinen talollinen Hannu Nirva vaati neljä taaleria korvausta Tuomas Pentilältä, jonka Nirva väitti samaisena syksynä ottaneen luvatta hänen hevosensa vainiolta ja vieneen sillä tervaa Kristiinankaupunkiin. Nirvan mukaan Tuomas Pentilä oli vielä kaupunkimatkalta palattuaan parin päivän ajan käyttänyt samaista hevosta peltotöissään. Tuomas kiisti syytteen ja asia lykättiin todistajien puuttuessa talvikäräjille 1807, jonne Tuomas Pentilä jäi tulematta. Käräjäoikeus kuuli paikalla olleita Hannu Nirvan kutsumia todistajia, Pentilän torpparia Matti Juhonpoikaa ja entistä talollista Simo Ilkkaa, joka oli tavannut Tuomas Pentilän Kristiinankaupungissa ja saanut kuulla Pentilällä olevan hevosen kuuluvan Hannu Nirvalle. Ilkka oli kotimatkalla poikennut Nirvan luona ja kertonut hevosesta. Todistajan mukaan Pentilä sittemmin yritti sopia asian tarjoamalla kaksi riikintaaleria korvaukseksi, mutta Nirva halusi kolme. Sovintoesitystä oli ollut kuulemassa myös toinen todistaja Matti Juhonpoika. Poisjäämisestä tuli Pentilälle 3 taalerin 16 killingin sakko ja asian jatkokäsittely siirrettiin seuraaville käräjille. Ehkä asiasta päästiin sovintoon, koska talvikäräjien 1807 pöytäkirjoista en asian jatkokäsittelyä enää löytänyt, mutta edustakoon se yli 200 vuotta vanhaa versiota ajoneuvon luvattomasta käyttöönotosta.

                  Tervan kysyntä alkoi hiipua 1800-luvun jälkipuolella laivojen rakennusmateriaalin vaihtuessa vähitellen puusta rautaan. Aapeli Pentilän ajoilta löytyy vielä useita tervanpolttosopimuksia, mutta hänen poikansa Matti Pentilä (myöh. Käyräkoski) keskittyi metsänkäytön seuraavaan vaiheeseen, sahatavaraan. Samaan aikaan lisääntyi isäntien kiinnostus myös maanviljelyyn. Käyrän maillakin peltoa raivattiin ja niitä ojitettiin. Samalla peltoaukeamat laajenivat, ne ulottuivat entistä kauemmaksi joesta. Mm. Jaakko Luhtanen ja poikansa Eemil tekivät Käyrän ja Pentilän mailla mittavan raivaustyön.

                  Alla oleva Aapeli Pentilän ja Kaarlelan torppari Juho Iisakinpoika Wähämäen vuonna 1860 tekemä sopimus, jonka mukaan Pentilän isäntä saa puolet tervasta. Tervahauta sijaitsi Kankalon ulkometsäsaralla. Juho Wähämäki oli Iisakki Ala-Käyrän poika (s. 1820), josta lisää Ala-Käyrää koskevassa osassa. Juhon pojan, Juho Vähämäki hänkin, talokauppaa käsitellään Rahkola-blogissa. Oheinen asiakirja löytyi Käyrän Myllymäen talosta.

                  Aapeli Pentilä hoiti metsiään hyvin ja myös valvoi niitä tarkasti luvattoman hakkuun varalta. Muutamia tapauksia käsiteltiin käräjillä, mm. Aapelin vaimon serkku, Pentilän torppari Matti Samelinpoika (Katajala) oli v. 1852 syyskäräjillä vastaamassa kolmen tukkipuun sahaamisesta. Vastaajan mukaan puut oli otettu Aapelin luvalla, mutta Aapelin mukaan lupa koski eri palstaa. Asiaa käsiteltiin vielä todistajan tuella talvikäräjillä 1853, jossa Matti Samelinpoika tuomittiin sakkoihin ja menettämään sahatut lankut Aapelille. Myös Möykyn torppari Jaakko Jaakonpoika oli vienyt ison mastopuun samaiselta Hiukkaojanmaan metsäpalstalta. Oikeuden päätökseen kuului kielto kaikenlaisesta luvattomasta metsänhakkuusta Pentilän mailla ja päätöksen mukaan se luetaan Kauhajoen kappelikirkon saarnatuolista joka kolmas vuosi.

                  Isojakoa täydennettiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa isojaon järjestelyillä, joita alettiin vuoden 1916 jakolainsäädännössä kutsua uusjaoksi. Länsirannikon sahateollisuuden kasvu oli tuolloin vahvaa samalla kun tervatalous hiipui.

                  Aapeli Pentilän vaimo Maija Liisa kuoli tyfukseen 44-vuotiaana 22.6.1867 nuorimman lapsen ollessa vain kaksivuotias (perukirja). Nälkävuosina iso osa väestöstä kuoli tyfukseen, jota usein kutsuttiin lavantaudiksi, mutta useimmiten se lienee tarkoittanut täiden levittämää pilkkukuumetta. Perinnönjaossa lapsia edusti vainajan serkku talollinen Matti Jaakonpoika Möykky. Leskeksi jäänyt Aapeli Pentilä avioitui kolme vuotta myöhemmin karijokelaisen lesken Kristiina Juhontytär Brusin (o.s. Hannula) kanssa, tämä avioliitto oli lapseton. Syyskäräjillä 4.9.1867 Aapeli Pentilä määrättiin alaikäisten lastensa holhoojaksi.


                  Aapeli Pentilän jälkeen


                  Aapeli Pentilän perunkirjan 1. sivu
                  A. Pentilän perunkirjan viim. sivu
                  Aapeli Pentilä kuoli 58 vuoden iässä vuonna 1876 kuolinsyynä slag (halvaus). Leski Kristiina Juhontytär avioitui Aapelin alaikäisten lasten uuden holhoojan, leski-isäntä Aapeli Toivakan kanssa 5.11.1882 ja muutti Harjankylään. Aapeli Toivakka oli Aapeli Pentilän veljenpoika, molemmat Aapelit olivat lähtöisin Jalasjärven Köykästä. Aapeli Toivakka oli määrätty serkkujensa, Aapeli Pentilän alaikäisten lasten, Matin, Jaakon ja Heta Sofian holhoojaksi Ilmajoen syyskäräjillä 16.11.1876. Heistä nuorin, Heta Sofia, muutti 18-vuotiaana äitipuolensa kanssa Toivakkaan v. 1882 ja avioitui vuotta myöhemmin Aleksanteri Hermanninpoika Piiparin kanssa.

                  Aapeli Pentilän kuoleman jälkeisessä perinnönjaossa pojat Tuomas, Matti ja Jaakko saivat kukin 2/27 manttaalin osuuden 1/3 (=9/27) manttaalin Pentilän verotalosta. Tyttäret Susanna, Maria Liisa ja Heta saivat 1/27 manttaalia kukin. Se oli iso käännekohta 19-vuotiaalle Matti Aapelinpoika Pentilälle. Hän osti sisarustensa osuudet lukuun ottamatta Maria Liisaa, jonka osuus Pentilästä (1/27 manttaalia) erotettiin sovintojaolla Mäkipentiläksi. Perinnäistapana oli talon siirtyminen vanhimmalle pojalle tai poikien puuttuessa vanhimman tyttären miehelle. Vanhempi veli Tuomas oli muuttanut Karijoelle Marttusen vävyksi vuonna 1874 ja vanhimmasta sisaresta Sannasta oli tullut Uusi-Käyrän emäntä jo vuonna 1868. Näin Matille tarjoutui tilaisuus isännyyteen.

                  Tyttären perintö oli vielä Aapelin kuollessa puolet pojan perinnöstä. Menettelystä luovuttiin vuonna 1878 annetussa asetuksessa, jossa tyttärille annettiin tilaan yhtäläinen perintöoikeus poikien kanssa. Asetuksessa luovuttiin myös sukulunastusoikeudesta, mikä loi hyvät edellytykset tilojen myymiseen ja ostamiseen suvun ulkopuolella.

                  Matti isännöi Pentilää isänsä jälkeen äitipuolensa avustuksella ja lasten holhoojan Aapeli Toivakan valvovan silmän alla. Hän avioitui ilmajokelaisen talon tyttären Sofia Niilontytär Ilkan kanssa vuonna 1878. Lapsia syntyi kahdeksan, joista puolet eli aikuisikään asti. Ostettuaan sisarosuudet itselleen ja äitipuolen lähdettyä Pentilästä, 26-vuotias Matti Pentilä teki ison talokaupan. Saatuaan omistukseensa 1/3 (=9/27) manttaalin Pentilästä 8/27 manttaalia hän teki vaihtokaupan Yli-Käyrän talollisten kanssa Pentilän ja Yli-Käyrän talojen kesken 16.4.1883. Matti Pentilästä tuli Käyrän puolikkaan eli Yli-Käyrän isäntä. Suurin syy hänen kiinnostukseensa Käyrän taloa kohtaan lienee ollut ns. Käyränkoski, joka oli valjastettavissa sahalaitoksen energialähteeksi. Metsät ja sahaustoiminta olivat kiinnostuksen kohteena.

                  Aapeli Pentilän kuoleman jälkeisessä perinnönjaossa tytär Maria Liisa sai yhdeksäsosan eli 1/27 manttaalia Pentilän talosta. Alaikäisten lasten holhoojaksi määrätty Aapeli Toivakka käytti Pentilän talossa valtaa laajemmin kuin holhoojan tehtävä olisi välttämättä edellyttänyt ottaen käytännössä koko Pentilän talon hallintaansa. Näin kävi myös Maria Liisan perintöosuuden kanssa.

                  Maria Liisa oli avioitunut Kristian Piiparin kanssa vuonna 1874 ja he halusivat erottaa Maria Liisan perintöosuuden omaksi tilakseen. Aapeli Toivakka vastusti ja niinpä Pentilän vävy Kristian haastoi hänet oikeuteen. Asiaa käsiteltiin Ilmajoen talvikäräjillä 22.2.1877. Käräjäoikeuden päätös velvoitti Aapeli Toivakkaa heti luovuttamaan Maria Liisalle kuuluva perintöosuus ja korvaamaan kantajille oikeudenkäyntikuluina 10 markkaa.

                  Asiaan kuului vastahaaste, joka käsiteltiin käräjillä samana päivänä. Siinä Aapeli Toivakka syytti Kristian Pentilää luvattomasta hakkuusta. Jättämässään kirjallisessa lausunnossa, josta ohessa kopiot (Aapeli Toivakan omakätinen teksti), hän toteaa mm. seuraavaa:
                  Ilmajoen talvikäräjät 22.2.1877 (VMA)

                  Wiime marraskuulla tapahtuneen wärteerin aikana, tämä Kristijan pyyti saada Pentilän jakamattomasta mettästä wähän hakata työ kaluin wärkipuita joita minä lupasin. Senjälkeen Kristijaan puheli saada tehdä ittellensä joonginmoisen asuun koppijon. joonga minä hänellen esittelin wiittä syltä pitkijä hirsijä ja kuutta tuuma wahwoja larwasta. Mutta nyt kuin Kristijaan ei ole tahtonut, eli ei ole nähnyt hywäksi mun esitystäni seurata, mutta on ottanut suudempijakin puita ja enämmän kun yhdes koppijos tarwitaan: olen welwoitettu nöydimmästi Kihlakunnan Oikeudelta pyytää että kaikki mettän hakkoo yllä mainitun taloon mettästä korkealla wiikillä Kristijaanilta kiellettäisiin, siksi kuin lailinen jako puhenna olewassa taloossa on tapahtunut, kuin myös rakennetun kartanon jaossa, Kristijaanilta jo hakatut hirret tulla palkituksi.”

                  Oikeuden päätös tässäkin jutussa oli Aapeli Toivakan tappioksi ja hänelle määrättiin korvausvelvollisuutta kahdeksan markkaa.

                  Kristiina Juhontyttären testamentti


                  Jaakko Maunu Pentilän toimiessa asiamiehenä Aapeli Pentilän jälkeläiset esittivät Kauhajoen talvikäräjillä 14.2.1890  ”anomuskirjan”, jossa todettiin Aapeli Pentilän ja hänen toisen puolisonsa Kristiina Juhontyttären tehneen kirjallisen testamentin noin vuonna 1872, mutta jota testamenttia ei heidän hallussaan ole. Anomuskirjassaan he kuitenkin toteavat testamentissa säädetyn, että äitipuolemme kuoltua lankee hänen jälkeen jäänyt omaisuutensa meille allekirjoitetuille hänen lapsipuolillensa. Tilaisuudessa oli todistajina kaksi testamentin laatimistilaisuudessa läsnä ollutta miestä, Juho Jaakko Kanervainen ja Jaakko Kivelä. Käräjäoikeus antoi ohjauspäätöksen, jonka mukaan Kristiina Pentilä-vainajan likimmäisillä perillisillä on valta yön ja vuoden kuluessa moittia testamenttia, jos luulevat syytä siihen olevan (tk 1890 §120). Jatkoa seurasi. Aapeli Toivakka sai tammikuussa 1892 seuraavan haasteen:

                  Ensi helmikuun 2.päivänä alkaviin ja Korpi-Aron talossa tämän pitäjän Aronkylässä istuttaviin varsinaisiin talvikäräjiin, tämän ja Kurikan pitäjäin käräjäkunnassa Ilmajoen tuomiokuntaa haastattavat Talolliset Jaakko Maunu Aapelinpoika Pentilä Ilmajoen pitäjän Jouppilan kylästä, Kristian Hermanninpoika Mäki-Pentilä eli Rahikka, Iisakki Iisakinpoika Ala-Käyrä ja Matti Aapelinpoika Yli-Käyrä, tämän pitäjän Päntäneen kylästä, Talokas Valentin Aapelinpoika Marttonen ja Talokkaanpoika Malakias Kaarlenpoika Mylläri, Karijoen pitäjästä, edesmenneen Talokas Aapeli Tuomaanpoika Pentilä vainajan perillisinä, täten Talokas Aapeli Matinpoika Toivakan, tämän pitäjän Harjan kylästä, vastaamaan kantajia kuin he esiintuottavista syistä aikovat hakea vastaajan velvoittamista kantajille heti luovuttamaan heidän äitipuolensa Kristiina Juhontytär Pentilä vainajan, joka oli vastaajan kanssa naimisessa, kaiken jälkeen jääneen omaisuuden niinhyvin kiinteätä kuin irtainta omaisuutta. Vapaa sanavalta asiassa ynnä kaikessa mikä siihen kuuluu, on tarjona; ja muistutetaan että tämä haaste on laillisessa järjestyksessä toteltava.
                  Kauhajoella, Tammikuun 12. päivänä 1892


                  Tuomarin viran puolesta: K. H. Skog
                  Kautta: Kaarle Gyllenbögel, Kruununnimismies


                  Aapeli Pentilän jälkeläiset siis vaativat serkkuaan Aapeli Toivakkaa, Aapeli Pentilän lesken Kristiinan aviopuolisoa, heti luovuttamaan heille kaiken sen omaisuuden mitä heidän äitipuolellaan Kristiina Juhontytär Pentilällä eli Toivakalla kuolinhetkellään 14.1.1890 oli. Heidän vaatimuksensa perustui aiempaan Pentilässä tehtyyn testamenttiin ja suullisiin lupauksiin. Alkuperäisestä testamentista oli kaksi versiota eikä todistajien kuuleminen asiaa selkiyttänyt. Jaakko Maunu Pentilä kirjoitti syksyllä 1891 testamenttia koskevan kirjeen kunnankirjuri Matti Kiviselle, joka neljännesvuosisadan ajan vuoteen 1894 asti hoiti Kauhajoella lähes kaikki kunnalliset kirjoitustyöt. Alkuperäinen kirje on Kauhajoen historiatoimikunnan arkistossa. Matti Kivinen oli ennen kirjurin tointa toiminut 20 vuotta kiertokoulun opettajana. Päntäneellä kiertokoulun opetustilat olivat Pentilän talossa, jossa Jaakko ja muutkin sisaruksensa olivat Kiviseltä oppia saaneet.

                  Käyrässä 26 päivä Lokakuuta wuonna 1891.
                  Arvoisa Ystäväni M. Kivinen!
                  Ensimmäinen sivu nelisivuisesta kirjeestä
                  Koska olen nyt täällä Kauhajoella, niin piirrän Teille johonku rivin tässä aikani kuluksi veljeäni odottaissa. Minä pyydän Teitä olemaan niin hyvän, että ilmoitatte minulle kirjeellisesti joskus, kun on aikaa, josko woitte muistaa minkälainen se niinsanottu testamentti juuri oli, jonka teitte meidän isän ja äitipuolivainajan välillä Pentilässä noin 18 tahi 19 vuotta sitten. Ja näittekö sitä vielä silloin tallellla kun piditte siellä pesän tarkastusta ja perintöjakoa syksyllä vuonna 1876, tahi olivatko asianomaiset jo ennen tarkastusta pitäneet huolen sen hukuttamisesta. Ja josko vielä tiedätte, oliko se laissa kuljetettu ja mikä vuosi silloin oli, kun kuljetettiin, ja vielä: oliko se syys tahi kevätkäräjä kun se tapahtuu. Minä ilmoitan Teille jo tulevaisuuden varalta, että Teitä, Rahkolaista ja n.s. Kruunari-Jussia me tulemme vaatimaan oikeudessa antamaan mainitusta asiasta tarpeellisia selityksiä. A. Toivakka kyllä on minulle sanonut, että semmosta testamenttia hän ei muka ole milloinkaan nähnyt, mutta arvatkaas uskonko minä semmosia juttuja todeksi, Jaakko Kivelä ja Juho Kanervainen, varsinkin ensin mainittu, sanoi mainitut kirjoitukset muistavansa jotakuinkin hyvästi. Sanon Teille: minä luulen, että mainitussa asiassa on tehty paljo aikaaviepää törkeää petosta. Waan ehkä selvitään! Käykää minunkin luonani välttämättä, jos satutte matkustamaan Ilmajoella päin, ei erittäin yllämainitun asiankaan tähden mutta minulla on todellinen vilpitöin rakkaus ollut aina ja on vieläkin Teitä, entistä vakaista opettajaani kohtaan, niin että melkein aina joutohetkillä ikävän kaiholla muistan Teidät, jota en ole, pahaksi onneksi, moniin vuosiin tavannut. Suokaa anteeksi, kun olen ehkä huonosti onnistunut tämän kirjeen kirjoituksessa huonon sisällön ja epäselväin sanain vuoksi, mutta sen on vaikuttanut se, että oli kova kiire. Ei tällä kertaa nyt mitään muuta vaan jääkäät perheenne kanssa sen haltuun, joka kansain ja yksityistenkin kohtaloita johtaa meille tietämätöintä tulevaisuutta kohden, ja jota me Suomalaiset kutsumme Jumalaksi. Sydämettä, Jumalatta, on se jokei tätä maata innostaisi puoltamahan kuoloon asti!
                  J. M. Pentilä

                  Asiaa ratkottiin vielä talvikäräjillä 1892, jossa kävi ilmi, että Kristiina Juhontyttärellä oli testamentti myös avioliitostaan Aapeli Toivakan kanssa. Siinä mm. Kristiinan sohvasänky ja piironkikaappi luvataan Aapelin tyttärentytär Hilma Kristiinalle ja muuta irtainta Kristiinan karijokisille sisarusten lapsille. 

                  Syyskäräjillä 5.10.1892 Aapeli Toivakka esitti kaksi alkuperäistä vuodelta 1872 olevaa testamenttia, jotka Kristiina Juhontytär oli valvonut Aapeli Pentilän kuoltua. Niiden sisältö ei ollut yhtäpitävä kantajien version kanssa. Näissä testamenteissa ei ollut tehty minkäänlaisia lupauksia kantajille. Samoille syyskäräjille 5.10.1892 Aapeli Toivakka olikin haastanut Pentilän sisarusparven asiakirjaväärennöksestä, mutta paikalle ei enää tullut kukaan asianosainen ja se asia jäi siihen.

                  Perintöriidan loppukäsittely lykättiin talvikäräjille 1893 ja käräjäoikeuden lopullinen päätös oli kantajia vastaan. Jaakko Maunu Pentilä sisarustensa asiamiehenä maksoi vetorahan varaten oikeuden valittaa päätöksestä hovioikeuteen. Vaasan Hovioikeuden päätöstaltioista vuosilta 1893-94 ei juttua löydy, joten valitus lienee jäänyt tekemättä.

                  Aapeli Pentilän jättämä perintö leski Kristiina Juhontyttärelle muodostui perunkirjan mukaan huutokaupalla myydyn irtaimen tuotosta, joka eriteltiin etuosaksi (1/20), naimaosaksi (1/3) ja huomenlahjaksi (1/20), yhteensä 6685,70 markkaa. 

                  Aapeli Toivakka (kuva Kauhajoen Joulu 1963) avioitui vielä kolmannen kerran Kristiina Juhontyttären kuoltua v. 1890. Hän oli luottamusmiehenä useissa pitäjän toimissa, mm. Tokerotien rakennushankkeessa.


                  Kuvan hautaristi sijaitsee Kauhajoen
                  kirkon pääsisäänkäynnin lähellä.
                  Kristiina Juhontytär Hannula, Toivakka e. Pentilä e. Brusi, s. 24.8.1824 Karijoki, k. 14.1.1890 Kauhajoki.
                  Isä: Hannula, Juho Erkinpoika, talollinen Karijoen Ylikylässä, seksmanni, kirkkoväärti, s. 5.1786 ,  k. 6.1.1863 Karijoki.
                  Äiti: Brusi, Kreeta Liisa Antintytär, lautamiehen tytär, s. 27.5.1796 Karijoki,  k. 18.7.1858 Karijoki.

                  1. puoliso: ∞ 21.6.1849 Karijoki Aadolf Malakiaanpoika Brusi, s. 4.6.1817 Karijoki, k. 1.5.1867 Karijoki. Brusin isännyyttä jatkoi kasvattipoika Malakias Juho Henrikinpoika (s. 1838, ent. Luhtala)
                  Lapsi: Serafia Vilhelmiina s. 14.3.1850 Karijoki, k. 21.3.1850 Karijoki.
                  2. puoliso: ∞ 27.3.1870 Aapeli Tuomaanpoika Köykkä, Pentilä, s. 1.4.1818 Jalasjärvi, k. 9.9.1876.
                  3. puoliso: ∞ 5.11.1882 Aapeli Matinpoika Köykkä, Toivakka, s. 15.12.1834 Jalasjärvi, k. 24.2.1909.


                  Mäkipentilän synty 1876


                  Mäkipentilä oli Matti Käyräkosken sisaren Maria Liisa Aapelintytär Pentilän perintöosa Pentilän talosta isänsä Aapeli Pentilän kuoltua 1876. Ensimmäistä lainhuutoa taloon haettiin vuonna 1883 ja kiinnekirja on myönnetty vuotta myöhemmin, mutta rippikirjassa Mäkipentilä on merkitty jo vuodesta 1878 lähtien eri ruokakunnaksi. Mäkipentilä oli tuolloin kooltaan 1/27 (=0,0370) manttaalia eli yhdeksäs osa (11,11 %) Pentilän verotalosta. Se oli ainut osa Pentilän verotaloa, joka ei tullut Maria Liisan veljen Matin omistukseen ennen Matin tekemää talojen vaihtoa vuonna 1883, eikä siten ollut mukana talokaupassa. Maria Liisa oli avioliitossa pikkuserkkunsa Kristian Hermanninpoika Piiparin (sittemmin Pentilä) kanssa, josta tuli Mäkipentilän ensimmäinen isäntä. Kristian Pentilä on vuoden 1877 syyskäräjillä määrätty Sameli Heikinpoika Pihlajamäen holhoojaksi ja tuolloin hänestä käytetään titteliä talokkaan vävy. Kristian Pentilä oli viitisen vuotta Amerikassa vuodesta 1884, joten käytännön isännyys jäi vaimon ja palvelusväen harteille. 

                  Kristianin palattua Amerikasta hän ja Maria Liisa myivät Mäkipentilän 16.7.1890 päivätyllä kauppakirjalla Karijoella syntyneelle Juho Juhonpoika Ohraluomalle eli Rivallille (s. 29.12.1850) ja hänen puolisolleen Emma Katariina Aleksanterintyttärelle. Rivallit olivat tulleet Karijoelta edellisenä vuonna Pentilän Rajalaan torppareiksi.

                  Kristian ja Maria Liisa Mäki-Pentilä ostivat kaupan jälkeen 1890 osuuden Rahikan talosta ja myytyään senkin v. 1894 he asustelivat itsellisinä Rahikassa Pentinmaan torpassa, kunnes lähtivät Michiganiin 24.6.1908 mukanaan nuorin tytär Hilja jäädäkseen sinne. Pojista Kristian ja Viljami (William) olivat lähteneet Amerikkaan 1899 ja 1900. Vuonna 1912 muutti myös lapsista vanhin Juho Jaakko Havunen perheineen Amerikkaan. Hän oli talollinen Keski-Havusessa vuoteen 1909 asti, jolloin perhe muutti Latva-Panulaan ja eli siellä itsellisenä ennen Amerikkaan lähtöään. Yhdysvalloissa elää heidän jälkeläisiään tänäkin päivänä mm. Rhode Islandin ja Connecticutin valtioissa.

                  Kristian Hermanninpoika Pentilä, ent. Piipari (Amerikassa loppuaikoina John Pentila), s. 8.8.1848 Kauhajoki, k. 2.2.1923 St. Louis, Minnesota, USA.
                  Puoliso: ∞21.6.1874 Maria Liisa Aapelintytär Pentilä (Pentila), s. 11.4.1851 Kauhajoki, k. 24.1.1921 St. Louis, Minnesota, USA.

                  Lapset:
                  1. Vilhelmiina Kristiina (Rahikka) s. 24.9.1871 Kauhajoki. Puoliso: ∞9.12.1892 Jaakko Aleksanteri Topiaanpoika Heikkuri, Rahikka, s. 3.5.1868 Kauhajoki.
                  2. Juho Jaakko Havunen s. 13.3.1875 Kauhajoki. Puoliso: ∞12.7.1895 Serafia Jaakontytär Havunen, s. 27.6.1877 Jurva, k. 21.11.1914 Floodwood, Minnesota, USA. Perhe lähti Amerikkaan 1912.

                  Juho Jaakko Havusen aikuiseksi eläneet lapset:
                  Juho Havunen lapsineenAmerikassa 1940-50-luvulla.
                  Kuva Tammy Havunen
                  1. Viljo Jaakko (William) s. 14.5.1903 Kauhajoki, k. 11.2.1968 Mansfield, Tolland, Connecticut, USA.
                  2. Feeli (Felix) Kristian s. 25.10.1910 Kauhajoki, k. 27.9.1984 Norwich, Connecticut, USA.
                  3. Neil s. 25.1.1913 Duluth, Minnesota USA, k. 27.11.1986 North Smithfield, Rhode Island, USA. Puoliso: ∞4.11.1933 Ruth Hermine Stalker, s. 20.8.1916 Riverside, Rhode Island, USA, k. 24.8.1985 N. Smithfield, Rhode Island, USA.
                  4. Hilda s. 21.11.1914 Floodwood, Minnesota, USA, k. 21.7.2002 Putnam, Connecticut, USA. Puoliso: Larry Taylor.

                  3. Kristian s. 17.11.1879 Kauhajoki. Amerikkaan 1899.
                  4. Viljami s. 10.12.1882 Kauhajoki, k. 11.10.1946 St. Louis, MN, USA. Amerikkaan 1900.
                  5. Hilja Elisabet
                  s. 29.4.1891 Kauhajoki.

                  Mäkipentilän uusi isäntä Juho Juhonpoika Rivalli, joka sittemmin käytti nimeä Juho Pentilä, lähti Amerikkaan ilman perhettään keväällä 1891 ja palasi vasta 1902. Hän oli mennyt sinne ensimmäisen kerran jo vuonna 1885. Kotiin jäi vaimo kolmen lapsen kanssa, sijaisisäntänä mainitaan vanhin poika Oskari apunaan pestattu renki Vihtori Kohtala. Juho Pentilän kirjeet Konstantin Pentilälle 1894-95 viittaavat siihen, että hänen työnantajansa oli rautatieyhtiö Canadian Pacific Railway Company. Kirjeet on lähetetty Kanadan Cartierista, joka sijaitsee Ontariossa Sudburyn pohjoispuolella.

                  Juho Pentilä oli Amerikassa, kun hänen vanhempi poikansa 18-vuotias Kaarle Oskari avioitui Hilma Rosina Koivukorven kanssa. Häitä juhlittiin komeasti, mutta ikävä tapahtuma niihin liittyi. Häistä palatessaan poliisikonstaapeli Johan Högander istui kärryllään maanneen Heikkilän torpparin Hermanni Oijennuksen päällä niin varomattomasti, että Oijennus kuoli. Högander tuomittiin vuodeksi vankeuteen. Näistä tapahtumista erillinen kirjoitus. Oskarinkin elämä päättyi dramaattisesti 22.5.1898 Käyrän koskien jääpatojen purkamiseen liittyvän tapaturman jälkeen. Lehtitietojen mukaan 21-vuotias Oskari Pentilä putosi 3.5.1898 jäälautalta pää edellä kuohuvaan koskeen ja kulkeutui virran viemänä 250 metrin matkan kahden myllypadon läpi kunnes toisen padon alta sai Käyrän isäntä hänet keksillä vedetyksi pahoin loukkaantuneena ja tajuttomana maihin. Oskari kuoli vammoihinsa 22.5.1898.


                  Palattuaan Amerikasta Juho Pentilä haki Pentilän halkomista 8.10.1902 ja pian sen jälkeen, 6.11.1902, isännyys siirrettiin kauppakirjalla nuorimmalle pojalle, 18-vuotiaalle Vilhelm Valdemar (Vilho) Pentilälle. Kauppahinta 1000 markkaa (+ eläke) tuli kauppakirjan mukaan maksaa Vilhelmin sisarelle Hilda Marialle, joka avioitui seuraavana vuonna (18.4.1903) Hjalmar Frösénin kanssa. Myös 19-vuotias Vilhelmi avioitui 1903 ja myytyään Mäkipentilän 21.8.1904 siirtyi isännäksi 5/72 manttaalin Nirvaan, vaimonsa Sofia Tuomaantytär Nirvan kotitaloon. Kauppakirjassa myös määrätään kuolleen Oskari Pentilän pojalle Artturi Nikolaille Juho Pentilän ja hänen puolisonsa tulevasta jäämistöstä 1000 markkaa.

                  Juho Pentilä tunnettiin Rivalli-nimellä vielä myöhemminkin. Irja Asukas (o.s. Frösén) kertoo Tuomo Tuurin tekemässä haastattelussa "Rivallin papasta", joka oli käynyt kutomassa Tuurinmäellä. Kankaankutojaksi hänet mainitaan E-P:n nuorisoseuran arkiston valokuvatekstissä (kuva ohessa). Pellavamaa mainitaankin alla olevassa eläkekirjassa. Juho Pentilä kuoli 86-vuotiaana 9.7.1937 Yli-Keturista 28.10.1919 ostamallaan Männistö-nimisellä palstatilalla. Yliketuri oli siirtynyt samana vuonna Viljami ja Impi Kytölän omistukseen. Juho Pentilä oli asunut Keturissa mäkitupalaisena 9.11.1902 lähtien siirrettyään Mäkipentilän pojalleen Vilhelmille, vaikka eläkekirjan mukaan hänellä oli asumisoikeus Mäkipentilän talossa, kuten alla olevasta eläkekirjan tekstistä ilmenee.

                  Eläkekirja 6.11.1902

                  Minä Juho Juhonpoika Mäki Pentilä, joka tänä päivänä tehdyllä kauppakirjalla ja siinä mainituilla ehdoilla, olen poisantanut ja myynyt, vaimoni suostumuksella, meidän ostamamme ja omistamamme Mäkipentilän talon 1/27 osaa manttaalia, No 5 Päntäneen kylässä Kauhajoen pitäjässä, pojaalleni Wilhelmi Juhonpojaalle ja hänen tulevalle vaimollensa, olen minä itselleni ja vaimolleni mainitusta tilasta pidättänyt seuraavan elinkautisen eläkkeen ja muut tarpeet:

                  1. Neljä hehtolitraa ja 95 litraa rukiita, 165 litraa ohria taikka yhteensä rukiita ja ohria 4 vanhaa tynnyriä vuosittain.

                  2. Viisikymmentäviisi litraa suoloja ja yksi nelikko tuoreita silakoita vuosittain.

                  3. Kahden vuoden vanha lammas lahtinaudaksi, joka vuosi.

                  4. Neljä häkkiä heiniä, kolme häkkiä peltoketoheiniä ja yksi häkki ulkoluhdan heiniä, häkin paino 255 kiloa, ja viisikymmentä lyhdettä rukiin olkia vuosittain.

                  5. Wanhan puorin takaa yksi vainiokääly, jossa on 8 peltosarkaa, yksi kapanala pellavamaata, talon reirattuun peltoon, sinne kun talooki joka vuosi.

                  6. Elukat käydä kesällä sielä kun taloonki, ja talvella yhdessä navetassa talon elukkain kanssa.

                  7. Asuin huoneeksi, pohjoispäässä tuparatia oleva tupa, ja ne huoneet, jotka ovat sen päällä, ulkohuoneita niinkutsuttu vanha puori ja kartanon takaa olevasta halkovajasta keskinen osa, ja kartanon puoleinen pää ja perunain tilaa talon kellariin ovipieliin kahden puolen, uunia, saunaa ja riihtä viljellä tarpeen mukaan.

                  8. Polttopuita viisi syltä, kolme syltä koivun halkoja ja kaksi syltä kuusen eli männyn halkoja, pituus 7 korttelia ja mainitut haloot talon omistajan kotia tuora. Ja talon kotomettäsaraalta kesäpuiksi niinsanotuita roskapuita, joita itse kokoilen.

                  9. Yksi pieksupari kummallenki vuosittain.

                  10. Se mitä edellä kirjoitettu on, pysyy muuttumatta, meidän molempain kuolemaan asti. Täten todistetaan.

                  Jäljestäpäin huomattua edellä kirjoitettuun eläkekirjaan kuuluvaa on vielä talon hevosta kaksi kertaa vuodessa kirkolle ja myllykalunsa kuljettaa myllyssä talon hevosella. Ja lantaa ajaa talon tunkiosta 20 kärrykuormaa ensikeväänä eläkemailleni. Ja talon on laitettava ensikevääksi laattian värkit eläketupaamme, joista sahamyllyn frahdin itse suoritan.
                  Sofian isä lautamies Tuomas Valentin Nirva oli kuollut vuonna 1903. Vilhelm ja Sofia Pentilä lunastivat talon sisarosuudet (4) 10.4.1904. Yksi sisaruksista, Sofian vanhin veli, oli Tuomas Rinta-Kyyny, joka oli avioitunut Aleksandra Malakiaantytär Rahkolan kanssa vuonna 1894. Tuomas Valentin Nirva nivoutuu käsiteltävänä olevaan sukuun muutenkin. Hän oli Tuomas Köykän (Aapeli Pentilän veljen) poika ja siten Matti Aapelinpoika Käyräkosken serkku, jonka asiamiehenäkin Tuomas Nirva joskus esiintyi. Vilhelm Valdemar Pentilän vuonna 1898 kuollut vanhempi veli Oskari oli ollut naimisissa Hilma Rosina Koivukorven kanssa, joka avioitui Oskarin kuoltua itseään 26 vuotta vanhemman, leskeksi jääneen p.o. Tuomas Valentin Nirvan kanssa vuonna 1901. Tästäkin avioliitosta tuli lyhyt. Leski Hilma Rosina meni kolmanteen avioliittoon Vilhelm Mäki-Kullaan kanssa. Yhdessä he ostivat 1.10.1908 Vilhelm ja Sofia Pentilältä Nirvan tilaosuuden (5/72 mtl).

                  Oskari Pentilän veli Vilhelm Pentilä oli paitsi viljelijä myös liikemies. Hän osti ja myi maa- ja metsätiloja ja hänellä oli Päntäneellä höyrysaha yhtiökumppaninaan talolliset Tuomas Rinta-Kyyny ja Antti Tarkka. Sahan tulipalossa kesällä 1910 tuhoutui heidän vakuuttamatonta puutavaraansa yli 15 000 markan arvosta. Vilhelmillä oli myös uitto-oikeus Kauhajokeen ja sen haaroihin samana vuonna. Samat miehet olivat ostaneet Tuomas Rinta-Halkolalta 29.9.1910 Sahaniemi-nimisen 0,85 ha palstan jokirannasta (9:22) ilmeisesti sahaustarkoitukseen. Antti Tarkka myi kolmanneksensa Vilhelm Pentilälle 29.12.1912, joka puolestaan myi sen samalla päivämäärällä Tuomas Rahkolalle. Myöhemmin ainoaksi omistajaksi jäi Tuomas Rinta-Kyyny.


                  Juho Pentilän eli Rivallin avioliitot ja lapset

                  Pentilä, ent. Rivalli, Juho Juhonpoikas. 29.12.1850 Karijoki, k. 9.7.1937.
                  1. puoliso: ∞ 17.11.1875 Karijoki Huhtala, Emma Katariina Aleksanterintytär,  s.  13.5.1854 Karijoki, k. 7.2.1913.
                  2. puoliso:  Hedvig Hermannintytär Autio, s. 18.1.1863. Heta oli Mäki-Rahkolan torpparin Jaakko Iisakinpoika Ojalan leski.

                  Lapset, kaikki ensimmäisestä avioliitosta: 
                  1)  Kaarle Oskari, s. 23.9.1876 Karijoki, k. 22.5.1898.
                  Puoliso: ∞ 27.7.1895 Koivukorpi, Hilma Rosina (Rusiina) Juhontytär*, s. 6.9.1871 Karijoki, k. 12.1.1949.
                  2)  Hilda Maria, s. 19.1.1881 Karijoki, k. 4.12.1955.
                   Puoliso: ∞ 18.4.1903 Frösén, Johan Edvard Hjalmar, s. 11.10.1866, k. 26.1.1940.
                  3)  Vilhelm Valdemar (Vilho), liikemies, maanviljelijä, s. 10.3.1884 Karijoki, k. 24.10.1929 Isojoki.
                  1. puoliso: ∞ 21.3.1903 Nirva, Sofia Tuomaantytär, s. 29.4.1878, k. 14.5.1911.
                  2. puoliso: ∞ 3.5.1912 Kurikka Hakola, Matilda Sofia Samuelintytär, s. 7.7.1888 Kurikka.

                  *Hilma Rosina Koivukorven avioliitot ja lapset

                  Mäki-Kullas, ent. Nirva, ent. Pentilä, o.s.Koivukorpi, Hilma Rosina (Rusiina) Juhontytärs. 6.9.1871 Karijoki, k. 12.1.1949.
                  1. puoliso: ∞ 27.7.1895 Mäki-Pentilä, Kaarle Oskari, s. 23.9.1876 Karijoki, k. 22.5.1898.
                  2. puoliso: ∞ 27.5.1901 Nirva, ent. Rinta-Kyyny, Tuomas Valentin Tuomaanpoika, s. 22.7.1845, k. 26.10.1903. Ei yhteisiä lapsia. Tuomaan nuorin tytär Sofia avioitui Juho Rivallin pojan Vilhelmin (Vilhon) kanssa. 
                  3. puoliso: ∞ 10.12.1904 Mäki-Kullas, ent. Möykky, Vilhelm Matinpoika, s. 21.7.1871, k. 7.12.1952.
                  Aikuiseksi eläneet lapset:
                  Kauhajoen Vuorenmaan hautausmaa
                  1-1)  Artturi Nikolai, talollinen Kauhajoen Ala-Yrjänäisessä, Hallbergin (Hallivuori) vävy, s. 1.4.1898 Kauhajoki, k. 2.9.1972 Kauhajoki. Isänsä kuoleman jälkeen Kauhajoen käräjäoikeus määräsi hänen holhoojakseen Wilhelm Filipinpoika Rahkolan.
                  Puoliso: ∞ 15.7.1922 Hallberg, Elna Sofia Kaarlontytär, s. 12.3.1899, k. 28.8.1977.
                  2-3)  Vilho Johannes, s. 22.6.1907.
                  Puoliso: ∞ 30.12.1931 Ala-Keturi, Helmi Kyllikki, s. 24.7.1910.
                  3-3)  Uuno Matti, s. 5.4.1909 Kauhajoki, Päntäne, k. 21.4.1965.
                  Puoliso: ∞ 20.8.1937 Harju-Panula, Saara Elviira, s. 23.1.1912, k. 22.4.2000.
                  4-3)  Valma Elisabet, s. 1.5.1910.
                  Puoliso: ∞ 13.5.1934 Korhonen, Toivo Vilhelm, leipuri, liikemies, s. 14.7.1907.

                  Kaarle Oskari Mäki-Pentilän vaimo Hilma Rosina Koivukorpi jäi leskeksi 1898 ja avioitui kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1901, Nirvan talollisen lautamies Tuomas Valentin Rinta-Kyynyn kanssa, joka oli jäänyt leskeksi 55-vuotiaana v. 1900. Kaarle Oskari Mäki-Pentilän nuorempi veli Vilhelm Pentilä avioitui samaan taloon Tuomas Rinta-Kyynyn tyttären Sofian kanssa maaliskuussa 1903. Tuomaan kuoltua puoli vuotta myöhemmin lokakuussa 1903 hänen tuolloin omistamansa 5/72 manttaalia Nirvan perintötalosta jakautui tasan lapsille. Nuorin tytär Sofia Tuomaantytär ja puolisonsa Vilhelm Pentilä ostivat muiden sisarusten osuudet kauppakirjalla 10.4.1904. Hilma Rosina solmi kolmannen avioliiton joulukuussa 1904 pari vuotta aiemmin leskeksi jääneen Vilhelm Matinpoika Möykyn kanssa ja ostivat v. 1908 edellä mainitun Vilhelm ja Sofia Pentilän lunastaman Mäki-Kullaaksi nimetyn Nirvan talo-osuuden heiltä.


                  Vuosina 1904–1920 Mäkipentilällä oli kuusi omistajaa


                  21.8.1904 Vilhelm ja Sofia myivät Mäki-Pentilän isojokelaiselle Juho Salomoninpoika Kortesniemelle eli Vanhatalolle ja hänen vaimolleen Emilia Juhontyttärelle 6750 markan kauppahinnalla. Heidän aikanaan valmistui Pentilän talon virallinen jako, jossa Mäkipentilä sai numeron 5:3. Maaoikeuden Pentilän jakoa koskevissa pöytäkirjoissa mainitaan Antti Juhonpoika Vartin olleen Mäkipentilän osaomistaja Juho Kortesniemen kanssa. (Pohjanmaan maanmittaustoimisto, mikrofilmit 6:23)Ilmeisesti lainhuuto oli vain Kortesniemen nimissä.

                  Juho Kortesniemi kuoli 8.12.1906 ja hänen perikuntansa myi talon huutokaupalla Isojoella 13.1.1907 Artturi Antinpoika Asukkaalle (s. 31.1.1882 Isojoki) ja hänen vaimolleen Hedvig Juhontyttärelle. Kauppahinta oli 2500 markkaa ja siihen otti kantaa myös holhouslautakunta, koska myyjätahossa oli lapsia. Lautakunta hyväksyi alhaisen kauppahinnan, koska Juho Kortesniemi oli hakannut suuren osan tilan metsistä. Asukkaat myivät Mäkipentilään kuuluneen osuuden Kankalon ulkometsäsarasta (->Karhula 5:8) Matti Käyräkoskelle vuonna 1907. Tämän jälkeen Mäkipentilän osuus (uusi Rno 5:9) Pentilän verotalosta oli enää 8,21 % eli 0,0273 manttaalia.

                  Seuraava talollinen Mäkipentilässä oli Eevertti Oskarinpoika Koivusalo (s. 8.8.1880) ja vaimonsa Emma Serafia Jaakontytär. He ostivat talon 6000 markalla 20.1.1909, jolloin myyjä Artturi Asukas lähti vuodeksi Amerikkaan. 18.4.1910 Asukkaat ostivat Aronkylän Kuutin ulkosaroilla sijainneen Aikalan torpan, jonka kauppahinnan loppuosaa myyjä Mikko Iisakinpoika peri vuoden 1911 talvikäräjillä. Mäki-Pentilääkin kaupattiin taas kesällä 1912 (kuva).

                  Jaakko Antinpoika Pantti osti Mäkipentilän myytyään omistamansa Ylipantin talo-osuuden (½) Jaakko Ranta-Knuuttilalle 4.12.1912. Jaakko Antinpoika oli jäänyt leskeksi 1891 ollessaan Enossa Latva-Valkaman torpparina ennen paluuta kotitaloonsa Panttiin. Mäkipentilässä hänellä oli "emännöitsijänä" amerikanleskeksi jäänyt Amalia Niemelä, jonka mies Matti Topiaanpoika Hauta-aho oli lähtenyt Amerikkaan 1901 sieltä palaamatta. Matin isä Topias Hauta-aho oli torpparina Hyypän Kauhajärvellä. Amalia muutti Hauta-ahosta lastensa kanssa Ylipantin Niemelän torppaan 1903 ja tunsi siten Jaakko Antinpoika Pantin. Jaakko Antinpojan lapset lähtivät Amerikkaan, mutta v. 1884 syntynyt Eemil palasi sieltä v. 1913 Mäkipentilään. Eemil ei pitänyt Mäkipentilässä häärivästä emännöitsijästä ja hänen suhteesta isäänsä. Viereisestä Pohjalaisen lehtijutusta käy ilmi seuraukset. Amalialla oli avioliitostaan kolme lasta, joista vanhin Aleksanteri (s. 1896) avioitui 1914 Veera Koivukorven kanssa ja he viljelivät Käyrän Koivuahon tilaa. Nuorimmainen Elina (s. 1901) avioitui Johannes Saarimäen kanssa 1920 ja hekin asuivat Käyrässä Koivuahon naapurissa 1950-luvun alusta lähtien entisessä Salovaaran talossa. Heistä lisää Käyrä-kirjoituksessa.


                  Pentilän vesijohtokontrahti 1915

                  Mäkipentilän kartanon alueella ollut kaivo oli myös Keskipentilän veljesten käytössä. Pentilän talojen talousvedensaannista on tehty 1915 alla oleva sopimus, joka ratifioitiin kiinnittämällä se taloon.

                  Täten myönnän minä allekirjoittanut omistamani Mäki-Pentilän talon maalla idän puolella kartanotonttia olevasta lähteestä eli vesikaivosta veden ottamisoikeuden talollisille Jaakko ja Eemeli Iisakinpojat Keski-Pentilälle seuraavilla ehdoilla:

                  1:ksi Jaakko ja Eemeli Keski-Pentilä saavat johtaa vettä kaivosta taloihinsa taloutensa tarpeiksi ja rakentamaansa vesijohtoputkea myöten ja saavat he riittävää vedensaantia varten vesijohtoputken päätä kaivossa alentaa kuitenkin ehdolla että minun omistamaani Mäki-Pentilän taloon johtavan vesijohdon pää kaivossa tulee olemaan kahdeksan (8) tuumaa sitä alempana.
                  2:ksi On sovittu siten että kun kaivon kehä ja katto tarvitsevat joko korjausta tahi uusimista niin suoritetaan se siten että Keski-Pentilät vastaavat siitä yhteensä kaksi kolmannesta ja minä vastaan yhden kolmannen osan, niin hyvin työn kuin siinä tarvittavain aineittenkin suhteen.
                  3:ksi Tästä oikeudestaan suorittavat Keski-Pentilät minulle vuotuisesti vuokraa yhteensä viisi (5) markkaa vuodessa.
                  4:ksi Tämä sopimus on voimassa viisikymmentä (50) vuotta.
                  5:ksi Tämän sopimuksen voimassa pysymisen vakuudeksi saapi kiinnittää omistamani Mäki-Pentilän talon Pentilän verotaloa no5 Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylässä. 
                  Vakuutetaan Kauhajoella heinäkuun 10. päivänä 1915

                  Jaakko Mäki-Pentilä eli Pantti

                  Tähän tyydymme. Paikka ja aika edellä mainitut

                  Jaakko Keski-Pentilä Eemeli Keski-Pentilä

                  Sopimuksen kiinnitys piti uusi kymmenen vuoden välein pysyäkseen voimassa. Ainakin vuosina 1924, 1934, 1943 ja 1953 asia hoidettiin Kauhajoen käräjillä. Vuonna 1924 Pentilöiden asiamiehenä oli lautamies Tuomas Rahkola. Hakijana oli tuolloin Konstu Mäki-Pentilä, jolle Mäkipentilän omistus oli siirtynyt v. 1920. Vuonna 1943 kiinnityksen uudistamista hakivat veljekset Jaakko ja Eemil Keski-Pentilä toimitsija Sameli Kamilan toimiessa asiamiehenä.

                  Janne ja Konstu Pentilä ostavat Mäkipentilän 1920


                  Mäkipentilän omistajuus vakiintuu, kun Konstantin Pentilän pojat Janne ja Konstu ostivat Mäkipentilän 17.4.1920 itselleen ja liittivät sen vuonna 1913 perimäänsä Pentilän taloon. Syntynyt kokonaisuus (40,91 % osuus koko Pentilästä, n. 285 ha) jaettiin veljesten kesken tasan Jannen Pentiläksi (5:12) ja Konstun Mäkipentiläksi (5:13). Näin vuonna 1890 eriytynyt Mäkipentilä palasi kantatilan yhteyteen nimensä ja kartanon paikkansa säilyttäen.



                  Matti Aapelinpojan muutto Pentilästä Käyrään


                  Matti ja Sofia Käyrä lapsineen 1890-luvulla (KjM)

                  Talojen vaihtokauppaa edelsi viisi Pentilän talon omistukseen vaikuttavaa kauppakirjaa. Pian Aapeli Pentilän perinnönjaon jälkeen, 25.11.1876, tehtiin kaksi kauppakirjaa. Leski Kristiina osti tytärpuoleltaan, Matin vanhimmalta sisarelta, Susanna Aapelintyttäreltä ja hänen mieheltään Iisakki Iisakinpoika Uusi-Käyrältä Susannan perintöosuuden 1/27 manttaalia ja vielä alaikäinen Matti Aapelinpoika osti Karijoelle muuttaneelta veljeltään Tuomas Valentin Aapelinpoika Vähämarttuselta hänen perimänsä 2/27 manttaalia. 17.1.1883 tehtiin kolme kauppakirjaa. Vuonna 1878 avioitunut Matti Aapelinpoika Pentilä ja hänen puolisonsa Sofia Niilontytär ostivat Matin veljeltä Jaakko Maunu Aapelinpojalta 2/27 manttaalia, alaikäisen siskon Heta Sofia Aapelintyttären holhoojalta Aapeli Toivakalta kihlakunnanoikeuden antamalla suostumuksella 1/27 manttaalia sekä äitipuolelta, Kristiina Juhontyttäreltä, aiemmin mainitut 1/27 manttaalia Pentilän verotalosta. Leskiemäntä Kristiina Juhontytär oli avioitunut pari kuukautta aikaisemmin Aapeli Toivakan kanssa, joka itse oli jäänyt leskeksi vuonna 1881. Kun hankintoihin lisätään Aapeli Pentilän kuoleman jälkeisessä perinnönjakokirjassa 13.11.1876 Matti Aapelinpoika Pentilän oma perintöosuus, 2/27 manttaalia, oli hän saanut haltuunsa 17.1.1883 kaikkiaan 8/27 manttaalia eli 8/9 koko Pentilän talosta.

                  Puukauppa 1880
                  Yli-Käyrällä oli ollut kaksi isäntää. ”Perintöisäntä” Iisakki Samelinpojan (s. 1844) lisäksi taloa isännöi Aleksanteri Samelinpoika Rajala eli Kokko (s. 1842). Hänestä lisää myöhemmin. Aleksanterin ostama osuus, josta joskus käytettiin myös nimeä Keski-Käyrä, oli kuulunut Iisakki Samelinpojan vuonna 1868 kuolleelle vanhemmalle veljelle Juholle (s. 1838). 5/24 manttaalin Yli-Käyrän isännät Aleksanteri ja Iisakki Samelinpoika eivät siis olleet veljeksiä samasta patronyymistä huolimatta. Kumpikin omisti 5/48 manttaalia ja muutti talokaupan jälkeen Pentilään. 

                  Talokaupassa Yli-Käyrän hinnaksi määriteltiin 8000 ja Pentilän 12 000 markkaa. Välirahana Matti jätti itselleen Pentilään kuuluvan 1000 markan arvoiseksi katsotun Kankalon ulkometsäsaran ja 3000 markan edestä puutavaraa Pentilän kotometsäsaralta. Matti pidätti itselleen myös muutaman Pentilän taloon kuuluneen rakennuksen. Kankalon ulkosaralla olevasta Rajalan torpasta hän sitoutui maksamaan Pentilän taloon 25 mk 65 penniä vuodessa seuraavan 50 vuoden ajan. Tämän sitoumuksen muistivat Pentilän isännät vielä vuonna 1917, jolloin maksusta käytiin käräjiä. Kankalon ulkometsäpalsta oli sittemmin usean käräjäistunnon asialistalla.

                  Aleksanteri ja Iisakki velvoitettiin kauppakirjan mukaan maksamaan Matin äitipuolen Kristiina Juhontytär Toivakan eläkkeen. Yli-Käyrän syytinkisopimukset puolestaan siirtyivät Matin vastuulle; ne oli ajan tavan mukaan kiinnitetty siihen taloon, jossa ne oli tehty. Ne koskivat Iisakki Samelinpojan vanhempia Sameli Samelinpoika ja Kreeta Juhontytär Käyrää sekä Iisakin vanhemman veljen Juhon leskeä Maria Matilda Heikintytär Käyrää (o. s. Noukki). 

                  Alla Pentilän myyntiä koskevan kauppakirjan teksti:

                  Tämän kautta minä Matti Aapelinpoika Pentilä ynnä vaimoni suostumuksella pois annan ja luovutan Talolliselle Iisakki Samelinpoika Yli-Käyrälle ynnä vaimollensa Kaija Iisakintyttärelle ja Aleksander Samelinpoika Yli-Käyrälle ynnä vaimollensa Serafia Matintyttärelle minun omistamani Pentilän perintötalon sekä isä ja äitivainaani jälkeen minulle perinnöksi langenneen osan että veljiltäni Tuomaalta ja Jaakolta, sisareltani Heta Sofiialta ja äitipuoleltani Kristiina Juhontytär Pentilältä ostamani osat, jotka tekevät yhteensä 8/27 osaa manttalia No 5 Päntänän kylässä Kauhajoen pitäjässä kahdentoistatuhannen (12000) markan arvosta suomen rahassa, vaihtokaupalla sillä tavalla että yllä nimitetyt Yli-Käyrän talolliset antavat ja luovuttavat minulle heiltä tasan omistetut Ylikäyrän perintötalot yhteensä 5/24 osaa manttalia No 6 Päntänän kylässä Kauhajoen pitäjässä kahdeksantuhannen (8000) markan arvosta, ja välirahan edestä tulee minulle jäämään ikuisiksi ajoiksi Pentilän talohin nyt kuuluva Kankalon maassa oleva ulkomettä sarka tuhannen (1000) markan arvosta, jolla saraalla olevan Rajalan torpan edestä otan minä maksaakseni Pentilän taloohin 26 markkaa 65 penniä vuosittain tästä aijasta lukien 50:nenä vuotena. Ja Pentilän kotomettä saraalta saan minä välirahan lisäksi puita viljellä kolmen tuhannen (3000) markan arvosta tänä päivänä tehdyn erinäisen välikirjan mukaan. Nämä Yli-Käyrän talolliset saavat muuttaa Pentilän taloohin tämän kuun 30. päivänä ja silloin saavat he haltuunsa ainaiseksi kaikki muut siinä olevat huoneet paitsi mitä tässä edespäin nimitetään ja kotosaraalla olevan maan ja torpat mitä siihen nyt kuuluu, eli vastedes saada saattaa; mutta huoneet 1 aitta, 1 takaliiveri, 1 maitohuones ja tiilihuoneet Pentilästä ja 1 pieni tupa Kanervalasta ne minä pidätän itselleni. Nämät Pentilän talon uudet asujamet velvoitetaan myöskin tulevan Lokakuun 1stä päivästä alkain maksamaan eläkkeen Kristiina Juhontytär Toivakalle eläkekirjain mukaan tehty Marraskuun 24 päivänä 1876 ja viime Tammikuun 17 päivänä, sekä kaikki muut talon ulosteot.
                  Tämän kaupan päälle mitä se koskee alaikäisen kiintiän myyntiä, olen minä velvollinen pyytämään oikeuden lupaa ja lain vahvistusta jos oikeus sen myödyttää, mutta muiden osain päälle hakekoot uudet asukkaat laillistamista sekä kaikki karttain ja kirjain lunastus on heidän suoritettava. 

                  Wakuutetaan Kauhajoella Huhtikuun 16 päivänä 1883
                  Matti Aapelinpoika Pentilä           Sofia Niileksentytär /vaimo
                               (merkki)                             (puumerkki)

                  Tähän kauppaan tyydymme yllä sanottuna päivänä.
                  Iisakki Samelinpoika Yli-Käyrä          Alexander Samelinpoika Yli-Käyrä     Serafia Matintytär vaimo
                                (puumerkki)                                           (merkki)                           (puumerkki)
                           
                  Todistavat:  Jaakko Möykky     Matti Möykky
                  Kirjoitti  M. Kivinen 

                  Alla Yli-Käyrän myyntiä koskevan kauppakirjan teksti:

                  Tämän kautta me alakirjoitetut Käyrän talon omistajat: Isak Samelinpoika Yli Käyrä ja Aleksander Samelinpoika Yli Käyrä ynnä vaimoni kanssa poisannamme ja luovutamme Talolliselle Matti Aapelinpoika Pentilälle ja hänen vaimollensa Sofia Niileksentyttärelle waihtokaupalla meiltä omistetut ja tasan yhteisesti kahtena wiljellyt Käyrän perintötalot 5/24 osaa manttalia No 6 Päntänän kylässä Kauhajoen pitäjäässä yhteensä kahdeksantuhannen (8000) markan arvosta, sitä wastahan kuin me saamme Matti Pentilän ja waimonsa omistaman Pentilän perintätalon 8/27 osaa manttalia No 5 Päntänän kylässä Kauhajoen pitäjäässä kahdentoista tuhannen (12 000) markan arvosta, tasan viljeltäväksemme, jonka hinnan wälirahan edestä me annamme Matti Pentilälle tähän Pentilän taloohin nyt kuuluvan Kankalon maassa olevan ulko mettä saraan, tuhannen (1000) markan arvosta ikuisiksi aijoiksi, ja Pentilän koto mettä saraalta saa hän viljellä puita wälirahan lisäksi kolmen tuhannen (3000) markan arvosta tänä päivänä tehdyn erinäisen wälikirjan mukaan. Matti Pentilä waimoneen saa muuttaa tähän meiltä hänelle luovutettuun Käyrän taloohin tämän kuun 30 päivänä ja silloin hän saa ne molemmat talot haltuunsa kaikkinensa mitä niihin nyt kuuluu huoneissa, maissa ja torpissa mitään eroittamata (paitsi Käyrän talon mettässä nyt olevat parkkapuut) ja kaikki mitä vastedes laillisesti saada saattaa ikuisiin aikoihin. Matti Pentilä welvoitetaan myöskin tulevan Lokakuun 1stä päivästä alkain maksamaan eläkkeen Eläkemies Samuel Samuelinpoika Käyrälle ja waimollensa Kreeta Juhantyttärelle Elokuun 22 pnä 1859 tehdyn eläkekirjan mukaan, sekä Maria Matilta Heikintytär Käyrälle Toukokuun 16 pnä 1870 tehdyn eläkekirjan mukaan ja kaikki muut tavalliset talon ulosteot.

                  Tämän kaupan päälle hakekoon Matti Pentilä Kihlakunnan oikeudessa lailliset kuulutukset ja kiinnekirjan, vakuutetaan Kauhajoella Huhtikuun 16. päivänä 1883.

                  Huhtikuun 16. päivänä 1883 tehtiin vielä kolmaskin asiakirja edellä mainittujen kauppakirjojen liitteeksi. Tämä välikirja tuli esiin vasta Ilmajoen talvikäräjillä 30.3.1887, jolloin Matti Aapelinpoika Käyrä yritti hakea kyseiselle välikirjalle kiinnitystä Pentilän taloon. Käräjätilaisuudessa Matti Käyrää edusti ylioppilas Allan Berger. Varsinainen talokauppahan oli saanut lainvoiman kolmannen moitteettoman kuulutuksen jälkeen jo 3.3.1884. Välikirjan teksti:

                  Tänä päivänä tehdyssä Pentilän ja Yli Käyrän talojen vaihtokaupassa olemme me allekirjoitetut luvanneet ja myöntäneet talojen vaihdon välirahan edestä talolliselle Matti Aapelinpoika Pentilälle että hän saa meidän haltuumme tulleen Pentilän talon kotomettä saraalta ottaa, parkata ja hakata kaikki sillä saraalla olevat sellaiset mäntypuut jotka ovat viis tuumaa läpimitaten 2ta kyynärää ylhältä maasta ja sitä suuremmat. Näiden parkkaus ja suurempien puiden hakkausaika kestää neljä vuotta, mutta parkatuita puita saa hakata 10nen vuotta. Ja maas makaavia puita Möykkytien etelän puolelta saa hän hakata niin paljo kuin hän tahtoo kolmena vuotena, kaikki tästä aijasta lukien. Ja sellaiset kuusipuut jotka ovat 9 tuumaa läpimitaten 7 kyynärää ylhäältä ja sitä suuremmat, joista 12 tuumaa pienemmät 7 kyynärää ylhältä, on hakattavat yhden vuoden sisällä, mutta 12 tuumaisten ja sitä suurempien hakkaus aika kestää neljä vuotta, kaikki tästä ajasta lukien. Näiden kuusipuiden hinnaksi Matti Pentilä maksaa meille yhteensä 2250 markkaa Suomen rahassa, nimittäin: ensi tulevan vuoden tammikuussa 500 markkaa, sitte kolmena seuraavana vuotena kunaki samaan aikaan 500 markkaa ja viidentenä vuotena loppu 250 markkaa, sekä kuusi sadalta kasvua maksamattomalta summalta, vuosittain.
                  Joka tämän kautta vakuutetaan.                                                                                                          
                  Kauhajoella Huhtikuun 16. päivänä 1883.


                  Iisakki Samelinpoika Yli-Käyrä      Alexander Samelinpoika Yli-Käyrä      Serafia Matintytär  vaimo                      
                     (puumerkki)                                        (merkki)  (merkki)                     

                  Tähän kauppaan olen tyytyväinen yllä sanottuna päivänä
                  Matti Pentilä

                  Todistavat:  Jaakko Möykky     Matti Möykky
                  Kirjoitti M. Kivinen

                  Eräs tapahtuma vaikeutti kiinnityksen saamista viimeksi mainittuun välikirjaan: vaihtokaupan yksi osapuoli Aleksanteri Iisakinpoika Pentilä kuoli 27.3.1884 keuhkotautiin (lungsot) jättäen jälkeensä lesken ja tyttären, Sandra Marian. Leski Serafia Matintytär avioitui seuraavana vuonna 1885 Konstantin Samelinpoika Puskan (myöh. Pentilä) kanssa. Konstantin Pentilän kanssa vaihtokaupan jälkihoito ei sujunut ollenkaan yhtä joustavasti kuin hänen edeltäjänsä ja vaihtokaupan kolmannen osapuolen, Iisakki Pentilän, kanssa oli sujunut. Kiinnityshakemustilaisuudessa 30.3.1887 alaikäistä Sandra Mariaa edusti hänen holhoojansa talokas Matti Hermanninpoika Uusi-Kokko. Matti Käyrän asiamies oli edelleen Allan Berger, nyt ammattinimikkeenään hovioikeuden auskultantti. Koska holhouslautakunnalta ei ollut haettu lupaa kiinnitykseen alaikäisen Sandra Marian osalta, kiinnitystä ei myönnetty. 

                  Samaksi päiväksi 30.3.1887 Matti Käyrä oli jättänyt haasteen Matti Uusi-Kokolle, Iisakki Pentilälle ja Konstantin Pentilälle asiamiehenään edellä mainittu Berger. Asiamies Berger kuitenkin ilmoitti, että oli aikomus ajaa jotakin maanerottamisasiaa, mutta kun hän ei tällä kertaa voi näyttää kannettaan toteen, luopuu hän toistaiseksi kanteestaan. Matille tuli kuluja vastaajien käräjämatkan korvauksista kuusi markkaa mieheen. Vastaajilla oli apumiehenä kruununnimismies William Petterson. Kiinnitystä Pentilän taloon haettiin vielä samana keväänä uudelleen jättämällä Sandra Marian osuus pois, mutta vastapuolelta ei kukaan ilmaantunut paikalle ja asia lykättiin, vaikka Berger vetosi asiakirjassa oleviin Iisakin ja Serafia-lesken puumerkkeihin. 

                  Asiaan palattiin uudestaan saman vuoden Ilmajoen syyskäräjillä 26.11.1887. Tuolloin Matti Käyrän asiamiehenä oli talokas Antti Peltoniemi, koska Matin ”vakinainen” asiamies Berger oli saanut tuomarinviran eikä voinut enää toimia asiamiehenä. Aiemmin mainittu vastaajakolmikko oli paikalla asiamiehenään edelleen kruununnimismies William Pettersson. Vastaajien edustaja toi julki hakijaa vastaan nostetun riidan kontrahtien kumoamisesta, joidenka kiinnittäminen myös on kysymyksessä. Asiamies Peltoniemi myönsi väitteen riidasta oikeaksi ja niinpä kiinnitysanomus taas hylättiin. Riitajuttu oli tosiaan nostettu ja siinä jutussa Matti Käyrästä tuli vastaaja. Aiemmat vastaajat olivat haastaneet Matti Käyrän samoille käräjille tarkoituksenaan kumota vuonna 1883 tehty vaihtokauppa Kankalon ulkometsäsaran osalta. Käräjillä luettiin haasteen lisäksi vuonna 1883 tehty Pentilän myyntiä koskeva kauppakirja, jolle kolmas moitteeton lainhuuto oli myönnetty 3.3.1884. Kantajat olivat valmiit hyväksymään kaupan, jos ”laittomasti eroitettu” Kankalon metsäsarka palautetaan Pentilän taloon. Kantajat olisivat myöntyneet ”suorittamaan vastaajalle sen 1000 markan hinnan, jonka arvoiseksi riidanalainen sarka on kauppakirjassa katsottu, kuitenkin poislaskien niiden puiden rahallisarvo, mitä vastaaja siitä jo on hakannut ja hyväksensä käyttänyt, josta asianosaisten kumminkin pitäisi saada erittäin riidellä”. Vastaajan asiamies oletti kaupan pitävän, ”koska kantaja Iisakki Pentilä itse sekä kantaja Konstantin Pentilän vaimo Serafia Matintytär, ollessaan edellisen miehensä Aleksander Samelinpoika Ylikäyrän kanssa, ovat kysymyksenalaisen vaihdon tehneet”. Viimeksi mainituin perustein oikeus kumosi kanteen. Päätös oli katkera Konstantin Pentilälle, kuten myöhemmin käy ilmi.

                  Allan Berger teki uransa Vaasan Hovioikeudessa. Sortovuosien koettelemuksissa Allan Berger monen muun hovioikeuden virkamiehen tavoin sai tuta Bobrikoffin mielivallan tullessaan erotetuksi kanneviskaalin virastaan vuonna 1904. Sortohallituksen uhrit saivat palata virkoihinsa 1906. (Victor Hoving: Vaasa 1852-1952)

                  Kuten tekstistä ilmenee, se perustuu pääosin vanhoihin käräjäpöytäkirjoihin. Siitä saattaa syntyä vaikutelma, että puheena olevat henkilöt olivat poikkeuksellisen riidanhaluisia. Oikein tai väärin, lähdeaineistona aikansa tapahtumiin pöytäkirjat ovat ainutlaatuisia. Toisinaan haettiin käräjäoikeuden kanta hyvin pienistäkin asioista, kuten syyskäräjillä 1887, kaksi päivää edellä kuvatun oikeusjutun jälkeen, jolloin Matti Käyrä oli kantajan ominaisuudessa nuoremman veljensä Jaakko Maunu Pentilän avustamana. Kyseessä oli kaksi saatavien perintäjuttua. Ensimmäisessä jutussa vastaajana oli talollinen Vilhelm Antinpoika Teevahainen Hyypästä, jolle Matti Käyrä oli helmikuussa 1887 myynyt hevosen hintaan 175 markkaa. Hänen sisarelleen Maria Sofia Antintytär Rahkolalle, Ala-Rahkolan talollisen Filip Matinpojan leskelle, Matti oli myynyt 45 markan edestä heiniä vuonna 1885. Vastaaja Vilhelm Teevahainen oli tuolloin sitoutunut maksamaan heinien hinnan kantajalle. Vastaaja ei saapunut paikalle ja juttu lykättiin seuraaviin talvikäräjiin, jonne ei enää kumpikaan osapuoli saapunut paikalle. Toinen velkomusasia vuoden 1887 syyskäräjillä oli Matin 24 markan saatava Juho Aleksanterinpoika Aikalalta. Velkakirja oli päivätty 19.3.1883. 

                  Olipa Matti Käyrä itsekin vastaajana luvattomasta metsänhakkuusta oikeudessa 12.5.1885, johon Malakias Yli-Rahkola haastoi hänet ja uudet Pentilän omistajat. Matti Käyrää edusti Jaakko Möykky ja muita vastaajia Aapeli Toivakka. Malakias Rahkolaa avusti kruununnimismies William Petterson. Malakias Rahkolan mukaan vastaajat olivat viime syksynä ja tänä talvena hakanneet ja hyödyksi käyttäneet 221 tukkipuuksi kelpaavaa kuusta arvoltaan kaksi markkaa kappale, 38 samankokoista mäntyä arvoltansa 2,50 markkaa kappale, 32 kuusista hirsipuuta arvoltaan 50 penniä kappale, viisi suurta kuusipuuta arvoltaan viisi markkaa kappale sekä yhden erityisen aarniopuun arvoltansa 20 markkaa. Asia siirrettiin seuraaviin käräjiin vastaajien asiamiesten ollessa oikeuden mielestä tehtävään kelpaamattomia. Asianosaiset tulivat itse henkilökohtaisesti paikalle syyskäräjille 21.9.1885 ja ilmoittivat sopineensa asian.

                  Talokaupan jälkeen 22.5.1883 Matti lunasti taloon myös Paukunojan torpan (myös Paukonoja) Käyrän torppari Jaakko Samelinpoika Käyrältä, joka oli Iisakki Samelinpoika Yli-Käyrän nuorempi veli (s. 1840). Kauppahinta oli 960 markkaa, ja se maksettiin kolmessa erässä. Ohessa kuitti osasuorituksesta. 

                  Henkikirjojen mukaan Pentilässä oli vuonna 1880 viisi torppaa:

                  Juho ja Anna Rajala
                  Matti ja Maria Rintamaa
                  Filip ja Serafia Kivelä
                  Matti ja Maria Ojala
                  Maunu ja Hanna Koskiniemi


                  Pentilän miniä Sofia Niilontytär Ilkka Ilmajoelta


                  Isovihan aikaan isäntälinjan sukuyhteys talonpoikaisjohtaja Jaakko Ilkkaan katkeaa, kun Ilkan talon otti haltuunsa Lapualta tullut Taneli Heikinpoika Nisula, joka oli juuri avioitunut Susanna Matintytär Upan kanssa. Heillä oli vain yksi perillinen, tytär Kaisa, jonka kahdesta avioliitosta syntyi ainakin 13 lasta, jotka kaikki kuolivat vauvaiässä. Kaisakin kuoli vain 42-vuotiaana ja hänen jälkimmäinen puolisonsa Niilo Jaakonpoika Vähä-Kurikka avioitui Susanna Ala-Pirilän kanssa 1774. Siitä avioliitosta syntyi kolme poikaa: Mikko, Taneli ja Juho. Heidän kesken yli yhden manttaalin Ilkka jaettiin tasan, jokainen sai 5/12 manttaalia. Veljeksistä Mikko ja Juho lunastivat 1809 keskimmäisen veljen Tanelin, joka sai korvaukseksi 330 riikintaaleria ja torpan (Komanti). Mikon ja Juhon osuus oli sen jälkeen 5/8 manttaalia.

                  Niilo Jaakonpojan kuollessa 1795 pojat olivat vasta 5-11-vuotiaita ja leskeksi jäänyt Susanna Iisakintytär avioitui tammikuussa 1797 itseään 16 vuotta nuoremman talon rengin Siimon Erkinpojan kanssa, joka oli tullut taloon Kangasalta. Heille syntyi poika nimeltä Salomon, josta tuli Ala-Käyrän isäntä muutamaksi vuodeksi Iisakki Erkinpoika Käyrän kuoltua tapaturmaisesti 1824. Hänestä lisää Iisakki Ala-Käyrää koskevassa osassa. Susanna Iisakintytär Ilkan kuoltua 1809, Siimon Erkinpoika avioitui Liisa Jaakontytär Rahnaston kanssa ja luopui Ilkan tiluksistaan em. veljeksille Mikko ja Juho 111 riksillä.

                  Niilo Jaakonpoika Vähä-Kurikka, Ilkka, Ilkan vävyisäntä 1756-95, s. 3.12.1731 Kurikka, k. 8.3.1795 Ilmajoki.
                  1. puoliso: 25.5.1755 Ilmajoki Kaisa Tanelintytär Ilkka, s. 6.4.1731 Ilmajoki, k. 12.12.1773 Ilmajoki.
                  2. puoliso: 12.6.1774 Ilmajoki Susanna Iisakintytär Ala-Pirilä, s. 4.7.1755 Ilmajoki, k. 20.5.1809 Ilmajoki.
                  Lapset toisesta avioliitosta:
                  1.  Mikko Yli-Ilkka, s. 26.9.1778 Ilmajoki, k. 31.5.1855 Ilmajoki
                  2.  Taneli Ilkka, Komanti, s. 19.3.1786 Ilmajoki, k. 26.8.1846 Ilmajoki
                  3.  Juho Ala-Ilkka, s. 5.6.1789 Ilmajoki, k. 24.12.1846 Ilmajoki 

                  Mikko Ilkan seitsemästä lapsesta toiseksi nuorin Niilo otti 5/8 manttaalin talon haltuunsa 27.6.1846 lunastamalla muiden sisarusten osuudet. Vanhempi veli Matti oli ostanut Yli-Lauroselan ja rakensi sinne 1848 kartanon, joka vieläkin komistaa Ilmajoen kirkonkylää. 

                  Mikko Niilonpoika Ilkka, Ilmajoen Yli-Ilkan isäntä 1805-47, kirkkoväärti, s. 26.9.1778 Ilmajoki, k. 31.5.1855 Ilmajoki. Perukirja.
                  Puoliso: 26.6.1800 Ilmajoki Susanna Matintytär Yli-Nikkola, s. 18.3.1779 Ilmajoki, k. 28.5.1868 Ilmajoki.
                  Lapset:
                  1.  Susanna Ilkka, Ala-Laurosela, s. 18.1.1802 Ilmajoki, k. 6.5.1864 Ilmajoki
                  2.  Maria Ilkka, s. 10.5.1804 Ilmajoki, k. 10.5.1804 Ilmajoki.
                  3.  Matti Ilkka, Yli-Laurosela, s. 8.8.1805 Ilmajoki, k. 12.4.1861 Ilmajoki
                  4.  Sofia Ilkka, s. 20.4.1808 Ilmajoki, k. 18.9.1809 Ilmajoki.
                  5.  Liisa Ilkka, Ala-Katila, s. 14.6.1810 Ilmajoki, k. 12.5.1868 Nurmo.      
                  6.  Niilo Ilkka l. Yli-Ilkka, s. 14.8.1814 Ilmajoki, k. 23.7.1895 Ilmajoki
                  7.  Mikko Ilkka, Yli-Kokko, s. 9.12.1816 Ilmajoki

                  Niilo ja Anna Ilkka. Kuva Markku Rahkolan arkisto
                  Niilo Mikonpojan puoliso Susanna Iisakintytär kuoli maaliskuussa 1861 Sofian ollessa kolmivuotias. Niilo Ilkan toinen puoliso Anna Matintytär oli jäänyt leskeksi samana vuonna. Viereisessä valokuvassa Niilo Ilkka on toisen vaimonsa Anna Matintyttären kanssa. Kuvan on ottanut vaasalainen valokuvaaja Bror Wilhelm Palin, joka aloitti ateljeessaan Vaasan palon jälkeisessä ”uudessa” Vaasassa vuonna 1864. Hänen mainitaan tehneen Ilmajoella valokuvauksia vuonna 1872, joten on mahdollista että kuva on tuolta vuodelta. Niilo Ilkka kertoo tehneensä useita kaupunkimatkoja Vaasaan, Kristiinankaupunkiin, Kokkolaan ja jopa Tampereelle (1852), joten kuva voi olla myös otettu aikaisemmin Vaasan ateljeessa. Sitä tukee kuvassa oleva Vasa-teksti Nikolaistadin sijaan. Vaasa nimettiin Nikolainkaupungiksi 1865 ja virallisissa yhteyksissä sitä nimeä käytettiin Suomen itsenäistymiseen saakka.

                  Niilo Ilkasta käytetään toisinaan etunimeä Nils tai Niiles. Itsekin hän allekirjoituksissaan käytti kaikkia etunimimuotoja. Sukunimenkin kirjoitusasu on ajalle tyypillisesti horjuvaa vaihdellen Ilckan, Ilkan ja Yli-Ilkan välillä. Sen sijaan tuona aikana ei ollut kovin tavallista se, että Niilo merkitsi tarkasti muistiin aikansa tapahtumia. Hän piti kirjaa monista aikansa tapahtumista, mm. viljasadoista, hevosistaan ja hankinnoistaan. Aulis J. Alanen on siteerannut Niilo Ilkan kirjoituksia kirjassaan Ilmajoki vuoden 1809 jälkeen (Vaasa 1953). Niilo Ilkka näyttää ihannoineen useiden aikalaistensa tavoin tsaari Aleksanteri II:a niin paljon, että hankki hänen kuvansa kullatuin kehyksin vuonna 1859. Hinta oli 75 hopeakopeekkaa. Keisarivallalle myönteiset vanhasuomalaiset edustivat jatkumoa Ruotsin vallan myssy-puolueelle.

                  Ilmajoen museo (OT)
                  Vuonna 1862 Suomen talousseura myönsi hänelle maanviljelysahkeruudesta ja muista kansalaisansioista isomman hopemitalinsa wiheriäisestä nauhasta rinnalla kannettavaksi.  Mitalissakin oli luultavasti Aleksanteri II:n kuva. Huomionosoitusta on pidettävä merkittävänä, koska turkulaisen seuran toiminta keskittyi pääasiassa Varsinais-Suomeen. Mitali todennäköisesti roikkuu yllä olevassa valokuvassa Niilo Ilkan kaulassa. Viereisessä valokuvassa on Yli-Ilkan keltainen, kukkasin koristeltu kirkkoreki, jonka Niilo Ilkan tytär Sanna Hakola on lahjoittanut Ilmajoen museolle.

                  Sofia Käyräkoski o.s. Ilkka
                  Kuva Markku Rahkola
                  Ilkan talo jaettiin vuonna 1883 kahdella kauppakirjalla. Matti Käyrän appiukko Niilo Ilkka ja Niilon vaimo Anna Matintytär (Sofia Ilkan äitipuoli) myivät 25.1.1883 tehdyllä kauppakirjalla hallussaan olevat kaksikolmasosaa Ilkan 5/8 manttaalin talosta (=5/12 manttaalia) pojilleen Matille ja Juholle tasan siten että kumpikin sai 5/24 manttaalia. Niilo Ilkan ensimmäisen vaimon ja lasten äidin Susanna Iisakintyttären kuoleman jälkeisessä perinnönjakokirjassa 27.5.1861 talo oli jaettu siten, että leski Niilo Ilkka oli saanut kaksikolmasosaa eli 5/12 manttaalia ja lapset loppuosan tasan siten, että poikien osuus oli 5/132 ja tyttöjen 5/264 manttaalia. Matti ja Juho Niilonpojat ostivat 8.5.1883 tehdyllä kauppakirjalla sisarustensa osuudet tasan kauppahinnan ollessa poikien osuudesta 2000 markkaa osuutta kohden ja tyttöjen puolet siitä. Näin Yli-Ilkka tuli kokonaan jaetuksi kahden veljeksen kesken. Jälkimmäisessä tilaisuudessa olivat läsnä myös Matti ja Sofia Käyrä kuittaamassa Sofian osuuden 1000 markkaa.

                  Ilkkalan talo 1911
                    (kuva Ilmajoen museo, Antti Tapola)
                  Perinnönjaossa oli erimielisyyttä Seinäjoella asuvan vävyn Aukusti Hakolan kanssa siitä irtaimesta omaisuudesta, mitä Niilon tytär Susanna (Hakola) oli aikanaan saanut kotoaan. Omaisuus oli lähinnä Susannan vuonna 1861 kuolleen äidin jälkeistä irtainta perintöä. Asiaa käsiteltiin vuoden 1883 talvikäräjillä.  Korvaushakemukseensa Niilo Ilkka oli listannut mm. kolme lehmää, kaksi sikaa, kahdeksan lammasta, huonekaluja ja Susanna tyttären hoidosta ja kasvatuksesta 540 päivältä á 50 penniä. Koko laskun loppusumma oli yli 1500 markkaa. Oikeus katsoi, ettei listattu omaisuus ollut tarkoitettu vastikkeelliseksi ja kanne hylättiin.

                  Perinnönjako Ilkan talon toisen puolikkaan isännän Juho Niilonpoika Ilkan osalta tuotti kiistan Juhon kuoltua ”sydänhalpaukseen” 13.3.1896. Juho kuoli käräjäoikeuden tekstiä siteeraten jättämättä ketään rintaperillistä tai selkäperillistä, ainoastaan lesken Matilda Ilkan. Juho oli avioitunut 6.6.1890 Matilda Manbergin kanssa ja he olivat laatineet 17.9.1890 keskinäisen testamentin, jonka Matilda valvoi asianmukaisesti oikeudessa. Testamentin mukaan jälkeen jäänyt puoliso tulee yksinään omistamaan kaiken aviopuolisoiden yhteisen kiinteän ja irtaimen omaisuuden, joka kuoleman hetkellä heidän pesästään löytyy. Juho Ilkan sisaruksilla (Mikko Laurosela, Susanna Hakola, Iisakki Ilkka, Maria Jouppi, Matti Ilkka ja Sofia Käyrä) oli käsitys, että testamentista huolimatta Matilda-leskellä ei ollut mitään osuutta Ilkan 5/16 manttaalin suuruiseen taloon, jonka Juho Ilkka oli saanut omaksensa ennen avioliittoaan perimällä äitinsä Susanna Iisakintyttären kuoleman jälkeen 5/132 manttaalia vuonna 1861 ja ostamalla sisaruksiltaan loppuosan vuonna 1883. Niinpä he toimittivat Matildalle haasteen Ilmajoen syyskäräjille 1897 saadakseen talon haltuunsa.

                  Matilda hankki todistajia puolustaakseen testamenttiaan, jonka tekstimuoto oli tulkinnanvarainen. Testamentin oli laatinut kruununvouti August Perander, joka oikeudessa selitti tekstin epäonnistuneita sanavalintoja sillä, että tämä oli ensimmäinen suomenkielinen testamentti, jonka hän on laatinut. Asiaa käsiteltiin vielä vuonna 1898 kaksilla käräjillä. Syyskäräjillä 7.9.1898 todistajat vakuuttivat Juho Ilkka-vainajan tahdon olleen, että mikäli hän kuolee ennen puolisoaan, leski jatkaa talonpitoa ja saa sen haltuunsa. Kruunuvouti Perander kertoi oppineensa tuntemaan Juho Ilkassa erittäin selväjärkisen omantunnon miehen, joka oli kertonut miten tarpeellista on järjestää omaisuussuhteensa niin, ettei niistä synny riitaa kuoleman jälkeen. Oikeus päätti, että Juho Ilkka-vainaja ei ollut oikeutettu perintökaaren 17 luvun 1§:n nojalla poisantamaan perimäänsä 5/132 osaa manttaalia Ilkan talosta vaan velvoitti Matildan jättämään mainittu osa Ilkan talosta jakoon kantajien kesken. Muuten oikeus kumosi kanteen eikä suostunut kantajien korvausvaatimuksiin, koska vastaaja Matilda Ilkka olisi suostunut päätöksen mukaiseen luovutukseen riidattakin. Kantajat eivät käräjäoikeuden päätökseen tyytyneet vaan maksoivat vetorahan vedotakseen päätöksestä Vaasan Hovioikeuteen. Vetoomus jäi kuitenkin tekemättä.

                  Niilo Ilkan toisen vaimon Annan kuoltua hän jätti jälkeensä 13.9.1895 laaditun testamentin, jossa hän sääti jälkeen jääneen omaisuutensa edellä mainitulle poikapuolelleen talokas Juho Ilkalle. Juho Ilkan kuoltua 1896 leski Matilda tuli myös tämän pesän omaisuuden omistajaksi, mutta Matilda halusi sen jaettavaksi kaikkien sisarusten kesken. Omaisuus oli irtainta ja se huutokaupattiin.

                  Vieressä kaksi esimerkkiä Niilo Ilkan jäämistön asiapapereista, jotka on arkistoitu Ilmajoen museoon. Ylempi kertoo Ilmajoen vanhojen urkujen myynnistä Raippaluotoon v. 1876 (jossa ne vieläkin ovat käytössä). Toisessa paperissa (v. 1846 ja 1850) hän vaimonsa pikkuveljen Aleksanteri Ala-Karjanmaan förmyntärinä hoitaa perintöä kunnes tämä täyttää 21 vuotta.

                  Niilo Mikonpoika Ilkka l. Yli-Ilkka, Yli-Ilkan isäntä 1848-1885, kuudennusmies, s. 14.8.1814 Ilmajoki, k. 23.7.1895 Ilmajoki.
                  1. puoliso: ∞ 21.6.1845 Ilmajoki Susanna Iisakintytär Ala-Karjanmaa, s. 31.10.1826 Ilmajoki, k. 13.3.1861 Ilmajoki. Perukirja.
                  Vanhemmat: Iisakki Juhanpoika Ala-Torala, s. 3.1.1792 Ilmajoki,Lahdenkylä, k. 1.11.1855 Ilmajoki, Lahdenkylä ja Kreeta Juhontytär Kohtala, s. 16.9.1795 Ilmajoki, k. 11.5.1869 Ilmajoki, Lahdenkylä. ∞ 20.10.1815 Ilmajoki.
                  2. puoliso: ∞ 5.12.1862 Ilmajoki Anna Matintytär Kiikka, s. 5.6.1835 Ilmajoki, k. 6.1.1897 Ilmajoki. 
                  Vanhemmat: Matti Jaakonpoika Kiikka e. Ala-Hoppala, s. 13.9.1808 Ilmajoki, k. 1.4.1864 Ilmajoki ja Ulriika Pietarintytär Kiikka e. Latva-Jussila, s. 1.4.1805 Ilmajoki, k. 1.11.1878 Ilmajoki. 
                  Ei lapsia toisesta avioliitosta.

                  Lapset:
                  27.7.1895 Pohjalainen
                  1. Mikko (Laurosela) s. 7.6.1846 Ilmajoki. Puoliso: ∞ 31.10.1867 Kurikka Liisa Yli-Sihto, s. 14.11.1847 Ilmajoki, k. 12.1.1924 Ilmajoki.  Ala-Lauroselan isäntä 1871-.
                  2. Susanna (Hakola) s. 12.1.1848 Ilmajoki. Puoliso: ∞ 22.11.1867 Ilmajoki Aukusti Juhonpoika Hakola, s. 30.4.1846 Seinäjoki, k. 3.10.1895 Seinäjoki. Joupin meijeriosakeyhtiön isännöitsijä.
                  3. Iisakki (Latomäki) s. 2.12.1849 Ilmajoki, k. 25.6.1905 Ilmajoki. Torppari. Ei naimisissa. Matti Käyräkoski oli läsnä Iisakin perunkirjoitustilaisuudessa Ilmajoella 1905. Iisakki tuomittiin 7 vuodeksi kuritushuoneeseen puukotettuaan kuoliaaksi naapurinsa seppä Fabian Hangan 21.4.1884.
                  4. Maria (Jouppi) s. 9.11.1851 Ilmajoki. Puoliso: Matti Kustaanpoika Jouppi, s. 5.12.1852 Ilmajoki, k. 1.10.1924 Ilmajoki.  Eero Hannukselan perhe Karijoelta kuuluu tähän haaraan.
                  5. Matti (Ilkka) s. 19.9.1853 Ilmajoki. Yli-Ilkan puolikkaan isäntä isänsä Niilon jälkeen. Puoliso: ∞ 26.6.1880 Jurva Serafia Jaakontytär Hiipakka, s. 18.6.1861 Jurva, k. 15.11.1910 Ilmajoki. Heidän tyttärensä Anna Maria avioitui Eemil Käyräkosken kanssa v. 1911.
                  6. Liisa (Ilkka) s. 5.11.1855 Ilmajoki, k. 25.12.1856 Ilmajoki.
                  7. Sofia (Käyräkoski) s. 10.8.1857 Ilmajoki. Puoliso: ∞ 10.7.1878 Ilmajoki, eronneet 19.7.1922 Matti Aapelinpoika Käyräkoski e. Pentilä, s. 13.12.1856 Kauhajoki, k. 1.12.1923 Kauhajoki. 
                  8. Juho (Ilkka) s. 14.9.1859 Ilmajoki, k. 13.3.1896 Ilmajoki. Yli-Ilkan toisen puolikkaan isäntä. Puoliso: ∞ 6.6.1890 Ilmajoki Matilda Juhontytär Manberg, s. 11.9.1868 Ilmajoki, k. 16.8.1959 Ilmajoki. Juhon kuoltua Matilda avioitui Ilmajoen Penttilän talon pojan Matin kanssa, josta tuli vävyisäntä. Hän käytti nimeä Penttilä-Ilkka.
                  9. Kreeta (Ilkka) s. 24.2.1861 Ilmajoki, k. 24.2.1861 Ilmajoki.


                  Tästä eteenpäin Matti Aapelinpoika Pentilä, sittemmin Yli-Käyrä, Käyrä ja Käyräkoski, siirtyy Käyrän taloa koskevaan blogiin ja Käyrästä siirtyneet talolliset Iisakki ja Aleksanteri Samelinpojat jatkavat tässä Pentilän vaiheita käsittelevässä kirjoituksessa.



                  Uudet isännät Käyrästä 1883-

                  Olli Tuuri


                  Iisakki Samelinpoika...


                  Iisakki Samelinpoika oli tullut Yli-Käyrän puolikkaan (5/48 mtl) omistajaksi osaksi perimällä vuonna 1845 kuolleet isänsä ja veljensä Sameli Käyrät ja ostamalla kanssaperillisiltään 28.8.1865 tehdyllä kauppakirjalla (1700 mk).

                  Iisakki Samuelinpoika Pentilä, ent. Käyrä, s. 26.9.1844, k. 13.7.1913.
                  I puoliso: ∞1867 Susanna Iisakintytär Säntti, s. 13.1.1843 Kurikka, k. 19.7.1873.
                  Lapset:
                  1. Mikko s. 3.6.1868. Katosi Amerikkaan.
                  2. Maria Elina s. 13.2.1870, k. 4.8.1873.
                  3. Sofia s. 10.7.1873. Puoliso: ∞21.5.1893 August Alfred Juhonpoika Kujansivu, e. Hirsimäki, s. 30.5.1869 Isojoki.

                  II puoliso: ∞1876 Katariina (Kaisa) Sofia Serafiantytär Möykky, e. Kivelä, s. 5.12.1841, k. 30.1.1921. Kaisan äiti oli kuollut Karijoella 1844 ja hän jäi isoisänsä Möykyn torppari Iisakki Joelinpoika Kujanpään huostaan.
                  Lapset:
                  4. Jaakko s. 3.4.1876, k. 8.7.1876.
                  5. Jaakko s. 4.7.1877, k. 9.1.1960. Puoliso: ∞26.5.1912 Justiina Liisa Kuja-Aro, s. 26.6.1879, k. 18.9.1959.
                  6. Hilma s. 11.12.1880, k. 6.8.1970. Puoliso: ∞27.8.1904 Juho Jaakko Jaakonpoika Puska, Nikkari-Puskan isäntä, s. 15.3.1883, k. 30.11.1963.
                  7. Iisakki Eemil s. 6.12.1885, k. 23.5.1967 Puoliso: ∞2.12.1910 Aliina Topiaksentytär Heikkuri, s. 24.12.1878, k. 14.3.1954

                  Käyrän isännyys jatkui vuoteen 1883, jolloin hän siirtyi vaimonsa Kaisa Sofia Serafiantyttären (s. 1841) ja lastensa kanssa Pentilään isännöimään 4/27 manttaalin Pentilän puolikasta. Iisakin esivanhemmat olivat omistaneet Käyrän taloa vuodesta 1768; hänen vanhempansa ja Juho-veljen leski jäivät eläkesopimusten mukaisesti Käyrään. Pentilän halkominen paaluin ja pyykein valmistui v. 1905, siitä lisää myöhemmin. Talonsa, jota ruvettiin kutsumaan Keskipentiläksi, Iisakki siirsi 9.2.1909 tasan kahdelle pojalleen, Jaakolle ja Iisakki Eemilille. Jako paalutettiin ja pyykitettiin toukokuussa 1916. Kauppahinta oli 2000 markkaa veljestä kohti, josta summasta he maksoivat puolet sisarelleen Hilmalle. Hilma oli avioitunut vuonna 1904 Jaakko Jaakonpoika Puskan kanssa. Jaakko Puska oli Konstantin Pentilän (ent. Puska) veljenpoika. 

                  Iisakilla oli ensimmäisestä avioliitostaan aikuiseksi elänyt poika Mikko (s. 3.6.1868), joka muutti Amerikkaan 1887 ja "katosi" sinne. Samasta avioliitosta oli myös tytär Sofia, joka avioitui Isojoella talollisen pojan Aukusti Hirsimäen kanssa. Tämän tyttären perintöoikeuden sivuuttaminen johti syyskäräjille 1914. Siitä lisää jäljempänä.

                  Eemil siirsi neljälle lapselleen (Toivo, Ilmari, Kerttu ja Katri) kauppakirjalla kullekin 1/5 Yli-Pentilän talosta 4.3.1956. Pentilän jaosta alempana lisää.

                  Kauhajoen Vuorenmaan hautausmaa
                  Jaakon (s. 4.7.1877, k. 9.1.1960) osuutta (0,0547 manttaalia) kutsuttiin myös jatkossa Keskipentiläksi.
                  Puoliso: ∞ 26.5.1912 Justiina Liisa Kuja-Aro, s. 26.6.1879, k. 18.9.1959 Kauhajoki.

                  Lapset:
                  Toivo Iisakki s. 13.7.1912, k. 23.9.1912 
                  Elle Maria s. 4.8.1913, k. 22.2.1914
                  Hilda Maria s. 28.10.1914, k. 3.1.1923 
                  Vilho Jaakoppi s. 21.4.1916, k. 6.6.1918 
                  Anni Justiina s. 22.5.1918, k. 7.3.2012, ∞ Mauri Kallio, s. 20.5.1917 Isojoki, k. 21.9.1995
                  Aili Aleksandra s. 9.11.1919, k. 18.5.1920 
                  Kaarin s. 28.5.1924, k. 28.5.1924 

                  Iisakki Eemilin (s. 6.12.1885, k. 23.5.1967) osuus (0,0547 manttaalia) sai nimekseen Ylipentilä.
                  Puoliso: ∞ 1910 Aliina Topiaantytär Heikkuri, s. 24.12.1878, k. 14.3.1954.

                  Lapset:
                  Artturi Nikolai s. 15.10.1911, k. 25.11.1998.
                  Toivo Iisakki s. 27.9.1912, k.
                  Arvo Ilmari s. 14.2.1914, k.
                  Uuno Jaakoppi s. 22.12.1915, k. 3.12.1920.
                  Reino Eemil s. 21.2.1917, k. 18.1.1918.
                  Kerttu Kyllikki s. 9.12.1920.
                  Katri Sofia s. 9.12.1920. 


                  ... ja Aleksanteri Samelinpoika


                  ”Perintöisäntä” Iisakki Samelinpojan (s. 1844) lisäksi Yli-Käyrän taloa oli isännöinyt Aleksanteri Samelinpoika Rajala eli Kokko (s. 1842). Aleksanteri oli talollisen poika Kauhajoen Kokosta. Hän sai kotitalostaan 200 hopearuplan (=800 markkaa) perintöosuuden 21.1.1864 isänsä myytyä talonsa (Uusi-Kokko) tyttärelleen, Aleksanterin sisarelle Maija Liisalle ja tämän puolisolle Matti Hermanninpojalle (tk 1864 §192). Nimi Rajala johtuu Ala-Kokon (myöhemmin Uusi-Kokon) sen nimisestä suuresta torpasta, josta Aleksanteri sai itselleen puolison ja asuikin siellä vaimonsa kanssa vuoden verran torpparinvävynä ennen Käyrään tuloa. Rajalan torpan paikalle tuli myöhemmin Loukon talo. 5/24 manttaalin Yli-Käyrän isännät Aleksanteri ja Iisakki Samelinpoika eivät siis olleet veljeksiä samasta patronyymistä huolimatta. Kumpikin omisti 5/48 manttaalia ja muutti talokaupan jälkeen Pentilään.

                  Aleksanteri Samuelinpoika Pentilä, ent. Käyrä, ent. Rajala, ent. Kokko, s. 14.2.1842, k. 27.3.1884.
                  Puoliso: ∞ 1868 Serafia Matintytär Rajala, s. 1.1.1847, k. 21.9.1929.        
                   Lapset:
                  1.  Aurora s. 27.11.1873, k. 2.12.1873
                  2.  Herman s. 12.7.1876, k. 7.7.1882
                  3.  Jaakko s. 17.1.1880, k. 29.1.1880
                  4.  Aleksandra Maria s. 8.2.1882, k. 7.8.1914. Puoliso: 31.7.1900 Juho Jaakko Hermanninpoika Korpi-Aro, Aromaa, s. 3.2.1873, k. 14.12.1955. Neljä lasta.

                  Konstantin Samuelinpoika Pentilä, ent. Puska, s. 13.8.1854, k. 30.1.1942
                  Puoliso:  1885 Serafia Matintytär Rajala, s. 1.1.1847, k. 21.9.1929.
                  Lapset:
                  1.  Kristian Janne s. 11.12.1885
                  2.  Aurora s. 26.8.1888, k. 5.5.1889
                  3.  Kaarle Konstantin (Konstu) s. 5.6.1890

                  Aleksanteri Samelinpoika tuli Yli-Käyrän puolikkaan omistajaksi vaimonsa kanssa kahdella 16.5.1870 tehdyllä kauppakirjalla, joilla he saivat haltuunsa vuonna 1868 kuolleen Juho Samelinpojan (s. 1838, em. Iisakki Samelinpojan veli) osuuden tämän leskeltä Maria Matilda Heikintyttäreltä ja hänen kahdelta alaikäiseltä lapseltaan. Toinen näistä lapsista oli Sameli Juhonpoika Käyrä (s. 19.12.1862), joka tuli tunnetuksi Sameli Ala-Keturina. Lainhuuto vahvistettiin 7.4.1873. Aleksanterin ostamasta osuudesta käytettiin joskus nimeä Keski-Käyrä. 1800 markan kauppahinnasta 1539,39 markkaa meni Juho Käyrän taloon hänen kuolemansa jälkeen jääneiden velkojen kuittaamiseen. Lopussa käräjäpöytäkirjojen kopiot tästä perinnönjakotapahtumasta.

                  Aleksanteri Samelinpoika oli Iisakin tapaan Yli-Käyrän toisen puolikkaan (5/48 mtl) isäntä vuoteen 1883, jolloin siirtyi vaimonsa Serafia Matintyttären (s. 1847) ja vuoden ikäisen Aleksandra Marian kanssa Pentilään isännöimään 4/27 manttaalin Pentilän toista puolikasta. Isännyys Pentilässä jäi kuitenkin lyhyeksi. Aleksanteri kuoli keuhkotautiin 27.3.1884. Seuraavana vuonna leski avioitui Konstantin Samelinpoika Puskan kanssa. Tästä avioliitosta syntyivät pojat Janne (1885) ja Konstu (1890) Pentilä, jotka olivat siis em. Aleksandra Marian velipuolia. Serafia Matintytär oli Albertiina Eenokintytär Yli-Rahkolan serkku, Israel Mikinpoika Frantti oli molempien isoisä.

                  Aleksanteri Pentilän kuollessa hänen osuudestaan Pentilän taloon siirtyi perinnönjaossa 1/3 leskelle ja 2/3 tyttärelle. Leski Serafia Matintytär osti 10.9.1900 uuden puolisonsa Konstantin Pentilän (ent. Puska) kanssa Serafian tyttären Aleksandra Marian osuuden 8/81 manttaalia Marialta ja hänen mieheltään Juho Jaakko Hermanninpoika Korpi-Arolta 5500 markan hinnalla ja he saivat siten omakseen Aleksanterin osuuden 4/27 manttaalia Pentilän verotalosta, jonka virallinen halkominen valmistui v. 1905 (jäljempänä).

                  Talo jaettiin Jannen ja Konstun kesken vuonna 1913. He ostivat itselleen myös Mäkipentilän Jaakko Antinpoika Pantilta 17.4.1920 ja liittivät sen vuonna 1913 saamaansa Pentilän taloon. Syntynyt kokonaisuus (40,91 % koko Pentilän manttaaleista) jaettiin tasan veljesten kesken Jannen Pentiläksi (5:12) ja Konstun Mäkipentiläksi (5:13). 

                  Kristian Janne Pentilä, s. 11.12.1885, k. 3.8.1968.
                  Puoliso: 26.8.1920 Saimi Amanda Pentilä e. Peippo l. Peltoniemi, s. 23.10.1901 Koivisto, k. 30.7.2000.
                  Lapset:
                  Paavo Ilmari s. 14.8.1920, k. 15.10.1987. Puoliso ∞1942: Helvi Nevalainen, s. 30.6.1918 Pielisjärvi, k. 24.7.2001.
                  Heljä Maria s. 18.5.1922.
                  Onni Eerik s. 4.6.1923, k. 7.1.2006. Puoliso ∞1947: Helli Hautala, s. 23.3.1926 Jurva, k. 16.2.2013.
                  Armas Olavi s. 20.8.1925, k. 2008 Helsinki. Puoliso: Eva, s. 1918, k. 2002.
                  Mertsi Lahja Kaarina s. 17.12.1926.
                  Pentti Kalervo Kristian s. 18.5.1928, k. 9.2.1929.
                  Martta s. 1929.
                  Väinö Aatos s. 4.11.1931, k. 21.2.1965.
                  Laila Helena s. 29.11.1932, k. 16.3.1933.
                  Matti s. 1934.
                  Heikki s. 19.1.1936.
                  Sirkka-Liisa s. 12.2.1938. Puoliso: Vuorinen



                  Kaarle Konstantin (Konstu) Pentilä, s. 5.6.1890, k. 7.5.1964.
                  Puoliso: 1929 Nanni Aili Brusiina Pentilä e. Yli-Prosi, s. 19.12.1900 Karijoki, k. 15.2.1993.
                  Lapset:
                  Olli Erkki Konstantin s. 15.11.1929, k. 17.1.2006.
                  Mauri Martti Alarik s. 30.12.1930, k. 2004.  Puoliso: Saara Kallio (Anni Justiina Keski-Pentilän tytär) s. 30.8.1941.


                  Riita metsänhakkuusta talvikäräjillä 18.3.1901


                  Kantajat Konstantin Samelinpoika ja Iisakki Samelinpoika Pentilä omistivat kumpikin 4/27 manttaalia Pentilän verotaloa, vastaaja Emma Pentilä ja Amerikassa oleva miehensä Juho Pentilä 1/27 manttaalia (Mäkipentilä). Vuonna 1895 päättyneessä numerojaossa siirtyi näille taloille yhteisesti Hiukkakangas ja Konimäki-niminen metsäpalsta, josta vastaajat olivat joulun 1900 aikaan hakanneet 63 puuta, jotka 7 kyynärän korkeudelta olivat 7-9 ja osaksi kymmenenkin tuumaa ja joista suurin osa oli jo metsästä viety pois. Kun kantajat tästä hakkuusta saivat tiedon, toimittivat he paikalla tarkastuksen, jossa huomattiin, että metsässä oli jäljellä vain pieniä puita, paitsi korkeintaan parikymmentä isompaa ja kun vastaajat siis olivat yli oikeutensa käyttäneet sanottua asianomaisten kesken vielä jakamatonta metsää, niin olivat kantajat nyt vaatimassa heidän velvoittamista korvaamaan kantajille tuotettu vahinko sadalla markalla sekä korvaamaan ei ainoastaan kantajain syynikustannukset kymmenellä markalla, vaan myöskin heidän lainhakukustannuksensa Oikeuden harkinnan mukaan.

                  Kanteeseen vastaamaan vaadittuina sanoivat vastaajat, että he omistivat sellaisen osan Pentilän taloa, kuin kanteessa on mainittu ja että heille ja kantajille noin 5-6 vuotta sitten päättyneessä numerojaossa oli langennut yhteiseksi kanteessa mainittu metsäpalsta, josta vastaaja Wilhelmi Pentilä viime joulun aikaan oli äitinsä käskystä hakannut moniaita kymmeniä hirsipuita kotitarpeeksi, vaan katsoivat vastaajat olleensa siihen oikeutetut, koska kantajatkin ennemmin, noin viisi tahi kuusi vuotta sitten, ovat samasta metsästä hakanneet 80 tahi 90 vahvempaa tukkipuuta ja vaativat vastaajat sentähden kanteen hylkäämistä.

                  Kantajat myönsivät kyllä sanottuun aikaan puheena olevasta metsästä hakanneensa korkeintaan 60 puuta, vaan olivat vastaajatkin silloin sieltä hakanneet 12 puuta ja siis enemmän kuin heidän manttaaliosansa olisi sallinut. Vastaajat kielsivät tästä metsästä ennen mitään hakanneensa.

                  Kantajat nimittivät asiassa todistamaan talolliset Antti Antinpoika Keturin ja Tuomas Tuomaanpoika Kyynyn sekä torpparit Juho Matinpoika Ojalan ja Antti Hermanninpoika Myllykosken Päntäneen kylästä, jotka kaikki tulivat saapuville ja saivat, kun ei mitään estettä heidän suhteensa tiedusteltaessa ilmi tullut, vannoa todistajanvalan.
                  1. Antti Keturi: että hän viime tammikuun 5. pnä seuraavan todistajan Tuomas Kyynyn kanssa oli tarkastanut hakkuuta Konimäen metsässä ja silloin huomannut sieltä nykyään hakatuksi 63 tukkipuuta, jotka olivat 6-11 tuumaa vahvat latvasta ja näkyi hakkuun jäljistä, että moniaista puista oli otettu kaksikin pölkkymittaa, ja olivat pienimmät latvat juuri tämmöisistä puista. Hakatut puut olivat syynimiehet arvioineet yhteensä 90 markkaan. Sanotun kokoisia puita ei enää ollut jäljellä enempää kuin parikymmentä puuta.
                  2. Tuomas Kyyny todisti samoin kuin edellinenkin todistaja lisäten, että hakatuista puista oli yksi koivu, kahdeksan mäntyä ja loput kuusipuita. Kun todistaja edellisen todistajan kanssa kävi kutsumassa vastaajia syyninpitoon niin omistivat he kyllä hakanneensa hirsiä metsästä vaan eivät tulleet syyniin. Vastaajat myönsivät todistuksen oikeaksi.
                  3. Juho Ojala: että kun vastaaja Emma Pentilä viisi vuotta sitten puheena olevasta metsästä hakkuutti kymmenkunnan kuusipuuta, niin olivat kantajatkin sen jälkeen sieltä hakanneet tukkeja, vaan ei kuitenkaan niin paljoa eikä niin isoja kuin vastaajat.
                  4. Antti Myllykoski ei tiennyt mitään yli sen kuin vastaajat ovat myöntäneet.

                  Enempi toimenpide tässä asiassa jätetään keskiviikkoon tämän kuun 20. päivään, jolloin näitä käräjiä vielä istutaan... Muutoin velvoitettiin kantajat vaadittuina palkkioina maksamaan todistajillensa kuusi markkaa kullekin.

                  20.3.1901 osapuolilla ei ollut mitään lisättävää. Kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyn olevan, että vastaajat ovat käyttäneet yhteistä metsää yli oikeutensa ja siis koska kuitenkaan heidän ei ole todistettu tehneen tätä rikollisessa aikomuksessa eikä ole väitettykään, ettei hakkaaminen olisi tapahtunut kotitarpeeksi, nojautuen voimassa olevan rikoslain 33 luvun 7§:ään harkitsee lailliseksi velvoittaa vastaajat ottaen huomioon, että jäljelle jääneet tuolla metsäpalstalla löytyvät korkeintaan kaksikymmentä isompaa puuta arvosteltuina saman hinnan mukaan kuin poisviedyt vielä ovat metsässä kantajain laskuun, maksamaan kantajille mitä vastaajat yli manttaalioikeutensa ovat puheenalaista metsää käyttäneet ja suorittamaan siinä suhteessa kantajille yhteensä 76 markkaa 83 penniä, jonka ohessa vastaajat määrätään 45 markalla palkitsemaan kantajain oikeudenkäyntikustannukset asiassa. Julistettiin.


                  Pentilän jako 1905 ja Kankalon ulkometsät


                  Kankalon metsäpalsta oli kuulunut jakamattomana Pentilän taloon. Matti Aapelinpoika oli sovintoratkaisulla jakanut Kankalon ulkometsäsaran sisarustensa kanssa. Hän anoi kuvernööriltä talojen vaihdon jälkeen 4.12.1884, että Kankalo erotettaisiin erilliseksi tilaksi tai liitettäisiin hänelle siirtyneeseen Käyrän taloon erottamattomasti. Kuvernööri ei tähän kuitenkaan suostunut vedoten siihen, että kyseistä ulkometsäpalstaa ei ollut laillisesti vaan ainoastaan sopimalla jaettu ja kyläkunnan isojako oli muutenkin keskeneräinen. Lohkominen helpottui vasta lainsäädännön muuttuessa 1895. Niinpä kuvernööri siirsi asian paikallisen tuomioistuimen päätettäväksi, mutta Matti Aapelinpoika Käyrä viivytteli ja pani asian vireille vasta vuonna 1905, jolloin hän pyrki saamaan Kankalon erilleen Pentilästä. Konstantin Pentilä ryhtyi kuitenkin tätä erottamista vastustamaan. Jo marraskuussa 1887 hän ja Pentilän muut silloiset omistajat olivat oikeusteitse yrittäneet saada mitätöityä vuoden 1883 vaihtokauppaa Kankalon osalta, siinä onnistumatta. He olivat vaatineet Kankalon ulkometsän liittämistä takaisin Pentilän omistukseen. 

                  Vuonna 1895 maatilojen osittamisesta annetussa asetuksessa säädettiin, että jos maatilan osa oli ennen asetuksen voimaan astumista luovutettu eikä erottamista ollut toimitettu, piti erottaminen panna toimeen viiden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaan astumisesta eli vuoden 1896 alusta. Erityisesti Pohjanmaalla tehtiin usein tällaisia ”sovintojakoja”, jossa säästettiin pyykitys ja maamittarin palkkiot. Koska Matti Aapelinpoika oli jättänyt erottamisen tekemättä määräajassa, ei hän saanut enää metsäpalstaa erotetuksi, kun kolmas osapuoli Konstantin Pentilä, joka omisti päätilaa, sitä vastusti. Saadakseen metsäpalstan itsenäiseksi ilman käräjöintiä Matti Aapelinpoika Käyrä maksoi siitä 22.3.1905 Pentilälle 400 markkaa. Kauppakirjan teksti:

                  Täten luovutan minä allekirjoittanut talolliselle Matti Aapelinpoika Yli-Käyrälle hänen haltuunsa Yli-Käyrän ja Pentilän talohin kuuluvan Kankalon maassa sijaitsevan ulkometsäsaran neljänsadan (400) markan kauppahinnasta, sekä muuten niillä ehdoilla, kuin mainittujen talojen vaihtokauppakirja Huhtikuun 16 p:ltä 1883 lähemmin näyttää. Nyt alkaneessa Pentilän talojen välijaossa tulee edellä mainitulle metsäpalstalle aseteltavaksi erikoinen manttaaliosuus ja tulee se muuten erotettavaksi siinä järjestyksessä kuin asetukset lähemmin määräävät. Kaikista maanmittarin kustannuksista, mitkä koskevat mainittua ulkometsäsarkaa, vastaa Matti Käyrä.

                  Kauhajoki 22.p. Maaliskuuta 1905 Konstantin Pentilä
                  Tähän kauppaan olen kaikinpuolin tyytyväinen Matti Käyrä

                  Todistavat:  Joh. Leppänen   Ella Leppänen

                  Ilmeisesti tämä oli se hinta, millä Konstantin Pentilä suostui Matti Aapelinpoika Käyrän anomukseen saada kiinnitys Pentilän taloon, mikä puolestaan oli edellytys Kankalon erottamiselle. Pentilän toisen puolikkaan omistajalla Iisakilla ei ollut vaateita.

                  Mäkipentilän isäntä, talokas Juho Juhonpoika Pentilä, ent. Rivalli, oli anonut Pentilän halkomista 8.10.1902. Ensimmäinen toimituskokous pidettiin anojan talossa 17.10.1904. Läsnä olivat Iisakki ja Konstantin Pentilän lisäksi Mäkipentilän uusi omistaja Juho Salomoninpoika Kortesniemi. Lähtökohtana jaolle oli Israel Wänmanin v. 1761 isojakokartta, josta halkomisen yhteydessä oli käytettävissä Isak Tillbergin v. 1822 oikeaksi todistama ote. Toimitusmaanmittarina toimiva Ernst Sandström tiesi, että ao. lohkokunnassa on isojakoa täydennetty noin 10 vuotta sitten. Hän velvoitti asialliset hankkimaan Pentilää koskeva ote po. rajankäyntikartasta. Toimitusmaanmittarin tukikohdaksi sovittiin lautamies Konstantinin talo. Pentilän tiluksia mittailtiin 9.11.1904 saakka, jolloin toimitus keskeytettiin talven tulon takia. Aiemmin mainittu rajankäyntikarttakin, Th. Högströmin rajakartta vuodelta 1897, löytyi.

                  Pentilän kotipalstan jako kolmeen osaan. Ernst Sundström 1905 (KA)

                  Pentilän torppia. Osasuurennos yllä olevasta kartasta. Ylinnä Rahkolan rajalla jokirannassa Myllykosken torppa, alempana vasemmalta lukien OjalaPerkiö ja Kivelä, jotka jäivät lunastamattomina taloon, kuten alla olevassa kartassa näkyvä Rintamaakin. Katajala oli lyhytaikainen sukulaistorppa. Ernst Sundström 1905 (KA)


                  Kartoittaminen jatkui 16.5.1905 ja saatettiin loppuun 2.6.1905, jolloin pidettiin kokous jyvityksen aloittamisesta. Tuolloin oli läsnä myös
                  Antti Juhonpoika Vartti, joka ilmoitti ostaneensa Mäkipentilän talonosuuden yhdessä Kortesniemen kanssa. Kaikki tilukset saatiin jyvitetyksi 7.6.1905. Seuraava kokous oli vasta 6.12.1905. Syntyi keskustelua palstain sijoituksesta.

                  Siihen nähden, ettei jaettavalla alueella löydy talojen ulosmuutolle sopivampaa paikkaa, eivät toimitusmiehet, vaikkakin Iisakin ja Lautamiehen kartanot sijaitsevat yhteisellä tontilla, ole katsoneet voitavan vaatia kumpaakaan näistä kartanoista siirrettäviksi. Kuitenkin Iisakki ilmoitti voivansa siirtää talonsa kuviolle 298.

                  Rajanvedoista keskusteltiin, myös Käyrän sisällä olevien Pentilän maiden, Pajuluoman ja Koivukorven jaoista. Tuohiluoman palsta jaettiin lautamiehelle. Uudet palstat päätettiin ottaa haltuun 15.10.1906. Kokouksessa 7.12.1905 oli läsnä myös Matti Aapelinpoika Käyrä, joka omisti tuolloin Iisakin ja lautamiehen osuudet Kankalon palstaa. Jaettavien tilojen nimiksi valittiin:

                  5:1 Iisakki Pentilä, Keskipentilä
                  5:2 lautamies Konstantin Pentilä, Pentilä
                  5:3 Kortesniemi ja Vartti, Mäkipentilä


                  Kartat Maanmittaushallituksen uudiskartasto, Ernst Sandström 1905 (KA)

                  Karttakuvassa näkyy kuvio 298 (keskimmäinen ympyrä), johon Iisakki siirsi Keskipentilän kartanon. Samalle kuviolle rakennettiin toinenkin kartano Keskipentilän jaon (1916) jälkeen, kuten jäljempänä ilmenee. Siinä näkyy myös Mäkipentilän kartano (vasen ympyrä) nykyisellä paikallaan ja ryytimaa sen itäpuolella, samoin Mäkipentilän vanha riihi. Pentilän kartanot (oikeanpuoleinen ympyrä) ovat tien varressa paikalla, jossa vanha Pentilä edelleen sijaitsee. Tienpuoleinen tontinpuolikas no 370 oli Konstantinin ja 371 Iisakin. Kuviossa 382 näkyy jokirantasauna, ulkohuoneet ovat tien toisella puolella kuviossa 313.

                  Tien vastakkaiselle puolelle (kuviot 312 ja 313) rakensi Konstantin (vanh.) Pentilä vanhuudenkotinsa. Rakennusajankohta ei ole tiedossa. Nämä sillan kupeessa olevat rakennukset tulivat Paavo ja Helvi Pentilän omistukseen vuonna 1952, mutta luultavasti he asettuivat sinne asumaan jo avioiduttuaan vuonna 1942, samana vuonna kuin Konstantin (vanh.) kuoli. Siihen tuli paitsi heidän kotinsa myös sen yhteydessä oleva kyläkauppa. Paavo (s. 1920) oli Janne Pentilän vanhin poika. Kartassa näkyvä Rintamaan torppa Pentilän jokirannassa lähellä Käyrän rajaa ja Keskipentilästä Myllymäen kautta Kaarlelaan johtava kylätie lienevät monelle paikallisellekin tuntemattomia.

                  Jakotoimituksen loppuistunto pidettiin 14.12.1905. Siinä arvioitiin Keski-Pentilän kartanon siirtokustannuksiksi 702:75 markkaa. Lautamies Konstantin Pentilä lupasi osallistua kustannuksiin 200 markalla. Siirron oli oltava loppuun saatettu 15.10.1909 mennessä. Iisakin riihi sai olla 10 vuotta entisellä paikallaan ja yhteinen kellari sai olla paikallaan, kunnes se tulee uudelleen rakennettavaksi.

                  Jako oli pikkutarkkaa hommaa, kuten oheinen pöytäkirjaote toimituksesta kertoo. Tosin tuostakin asiasta tuli sittemmin käräjäjuttu. Konstantinin mukaan tunkiota oli kaivettu liian syvältä ja tilalle oli pantu ketunmultaa. Iisakkia ei kuitenkaan tuomittu korvauksiin.

                  Kiinnitys Pentilän verotaloon saatiin nyt etenemään ja talon välijaon edetessä Kankalo maanmittaustoimitusten myötä erotetuksi siitä. Kiinnitys oli voimassa kaksi vuotta (alkaen 9.5.1906) ja päätös edellytti erottamisen tapahtuvan sen kuluessa, niin kuin sitten tapahtuikin.  Kankalon erottamisasiassa Matti Käyrää avusti ja edusti valtakirjalla kruununnimismiehet Erik Sanfrid Haglund (talvikäräjät 1906) ja Johannes Silfverberg (syyskäräjät 1906). 

                  Mäkipentilän taloon kuuluvan osuuden Kankalon ulkometsäsarasta Matti Käyrä osti Mäkipentilän silloiselta omistajalta Artturi Asukkaalta ja hänen vaimoltaan Hedvigiltä 23.11.1907 315 markan kauppahinnalla. Tästä osuudesta muodostettiin Karhula-niminen 0,0097 manttaalin tila (Rno 5:8), jossa oli metsää 60,16 ha ja viljelysmaata 1,52 ha. Kankalosta tehtiin kolme eri tilaa, jotka kuuluivat Pentilän numeroon: Hirvimaa 0,0387, Rajala 0,0392 ja edellä mainittu Karhula 0,0097 manttaalia. Niiden yhteispinta-ala oli 365,61 hehtaaria, manttaaliluku oli yhteensä 0,0876, josta Karhula oli 1/9 (eli 11,11 %), kuten alkuperäinen Mäkipentiläkin oli ollut koko Pentilän talosta. Maarekisteriin Karhulaa koskeva jakotoimitus on merkitty 1.9.1913, Hirvimaa 26.11.1908 ja Rajala 10.12.1908. Hirvimaan ja Rajalan lohkomisen toimituskirjat tehtiin Matti Käyrän (tuolloin käytettiin nimeä Koskinen) luona 30. ja 31.4.1908.

                  Kankalon kolme tilaa, Rajala vasemmalla (1905 KA)

                  Kankalon kolmen tilan yhteinen osuus koko Pentilän numeron manttaaliluvusta oli merkittävä, 25,62 prosenttia. On muistettava, ettei Pentilässä ollut tehty ainuttakaan virallista jakotoimitusta isojaon ensimmäisen vaiheen 1772 jälkeen ennen vuotta 1906. Kaikki omistusjaot ennen sitä olivat perustuneet sovintojakoihin ilman virallista pyykitystä ja maanmittausta. Oikeanpuoleisessa kartassa ovat Pentilän numeroon kuuluvat kolme Kankalon tilaa. Siihenkin on merkitty kaksi torppaa: Mäkiraja (Rajala) ja Koivisto. Karijoen rajaa sivuava Rajala osana Pentilän Kankaloa sellaisenaan ja siellä sijainnut samanniminen torppa olivat aiheena moneen kiistaan. Rajalan sijainti Lapväärtin tien varrella teki siitä muutenkin kiinnostavan, siitä lisää seuraavan otsikon alla.


                  5:4 Hirvimaa (168,89 hehtaaria; 0,0387 manttaalia) erotettiin Iisakki Pentilän (Keski-Pentilä 5:1) osuudesta Pentilän taloon. Hirvimaa siirtyi avioerossa 1922 Sofia Käyräkoskelle ja Sofian kuoltua 1935 perintömaana Eemil, Vilho ja Matti Iivari Käyräkoskelle, kullekin 1/3.
                  5:6 Rajala (135,04 hehtaaria; 0,0392 manttaalia) erotettiin Konstantin Pentilän (Pentilä 5:2) osuudesta Pentilän taloon. Rajala siirtyi avioerossa Matti Käyräkoskelle, joka myi sen Metsä-Pentilän eli Kuuselan sisaruksille vuonna 1923. Hovioikeuden päätöksellä vuonna 1925 ostajat joutuivat luopumaan neljäsosasta Rajalaa, joka katsottiin perimysmaaksi, johon rintaperillisillä (Sandra, Eemil, Vilho ja Matti Iivari Käyräkoski) oli oikeus. Tästä neljänneksestä muodostettiin 1926 Riitamaa 5:18, joka edelleen jaettiin 1955 neljään osaan 5:30-33 (Kartta alla Rajalan torppaa käsittelevässä tekstissä). Metsä-Pentilät myivät Rajala-nimen säilyttäneen osansa (5:19) Jaakko ja Femmi Mannilalle 24.9.1933. Leipuri/kauppias Feliks Peltokoski ja maanviljelijä Artturi Kaskela vaimoineen Karijoelta ostivat tilan Manniloilta 10.1.1937 ja myivät siitä valtaosan (0,0247 mtl) Juho Jaakko ja Fanni Puskalle ja Rajalasta lohkaistun 9,62 ha Rajamaan Jaakko ja Aurora Alangolle vuonna 1940. Puskan osuus jaettiin J. J. Puskan kuoleman jälkeisessä perinnönjaossa v. 1966 lesken ja neljän lapsen kesken.
                  5:8 Karhula (61,68 hehtaaria; 0,0097 manttaalia) erotettiin Artturi Asukkaan (Mäki-Pentilä 5:3) osuudesta Pentilän taloon. Karhula siirtyi avioerossa Sofia Käyräkoskelle ja Sofian kuoltua 1935 perintömaana Sandra Maria Rahkolalle.


                  Riita Ojalan torpasta 1906


                  Talollinen Iisakki Samelinpoika Keski-Pentilä avustajanaan poliisikonstaapeli Antti Hirvelä haastoi torppari Juho Matinpoika Ojalan Kauhajoen käräjille vuonna 1906. Kanteen mukaan vastaajan äiti torpparinleski Maria Kreetta Heikintytär Ojala (s. 1829) oli kesällä 1905 kantajan omistamalta maalta luvattomasti murtanut koivun ja haavan lehtiä Luomanluhdasta ja Jokimaasta sekä hakannut rangoiksi ja haloiksi kaadetut lehtipuut. Lehtiä oli ollut kanteen mukaan vähintään tuhat kerpoa, rankoja kymmenen kuormaa ja halkoja yksi syli. Kantaja vaati vastaajaa palauttamaan tuotteet tai maksamaan niistä korvausta: yksi penni lehtikervolta, markka rankakuormasta ja haloista 5 markkaa, yhteensä 25 markkaa.

                  Juho Matinpoika Ojalan asianajaja Kaarle Kahma anoi asiaa jätettäväksi sikseen, koska kanne ei koskenut vastaajaa vaan vastaajan äitiä, mutta kantaja vaati korvausta juuri vastaajalta, joka kantajan mukaan on haaskauksen tehnyt.

                  Vastaaja myönsi hakanneensa mainituilta mailta, mutta vähemmän kuin kanteessa sanotaan, ja katsoi olleensa siihen oikeutettu esittämänsä 18. lokakuuta 1858 tehdyn kontrahtisopimuksen mukaan, jolla Aapeli Tuomaanpoika Pentilä oli omistamastaan Pentilän tilasta vastaajan isälle Matti Juhonpojalle ja äidille Maria Kreetta Heikintyttärelle näiden molempain elinajaksi antanut torpan tilan, johon kontrahdin mukaan kuului luhtia. Vastaaja sanoi hakanneensa lehtipuut juuri Ojalaan kuuluvalta luhdalta, jossa ne ovat kontrahdin aikana kasvaneet. Mainitut Ojalan luhta ja Jokimaa ovat Pentilän jaossa vuonna 1906 siirtyneet kantajan talonosaan (Keskipentilä), mutta samalla tavalla oli aina ennenkin hakattu. Ojalan torppa pääosin jäi jaossa Pentilän puolelle, kuten edellisessä kappaleessa oleva jakokartta 1905 esittää. Ojalan avustaja Kahma katsoi, että vastaaja on oikeutettu ottamaan luhtamaalta eläinten eloksi niin heiniä kuin lehtiäkin ja velvoitti kantajan maksamaan Ojalalle hyvitystä oikeudenkäyntikuluista.

                  Kantaja puolestaan katsoi, ettei vastaajalla ole oikeutta ottaa lehtiä eikä kaataa tuoreita puita ja ilmoitti haastaneensa asiassa todistamaan talolliset Jaakko Matinpoika Möykyn ja Wilhelm Fiilipinpoika Rahkolan. Todistajanlausunnoissaan he kertoivat tehneensä yhdessä kantajan kanssa katselmuksen kyseisille maille ja todenneet haasteessa mainitut kohdat oikeiksi. Kantaja ilmoitti, että lehdet on viety pois, mutta rangat ja halot ovat vielä paikalla. Hän kertoi myös kieltäneensä poliisikonstaapeli Kamilan kautta vastaajaa hakkaamasta enempää ja viemästä sieltä puita ja lehtiä pois.

                  Elatuskirja 1865 (OT arkisto)
                  Vastaaja myönsi tämän ja totesi sitä noudattaneensa. Samalla hän pyysi lautamies Konstantin Pentilää kuultavaksi valatta siitä, kuinka mainittua kontrahtia on aiemmin noudatettu. Konstantin Pentilä oli esteellisenä ollut poissa lautakunnasta asiaa käsiteltäessä, mutta pyydettäessä Pentilä selitti, että vastaaja ja muutkin torpparit ovat kyseessä olevien maiden laatuisista alueista tavanneet hakata lehtiä ja puita ilman että Pentilän talon omistajat ovat tällaista menettelyä vastustaneet ja hän katsoi, että torppareilla on oikeus hakata luhdalta puita peratessaan luhtia. Koska kysymyksessä oleva hakkuu oli tapahtunut vastaajan hallitseman Ojalan torpan aidatuilla luhtamailla luhdan perkaamisen tarkoituksessa, katsoi oikeus oikeaksi kumota kanteen aiheettomana.

                  Pentilän vävy Juho Juhonpoika Ojala ja puolisonsa Helena Matintytär olivat siirtäneet 1830-luvulla perustetun torppansa pojalleen Matti Juhonpoika Ojalalle ja tämän vaimolle Maria Kreetalle 18.10.1865. Siirtoon liittyvästä elatuskirjasta kopio ohessa. Ilmeisesti torpan sopimusta kantataloon nähden ei uusittu Aapeli Pentilän tekemän sopimuksen jälkeen, joten Ojalan torpan elinikäinen kontrahti päättyi Juho Matinpoika Ojalan äidin Maria Kreetta Heikintyttären kuollessa 28.1.1907. Juho Ojala teki vuoden kontrahdin vielä joulukuun puolivälissä 1907, mutta ei luovuttanut torppaa senkään määräajan päätyttyä. Ojala joutui perheensä kanssa jättämään torppansa vuonna 1911 käräjäoikeuden päätöksen edellisvuoden maaliskuussa oltua Pentilän isännille myönteinen. Vetorahatkin hovioikeuden päätöksen hakua varten maksettiin, mutta on tutkimatta, käsiteltiinkö asiaa vielä Vaasan Hovioikeudessa. Juho Ojala olisi perheensä ja sisarensa Eliinan kanssa halunneet jatkaa torpanpitoa, mutta aikalaistiedon mukaan häätötoimenpiteet toteutettiin kyläpoliisi S. A. Kamilan avustuksella. Ojala osti sittemmin Rahkolanmäestä palstatilan, jonka nimesi Rauhalaksi. Kirvesmiehenäkin elantonsa hankkinut Juho Matinpoika Ojala kuoli tällinkien romahtaessa Riihimäki-Rahkolan talotyömaalla 22.11.1913.


                  Riita Iisakki Keski-Pentilän perinnöstä 1914


                  Katariina Keski-Pentilän valtakirja (VMA)
                  Sofia Kujansivu, Iisakki Pentilän tytär ensimmäisestä avioliitosta, haastoi miehensä torppari August Kujansivun kanssa talolliset Jaakko ja Eemil Keski-Pentilät, Jaakko ja Hilma Puskan ja eläkeleski Katariina Keski-Pentilän Kauhajoen syyskäräjille 1914. Syynä oli Sofia Iisakintyttären perintöoikeuden loukkaaminen. Haasteen mukaan Sofiaa ei voinut ohittaa Iisakin tekemässä talokaupassa, jossa hän oli myynyt Keski-Pentilän 9.2.1909 tasan kahdelle pojalleen, Jaakolle ja Iisakki Eemilille. Kauppahinta oli 2000 markkaa veljestä kohti, josta summasta he maksoivat puolet sisarelleen Hilmalle. Iisakki Pentilä kuoli 13.7.1913. Testamentissaan 8.6.1913 Iisakin tahto oli, että jäämistö jaettaisiin vain toisesta avioliitosta syntyneille lapsille. Tämän säädöksen mukaan perinnönjako toimitettiinkin kuolinpesässä 29.10.1913. Kantajan edustaja, maanviljelijä Akseli Prosi Karijoelta, perusti vaateen siihen, että Iisakki Pentilällä oli perintöomaisuutta Käyrän talosta, jonka hän sittemmin vaihtoi Pentilän verotaloon. Tämän omaisuuden luovuttaminen ei kanteen mukaan ollut testamentilla säädettävissä ja kanteessa vaaditaan testamentin ja perinnönjaon kumoamista. Pesän jäämistö perinnönjaossa oli noin 5000 markkaa. Kannehakemuksessa olevan laskelman mukaan Keski-Pentilän talon arvo sen siirtyessä Iisakin pojille v. 1909 oli ollut ainakin 35 000 markkaa. Tästä arvosta kantaja on laskenut 10 888 markkaa olevan perityn kiinteistön vastiketta, joka olisi luovutettava perinnönjakoon. Todistajalausunnossaan mm. lautamies Tuomas Rahkola vahvistaa arvion talon arvosta. Asian jatkokäsittely lykättiin talvikäräjille 1915, jonne kukaan asianosainen ei kuitenkaan ilmestynyt. Ilmeisesti he olivat päässeet asiassa sovintoratkaisuun.


                  Kankalon Rajala ja Rajalan torppa


                  Riitamaan erotus Rajalasta (KA)

                  Rajala siirtyi avioerossa Matti Käyräkoskelle, joka vähän ennen kuolemaansa myi sen Metsä-Pentilän eli Kuuselan sisaruksille vuonna 1923. Hilda Kuuselan ja lasten sukunimeksi tuli virallisesti Metsä-Pentilä vasta 29.12.1927. Hovioikeuden päätöksellä vuonna 1925 ostajat joutuivat luopumaan neljäsosasta Rajalaa, joka katsottiin perimysmaaksi, johon rintaperillisillä (Sandra, Eemil, Vilho ja Matti Iivari Käyräkoski) oli oikeus. Tästä neljänneksestä muodostettiin v. 1926 kuvaavan nimen omaava Riitamaa 5:18. (viereinen kartta, alempi kuva sisältää karttaselityksen). Rajalan torpasta löytyy yksityiskohtia Rajalan jakoa koskevassa selitysosassa (KA, E125:6/2-4), jossa torppa hinnoiteltiin. Torpan "kartanoon" kuului:

                  Asuinrakennus sisältäen tuvan, kamarin, eteisen ja kaksi konttoria, 14,5 x 6 x 3,5 m, laudoitettu Smk 6600:-
                  Aitta 4 x 4 x 3 m tuohikatolla Smk 1000:-
                  Sauna 3,5 x 3,5 x 2,5 m laho Smk 400:-
                  Vanha navetta ja välikkö, laho, olkikatolla Smk 500;-
                  Rehulato olkikatolla Smk 650:-
                  Talli ja navetta Smk 900:-
                  Lato, etummainen Smk 500;-
                  Vanha, laho lato Smk 50:-
                  Lato, takimmainen Smk 400:-

                  Kartanon arviohinnaksi saatiin Smk 11 000. Rajalan jaossa sovittiin, että Rajalan tilan omistajat lunastavat koko kartanon ja suorittavat Riitamaan tilan omistajille 2400 markkaa lunastusta.

                  Rajalan torpan vaiheita

                  Pentilän talon Kankalon saralla lähellä Karijoen rajaa sijaitseva Rajalan torppa mainitaan rippikirjoissa ensimmäisen kerran v. 1843, jolloin Jalasjärvellä v. 1821 syntynyt Israel Antinpoika muuttaa vaimonsa Annan kanssa Karijoelta Rajalaan. He palasivat Karijoelle jo 1849. Vuodesta 1849 torppaa viljeli Gabriel Antinpoika Karijoen Seppälästä vaimonsa Albertiinan kanssa, joka oli Yli-Krekolan torpantytär Kurikasta. He asuivat Rajalaa 10 vuoden ajan ja muuttivat sitten Filppulaan. Heidän jälkeensä torpassa asusteli kiertävää elämää harjoittava Juho Antinpoika Sjölund perheineen. Muutama vuosi ennen Aapeli Pentilän isännyyttä Rajalan torppa vaikuttaa olleen tuuliajolla. 

                  Juho Juhonpoika Rivalli Karijoelta osti torpan vuonna 1889 Juho Jaakonpoika Friskiltä (s. 1838 Ylistarossa), jonka kanssa Matti Käyrän isä Aapeli Pentilä oli tehnyt torpparisopimuksen 28.8.1873. Frisk oli tullut Rajalaan rengiksi 1865 ja avioitunut samana vuonna Anna Maija Kankalon (s. 1843 Karijoki) kanssa.

                  Ostettuaan Mäkipentilän talon Juho Rivalli eli Mäki-Pentilä myi torpan 12.9.1890 Ojalan torpan (Pentilän talossa) pojalle Jaakko Matinpoika Ojalalle. Matti Käyrä lienee kannustanut Ojalaa kauppaan sitoutumalla takaukseen kauppasummasta, joka oli 1100 markkaa. Matti oli Jaakko Ojalan pikkuserkku, molempien isovanhemmat (Matti ja Kaisa) olivat Tuomas Pentilän lapsia. Kauppasummasta maksettiin kaupantekohetkellä 100 markkaa ja tarkoitus oli sitä maksaa 100 markkaa vuodessa. Matti Käyrä oli maksanut Ojalan velkoja yhteensä 400 markkaa vuosilta 1892 ja 1894-96, mutta Ojalan mukaan hän oli ne korvannut. Vuoden 1893 lyhennyksen vakuudeksi Ojala oli antanut velkakirjan, jossa takaajana oli Eenokki Kankalo. Amerikkaan talon hintaa tienaamaan lähteneen Juho Rivallin eli Mäki-Pentilän kotiin jäänyt vaimo Emma lähti oikeusteitse perimään tämän velan maksua, jonka seurauksena nimismies Ottelin pani Rajalan torpan ulosottoon 18.9.1896.

                  Ulosotosta kuultuaan Matti Käyrä teki asiasta valituksen kuvernöörinvirastoon, joka keskeytti ulosmitatun omaisuuden myynnin ja vaati nimismies Ottelinilta ja muilta osapuolilta kirjallisen selityksen asiasta siirtäen riidan välipäätöksellä 23.11.1896 tuomioistuimen tutkittavaksi. Vastaajista vain Ottelin antoi selityksen määräaikaan mennessä. Matti Käyrä asiamiehenään kruununnimismies Herman Leonard Fröjdman, haki Kauhajoen talvikäräjillä 24.4.1897 (§30) ulosoton kumoamista. Syynä oli Käyrän näkemys, että torppa kuului hänelle 25.2.1894 tehdyn kaupan kautta. Torpasta Matti Käyrä oli esittämänsä alkuperäisen kauppakirjan mukaan maksanut 500 markkaa ja siihen kuului torpan lisäksi irtaimistoa: lehmä, viisi lammasta, sohva, kaksi pöytää, kangaspuut, arkku, seinäkello, kapsäkki ynnä puku ja sänkyvaatteet. Vastaajina jutussa olivat Rajalan entinen torppari, aliupseeri Jaakko Matinpoika Ojala, joka väitti kaupan puretun vuoden 1894 lopussa, ja saatavaansa perivä talollisen vaimo Emma Aleksanterintytär Mäki-Pentilä Päntäneen kylästä sekä Karijoen piirin kruununnimismies Karl Ottelin, joka oli ulosoton pannut vireille. Asia lykättiin seuraaville syyskäräjille 1897 (§30), jossa kruununnimismies Fröjdman edelleen edusti Matti Käyrää. Myös Jaakko Ojala oli paikalla, mutta Emma Mäki-Pentilä ja nimismies Ottelin puuttuivat estettä ilmoittamatta. Todistajan, torppari Jaakko Koivulan mukaan Ojala oli kerran matkalla Kristiinankaupunkiin kertonut, ettei välitä mitään puheenalaisesta Rajalan torpasta, vaan kantaja saa tehdä sen kanssa mitä tahtoo, vaikkapa sen myydäkin. Todistajan mukaan Matti Käyrä oli itse viljellyt Rajalan torppaa vuosien 1895 ja 1896 kesinä ja nyttemmin myynyt sen eräälle Wilhelm Franssi nimiselle miehelle (tarkoittanee Wilhelm Teiriä). Asian käsittelyn piti jatkua seuraavilla käräjillä, vuoden 1898 talvikäräjillä (§20), mutta koska asianomaiset jäivät sinne saapumatta, asia jätettiin siksensä.

                  Matti Käyrä oli myynyt samaisen Rajalan torpan 1400 markalla lapväärtiläiselle Kustaa Wilhelm Kustaanpoika Teirille (s. 28.2.1848 Kiukainen) ja hänen vaimolleen Fredrika Adolfintyttärelle 28.7.1896. Kauhajoen rippikirja vahvistaa heidän muuttonsa Rajalan torppaan, iso perhe seurasi mukana. Rahaa torpasta maksettiin 400 markkaa ja lopusta tehtiin velkakirja. Torppa jäi Matille velkasumman vakuudeksi. Torppari Wilhelm Teir eli Rajala lähti sittemmin Amerikkaan ja vaimo Fredrika jäi torppaan. 30.9.1901 on tehty toinen 200 markan velkakirja Fredrika Teirin kanssa. Matti Käyrä haki 13.12.1901 Waasan Läänin Kuvernöörin Wirastosta takavarikkoa 1200 markan saatavilleen. Fredrika kertoo luulleensa 200 markan velkakirjan tarkoittaneen lyhennystä ensimmäiseen 1000 markan velkakirjaan, lisäksi hänen mukaansa yksi lyhennys suuruudeltaan 75 markkaa on jäänyt kuittaamatta. Torppa meni em. viraston päätöksellä pakkohuutokauppaan, jossa se myytiin 18.3.1902 torpparinpoika Tuomas Heikinpoika Aholalle. (Kopiot sopimuksesta ja velkakirjasta ja asian jatkokäsittelyistä löytyivät Myllymäen talosta).

                  Rajala ponnahti esiin vielä 15 vuotta myöhemmin. Matti Käyräkoski (ent. Käyrä) sai haasteen Kauhajoen syyskäräjille 25.9.1917 pidettävään istuntoon, jossa Konstantin Samelinpoika Pentilä, eläkevaimo Katariina Pentilä sekä talolliset Jaakko ja Iisakki Eemeli Keski-Pentilä olivat kantajina. Mattia edusti tilaisuudessa asiamies Akseli Prosi. Konstantin Samelinpoika Pentilähän oli Pentilän toinen isäntä, joka oli luovuttanut talon kahdelle pojalleen Konstantinille (Konstu) ja Kristianille (Janne) vuonna 1913. Talon luovutuksen yhteydessä hän oli kuitenkin pidättänyt itselleen oikeuden kantaa vanhalta kiistakumppaniltaan Matti Käyräkoskelta Kankalosta tuleva vuokramaksu. Toisen puolen Pentilästä (ns. Keskipentilän) omistivat vuonna 1913 kuolleen Iisakki Samuelinpoika Pentilän pojat Jaakko ja Iisakki Eemeli Keski-Pentilä tasan. Heidän haltuunsa talo oli tullut vuonna 1909. Eläkevaimo Katariina (eli Kaisa Sofia) Pentilä oli veljesten äiti.

                  Talojen vaihtokaupassa Matti Käyräkoski oli sitoutunut maksamaan Kankalon ulkometsäpalstalla sijaitsevasta Rajalan torpasta Pentilän taloon 25 mk 65 penniä vuodessa seuraavan 50 vuoden ajan. Nyt kuitenkin vastaaja oli jättänyt tuon maksun suorittamatta vuosilta 1913-1916, maksurästejä neljältä vuodelta oli kertynyt 106 markkaa 60 penniä korkoineen. Puolustuksen mukaan vuokranmaksun piti loppua ulkometsäpalstan tultua itsenäiseksi tilaksi, mikä tapahtui jo 1908. Oikeuden päätöksen mukaan vuoden 1883 kauppakirjan sopimus Rajalan torpan vuosimaksusta on kuitenkin edelleen vastaajaa sitova ja velvoitti Matti Käyräkosken maksamaan vaaditun summan kantajille. Matti varasi oikeuden valittaa päätöksestä hovioikeuteen. Vielä Matti Käyräkosken perunkirjassa 1924 on velkana Jaakko ja Emil Pentilälle torpanvuokra 66,62 markkaa. Yhteenveto tuosta 1917 käräjätapahtumasta löytyy Käyrä-blogista otsikolla Konstantin Pentilältä ei Kankalo unohtunut.


                  Myllykosken ja Koskiniemen torpat


                  Pentilän Myllykosken torppa sijaitsi Rahkolan rajaa vasten Möykynluoman varressa, kuten ylempänä olevassa vuoden 1905 Pentilän jakokartassa näkyy. 1880-luvun alussa perustetun Myllykosken ensimmäinen torppari oli Keturista lähtöisin oleva Hermanni Samelinpoika (s. 17.5.1840). Hermanni tuli perheensä kanssa Pentilään jo vuonna 1865 ja oli ennen torppariuttaan siellä toistakymmentä vuotta mäkitupalaisena. Hermannin vanhempi veli Maunu Samelinpoika (s. 22.8.1836) asutti samalla tavalla ja samaan aikaan Koskiniemen torpan, jonka tontti ja pellot olivat Yli-Rahkolan puolella, mutta metsäpalsta Pentilän puolella. Maunun poika Kristian lunasti torpan myöhemmin itselleen. Maunun tytär Vilhelmiina on mm. Saimi Törmän ja Eino Alaharjun äiti.

                  Vuonna 1885 Myllykoski sai uuden torpparin Hermannin pojasta Antti Hermanni Myllykoskesta. Antti Hermanni, joka tapaturmaisesti menetti näön oikeasta silmästään asepalvelusaikana, oli Myllykosken viimeinen torppari, joten sen torpan elinkaari kesti isältä pojalle. Hermanni Myllykoski, sittemmin Kohtala, muutti vuonna 1885 perheineen Yli-Käyrään Kohtalan torppariksi, jonka torpan hän 32 vuotta myöhemmin, 26.7.1917, lunasti. Hermanni kuoli 1918, mutta leski Iida Kohtala hankki Vilho Käyräkoskelta hehtaarin verran lisämaata 1940-luvulla. Hän myi maansa Eino ja Saimi Törmälle 1957.

                  Hermanni Samelinpojan vanhin poika Sameli Hermanninpoika (s. 1862) oli Käyrän Hakalan torppari ja lunasti torppansa 1924. Väinö Ludvig Perttula osti Hakalan tilan 1940. Samelin nuorempi veli Vihtori (s. 1873), jonka vaimo Iida oli Pentilän torpparin Matti Iisakinpoika Rintamaan tytär, oli Käyrän Nevalassa mäkitupalaisena ja lunasti sen itselleen 1920-luvulla. Nevalan tytär Aune ja vävy Vilho Koivumäki asuivat siinä myöhemmin.

                  Vuoden 1915 henkikirjoissa on samanaikaisesti kolme polvea Myllykoskia Päntäneen eri taloissa: Hermanni Käyrässä, poikansa Antti Hermanni Pentilässä ja hänen poikansa ja kaimansa Rahkolassa. Keskipentilän jaossa 1916 Myllykosken torppa jäi Jaakko Keski-Pentilän puolelle. Nuorin poika Vihtori avioitui J. K. Lapikiston tyttären Hanna Marian kanssa 1921 ja he asuivat Rahkolassa.

                  Antti Hermanni Hermanninpoika Myllykoski, s. 26.9.1863, k. 9.12.1941.
                  Puoliso: 26.12.1883 Loviisa Tanelintytär Mäenpää, s. 2.5.1859.
                  Lapset:
                  1.  Antti Hermanni s. 4.3.1884, k. 23.1.1941. Puoliso: 26.11.1910 Amalia Luhtanen, Pihlaja, s. 20.8.1883, k. noin 1970. Neljä lasta: Väinö, Vilho, Martti ja Kerttu (Nikkola). Ostivat Latvarahkolan mailta v. 1910 kaksi maakappaletta: Murron Ylipää ja Pihlaja, joista jälkimmäiselle muuttivat asumaan v. 1913.
                  2.  Alpertiina s. 4.3.1884. Muutti Närpiöön 1899. Puoliso: 9.5.1904 Otto Rintala, s. 25.1.1883 Lapväärtti. Lapsia.
                  3.  Maria Aurora s. 5.11.1886, k. 5.6.1982. Puoliso: 15.8.1908 Vilhelm Juhonpoika Salonen, s. 5.2.1888. Maria ja Vilhelm Salosen poika Eino Salonen (s. 19.11.1909) avioitui Aili Alangon (s. 13.11.1910) kanssa vuonna 1933. Sekä Eino Salosen isä Vilhelm Salonen että Aili Alangon isä Juho Alanko lähtivät Kanadaan keväällä 1910. Salonen lähti helmikuussa ja Alanko huhtikuussa. Heidän nimensä löytyvät matkustajaluetteloista: Salosen laivamatka päätyi Halifaxiin, Alangon Quebeciin. Loppukohteena molemmilla oli hopeakaivoksistaan tunnettu Cobalt Ontariossa. Maria Salonen lunasti Latvarahkolan Pihlajassa sijainneen asumuksensa Urho ja Ellen Möykyltä 14.8.1943.
                  4.  Aliina s. 4.4.1893. Puoliso: Jaakko Virtanen, s. 30.4.1887, k. 24.5.1958. Asuivat Tarkassa. Lapset: Arvo, Vilma Maria (Törmä, s. 21.12.1916), Aili, Paavo ja Veikko.
                  5.  Vihtori s. 3.5.1898, k. 2.8.1971. Puoliso: 6.8.1921 Hanna Maria Lapikisto, s. 30.8.1898 Pomarkku. Kanadaan 1926. Neljä lasta: Alli (Simonen), Paavo, Tauno ja Kerttu (Möykky).


                  Keskipentilän jako 1916 ja Pentilän jako 1920


                  Jaakko Iisakinpoika Keskipentilä anoi läänin Kuvernööriltä osuutensa erottamista Keskipentilän talosta 9.12.1915. Toimitusmaanmittari K. Aug. Johansson saapui ensimmäiseen kokoukseen Keskipentilän taloon 29.5.1916. Perustana jaossa käytettiin v. 1906 maarekisteriin merkittyä jakoa. Kankaloon viitataan pöytäkirjassa seuraavasti. Lohkomalla on sittemmin talon ulkometsäsarka eroitettu itsekannattavaksi tilaksi, minkä toimituksen kuvernööri on vahvistanut 26.11.1908. Koko Pentilän numeron 5 pinta-ala oli 896 hehtaaria. Siitä Pentilään kuuluneen Kankalon ulkometsäsaran (Hirvimaa, Rajala ja Karhula) kokonaispinta-ala oli 365 hehtaaria.

                  Tarkoitus oli jakaa tila tasan omistajien kesken. Keskipentilän kokonaispinta-ala oli ennen jakoa 244 hehtaaria, josta metsää 200 ha ja peltoa 18 ha. Jaakko Iisakinpojan osuuden nimenä säilyi Keskipentilä (5:10), Iisakki Eemeli Iisakinpojan osuudesta tuli Ylipentilä (5:11).

                  Keskipentilän jako 1916 (KA)

                  Välirajain tultua paalutetuiksi ja pyykitetyksi 31.5.1916 kokoonnuttiin keskustelemaan yhteisistä rakennuksista. Riihirakennus, joka jäi jaossa Keskipentilän puolelle ja halkorakennus, joka jäi Ylipentilän puolelle, jäivät yhteiskäyttöön. Ylipentilän maalla oleva yhteinen sauna ja Ylipentilän lammasnavetta Keskipentilän palstalla saavat olla niin kauan kuin asianomaiset siitä voivat sopia.

                  Janne Pentilä
                  Myllykosken ja Koskiniemen torpat jäivät Keskipentilän puolelle, josta ensin mainittu sai ottaa polttopuut ja aidakset. Jälkimmäinen torppa sai nämä tarpeet Ylipentilän maalta. Torpista tulevat verot ja päivätyöt jaettiin tasan kummankin osakkaan kesken. Kristian Koskiniemi sopi torppansa lunastamisesta vuokralautakunnan kokouksessa 12.8.1921 talollisten Jaakko Keskipentilä, Eemeli Ylipentilä ja J. K. Lapikisto kanssa, koska Koskiniemen torppa sijaitsi pääosin Ylirahkolan puolella. Jako tehtiin vuonna 1924, jolloin myös Wilhelm Heinolan 14.6.1923 Keskipentilästä ostama 1,66 hehtaarin metsäpalsta (Heinola 5:15) erotettiin. Heinolan torpan muu osa sijaitsi Ylirahkolan puolella Möykyn rajalla. Koskiniemen Pentilän puoleisella alueella oli yli 12 hehtaarin metsäpalsta (Koskiniemi 5:14).

                  Keskipentilän ja Ylipentilän kartanot tulivat sijaitsemaan jo aiemmassa jakokartassa mainitussa kuviossa 298, joka nyt jaettiin, kuten yllä olevasta kartasta ilmenee.

                  Pentilä ja Mäkipentilä 1920 (KA)
                  Konstu Pentilä
                  (kuva Suomen maatilat 1933)
                  Pentilän talo siirtyi kauppakirjoilla Konstantin Pentilältä pojille Kristian (Janne) ja Kaarle Konstantin (Konstu) 11.1.1913. He ostivat itselleen myös Mäkipentilän Jaakko Antinpoika Pantilta 17.4.1920 ja liittivät sen vuonna 1913 saamaansa Pentilän taloon. Syntynyt 285 hehtaarin kokonaisuus jyvitettiin tasan veljesten kesken Jannen Pentiläksi (5:12) ja Konstun Mäkipentiläksi (5:13) vuonna 1920. Näissä tiloissa oli yhteensä 50 hehtaaria peltoa. Janne Pentilän kartanona säilyi vanha Pentilä ja Konstu asettui vanhaan Mäkipentilään. Tässäkin jaossa maanmittarina toimi K. Aug. Johansson. Mäkipentilä säilyi sellaisenaan vuoteen 1939, jolloin Konstu ja Aili Pentilä myivät Mäkipentilästä lohkaistun 2,2 hehtaarin tilan, Anttilan, Antti ja Lempi Rajalalle Paukonkylän Turjan rajalta.



                  Tilat ja torpat 1920 (Henkikirjat, KA)



                  Jaakko Maunu Pentilä


                  Matti Käyräkosken nuoremmalla veljellä Jaakolla oli erinomainen kirjoitustaito, kuten ylempänä Kristiina Juhontyttären testamenttia koskevassa osassa voidaan nähdä. Niinpä hän toimi useasti sisarusten edusmiehenä mm. oikeustoimissa.

                  Jaakko Maunu Pentilä muutti Päntäneen Pentilästä Ilmajoen Jouppilan kylään avioiduttuaan 18.7.1882 Vilhelmiina Salomonintytär Iso-Jouppilan kanssa. He ostivat 16.11.1883 Vilhelmiinan vanhemmilta, Salomon Eliaksenpojalta ja Liisa Matintyttäreltä, puolet heidän omistamastaan Isojouppilan talosta eli 19/96 manttaalia kauppahinnan ollessa 5000 markkaa. Tapio Piirto kutsuu talo-osuutta Luukas-Jouppila II:ksi Jouppilan taloa koskevassa selvityksessään vuodelta 2014. Toisen puolen talosta osti Vilhelmiinan veli Elias Salomoninpoika Iso-Jouppila. Pentilöiden osuudesta 4000 markkaa suoritettiin siten, että he ottivat vastatakseen taloon kiinnitetyn samansuuruisen velkakirjan. Velkakirjan haltijan kauppias Axelinin kuoltua hänen oikeutensa omistajat vaativat velan maksua. Vuonna 1891 J. M. Pentilä haki rahoja Suomen Valtiokonttorin hoitamalta sotilasrahastolta, joka oli jo luvannut rahat, mutta vetäytyi huomatessaan kauppakirjan ehdon, jossa talon osaa ei voi myydä vieraalle vaan se pitää myydä muille perillisille. Ehdon pois saaminen kauppakirjasta edellytti kohdan kumoamista ja perillisten hyväksymistä. Jaakon lanko Antti Jaakonpoika Mäenpää Seinäjoelta suostui allekirjoittamaan asiaa koskevan sopimuspaperin, mutta vain korvausta vastaan. Palkkioksi neuvoteltiin 333 markkaa, josta summasta 300 markkaa hoidettiin velkakirjalla. Kun valtiolaina jäi kuitenkin saamatta, Jaakko totesi syyskäräjillä 1894 olevansa oikeutettu pääsemään eroon hyödyttömästä velkakirjasta, jonka hän katsoi joutuneen hyväksymään ahdingossa ja painostettuna. Oikeus kuitenkin päätti, että Jaakko Pentilän kanne hylätään, koska kantaja vapaatahtoisesti on maksun antanut vastaajalle korvaukseksi siitä osto-oikeudesta taloon, jonka Salomon Iso-Jouppila on perilliselleen säätänyt. Tilanne johti siihen, että Jaakko Maunu ja Vilhelmiina Pentilän oli myytävä talonsa. Kauppa syntyi 15 000 markan hinnalla 6.9.1894. Ostaja oli toisen puolikkaan jo omistava Elias Iso-Jouppila, jonka kanssa Jaakko Maunu Pentilä oli riitaantunut saman vuoden 1894 alussa. Vuoden 1895 lopussa hän joutui perheineen siirtymään Iso-Jouppilasta Ilmajoen Kokkolankylän Västiin, jossa hän yritti elättää perheensä maakauppiaana.

                  Iso-Jouppila oli huonommassa kunnossa kuin Jaakko Pentilä oli ostaessaan olettanut. Näin voidaan päätellä hänen keväällä 1888 veljelleen Matti Käyrälle kirjoittamastaan kirjeestä (Markku Rahkolan arkisto), josta tekstiote alla. Viereinen kuva kirjeen alkuosasta. Peltojen tuotto oli ollut huonoa ja tilan kunnostus vaatinut paljon varoja ja työtä.
                  Minä rustasin wiimme suvena kytömaata ojitetuksi noin 5½ tynnyrinalaa ja kääntöauralla - "kotkafältillä" - käännöin wanhoja kytöpohjia 2 tynnyrinalaa, joissa oli wielä jonkinlaiset ojat... Minulla on niin mahdottoman isot menot ollu niiden maiden, aitain ja wähä kartanonkin kanssa, jotka ovat kaikki olleet niin ihmeteltävän huonossa kunnossa kaikki. Pelloissa ei ojia, ei mitään kasweille sowinnollista ainetta. Melkein ei missään aitoja, kelwollisia ei missään. Kartano samanlainen kuin mitä muista on sanottu, riihtä ei, lammasnavettaa ei laisinkaan puhumattakaan monesta muusta. Miestä niissä waaditaan...
                  Alussa mainittua riita-asiaa Jaakon ja hänen lankomiehensä välillä, jossa kantajana oli J. M. Pentilä ja vastaajana Elias Iso-Jouppila, käsiteltiin neljän vuoden ajan kaikilla Ilmajoen käräjillä vuodesta 1894 alkaen ja vielä vetoomusasiana 21.6.1898 Vaasan Hovioikeudessa, jossa kantajana oli talokas Elias Salomoninpoika Iso-Jouppila ja vastaajana Jaakko Maunu Pentilä.

                  Talvikäräjillä 1894 Pentilä jätti oikeudelle alla olevan kanteen.
                  ...Minulla ja torppari Salomoni Juhonpoika Tuomistolla oli wastaaja talokas Elias Salomoninpoika Isojouppilan apelle, talokas Juho Wähäkoivistolle yhteistä velkaa velkakirjan mukaan 117 markkaa tehty 15. toukokuuta 1892 ja jossa Salomoni Tuomisto oli velallisena ja minä Jaakko Maunu Pentilä takausmiehenä, kuten saapuvilla oleva velkakirja näyttää. Wastaaja tiesi tuon velan olemassaolon samoin sen, että saamamies tarvitsisi heti saada siitä rahat. Asiain näin ollen vastaaja tuli luokseni viime tammikuun 24. päivänä ja sanoi minulle ”minä menen nyt appeni luo, saat lähettää rahat myötäni velkakirjanne lunastukseksi, ettei sinun tarvitse itse mennä niitä viemään”. Hetkisen asiaa ajateltuani annoinkin hänelle 127 markkaa rahaa ja lausuin arveluni ”luulen tämän summan hyvinkin riittävän”. Waan kun vastaaja tuli sieltä kotia niin kävi ilmoittamassa minulle, että lähettämäni rahani eivät riittäneetkään, sanoi puuttuneen 2½ markkaa.
                  Sitten vastaaja sanoi aamulla viime tammikuun 26. päivä taasen käyvänsä appensa luona, niin minä kysyin häneltä ”olisitko siellä maksanut sen meidän lopunkin velkamme ja jos mahdollista on niin rikotkin siellä minun rahojani”. Kun sain häneltä myöntävän vastauksen niin annoin hänelle 610 markkaa. Sieltä tultuansa vastaaja taasen tuli luokseni ja tarjosi minulle harmaanruskean paperikäärön (jonka otin vastaan) ja sanoi sitä tarjotessaan minulle: ”Tässä on nyt velkakirjanne; rahat myös tulivat rikotuiksi vaan omia rahojani sekaantui vähän joukkoon, että käyn senkin tähden kotona, kyllä kohta tuon rahasi.” 
                  Mutta kun vastaaja ei vieläkään ole nuota rahoja minulle takaisin antanut niin pyydän, että oikeus velvoittaa vastaajan ne minulle heti suorittamaan. Waatimani summa on tässä asiassa 607 Suomen markkaa... Ilmajoella, huhtikuun 11. päivänä 1894 J. M. Pentilä, talollinen Jouppilan kylässä

                  Jaakko Mauno Pentilä siis vaati haasteen nojalla, että Elias Isojouppila, joka maksaaksensa Pentilän erään 129 markan 50 pennin velan talokas Juho Wähäkoivistolle ja rikkoaksensa Pentilälle rahoja oli tältä saanut 24.1.1894 vastaanottaa 127 markkaa ja saman kuun 26. päivänä 610 markkaa sisältävän lompakon eli rahoja yhteensä 737 markkaa ja joka, maksettuansa Juho Wähäkoivistolle mainitun velan ja siten lunastettuansa häneltä Pentilän velastaan antaman velkakirjan, oli viimeksisanotulle takaisin jättänyt velkakirjan, mutta kavaltamalla pidättänyt hänen lompakkonsa ja hänen rahoistaan lopun eli 607 markkaa 50 penniä, langetettaisiin siitä lailliseen edesvastaukseen sekä velvoitettaisiin Pentilälle korvaamaan kavallettu rahamäärä.

                  Elias Iso-Jouppila myönsi vastaanottaneensa rahat ja lompakon, mutta väitti palauttaneensa lompakon ja loput rahoista Pentilälle. Kihlakunnaoikeus oli 13.9.1897 antamassaan välipäätöksessä harkinnut oikeksi velvoittaa Pentilän omalla valallaan vakuuttamaan, että hän ei ollut saanut takaisin kyseisiä rahoja. Tätä päätöstä vastaan Elias Iso-Jouppilan sallittiin maksaa veto ja asia eteni hovioikeuden käsiteltäväksi, mutta Jaakko Mauno Pentilä jäi estettä ilmoittamatta pois hovioikeuden istunnosta. (Veto oli rahasumma, joka maksettiin käräjätuomarille haluttaessa hakea muutosta hovioikeudesta alioikeuden tuomioon).

                  Hovioikeuden mielestä Elias Isojouppilan ilmoittaessa tyytymättömyytensä Kihlakunnan oikeuden välipäätökseen, oikeuden olisi pitänyt osoittaa Isojouppila valituksella Hovioikeuteen hakemaan päätökseen muutosta eikä ottaa vastaan vetoa.

                  Hovioikeus käsittelikin asian muutoksenhakuna ja totesi, ettei kihlakunnanoikeudella ollut laillista aihetta sallia Jaakko Mauno Pentilän tehdä mainittua valaa ja kumosi kyseisen valapäätöksen. Kihlakunnanoikeuden oli otettava ilmoitettaessa asia uudelleen käsittelyyn. Elias Isojouppila sai vetorahansa takaisin.

                  Pohjalainen 18.6.1898
                  Pohjalainen 29.11.1898
                  Asian ollessa hovioikeuskäsittelyssä J. M. Pentilä oli jo kadonnut Suomen kamaralta luultavasti Amerikkaan ja kauppaliikkeen konkurssikäsittelykin oli vireillä. Vilhelmiina Pentilä anoi 26.5.1898 heidän yhteisen pesänsä luovuttamista konkurssiin, koska hänen miehensä maakauppias Jaakko Maunu Pentilä oli poistunut kotoaan ja paikkakunnalta teille tietämättömille eikä Vilhelmiina Pentilällä ollut tarkempaa tietoa pesän tilasta. 

                  Maakauppojen perustaminen maaseudulle tuli sallituksi vasta v. 1859, vuonna 1865 kauppapuoteja oli Suomessa vain noin 600, 30 vuotta myöhemmin jo 3500. Seurauksena oli lukuisia konkursseja. Pentilän konkurssikäsittely alkoi 9.7.1898 Ilmajoen välikäräjillä, jossa pesän varallisuudeksi todettiin noin 30 000 markkaa. Välikäräjillä päätettiin haastaa kaikki velkojat julkisella haasteella, mm. lehti-ilmoituksin, syyskäräjillä 14.9.1898 pidettävään valvontatilaisuuteen, jossa pesän toimitsijamiehiksi valittiin lautamies Matti Nylén ja maakauppias Mikko Haapala. Velkojia oli paikalla 37 ja heidän yhteenlaskettu saatavien määrä oli noin 33 000 markkaa.

                  Velallisista läsnä oli vain Jaakko Maunu Pentilän puoliso Vilhelmiina Salomonintytär Pentilä, joka jätti oikeudelle alla olevan pesäerohakemuksen.
                  Täten saan minä nöyrimmästi pyytää pesäeroa miehestäni Jaakko Maunu Pentilästä, taikka ainakin vapautua kaikista mainitun mieheni velkain maksusta niillä varoilla, joita minä vastaisuudessa ehkä olen saapa millä laillisilla keinoilla hyvänsä syystäkin koska mieheni yksinään on ollut syypää siihen, että yhteinen pesämme on joutunut vararikkoon.
                  Asian käsittely jatkui 12.10.1898 Ilmajoen välikäräjillä, jonka välipäätöksen mukaan tuomio konkurssiasiassa annettiin välikäräjillä 5.11.1898. Vilhelmiina Pentilä ei ollut läsnä kummassakaan tilaisuudessa. Oikeus suostui hänen pesäerohakemukseensa.


                  Viereinen kuva on Jaakon veljelleen maanviljelijä Matti Käyrälle lähettämästä sinetöidystä kirjekuoresta toukokuulta 1897, vähän ennen Jaakon katoamista Amerikkaan ja puolisen vuotta ennen Päntäneen postipysäkin perustamista. Postikonttoria vaatimattomamman postipysäkin hoitajana oli opettaja Filip Korpi. Kauhajoellakin sivukyläläiset saivat pitkään itse hakea postinsa kirkonkylästä, vaikka postia kuljetettiin Kristiinankaupungin ja Kauhajoen välillä Päntäneen kautta. Päntäneelle ei postia kuitenkaan jätetty.

                  Jaakon ja Vilhelmiinan tytär Elina Elisabet Pentilä kuoli Amerikassa 1941 ja hänen perunkirjansa yhteydessä v. 1956 toimitettiin perunkirjoitus myös Jaakko Maunu Pentilän jälkeen. Tuolloin ainut elossa oleva perillinen oli Katri Vilhelmiina Pentilä. Perunkirjan mukaan Jaakko Maunu Pentilä lähti Amerikan Yhdysvaltoihin vuonna 1898 perheelleen mitään ilmoittamatta eikä sen jälkeen ole itsestään antanut mitään tietoa. Ilmajoen käräjäkunnan kihlakunnanoikeuden 26.9.1956 antamalla päätöksellä hänet julistettiin kuolleeksi. Kuolinpäiväksi määrättiin 1.1.1910. Kellään lapsista ei ollut jälkeläisiä Katrin adoptiolasta lukuun ottamatta.


                  Yllä oleva kuva on Ilmajoen hautausmaalta (2010 OT). Katrin lisäksi sinne on haudattu hänen sisarensa Selma ja heidän äitinsä Vilhelmiina, o.s. Iso-Jouppila.


                  Pentilä, Jaakko Maunu Aapelinpoika, s. 15.6.1861 Kauhajoki, k. 1.1.1910 USA.
                  Puoliso: 18.7.1882, Iso-Jouppila, Vilhelmiina Salomonintytär, s. 14.4.1859 Ilmajoki, k. 22.9.1928 Ilmajoki.

                  Lapset: 

                  1)  Väinö Aapeli s. 14.3.1884 Ilmajoki, k. 18.6.1903 Vaasa.
                  2)  Elina Elisabet s. 6.6.1887 Ilmajoki, k. 25.9.1941 Amerikka.
                  3)  Vilho Salomon s. 11.6.1889 Ilmajoki, k. 9.4.1915 Amerikka.
                  4)  Selma Ruusu s. 19.4.1891 Ilmajoki, k. 19.3.1955 Ilmajoki.
                  5)  Eero Ilmari s. 7.4.1893 Ilmajoki, k. 1918 Tampereella vapaussodassa (punakaarti).
                  6)  Lyyli Maria s. 9.2.1895 Ilmajoki, k. 12.6.1895 Ilmajoki.
                  7)  Katri Vilhelmiina s. 3.5.1896 Ilmajoki, k. 16.11.1972 Ilmajoki. Katri adoptoi lapsen: Anna Maria Aliisa, s. 23.4.1928 Helsinki, asuu Ruotsissa (2013).



                  Pentilän koulu 1933-1966


                  Heikki Nurmelan Kauhajoen Koululaitos 1882-1982 (Vaasa Oy 1982) mukaan koulu perustettiin Janne Pentilän taloon vuonna 1933. Se toimi supistettuna (vain yläkoulu) vuoteen 1941. Ensimmäisinä johtokunnan jäseninä toimivat Eemil Käyräkoski, Konstu Pentilä, Jaakko Metsä-Turja, Eeli Kantokoski, Eemil Rintamaa ja Viljami Kyyny.

                  Siirtolaisten suuri määrä 1940 toi oppilaslisän ja koulu muutettiin vuonna 1941 täydelliseksi kansakouluksi (ala- ja yläkoulu) ja käynnistettiin rakennussuunnitelmat kouluhallituksen tyyppipiirustusten mukaan. Uusi koulu valmistui vuonna 1948 ja koulurakennus vihittiin seuraavana vuonna. Oletan koulutyön alkaneen uudessa koulussa syksyllä 1949, vaikka kyseisen vuoden henkikirjoissa koulu löytyy vielä Janne Pentilän talon kohdalta opettajanaan vuonna 1949 Helmi Jokimaa (s. 1917 Kankaanpää), joka aloitti Pentilässä 1949.

                  Pentilän koulu 1960-luvulla

                  Pentilän koulun tontit
                  Koulun nimi oli Pentilän koulu, vaikka koulu sijaitsi Käyrän puolella. Nimi periytyy koulun alkuvaiheista sen sijaitessa Janne Pentilän talossa. Päntäneen ensimmäinen kiertokoulukin oli Pentilän talossa vuonna 1853. Silloin isännän etunimi oli Aapeli. 

                  Tontti Pentilän koulua varten erotettiin Eeli ja Julia Kantokosken omistamasta Alakäyrästä. Tontti, joka sijaitsi Pentilän rajaa vasten kivisellä metsäkukkulalla, sai nimen Kiviharju (6:80). 1,1 hehtaarin tonttiin (karttakuvassa punaiset rajat) kuului viereisten peltojen päät ja mäessä oleva lähde. Esisopimus hankinnasta allekirjoitettiin 22.5.1932, valtuusto hyväksyi sen neljä päivää myöhemmin ja 6000 markan kauppahinta kuitattiin maksetuksi 5.1.1933.

                  Lisämaan hankinnasta päätettiin vuonna 1945, jolloin Kauhajoen kunta teki alustavan hankintasopimuksen Anna Maria Käyräkosken kanssa yhden hehtaarin suuruisen viljelyskelpoisen maa-alueen ostamiseksi koulun kohdalta tien toiselta puolelta. Alue, josta myyjän piti poistaa puusto, määriteltiin kauppakirjassa seuraavasti: pohjoisrajana on Pentilän tilustie, länsirajana Paukonkylään johtava tilustie, idässä Pentilän talon raja sekä etelässä Pentilän tilustien suuntainen raja niin etäällä mainitusta tilustiestä, että alueen suuruudeksi tulee yksi (1,0) hehtaari (karttakuvassa alue rajattu vihreällä).

                  Asiaa käsiteltiin Kauhajoen kunnan kunnanvaltuuston kokouksessa 29.5.1947. Hankintaa perusteltiin sillä, että koululla ei ole opettajain luontaisetuja varten lainkaan viljelysmaata. Ehdotus hyväksyttiin ja kauppakirja allekirjoitettiin 14.10.1947. Kauppa edellytti Veikko ja Helga Käyräkosken hyväksyntää, sillä he olivat kantatilan silloiset omistajat. Erotettu tila sai nimen Koulumaa (6:112) ja sen kauppahinta oli 40 000 markkaa.

                  Pentilän koulu lakkautettiin vuonna 1966 sen toimittua 33 vuotta. Raportti viimeisestä kouluvuodesta viereisessä liitekuvassa.



                  Yhteenveto Pentilän kantatalon rakennuksista


                  Kuva 1 Taiteilija P. Salon maalaus Pentilän päärakennuksista vuodelta 1939. Maantien itäpuolella (vas.) on Aapeli Pentilän aikainen punainen talo ja sen takaa näkyvä Janne Pentilän harmaa talo. Tien toisella puolella on Konstantin Pentilän (vanh.) vanhuudenkoti, joka tuli hänen jälkeensä Paavo ja Helvi Pentilän käyttöön. Talossa oli myös kyläkauppa. Taulun omistaa Janne Pentilän tytär Sirkka Liisa Vuorinen, o.s. Pentilä. Valokuva Marko-Tapio Saha 2022.

                  Aapeli Pentilän kuoltua Pentilän talon pääosa, 8/9, tuli sisarosuuksien lunastusten myötä Matti Aapelinpoika Pentilän (myöh. Käyräkoski) omistukseen. Mäkipentiläksi nimetty 1/9 jäi Matin sisarelle Maria Liisalle ja tämän puolisolle Kristian Hermanninpoika Piiparille. Matti Pentilän vaihtaessa Pentilän talo-osuutensa Ylikäyrän taloon vuonna 1883 tuli Pentilään Ylikäyrästä kaksi isäntää, Iisakki Samelinpoika ja Aleksanteri Samelinpoika perheineen. Samasta patronyymistä huolimatta he eivät olleet veljeksiä. He olivat omistaneet Ylikäyrän tasan ja jakoivat myös Pentilän päätalon tasaosuuksin. Iisakin puoli sai aikanaan nimekseen Keskipentilä ja Aleksanterin osuus säilyi Pentilänä. Keuhkotauti vei 42-vuotiaan Aleksanterin hautaan jo v. 1884. Leski Serafia Matintytär avioitui Konstantin Samelinpoika Puskan kanssa, josta tuli monessa mukana ollut kyläaktiivi, talollinen ja lautamies Konstu Pentilä. Hänen kaksi poikaansa Janne ja isänsä kaima Konstu jatkoivat talonpitoa vuodesta 1913.

                  Vuonna 1905 Pentilä jaettiin maanmittarin toimesta. Halkomisen yhteydessä tehdyssä kartoituksessa mainitaan lautamies Konstantin Pentilän ja Iisakki Keski-Pentilän kartanoiden sijainneen yhteisellä tontilla. Karttapiirroksessa (kuva 2) yhteinen tontti on jaettu siten, että maantienpuoleinen osa kuului Konstantin Pentilälle ja ulompi Iisakille, joka suostui siirtämään kartanonsa toisaalle. Mäkipentilän kartanoalue säilyi entisellä paikallaan.

                  "Siihen nähden, ettei jaettavalla alueella löydy talojen ulosmuutolle sopivampaa paikkaa, eivät toimitusmiehet, vaikkakin Iisakin ja Lautamiehen kartanot sijaitsevat yhteisellä tontilla, ole katsoneet voitavan vaatia kumpaakaan näistä kartanoista siirrettäviksi. Kuitenkin Iisakki ilmoitti voivansa siirtää talonsa kuviolle 298". Kuva 2.

                  Koska jakokartan (kuva 2) tonttialueeseen ei ole piirretty päärakennuksia, voidaan jakokirjan tekstin perusteella olettaa, että Aapeli Pentilän aikaisen päärakennuksen lisäksi kauempana maantiestä on ollut Iisakki Keski-Pentilän asuinrakennus ulkorakennuksineen. Talonsiirtoon liittyvästä toimituskirjasta päätellen siirrettäviin rakennuksiin kuului lehminavetta, sikaläätti ja lammasnavetta. 
                  Iisakin riihi sai olla 10 vuotta entisellä paikallaan kuten myös yhteinen kellari, kunnes se tulee uudelleen rakennettavaksi. Jakotoimituksen loppuistunto pidettiin 14.12.1905. Siinä arvioitiin Keskipentilän kartanon siirtokustannuksiksi 702:75 markkaa. Lautamies Konstantin Pentilä lupasi osallistua kustannuksiin 200 markalla. Siirron oli oltava loppuun saatettu 15.10.1909 mennessä.

                  Kuva 2. Karttapohjana Pentilän jakokartta v. 1905 (Ernst Sandström, MMH, KA)

                  Kuva 3. Ilmavalokuva v. 1947 (MML), jossa vielä hahmottuu Aapeli Pentilän 40-luvulla puretun talon sijainti. Kuvassa näkyy myös jokiuoman linjauksen muutos uuteen alla olevaan kuvaan verrattuna sekä maalauksessakin näkyvät jokirantarakennukset.

                  Kuva 4. Ilmavalokuva (pohjana Bing Maps 2008).Pentilästä rajattuna suunnilleen samoin kuin edellä olevat Kuvassa Janne Pentilän noin v. 1933 valmistunut talo ja samalle tontin puolikkaalle piirretty Aapeli Pentilän talo. Maantien toisella puolella on Paavo Pentilän kauppana paremmin tunnettu vanhemman Konstu Pentilän vanhuudenkoti. Iisakki siirsi talonsa (Keskipentilä) kuvaan piirrettyyn paikkaan Pentilän tilustien (nyk. Käyränkyläntie) varteen. Keskipentilän jaossa 1916 syntyneen Ylipentilän päärakennus rakennettiin sen viereen (näkyy kuvassa).

                  Päärakennuksen sijaintipaikka on ollut jo isojaon aikaan sama kuin yllä olevassa kuvassa. Kuvissa näkyvän vanhemman päärakennuksen todennäköinen rakentaja oli Aapeli Tuomaanpoika, joka tuli Pentilään vävyisännäksi Jalasjärven Köykän talosta 1840-luvulla. Pentilän "kaksifooninkinen" punertava talo valkoisilla vuorilaudoilla näkyy yllä olevassa maalauksessa vasemmalla (kuva 1). Talon edustamaa rakennustyyliä alkoi esiintyä Kauhajoella vasta aivan Ruotsinvallan lopulla. Tuolta ajalta oleva kustavilaiseksi luokiteltu Ala-Yrjänäisen talon päärakennus Kauhajoen kotiseutumuseolla muistuttaa tyyliltään Aapeli Pentilän taloa, jonka suuremmat ikkunat kuitenkin tukevat oletusta ajoittaa Pentilän talo lähemmäksi 1800-luvun puoliväliä.

                  Samalle kartanoalueen tontille maantien tuntumaan rakennettiin 1930-luvun alussa toinenkin kaksikerroksinen päärakennus, jonka maantien puoleinen sivu näkyy maalauksessa edellä mainitun vanhemman talon takaa. Talo tunnettiin Janne Pentilän talona ja siinä toimi myös Pentilän kansakoulu vuosina 1933–49.

                  Alla on lännen suunnasta otettu valokuva, jossa Aapeli Pentilän talo näkyy vasemmalla ja sen vieressä rakenteilla oleva Janne Pentilän talo, joka on vasta ensimmäisen kerroksen runkokorkeudessa. Sen päällä on pari miestä työn touhussa. Kuva on otettu 1930-luvun alussa maantien toisella puolella olevalta pellolta; arvioitu kuvauspaikka on merkitty ilmakuvaan (kuva 4). Valokuvassa näkyy myös puoliympyrän muotoinen päätyikkuna. Etelänpuoleisella pitkällä sivulla on kahdeksan, pohjoisen puolella kuusi ikkunaa.

                  Kuva 5. Vas. Aapeli Pentilän talo ja vieressä rakenteilla oleva Janne Pentilän talo 1930-luvun alussa. Isojoelle vievän maantien varressa on myös navettarakennus ja muita ulkorakennuksia. Huonolaatuinen painokuva kirjasta Suomen maatilat 1933 jälkiväritettynä. Alla sama kuva ilman värjäystä.


                  Ylempänä olevissa ilmakuvassa (kuvat 3 ja 4) näkyy Janne Pentilän v. 1933 rakentama talo ja samalla tontin puolikkaalla olleen Aapeli Pentilän talon sijainti. Hiukan ulompana maantiestä on ollut Keskipentilän talo, joka siirrettiin vuoden 1905 jälkeen yllä olevalla kartalla (kuva 2) näkyvään kuvioon 298 Pentilän tilustien varressa. Keskipentilän jaossa 1916 syntyneen Ylipentilän päärakennus rakennettiin sen viereen (talo näkyy kuvassa no 3).

                  Maantien varressa sijainneet Pentilän kaksifooninkiset rakennukset hallitsivat alueen maisemaa pitkään, kunnes vanhempi niistä purettiin 1940-luvulla ja uudempi hävitettiin tienoikaisun myötä vasta 2010-luvulla. Verrattaessa karttaa ja ilmakuvaa toisiinsa huomataan jokiuomaa oikaistun ja siirretyn pohjoisemmaksi maantiesillan kohdalla. Vanha joen kulku-uoma lähempänä taloja on heikosti nähtävissä ilmakuvassa.

                  Koulutoiminnalle Pentilässä oli perinteitä jo ennen Jannen taloa, sillä kiertokoulu oli alkanut Aapeli Pentilän talossa vuonna 1854. Oletettavasti Aapelin punainen talo jäi Pentilä/Ylikäyrä vaihtokaupassa vuonna 1883 aluksi Ylikäyrän entisten isäntien yhteiskäyttöön, kunnes Iisakki rakensi viereen talon, joka siirrettiin Pentilän jaossa vuonna 1905 tehdyn sopimuksen mukaan Pentilän tilustien varteen. Uudessa sijainnissa se sai 11 vuotta myöhemmin toteutetun Keskipentilän jaon (1916) jälkeen viereensä Ylipentilän päärakennuksen, joka on edelleen olemassa. Talokaupat Keskipentilän osalta tehtiin jo v. 1909 Iisakin myydessä Keskipentilän tasan pojilleen Jaakolle ja Iisakki Eemilille.

                  Kuva 6. "Aapelin talon" purkamisen jälkeen sen takasta ja uunin muuriosasta on tallessa Eino Metsä-Pentilän ottama valokuva 1940-luvulta. (Eino Metsä-Pentilän arkisto, om. Marja-Liisa Vuorela). Kuvan taustassa teksti: Aapeli Pentilän aikuunen muurin perustus. Uuniin meni 30 leipää. Tämä muuri on palvellut 4 miespolvea.

                  Kuva 7. Osa S. A. Kamilan piirroksesta v. 1930
                  "Käyräkosken sähkölaitoksen johtolinjat" (KA)
                  Mäkipentilä oli alkuaan Aapeli Pentilän tyttären Maria Liisan (1851-1921) perintöosuus Pentilän talosta. Maria Liisa oli avioitunut Kristian Hermanninpoika Piiparin kanssa juhannuksena 1874 ja he halusivat rakentaa oman kartanon Pentilän maille. Kartanoa rakennettiin 1870- ja 1880-luvuilla; ilmeisesti edelleen sijoillaan seisova talon päärakennus on ainakin osittain tuolta ajalta. Mäkipentilän omistus siirtyi suvun ulkopuolelle vuonna 1890, mutta tuli osaksi Konstantin Pentilän  (nuor.) talo-osuutta vuonna 1921. 
                  Hän rakensi tuolloin uudet ulkorakennukset. Mäkipentilän vaiheita on kuvattu Pentilä-blogissa ylempänä. Pentilän taloon kuulunut Kankalon ulkometsäpalsta meni talonvaihdon mukana Matti Aapelinpoika Yli-Käyrälle.

                  Aiemmin mainittu Paavo Pentilän kauppana tunnettu talo lienee peräisin 1920-luvulta ja toimi vanhemman Konstun ja hänen vaimonsa Serafian vanhuudenkotina. Serafia kuoli 82-vuotiaana vuonna 1929 ja Konstu 87 vuoden iässä vuonna 1942, jolloin Jannen vanhin poika Paavo Pentilä avioitui Helvi Nevalaisen kanssa. Tämä sillan kupeessa oleva kiinteistö tuli heidän omistukseensa vuonna 1952, mutta luultavasti he asettuivat sinne asumaan heti avioiduttuaan vuonna 1942. Siihen tuli paitsi heidän kotinsa myös sen yhteydessä oleva kyläkauppa. Kiinteistöstä on varhaisin "karttatieto" S. A. Kamilan piirtämässä sähköverkkokartassa vuodelta 1930, jolloin kiinteistö oli K. Pentilän omistuksessa (kuva 6). Käyrän myllyn yhteyteen rakennettu sähkölaitos toi sähkövalon osaan Päntäneen kylää vuodesta 1921 lähtien. Sähkövalo tuli Aapelin taloon ilmeisesti 20-luvulla ja Janne Pentilän uuteen taloon sähkövalo saatiin heti talon valmistuessa 1932/33, mutta siellä vuokralaisena olleet koulun luokkahuoneet saivat kunnan rahoittaman sähkövalon vasta vuonna 1935.




                  Pentilän talon isäntäluettelo


                  isännyys isäntä elinaika
                  1661-1675 Simo Juhonpoika Sarkkinen
                    pso Lastikka Erkintytär
                  1675-76 Matti Simonpoika Pentilä (1/4 mtl), ed. poika
                    pso Maria Erkintytär
                  1676--1680   osittain autio?
                  1680-1698 Erkki Simonpoika Pentilä, Mattilan vävy
                    pso Marketta Yrjänäntytär (Mattila) -1742
                  1699-1708 Matti Erkinpoika Pentilä -1708
                    edellisen poika. Tila oli autiona isonvihan aikaan 1712-1732.
                  1709-1713   pso Priitta isännöi leskenä
                  1734-1748 Jaakko Jaakonpoika Pentilä 1703-1786
                    Käyrän isäntä Klemetti Käyrän tyttärenpoika
                    pso Valpuri Tuomaantytär, ilmeisesti Erkki Simonpojan tyttärentytär 1703-1785
                  1749-1769 Simo Jaakonpoika Pentilä (sot. Heikki Åkermanin veli) 1726-1769
                    edellisen poika
                    pso Maria Erkintytär, muutti Isojoelle miehensä kuoltua 1727-
                  1770-~1797 Juho Juhonpoika Pentilä e. Seppänen (1/3 mtl 1775-) 1734-1812
                    Mattilan talossa vävynä ennen Pentilän isännyyttä
                    pso Maria Antintytär o.s. Mattila
                    lunastivat Pentilän perintötaloksi kruunulta 1790
                    Marian isän isoisä oli Erkki Simonpoika Pentilän puolison Marketan veli
                  1797-1817 Tuomas Juhonpoika Pentilä 1756-1817
                    edellisen poika ja Matti Yli-Rahkolan (s. 1770) veli
                    1. pso Helena Matintytär, e. Heikkilä 1764-
                    2. pso Maria Matintytär, e. Möykky, e. Yli-Pukkila  1756-1833
                  1817-1847 Matti Tuomaanpoika Pentilä 1790-1856
                    edellisen poika
                    pso Kaisa Tanelintytär, e. Möykky 1794-1860
                  1847-1876 Aapeli Tuomaanpoika Pentilä, e. Köykkä 1818-1876
                    Pentilän vävy, kuudennusmies
                    pso Maija Liisa Matintytär Pentilä, Jaakko Jaakonpojan leski 1823-1867
                  1878-1883 Matti Aapelinpoika Pentilä (8/27 mtl) 1856-1923
                    edellisen poika, peri 2/27 mtl Pentilästä, lunasti sisaruksilta
                    6/27 lisää, 1/27 mtl jäi Maria Liisalle (Mäki-Pentilä)
                    pso Sofia Niilontytär, e. Ilkka, s. Ilmajoella 1857-1935
                    vaihtoi  Pentilän talon Yli-Käyrään v. 1883, jolloin Pentilän
                    isänniksi tulivat Yli-Käyrän isännät Aleksanteri ja Iisakki Käyrä.
                  Sukuyhteys edellisiin Pentilän isäntiin katkeaa...
                  1883-1909 1. Iisakki Samuelinpoika Pentilä, e. Yli-Käyrä (4/27 mtl) 1844-1913
                    sukunimenä myös Keski-Pentilä
                    1. pso Susanna Mikintytär Yli-Säntti, s. Kurikassa 1843-1873
                    2. pso Kaisa Serafiantytär Möykky 1841-
                    Keski-Pentilä jaettiin Iisakin kahden pojan kesken 9.2.1909:
                  1909-   1A. Jaakko Iisakinpoika Pentilä 1877-
                  1909-   1B. Iisakki Eemeli Iisakinpoika Pentilä 1885-
                  1883-1884 2. Aleksanteri Samuelinpoika Pentilä, e. Yli-Käyrä (4/27 mtl) 1842-1884
                    Kauhajoen Samuel Kokon nuorin poika
                    pso Serafia Matintytär o.s. Rajala 1847-1929
                  1885-1914 2. Konstantin Samuelinpoika Pentilä, e. Puska (4/27 mtl) 1854-1942
                    Serafia Matintytär Pentilän uusi puoliso
                    Talo jaettiin Konstantinin poikien kesken tasan 1913
                  1913-1921   2A. Kristian (Janne) Konstatininpoika Pentilä ja 1885-1968
                    2B. Kaarle Konstantin (Konstu) Konstatininpoika Pentilä 1890-1964


                  Mäkipentilä


                  1878-1884 Kristian Hermanninpoika Mäki-Pentilä e. Piipari 1848-1923
                    viljeli vaimonsa perimää 1/27 mtl Mäkipentilää
                    vävy, perhe muutti Rahikkaan 1890 ja myöh. Amerikkaan
                  1884-1889   pso Maria Liisa Aapelintytär Pentilä, Aapeli Pentilän tytär
                    Kristian oli ilman perhettä Amerikassa jo 1884-1889
                  1890-1902 Juho Juhonpoika Mäki-Pentilä e. Rivalli, s. Karijoella 1850-1937
                    pso Emma Katariina o.s. Huhtala, s. Karijoella 1854-1913
                    Juho lähti Amerikkaan ilman perhettä 1891
                  1902-1904 Vilhelm Juhonpoika Mäki-Pentilä 1884-
                    edellisen poika, v. 1904 Nirvan vävyisäntä
                    pso Sofia Tuomaantytär Nirva 1878-1911
                  1904-1907 Juho Salomonpoika Kortesniemi l. Vanhatalo
                    pso Emilia Juhontytär
                  1907-1909 Artturi Antinpoika Asukas 1882-
                    pso Hedvig Juhontytär
                  1909-1913 Eevert Oskarinpoika Koivusalo (1/27 mtl) 1880-
                    pso Serafia Jaakontytär
                  1913-1920 Jaakko Antinpoika Yli-Pantti 1854-
                  1920-1921 Janne Pentilä ja 1885-1968
                  Konstu Pentilä 1890-1964

                  1921-       
                  Janne Kristian Pentilä ja Kaarle Konstantin Pentilä ostivat 11.1.1913 vanhemmiltaan Pentilän talon (5:7) tasan.
                  17.4.1920 he ostivat "vanhan" Mäkipentilän, joka liitettiin edelliseen ja yhdistettynä jaettiin veljesten kesken kahdeksi tilaksi, Pentiläksi (Janne, 5:12) ja Mäkipentiläksi (Konstu, 5:13)

                  Lähdeaineisto:

                  Kansallisarkisto:
                  o   Etelä-Pohjanmaan tuomiokunta, Ilmajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat
                  o   Korsholman eteläinen tuomiokunta, Ilmajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat
                  o   Ilmajoen tuomiokunta, Ilmajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat
                  o   Ilmajoen tuomiokunta, Kauhajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat
                  o   Kauhajoen tuomiokunta, Kauhajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat
                  o   Vaasan Hovioikeuden arkisto
                  o   Maanmittaushallitus Uudistuskartat
                  o   Käyttökarttakokoelma Päntäne 1932
                  o   Korkeimman hallinto-oikeuden kartat ja piirustukset (kokoelma)
                  o   Tie- ja vesirakennushallituksen vesistöosaston arkisto
                  o   Kauppa- ja teollisuusministeriön teollisuusosaston arkisto
                  o   Vaasan lääninhallituksen ja lääninkanslian arkisto
                  o   Vaasan läänin henkikirjat (KA ja digitaaliarkisto)

                  Vaasan läänin maanmittauskonttori Maanjako-oikeus (MO) tuomiokirjat
                  Digi.kansalliskirjasto.fi
                  Kauhajoen ja lähiseurakuntien rippikirjat (SSHY)
                  Raimo Ketolan henkilötietokanta www.raketola.fi/
                  Fb-ryhmät Kauhajoen vanhat valokuvat ja Päntälääsiä

                  Lisäksi tekstin yhteydessä erikseen mainitut lähteet.

                  2 kommenttia:

                  1. Ainoa paikka internetissä missä mainitaan sukunimeni metsä-pentilä. Tosin tämäkään harmillisesti sukujuuriani aukaissut.

                    VastaaPoista
                  2. Jos olet kiinnostunut sukujuuristasi, lähetä viesti!

                    VastaaPoista